The other side of me

[una]

[ cerwel kera Jamien tännepäin. (: ]

Alisa istui sängyllään jalat ristissä ja pureskeli kynsiään, vaikka oli sen satakymmenen kertaa yrittänyt saada itseään lopettamaan tuon pahan tavan. Tyttö oli yrittänyt vaikka mitä sen lopettamiseksi ja lopulta päätynyt leikkaamaan kyntensä niin lyhyiksi, ettei niissä ollut enää mitään pureskeltavaa. Mutta silti aina kun Alisaa tylsistytti, hän sortui pahaan tapaansa. Alisa oli hirvittävän tylsistynyt, vaikka hänen edessään oli kasa kirjoja; muutama laulamisen tekniikkaa käsittelevä opus, Aretha Franklinin elämäkerta, maantiedon ja historian oppikirjat sekä punakantinen muistikirja, johon Alisa kirjoitti mieleensä juolahtavia asioita, jotka tytön oli tarkoitus koota tulevaisudessa omaelämäkertaansa, joka julkaistaisin tietenkin silloin kun Alisa olisi kuuluisa ja menestynyt laulaja.

Alisa liu'utti itsensä istumaan vuoteensa reunalle ja kokosi kirjansa siistiin pinoon, joka nostettiin sitten syliin. Matkaa kirjoituspöydälle ei ollut kuin muutama hassu askel, mutta koska kirjapino painoi jonkin verran ja Alisa oli joskus yhtä sulokas kuin elefantti, onnistui tyttö pudottamaan pinostaan ylimmäiset kirjat, jotka liukuivat minne sattuu lattialla. Ali tuhahti närkästyneesti ja asetti loput kirjat kirjoituspöydälleen, täydelliseen suoraan pinoon tietenkin.

Tyttö polvistui lattialle (joka onneksi ainakin hänen puolellaan oli siisti) ja kurkisti sängyn alle, minne karkulaisoppikirja oli jotenkin onnistunut karkaamaan. Alisa joutui melkeinpä sukeltamaan puoliksi sänkynsä alle, että sai kirjan napattua. Peruuttaessaan takaisin tyttö nosti päätään hiukan liian aikaisin ja löi sen sängynpohjaan. Jos hän olisi kiroillut, olisi tässä vaiheessa tytön suusta päässyt muutama ruma sana.

"Auts," Alisa voihkaisi hieroessaan päätään. Ei kai tuollaisesta voinut saada aivotärähdystä? Tyttöä kauhistutti ajatella jos hän joutuisi olemaan poissa koulusta. Se olisi ollut todella kurjaa, koska musiikki ei ollut ainoa asia Saint Waldenissa, mistä Alisa piti todella paljon.

[Cerwel]

Jamie laahusti väsyneenä kohti huonettaan. Hän oli käynyt pitkällä lenkillä metsässä ja koulun pihalla. Tyttö piti hyvin kunnostaan huolta. Hän rakasti urheilua. Hän olisi myös halunnut Liikuntalinjalle, mutta äiti halusi hänestä laulajan. Laulutuntien jälkeen laulaminenkin sujui kiitettävästi, mutta ei Jamie halunnut laulajaksi, hän halusi olla ammattilaisjääkiekkoilija. Kovalla treenillä hänestä tulisi kyllä maailman paras. Harmi, ettei jääkiekon harrastaminen ole ollut mahdollista pitkään aikaan. Se oli mukamas liian kallista. Mutta Jamie maksaisi takaisin. Hän rikastuisi lätkän avulla. Ei se, että hän sai harrastaa lätkää tarkoittanut, että Jillianinkin piti saada ratsastaa ja Johnin piti saada tietokone ja Jamesin mopo. Laulaminen oli toki ilmaista, mutta laulutunnit eivät olleet.

Jamie saapui huoneen numero kahdeksan ovelle ja alkoi kaivaa avaintaan. Minne hän taas oli sen laittanut? Alkoi perusteellinen tarkistus. Takintaskut, housuntaskut, hupparintasku.. Jamie oli jo säikähtää, kun avain vihdoin löytyi takin sisätaskusta, jonka tyttö kuvitteli tarkistaneensa jo monta kertaa. Hän avasi oven, astui sisään ja sulki sen perässään. Vasta silloin hän huomasi toisen tytön, joka kyykki lattialla ja ilmeisesti kaivoi jotain sängyn alta ja kolautti noustessaan päänsä. Jamie säikähti ja ryntäsi samassa auttamaan toista. "Ei kai sattunut?" hän hätäili ja kumartui tytön puoleen kuitenkaan koskematta. Jamie ei kerta kaikkiaan uskaltanut koskea tyttöön.

