Kalsarisankari ja pyjamaprinsessa

[Agitha]

Celia heräsi herätyskellonsa soittoon, ja sammutti sen nopeasti, jotta hänen huonetoverinsa ei heräisi. Sitten hän kaivoi esiin pyyhkeensä, meikkipussinsa ja hiusharjansa. Hän avasi huoneensa oven hiljaa, ja hiipi käytävään tavaroineen.
Sama taistelu käytiin tyttöjen päädyssä joka aamu. Kilpailun nimi oli "kuka ehtii suihkuun ensin ja käyttää kaiken lämpimän veden", ja sen tarkoitus oli ehtiä tyttöjen päädyn pesutilaan ennen muita. Se, joka onnistui levittelemään tavaransa suurimman peilin eteen ensimmäisenä, oli voittaja.
Celia oli alusta asti ottanut innokkaasti osaa tähän kilpailuun. Joka aamu hän ja muutamat muut tytöt nousivat aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin saadakseen parhaat mahdollisuudet laittautua. Joskus tyttöjen päädyn nimikkopeli oli viety jo niin pitkälle, että opettajat olivat joutuneet puuttumaan liian aikaisiin aamuherätyksiin, mutta Celian koulussaoloaikana varhaisimmat tytöt olivat heränneet vasta kuudelta. Celia kuului heihin.
Kiiresti hän asteli käytävän päähän pelkkä pyjama päällään, ja avasi pesutilojen oven. Hän huokaisi syvään, kun hän tajusi, ettei ollut ainoa, joka oli liikkeellä varhain. Pesutiloissa oli jo ainakin neljä tyttöä, ja vaikutti siltä, että muutama oli jo ehtinyt käydä suihkussakin. Suurin osa oli puolipukeissa tai yöpukusillaan Parhaat paikat suurimman peilin edestä oli jo viety, ja Celia vei tavaransa vähän syjäisempään paikkaan alistuen kohtaloonsa.
Peilien edessä oli kapeat pöydät, mutta ei tuoleja. Tytöt joutuivat laittautumaan seisten. Se ei ollut kovin mukavaa, mutta kauneuden eteen tulikin kärsiä. Celia laski tavaransa pöydälle peilin eteen, ja avasi meikkipussinsa.
Tyttöjen pesuhuoneessa oli aamuisin aika kova meteli, ja niin oli nytkin. Aamun juoruilunaihe oli professori Wilson ja uusi musiikinopettaja, neiti Westwood. Vaikka Celia ei tuntenut kaikkia pesuhuoneessa olijoita edes nimeltä, hän osallistui keskusteluun innoissaan.
"Hei hei, oletteko kuullut tätä?" hän kysyi, ja kaivoi kasvojen puhdistusainetta laukustaan. "Minä kuulin - ja tämä on sitten ihan totta! - että Wilson valitsee jokaiselta luokalta näteimmän tytön. Sitten hän alkaa pitää tälle yksityisiä terapiaistuntoja! Ja arvatkaa mitä niissä istunnoissa tapahtuu", Celia juorusi salaperäisesti.
Tytöt olivat hiljenneet, ja kuuntelivat hänen juttujaan uteliaana.
"Wilson lähentelee sitä tyttöä!" Celia sanoi, kun arveli kiihottaneensa kuuntelijoiden uteliaisuutta tarpeeksi.
"Eikä?! Oikeasti?!" tytöt utelivat yhteen ääneen, lukuunottamatta yhtä, joka oli harjannut hiuksiaan jo useita minuutteja. Hiuksiaan harjaava tyttö oli nimeltään Emily, ja häntä pidettiin vähän outona. Celia ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota, vaan puhutteli kolmea muuta tyttöä.
"Ihan oikeasti! Juttelin yhden sellaisen tytön kanssa, mutta en tietenkään voi sanoa hänen nimeään. Ja arvatkaa mitä? Professori Wilson kutsui minut hänen luokseen! Minua pelottaa!" Celia huudahti, ja sai toisissa tytöissä aikaan levotonta huokailua ja innostuneita äännähdyksiä. Hän kasteli pumpulitupon puhdistusaineesee, ja taputteli sillä kasvojaan.
Kaikki he tiesivät, että juorut olivat täysin perättömiä, mutta juoruilemisesta oli tullut joka-aamuinen rutiini. Professori Wilson oli kaikkein perättömämpien juorujen kohde, sillä ainakin puolet tytöistä olivat ainakin vähän ihastuneita häneen.
Hän oli juuri jatkamaisillaan juttua, kun pesutilojen ovi aukesi taas.

