Mystiset eräjormavoimat kehiin.

[loveliina]

//taaleri et Eppuliinikas //

Cassiella oli ratkiriemukasta. Mikään koko maailmassa ei varmasti vetäisi vertoja tälle. Kymmen kilometrisen patikka reissun jälkeen, jonka aikana joka kilometrillä ansaittu rakko kantapäässä, ei mikään, siis mikään kuulostanut paremmalta, kuin teltanpystytys. Ei ainakaan, kun telttapariksi oli siunaantunut herra kiinnostava, Ehpram Hammond. Cassietä kyrsi, lujaa. Koko metsäleiri oli harvinaisen perseestä. Syyt, miksi tämä oli vaivaantunut paikalle, olivat hämärtyneet patikkareissun timmellyksessä, ja nyt kaikki mitä poika halusi miettiä oli kuuma kylpy, koti, pehmeä peitto, kuuma kaakao. Sisävessat. Ei teltan kasaus. Ei Ephram.
Mutta ne olivat kuitenkin todellisuus, ja se mitä ei voinut paeta. Cassie huokaisi hieman ja ryhtyi selailemaan ihmisten kasvoja etsien Ephramia. Jos teltta saataisiin kasaan, voisi tämä vaikka hipsiä korpikuusen alle piiloon röökille, kenties. Kun tuttu naama näkyi osuvan silmiin, Cass asteli tämän luokse.
"Ollaan sit telttapareja", tämä aloitti keskustelun, ja tajusi ettei ollut tervehtinyt. "Nii, moi. Meidän pitää vissiin hakea telttatarpeet", Cass jatkoi, yrittäen vaikuttaa edes hiukan kohteliaalta, vaikka ketutus olikin varmasti selvästi huomattavissa tämän kasvoilta.

Cassiesta ei olisi varsinaisesti apua teltan pystytyksessä, ja he jäisivät luultavasti asumaan taivasalle, mikäli Ephram ei ollut ihmelapsi myös eräjormailussa. Cass tiesi yhtä paljon teltoista ja hengissä pysymisestä, kuin minkä oli oppinut survivorista. Eli kovin vähän, sillä sarjahan oli keskittynyt enemmän ihmisten välisiin reality-tv suhteisiin ja sen sellaiseen. Cass voisi toki luoda draamaa heidän pieneen eloonjäämis taisteluun viikonlopun ajaksi, mutta se ei välttämättä auttaisi. Ei ainakaan nyt, telttojen suhteen.
"Toivottavasti sä osaat kasata tollasen", Cass kommentoi nyökätessään telttatarvepinoa. "Tää on toistaseksi mun läheisin kontakti mihinkään... tälläseen." Cassie ei ollut koskaan telttaillut, ei takapihallaan ei missään muuallakaan. Kokemus oli sellainen, jota tämä ei koskaan ollut osannutkaan edes kaivata. Ja siksi se kai olikin jäänyt kokematta. Cass oli kaupunkilainen, tämä asui kattohuoneistossa. Ei jonkin rievun alla havunneulasilla.

[Fairytaler]

Oli äärimmäisen harvinaista nähdä Ephram pukeutuneena siten, kuin hän nyt oli pukeutunut. Poika oli kiskonut päälleen mustat college-housut ja vaaleanharmaan, paksun hupparin. Päähänsä hän oli vetänyt lippiksen, jonka lipan oli kääntänyt takaraivolleen. Tavallisesti Ephramin näki vain hyvin siistinä ja huoliteltuna ja hän osasi hyvin arvata, mitä hänen äitinsä olisi mieltä hänen asukokonaisuudestaan. Jostakin syystä tuntui täysin turhalta ajatella sitä, miltä näytti metsässä. Hän oli tehnyt tietoisesti tämän valinnan jo koululta lähtiessään, sillä oli arvannut, että olisi hikinen ja likainen jo hetken kuluttua. Sitä paitsi, hän oli kuullut, että olisi Cass Jonesin pari. Sen Cassin, jonka kanssa oli viettänyt äärimmäisen kiusallisen tunnin käytävässä... Sen Cassin, jonka kanssa oli pakoillut opettajia ja tunkeutunut kaappiin. Se oli tosin ollut Cassin ajatus. Hän ei itse olisi juossut kaappiin, vaan mennyt vaikka vessaan. Jälkiviisaus oli hyvä viisaus, senkin Ephram oli tajunnut.