[Täältä tullaan :D]

[una]

[ pahoittelen pientä kestoa vastauksen kanssa! ]

Tyttö säpsähti kevyesti huomatessaan kämppiksensä rynnätessä hänen viereensä. Alisa ei ollut ollenkaan tajunnut toisen tulleen huoneeseen. Ehkä siitä voitaisiin syyttää sitä kolahdusta.
"Jamie!" Alisa hihkaisi iloisena ja hänen kasvoilleen levisi aurikoinen hymy.
"Minä olen loistokunnossa. Pieni tälli vain. Ei mitään vakavaa," tyttö sanoi pudistaen päätään, ehkä hiukan liiankin rivakasti, sillä päähän koski hiukan, eikä pään pudisteleminen ainakaan auttanut sitä. Alisa hieroi vielä hetkisen päätään kuhmun kohdalta. Toivottavasti päänsärky lakkaisi siihen mennessä kun Alisalla olisi seuraavat lauluharjoitukset. Hän ei voinut mitenkään laulaa jos päässä surisi.

Alisa pöyhi hiuksensa paremmin ja nousi sitten seisomaan. Oli järkevää ottaa hetki hiukan rauhallisemmin, ihan varmuuden vuoksi. Tyttö kuitenkin kumartui poimimaan lattialta vielä karkulaiskirjan, jonka takia Alisan päätä koristi nyt pieni, mutta onneksi hiusten alta huomaamaton, kuhmu.

"Mistäs sinä olet tulossa?" Alisa kysyi uteliaana ja siirsi katseensa tyttöön, joka jakoi huoneen hänen kanssaan. Jamie näytti yhtä hyvältä kuten aina ennenkin, vaikka ilmeisesti olikin käynyt jossain liikkumassa. Alisa oli aina pitänyt kämppiksestään, eikä vain sen takia, että Jamie oli oikein mukava hänelle. Hän ei mielellään myöntänyt sitä, mutta Alisa piti tytöstä myös muussakin mielessä. Tietysti tyttö oli ihastunut toiseen heti kun oli tämän ensimmäisen kerran tavannut, mutta sitä Alisa ei voinut toiselle kertoa. Tämähän saattaisi vaikka säikähtää ja vaihtaa huonetta. Sitä Alisa ei todellakaan halunnut.

[Cerwel]

"Moi, Alisa", Jamie sanoi iloisesti hymyillen, "säikähditkö?"
Hän naurahti ja istui huoneen ainoalle pulpettituolille.
"Hyvä, että sä olet kunnossa", hän sanoi ja hymyili taas ystävällisesti. Hän katseli kämppistään nopeasti päästä varpaisiin. Tietyissä kohdissa toki hieman hidastaen, mutta noin suunnilleen nopeasti vilkaisten. Alisa jaksoi kyllä aina miellyttää silmää ja oli toinen muutenkin paras kämppis, jota suinkin saattoi toivoa. Tuo oli mukava ja hauska.. ja helvetin kaunis, pakko myöntää. Jamie käänsi katseensa käsiinsä ennen kuin ajatukset harhalivat turhan mielikuvituksellisille urille.

"Lenkiltä. Pakko pitää kunnosta huolta, vaikka tälläisessä paikassa ei juuri jaksaisi, kun maisematkin on aina ihan samat", hän vastasi nopeasti ja hymyili taas, "entä itse? Yrititkö sä tuhota koko huoneen, kun mä olin poissa maisemista?"
Jamie naurahti ja katseli taas Alisaa vihreillä silmillään. Hän oli käynyt suihkussa pesutiloissa, joten tukka oli yhä märkänä ja kasteli mustan topin laskeutuessaan hänen olkapäilleen, vaikka ne olikin yritetty saada kuriin ohuella kumilenkkipannalla. Lisäksi tytöllä oli harmaat verkkarit ja jalassa melkein puhki kuluneet lenkkarit. Miten hän saattoi näyttää jonkun mielestä hyvältä?

