Ukkosen värit

[Suklaanappi]

Hetkisen aikaa Giselle sai odottaa vastausta esittämään kysymykseensä. Tuo vilkaisi Emilyn keskeneräistä maalausta, ennen kuin kuuli yksinkertaisen vastauksen. Hän käänsi katseensa takaisin tyttöön, odottaen jatkoa ja hymyili hivenen, kun tyttö korjasi, että melkein aina. Neitokainen nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja nyökkäsi toistamiseen toisen täsmentäessä vielä, että niin kauan kuin muisti, ja vähän kauemminkin. Se ei oikeastaan ollut mikään ihme, sillä Gis oli jo todennut, että tyttö osasi piirtää, ja yleensä silloin piti olla joko todellinen luonnonlahjakkuus, tai sitten harjoitellut tarpeeksi kauan.
Sitten toinen kysyi, että mitä hän teki, tai siis tekee.
”Mm… Jos tarkoitat sitä, että miksi olen täällä, niin vastaus siihen on baletti. Rakastan tanssia balettia ja haluan tehdä sitä enemmänkin sitä. Niin pitkään kuin kykenen.” Giselle vastasi hieman mietteliäällä äänensävyllä, mutta sitten tuo huomasi, että toisen huomio oli näköjään kiinnittynyt jo muualle. Ruskeaverikön kulmat kurtistuivat kevyesti ja tämä puisti päätään tyytymättömästi.
Diiva ei ollut tottunut siihen, ettei häntä kuunneltu. Ja näköjään tuo ei kuunnellut häntä. Se sai tytön ärsyyntymään ja tämä kyykistyi ottamaan kassinsa lattialta, jonka oli ennen siivoamiseen ryhtymistä laskenut olaltaan. Voisi varmaan häipyä täältä, kun ei kerta toinen ymmärtänyt kunnioittaa hänen seuraansa. Gis heilautti laukkunsa olallensa kääntyen tyttöä kohden.
”No, minua ei näköjään enää tarvita, joten taidan häipyä pesulle ja jättää sinut tänne tekemään taidetta.” neitokainen sanoi ja hymyili mahdollisimman suloisesti, vaikka hymyssä olikin pieni pilkahdus loukkaantuneisuutta.
Kyllä, brunette oli hivenen loukkaantunut siitä, ettei toinen jaksanut keskittyä häneen edes senkään vertaa, että olisi puhellut ja kunnolla vielä kiittänyt avusta, mutta ei. No, kaikkea ei voinut saada.

[Agitha]

Emily tuijotti Giselleä hetken mietteliäästi, mutta ei kommentoinut hänen balettiharrastukseensa mitään. Baletti ei herättänyt hänessä erityisiä tunteita, eikä hän ollut koskaan ajatellut tanssimista erityisesti. Ehkä hän ajattelisi balettia illalla, jos hänellä olisi tylsää, mutta juuri nyt hänellä oli tekemistä.
"Jaa", hän totesi yksinkertaisesti vastaukseksi Gisellen tarinaan. Ei hänellä ollut lisättävää, ja hän sentään sanoi jotain. Emily tunnettiin puhumattomuudestaan, vaikka häntä se ei tuntunut häiritsevän lainkaan niin paljon, kuin muita oppilaita tai opettajia. Hän vain ei sanonut mitään, jos kukaan ei kysynyt, eikä aina silloinkaan, kun joku kysyi. Emily oli suurimman osan ajasta niin uppoutunut ajatuksiinsa, ettei hänellä ollut mitään sanottavaa muun maailman menosta.

"Hmm?"
Emily havahtui vielä takaisin todellisuuteen, kun toinen ilmoitti tekevänsä lähtöä. Ikävä kyllä hänellä ei ollut siihenkään mitään sanottavaa, sillä tyttö oli itse sanonut totuuden: häntä ei tarvittu. Totuus ei aina ollut miellyttävä, mutta Emily oli tottunut nielemään maailman sellaisenaan, ja oletti muidenkin tekevän niin.
Hän ryhtyi jo suunnistamaan kohti varastohuonetta, kun eräs asia muistui hänen mieleensä.
Hän kääntyi kohti Giselleä, joka oli jo luokan ovella.
"Etkö sinä haluakaan, että minä opetan sinulle taiteesta?"
Emily ei ollut varma, oliko hän luvannut opettavansa toiselle taiteen alkeita myös sanallisesti, mutta ainakin päänsä sisällä hän oli päättänyt niin. Oli hyvin harmillista, jos joku ei ymmärtänyt taidetta, ja Emily tahtoi sivistää häntä.