Cass ei vaikuttanut yhtään sen innostuneemmalta touhuun, kuin miltä Ephramista oli tuntunut vielä jonkin aikaa sitten. Kengät kastellut kostea maa oli kuitenkin kai piristänyt häntä, sillä nyt Ephram oli hyvillään siitä, että oli lähtenyt koko touhuun mukaan.
"Jep, niin kuulin", Ephram vahvisti Cassin sanat ja lähti sitten tämän esimerkkiä noudattaen hakemaan telttakamppeita. Ephram saattoi vain toivoa, että Cassilla olisi edes jonkinlainen aavistus sen suhteen, mitä heidän pitäisi tehdä, sillä hän ei ollut telttaa ennen kasannut. Kai hän jotenkin selviäisi, jos saisi ohjeet käteensä, mutta muuten ei ehkä olisi mitään toivoa. Ephramin toiveet kuitenkin murskautuivat, kun hän tajusi Cassin sanat. Toinen kohteli telttaa kuin jotakin saastaista ja pahaa, eikä Ephramilla ollut muuta mahdollisuutta kuin päästää kasvoilleen hento virnistys.
"Me taidamme olla vähän pulassa", Ephram tokaisi sitten ja kumartui nostamaan telttapussin maasta.
"Minnekäs me tämän pystytämme?" hän kysyi sitten, jaksamatta alkaa selittää omia sanojaan sen enempää.

[loveliina]

Cassie kuuli hyvin, kuinka Ephram totesi heidän joutuneen pulaan, tämä ei vain halunnut myöntää ymmärtäneensä sanojen merkitystä. Eikö Ephram todella voisi yhtäkkiä vain muistaa kokoanneensa telttoja aikaisemminkin? Eikö kuin taikaiskusta tämä voinut ollakin unta, kauheaa painajaista joka loppuisi heti kun nipistäisi itseään. Pojat ilmeisesti saattaisivat joutua harkitsemaan nukkumista taivasalla. Tai punkkaamista toisten telttojen nurkissa, mikäs sen mukavampaa. Sillä jos Ephramilla ei ollut lainkaan tarvittavia kykyjä, nuo olisivat kaksikon ainoat vaihtoehdot. Cass ei tiennyt mitään, teltan pystytyksestä. Ei mitään.
"No se on.. Kiva", tämä totesi ärsyyntyneenä koko tilanteeseen. "Tosi kiva". Eihän se nyt varsinaisesti ollut Ephramin vika, että opettajat olivat parittaneet ihmisiä keskenään katsomatta pystyivätkö he minkäänlaiseen yhteistyöhön. Tai selviäisikö kaksikko yön yli. Tai mitään. Opettajilla ei ilmeisesti ollut minkäänlaista ajatusta päätöksiensä takana. Tai sitten he olivat todella arponeet kaikki, mutta ei kenelläkään voinut olla näin huono arpaonni.

"No öö...", Cass mietti ääneen, äänensävyllä josta kuuli ettei tätä oikeasti kiinnostanut yhtään oliko teltta tässä vai vaikka järven pohjalla. Hetken hiljaisuuden jälkeen poika kuitenkin huitaisi kädellään johonkin suuntaan, jonne ei vielä näyttänyt olevan kauheaa tunkua. Sanomatta sanaakaan tämä lähti kävelemään osoittamaansa suuntaan muutamin nopein askelin. Huokaisten hieman turhautuneena Cass muisti miksei pitänyt toisesta niin kovin paljon. Tavallista keskustelua oli liian vaikea pitää yllä Ephramin kanssa.
"Tuliks ton mukana mitää... käyttöohjetta?" tämä lopulta kysyi kyllästyneesti, vaikka näki, ettei toisen kädessä ollut telttatarpeitten lisäksi sadan sivun manuaalia aiheesta. Ei sillä, ei Cass varmaan saisi selvääkään mistään kirjasesta jossa puhuttaisiin telttojenpystynyt slangia.
"Sä et oikeesti osaa pystyttää tollasta?" Cassie vielä huokaisi, kun pojat olivat päässeet lupaavan näköiselle maapläntille. Puut olivat jättäneet pienen muutaman neliömetrin kokoisen alueen vapaaksi, jolle teltan kai teoriassa voisi pystyttää. Havunneulaset eivät kuulostaneet mukavilta. Ainakin telttakankaasta saisi jonkin laisen... lakanan?

