There's nothing we can't do

[Cerwel]

[[Darcy & Jocey, kiitosta]]

Hayley Fletcher istui käytävällä ja tutkiskeli paksua paperinivaskaa, joka sisälsi koulun pohjapiirrostuksen, sääntöjä, sääntöjä ja sääntöjä. Suurin osa niistä oli jotain aivan naurettavaa, käsittämättömiä. Ei kiroilemista, ei purukumia, ei puhelimia, ei ruokaa, ei juomia. Kiellettyä, kielletty ja ehdottomasti kielletty. Hayley olisi voinut nauraa, mutta hän tunsi itsensä pikemminkin järkyttyneeksi. Siis olihan hän tiennyt tämän olevan oikea luuserikoulu luusereille, mutta säännöissä ei siltikään ollut mitään järkeä. Olikohan täällä ketään, joka noudattaisi näitä kaikkia? Hayley jäi katselemaan ohi kulkevia nuoria. Suurin osa ihan totta kulki nenä kiinni kirjassa tai vaihtoehtoisesti marssi selkä suorana. Olisi pitänyt alusta asti tehdä äidille selväksi, ettei hän sopinut tälläiseen paikkaan. Hän oli toki lahjakas, muttei mikään nörtti.

Hayley nousi ylös ja lähti verkkaisesti kulkemaan käytävää pitkin. Hän etsisi uuden tarkkailupaikan. Tämän koulun siedettävät ihmiset viettivät aikaansa luultavasti jossain muualla tai sitten täällä ei vain ollut sellaisia, vaikka olihan se epätodennököistä. Kai joka koulussa oli pakko olla edes yksi siedettävä ihminen. Vaikka eihän Hayley ollut vielä tutustunutkaan kenenkään, hän päätteli sen ulkonäöstä. Tyttö oli kävellyt käytävän toiseen päähän ja suoristi mekkonsa istuessaan taas alas. Hänellä oli yllään koulupuku, joka oli suoraansanottuna vastenmielinen. Hiukset hän oli letittänyt löysästi, vaikka luultavasti heti ensimmäinen opettaja moittisi häntä liian huolimattomasta kampauksesta ja silloin Hayley korjaisi sen mukisematta.

Tyttö alkoi taas tarkkailla ohikulkevia ihmisiä. Tylsää harmaata massaa suurin osa, mutta muutama kyllä erottui joukosta edukseen. Esimerkiksi tuo pellavatukkainen poika. Hayley viritti kasvoilleen hymyn ja toivoi toisen katsovan häneen päin. Hayley kaipasi seuraa, jonkun jolle purkaa tunteita.

[Darcy]

[ Here we are. \o/ Oikeen hyvä alotus, kelpaa paremmin ku hyvin : D ]

Ah, Kuningas Greenwood oli taas vauhdissa.
Tämä päivä, kuten niin moni muukin, oli alkanut tavalliseen tapaansa myöhästymisellä. Ensimmäinen tunti oli kuitenkin ollut kuvaamataitoa ja grafiikkaa, joten tämä pieni kömmähdys ei haitannut - opettaja suorastaan jumaloi aina yhtä kauniisti hymyilevää valokuvaajanuorukaista, eikä Jocey ollut saanut vielä kertaakaan myöhästymismerkintää kyseisiltä tunneilta, vaikka aihetta olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi. Seuraavat tunnit olivatkin sitten menneet historian ja uskonnon parissa, joskin ilman oppikirjoja. Ja läksyt tekemättä. Sekä tietysti välipalasämpylää mutustellen. Mutta hei, minkä sille mahtoi, että oli kasvava nuori ja tarvitsi energiaa.

