Pukukoodit ovat suuntaa-antavia

[Agitha]

"Pystyn minä vähän aikaa juoksemaan", Lily vastasi Chetin kysymykseen. Ehkä suunnilleen 100 metriä, mutta eiköhän se riittäisi.
Lily katsoi, kun Chet noukki maasta kiven. Hänellä oli aavistuksensa mitä poika sillä aikoi tehdä, ja tällä kertaa hänen veikkauksensa osui oikeaan. Hän ei ollut varma, oliko rakastelevan parin heittäminen kivellä hyvä vai huono asia, mutta ei voinut olla huvittumatta, kun Chet todella viskasi äänien suuntaan. Lily oli kuulevinaan hämmästyneitä äännähdyksiä ja jopa kiroilua, kun Chet tarttui hänen ranteeseensa, ja pinkaisi juoksuun.
Lily ei ollut kovin nopea juoskija pienen kokonsa, kenkiensä, mekkonsa ja harjoituksen puutteen vuoksi, ja hän tunsi hidastavansa Chetiä vähän, vaikka poika ei juossutkaan mitenkään hirvittävän lujaa. Sen lisäksi Lily ei voinut olla purskahtamatta nauruun kesken juoksun, mikä teki siitä entistäkin hankalampaa. Onneksi kaikkein tärkeintä oli kuitenkin päästä pois rikospaikalta, vaikka Lily ei uskonutkaan kesken aktin säikäytetyn parin olevan kovin vaarallinen.
He juoksivat hetken, mutta melko pian Lily päätti pysähtyä. Hän ei halunnut ottaa riskiä ja ylirasittaa itseään, vaikka juuri tällaisilla hetkillä hän olisi halunnut voida juosta oikein kauan ja lujaa.
Hän hidasti vauhtiaan, jotta Chet tajuaisi olla kiskomatta häntä mukaansa. Sitten hän ravisteli kätensä irti Chetin otteesta, ja veti hetken henkeä. Pieni hengästyminen tuntui mukavalta. Se ei ollut vielä niin sanottua ylirasittamista, mutta varmuuden vuoksi häneltä oli kielletty melkein kaikki liikunta kevyttä kävelyä ja sulkapalloa lukuunottamatta. Automaattisesti Lily kuitenkin tunnusteli pulssiaan hetken, mutta päätti sitten jättää sydämensä rauhaan. Selvästikin se jaksoi vielä ihan omillaan.
"Se oli aika tyhmää", Lily sanoi ilmoisesti virnistäen. Hänen suustaan se oli pikemminkin kehu kuin toru. "Toivottavasti heille ei käynyt pahasti tai mitään", hän jatkoi vilkuillen taakseen, vaikka pikkukivi tuskin teki paljon vahinkoa.

[bubblegay]

He juoksivat - no, aika vähän aikaa ja suhteellisen hitaasti, sillä Lilyn vaatetus ei varsinaisesti soveltunut pikajuoksuun. He ehtivät silti pois äskeisen pariskunnan saavutusetäisyydeltä, ja Chet kääntyi katsomaan Lilyä tämän puhuessa, virnistäen samalla leveästi. Kommentti oli hänelle lähinnä kohteliaisuus, ja myös Lilyn ilme myötäili kyseistä mielikuvaa. Poika pörrötti hiuksiaan ja vilkaisi heidän tulosuuntaansa; puolipukeista kouluparia ei ainakaan näyttänyt ryömivän vihaisina ulos puskasta, joten he taisivat olla turvassa hyökkäyksiltä.
”Ei se ollut tyhmää”, hän vakuutteli virnistellen. ”Ainoastaan vähän hölmöä. Ja ilkeää. Niillä on hyvin suuri ja vaikuttava ero.”
Chet kuuli nyt kovan kirosanan metsiköstä. Varmaankin lisää teknisiä ongelmia.
”Tai sitten ei. No, tuskin ne tulevat tuolta meitä hakemaan.”

