Tyttöjen juttuja

[Agitha]

Celia istui työpöytänsä ääressä edessään koulukirjoja ja muistiinpanovälineet. Hän kirjoitti psykologian esseetä, ja vilkuili kolmea eri psykologian kirjaa vähän väliä. Hän oli lainannut ne koulun kirjastosta, joka oli osoittautunut hyödylliseksi paikaksi. Koulun kirjaston kirjat olivat paljon laajempia kuin heidän oppikirjansa, ja Celia alkoi olla melko tyytyväinen siihen, mitä oli saanut koottua paperilleen.
Hän huokaisi syvään, ja venytteli. Ehkä olisi hyvä pitää tauko, ja kirjoittaa essee sitten puhtaaksi.
Celia nousi tuoliltaan, ja istahti sänkynsä laidalle. Hänen huonetoverinsa oli saapunut tänään, ja hänen tavaransa olivat jo huoneessa, mutta Celia ei ollut vielä tavannut häntä. Hän mietti, millainen tyttö olisi kyseessä.
Hän yli päättänyt, että haluaisi tehdä hyvän vaikutuksen tyttöön. Olisi kamalaa riitaantua huonetoverin kanssa, ja asuntolassa asuminen muuttuisi huomattavasti mukavammaksi, jos he onnistuisivat ystävystymään.
Celia oli yleensä avoin ja ystävällinen, joten hänellä ei ollut vaikeuksia tutustua uusiin ihmisiin. Hän odotti uutta tulijaa aika innolla, ja häntä jännitti vähän.

// Sori, vähän mielivaltasesti laitoin Gwenin jo tulleeks tonne, mutta jotain piti keksiä. Toivottavasti ei haittaa. : P //

[anzelo]

Gwen käveli ripeästi käytävällä. Hän oli tullut tänään kouluun ja ehtinyt jo olla kirjastossa pari tuntia lukemassa, minkä jälkeen päättänyt mitä lainaisi. Gwen ei nähnyt tarvetta lukea kirjoja, jotka käsittelivät sellaisia aiheita, joista hän jo tiesi paljon, joten kirjat täytyi tarkistaa.
Gwen pysähtyi kirjat sylissään huoneensa ovelle ja keplotteli hetken aikaa, että sai kirjakasan toiseen kainaloon. Vapaalla kädellä hän avasi oven ja sulki sen astuttuaan huoneeseen.
Gwen kääntyi ja huomasi tytön istumassa toisella sängyllä.
"Terve", Gwen tervehti kävellessään oman sänkynsä luokse. Kirjat hän asetti yöpöydälle korkeaksi pinoksi.
"Gwendolen Morris. Kutsutaan Gweniksi", Gwen kääntyi tyttöön päin ja ojensi kätensä kätelläkseen. Ovessa kyllä jo luki nimet, mutta hänen mielestään esin kuului aina esittäytyä.

[Agitha]

Celia oli juuri palaamaisillaan takaisin opintojensa pariin, kun huoneen ovi kävi. Hän käännähti saman tien ympäri, sillä hän tiesi, että tulijan täytyi olla hänen huonetoverinsa. Jos tulija olisi ollut joku muu, hän olisi koputtanut.
"Hei", Celia tervehti, ja tutkaili tyttöä.
Tyttö näytti vähän ulkomaalaiselta, välimerelliseltä ehkä. Hänellä oli hieman Celian ihoa tummempi iho, silmälasit ja hyvin pitkä, musta tukka. Tyttö oli aika kaunis ja pitkä muutenkin, ja näytti jotenkin itsevarmalta.
Kun tyttö oli laskenut koulukirjat yöpöydälleen, hän tuli kättelemään Celiaa, ja esitteli itsensä Gweniksi. Samassa Celia muistikin lukeneensa tytön nimen huoneen ovesta. Celia tarttui tytön käteen, ja hymyili ystävällisesti.
"Olen Celia", hän esitteli itsensä.
"Tulin tänne jo aikaisemmin, joten otin tuon sängyn", hän sanoi sitten, ja viittasi kohti oikeanpuoleista sänkyä. "Toivottavasti ei haittaa."
Celia ei mielellään olisi vaihtanut sänkyään, sillä hän oli jo melko tehokkaasti levitellyt tavaransa sen ympärille, joten hän toivoi, että vasemmanpuoleinen sänky kelpaisi Gwenille. Ainakin Gwen näytti asettuneen taloksi.
Celia tunsi olonsa jotenkin helpottuneeksi nyt, kun hän oli tavannut huonetoverinsa. Gwen vaikutti ihan tavalliselta ja mukavalta tytöltä, joten he varmasti tulisivat toimeen keskenään.