Alkupäivän rento tunnelma oli nyt huipentunut ruokataukoon ja sitä seuraavaan puolen tunnin levähdyshetkeen. Koulun ruoka ei suoraan sanottuna ollut aivan Joceyn mieleen, eikä hän sitä kyllä aikonut suuhunsa lapatakaan niin kauan kuin saattoi ostaa ruokansa muualta. Ja sehän onnistui yhdellä puhelinsoitolla - hän oli tilannut kouluun tähän mennessä jo vaikka mitä, oleskeluhuoneen upouudesta laajakuvatelevisiosta puhumattakaan.
Jocey kulki ensimmäisen kerroksen käytävää pitkin kohti filosofian luokkaa, jossa hänen seuraava tuntinsa pidettäisiin. Hän ei vain ollut läheskään ainoa, joka suuntasi käytävää pitkin samaan suuntaan. Ihmismassa vei mukanaan ja ennen kuin Jocey huomasikaan, hän oli kulkeutunut porukan seassa oikean luokan ohitse. Hän pyörähti sulavasti ympäri käytävällä ja lähti puikkelehtimaan takaisin päin, siirtäen joitain vastaantulevia oppilaita pois tieltään. Vastavirtaan kulkeminen oli aina yhtä rasittavaa.

Kaikki oli mennyt muuten kohtalaisen hyvin, kunnes sitten joku älykääpiö käveli suoraan päin. Jocey rypisti hieman kulmiaan ja kääntyi katsomaan kuka häneen oli törmännyt, mutta oppilas oli jo ehtinyt kipittää tiehensä, tai sitten tämä piilotteli nolona jonkin käytävän kaapin takana. No, ei sen niin väliä. Toivottavasti yhteentörmäyksessä vain ei ollut tippunut mitään.
Blondi ujutti kätensä koulupuvun housujensa taskuun ihan vain huomatakseen, että ne olivat tyhjät. Minne hänen lompakkonsa oli kadonnut? Siellä oli pankkikortin lisäksi roima määrä käteistä, sekä kolikkotaskuun piilotettuna hänen huoneensa avaimet (koska muuten Jocey hävittäisi ne jonnekin). Pankkikortista ei olisi niin paljon huolta, eikä käteisenkään menetys häntä haitannut, mutta avain... Se olisi jo viides hänen hävittämänsä/rikkomansa avain, eikä Jocey ollut ollenkaan varma, antaisiko kanslisti hänelle enää uutta. Ja se taas merkitsisi sitä, että hän joutuisi joko kiipeämään sisään ikkunasta tai etsimään Chetin käsiinsä.
Näistä vaihtoehdoista ensimmäinen oli rutkasti helpompi.

Jocey pyöri käytävällä hetken ja tähyili lattianrajaa kadonneen lompakkonsa toivossa, mutta mitään ei näkynyt. Hemmetti.
Sen enempää jahkailematta Jocey otti pari pidempää askelta käytävän poikki ja nousi seinustalla olevan penkin päälle seisomaan, jossa jo valmiiksi istui joku tummatukkainen tyttö. Hän heilautti oikeaa kättään ilmassa ja vihelsi sen verran lujaa, että yli puolet käytävällä liikkuneesta porukasta kääntyi katsomaan. Ja hyvä niin.
"Anteeksi arvon herrasväki, mutta kadotin äsken lompakkoni", hän totesi kuuluvalla äänellä. "Se on musta, nahkaa, ja kohtalaisen täynnä seteleitä. Löytäjä etsiköön käsiinsä Jocey Greenwoodin - palkkiosta voidaan neuvotella, otan toivomuksia vastaan."
Saatuaan kaipaamansa huomion, Jocey hypähti alas penkiltä ja pyörähti sen päässä istuvaa tyttöä kohden.
”Et sattunut näkemään, kun lompakkoni tippui? Olen aika varma että se lipsahti taskustani suunnilleen näillä main.”

[ ööööps, se levis. ]

[Cerwel]

[kiva, jos kelpaa :D Nyt taas vaihteeksi vähän lyhyehköä..]