[Fairytaler]

Ephram ei pitänyt Cassin äänensävystä. Oli oikeastaan hyvin vähän asioita, joista Ephram tässä pojassa piti, mutta tämän tyyli puhua oli sen verran ylimielinen ja syyttävä, että se sai Ephramin rypistämään otsaansa. Hän pudisti päätään hieman ja vilkaisi Cassia, kun tämä päätti heidän telttansa sijaintia. Aivan kuin tälle olisi ollut yhden tekevää, nukkuivatko he puussa vai kuopassa. Lopulta Cass kuitenkin teki päätöksensä ja Ephram nyökkäsi hyväksyvästi.
"Sinne siis", hän vastasi ja lähti toisen perään raahaten teltantekovarusteita perässään. Hänen mielessään käväisi, että Cass olisi voinut vallan mainiosti kantaa osan tavaroista, tai ainakin auttaa kassin kanssa, sillä se ei ollut erityisen kevyt, mutta hän päätti pitää suunsa kiinni. Hänellä olisi vielä aikaa saada riita alulleen.

Cassin kysymys ohjeista sai Ephramin vilkaisemaan poikaa hieman epävarmana.
"En tiedä. Voihan sellainen löytyä tuolta pussista, mutta en aivan usko siihen. Ja jos olisikin, se tuskin auttaisi mitään. Oletko koskaan katsonut ohjekirjoja? Ne ovat täyttä hepreaa!" Ephram vastasi sitten harteitaan kohauttaen. Hänelle oli oikeastaan melko yhdentekevää, oliko ohjeita vai ei, sillä hän ei kyennyt sellaista seuraamaan. Jonkin soittimen, kuten lasten kellopelin hän ehkä kykenisi kokoamaan, mutta muu sen kaltainen työskentely ei oikein ottanut sujuakseen. Hänen hahmotuskykynsä ei ollut paras mahdollinen.
"No en osaa", Ephram vastasi tympääntyneenä, kun he pääsivät pienelle tyhjälle pläntille puiden väliin, ja hän sai laskea teltantekotarpeet maahan.
"Anteeksi vain, ettei isäni vienyt minua telttailemaan koskaan", hän tuhahti ja pyöritteli silmiään ärsyyntyneenä.
"Aletaan nyt vain kasata tätä", hän sitten jatkoi ja kyykistyi kaivamaan pussista ulos niitä palasia, joista luultavasti olisi helpoin aloittaa.

[loveliina]

"Joo älä keuhkoo, ", Cass totesi Ephramin 'isäni ei koskaan vienyt minua telttailemaan' kommentille. Oliko se nyt Cassien vika, että Ephram ei ollut saanut kokea telttailun riemua huoltajansa kanssa, niin kuin ei ollut Cassie itsekkään. Mitä tuo nyt Cassielle rupesi valittamaan, eihän tämä ollut tehnyt yhtään mitään. Pyh, Ephram oli ärsyttävämpi kuin Cass oli muistanutkaan.
"Joo no kasataan", tämä vastasi katsahtaen telttakeppeihin ja kankaisiin tietämättä mistä aloittaa, mikä oli oikea pää tai miten päin hökötys oli tarkoitus kasata. Hetken paikoillaan kummasteltuaan, Cass oli jo valmis luovuttamaan. Tämä potkaisi kiven kengänpohjansa alta ja huokaisi, lopulta alistuen kohtaloonsa. Teltalle oli tehtävä jotain. Mitä ikinä se sitten olikaan. Niin kauan kuin se olisi tässä muodossa, ei siitä olisi mitään hyötyä. Ja Cassien tuurilla yöt sataisivat läpeensä kaatamalla.
"Hmh. Onko tässä joku... Kantava keppi, mikä pitää laittaa ensin?" Cass aloitti, yrittäen näyttää jonkin sortin yhteistyöhalukkuutta. Poika kyykistyi toisen viereen tutkimaan pussin sisältöä. "Tai vois kuvitella että ois. Kaks semmosta, jotka pitää sen katon... pois meidän naamoilta."
Cass yritti vaikuttaa välinpitämättömältä, vaikka itseasiassa teltanpystytys... sehän voisi olla hauskaakin. Tai no, kokemus. Uusi asia.