Hän ei myöskään uskonut, että pariskunnalle oli käynyt huonosti. Yksi pikkukivi ei tappanut, korkeintaan sokeutti.
”Väsyitkö?” poika kysyi ja virnisti sitten. ”Katsotaan, jos saan tekosyyn kantaa sinua loppumatkan.”

[Agitha]

Lily naurahti ja puisteli vähän päätään Chetin höpinöille.
"No sinä ainakin olet vain tyhmä ja hölmö, muttet ilkeä. Kai se käy niinkin", hän sanoi, eikä edes odottanut Chetin ymmärtävän hänen vitsiään. "Ja vaikka he lähtisivätkin perään, heillä on paljon vaatetta puettavana ennen kuin he saavat meidän kiinni", hän jatkoi hymyillen. Mielikuva housut kintuissa juoksevasta pojasta oli aika huvittava, vaikkei kovin realistinen.
Kauempaa heidän takanaan kuului vaimeaa puhetta ja mahdollisia riitelyn ääniä, mutta Lily ei kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Jos yksi pieni kiva riitti tuhoamaan parisuhteen ja pilaamaan seksin, se tuskin oli sen arvoista.
"En pahasti", Lily vakuutti, kun Chet kysyi väsyikö hän. Hän ei ollut aivan varma, kuinka heikkona Chet häntä piti, mutta kyllä hänkin muutaman sekunnin juoksemisen kesti. Ehkä vähän heikommin kuin muut, mutta kestipä kuitenkin. "Hengästyitkö sinä? Jos vaikka saisin tekosyyn kantaa sinua loppumatkan", hän sanoi sitten, ja vilkaisi Chetiä kujeilevasti.
Lily ei alistuisi Chetin kannettavaksi heikkouttaan. Hän oli suostunut reppuselkään juhlasalissa leikillään, mutta tosipaikan tullen hän mieluummin vaikka nukkui metsässä kuin tuli muiden kannettavaksi. Chet vaikutti kyllä ihan mukavalta tyypiltä, eikä ollut tehnyt mitään typerää, kuten vilkuillut häntä epäilyttävästi tai ehdotellut sopimattomia, mutta Lily oli jääräpäinen. Hän oli kyllästynyt olemaan muiden hoivattavana, ja se koski myös Chetiä, oli poika ehdottanut sylikyytiä leikillään tai ei.
"Jatketaan", Lily kehoitti, ja lähti taas astelemaan polkua alas. Ajatuksissaan hän hieroi paljaita käsivarsiaan, sillä häntä alkoi palella hiljalleen. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, vaikka tiesikin sairastuvansa heti, jos kylmettyi vähänkin.

[bubblegay]

Ajatus Lilystä kantamassa koko Chetin ruhoa oli hieman... no, miten sen sanoisi, outo. Tyttö oli niin pieni, että Chet epäili heidän pääsevän liikkumaan alle metrin. Jos sitäkään. Oli hyvin mahdollista, ettei edes kantoasentovaiheeseen päästy - ja se saattaisi olla tuhoisaa.

”Se olisi varmasti oikein miellyttävää ja logistiikan kannalta mahdollista”, hän sirkutti korkealla äänellä, mutta virnisti sitten ja nyökkäsi, kun Lily ehdotti matkan jatkamista. Poika seurasi toista alas mäkeä, vältellen nyt entistä tarkemmin kaikkea, mihin voisi kompastua. Juurakkoja, kiviä, omia jalkojaan ja niin edelleen. Hän hyppäsi lähinnä omaksi huvikseen yhden kiven yli ja vilkaisi taakseen - ketään ei näkynyt mailla halmeilla, joten oli helppoa päätellä, ettei pariskunnalla ollut nyt mikään kiire.

”Kuulin, että olet täällä matematiikan stipendillä”, Chet huomautti yhtäkkiä. Se oli vain putkahtanut hänen mieleensä; Lily oli heidän aiemmin tavatessaan lähinnä puhunut hyvästä keskiarvosta, mutta joku kaverin kaverin kaverin serkun tutun vakioleipurin vanhan kansakouluopettajan isoeno oli todennut, että tytön pääalue oli matematiikka. Se oli saanut Chetin hiljenemään aika pitkäksi aikaa, sillä hän tapasi harvemmin sen aluevaltauksen suorittaneita.
”Totta vai tarua?” hän kysyi dramaattisella äänellä ja hymyili. ”Se kuulostaa hienolta.”
Ehkä olisi järkevämpää viedä keskustelu vaihteeksi normaalimmille raiteille.

