|
Post by loveliina on Apr 3, 2010 0:38:24 GMT 2
Cassie odotti daamiaan juhlasalin aulassa. Poika vilkuili ympärilleen etsiäkseen häntä, Gwen Morrisia, jonka juuri ja juuri vain tunsi. Koko 'tulisitko parikseni' -keskustelu oltiin käyty eri ihmisten välityksellä. Cassiella ei ollut ollut paria, ja tämä tunsi yhden tyypin joka tunsi Gwenin paremmin, jolla ei myöskään ollu ollut paria. Match made in heaven. Kun tanssit olivat lähestyneet eikä poika ollut saanut aikaiseksi pyytää ketään hän oli suhteillaan järkännyt itselleen jotakin seuraa. Tuo kaksikko tunsi toisensa vain samalta ilmaisutaidonkurssilta, joten kahdenkeskeisistä keskusteluista voisi ainakin ensi alkuun tulla jotain mielenkiintoista. Tai vaihtoehtoisesti tylsää, ei Cass ollut varma.
Poika suoristi solmiotaan ja tiesi näyttävänsä tyylikkäältä. Tällä oli yllään mittatilaustyöntä ostettu musta puku, musta kauluspaita sekä valkea ohut solmio. Kenkinään tällä oli punaiset converset. Poika toivoi, että opettajat eivät niin kiinnittäisi huomiota täysin etiketin mukaiseen pukeutumiseen. Häntä ei vain innostanut pistää jalkaansa ainoita nahkaisia mustia kenkiään, joita tunneilla oli pakko käyttää. Hiuksensa tämä oli suoristanut, vihdoin ostettuaan rikki menneen suoristusrautansa tilalle uuden. Päälyhiukset, jotka olivat hieman lyhyemmät kuin alimpien kerrosten, olivat järjestelmällisen sekaisin, hieman tupeerattuna. Täydellistä, tämä ajatteli aikansa kuluksi.
Vilkuillessaan ihmisjoukkiota Gwenin toivossa, Cass myös etsi Joceytä. Tämä halusi ainakin jossain vaiheessa iltaa tekosyyn nojalla etsiä tiensä toisen luo. Jos nyt kumpikaan heistä saapuisi paikalle.
//Anzelo und Gwen//
|
|
|
Post by anzelo on Apr 3, 2010 20:32:46 GMT 2
Gwen nosti hiuksensa sykkyrälle takaraivolleen ja kiinnitti ne sinne muutamilla kampauspinneillä. Hänellä oli yllään vartaloamyötäilevä, olkaimeton pikkumusta, jonka helma loppui polvien yläpuolelle. Puku ei ollut mitenkään koristeltu tai liian antava, mutta Gwen näki silti parhaaksi pukea sen päälle petrolinsinisen boleron. Gwen katseli itseään peilistä miettien olisiko asu liian juhlava. Ihan sama, Gwen lopulta päätti ja hymyili vähän kuvajaiselleen, ennen kuin sujautti jalkansa mustiin avokkaisiin ja lähti huoneesta.
Käytävällä parveili tyttöjä odottelemassa partnereitaan tai juttelemassa keskenään suurissa ryhmissä tukkien tien. Gwen pujotteli ihmisten ohi suunnaten kohti juhlasalin aulaa. Käytävällä Gwen tuli siihen tulokseen, että hänen asunsa sopi ihan hyvin joukkoon. Jotkut olivat melkein tavallisissa vaatteissa, toiset olivat sen näköisiä, kuin olisivat menossa presidentin linnaan.
Lopulta Gwen pääsi aulaan ja ryhtyi tähyilemään Cassia. Gwenin mielestä oli typerää, että täytyi olla pari. Tämä oli hänen mielestään ärsyttävää pakkoparitusta. Joka tapauksessa hän oli kuitenkin suostunut, kun oli välikäsien kautta saanut partneriehdokkaan. Hetken etsimisen jälkeen Gwen löysi Cassin ja lähti tätä kohti. Tarpeeksi lähelle päästyään tyttö tervehti. "Terve", Gwen sanoi ja hymyili. Cass oli kieltämättä oikein tyylikkään näköinen puvussaan.
|
|
|
Post by loveliina on Apr 3, 2010 21:28:09 GMT 2
Cassie naureskeli muutamalle oppilaalle, jotka selvästikin olivat ajatelleet että smokki oli fiksuin vaatevalinta. Nämä olivat näyttäneet niin pingviinimäisiltä kipittäessään tilan läpi kohti salia. Nuo kyseiset oppilaat olivat kaiken lisäksi näyttäneet kovin nuorilta ja lyhyiltä, että pojan oli vaikea pitää naamaansa peruslukemilla. Saman tapaiset tytöt ja pojat jotka odottivat parejaan alkoivat huveta. Pian sali näytti olevan jo lähestulkoon täysi, vain harvat vielä odottivat. Cass nyökkäili ja tervehti useita puolituttuja, jotka kulkivat tilan läpi saliin.