[Suklaanappi]

Ainakaan toinen ei heti sanonut mitään, kun tyttö oli ilmoittanut tekevänsä lähtöä. Se tuntui myöntävältä vastaukselta, hiljaisuushan oli myöntymisen merkki. Niinpä Giselle vilkaisi vielä luokan lävitse, ja lähti sitten luokan ovelle.
Juuri ennen kuin tuo olisi astahtanut käytävälle, hän kuulikin tytön puhuvan. Se pysäytti bruneten liikkeen ja tämä kääntyi toista kohden pieni suloinen hymy huulillaan. Neito kallisti hivenen päätään katsellen toista empivästi. Tummanruskeita hiuksia sipaistiin pois kasvoilta ja tyttö hymähti hivenen. Toisaalta Gisin teki mieli jo päästä suihkuun, mutta tuo vähäsanainen tyttö kiehtoi omalla tavallaan ballerinaa, mikä oli äärettömän harvinaista. Mutta poikkeushan vahvisti säännön, niin kuin tässäkin tapauksessa.
Ruskeaverikkö muodosti kasvoilleen kainon hymyn ja naurahti pienesti.
”Se olisi… mielenkiintoista.” Giselle vastasi melkeinpä hunajaisella äänensävyllä.
”Ajattelin vain, jos haluat paneutua taas työhösi kunnolla, mutta mielellänihän minä oppisin edes jotain taiteesta.” neitokainen jatkoi.
Eihän siitä ainakaan mitään haittaa olisi…

Brunette palasi takaisin luokkaan ja laski laukun kyynärtaipeestaan yhdelle tuolille, jonka vetäisi ensin pöydän alta esiin. Sitten tuo nosti katseensa Emilyyn.
”Mutta ennen kuin… aloitamme.” tyttö lausahti pienesti hymyillen.
”Olisi varmaankin parasta esittäytyä. Olen Giselle.” hän esittäytyi ja jäi odottamaan toisen esittäytymistä.

[Agitha]

Ikään kuin olisi odottanut sitä koko ajan, Giselle käännähti ympäri kuullessaan Emilyn puhuvan. Ainakin tyttö hymyili, joten kaikki näytti olevan kunnossa. Hymy oli yleensä merkki siitä, ettei Emily ollut tehnyt mitään kovin väärää.
Emily oli jo ryhtynyt miettimään, mitä hän voisi taiteesta sanoa, sillä olihan kuvaamataito ennen kaikkea visuaalista, eikä mitään kuultavaa. Musiikki oli kuultavaa taidetta, mutta mitkään sanat tai äänet eivät riittäneet kuvailemaan taulua tai veistosta. Kuva kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, ja sen Emily oli omatoimisesti laskenut ja varmistanut.
"Okei", hän totesi yksinkertaisesti, kun tyttö kertoi nimekseen Giselle. No, kai hän joskus tulisi tarvitsemaan sitä? Tai vaikka ei tulisikaan, oli jännittävää tietää asioita. Jos toisen nimelle ei muuten olisi käyttöä, Emily keksisi sille jonkin mielenkiintoisen käyttötarkoituksen.
Sitten hän muisti, miten esittelyihin kuului vastata.
"Emily", hän totesi lyhytsanaisesti. "Se tarkoittaa lintua."
Todellisuudessa Emilylla ei ollut harmainta aavistustakaan nimensä merkityksestä, mutta viimeisimmän virkkeen toteaminen oli tuntunut jotenkin sopivalta. Hän oli kopioinut sen muutama päivä sitten näkemästään elokuvasta, jonka päähenkilön nimi ei varmasti ollut ollut Emily. Miksikä sitä taas kutsuttiinkaan? Improvisaatioksi? Emilysta tulisi loistava näyttelijä. Peruskoulun näytelmissä hän oli usein esittänyt kiveä tai puuta, ja saanut siitä hyvästä raikuvat aplodit. Ainakin hän arveli, että raikuvat aplodit oltiin osoitettu hänelle.
Taas kerran Emily huomasi ajatuksiensa ajelehtineen väärille vesille, ja käänsi ne takaisin oikeaan suuntaan.
"Kertokaa minulle, mitä te ette tiedä", Emily sanoi puheen muuttuessa hyvin kohteliaaksi ilman mitään järkevää syytä. "Tai kertokaa, mistä aiheesta te luulette olevanne tietämätön", hän korjasi tajutessaan, ettei kukaan voinut tietää jotain mitä ei tiennyt.