[Agitha]

He kävelivät hetken vaitonaisina polkua pitkin. Polku lakkasi viettämästä alaspäin, ja kapeni entisestään. Ilmeisesti he olivat tulleet koko mäen alas, ja jos he haluaisivat takaisin ylös, olisi kaikkien hyvinvoinnin kannalta paras kiertää kukkula ja kiivetä ylös sen toiselta puolelta, joka ei ollut niin hyrkkä. Se tarkoitti aika pitkää lenkkiä.
"Totta", Lily vastasi Chetin kysymykseen. Hän ei ollut varma, oliko hän maininnut asiasta aikaisemmin vai ei. "Tosin olisin päässyt sisään myös englannin stipendillä tai kielistipendillä ja jo pelkän keskiarvonkin puolesta, mutta tämä kuulosti kiinnostavimmalta. Olen ehkä vähän outo, kun olen kaikkien kiinnostunein matemaattisluonnontieteellisistä aineista. Suurin osa tytöistä haluaisi olla kiinnostunut kuvataiteesta tai musiikista. Tai tanssista", hän jatkoi, ja vilkaisi Chetiä merkitsevästi. Oikeastaan sukupuolijakauma koulun järjestämillä erikoiskursseilla oli yllättävän tasainen, mutta Lily oli melko varma, että jos tyttöoppilaat olisivat saaneet valita itselleen minkä tahansa erityislahjakkuuden osa-alueen, he olisivat valinneet tanssin tai jonkin taideaineen. Niissähän ne kaikkien komeimmat pojat olivat. Leo Graden kuvataiteessa, Anthony Hammond musiikissa, ja Beau Lewis liikunnan erityisryhmässä. Myös englanti oli alkanut kiinnostaa monia, kun Cameron Jones oli ilmestynyt kouluun ilmaisutaitaitoineen. Lilyn olisi tehnyt mieli kertoa koulun tytöille, että Leo Graden oli homo, Ahtony Hammond tunnekylmä, ja Cameron Jones ja Beau Lewis naivat kaikkea mikä liikkui, mutta hän ei ollut halunnut pilata tyttöjen päiväunia.
"Ja sinä olet täällä tanssimassa", hän totesi, vaikka sen olisi voinut tulkita kysymykseksikin. "Oletko hyvä missään muussa?"
Lily värisi vähän kylmästä, ja hetken kuluttua tuli siihen tulokseen, että olisi korkea aika nielaista ylpeys.
"Täällä on aika vilpoista", hän totesi, vaikka hänen kananlihalla olevat käsivartensa varmasti puhuivat hänen puolestaan.

[bubblegay]

Matematiikka siis. Lilyn puheet myös muista mahdollisista syistä, joiden vuoksi hän olisi voinut olla koulussa, saivat Chetin tuntemaan jotain hyvin kunnioituksen kaltaista. Hänen omat numeronsa olivat aina olleet keskivertoja, kahdeksan kieppeillä, ja hän oli varmaankin koulun huonoin oppilas - ainakin keskiarvon mukaan. Kaikki muut olivat täydellisiä tai ainakin lähes kympin oppilaita, ja hyvin usein poika tunsi olonsa eristäytyneeksi. Mutta niin kauan kun keskittyi siihen, missä oli hyvä, ei tarvinnut huolehtia paljoa.

”En oikeastaan”, Chet vastasi totuudenmukaisesti. ”Paitsi ranskassa ihan hyvä, mutta en todellakaan sellaista tasoa, että se hyödyttäisi tässä koulussa yhtään mitään. Tanssi on aika lailla se valttikortti, minkä takia olen täällä.”
Poika ei hämmästynyt lainkaan, kun Lily kertoi olevansa kylmissään. Sen näki tytöstä jo päällepäin; hänen ihonsakin oli kananlihalla. Chet ei ollut kuitenkaan varma, mitä voisi tehdä asialle - he tuskin voisivat juosta koululle, ja kävellessä matka olisi pitkä.

