Post by loveliina on Jun 6, 2010 21:36:56 GMT 2
"Joo, ehdottomasti. Annetaan yleisön rauhoittua ensin, ennen encorea. Pidä puhelin lähellä niin sovitaan tarkemmin", Cassie sanoi virnistäen. Tästä oli hauskaa, kun oli joku jonka kanssa kommunikoida koko ajan, kirjaimellisesti. Totta kai jos tuli tylsää, olisi pojalla useampikin numero josta tavoittaa seuraa, mutta Chet oli upeudessaan vain jotain erilaista, sekin kirjaimellisesti. Ah, oli loistava tunne olla salaliitossa jonkun kanssa, vedättää kaikkia mutta kuitenkin niin, että pääsi jakamaan salaisuuden. Cassiella ei toistaiseksi ollut ollut sellasia ystäviä koulussa, joiden kanssa tämä halusi viettää aikaa yhtä paljon, kuin he Cassien. Tunne oli hieno, toden totta. Oikea ystävä. Tai kaveri. Tai jokin. Chet.
"Voihan, viehättävä seuramme jää kaipaamaan viehättävää seuraanne", Cassie vastasi mutristaen huuliaan toisen tapaan. Urheilijat, aina treeneissä. Niin, näyttelijäthän eivät treenanneet, ei. Mutta silti, yksi syy lisää epäatleettisuutensa lisäksi Cassiella olla ryhtymättä harrastamaan minkään sortin urheilua, oli sen ikävä tapa vallata elämän kokonaisuudessaan. Jos se olisi edes hauskaa, ehkä silloin, mutta kun toistaiseksi joka ikinen urheiluun hukattu minuutti oli Cassielle kuin hengenveto tulta ja tappuraa. Tuskaa siis, lyhyesti sanottuna.
"Joo tarviit tanssitreenejä tanssiakses mun sydämeen", Cassie vastasi katsoen lyhyen hetken Chetin silmiin saippuasarjamaiseen utuiseen tapaan, pystymättä kuitenkaan pitämään ilmettä. Tämän suupielet nykivät tiensä tuttuun virneeseen naurun päästessä huulten välistä.
"Mä niin rakastan tätä", poika sanoi naurunsa seasta viittilöiden vuoroin itseensä vuoroin Chetiin, tarkoittaen heidän välistään rentoa feikki-suhdetta. Maailmassa ei taatusti tulisi kovin montaa kertaa kun voisi sanoa juuri sen imelimmän ja kliseisimmän iskurepliikin ääneen. Ja nyt molemmat tiesivät sen olevan vitsi. Ja kaikki oli paremmin kuin hyvin. Cassie otti muutaman askeleen ja laski kätensä toisen olalle.
"Pidä hauskaa, mun pitää vissiin hakea vielä mun laukku ruokalasta..." tämä sanoi virneen hieman hyytyessä, tosin vain hetkeksi.
"Soita. Sitten kun voit puhua", tämä sanoi hyvästiksi ja asteli toisen ohi.
"Tai tekstaa", tämä lisäsi hymyillen ja katosi ovesta heilauttaen kättään. Ja sitten maagiseen ruokalaan, jossa fiilis toivottavasti oli herännyt henkiin poikien kohtauksen jäljiltä. Jostain ainakin kuului kiivasta keskustelua, epäillyttävästi juuri ruokalan suunnasta.
//eiköhä se lopu tässä, i would think :''DD //
"Voihan, viehättävä seuramme jää kaipaamaan viehättävää seuraanne", Cassie vastasi mutristaen huuliaan toisen tapaan. Urheilijat, aina treeneissä. Niin, näyttelijäthän eivät treenanneet, ei. Mutta silti, yksi syy lisää epäatleettisuutensa lisäksi Cassiella olla ryhtymättä harrastamaan minkään sortin urheilua, oli sen ikävä tapa vallata elämän kokonaisuudessaan. Jos se olisi edes hauskaa, ehkä silloin, mutta kun toistaiseksi joka ikinen urheiluun hukattu minuutti oli Cassielle kuin hengenveto tulta ja tappuraa. Tuskaa siis, lyhyesti sanottuna.
"Joo tarviit tanssitreenejä tanssiakses mun sydämeen", Cassie vastasi katsoen lyhyen hetken Chetin silmiin saippuasarjamaiseen utuiseen tapaan, pystymättä kuitenkaan pitämään ilmettä. Tämän suupielet nykivät tiensä tuttuun virneeseen naurun päästessä huulten välistä.
"Mä niin rakastan tätä", poika sanoi naurunsa seasta viittilöiden vuoroin itseensä vuoroin Chetiin, tarkoittaen heidän välistään rentoa feikki-suhdetta. Maailmassa ei taatusti tulisi kovin montaa kertaa kun voisi sanoa juuri sen imelimmän ja kliseisimmän iskurepliikin ääneen. Ja nyt molemmat tiesivät sen olevan vitsi. Ja kaikki oli paremmin kuin hyvin. Cassie otti muutaman askeleen ja laski kätensä toisen olalle.
"Pidä hauskaa, mun pitää vissiin hakea vielä mun laukku ruokalasta..." tämä sanoi virneen hieman hyytyessä, tosin vain hetkeksi.
"Soita. Sitten kun voit puhua", tämä sanoi hyvästiksi ja asteli toisen ohi.
"Tai tekstaa", tämä lisäsi hymyillen ja katosi ovesta heilauttaen kättään. Ja sitten maagiseen ruokalaan, jossa fiilis toivottavasti oli herännyt henkiin poikien kohtauksen jäljiltä. Jostain ainakin kuului kiivasta keskustelua, epäillyttävästi juuri ruokalan suunnasta.
//eiköhä se lopu tässä, i would think :''DD //