[una]

Alisa vastasi kämppiksensä kysymykseen virnistyksellä, joka varmasti kertoi ilman sanojakin, että Jamie oli onnistunut säikäyttämään hänet. Ei onneksi niin pahasti, että tytön olisi pitänyt pelätä sydänkohtausta tai muuta sellaista. Sepäs olisikin nolottanut jos Alisa olisi säikähtänyt Jamien tulemista huoneeseen niin pahasti, että olisi suorastaan kiljunut säikähdyksestä tai tehnyt jotain muuta yhtä typerää. Alisa ei antaisi itselleen koskaan anteeksi jos nolaisi itsensä Jamien edessä. Tosin sen tyttönen oli jo tainnut tehdä, mutta onneksi toinen tyttö ei ainakaan näkyvästi pitänyt kämppistään idioottina.

Alisa vastasi Jamien hymyyn ja hänen katseensa melkein huomaamatta harhaili jälleen muuallakin kuin toisen tytön kasvoissa.
"Ei sinun varmaan edes tarvitsisi lenkkeillä kun olet niin hyvässä kunnossa muutenkin. Minä en varmaan jaksa juosta edes kymmentä metriä hengästymättä," Alisa sanoi naurahtaen heleästi. Vaikka tyttö olikin verrattain hoikka, ei hänen kuntonsa silti ollut kovinkaan hyvä. Alisa ei yksinkertaisesti jaksanut liikkua säännöllisesti, koska hänellä riitti puuhaa laulamisessa, koulussa ja kahdestä edellämainitusta murehtimisessa.

Toispuoleinen virnistys nyki suupieltä aavistuksen ylemmäs Jamien sanojen johdosta. Alisa pudisti kevyesti päätään vastaukseksi, mutta kuitenkin sanoi myös:
"Yritin vähän lukea, mutta onnistuin sitten lennättämään kasan kirjoja lattialle ja kolauttamaan pääni, kuten näitkin." Alisa hymähti sanojensa jälkeen. Useamman kirjan samanaikaista lukemista ei ehkä laskettu vähäksi.

Alisa istui sänkynsä reunalle ja risti säärensä. Hän nojasi kyynärpäällään polveensa ja päätä saman käden kämmeneen.
"Haukkasinkohan liian ison palan tämän koulun kanssa?" tyttö huokaisi ja pureskeli huomaamattaan alahuultaan.
"Täällä on niin paljon läksyjä ja harjoiteltavaa," Alisa lisäsi. Yleensä hän ei ajatellut tällaisia, vaan kuvitteli selviävänsä ihan kaikesta, mutta nyt kun tytöllä kerrankin ei ollut mitään muuta tekemistä tai ajateltavaa, tällaiset ajatukset hiipivät kuin varkain mieleen.

[Cerwel]

"Mut kuntoa pitää myös ylläpitää", hän hymähti, "olisi oikeasti ollut mahtavaa päästä liikuntalinjalle.." Jamie jatkoi melkein itsekseen. Ehkä se olisi auttanut joskus pyrkimisessä johonkin joukkueeseen. Jamie nimittäin yhä aikoi jääkiekkoilijaksi. Ainakin salaisissa haaveissaan. Briteissä lätkä ei kuitenkaan tainnut olla kovin suosittu harrastus.

Jamie nyökkäsi Alisalle ja katseli tuon kirjapinoa, josta päätellen toinen luki vähän enemmänkin kuin vähän. Hän ei kuitenkaan ehtinyt vastata mitään kun huomio kiinnittyi taas kirjoista Alisaan. Hän katseli tyttöä hetken hiljaa ja nousi sitten hitaasti ylös ja käveli tuon luokse.
"Et varmasti", hän sanoi ja istui Alisan viereen, "sinähän olet paljon parempi kuin minä. Mutta ehkä auttais, jos joskus rentoutuisit ja ajattelisit jotain muuta kuin koulua. Ei aina tarvitse olla paras."
Jamie jatkoi hiljaa hiljaa ja toivoi ettei loukkaisi toista sanoillaan. Hän hymyili varoen.
"Sä olet niin hyvä laulajakin", hän sanoi vielä, vaikkei se oikeastaan liittynyt aiheeseen. Hän vain halusi hyvittää sanojaan, vaikkei tiennytkään oliko se tarpeen vai ei.

[una]

"Etkö sinä sitten viihdy musiikkipuolella?" Alisa kysyi kohottaen uteliaana kulmiaan. Olisi ollut todella paljon häneltä myöntää se toiselle tytölle ääneen, mutta Alisasta Jamie oli todella hyvä laulaja. Ei tietenkään niin hyvä kuin hän, mutta hyvä kuitenkin. Alisa ei yleensä pitänyt ketään itseään parempana, vaikka heikkoina hetkinään sortuikin ajattelemaan, että oli huono ja hänen pitäisi vain pyrkiä parempaan, siis tietenkin parhaaseen.