”Haluatko takkini?” hän hetken harkinnan jälkeen ehdotti, pysähtyi ja katsoi Lilyä uteliaasti. ”Pärjään ilman sitä loppumatkan.”
Ehkä se toimisi.

[Agitha]

Lily nyökytteli päätään ymmärtäväisenä.
"Tässä koulussa on kova taso", hän myönsi. "Minä en ole ollut kovin huono missään aineessa. No taito ja taideaineissa minä en loista, mutta niin kauan kun päästä on hyötyä, niin pärjään hyvin. Mutta siksi en oikein osaa kuvitella sinun tilannettasi. Otan kuitenkin osaa", hän sanoi, ja taputti Chetiä lohduttavasti olkapäälle. Sitten hän nauroi, sillä hän laski vain leikkiä. "Ei se koulu niin vakavaa ole. Tuskin sinua pois heitetään tai mitään, vaikka olisit huonoin. Tai siis, jonkun on kuitenkin oltava."
Ja tuskin Chet nyt kaikista huonoin oli. Lily ei tosin tiennyt, kuka oli. Koulu julkaisi vain parhaiden oppilaiden nimet.

Lily epäröi hetken, kun Chet tarjosi hänelle takkiaan. Tietysti se oli ollut odotettavissa, itsehän hän oli asian ottanut puheeksi, mutta silti toisen takin lainaaminen tuntui vähän kiusalliselta. Juuri niinhän parit toimivat romanttisissa elokuvissa, ja ele oli vähän imelä.
Lily päätti kuitenkin lakata olemasta lapsellinen, ja ajatteli asiaa terveytensä kannalta.
"No... Joo. Mutta pyydä se heti takaisin, jos sinulle tulee kylmä. Se on kuitenkin sinun takkisi", Lily myöntyi sitten, ja vilkaisi Cassia. No, kai kaikki oli reiluinta näin. Miehillä oli kuitenkin puvuntakin alla pitkähihainen paita, ja Lilyn käsivarret ja olkapäät olivat kokonaan paljaat.

[bubblegay]

”Joo”, Chet vastasi ja hymyili. ”Mutta minulla on pitkähihainen, joten luulen kyllä selviäväni ihan hyvin.”
Lilyn olkaimeton mekko tuskin oli kovinkaan suuri suoja viileää vastaan. Pitkähihainen paita ja puvun takki saivat Chetin lähes lämpimäksi, ja kaiken lisäksi hänellä oli hattukin. Poika veti takkinsa pois päältään ja heilautti sitä pari kertaa niin, että se suoristui hieman enemmän. Sitten hän kumartui ja lähes automaattisella reaktiolla veti takin Lilyn päälle.
”Näytät ihan pingviiniltä”, hän huomautti ja virnisti suoristautuessaan. Ilma todella oli hieman koleaa, etenkin illalla, mutta Chet uskoi paitansa riittävän loppulenkin ajaksi. ”Tuo on ihan liian iso sinulle. Joku muotifriikki saisi kohtauksen.”

Todella, vaikka Chet ei ollut varsinaisesti isokokoinen eikä näkemiinsä poikiin verrattuna erityisen pitkäkään, hänen takkinsa näytti pienikokoisen Lilyn yllä kantoteltalta. Ja se sai tytön näyttämään entistä pienemmältä...
”Tiedätkö, tulee heräämään paljon pahennusta, kun saavumme takaisin. Kannoinhan sinua jopa reppuselässäni - ja sitten katosimme jonnekin. Ja sitten tulet takaisin takki päälläni.”
Chetin virne kertoi, ettei se haitannut.