[Hass]

Alex ei turhia stressaillut, kun vetelehti pitkin käytävää. Hän oli harvinaisen varhan ylhäällä verrattuna, että hän oli kuitenkin nukkunut yöllä. Ja vielä koululla, eikä sattumanvaraisissa yösijoissaan. Alexilla oli pyyheliina kaulan ympärillä ja flanellisten pyjaman housujen takataskussa hammasharja ja -tahna. Asia oli outo, olihan hän jo kauan sitten ohittanut poikien peseytymistilat. Paidaton Alex oli kuitenkin tuttu näky Saint Walden'sin asuinrakennuksen käytävillä ja vaikka henkilökunta aina yritti saada häntä kiinni rankaistakseen Alexia asiattomasta (tai siis olemattomasta) pukeutumisesta, ei hän koskaan jäänyt kiinni. Minkäs sille kuudennelle aistille mahtoi? Alexilla kun tuntui olevan taito välttää henkilökuntaa aina tarvittaessa. Poikaa nimittäin ei katsottaisi hyvällä, jos hänet nähtäisiin tallustamassa paidattomana yöpuvussa kohti tyttöjen suihkutiloja. Varsinkin nyt, kun suihkut olivat ahkerassa käytössä. Alex ei vaivaantunut koputtamaan oveen, vaan jatkoi tallustamistaan peseytymistiloihin muitta mutkitta. Joku saattoi kysyä miksi. Alexilla oli kaksi syytä. Yksi, tyttöjen suihkut tuoksuivat aina tytöiltä, kukilta ja mansikoilta siinä missä poikien pesutilat haisivat hieltä ja huonolta deodorantilta. Kaksi, no, Alexilla oli tylsää ja eräs neiti Hammond tarjosi aina huvitusta punasteluineen.

"Huomenta neidit", Alex toivotti ja seisahtui hetkeksi yllättyneenä kirkaisumyrskystä, joka häntä tervehti. Vanhemmat ja kauemmin St. Walden'sissa tytöt olivat hiukan rauhallisempia, he olivat tottuneet tähän suihkukaveriin, joka oli aikaisempina vuosina ollut vakituinen näky tyttöjen suihkuilla. Tänä lukuvuonna Alex ei ollut kuitenkaan ehtinyt vielä vierailemaan, tai muuten tytöt ymmärtäisivät, ettei Alex menisi suihkujen puolelle tiiraileman alastomia tyttöjä. Hän peseytyisi ja lähtisi pois sen jälkeen. Tietenkin joukossa oli jo pari tyttöä, jotka Alex oli nähnyt alasti, mutta aina muissa merkeissä.
"Celia, mikä hauska yllätys!" Alex huudahti ja taapersi etsimänsä tytön luokse, joka oli hiukan sivummalla peilipöytien luona.
"Arvaa mitä? Se virkailija sieltä terveysasemalta soitti ja ettei meillä pitäisi olla pitään ongelmaa seksin aloittamisessa, kun testit tuli puhtaina takaisin!"

[Agitha]

Celia ei kiinnittänyt tulijaan huomiota, ennen kuin tulija aiheutti hämminkiä tyttöjen keskuudessa. Muutama tyttö kirkaisi epämääräisesti, mutta vanhimmat näyttivät vain huokaisevan syvään. Celia kääntyi ympäri, eikä oikeastaan yllättynyt nähdessään Alexin ovella. Tällainen oli juuri Alexin tapaista! Celia oli tyytyväinen, ettei ollut juuri suihkussa tai vaihtanut vaatteitaan pesutiloissa. Hän voihkaisi hiljaa.
Pari tyttöä jätti valmistautumisen kesken, mutta huoneeseen jäi silti kolme. Ilmeisesti joku oli myös suihkussa, Celia huomasi nyt.
Hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, mitä Alex teki tyttöjen pesutiloissa, eikä hän edes halunnut tietää. Jotain inhottavaa varmaan, tai sitten kyse oli taas jostain Alexin vitsistä.
Celia kääntyi takaisin peilinsä puoleen, kun Alex puhutteli häntä, ja tyytyi huokaamaan uudestaan. Ei Alexia! Ei heti aamusta!
He olivat kavereita. Tavallaan. Alex oli yksi ärsyttävimmistä henkilöistä, jotka Celia tunsi, mutta samalla hän oli yksin ainoista, joka sai Celian nauramaan todella. He kinastelivat melkein joka kerta tavatessaan, ja Alexilla oli Celian naurattamisen lisäksi erinomainen kysy saada Celia raivostumaan. Tavallaan Celia viihtyi Alexin seurassa, vaikka Alex tekikin usein asioita, jotka tekivät viihtymisen vaikeaksi. Suhde oli kaikin puolin ristiriitainen, mutta tavallaan lähes sisarellinen. Ainakin siinä mielessä, että Celia riiteli Alexin kanssa kymmeniä kertoja useammin kuin oman veljensä (joka sattui olemaan Alexin huokekaveri).
Celia levitti kosteusvoidetta kasvoilleen, mutta kääntyi taas ympäri, kun Alex höpötti kovaan ääneen jostain terveysasemasta.
"Minä sinä...?" hän ihmetteli hetken, mutta tajusi sitten. "Voi tyhmä!" hän älähti, mutta ei voinut olla hymyilemättä vähän, samalla kun punastui sellaisten puheiden arkaluontoisuutta. Ei sillä että ne olisivat pitäneet paikkaansa! Jäljelle jääneet tytöt katsoivat häntä oudosti, mutta tajusivat sitten olla tuijottamatta. Celia toivoi, ettei kukaan juoruilisi hänestä ja Alexista. Olisi kamalaa, jos koulussa leviäisi juoru siitä, että he seurustelivat! Pelkkä ajatuskin Alexista poikaystäväni oli ihan kummallinen!
"Ota tästä", Celia sanoi, ja heitti Alexia kosteusvoidepurkilla. "Sulaudut paremmin joukkoon, jos rupeat kaunistautumaan."
Muutamien tyttöjen ilmeistä päätellen Celian tehtävä olisi ollut käskeä Alexia häipymään, mutta Celia tiesi, että se innostaisi Alexia vielä enemmän. Jos kukaan ei kiinnittäisi häneen mitään huomiota, hän varmasti häipyisi nopeasti.