Pojan käydessä jo huolestuneeksi mieleltään Gwen saapui. Tämä sytytti hymyn toisen kasvoille. "Moi, mennään," tämä sanoi hymyillen ja ojensi kättään, niin että he voisivat kävellä sisään kuin todellinen tanssipari. Gwen ei näyttänyt hullummalta, oikein edustuskelpoiselta. Cassie ja tämä sopivat yhteen mainiosti, molempien pääväri oli musta. Ainoa mikä pisti silmään hieman, oli se, että Cass oli reilusti toista pidempi. Mutta mielummin näin, kuin että poika olisi tyttöä lyhyempi. Paljon mielummin näin.
Parivaljakon astuessa sisään he näkivät salin. Se oli koristeltu syksyn omaisesti, ruskan väreillä - ja krokotiililla. Hymahdettyään legendaariselle krokotiili-lelulle Cassie käänsi katseensa alaspäin tyttöön. "Haetaanko vaikka juotavaa?"
|
|
|
Post by anzelo on Apr 3, 2010 22:18:07 GMT 2
Gwen nyökkäsi ja vähän huvittuneena tarttui toisen ojennettuun käteen. Melko tuttavallista, mutta menkööt tämän kerran. Olihan se hienon näköistä kävellä hienostuneesti ja arvokkaasti saliin. Gwen mietti kuitenkin, miltä he näyttivät yhdessä. Hän toivoi, ettei moni ajattelisi heidän olevan nyt pari, kerran olivat tänne tulleet yhdessä. Sellaiset ajatukset olivat Gwenin mielestä partnerijärjestelyn huono puoli. Heti kauheat suhdespekuloinnit.
Gwen pysähtyi katsomaan salia. Koristelu oli kyllä oikein onnistunut ja siihen oli nähtävästi panostettu kunnolla. Lelukrokotiili oli Gwenin mielestä vähän typerä. Sen olisi saanut kyllä ottaa pois. Gwen vilkaisi Cassia ja huomasi vasta nyt, että joutui katsomaan kunnolla ylöspäin. Toinen kääntyi juuri katsomaan takaisin ja ehdotti juomien hakemista. Gwen katsahti juomapöydille päin. "Haetaan vaan", tyttö vastasi miettien, mitä booliin olisi tänä vuonna sotkettu. Eivät ne aikaisempienkaan juhlien aikana olleet täysin alkoholittomina pysyneet.
|
|
|
Post by loveliina on Apr 4, 2010 12:45:39 GMT 2
Tarjoilupöytä oli vilkkainta seutua koko salissa. Vanhimmat oppilaat olivat vallanneet sen, nuorimpien kerääntyessä omiksi ryppäikseen salin reunustoille. Cass oli tyytyväinen, että asettui lähemmäs vanhempia kuin nuorempia oppilaita. Hän oli ikänsä puolestä siinä väli maastossa, mutta pituus kompensoi osan, eikö? Cassie kohteliaisuuttaan kyynerpäätaktiikalla teki tietä kaksikolle. Totta kai tämä ylikäytti sanaa Sori joka suunnalle, ja vihdoin he olivat boolimaljalla. Cass otti kupin käteensä, täytti sen ja lopulta ojensi tytölle. "Mi lady," tämä sanoi ja virnisti.
Sitten poika varomattomasti täytti omansa ja veti pitkän kulauksen. Pieni yllätys levisi päästä varpaisiin pojan maistaessa siinä jotain mehua voimakkaampaa. Epäonnekseen Cassie lukeutui siihen ihmiskategoriaan, joiden veren promillitaso nousi jo ajatellessa alkoholia. Cass ei koskaan tiennyt, milloin hän oikeasti oli humalassa, sillä yksikin siideripullo sai placebo-vaikutuksen peliin.