[Agitha]

Chet riisui takkinsa, ja ennen kuin Lily ehti ottaa sen vastaan, hän auttoi sen tytön päälle. Kohtaloonsa alistuen Lily sujautti kätensä Chetin puvuntakin hihoihin, vaikka oikeastaan hieno neiti olisi jättänyt takin roikkumaan olkapäiltään. Lily oli kuitenkin mieluummin käytännöllinen kuin hienostunut, vaikka takki olikin hänelle liian suuri. Hänen sormenpäänsä pilkistivät takin hihansuista juuri ja juuri, ja takin olkapäät olivat reilusti hänen olkapäitään leveämmät.
"Pingviiniltä?" Lily naurahti, ja katsoi Chetiä vähän ihmeissään. "Kyllä varmaan, vaikka yleensä pojat ovat kyllä ihan toista mieltä tytöistä, jotka käyttävät heidän vaatteitaan", hän huomautti, vaikka olikin paljon mieluummin pingviini, kuin kisu. Tai muru. Tai kulta. Tai beibi.
"Tiedän", hän vastasi virnistäen, kun Chet arveli heidän vetävän paljon huomiota puoleensa, kun he palaisivat koululle. "Etenkin jos joku muu huomasi sen parittelevan kaksikon. Arvaa vaan, keitä epäillään ensimmäiseksi?" Lily toivoi, että Chet oli yhtä rehellinen kaveri kuin miltä hän vaikutti, eikä käyttäisi juoruja hyväkseen kasvattaakseen statusta. Lily muisti ainakin kolme poikaa, jotka olivat kaikki kuulopuheiden mukaan vieneet hänen neitsyytensä. Se oli aina jännittävää sinänsä, sillä hän oli neitsyt edelleen.
Lily päätti hiljaa mielessään, että antaisi takin takaisin Chetille ennen kuin he palaisivat koululle. Toisen takin käyttäminen oli aika intiimiä joidenkin mielestä, ja sitä olisi vähän hankalampi selittää romantiikan nälkäisille teinitytöille. Joillakin oli vaikeuksia ymmärtää, että tyttö saattoi todella olla pelkkä kaveri pojan kanssa, ja pojan takki tytön päällä symboloi vain sitä, että ulkona oli alle 15 astetta lämmintä.

[bubblegay]

”Hyvinkin totta”, Chet virnisti vastaukseksi. Hän ei piitannut juurikaan juoruista, edes niistä, jotka liittyivät häneen itseensä. Ne tulivat ja menivät, ja jos ihmiset kerran saivat niistä jotain sairasta mielihyvää ja itsetunnon kohotusta, niin siitä vain. Pojalle kerrottiin keskimääräistä enemmän juoruja, olihan hän sentään kavereita monen tytön kanssa, mutta tiedoistaan huolimatta Chet ei jakanut huhuja eteenpäin. Se ei vain kuulunut hänen tyyliinsä.

He jatkoivat matkaa ja samalla myös puhumista. Ainakin Chetin mielestä lyhyellä aikavälillä he ehtivät käydä läpi aika paljon - jopa Chet päätyi kertomaan tarkemmin elämästään, vaikka hän vältteli tietoisesti kulunutta vuottaan Englannissa. Joskus myöhemmin, jonain parempana aikana. Ties mitä Lilykin ajattelisi.

Vaikka tytölle oli kyllä helppoa puhua. He joutuivat kiertämään selvästi pidemmän lenkin; Lily näytti tietävän, minne mennä ja Chet seurasi häntä kyselemättä sen enempää tarkempaa informaatiota. Hän kuitenkin arveli sen liittyvän siihen, että lenkki ei ollut yhtä rankka kuin se, joka heidän olisi aiemmalla suunnallaan pitänyt kiertää. Se herätti pientä suojeluvaistoa, joka vain kasvoi, kun Lily käveli välillä hieman hänen edellään takki harteillaan. Se sai tytön näyttämään niin pieneltä ja avuttomalta, ettei Chet tiennyt, miten olla.

Koulu alkoi lopulta jo näkyä, eikä hänellä ollut aavistustakaan, kuinka kauan he olivat lenkillä olleet. Aika tuntui sitä ajatellessa hämmentävän pitkältä, mutta toisaalta hänen ajantajunsa oli myös tunnetusti huono. He olivat olleet nyt pienen hetken hiljaa, mutta Chet rikkoi lyhyen rauhallisuuden hetken vilkaisemalla Lilyä.
”Haluatko palata takaisin sisään vai jäädä ulos hetkeksi?”
Chetiä itseään ihmistungos ei vieläkään houkutellut, vaikka heidän olikin pakko palata sinne ehkä jossain vaiheessa.