Alisa puraisi ujosti alahuultaan Jamien istuessa hänen viereensä. Hänestä tuntui kutkuttavalta olla niin lähellä ihastustaan, mutta Alisa piti itsensä kurissa, ettei olisi näyttänyt sitä ulospäin. Hänen sisällään kuitenkin tunteet myllersivät, eikä Alisa voinut olla miettimättä, miten kauniit Jamien silmät olivatkaan niin läheltä katsottuna. Kuunnellessaan toisen puhetta, Alisa kurtisti hiukan kulmiaan luoden muutaman mietteliään viivan hänen otsalleen.
"Eikö?" hän kysyi kuin ei olisi koskaan edes ajatellut asiaa tuolla tavalla.
"Minulle on sanottu aivan muuta," Alisa mutisi jatkoksi, vaikka tiesi, etteivät hänen sanansa olleet aivan totta. Olivat Alisan vanhemmat - erityisesti isä - saarnanneet siitä, miten vain paras oli kyllin hyvää, mutta osittain myös tytön omat ajatukset olivat syynä siihen, että hän kuvitteli olevansa huono jos ei saanutkaan kokeesta täysiä pisteitä.

"Kiitos!" Alisa hihkaisi kuullessaan kehut laulajantaidoistaan. Tyttö kuitenkin nopeasti tajusi, että miltä kuulostikaan kun vaikutti niin tyytyväiseltä Jamien kehuihin. Siispä Alisa hymyili hiukan nöyremmin.
"Niin sinäkin. Todella hyvä. Parempi kuin varmaan kukaan muu," tummatukkainen sanoi ujo katse silmissään. Voi miten Jamie näyttikään niin ihanalta ja kauniilta.

[Cerwel]

Jamie mietti Alisan esittämää kysymystä hetken. Siihen oli vaikea vastata. Oli vaikea valita musiikin ja liikunnan välillä, vaikka Jamie väittikin itselleen ja muille pitävänsä enemmän liikunnasta. Oikeasti hän ei ollut ihan varma.
"No viihdyn, mut..", hän mutisi ja katseli tavarakasaa sängyllään, "ehkä liikunta on enemmän mun juttu, ehkä ei. Mä en ole ihan varma. Mutta mä en taida olla nykyään ihan varma yhtään mistään", hän vilkaisi Alisaa nopeasti, "paitsi siitä että sä ihan oikeasti olet koko maailman paras laulaja." Hän lisäsi vielä, kun huomasi kuinka paljon Alisa ilahtui kehuista. Tyttö hymyili toiselle ystävällisesti.

"Ei tietenkään", hän hymähti hieman hämmentyneenä toisen kysymyksestä, "ei kaikessa voikaan olla paras. Ei kannata edes yrittää voittaa kaikkia kaikessa, ihan totta." Tyttö hymyili taas rohkaisevasti ja haki katseellaan Alisan silmiä. Hän hämmentyi taas hetkeksi toisen kehuista. Joskus Jamien oli hyvin vaikea ottaa kehuja vastaan, vaikka saikin niitä yleensä vastaan kun ylisti kaikkia muita.
"Mmh, kiitos", hän sanoi iloisesti, "vaikka kukaan ei ole yhtä hyvä kuin sinä. Mä voisin toistaa sitä niin kauan että uskot."
Hän naurahti. Jamien olisi tehnyt mieli suudella Alisaa sanojensa vakuudeksi, mutta sillä hän olisi vain säikäyttänyt toisen pakoon ja pilannut heidän ystävyytensä. Jamie oli idiootti. Eihän sellainen tullut kysymykseenkään. Saihan sitä kuitenkin haaveilla..

[una]

"Ehkä sinä voisit sitten vaihtaa liikuntaan jos pidät siitä enemmän," Alisa ehdotti ystävällisesti hymyillen. Hänestä olisi kamalaa jos Jamie lähtisi musiikkipuolelta, mutta ei tyttö halunnut toisen olevan onnetonkaan jos piti liikunnasta enemmän kuin musiikista.
"Ei kai vaihtaminen mitään kiellettyäkään ole," tummatukka lisäsi aavistuksen pohtivaan sävyyn kuin miettien itsekseen oliko sellainen mahdollista. Jamien sanoessa, että Alisa oli maailman paras laulaja, tytön hymy muuttui vieläkin suuremmaksi. Hän olisi voinut vaikka halata toista kiitokseksi noista sanoista, mutta hillitsi itsensä. Mitä Jamiekin olisi siitä sanonut jos tyttö olisi hypännyt toisen kaulaan ihan yht'äkkiä.