[Hass]

"Pahus, minä kun luulin sulautuvani joukkoon ihan hyvin", Alex harmitteli surkeana ja nappasi purnukan kesken ilmalennon juuri ennen kuin se osuisi poikaa keskelle otsaa, virnistäen häikäisevästi koko hammasrivistöllään.
"Yritätkö sanoa, että luonnostaan kaunis hipiäni tarvitsisi jotain tälläista..." Alex vilkaisi nyrkissään olevaa purkkia otsa rypyllä, mutta luovutti sitten: "...teollista tököttiä. Olen järkyttynyt."

Alex otti taskustaan hampaidenpesuvälineensä, kostuttaen sitten sarjakuvahahmoilla koristellun hammasharjansa, jonka ikäsuositus oli 4-6 vuotta. Alex puristi harjaksille hammastahnaa ja alkoi ronskein ottein harjata purukalustoaan. Hän kääntyi hyppäämään istumaan pöytätasolle ja heilutteli jalkojaan lapsekkaasti.
"Miksi vitussa olet nyt jo pystyssä? Järkevät ihmiset nukkuvat vielä tähän aikaan", hän pukelsi hammasharja suussaan ja vaahtoa pursuten suupielistä. Huolettomasti hän pyyhkäisi vaahdot suupielistään ja kääntyi taas katsomaan Celiaa, jolla oli selästi rituaalinomainen toimitus menossa. Alex ei edes ymmärtänyt miksi tyttöjen piti käyttää niin paljon tököttejä naamaansa. Celiakin oli varmasti ihan nätti ilman tuollaisia määriä kaikenmaailman rasvoja ja kasvovesiä. Onneksi tyttö sentään ymmärsi olla maalaamatta sen kummempia sotamaalauksia kasvoilleen, niin kuin jotkut naispuoliset tekivät. Oli ihan järkyttävää, miten he luulivat olevansa kauniimpia sen jälkeen. Kaiken maailman sekopäitä olikaan olemassa.

Alex hyppäsi alas pöydältä ja sylki vaahdot suustaan, työntäen sitten suunsa kraanan alle, jotta voisi kurluttaa loputkin hammastahnanrippeet pois. Hän pyyhki vielä suunsa ja alkoi sitten uteliaana tutkia kosteusvoidepurkkia, joka oli jäänyt pöydän kulmalle.
"Mitä tämän kuuluisi tehdä?" hän kysyi uteliaana.

[Agitha]

Celia nyökkäsi ensin vakavana, mutta hymyili sitten.
"Todellakin. Alat jo näyttää vanhalta mieheltä", hän totesi, ja kääntyi taas peilinsä puoleen. "Ryppyjä kaikkialla, ja ihosi ei ole niin kimmoisa kuin eilen. On jo korkea aika."
Celia jatkoi voiteiden levittämistä sillä aikaa, kun Alex pesi hampaansa. No, Alex sentään pesi hampaansa, vaikka olisikin voinut tehdä sen tyylikkäämmin.
Pian Alex palasi lavuaarin luota hammasharja suussaan ja suu vaahdossa, ja hyppäsi istumaan kapealle pöydälle peilin edessä. Celia kiskaisi meikkipussinsa turvaan.
"Niinpä. Järkevät ihmiset nukkuvat vielä omissa päädyissään näin varhain", hän vastasi, ja katsoi hampaitaan harjaavaa Alexia merkitsevästi. Hän kaivoi meikkivoiteen ja sienen meikkipussistaan. "Olisi kiva tietää, mitä sinä täällä teet, mutta jos se on jotain ällöttävää, älä kerro."
Alex käväisi lavuaarilla puhdistamassa suunsa tahnasta, ja Celia puisteli päätään, kun hän huomasi, että Alex hyödynsi hanaa ilman mitään välikappaletta. Hanaan jäi inhottava hammastahnatahra, ja Celia päätti, ettei käyttäisi kyseistä hanaa enää koskaan. Muut tytöt tuijottivat häntä taas, ja hän loi heihin kysyvän katseen. Tytöt käänsivät katseensa pois. Ilmeisesti Celian ja Alexin tuttavallisuus kiihotti uteliaisuutta. Jos Celia kuulisi yhdenkin juorun...
Celia levitti ohuen kerroksen meikkivoidetta kasvoilleen sienellä, ja vilkaisi Alexia varoittavasti, kun poika kehtasi kajota hänen tavaroihinsa.
"Se kosteuttaa ihoa", Celia selitti. "Iho pysyy pehmeänä, eikä rypisty niin helposti, kun tulen vanhaksi." Hän vilkaisi Alexia, ja kaivoi puuterin pussistaan. Hän alkoi tuputella sillä nenäänsä, ja joutui vääntelemään kasvojaan vähän. "Miehetkin voivat käyttää sitä. Voit kokeilla, jos haluat, mutta älä tuhlaa sitä."
Celian äiti tilasi kosmetiikan ranskasta. Ne olivat hienoja aineita, joita ei oltu tarkoitettu tuhlattavaksi, mutta Celia arveli, että Alex tuskin viitsisi kokeilla hänen tököttejään. Jopa Ephram keiltäytyi moisista.