[Agitha]

Lily jatkoi kävelylenkkiä Chetin kanssa rupatellen niitä näitä. Lenkki venyi vähän pidemmäksi, kuin hän oli itsekään arvannut, mutta hänen oli sopivan lämmin Chetin puvuntakissa, ja hänen kenkänsä osoittautuivat yllättävän mukaviksi kävelykengiksi koroistaan huolimatta. Kun he huomasivat polun vievän ulos metsästä maantielle, Lily hahmotti suunnilleen missä he olivat, ja päätti kiertää metsän maantietä pitkin ja palata koululle sinne vievää autotietä. Sillä tavalla he ainakin välttivät eksymisen, ja isot tiet olivat vähän metsäpolkuja loivempia ja ennen kaikkea helppokulkuisempia. Matkaa kertyi muutamia kilometrejä.
Chet paljasti Lilylle melkein koko menneisyytensä, ja Lily kertoi omia kokemuksiaan. Hän kykeni puhumaan suhteellisen avoimesti, sillä hänen menneisyydessään ei ollut kummempia kipupisteitä. Hieman aremmista aiheista, kuten koukukiusaamisesta ja ahdistavasta suosiosta poikien keskuudessa, hän kuitenkin puhui vähän ympäripyöreämmin, eikä mennyt yksityiskohtiin. Ilta oli mukava, ja ainakin mukavampi kuin mitä se olisi ollut kuumassa juhlasalissa päihtyneiden opiskelijatovereiden kanssa. Lily ei ollut luonteeltaan mikään seinäruusu, mutta nautti enemmän kunnon keskustelemisesta kuin musiikin yli huutamisesta.
Lenkin jälkeen he löysivät tiensä koulun pihalle, ja olivat hetken hiljaa. Hiljaisuus ei kuitenkaan tuntunut painostavalta tai vaivaantuneelta. Lily oli jo lähes unohtanut käyttävänsä Chetin takkia, ja tajusi sen vähän liian myöhään. Tuskin kukaan oli kuitenkaan kiinnitänyt heihin huomiota.
"Jäädään mieluummin ulos vielä hetkeksi", Lily sanoi, ja riisui Chetin takin päältään. Hän ojensi puvuntakin takaisin pojalle. Ilma tuntui viileältä hänen käsivarsiaan vasten, mutta hän päätti kestää vielä muutaman hetken. Sisällä salissa olisi kuitenkin kuuma kuis saunassa.
"Mennäänkö vaikka tuonne istumaan?" Lily kysyi, ja viittasi kädellään sivurakennuksen seinustalassa sijaitsevaan penkkiin. Se oli melko lähellä ulko-ovea, mutta kuitenkin sopivasti alppiruusupensaiden takana piilossa.

[bubblegay]

Lily antoi takin takaisin Chetille, eikä poika viitsinyt vastustella (tyttö tuntui aika voimakastahtoiselta silloin kun sellainen halusi olla) vaan otti sen vastaan, vetäen sen taas rennosti päälleen. Hän myös helpottui hieman, kun Lily totesi, että he voisivat jäädä ulos ja seurasi tätä mielellään penkin luokse nyökättyään ensin myöntymisen merkiksi. He istuivat alas; paikka oli tunnelmallinen, ja penkki oli kukkapensaiden takana piilossa, poissa katseiden ääreltä. Kukat lienivät jonkinlaisia ruusuja, mutta Chet ei ollutkaan hyvä biologiassa.

Hän hymyili pienesti Lilylle ja asettautui mahdollisimman rennoksi. Ilta oli hiljainen, ihmisten ääniä kuului vain harvoin: kaikki olivat tähän mennessä jo menneet sisälle muutamaa yksinäistä poikkeusta lukuun ottamatta. Chetillä oli pitkästä aikaa rauhallinen ja tyyni olo, eikä hän tiennyt, johtuiko se pelkästään siitä illasta vai Lilystä. Tytölle oli helppo puhua ja tuo oli mukavakin - hauska, erilainen kuin muut. Eikä huonon näköinenkään. Jotenkin avuton.