"Ei mitkään mehubileet, vai?" Cassie kysyi virnistäen puoliksi tytölle, puoliksi lasilleen. Tästähän voisi tulla hauskaakin. Poika ei ollut tiennyt, että ihmiset Saint Waldenssissakin osasivat tuon jalon taidon terästää boolia.
|
|
|
Post by anzelo on Apr 4, 2010 15:43:23 GMT 2
Gwen seurasi perässä Cassien raivatessa heille tietä. Poika näytti ottaneen oikein herrasmiehen roolin, vaikka Gwen toivoi, ettei toinen hänen takiaan rupeaisi ainakaan esittämään toisenlaista kuin oikeasti oli. Vaikka eihän Gwen oikeastaan tuntenut Cassia, joten saattoi toinen olla oikeastikin tuollainen. Gwen virnisti takaisin ja otti pojan ojentaman kupin varjellen sitä tönäisyiltä. Boolimalja näytti olevan suosittu, mikä vahvisi Gwenin epäilyksiä terästyksestä.
Gwen siemaisi varovasti ja tunnisti saman tien alkoholin sivumaun. Tyttöä ärsytti, koska ei voinut päätellä, kuinka suuri pitoisuus juomassa oli. Hän ei halunnut tulla humalaan ensimmäisestä lasillisesta. Tottumattomana sekin oli ihan helposti mahdollista. Gwen vilkaisi Cassia, joka oli ilmeisesti myös huomannut alkoholin läsnäolon. "Eipä taida", Gwen vastasi pyöritellen juomaa lasissaan. Hän ei kyllä toista lasillista ottaisi. Maku ei ollut mitenkään miellyttävää ja lisäksi Gwen oli valitettavan tietoinen alkoholin haittavaikutuksista elimistössä.
|
|
|
Post by loveliina on Apr 4, 2010 16:19:51 GMT 2
Poika kaatoi lasin kurkkuunsa, ja täytti sen saman tien. Koko tanssien ideakin alkoi kirkastua. Ensin se oli tuntunut hieman tylsältä, koko koulu ahdettuna yhteen suureen saliin puvut päällä. Mutta nyt se vaikutti hauskemmalta, koko koulu tungettuna yhteen pieneen saliin puvut päällä. Mitä kaikkia mahdollisuuksia se pitikään sisällään. Lupaavassa nousu-hiprakassa Cassie katsahti ympärilleen. Rohkeimmat olivat lähteneet tanssilavaksi varatulle tilalle koittamaan onneaan. Cass tyrskähdettyyään eräälle, joka ei tosissaan olisi kuulunut foxtrottaamaan lattialla, käänsi mielenkiintonsa Gweniin.
"Sä et taida olla tanssija tyyppiä?" tämä kysyi. Hän oli ajatellut kysyä tanssiko tuo, mutta pienen ajatusvirheen kautta olikin päätynyt ehkä joissain tapauksissa töykeänäkin pidettyyn sanavalintaan. Kysymys oli kuitenkin esitetty täydellisellä vilpittömyydellä, joten Cass ajatteli että ei siitä voisi suuttua. Kai.
Siemailtuaan lasinsa tyhjäksi, Cassiellä oli huippu-olo. Ilta olisi tilaisuuksia täynnä. Täytyi vain valita mihin lopputulokseen pyrkisi. Poika tunsi olonsa rentoutuvan entisestään, eikä mikään huolettanut tätä enää. Maagista litkua tuo booli.
|
|
|
Post by anzelo on Apr 4, 2010 20:11:57 GMT 2
Gwen vilkuili pienellä varauksella Cassia, joka oli näköjään päättänyt juoda boolia alkoholista huolimatta. Gwenin puolesta toinen sai tehdä mitä halusi. Hän ei aikonut pilata juhlaa paasaamalla alkoholin vaikutuksista. Gwen kääntyi katsomaan tanssimaan uskaltaneita oppilaita Cassin täyttäessä uutta lasillista. Jotkut olivat tainneet ottaa jo vähän enemmän juhlajuomaa, ainakin päätellen sekavista ja laajoista tanssikuvioista. Salista kuului pienoista naureskelua, kun joku päätti osoittaa tanssitaitojaan foxtrottaamalla, vaikkei musiikki ollut lähelläkään sopivaa.