[anzelo]

Gwen nyökkäsi toisen kertoessa nimensä. Tyttö oli vaalea ja siron näköinen. Vaikutti ihan ystävälliseltä tyypiltä.
Gwen toivoi, ettei Celia kovin usein pyytäisi hänen apuaan koulutehtävissä. Hän arveli, ettei toisella ehkä ollut aivan yhtä yltiöpäistä tietovarastoa ja Gwen pelkäsi hermostuvansa, eikä hänen tehnyt mieli hermostua huonekaveriinsa, jonka kanssa joutui kuitenkin asumaan samassa huoneessa.
"Ei haittaa. Samanlaisiahan nämä sängyt ovat", Gwen sanoi ja vilkaisi Celian puolta, joka ei vaikuttanut ollenkaan samanlaiselta kuin hänen omansa. Toinen oli ehtinyt jo levitellä tavaroita sänkynsä ympärille, mutta Gwenin tavarat olivat vielä kiltisti matkalaukuissa.
Gwen nosti laukkunsa sängylle ja ryhtyi purkamaan vaatteita ja muita tavaroita kaappiin sekä laatikoihin.

[Agitha]

Vaikutti siltä, että Gwen halusi keskittyä tavaroiden purkamiseen. Celia pyörähti taas ympäri, ja istuutui uudestaan työpöytänsä ääreen. Hän paneutui taas hetkeksi esseensä pariin, mutta totesi pian, että ehtisi tehdä sen myöhemminkin. Hän siirsi esseensä syrjään, sulki kirjat ja kääntyi ympärin tuolillaan. Hän nojasi kyljellään tuolin selkänojaan, ja katsoi Gweniä.
"Miksi sinä olet tässä koulussa?" Celia kysyi.
Kysymys olisi saattanut kuulostaa oudolta, ellei kyse olisi ollut Saint Wladen's Schoolista. Koulun taso oli niin korkea, että sisään pääseminen oli lähes mahdotonta ilman jonkinlaista erityisosaamista. Gwen näytti siltä, että hänen osaamisensa saattoi olla melkein millä tahansa alueella, joten Celia ei viitsinyt arvailla.
Hän ei edelleenkään osannut sanoa, tulisiko heistä ystävyksiä vai ei. Gwen ei vaikuttanut mitenkään erityisen puheliaalta, mutta ei vetäytyvältäkään. Ainakin he tulisivat toimeen, Celia arveli.

[anzelo]

Gwen järjesteli vaatteita kankaan laadun ja värin mukaan, että vaurioitumisen riski olisi mahdollisimman pieni. Gwen tiesi kuinka paljon kemikaaleja sun muita niitten valmistamiseen oli käytetty ja kuinka paljon ne vaikuttivat siihen, minkä kanssa olivat kosketuksissa.
Gwen sulki ensimmäisen matkalaukun ja laittoi sen sängyn alle. Huoneessa vallitsi hiljaisuus, joka kuitenkin pian rikkoutui.
"No, olen todella hyvä monessa aineessa", Gwen vastasi. Hänen ei oikeastaan tehnyt mieli heti alkuun kertoa käytösongelmista. Ainakaan mitään kovin suoraa
"Ja vanhemmat päättivät laittaa minut tänne, koska en oikein osannut olla vähän heikommin menestyvien kanssa", Gwen jatkoi.
Hän avasi pienemmän laukun, joka sisälti koulutarvikkeita ja muita tavaroita.
"Entäs sinä?" Gwen käänsi katseensa Celiaan.