Alisa huiskautti kättään vähättelevästi, vaikka sisäisesti hän hyrräsi toisen kehujen voimasta. Tyttö olisi pitänyt kenen tahansa lausumista kehuista, mutta Jamien suusta kuultuna ne tuntuivat vielä paremmilta. Alisa ei voinut uskoa, että Jamie piti häntä hyvänä laulajana. Se oli niin ihanaa, että tytön piti purra kevyesti huultaan, ettei olisi purskahtanut itkuun silkasta onnesta.

"Ehkä me voisimme joskus laulaa yhdessä. Ihan kahdestaan," Alisa ehdotti varovasti. Olivathan he joskus tunneilla yhdessä laulaneet, mutta tyttö ei muistanut, että he olisivat ihan vain kahdestaan laulaneet. Se olisi upeaa ja Alisa toivoi Jamien suostuvan. Alisa halusi viettää enemmänkin aikaa Jamien kanssa.

[Cerwel]

Jamie kohautti olkiaan. Ei hän ainakaan heti ollut minnekään vaihtamassa. Miten hän voisi mennä urheilijoiden joukkoon kesken lukukauden? Sitä paitsi, hän olisi siellä huonompi kuin kaikki muut. Jamie oli surkea tenniksessä, sulkapallossa, uinnissa ja aika monessa muussakin lajissa. Liikuntalinja alkoi yhtäkkiä kuulostaa hyvin pelottavalta idealta. Jamie pudisti päätään.
"Ei varmaan", hän sanoi, "mutta mä en ole vaihtamassa yhtään minnekään. Mä viihdyn musiikkipuolella. Enhän mä tuntisikaan ketään.. Tai osaisi mitään.. Ei, ei, ei tule kysymykseenkään" Hän hymähti.

"Laulaa?" Jamie hämmästyi ajatusta, eikä edes tiennyt miksi. Sitten tytön kasvoille levisi hymy ja hän kääntyi taas Alisan puoleen.
"Mikäs siinä. Totta kai", hän virnisti, "olisiko joskus nyt heti?"
Jamie nousi ylös ja otti pari kevyttä tanssiaskelta huoneen poikki.
"Mitä sä haluat laulaa?" hän kysyi, kun hymy leikki taas hänen kasvoillaan. "Sulla on varmaan joku laulukirjakin", hän jatkoi ja osoitti kirjapinoa pöydällä. Sitten hän kääntyi katsomaan Alisaa.
"Vai joskus myöhemmin?" hän hymähti, nosti hieman kulmiaan ja istui taas kovalle tuolille.

[una]

Alisa hymyili iloisesti kun Jamie sanoi, ettei ollut vaihtamassa musiikkipuolelta liikuntaan.
"Kiva, koska olisi ollut todella tyhmää jos olisit vaihtanut," Alisa sanoi oikeastaan edes ajattelematta mitä suustaan ulos päästi. Kun tyttö tajusi, miltä hänen sanansa voisivat kuulostaa, hän kiiruhti nopeasti vähän selventämään sanojaan.
"Siis kun on niin mukavaa, että musiikkipuolella on joku, jonka tuntee vähän paremminkin. Olen melko varma, että kukaan muu siellä ei pidä minusta," tyttö sanoi nopeaan tahtiin ja mutristi hiukan huuliaan mainitessaan siitä, mitä oletti muiden samalla opintolinjalla olevien oppilaiden perfektionistisesta tytöstä ajattelevan.

Alisa yllättyi kun Jamie halusi heti laulaa hänen kanssaan. Mielessään tyttö oli suunnitellut täydellistä hetkeä yhteislaululle, eikä se todellakaan ollut nyt. Yleensä tyttö ei todellakaan jännittänyt esiintymistä, mutta nyt Alisa suorastaan kauhistui kun Jamie halusi hänen laulavan ilman mitään valmisteluja. Tyttö halusi niin kovasti näyttää ja kuulostaa hyvältä kämppiksensä edessä, että häntä alkoi todella hermostuttaa.