"Jos otetaan vaikka nyt nämä", tämä sanoi nostaen kahta keskenään yhtä pitkän näköistä metalli kepakkoa. Poika katsahti Ephramiin, hyväksyikö tämä valinnan. Tai no, paskat. Ei tuokaan näyttänyt tietävän paremmin, joten Cass otti ohjat käsiinsä. Nyt piti olla toiminnallinen. Poika katsoi kepakkoja ja päätti tunkea ne maahan muutaman metrin päähän toisistaan. Palattuaan kuitenkin kasalle, tämä tajusi, ettei kangas tainutkaan olla aivan tavallinen.
"Hei oota, onko tää sellanen... pyöree teltta?" Cass lausui kauhun sekaisella äänellä. Tavallisen teltan Cass uskoi maalaisjärjellä kasaantuvan kuin itsestään, mutta että kupoli. Sehän lähenteli ongelmanratkaisussaan rubiikin kuutiota, mahdoton tavallisille aivoille. Mutta Saint Waldenshan oli täynnä erikoisia aivoja. Siksi kai tästä kaikesta olikin pitänyt tehdä niin pirun vaikeaa.
"Jos vaan... Äh. Kaadetaan pari puuta ja rakennetaan mökki. Seki hoituis varmaan vähemmällä vaivalla?"
Cass kumartui jälleen noukkimaan metallikepakot takaisin käsiinsä, yritys hyvä kymmenen.

[Fairytaler]

Ephram vilkaisi Cassia tympääntyneenä, mutta ei vastannut mitään. Toinen sai hänen puolestaan olla ärsyttävä, jos sitä tahtoi, mutta itse hän ei ollut siihen valmis alentumaan. Ephramin mielestä oli tärkeä käyttäytyä edes jollakin tasolla hyvin ja vaikka hän itsekin rikkoi sitä käytäntöä silloin tällöin, hän pyrki kuitenkin olemaan kunnolla suurimman osan ajasta. Mutta mitäpä yksi pieni ihminen muille mahtoi? Ephram pudisti päätään ääneti ja päätti sitten siirtää kaiken keskittymisensä Cassiin ja teltan pystytykseen. Ephram seurasi Cassin toimintaa ja yritti itse ajatella samalla. Hän ei tahtonut suinpäin rynnätä tekemään päätöksiä, jotka saattaisivat johtaa heidän nukkumiseensa ilman telttaa. Cass taas tuntui olevan sitä mieltä, että mitä nopeammin he saisivat kaiken tehtyä, sitä paremmin se tulisi tehtyä.
”Otetaan vain”, Ephram sanoi harteitaan kohauttaen. Hänelle oli oikeastaan aika yhdentekevää mistä he aloittaisivat, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä heidän piti tehdä.
”En usko, että se toimii ihan noin”, Ephram tokaisi rauhalliseen sävyyn Cassin iskiessa kepit maahan. Hänen käsityksensä mukaan pohjalle tulisi jonkinlaiset reunat. Hän ei kuitenkaan ehtinyt puuttua asiaan sen enempää, kun Cass jo palasi. Sitten tämä näytti hieman hidastavan vauhtia. Poika näytti lievästi kauhistuneelta tuijottaessaan teltan kappaleita. Cass oli ilmeisesti tajunnut jotakin, mikä sai Ephraminkin hätkähtämään. Teltta oli pyöreä. Tai ainakin se oli jollakin tavoin sen mallinen. Ephra mietti. Häntä suututti nyt, eikä siitä ollut enää paluuta. Hän tunsi ärtymyksen itseään ja isäänsäkin kohtaan riehuvan sisällään, mutta nieleskeli pitäkseen sen itsellään.
”Eikö… eikö siihen sitten pitäisi olla jonkinlaiset kepit, jotka pujotetaan sen kankaan läpi?” Ephram mumisi epämääräisesti ja vilkaisi Cassia. Hän saattoi vain toivoa, että pyöreä olisi neliötä helpompi kasata.

Ephram penkoi kasaa päämäärättömästi ja veti lopulta käteensä kaksi nipuksi käärittyä keppiä. Hän käänteli palasia hetken ja sai osan kepistä sitten suoraksi.
”Onko tästä jotain hyötyä?” hän kysyi ja heilutteli velttoa keppiä, joka oli koottu lyhyemmistä paloista ohuella kuminauhalla.

[Toivottavasti sä tajusit mitä mä meinaan : )) ]

[loveliina]