[Hass]

"Minä olen vanha", Alex huomautti kulma koholla: "Ainakin sinuun verrattuna."
Olihan kaksi vuotta iso ero jossain vaiheessa, mutta Alexin kohdalla harvoin muisti hänen olevan täysi-ikäinen. Mistäköhän johtui... No kyllä hän ikäiseltään sentään näytti.
"Vau. Silkkaa hepreaa. Kimmoisa iho, mikä sellainen on?" Alex virnisteli ja venytteli käsiään laiskasti. Hänen lihaksensa olivat vielä jumissa yön jälkeen, sillä poika yleensä heittelehti miten sattui nukkuessaan.
"Täällä tuoksuu niin hyvälle", Alex valitti: "poikien suihkut haisee ja siellä ei ole yhtä kaunista seuraa. Sitä paitsi ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun olen täällä. Enkä tarkoita sitä mitenkään likaisesti."

Alex oli autuaan tietämätön muiden tyttöjen katseista, ei hän yleensäkään kiinnittänyt muihin kovin paljon huomiota. Vaikka hän ei sitä näyttänytkään ulos päin, hän huomasi Celian kiinnittävän huomiota Alexin selän takana oleviin tyttöihin.
"Eli tämä on siis kosteusvoidetta. Miksi siinä ei sitten lue kosteusvoide vaan jotain ranskaa?" Alex kummasteli ja raapi takaraivoaan, sillä hän ei ollut koskaan vaivautunut opettelemaan ranskaa, vaikka olisiki voinut ottaa sen valinnaiseksi kieleksi. Uteliaana Alex raotti purkkia ja tökkäsi sormensa sinertävään rasvaan. Sitten hän alkoi levittämään kosteusvoidetta rintakehäänsä täysin tyytyväisenä tietämättä paremmasta. Alexin kauneudenhoito rajoittui hampaiden pesuun, shampooseen, saippuaan, deodorantiin ja parranajamiseen. Hän ei edes käyttänyt huulirasvaa talvisin vaikka huulet olisivat kuinka rohtuneet.

Alexin katse osui yhteen tyttöön, peilin kautta ja poika irvisti itsekseen muistaessaan etäisesti tytön kanssa vietetyn yön muutama vuosi sitten. Vaikka Alex ei ollutkaan suosituinta poikaystävämateriaalia, hänellä ei ollut ongelmaa löytää satunnaisia seuralaisia. Alex oli joskus kuullut jopa kehuja omista... seurustelutaidoistaan.

[Agitha]

Celia huokaisi syvään, mutta siitä huolimatta hän hymyili vähän. Hän jatkoi puuterin taputtelemista kasvoilleen, ja pyyhki liikapuuterit nenänpäästään pois sormellaan.
"Siksi, että se on Ranskasta. Ranskalaiset ovat kauniita, koska heillä on parempaa kosteusvoidetta kuin meillä", Celia selitti, ja napsautti puuteripurkin kiinni. Hän laittoi sen takaisin meikkipussiinsa, ja huomasi peilin kautta, että Alex hieroi voidetta rintakehäänsä.
"Voi tyhmä!" hän älähti. "Ei sitä siihen käytetä, vaan naamaan! Tajuatko, naamaan!" Celia pelasti voidepurkin Alexin käsistä, ja nappasi sen omiinsa. Juuri tätä hän oli tarkoittanut tuhlaamisella!
"Annas, kun minä näytän", hän sanoi, ja puristi purkista matomaisen vanan voidetta sormelleen. Samassa hän kuitenkin tajusi, että oli juuri puuteroinut kasvonsa, joten ei voisi näyttää esimerkkiä. Olisi sääli, jos arvokasta voidetta menisi hukkaan...
Celia vilkaisi Alexia, ja kurottautui sitten nopeasti painamaan kosteusvoidemadon Alexin nenälle. Hän ei ollut aiemmin tajunnut, että Alex oli niin pitkä.
"Nyt voit hieroa sen siitä kasvoillesi. Pyörivin liikkein, näin", Celia sanoi, ja näytti esimerkkiä käsillään. "Jos sen teet, niin sinusta tulee hetkessä kaunis", hän vakuutti vielä, ja kääntyi sitten hymyillen takaisin peilikuvansa puoleen. Hän kaivoi ripsivärin meikkipussistaan.
"Haluatko tätäkin?" hän kysyi hetken mielijohteesta, ja osoitti ripsiväripuikolla Alexia.