Tyttö pureskeli hermostuneena alahuultaan seuratessaan Jamien tanssahtelua. Alisa nousi seisomaan ja asteli hetkisen hermostuneena ympäriinsä.
"Ehkä joskus toiste? Minä en ole edes valmistautunut, joten kuulostaisin varmaan ihan kamalalta," tyttö ehdotti hypistellen jotain olematonta sormissaan.
"Vaikka joskus musiikkiluokassa?" hän lisäsi kohottaen aavistuksen kulmiaan ja katsoen nyt vihdoinkin taas Jamieen.

[Cerwel]

Jamie hymyili Alisalle ja istahti taas paikalleen tytön viereen. Hän oli jo vastaamassa jotain toiselle, mutta tuo ehti ensin korjaamaan lausettaan.
"Olisi todella tyhmää vaihtaa", hän sanoi ja virnisti. Virnistys muuttui kuitenkin hieman surumieliseksi hymyksi. "Älä viitsi, kaikki siellä pitävät sinusta. Olen onnekas, kun saan jakaa huoneenkin kanssasi." Jamie naurahti ja käänsi katseensa käsiinsä.

Tyttö katsahti toiseen, tuon taas puhuessa. Hän hymyili ja hypisteli paitansa helmaa.
"Okei, minulle käy ihan milloin vaan", hän sanoi hiljaa ja katseli heidän, kieltämättä hyvin siistiä, huonettaan. Jamiekin oli pitänyt oman puolensa siistina, vaikkei se kuulunutkaan hänen tapoihinsa. Olisihan se noloa, jos Alisan puoli hohtaisi puhtauttaan ja hänen olisi kuin pommin jäljiltä.
"Mutta eihän sinun tarvitse kuulostaa täydelliseltä, jos me lauletaan vain ihan kahdestaan", Jamie sanoi ja nosti taas katseensa, "luuletko sä että mä nauraisin tai jotain? En mä ihan tyhmä ole. Musiikkiluokka käy hyvin, ihan milloin vaan."
Hän hymyili Alisalle iloisesti ja sipaisi otsalle karanneet hiukset korvan taakse. Hän vilkaisi nopeasti kirjakasaa pöydällä ja huomio kiinnittyi laulamisen tekniikoista kertovaan kirjaan. Jamie käännähti Alisaan päin.
"Harjoitteletko sä laulamista paljonkin vapaa-ajalla?"

[una]

Jos Alisa oli aiemmin ollut onnellinen siitä, että Jamie ei ollutkaan vaihtamassa liikuntalinjalle, leijaili hän nyt jossain seitsemännessä taivaassa toisen tytön sanoessa, että tämä oli onnekas saadessaan jakaa huoneen Alisan kanssa. Kunpa Jamie tietäisi miten onnekkaalta Alisasta tuntui kun hän vain sai olla missä tahansa huoneessa toisen kanssa samaan aikaan, saati sitten olla tämän kämppis.

Tottakai sen piti kuulostaa täydelliseltä, vaikka he olivatkin vain kahdestaan. Hyvä lauluääni oli Alisan tärkein asia, eikä tyttö todellakaan halunnut laulaa niin, että kuulosti joltain muulta kuin täydelliseltä.
"Minä en vain pidä siitä, jos en ole harjoitellut ja kuulosta hyvältä," Alisa sanoi kohauttaen olkiaan kevyesti. Jotkut eivät ymmärtäneet tytön perfektionismia, eikä tyttö oikeastaan olettanut Jamienkaan ymmärtävän, vaikka toinen niin täydellinen hänen mielestään kaikessa muussa olikin.
"Sinähän osaat soittaa pianoa? Ehkä sinä voisit säestää meitä sitten siellä musiikkiluokassa," tyttö ehdotti varovasti, sillä ei ollut varma muistiko oikein sen, että Jamie osasi soittaa pianoa.

Alisa kohautti olkiaan yrittäen esittää, että ei muka tiennyt tai välittänyt siitä miten paljon harjoitteli vapaa-ajalla.
"Aika paljon. Pitää harjoitella kovasti jos haluaa joskus menestyä," Alisa sanoi ja kuulosti omiin korviinsa aivan isältään, joka hoki tuota samaa lausetta tytölle aina kuin mahdollista. Silloin tällöin tyttö oli varma, että se oli pikemminkin hänen isänsä kuin Alisa itse, joka halusi menestystä.