Gwen hätkähti mietteistään Cassin kysäistessä hänen tanssimistilanteestaan. "No en oikein tiedä. Riippuu paljon tanssista. Kyllä minä voin tulla tanssimaan, jos haluat", Gwen vastasi miettien, oliko toinen tullut vajaasta kahdesta lasillisesta hiprakkaan. Toivottavasti hän ei tee mitään kovin typerää ennen kuin ehdin liueta paikalta, Gwen mietti ja sujautti nopeasti lähes täysinäisen boolikuppinsa tarjoilupöydälle, josta joku enemmän litkinyt sen samassa nappasi kulauttaen kurkkuunsa. Gwen tuhahti paheksuen. Kuinka moni täälläkin salissa joi boolia humalahakuisesti.
|
|
|
Post by loveliina on Apr 4, 2010 20:34:30 GMT 2
Tyttö tanssi, miten mukavaa. Cassien ilme syttyi ja tämä hylkäsi mukinsa kuten Gwen oli tehnyt, tosin se oli hänen toisensa ja tyhjä, mutta silti. Aivan kuin Gwen. "No sittenhän meidän täytyy ehdottomasti tanssia," Cassie julisti. Ettei vain kummankaan tanssitaidot hukkaan menisi. Poika itse osasi peruskuviot, vaikkei taidollaan erityisemmin kehuskellut. Uusi laulu alkoi sopivasti ja Cassie ojensi kätensä johdattaakseen toisen tanssilavalle, kuin todellinen herrasmies. Biisi ei kuulostanut vaikea tempoisalta, oikein miellyttävältä kaikin puolin, eikä Cassie nähnyt mitään syytä perääntyä tanssista. Poika otti miehen otteen tytöstä valssiin ja keinahteli tyyliin sopivasti, kuitenkin ehkä hieman pidättäytyen. Joskus vähemmän oli enemmän.
"Noh, Gwen," tämä aloitti huomatessaan että tämän tasoinen hidastempoinen tanssi oli oiva juttelemiselle. "En muista oliko siitä jo puhetta, mutta millä stiendillä sä pääsit sisään?" Puheenaihehan oli harvinaisen järkevä. Cassie yllättyi siitä itsekkin. "Taaskin, en muista sanoinki vielä, mutta mä tulin drama-stipendillä. Siks oon sillä kurssilla," tämä lisäsi tarkoittaen heidän yhteistä kurssia, jolta tunsivat.
|
|
|
Post by anzelo on Apr 4, 2010 20:49:05 GMT 2
Gwen hymähti jotain myöntävän kuuloista ja tarttui toisen käteen. Tanssiaisissa kun oltiin, niin ihan hyvin hän voisi tanssia, kerran osasi. Valssi oli aika helppo verrattuna niihin monikuvioisiin tansseihin, joita Gwen oli joutunut tanssimaan serkkunsa häissä Saudi-Arabiassa. Gwen otti tanssiotteen ja antoi Cassin viedä niin kauan, kun vielä oli tarpeeksi selvinpäin. Pojalla ei tainnut olla kovin kummoinen viinapää, sillä Gwen oli ollut huomaavinaan pienoisen käytöksenmuutoksen, kun ensimmäinen boolikuppi oli juotu. Gwen oli ihan tyytyväinen, ettei toinen päättänyt pistää kunnolla jalalla koreasti. Pieni keinahtelu oli ihan tarpeeksi. Väkeäkin alkoi olla aika paljon lavalla. Valssi taisi olla helpoimpia tansseja, joten vähän huonommatkin uskaltautuivat tulemaan.
Cass ryhtyi juttelemaan tanssin lomassa ja se sopi kyllä Gwenille. Tuppisuuna olo ei oikein tuntunut kivalta tässä tilanteessa. "Itse asiassa en oikeastaan saanut stipendiä mistään erityisesti. Keskiarvoni ja vanhempieni takia päädyin tänne", Gwen vastasi. "Aivan. Ajattelinkin, että sinulla on varmaan se stipendi. Itse eksyin kurssille vain mielenkiinnosta ja kunnianhimosta", Gwen jatkoi ja vilkaisi toisen kasvoja ylöspäin. Pitemmän päälle sellaisesta tulisi niskat kipeäksi.