Hayley seurasi kiinnostuneena, kun poika, joka ilmeisesti oli nimeltään Jocey Greenwood etsintäkuulutti lompakkoaan. Hänen silmänsä etsivät sitä lattialta, ehkä tuon pienen palkkion toivossa. Valitettavasti hän ei kuitenkaan saanut sitä silmiinsä.

"Valitettavasti en", hän sanoi virnistellen, kun toinen kääntyi hänen suuntaansa. Vihreät silmät tarkkailivat vielä käytävää Joceyn lompakon varalta. Pian hän saikin jotain silmiinsä, jotain mikä näytti erehdyttävästi mustalta lompakolta.
"Paitsi, jos se on tuo", hän sanoi ja kurotti lompakonihan jalkojensa vierestä ja juuri ennen vaaleatukkaista tyttöä, joka oli juuri tarttumassa siihen innoissaan. Hayley hymyili blondille kaikkea muuta kuin pahoittelevasti. Hän piilotti lompakon selkänsä taakse ja etsi katseellaan poikaa, joka toivottavasti ei ollut kadonnut minnekään. Hayley avasi lompakon ja kävi sen sisältöä läpi. Pankkikortti ja ihan mukavasti käteistä. Tyttö piilotti lompakon taas selkänsä taa.
"Neuvoteltaisiinko siitä palkkiosta?" hän kysyi hymyillen, vaikka mitäpä hän rahalla, kun itselläkin oli sitä mielin määrin.

[Darcy]

[ Sori kun on kestänyt, vietin syyslomaa toisella paikkakunnalla ja kotiuduin vasta äskettäin. >) ]

Harmi sinänsä, ettei tyttö ollut nähnyt hänen lompakkonsa mystistä katoamista, kyse oli kuitenkin kohtalaisen tärkeästä tapahtumasta - Greenwoodin pankkitilin mahtiaarre saattaisi päätyä jonkun vähäosaisemman kynsiin, mikäli lompakkoa ei löytyisi ajoissa. Jocey ei kuitenkaan ehtinyt edes avata suutaan pahoitteluun, kun tyttö jo muutti sanojensa suuntaa ja kurkotti poimimaan jotain lattialta jalkojensa vierestä. Tyttö piilotti lompakon selkänsä taakse ja hymyili nätisti, tiedustellen palkkiosta.
Ha, tämähän oli piru naiseksi. Joceyn kasvoille kohosi hetkeksi kiinnostunut hymy.

"Mitä arvon neiti mahtaa haluta palkkioksi suuren ja sisältörikkaan lompakkoni löytämisestä?", hän kysyi kulmiaan kohottaen. "Kelpaisiko neidille vaikkapa illalliskutsu kuninkaallisiin juhliini, tai tarvitsetko kavaljeeriä muuhun tapahtumaan? Läksyissä tuskin tarvitset apua, silloin tuskin olisit täällä."
Ja siinä hän taas oli, omassa elementissään, päästämässä kauniita sanoja suustaan. Ei sille oikeastaan mahtanut mitään, että hän avasi aina suunsa ennen kuin ehti hillitä itseään - ja mitäs oli mennyt lupaamaan löytäjälle palkkion. Sanoja ei sopinut syödä, tottahan toki Jocey oli rehellinen ihminen. Ainakin toisinaan.
"Rahallinen palkkio olisi tietysti kaikkein mutkattomin, mutta et kyllä näytä ihan siltäkään, että tarvitsisit kovin kipeästi kahisevaa", Jocey lisäsi, luoden paljonpuhuvan silmäyksen tytön olemukseen. Vaikka tällä olikin päällään koulupuku, ulkomuodosta huomasi selvästi, ettei tyttö ihan köyhästä perheestä tullut. Ja olihan Saint Walden's yksityiskoulu, lukukausimaksut olivat kohtalaisen suuret.

[Darcy]

[ Peli keskeytettiin, saa lukita ja heittää sukkamehusarjan koristeeksi. ♥ Amen. ]