[Hass]

"Joten rumat ihmiset eivät käytä kosteusvoidetta? Tai sitten he käyttävät huonoa kosteusvoidetta?" Alex kysyi, eikä pystynyt estämään pientä huulten mutristelua, kun hän yritti olla nauramatta. Alex toivoi Celian laskevan leikkiä, mutta äänensävystä sitä ei voinut mennä sanomaan. Teoria oli kyllä yksi huvittavimmista koskaan.
"No olisit heti sanonut, että naamaan", Alex kiusoitteli sopuisasti ja huomasi miten iho alkoi jännästi kihelmöimään rasvatulta alueelta. Tai ei kihelmöimään, mutta ainakin voide viilensi ihoa. Alex yllättyi todenteolla, kun Celia pyyhkäisi kosteusvoidetta pojan kasvoille. Tyttö ei yleensä tehnyt aloitetta fyysiseen kontaktiin ja tuntui säikyltä jänikseltä, jos Alex innostui tulee vähänkin lähemmäs kuin oli yleisesti hyväksytty. Alex vilkaisi itseään peilistä, eikä voinut olla nauramatta itselleen nähdessään voidetäplän nenässään.
"Yritätkö sinä sanoa, että minä en ole jo kaunis?" Alex mutristi huuliaan apeana ja kallisti päätään koiranpennun lailla. Poika ei ollut kaunis. Ehkä hyvännäköinen komealla tavalla riippuen katsojan silmästä, mutta nättiä hänestä ei saisi kosteusvoiteellakaan. Tietämättä mitä voiteelle tekisi, Alex alkoi todella levittää kosteusvoidetta poskipäilleen. Hänen pyörivät liikkeensä muistuttivat kyllä lähinnä hankaamista ja hinkkaamista.
"Tuon minä tunnistan!" Alex innostui ripsiväristä, vaikka hänen poskillaan oli vieläkin paksu kerros imeytymätöntä rasvaa.
"Se on ripsiväriä, eikö?" Alex varmisti ja räpsytteli ripsiään pari kertaa Celialle. Poika kyllä tiesi perusmeikit, miten ei voisi eläessään tässä maailmassa nykypäivänä, mutta varsinkin ripsiväriä hän kummasteli. Kuinka joku halusi tökkiä itseään silmiin mustalla värillä, joka teki vielä usein ripsistä paakkuiset kuin joku olisi kitkenyt silmillään kukkamultaa?

[Agitha]

Celia nauroi Alexin ilmeilylle. Oikeastaan Alex näytti vähän säälittävältä surkea ilme kasvoillaan, ja kosteusvoidetta nenänpäässään.
"Joo, mutta jos kuuntelet minun neuvojani, sinusta tulee yhtä kaunis kuin minusta alta aikayksikön", Celia lupasi.
"Hyvä poika", hän sanoi, kun Alex tunnisti ripsivärin. Hän avasi puikon, ja siitä kuului pieni poksahtava ääni. "Sitä käytetään ripsien värjäämiseen. Minulla on vaaleat ripset, joten tarvitsen ripsiväriä", Celia selitti vähän nenäkkäästi. Hän ei oikeastaan tiennyt, miksi esitteli Alexille meikkipussinsa sisältöä. Eiköhän jopa Alex tiennyt, mihin ja miksi ripsiväriä käytettiin.
Celia kumartui vähän lähemmäs peiliä, ja otti vasemmalla kädellään tukea peilipöydästän. Hän kohotti vähän leukaansa, ja avasi silmänsä mahdollisimman suuriksi, jotta saisi värin levittymään tasaisesti koko ripseen. Suun pitäminen kiinni meikatessa oli ainakin Celialle mahdoton tehtävä, joten suu jäi vähän rakoselleen. Muutama tasainen veto riitti, sillä Celia vältti ylilyöntejä etenkin koulussa. Hän värjäsi myös uloimmat alaripsensä pitäen puikkoa pystyasennossa, ja sulki sitten puikon korkin. Hän käänsi kasvonsa kohti Alexia.
"No, onko nyt hyvä?" hän kysyi ja räpytteli silmiään. Ikään kuin Alex muka silmämeikeistä jotain ymmärtäisi.
Celia oli käyttänyt meikkiä jo useamman vuoden. Yhdessä laittautuminen oli yksi ainoista tavoista viettää aikaa äidin kanssa kahdestaan. Celia oli jo pienestä asti ollut kiinnostunut äidin meikeistä, ja äiti oli luvannut, että opettaisi Celian meikkaamaan, kun Celia täyttäisi 12. Ja niin hän oli tehnytkin. Siitä asti Celia oli ehostanut kasvojaan äidin ohjeiden mukaisesti. Tavallaan meikkaamisella oli erityinen merkitys hänelle. Ainakin siihen liittyi ihan mukavia muistoja.
"Sinunkin silmäsi kaipaavat syvyyttä", Celia sanoi Alexille, ja oli katselevinaan tämän kasvoja arvioiden. "Voin meikata sinut, jos haluat", hän lupasi.