|
|
|
Post by loveliina on Apr 4, 2010 21:21:03 GMT 2
"Aijaa, en tiennytkää että tänne voi päästä ilma mitään erityistä stipendiä", Cassie sanoi yllättyneenä. Totta kai tämä oli odottanut, että tyttö olisi jossain erityisen taitava. "Sä oot varmaan sit aika hyvä kaikessa?" tämä kysyi päätellen hyvästä keskiarvosta ja hymyili toisen puoleen. "Ei mut se on hieno asenne," Cass sanoi ja hymy leveni. Hänellä oli epätavallisen toisia kehuvainen olo. "Mua niin ärsyttää ne puolivillaset kaikki ihmiset, joita ei oikeesti ees kiinnosta koko juttu," tämä selitti. Teatteri ei ollut niitä varten jotka eivät sitoutuneet, tai kehdanneet heittää itseään likoon. Mutta Gwen vaikutti oikein mukavalta, kunnianhimo oli tärkeää. Sen avulla pystyi ponnistelemaan siine, minne muutoin ei yrittäisi. Cass piti tästä tytössä.
"No entä perheestä. Sulla siis on vanhemmat?" tämä kysyi ah niin vitsikkäästi. Se oli kuulostanut piirun verran fiksummalta pojan pään sisällä, mutta minkäs sille enää voisi. Poika oli päästänyt sen suustaan, ja se kuului nyt peruuttamattomasti maailman historiaan. Ajatus huvitti Cassieta. Useimmilla ihmisillä oli vanhemmat, vaikkeivät ne ehkä läheiset tai edes paikalla olleet. Useimmilla oli myös perhe, eikä sillekkään faktalle mitään voinut. Joskus vanhemmat jopa muodostivat sen perheen. Innolla poika odotti mitä tuo toinen vastaisi. Kuka tiesi smalltalkin olevan näin hauskaa.
|
|
|
Post by anzelo on Apr 5, 2010 12:21:22 GMT 2
"Aika monilla taitaa olla stipendi", Gwen sanoi. Hän ei tiennyt, oliko ainut lajiaan, vai oliko muitakin, jotka olivat tulleet pelkällä rahalla ja keskiarvolla. "En nyt ihan kaikessa. Lähinnä näissä kirja-aineissa. Matikkaa, äikkää, kieliä, reaalia", Gwen vastasi. Olihan hän ihan hyvä taideaineissakin, mutta ei niin hyvä. Eikä kannattanut prameilla taidoillaan. Siinä sai helposti vain vihamiehiä. "Niin. Ilmaisutaito ei ole ihan vahvimpia puoliani, mutta jos en ikinä ota niitä kursseja vain sen takia, en voi kehittyäkään", Gwen kertoi. Cass tuntui olevan niitä tyyppejä, jotka olivat tosissaan teatterin suhteen. Sellainen asenne oli Gwenin mielestä vähän pelottavaa, koska sellaisen ajatusmaailman omaavat usein arvostelivat muitten asennetta teatteria kohtaan.
Gwen hymähti vähän huvittuneesti Cassin esittämälle kysymykselle hänen peheestään. Gwenin mielestä oli oikein hyvä, että toinen osasi jutella. Hän itse ei useinkaan viitsinyt udella toisten taustoista, ellei joku ollut tehnyt sitä ensin hänelle. "On vanhemmat juu. Äidin vanhemmat ovat Saudi-Arabiasta, mutta isä on kanadalainen. He asuvat Torontossa. Lisäksi minulla on isoveli Ray ja pikkusisko Fran", Gwen kertoi ja kysyi vuorostaan Cassin perheestä.
|
|
|
Post by loveliina on Apr 5, 2010 12:45:53 GMT 2
"Aijaa, vähän siistiä, että oot tota.. mikä se sana on? .. Multikulttuurinen," poika kommentoi nyökytellen vakuuttuneesti. Ei tämä ollut osannut ajatella sijoittavansa Gwenia minnekkään Lähi-Itään, kun tämän aksentti nyt oli jotenkin... erilainen. Tyttö varmasti osaisi puhua useita kieliä, Cassie pohti. Pojalta itseltään sujui lähinnä Englanti, joskin sekin pienellä cockney-murteella, sekä alkeinranska, jota oli lukenut siihen asti että osaisi kysyä, meille vai teille. Poika oli myös hiukan kateellinen, toisella oli kaksi sisarusta, kun tämä oli jäänyt ainoaksi lapseksi yksinhuoltaja isälle. Cassie oli monet kerrat ehtinyt miettiä olisiko tällä ollut pikkusisko vai veli, mikä sen nimi olisi ollut ja minne kaikkialle sen olisi voinut viedä. Mutta toisaalta oli ihan hyvä, että Cass oli jäänyt ainoaksi lapseksi, näin isällä oli enemmän aikaa keskittyä tähän, hukuttaa lahjoihin ja huomionosoituksiin.