[Suklaanappi]

Tyttö totesi vain yksinkertaisesti ”okei”, mihin Gis pettyi hivenen. Hän rypisti otsaansa varsin tyytymättömästi ja mietti hetken aikaa, että oliko toisella sittenkään kaikki ihan kunnossa. No, ennen kuin tuo kuitenkaan ehti kysyä toisen nimeä, tyttö ehtikin todeta nimensä, Emily, lisäten sen tarkoittavan lintua. Tummaverikkö kohotti kulmiaan pienoisesti ja nyökkäsi. Emily siis… Omalla tavallaan Giselle ajatteli, että nimi kyllä puki varsin hyvin omistajaansa. Emily ei varsinaisesti ollut mikään ruma nimi, ihan nättihän se oli, mutta samalla myös todella tavallinen. Ja no… toinen nyt näytti aika tavalliselta tallaajalta, joten sinällänsä nimi sopi kantajalleen.
Neitokainen ei tiennyt, mitä tekisi tai sanoisi, joten jäi odottamaan Emilyä, olihan tämä tällä kertaa ”opettajan” roolissa. Gis nosti kätensä vyötärölleen katsellen toista vaitonaisena, huokaisten hiljaa turhautuneena, ennen kuin toinen tyttö näytti irtautuvan ajatuksistaan takaisin kuvaamataidon luokkaan. Hienoa, diiva ajatteli tyytyväisemmin.
Hetken kuluttua Emily jo kehotti häntä kertomaan, mitä tyttö ei tiennyt. Yllättävästi toisen äänensävy muuttui melkeinpä liioitellun kohteliaaksi, eikä Giselle voinut itselleen mitään, vaan naurahti huvittuneena tuolle. Sitten hän kokosi itsensä takaisin ja alkoi miettiä, mistä olisi kivaa tietää edes hivenen. Baletissa se olisi ollut helppoa, sillä olisi voinut opettaa ihan alkeisjuttuja baletista, mutta kuvataide ei ollut yhtä vaivaton taiteenala.
”Hmm…” brunette mumisi mietteliäänä ja katsahti Emilyyn pieni hymy huulillaan.
”No jos nyt ajattelee, että en juuri tiedä mitään kuvataiteesta… niin, aloitetaanko ihan perusjutuista? Eli… miten käytetään erilaisia välineitä ja miten niistä saa edes jonkinnäköistä taidetta?” Gis ehdotti ja naurahti hieman.
Tyttö kokosi hiuksiaan käsiinsä ja katseli Emilyä mietteliäänä, odottaen toisen tytön vastausta hänen ehdotukseensa.

[Agitha]

Välineihin tutustumista? Niin, miksikäs ei? Emily oli tutustunut kyniin ja pensseleihin yksinkertaisesti kokeilemalla, hyväksymällä ja hylkäämällä, mutta ajatus opastuksesta kuulosti mielenkiintoiselta. Mitä olisi tapahtunut, jos joku olisi opastanut Emilya? Häntä oltiin aina kannustettu yrittämään itse, mutta ehkä itse yrittämisen hyödyt eivät koskeneet kaikkia? Hän oli poikkeuksellinen monissa asioissa, niinpä varmasti tässäkin.
Niin, ne välineet.
Emily katseli ympärilleen hetken ajan etsiskellen, ja tarttui sitten lyijykynään ja luonnoslehtiöön.
"Tämä", Emily esitteli. "Tämä on kynä. Se on B2-lyijykynä, eli hieman pehmepämpi kuin luokissa käytettävät HB:t. Pehmeä ei tarkoita pehmeää niin kuin tyyny, vaan sellaista, josta väriä tulee helpommin. Ja se on tummempaa. Mitä suurempi B, sen pehmeämpi lyijykynä. Mitä suurempi H, sen kovempi lyijykynä. Lyjykynien sisällä on lyijyputki, joka katkeaa helposti, jos kynää paiskoo. Kyniä ei saa paiskoa, koska sitten terä katkeilee helposti. Ja niitä ei saa syödä, vaikka nykyään lyijykynissä ei ole myrkkyä."
Emilyn opastus oli hieman hajanaista ja katkonaista, mutta sisälsi jonkin verran asiatietoa. Oletettuaan, että toisen tietämys taiteesta oli täysin olematon Emily päätti aloittaa päivänselvyyksistä.
"Ja tämä. Tämä on lehtiö. Lehtiökin on pehmeä tai kova, ja se on samalla tavalla kuin tyyny. Tämä on pehmeä, se sopii lyijykynille ja hiilelle, ja se tuntuu mukavalta luonnosteluun. Kun pehmeällä kynällä piirtää pehmeälle paperille, tulee helposti tummaa jälkeä. Ja paksua jälkeä. Pitää tehdä suurpiirteinen luonnos, ei tarkkaa. Ja korostaa varjoja."
Emily siveli lehtiötä sormillaan ikään kuin se olisi arvokaskin aarre. Myös lyijykynää hän kohteli hellästi.
"Ja näitä käytetään näin. Kynästä tulee jälkeä paperille. Sitten vain kopioidaan mitä nähdään. Päässä tai edessä."
Demonstroidakseen sanojaan Emily piirsi lehtiöön nopean, huolellisesti varjostetun luonnoksen eräästä maalaustelineestä.