[Agitha]

Celia kääntyi tuolillaan niin, että nojasi vatsallaan sen selkänojaan. Hän katsoi Gweniä ystävällisesti hymyillen.
"Ai", hän sanoi. "Sinun täytyy olla tosi fiksu!"
Oli oikeastaan vähän hassua, miten tässä koulussa ei ollut kovin poikkeuksellista törmätä poikkeuksellisen lahjakkaisiin oppilaisiin. Vaikka Celian koulumenestys oli harvinaisen hyvä, oli hän Saint Waldenissa keskiverto-oppilas. Suurimmasta osasta oppilaista oikein säteili älykkyys, vain muutamat kummajaiset käyttäytyivät kuin tavalliset oppilaat. Tietysti koulussa oli myös muutama levoton häirikköoppilas, mutta hekin olivat koulussa syystä. Edes typerästi käyttäytyvät oppilaat eivät olleet tyhmiä.
Jos Gwen ei ollut koulussa jonkin erityistaidon takia, vaan oli päässyt sisään pelkästään keski-arvollaan, hänen täytyi olla huippuälykäs. Se huoletti Celiaa vähän. Hän itse oli perusfiksu ja ahkera, mutta ei nero. Jos Gwenillä oli vaikeuksia tulla toimeen normaalien oppilaiden kanssa, Celia saattaisi olla riesa. Ehkä hänen pitäisi varoa näyttämästä tyhmyyttään.
"Olen täällä laulutaitoni takia", Celia sanoi vähän ylpeänä. "Minun kaksoisveljenikin on täällä. Hän on täällä siksi, että hän soittaa niin hyvin pianoa." Se oli vähän tarpeeton tieto, mutta Celia kertoi sen silti.
"Mistä olet kotoisin?" hän uteli sitten, ja nojasi leuallaan tuolin selkänojaan.

[anzelo]

Gwen kuunteli nostellen samalla tavaroita laukusta. Näitä kahta asiaa pystyi ihan hyvin tekemään samaan aikaa.
Gwen hymyili pienesti Celian arvellessa häntä fiksuksi. Hän oli samaa mieltä, mutta ei halunnut kerskailla. Kieltäminen ja vähättely tuntuivat nekin huonoilta vaihtoehdoilta, joten Gwen ei sanonut mitään.
"Minä en ole mitenkään kovin lahjakas musikaalisesti", Gwen kertoi. Celia oli siis näitä laulajia. Gwen ei oikein tiennyt pitikö laulamista, soittamista ja muita taideaineiden lahjakkuuksia huonompina kuin tiedepohjaisia. Yläasteella vastaus olisi ollut ehdoton, mutta nykyään asia oli hieman toisin.
"Torontosta. Kanadasta", Gwen vastasi ja asetti herätyskellon yöpöydälle kirjakasan viereen. "Sinä taidat olla Briteiltä."
Gwen oli jo ollut tunnistavinaan toisen puheesta, mutta ei voinut olla aivan varma.

[Agitha]

Celia nyökäytti päätään. Hän oli arvellutkin, ettei Gwen ollut paikallisia.
"Jep", hän sanoi. "Olen Oxfordista. Se on suunnilleen tunnin ajomatkan päässä."
Celialla ei ollut pitkä matka kotiin, joten hän saattoi helposti käydä sielä viikonloppuisin ja lomilla. Tietysti oli eri asia halusiko hän, mutta ainakin teoriassa se oli mahdollista. Oli varmaanikin rankkaa olla niin kaukana kotoa, että puhelutkin maksaisivat paljon. Gwen varmaan viettäisi suurimman osan viikonlopuista koululla, ja menisi ehkä korkeintaan lomille kotiin.
"Jäikö sinun perheesi Torontoon? Eikö ole rankkaa olla niin kaukana heistä? Oletko jo tutustunut Englantiin? Oletko viihtynyt täällä?" Celia uteli. Oikeastaan oli aika mielenkiintoista, että toinen tuli toiselta mantereelta. Celia oli kyllä matkustanut, mutta kaikki lomakohteet olivat samanlaisia. Valkoisia hiennarantoja ja palmuja. Hän ei ollut koskaan käynyt missään oikeasti kiinnostavassa paikassa.

