Post by una on Nov 7, 2010 22:04:10 GMT 2
[ naby & Giselle. Pahoittelen, että tämän aloittamiseen meni niin kauan. ]
Romeo oli hyvällä tuulella, kuten lähes aina. Oli melkeinpä mahdotonta saada poika huonolle tuulelle, sillä eihän poju mitenkään voinut mutristella kun sai olla tällaisessa koulussa, jossa melkeinpä kaikki tytöt olivat niin herkullisia, että ainakaan silmänruuasta ei ollut pulaa. Tietysti joukkoon mahtui muutama vähän vähemmän hyvännäköinen, mutta ne olivat kuin ilmaa Romeolle. Hänen ihailunsa ja flirttinsä oli varattu vain ja ainoastaan valioyksilöille.
Tummatukkainen nuorukainen oli vielä pukeutunut koulupukuun, vaikka tunnit olivat jo ajat sitten loppuneet. Turhamaisesti Romeo tiesi näyttävänsä valkoisessa kauluspaidassa hyvältä, joten mitä turhia sitä poiskaan vaihtamaan liian aikaisin. Hän oli käärinyt pitkähihaisen kauluspaidan hihat ylemmäs ja avannut muutaman ylimmistä napeista, että vaikutelma olisi vähän rennompi.
Heti astuttuaan oleskelutilaan, Romeo suuntasi matkansa sohvalle, jota kukaan muu ei vielä ollut onnistunut valloittamaan. Ehkä hiukan askeleitaan nopeuttaen, Romeo kiirehti sohvalle ja heittäytyi siihen selälleen vieden kädet niskansa taakse. Jalat hän nosti toiselle käsinojista, vaikka se ehkä hyvin huonoa käytöstä olikin. Vapaa-ajallaan, jos muulloinkaan, Romeo ei jaksanut nipottaa käytöksestään. Hän mieluummin vain eli välittämättä siitä käyttäytyikö hyvin vai huonosti. Juuri tuollainen asennoituminen yleensä aiheutti Romeolle ongelmia.
Nyt kun poika oli asettunut oikein mukavasti sohvalle, hän tarvitsi muutakin huvitusta kuin katon tuijottaminen. Vaivihkaa hän käänsi katseensa muihin oleskelutilassa oleviin oppilaisiin. Oli pakko olla joku, jonka kanssa Romeo voisi mennä vähän jutustelemaan. Onneksi pojalla oli aina niin hyvä tuuri, että kun hän jotain toivoi tapahtuvaksi, se myös yleensä tapahtui. Tavalla tai toisella.
Romeo oli hyvällä tuulella, kuten lähes aina. Oli melkeinpä mahdotonta saada poika huonolle tuulelle, sillä eihän poju mitenkään voinut mutristella kun sai olla tällaisessa koulussa, jossa melkeinpä kaikki tytöt olivat niin herkullisia, että ainakaan silmänruuasta ei ollut pulaa. Tietysti joukkoon mahtui muutama vähän vähemmän hyvännäköinen, mutta ne olivat kuin ilmaa Romeolle. Hänen ihailunsa ja flirttinsä oli varattu vain ja ainoastaan valioyksilöille.
Tummatukkainen nuorukainen oli vielä pukeutunut koulupukuun, vaikka tunnit olivat jo ajat sitten loppuneet. Turhamaisesti Romeo tiesi näyttävänsä valkoisessa kauluspaidassa hyvältä, joten mitä turhia sitä poiskaan vaihtamaan liian aikaisin. Hän oli käärinyt pitkähihaisen kauluspaidan hihat ylemmäs ja avannut muutaman ylimmistä napeista, että vaikutelma olisi vähän rennompi.
Heti astuttuaan oleskelutilaan, Romeo suuntasi matkansa sohvalle, jota kukaan muu ei vielä ollut onnistunut valloittamaan. Ehkä hiukan askeleitaan nopeuttaen, Romeo kiirehti sohvalle ja heittäytyi siihen selälleen vieden kädet niskansa taakse. Jalat hän nosti toiselle käsinojista, vaikka se ehkä hyvin huonoa käytöstä olikin. Vapaa-ajallaan, jos muulloinkaan, Romeo ei jaksanut nipottaa käytöksestään. Hän mieluummin vain eli välittämättä siitä käyttäytyikö hyvin vai huonosti. Juuri tuollainen asennoituminen yleensä aiheutti Romeolle ongelmia.
Nyt kun poika oli asettunut oikein mukavasti sohvalle, hän tarvitsi muutakin huvitusta kuin katon tuijottaminen. Vaivihkaa hän käänsi katseensa muihin oleskelutilassa oleviin oppilaisiin. Oli pakko olla joku, jonka kanssa Romeo voisi mennä vähän jutustelemaan. Onneksi pojalla oli aina niin hyvä tuuri, että kun hän jotain toivoi tapahtuvaksi, se myös yleensä tapahtui. Tavalla tai toisella.