[Suklaanappi]

Hetken kuluttua Emily otti käteensä lyijykynän ja lehtiön. Giselleä hymyilytti toisen selitys, mikä kuulosti melkein siltä, että toinen arveli hänen olevansa jonkinlainen kolmivuotias. Jos joku toinen olisi ollut Emilyn tilalla, brunette olisi voinut hyvinkin ottaa nokkineensa, mutta noissa silmissä ei näkynyt minkäänlaista ilkeää pilkettä. Ne olivat neutraalit ja niin… Ei toinen ollut tekemässä tytöstä mitään pilkkaa tai mitään. Samaan aikaan se huvitti tyttöä, ja varsinkin Emilyn huomautus siitä, ettei lyijykyniä saanut syödä, sai Gisin naurahtamaan kevyesti. Onneksi hänellä ei ollut mitään viehtymystä pureksia kyniään. Sellainen ei ollut neitokaisen tapana.
Toki hän olisi voinut keskeyttää Emily ja sanoa jotain, että ei hän nyt mikään pikkulapsi ollut, mutta ei viitsinyt. Omalla tavallaan se olisi ollut melkeinpä ilkeää keskeyttää tyttö, joka näytti oikeastaan paneutuvan tuohon opettamiseensa, jos sitä nyt siksi voisi kutsua. Eihän Gisellen tiedot nyt sentään niin olemattomat olleet. Oikeastaan. Mutta silti hän ei uskonut tietävänsä yhtä lailla kuin Emily, ei tietenkään.
Neitokainen seurasi, kuinka tyttö piirsi lehtiöön nopeasti luonnoksen maalaustelineestä. Gis katseli kateellisena tuota työtä, jonka Emily oli synnyttänyt niin vaivattoman näköisenä. Hän ei koskaan, ikinä, minään päivänä, voisi tehdä jotain tuollaista. Vaikka eihän se nyt niin kamalan myöhäistä olisi opetella, mutta riittäisikö Gisellen aika? Ei, diiva arveli. Tämä oli vain jokin pikkuoppitunti, josta tuskin tulisi mitään sen enempää. Ei hänellä ainakaan mitään sen suurempia ajatuksia ollut kuvataiteen saralla, ja tuskin koskaan tulisi olemaankaan. Ellei hän sitten joskus innostuisi suunnittelemaan vaatteita, mutta se nyt olisi aika epätoivoista, jos nyt ei baletin saralla pääsisikään ylemmäs. Mutta eihän diiva sellaista vaihtoehtoa edes ajatellut.
”Vähän hyvä… Tai siis, todella hyvä oikeastaan.” brunette lausahti hymy huulillaan.
”En ikinä osaisi piirtää noin tarkasti. Minulla ei vain ole taiteellista silmää, ellemme puhu vaatteista ja meikkitaiteesta.” Gis naurahti leppoisasti.