[anzelo]

Gwen nyökkäsi. Hän oli käynytkin joskus Oxfordissa, pääasiassa yliopistoa katsomassa. Gwen ei ollut vielä varma, minne menisi Saint Walden'sin jälkeen. Yliopistoon kuitenkin ehdottomasti.
Gwen oli saanut toisenkin laukun tyhjäksi ja asetti sen toisen kaveriksi Celian luetellessa kysymyslistaansa.
Gwen nousi lattialta ja laittoi yhden kotoa tuomansa kirjan koulun kirjastosta lainattujen päälle ennen kuin ryhtyi vastaamaan.
"Kyllä jäi. Vanhemmilla on siellä työpaikat ja pikkusisko käy koulua. Isoveli on jo jonkin aikaa asunut Ottawassa", Gwen kertoi, "Ja ei se minusta ole niin kovin rankkaa. Nykyään on melko helppo pitää yhteyttä ja pääseehän lomilla käymään."
Gwen piti pienen tauon.
"Englantiin en ole kovin paljon tutustunut. Tähän lähiympäristöön ja Lontooseen erityisesti. Ihan mukavaa on ollut", Gwen vastasi loppuihin kysymyksiin, "Sinä olet ilmeisesti asunut täällä aina? Englannissa siis."

[Agitha]

"Taidat sitten viettää viikonloput koululla?" Celia kysyi. Niin hänkin oli ainakin toistaiseksi tehnyt, eivätkä vanhemmat olleet heitä erityisesti kaivanneet. Tietenkin he soittelivat säännöllisesti, mutta kun Celia oli selittänyt, että hänellä oli paljon tehtävää koululla myös viikonloppuisin, vanhemmat eivät olleet vastustelleet. Gwenin perhe kaipasi Gweniä varmasti enemmän, kuin mitä hänen ja Ephramin vanhemmat kaipasivat heitä vain 50 kilometrin päässä.
"Minäkin olen täällä viikonloput usein, en oikein jaksa lähteä kotiin. Pitäisi pakata ja kaikkea", hän selitti. "Ehkä voimme mennä ensiviikonloppuna yhdessä Kings Waldeniin , niin voin esitellä sinulle Englantia niin paljon kuin täältä käsin voi! Tai ainakin Kings Waldenia. Olen asunut Oxfordissa koko elämäni, joten olemme tavallaan kotiseudullani edelleen", Celia sanoi iloisesti vastaten samalla Gwenin kysymyksiin.
Hän ei ollut saanut vielä yhtään kunnon kaveria koulusta, vaikka olikin jutellut joidenkin tyttöjen kanssa. Jos hän ja Gwen vain tulisivat toimeen, heistä tulisi varmaan aika läheiset, sillä he näkisivät toisiaan joka päivä säännöllisesti, ja nukkuisivat yhdessä. Oikeastaan se oli vähän pelottavaa, sillä Celia oli tottunut omaan rauhaan. Hän oli tyytyväinen siihen, että tuli muiden kanssa melko helpostit toimeen.