"Enoikeinuskoettäsetoimiinoin", Cassie toisti astetta kimeämmällä äänellä ja nopeasti, lähinnä ärsyttääkseen toista. No voi hyvä luoja, jos ei kelvannut herra sai kaikin mokomin tehdä itse jotain parempaa. Cassie sentään yritti vaikkei homma ihan putkeen ollut mennytkään. Pojan täytyi laskea kymmeneen ennen kuin veti syvään henkeä ja toisti muutaman kerran itselleen, ettei telttaa yksikseen kokoon saisi. Ephram oli välttämätön ja se ärsytti Cassieta.
"No en tiedä?" Cass vastasi pyöritellen silmiään. Aivan kuin tämä yhtäkkiä tietäisi yhtään sen paremmin oliko jostain tietystä kepakosta apua. Cass yritti pitää naamansa niin peruslukemilla kuin pystyi, mutta silti pieni ärsytystä herättävä mutru nousi tämän huulille. Tämä maiskautti huuliaan huokaisten syvään.
"Tota, tee sä niille jotain", tämä lopulta totesi tietäen ettei suinkaan kuulostanut maailman avuliaimmalta ihmiseltä. Cass osoitti valjusti keppejä joita Ephram piteli sekä koko loppua telttakasaa.
"Mä... Puhdistan, tota, tän paikan kävyistä", tämä jatkoi huitaisten maata. "Vaikka." Cass astui muutaman askeleen kauemmas toisesta potkaisten samalla erään suuren kuusenkävyn kengänkärjellään usean metrin kauemmas. Cassieta ärsytti, ettei tämä ollut hyvä telttailussa, sillä vaikka miten turha taito se pojasta olikin se silti teki tästä huonon. Ja Cass ei ollut huono. Cass oli hyvä, ellei paras.

Cassie potki käpyjä ärsyyntyneenä kiinnittämättä huomiota kuinka Ephramin aherrus kulki. Tuntuihan se varmaan toisesta epäreilulta, ettei Cass auttanut, mutta sen myönnytyksen tämä antoi ettei myöskään näin möhlinyt mitään, repinyt kangasta epähuomiossa tai astunut keppien päälle. Cassiella oli hetkensä, mutta metsässä vittuuntuneena kaikesta, no. Tämä ei ollut pojan hetki.
Kävyt kuitenkin loppuivat liian nopeaa, jättäen Cassien toimettomaksi. Huokaisten ärsyyntyneenä tämä kääntyi kohti Ephramia ja kysyi:
"Onko mitään mitä mä voin tehdä?"
'Auttaa' olisi varmasti lyhyin ja ytimekkäin vaihtoehto, mutta mitä Cass oli ymmärtänyt ei Ephramkaan erityisesti pitänyt Cassien seurasta, ehkä tämä haluaisi että poika jättäisi tämän rauhaan? Toivossa oli hyvä elää.

[Fairytaler]

Ephram vilkaisi Cassia melkein huvittuneena. Poika vaikutti stressaantuneelta ja ärtyneeltä, eikä Ephram voinut olla miettimättä, miten tämä pärjäisi koko telttaretken ajan asenteella, joka jo nyt näytti vallanneen hänet. Toisaalta koko touhu ärsytti myös Ephramia. Hänen mielialansa laski joka kerta, kun Cass vain avasikin suunsa. Pojan äänensävy oli tarttuva, eikä Ephram voinut olla matkimatta sitä.
”No, minä teen”, Ephram vastasi tympeästi ja pyöritteli silmiään. Sitten hän keskitti huomionsa takaisin teltan osiin. Cass lähti siivoamaan teltanalustaa kävyistä, joka oli toisaalta hyvä juttu, mutta Ephramista se oli hieman turhaa. Olisi poika voinut keksiä jonkun toisenkin tekosyyn. Ei tätä kukaan pakottanut osallistumaan. Muitakin vaihtoehtoja oli. Ei Ephram valittaisi kenellekään. Ei hänkään Cassin seuraa kaivannut.

Teltan kokoaminen ei kuulunut Ephramin vahvuuksiin. Oli aivan liikaa palasia, jotka piti yhdistää, mutta lopulta hän arveli päässeensä jyvälle. Hetken hän asetteli keppejä sikin sokin maahan, ennen kuin oli lähes varma siitä, että oli hahmottanut kaiken oikein. Ainakin suurin piirtein oikein.
”Cass, nyt voisit tehdä jotain”, Ephram vastasi, vaikka oli jättänyt kysymyksen ensin huomiotta. Hän nousi seisomaan, osoitti muutamaa keppiä ja selitti, minne ne tahtoi ja miten.
”Nämä pitää yhdistää”, hän sanoi itsevarmalla äänellä ja yhdisteli palasia. Hän ei ollut lainkaan niin varma, kuin miltä kuulosti, mutta arveli, että oli paras kuulostaa varmalta, saati näyttää se, ettei luottanut omaan suunnitelmaansa.
”Ehkä me vielä saamme katon päämme päälle”, Ephram mumisi hypellessään keppien yli ja kootessaan kehikkoa, selittäen samalla Cassille, mitä tahtoi tämän tekevän.