[Hass]

"Yhtä kaunis kuin sinä? Se on mahdotonta", Alex kohotteli kulmiaan vihjailevasti, sillä kliseisempää iskulausetta oli vaikea löytää. Kaikessa kliseydessään se oli jo lähes korni. Itsessään jo legenda. Alex teeskenteli kuuntelevansa kun Celia höpötti ripsiväristä, mutta sen sijaan poika tuijotti tyhjyyteen vähän Celian pään yläpuolella muistellen piin lukuarvoja. Hän oli hyvin vuoksi opetellut niitä aika pitkälle, ennätys oli seitsemänkymmenen kieppeillä.
"Sitä paitsi miehet ovat komeita, eivät kauniita", poika virnisti ja vilkaisi peilistä itseään, alkaen sitten sörkkiä pystyssä olevia hiuksiaan alas. Ne olivat taas kasvaneet hiuken pidemmiksi ja Alexi kadutti, ettei pipo ollut sattunut mukaan.
"Upea", poika vastasi Celian kysymykseen katsomatta ja tuijotti parhaillaan nenäkarvojaan peilin kautta. Hän venytti nenäänsä ylöspäin sikamaisesti ja vilkaisi Celian laukussa näkyviä pinsettejä uhkaavasti.

"Minun täytyy särkeä unelmasi ja kertoa, että minut on jo meikattu muiden toimesta", Alex yritti ensin kieltäytyä, mutta tajusi sitten ettei voisi riistää Celialta sitä iloa, joka tulisi kun tyttö saisi tehdä hänestä typerännäköisen. Alex huokaisi syvään.
"Aivan sama. Tee mitä teet, minä olen sinun ja sitä rataa", hän luovutti viimein: "Vaikka ripseni ovat aivat upeat ja tuuheat" Tehostaakseen sanojaan Alex räpsytti ripsiään Celialle viattoman linnanneidon kaihosan ilmeen kera.

[Agitha]

Celia nauroi Alexin kehuille, vaikka salaa hän olikin vähän imarreltu. Tietenkin Alex vitsaili, mutta ei hän sanoisi sellaista, ellei ajattelisi niin edes vähän, vai mitä?
"Et edes katsonut", hän valitti muka loukkaantuneena, kun Alex oli kiinnostuneempi nenänsä vääntelystä, kuin Celian silmämeikistä. Vaivihkaa Celia veti meikkipussia kauemmas Alexista, kun hän huomasi, että Alex katseli siellä olevia pinsettejä kiinnostuneena. Ei hänen pinsettejään Alexin sieraimiin! Tai mihinkään muualle, missä kasvoi karvoja!
Hän naurahti taas, kun Alex myöntyi meikattavaksi. Alex oli ihan pöhkö suostuessaan sellaiseen.
"Okei. Pysy paikallasi, tai saatat sokaistua", Celia varoitti. Hän avasi ripsivärin uudestaan, ja vilkaisi Alexia leikkisä pilke silmissään. Sitten hän nousi seisomaan varpasilleen, ja kohottautui ottamaan toisella kädellään tukea Alexin paljaasta olkapäästä. Toista kättään hän nojasi Alexin poskeen, jotta se pysyisi vakaana. Varoen, mutta vakaasti Celia maalasi ensin vasemman ja sitten oikean silmän ripset. Toisen silmiä oli vaikeampi meikata kuin omia, etenkin kun Alex oli häntä niin paljon pidempi, joten lopputulos ei ollut parhaasta päästä, mutta ainakaan Celia ei ollut sotkenut. Nyt pesutiloissa olevat tytöt tuijottivat heitä avoimen ällistyneennä, mutta Celia ei jaksanut välittää. Hän kumoaisi juorut myöhemmin.
"Noin, nyt olet kaunis", hän sanoi, ja hymyili leveästi, ja hypähti kauemmas Alexista. Hän sulki ripsiväripuikon korkin toistamiseen, ja laittoi sen taas meikkipussiinsa.
"Hei! saat kaksi puntaa jos olet noin koko päivän! Ja punnan jokaisesta huomautuksesta, jonka saat opettajilta", Celia lupasi sitten. Koulussa meikkaaminen oli kielletty koulun säännöissä, mutta siistiä meikkiä tytöillä katsottiin läpi sormien. Celia ei ollut aivan varma, miten olisi poikien laita, mutta ajatus Alexista istumassa jälki-istuntoa meikkaamisen vuoksi oli huvittava. Ei sillä, että Alex koskaan istuisi jälki-istuntojaan...