[Agitha]

Emily tuijotti tyttöä hetken.
"Jaa", hän sanoi sitten värittömästi. Hän saattoi kuulostaa töykeältä, mutta oikeastaan toteamus oli vain yksinkertainen äännähdys, jonka hän päästi merkiksi siitä, että oli ymmärtänyt. Kiittäminen ei sillä hetkellä muistunut hänen mieleensä, sillä hänelle ei varsinaisesti ollut annettu mitään.
Emily tuijotti lehtiötään hetken aikaa, ja repäisi luonnoksensa irti.
"Sinä saat sen", hän sanoi vakavasti, ja ojensi paperin toisen tytön käteen. Giselle oli sanonut pitävänsä siitä, eikä se ollut Emilylle kovin tärkeää.
Kun Emily lahjoitti työnsä eteenpäin, se ei enää koskettanut häntä, eikä sen vuoksi kiinnostanutkaan. Se ikään kuin lakkasi olemasta hänelle. Sen vuoksi hän säilytti kaikki parhaat työnsä itsellään, eikä uskaltanut asettaa niitä edes näytille. Seinällä olevasta työstä oli vaikea sanoa, kenelle se kuului, ja Emily pelkäsi omistajan vaihtuvan hänen huomaamattaan.
"Lyijykynä on hyvä. Kokeile sitä. Jos et pidä, niin voit kysyä jotain uutta", Emily lupasi sitten ilmeettömänä. Hän ei välittänyt, aikoiko toinen hyödyntää hänen opetustaan, mutta jos aikoi, lyijykynästä oli hyvä aloittaa. Ne olivat edullisia, helppokäytöksiä ja pieleen menneet kohdat saattoi pyyhkiä pois. Emilylle pyyhekumi tosin oli värin tasoittamisen ja levittämisen väline, ei niinkään - noh - pyyhekumi pyyhkimistä varten.
Emily koki saaneensa tarpeekseen sosiaalisesta kanssakäymisestä siltä päivältä, ja jätti taas toisen täysin huomiotta. Hän tallusti varastohuoneelle, keräsi syliinsä pullollisia peitevärejä, ja ryhtyi sekoittamaan uutta paletillista jatkaakseen työskentelyään ikään kuin se ei koskaan olisi keskeytynytkään.

//Mun puolesta tää voi olla tässä. : D//

[Suklaanappi]

Jaa? Giselle hymähti mielessään. Se kuulosti hänen korviinsa hivenen töykeältä, sillä tuo oli tottunut siihen, että kehuista kiitettiin kiitollisina hymy huulilla ja kasvoilla ja sitten annettiin olla. Mutta että vain töykeästi sanottiin, että jaa. Neitokainen hämmentyi tytön repäistessä luonnoksensa irti lehtiöstä ja sanoessa, että hän saisi sen. Ai… No, eihän se varmaan mitään erityistä Emilylle merkinnytkään, kun se oli pelkkä luonnos maalaustelineestä, eikä mistään huikeasta maisemasta. Gis muodosti kasvoilleen sen oman suloisen hymynsä.
”Ai, kiitos.” brunette lausahti. Mitä muutakaan hän olisi voinut sanoa? Hän tarttui paperiin ja laski katseensa hetkeksi siihen. Mitä tyttö tällä tekisi? Niin… Ehkä sen voisi vaan pistää päiväkirjan väliin muistoksi tästä… hmm, oudosta, tapahtumasta. Oudoksihan tätä voisi hyvin kutsua.
Emily jatkoi puhumista kasvot ilmeettöminä, kehottaen häntä kokeilemaan lyijykynää. Ainakaan se ei tulisi turhan kalliiksi, jos tyttö nyt joskus jaksaisi alkaa jotain tuherrella paperille tylsän hetken koittaessa, ajankulukseen.
”Okei, joo.” Giselle sanoi loppujen lopuksi, kun ei mitään luovempaakaan keksinyt.
Diiva jäi katsomaan, kuinka Emily jätti hänet huomioitta ja lähti varastohuoneelle. Näköjään tämä lyhyt opetussessio oli päättynyt. Neitokainen ei näyttänyt olevan enää velvollinen kiittämään tyttöä, kun tämä oli jo hänet näköjään jotenkin unohtanut, joten tuo sieppasi laukkunsa olalleen, taittoi paperin kahtia ja sujautti sen laukkuunsa, vilkaisten vielä kerran Emilyä. Tuo näytti jo sekoittelevan uutta väriä ryhtyäkseen takaisin hommiin. Ainakin tuo osasi paneutua oitis työhönsä ja sulkea kaiken muun mielestään.
Niin Gis suoristi ryhtinsä ja lähti kopistelemaan luokasta ulos, suuntana asuntolat, joissa voisi käydä suihkussa ja sen jälkeen vaipua omiin hommiinsa, mitä ne ikinä sitten olisivatkaan.

//Kylläh, kiitos ja niiaus tästä hassusta pelistä. : D//