"Joo, mä tuun ihan täältä Britaniasta, Lontoosta itseasiassa. Mulla on no, isä. Kahestaan me siellä asuttii siihen asti että mä tänne tulin. Muuten suku taitaa olla näiltä kulmin, paitti että toiset isovanhemmat jäi Vietnamiin. Kai mulla on siellä jotain kaukaista sukua, serkkuja ja sillee," tämä selitti sukuhistoriastaan. Biisi loppui, ja kohteliaasti kaikki tanssijat taputtivat sille, vaikka tuo nauhalta olikin soinut. "Mennäänkö istuu tuonne jonnekkin... pöytiin? Jos siellä nyt yhtään vapaata paikkaa on?"
|
|
|
Post by anzelo on Apr 5, 2010 16:13:12 GMT 2
Gwen hymähti Cassin multikuttuurille. Tottahan se kyllä oli. Äiti oli pitänyt huolen, että hän tunsi myös toisen maan tavat ja juhlista oli kyllä saanut oikein hyvän annoksenkin. Sukulaisia kun piisasi ja aina joku oli menossa naimisiin. "Ai Vietnamista", Gwen hämmästyi ja vilkaisi toisen kasvoja. Ehkä jos kiinnitti huomiota pikkuseikkoihin saattoi tunnistaa joitain pieniä piirteitä, mutta Gwen ei olisi kyllä tullut ajatelleeksi, että Cass oli osittain vietnamilainen. Ehkä länsimaalaiset geenit olivat ottaneet valta-aseman.
Kun kappale loppui Gwen päästi Cassista irti ja ryhtyi muitten mukana taputuksiin, kunnes ne laimenivat ja suurin osa porukkaa lähti soljumaan tanssilavan reunoille. "Mennään vaan", Gwen sanoi ja lähti vapaata paikkaa tähyillen kohti pöytiä. Pian alkoi uusi biisi, tällä kertaa foxia. Osa reunoille siirtyneistä pareista palasi takaisin, kun huomasi, ettei tullutkaan jenkkaa tai muuta sellaista, jota he eivät osanneet. "Ängetäänkö tuonne?" Gwen kysäisi Cassilta ja osoitti tyhjää tilaa eräässä pöydässä, jonne pääsyn esteenä oli suuri ihmisjoukko, joka ilmeisesti oli päättänyt aloittaa limboamisen jostain haalitun luudan ali.
|
|
|
Post by loveliina on Apr 5, 2010 17:07:05 GMT 2
Cassie ja Gwen lähtivät kohti tytön osoittamaa pöytää, mutta esteenä näytti olevan suuri joukko Cassien ystäviä, jotka olivat jostain hakeneen itselleen luudanvarren, jota käyttivät limbo keppinä. "Cass, Cass, sun täytyy tulla kokeilee, HOW LOW CAN YOU GO," eräs heistä huikkasi Cassielle. Cassien naamalle leveni virne, oli poika kuullut jotain huhua tästäkin aikeesta. Siivouskomerot eivät kuulema olleet kovin usein edes lukittuna, ja sieltä sai lähes tulkoon kuka vain vietyä mitä vain. Kuuleman mukaan. "Venaa sekuntti Alexander!" Poika katsahti tyttöä, jonka kanssa oli juuri luvannut mennä istumaan pöytään, sitten kaveri rypästään ja jälleen Gweniä. Olisiko äärimmäisen töykeää jättää tuo toinen, joka ei näyttänyt erityisemmin siltä, että olisi myöskään limboamis-tyypppiä ja liittyä kavereittensa joukkoon, jotka he kylläkin olivat näyttäneet jättäneensä suurin osa daaminsa.
"Mentäiskö tohon mukaan? Näyttää ihan hauskalta," Cassie päätti ehdottaa mietittyään sekunnin kaksi. Mistä sitä nyt tiesi, ei toinen ollut näyttänyt tanssija-tyypiltäkään. "Sitä paitsi mä oon notkeella päällä," silmänisku. Normaalisti Cassie ei varmaan olisi tehnyt näin, olihan tuo nyt ehkä hieman noloa toiselle näin sanoa, mutta antoi nyt mennä. Tämän kerran vain.
|
|