[Hass]

"Tietenkin katsoin", Alex väitti vastaan ja virnisti enkelimäisesti. Oli jo aikamoinen klisee, että miehet vastaavat ennen katsomista. Nyt kuitenkin katsoessaan Celiaa, hän näki olleensa oikeassa. No big deal.
"Ja sitä paitsi mitä minä ymmärtäisin tuollaisista jutuista. Sinä se meidän kauneuden hoito ekspertti olet, en minä", poika nauroi ja lopetti naaman sörkkimisen hetkeksi aikaa.
"Pahus, juuri kun aioin alkaa steppaamaan läpi koreografiaani", Alex voivotteli Celian käskiessä häntä olemaan paikoillaan: "Tuo sinun käskyttelysi saa minut ihan kuumaksi. Se saa minut aina kuvittelemaan sinut mustassa nahassa ja latexissa."
Alex vaihtoi painoaan toiselle jalalleen ja yritti pitää päänsä suorassa, kun Celia tuli lähemmäs ripsiväri kädessään. Pienet sormet ottivat tukea ensin olkapäästä ja sitten pojan poskesta. Oli vaikea tietää mihin Alexin kuului katsoa. Celian kasvoihin, yläpuolelle vai mihin. Alex tyytyi katsomaan suoraan Celiaan ja yritti huomata miten meikki muutti tytön kasvoja. Ripset olivat tosiaan tummemmat kuin ilman ripsiväriä.
"Jokainen jätkä tässä loukossa ei huomaa sinua ollenkaan, kun minä kävelin vieressä", Alex nyökkäsi vakavana: "Mitä ihmeitä se ripsiväri tekeekin."
"Ihan kuin minä koskaa ottaisin sinun rahoja. Sinä tarvitset ne seuraavaan kuuluisan muotisuunnittelijan suunnittelemaan sukkapariin, jonka hintalapussa on painovirheen takia ylimääräinen nolla", Alex pyöritteli silmiään.
"Sitä paitsi sinun pitäisi tietää, että ei mikään tuollainen minua estäisi. Joten minä olen mukana... Jos. Jos sinä puolestasi kutsut jokaista ihmistä, jonka kanssa keskustelet tänään Pierreksi jossain vaiheessa keskustelua. Eikä yritetä huijata, koska minulla on korvat kaikkialla Waldenissa!"

[Agitha]

Celia mulkaisi Alexia tämän puhuessa nahkavaatteista ja komentelemisesta, mutta silti hän pyrskähti pidätellessään naurua. Ehkä Alex oli manipuloinut hänenkin mielensä kaksimieliseksi. Tai sitten hän vain oli liian väsynyt ollakseen huvittumatta Alexin typerästä huumorista.
"Niinpä", hän totesi. "Nyt sinä olet koko koulun kuumin kissa", Celia vakuutti, ja naurahti Alexille. Ei ripsiväri kovin hyvin erottunut, mutta kyllä sen huomasi, jos osasi katsoa. Pitkät, tummat ripset loivat mielenkiintoisen kontrastin Alexin epänaisellisia kasvoja vasten.
"En minä käytä designer-sukkia", Celia valitti, ja mutristeli suutaan Alexille. "Mutta okei. Minä kutsun kaikki Pierreksi tänään jossain vaiheessa keskustelua, ja sinä menet flirttailemaan professori Wilsonille ja kysyt pitääkö hän silmistäsi. Okei, Pierre?" Celia ehdotti. Vedonlyönnistö oli tulossa aivan älytön. Celia ei tehnyt yleensä mitään hölmöä, sillä vaikka hän olikin luonteeltaan leikkisä, hänet oli kasvatettu käyttäytymään asiallisesti. Alexilla näytti olevan huono vaikutus häneen. Mutta toisaalta, mitä vikaa oli pienessä hauskanpidossa? Pierre ei vahingoittaisi ketään. Olisi eri asia, jos Celian pitäisi flirttailla professori Wilsonille. Aivan eri asia...
Celia kääntyi taas peilinsä puoleen, ja kaivoi meikkipussistaan vielä vaalean poskipunan. Se ei ollut kuulunut hänen alkuperäiseen suunnitelmaansa, mutta nyt hän tuli siihen tulokseen, että hänen kasvonsa kaipasivat väriä. Hän avasi punarasian, ja otti käteensä siellä olevan sudin. Hän lisäsi väriä poskipäihinsä, mutta vain vähän. Poskipunaa ei edes huomannut, ellei tajunnut katsoa.
"Mitä sinä täällä vielä teet?" Celia kysyi Alexilta sitten. "Luulin, että miehet ovat nopeampia peseytymään kuin naiset, ja sinä olet vasta harjannut hampaasi, kun minä olen jo meikannut. Taisin herättää sinun sisäisen naisesi."
Celia katseli kasvojaan peilistä monesta kuvakulmasta, ja kaivoi sitten hiusharjansa tilavasta meikkipussistaan. Se oli pyöreä ja tiheäharjaksinen, sillä sellaiset harjat sopivat Celian kiharalle tukalle paremmin. Hän harjasi tukkaansa, ja vilkaisi sitten Alexia.
"Laitanko tukan auki vai kiinni?" hän kysyi.