[anzelo]

"Vietän", Gwen vastasi. Se ei haitannut häntä yhtään, vaikka aluksi olikin tuntunut hieman oudolta, kun oli tottunut asumaan kotona. Gwen oli kuitenkin sopeutuvainen ja hän kaipasikin jo hieman vaihtelua ja uusia ihmisiä ympärilleen. Gwen oli nimittäin saanut hieman heikohkon maineen lähiympäristössä käytöksensä takia. Monet oppilaat olivat olleet todistamassa erinäisiä nujakoita Gwenin ja jonkun häntä huonommin menestyvän välillä.
Gwenillä ei siis ollut enää kovin paljon ystäviä kotikaupungissaan. Osittain siksikin, että monet hänen tutuistaan olivat muuttaneet Ottawaan tai muualle. Gwen ei ollut vielä saanut Englannistakaan kovin hyviä ystäviä.
"Niin voisimme", Gwen kommentoi miettien ajatusta. Hän oli kyllä käynyt Kings Waldenissa pari kertaa, mutta voisihan sielä käydä uudelleenkin.

[Agitha]

Celia nyökäytti päätään, ja hymyili.
"Kiva! Katsellaan vaikka ensi viikonloppuna, okei?" Celia ehdotti. "Mutta nyt, jos sinua ei haittaa, niin minun pitää nyt kirjoittaa." Hän viittasi kädellään kirjapinoa ja keskeneräistä esseetä kohden. "Kovasti kouluhommia", hän selitti, ja irvisti.
Celia kääntyi taas tuolillaan, ja istui taas oikein päin kasvot kohti kirjoituspöytää. Hän otti keskeneräisen esseensä takaisin eteensä, ja avasi kirjat siitä kohtaa mihin oli jäänyt.
Hän kumartui takaisin tehtävänsä ääreen, ja syventyi kirjoittamaan. Hänellä oli tavallaan huono omatunto siitä, ettei pitänyt Gwenille seuraa, mutta koska he olivat huonetovereita, heidän olisi opittava toimimaan itsenäisesti.
Celia kirjoitti hetken, ja antoi sitten huomionsa herpaantua hetkeksi.
"Pidätkö psykologiasta?" hän kysyi huolettomasti, ja jatkoi esseensä oikolukemista.

[anzelo]

"Ensiviikonloppu sopii", Gwen vastasi ja hymyili tietävästi Celian selittäessä kouluhommista. Gwenillä ei toistaiseksi ollut mitään kirjoitushommia, joten hän päätti selailla espanjan kielioppia käsittelevää kirjaa.
Gwen asettui sängylleen mahalleen ja otti eteensä pinosta kirjan. Hän nosti lasit otsalleen, koska oli mukavempaa lukea ilman niitä.
Yo, tú, 'el, ella, nosotros, nosotras, vosotros, vosotras, ellos, ellas, Gwen luki kirjasta. Nämä hän osasikin jo. Gwen harppasi pari sivua perussanojen yli ja ryhtyi lukemaan adjektiiviatribuuttia käsittelevää kappaletta.
Gwen hätkähti, kun Celia yhtäkkiä puhui, mutta pääsi kuitenkin nopeasti tilanteen tasalle.
"Kyllä", Gwen vastasi ja kohottautui istumaan sängyllä seinään nojaten kirja yhä kädessään.

[Agitha]

"Niin minäkin", Celia vastasi hymyillen. "Haluaisitko lukea tämän aineen, ja sanoa mitä pidät siitä? Yritän saada kympin psykologiasta", hän selitti. Celia ojensi konseptinippua Gwenille.
"Sinäkin varmaan opiskelet pari kurssia psykologiaa", hän varmisti. "Jos et, niin kannattaisi! Psykologian opettaja on aika söpö!" Celia hihitti. Hän piti tällaisesta kevyestä rupattelemisesta, ja miesopettajista puhuminen oli kevyen rupattelun huipentuma! Toivottavasti Gwen ei ollut sellaista tosikkotyyppiä, joka oli sitä mieltä, että opettajia ei saanut katsoa sillä silmällä. Se olisi vähän tylsää. Ei sillä, että Celia olisi vakavissaan harkinnut professori Wilsonia, mutta miesopettajia oli silti hauska vertailla keskenään, ja juoruilla heistä leikkimielisesti. Etenkin nuorista ja söpöistä.
Celia kääntyi taas istumaan tuolillaan väärin päin, ja nojasi käsillään selkänojaan. Hän katsoi Gweniä hymyillen.