”Tiedätkö, tyylistäsi puuttuu jotain”, poika huomautti hiljaa ja nosti fedoransa päästään, laskien sen sitten Lilyn pään päälle. Hattu oli hieman liian iso toiselle, mutta pysyi kuitenkin. Chet ei voinut olla hymyilemättä näylle; kaiken logiikan vastaisesti hattu sai Lilyn näyttämään vain suloisemmalta.

Silloin hän tajusi sen. Hieman panikoiden ja tuntien vahvaa halua juosta jonnekin kauas ja unohtaa koko asia.

Hän oli ihastunut Lilyyn.

[Agitha]

Lily hymyili, kun Chet myöntyi hänen ehdotukseensa istua ulkona hetken. Hän asteli osoittamalleen puistonpenkille, ja istui sen toiselle puolelle. Penkki oli vähän hassun mittainen, sillä se näytti olevan mitoitettu kahdelle ja puolelle ihmiselle. Mäkisen maaston vuoksi se oli myös vähän kallellaan, ja Lily istui penkin sille puolelle, joka oli muutaman sentin toista puolta ylempänä. Hän nojasi penkin selkänojaan, ja lepuutti käsiään sylissään.
Lily naurahti, kun Chet laittoi hattunsa hänen päähänsä. Hattu oli vähän liian iso, ja valui aika alas, vaikka pysyikin hänen päälaellaan. Lily joutui kohottamaan hattua vähän sen lieristä, jotta se ei varjostaisi hänen silmiään.
"Juuri tämä harmaan sävy kyllä sopii hyvin tähän mekkoon", Lily oli ihastelevinaan. "Peittää sopivasti minun pääni ja kaikkea, joten näytän viehättävänmmältä kuin ikinä!"
Chet vaikutti aika innokkaalta lainaamaan vaatteitaan Lilylle, Lily pani merkille, kun hän tajusi jo saaneensa uuden vaatekappaleen puvuntakin tilalle. Se ei kuitenkaan häirinnyt häntä. Hattu oli aika siisti, vaikka se riitelikin hänen muun asunsa kanssa. Lilya ei tosin oltu pilattu tyylitajulla, joten hattu ei aiheuttanut hänelle turhaa päänvaivaa.
"On kyllä nätti ilta", hän sanoi puhellakseen jotain. Taivas oli jo syvän sininen, ja alkoi olla yö. Juhlien tunnelma kuulosti olevan huipussaan, sillä sisältä kantautui tanssimusiikin basson jumputus, ja iloisia ihmisääniä.

[bubblegay]

Se oli pikkuhiljaa heräävää paniikkia, Chet oli täysin varma siitä. Miksei hän ollut ottanut boolia, kun siihen oli ollut mahdollisuus? Silloin hän olisi ehkä välttynyt omilta ajatuksiltaan. Mutta se kävi järkeen. Hän ei ollut ihastunut sitten viime talven, ja oli opetellut pitäytymään erossa tunteesta; seurustelustakaan ei ollut koskaan tullut mitään. Edes Japanissa. Kaikki tuntuivat kypsyvän häneen ajan myötä, ja joka kerta osoittautui, että Chet ja hänen kumppaninsa, tyttö tai poika, olivat vain olleet liian erilaisia. Yleensä ne kyllä olivat poikia tai nuoria miehiä, joten Lily oli poikkeus.

Tästä tulisi ongelma. Varmasti. Jos Chet tunsi itseään tippaakaan, hän tiesi tilanteen riistäytyvän käsistä jossain vaiheessa. Ainakin Lilyn kanssa, toisella tuntui olevan enemmän tai vähemmän sellainen vaikutus.