[Hass]

"Hahaa, sinä nauroit sille", Alex kiusasi nauravaa Celiaa, joka oli yllätys yllätys kerrankin ollut suuttumatta hiukan kaksimielisemmälle vitsille. Yleensä Celialla oli tapana suuttua. Tai lyödä. Ja tytöksi Celian mätkiminen oli yllättävän tehokas keino saada Alex hiljenemään.
"Grauhh", Alex nyökkäsi ja heilautti kuvitteellisiä kynsiään pienessä kaaressa. Sitten hän vinkkasi silmää filmaattisesti peilikuvalleen Celian sijaan.
"Minä luulin, että olin jo koulun kuumein kissa. Tai no kolli", poika hymähti virnuillen ja kääntyi taas nojaamaan pöytään, työntäen kätensä vastakkaisiin kainaloihinsa.
"Etpä tietenkään käytä", Alex myötäili.
"Millä vuosisadalla sinä olet syntynyt? Ei kukaan kutsu Wilsonia koko tittelilitannialla. Ja se on liian helppoa, hän on niin rento että luultavasti olisi mukana vitsissä. Sitä paitsi Wilsonin verkkokalvoilla on jo tarpeeksi kokemusta minun seksuaalisesta suuntautumisestani", poika paljasti ja ojensi sitten kätensä, että he voisivat lyödä kättäpäälle näistä pienistä haasteista. Alex oli positiivisesti yllättynyt, että Celia oli edes lähtenyt koko juttuun mukaan. No ehkä tyttö alkaisi lipsumaan kaavamaisesta kartanonneidin käytöksestään ja ottaa rennommin.

"Jätä se auki", Alex vastasi automaattisesti ja hämmentyi sitten itsekin kärkkäästä mielipiteestään. Ei hänellä pitänyt olla niin selviä mielipiteitä miten huonekaverin kaksoissisko pitäisi hiuksiaan, eihän heillä edes ollut samoja tuntejakaan ikäeron takia.
"Tai tee kompromissi. Tiedätkö, puolet kiinni ja puolet auki. Tai ehkä voisit laittaa ne kiinnikin", Alex lisäsi hetken päästä ja onnistui pitkästä aikaa sekoittamaan itsensäkin puheillaan. Hän oli juuri suosinut ja kumonnut molemmat vaihtoehdot ja kumpikin oli tapahtunut alle kymmenessä sekunissa.

[Agitha]

"Tällä vuosisadalla", Celia vastasi nyrpeästi, ja tajusi vasta sitten, että se ei pitänyt paikkaansa. No, Alex kyllä tajuaisi, mitä hän tarkoitti.
"No, mutta mitä sitten teet vastapalvelukseksi, jos minä kutsun kaikkia Pierreksi? Haluan, että se liittyy sinun ripsiväriisi, kun silmäsi ovat niin säihkyvät nyt", hän kysyi sitten. "Kokeile jotain tiukkapipoisempaa opettajaa vaikka. Matikan opettaja, ehkä?"
Olisi tavallaan sääli menettää mahdollisuus nähdä Alex flirttailemassa professori Wilsonille, mutta Celia tiesi, että Alex oli oikeassa. Professori Wilsonin kustannuksella pilailtiin lähes joka päivä, ja nimenomaa siksi, että opettaja tiesi miten sellaiseen tuli suhtautua. Yleensä hän lähti leikkiin mukaan, vaikka osasikin lopettaa, kun juttu meni liian pitkälle.
Celia puristi Alexin ojennettua kättä, vaikka oikeastaan he eivät olleet vielä edes sopineet, mitä Alex tekisi.
Celia nyökäytti hajamielisenä päätään, kun Alex kehoitti häntä jättämään hiuksensa auki. Sitten Alex kuitenkin luetteli myös kaikki muut mahdollisuudet, ja Celia vilkaisi häntä huvittuneena.
"Miten hiukset voi laittaa puoliksi auki ja puoliksi kiinni?" hän ihmetteli. Celia keräsi hiuksensa ponihännälle niskaansa, ja katsoi miltä se näyttäisi. Hän päätti kuitenkin jättää hiuksensa auki, ja päästi kiharat valahtamaan takaisin hartioilleen.
"Jätän ne auki, koska sanoit niin ensin", hän totesi, ja kaivoi laukustaa pari pinniä. Hän harjasi hiuksensa, ja kiinnitti pitkän otsatukkansa niillä sivuun. Koulun säännöt edellyttivät hiuksien pitämistä kiinni, mutta Celia oli huomannut, että opettajien mielestä muutama pinni riitti. Sitäpaitsi, professori Wilsonkin oli kehoittanut häntä jättämään hiuksensa auki. Celia hymyili itsekseen.
"Minä alan olla valmis, ja sinä et edelleenkään ole tehnyt muuta, kuin pessyt hampaasi", Celia sanoi sitten. "Tulitko tänne vain katsomaan, kun minä laittaudun?" hän kiusoitteli.
Celia huomasi, että ilmeisesti Alexin läsnäolo sai pesutilat tyhjenemään. Uudet tytöt eivät olleet uskaltaneet tulla sisään huomatessaan Alexin, ja huoneessa ennestään olleet olivat jo enimmäkseen lähteneet.