”Se selvästi tehostaa viehätysvoimaasi”, poika vahvisti, mutta loihti huulilleen hymyn, jottei vaikuttaisi... no, ajattelevan sitä mitä ajattelikin. Hattu ei varsinaisesti sopinut Lilyn tyyliin tai mekkoon, mutta toinen näytti siinä silti suloiselta. Sen lauseen jälkeen hiljaisuus laskeutui jälleen, ja hetken Chet kuuli vain vaimeaa musiikkia ja ihmisten hiljaisia ääniä.

”On”, poika myötäili välittömästi, kun Lily toi esille ympäristön viihtyisyyden. Ilta todella oli kaunis. Myös suurkaupunkien ulkopuolella olevassa seudussa oli oma viehätyksensä. Hän tunsi kuitenkin hermostuvansa pikkuhiljaa, eikä ollut enää varma, kuinka olla tai mitä tehdä. Hän ei tiennyt edes mihin katsoa, mutta ajautui kuitenkin tuijottamaan Lilyä.
”Hattusi on hieno”, hän totesi pieni hymynpoikanen suupielessään ja kosketti puheenaiheen lieriä, siirtäen sitä aavistuksen.

[Agitha]

Lily huomasi Chetin puheiden kääntyneen vähän vaarallisille urille, kun Chet kommentoi hänen viehätysvoimaansa. Se oli vähintään puoliksi vitsi, tietysti, mutta Lily ei silti pitänyt siitä, kun hänen ulkonäköään kehuttiin. Vatteiden kehuminen oli ihan okei, samoin kun hiuksien ihasteleminen, mutta kun mentiin kokonaisuuteen... Se vain tuntui niin henkilökohtaiselta. Vaarallisen henkilökohtaiselta.
"Minun viehätysvoimani on jo niin tehokasta, ettei siihen sinun hattusi vaikuta", Lily sanoi, ja nakkeli muka ylpeänä niskojaan. Ehkä olisi paras muuttaa koko juttu vitsiksi, ellei se ollut ollut sitä alunperinkin. "Olen maailman vetovoimaisin nainen vaikka jätesäkkiin pukeutuneena."
Lily oli aina suhtautunut kehuihin pelonsekaisin tuntein. Ehkä se johtui siitä, että hän oli saanut kuunnella ylistystä koko elämänsä. Tai siitä, että yleensä kehuissa oli jonkinlaisia taka-ajatuksia. Lily oli suloinen, älykäs ja hauska, kaikkea sitä mitä ihmisissä arvostettiin. Häntä pidettiin jonain taivaan lahjana, ihmelapsena. Se tuntui aika pahalta. Mitä hän olisikaan antanut siitä, että hän olisi voinut opiskella peruskoulussa ikäistensä kanssa samalla luokalla? Että muut eivät olisi automaattisesti olettaneet, että koska hän oli kaunis ja viisas, hän oli myös snobi joka ei kaivannut seuraa? Että hän olisi voinut ihastua saamatta välittömästi vastarakkautta? Että hän olisi voinut puhua tyttöjen kanssa vaatteista tai poikabändeistä, tai pelata poikien kanssa jalkapalloa tai leikkiä hippaa? Niin sanottu täydellisyys oli taakka, etenkin kun hän oli täydellinen vain muiden mielissä. Kuka muka innostuisi tutustumaan todelliseen Lilyyn, kun jo pelkkä pinta oli tarpeeksi rakastettava?
Niin, tyhjänpäiväiset kehut saivat hänet varuilleen, eivätkä suotta.
Lily havahtui mietteistään, kun Chet kumartui hieman lähemmäs häntä, ja suoristi Lilyn päässä olevan hatun lieriä vähän. Lily oli juuri ajattelemaisillaan, että ele oli epäiltettävä, kun hän päätti tehdä asenteenmuutoksen. Eivät kaikki voineet olla häneen ihastuneita. Hänen olisi vain luotettava siihen, että Chet todella oli pyytänyt hänet juhliin vain hätävarana. Että Chet halusi vain ystävyyttä, ja toimi miten toimi vain leikkisän luonteensa vuoksi.
"Se on sinun hattusi", Lily huomautti hymyillen, ja voittaakseen epäluulonsa kumartui vähän lähemmäs Chetiä.