Sleeping Beauty

[Darcy]

[ Agi ja lillersssssssson tänneeeeeee ]

Iltapäivätunnit olivat loppuneet kerrankin hyvissä ajoin, eikä kukaan ollut pelleilyillään saanut opettajien hermoja kiristymään. Juuri tästä syystä Jocey Greenwoodille oli jäänyt oikein loistavasti aikaa kipaista poikien asuntolalle, singahtaa huoneeseen numero kolme, loikata pehmeälle sängylleen ja ummistaa silmänsä päiväunien toivossa. Hän oli nukkunut järjettömän vähän viimeyönä, kiitos Chetin mölinän; mistähän lähtien toinen oli lässyttänyt unissaan? Ihme ettei kuolannutkin, se siitä vielä olisi puuttunut. Yleensä Joceyn unenlahjat olivat mitä loistavimpia, mutta eilen ei ollut kaikki mennyt aivan nappiin. Sen vuoksi hän oli saanut unen päästä kiinni vasta aamuyön puolella ja nukkunut autuaasti ohitse aamupäivän pari ensimmäistä oppituntia, myöhästyen filosofian tunnilta. Jocey olisi luultavasti lentänyt ulos luokasta hyvinkin nopeasti, jos olisi ollut kuka tahansa muu - opettaja vain mulkaisi häntä pahasti, ja kehotti Greenwoodia ystävällisesti istuutumaan aloilleen.
Ah, oli mukavaa olla lellitty.

Nyt, kun kaikki tunnit olivat ohitse ja rauha laskeutunut huoneeseen, Jocey sai vihdoin ja viimein nukkua tarvitsemansa kauneusunet. Hän ei ollut viitsinyt edes vaihtaa vaatteita, sellainen olisi ollut aivan turhaa sähläämistä. Blondi oli hautautunut muhkean tyynykasansa sekaan ja retkotti puoliksi sängyn laidalla, käsi reunan ulkopuolella roikkuen. Vaimea, rauhallinen hengitys kertoi hänen nukkuvan - oikeastaan tämä seikka oli ihan helposti huomattavissa muutenkin; Jocey oli tuskin koskaan hereillä ollessaan yhtä rauhallinen.
Peittonsa hän oli ehtinyt riuhtoa puoliksi päälleen ja sänky näytti kaikin puolin niin myllätyltä, että poikaa tuskin erotti ensimmäisellä silmäyksellä lakanoiden seasta.

Harmi, etteivät kauneusunet saisi jatkua loputtomiin.

[Agitha]

//NINJA ATTACK!//

Lily ei ollut tyytyväinen. Hän ei ollut lainkaan tyytyväinen, ja sen lisäksi hän oli pettynyt ja vihainen. Hyvin pettynyt ja vihainen henkilölle, joka ei varmasti tullut yllätyksenä kenellekään.
Joceylle.
Suunnilleen tunti sitten Lily oli saanut kuulla ikäviä uutisia auttamattoman kevytkenkäisen poikaystävänsä toiminnasta, eikä se suinkaan ollut ensimmäinen kerta. Ensimmäisen kerran hän oli sulattanut varsin hyvin, ja päästänyt Joceyn kuin koiran veräjästä pelkällä mykkäkoululla, mutta kuten hän oli luvannut jo silloin, toinen kerta ei vetelisi. Nyt selvitettäisiin välit, ja kunnolla.
Kuten mainittu, Lily oli kuullut Joceyn touhuista jo tunti sitten. Hän ei ollut rynnännyt Joceyn puheille välittömästi, vaan rationaalisena ja maanläheisenä ihmisenä hän oli tirauttanut pari kyyneltä jo etukäteen, jotta pysyisi rauhallisena koko toimituksen loppuun saakka. Oli hyvä olla kylmäpäinen ja pitää tunteet erossa sotkusta, sillä nyt olisi tärkeää nähdä tapahtumat objektiivisessa valossa ja keskustella asioista kypsästi.
Toisin sanoen Lily tukehduttaisi Joceyn tyynyllä.
Lily arveli Joceyn löytyvän omasta huoneestaan, sillä häntä ei ollut näkynyt ruokalassa tai missään muuallakaan koulun alueella. Lilyn joceytutka oli erehtymätön, ja hän olisi kyllä huomannut, jos Jocey olisi ollut esimerkiksi kirjastossa, pihalla tai syömässä.
Lily kiipesi ripeästi asuntolarakennuksen rappuset ylös, ja suuntasi suoraan kohti poikien päätyä ja huone kolmosta. Kirottu huone kolmonen... Anonyymin tietopankin (eli Renin) mukaan kaikki ikävä ja väärä oli tapahtunut juuri siinä huoneessa. Olkoonkin, että myös Lilyn huoneen numero oli kolme, vaikka se sijaitsikin toisessa päässä rakennusta.
Lily kohotti kätensä koputtaakseen huoneen oveen, mutta tulikin sitten toisiin aatoksiin. Hän ei ollut vielä edes päättänyt, mitä hän Joceylle sanosii, ja mihin hän oikeastaan edes pyrki. Mitä hän edes ajatteli? Vihainen hän oli, mutta...
Lily painoi kätensä ajatuksissaan oven kahvalle, ja totesi yllätyksekseen sen olevan auki. Harkittuaan asiaa alle sekunnin ajan hän painoi ovenkahvan kokonaan alas, ja avasi oven hiljaa. Hän voisi odottaa pahaa-aavistamatonta Joceyta tämän huoneessa tai...
Niin. Yllättää tämän nukkumasta.
Äänettömästi Lily tassutteli nukkuvan Joceyn vuoteen äärelle edelleen epävarmana siitä, mitä hänen pitäisi sanoa tai tehä. Hän ojensi kätensä epävarmasti ravistellakseen pojan hereille, mutta tulikin sitten toisiin aatoksiin. Jocey oli saatava kuuntelemaan, ja kuunteleminen edellytti paikoillaan pysymistä...
Varoen herättämästä poikaa Lily kiipesi hänen ylitseen sängylle, ja istui hajareisin pojan vatsan päälle. Jep, loukussa oli.
Olkansa yli vilkaisten Lily varmisti huoneen oven olevan varmasti kiinni, ja otti sitten yhden Joceyn lukuisista tyynyistä, jolla hän iski poikaa kasvoihin.
"Jocey Greenwood!"

[Darcy]

[ Jossu-parka, sen kauneusunet meni kyl nyt ihan pyllyilleen. ]

Oli harmillista, että Jocey tuntui aina valitsevan ihmismassasta itselleen ne kaikkein oikukkaimmat naiset, kuten oli käynyt tälläkin kertaa. Autuaan tietämättömänä ovella vaanivasta vaarasta blondi makasi sängyllään onnellisesti unessa, kuulematta hiljaisia askelia. Hän ei herännyt siihenkään, kun hento tyttö kiipesi sängylle ja istuutui hajareisin hänen vatsansa päälle.
Vasta tyynyn osuminen kasvoihin ja tytön suusta päässyt, rääkäisyä muistuttava ääni saivat aikaan liikettä.
"Aih.. Mitä hem-- !", Jocey älähti, hätkähdettyään siihen todellisuuteen, ettei ollut enää huoneessa yksin. Lily istui hänen päällään ihan ilmielävänä ja iski häntä tyynyllä kasvoihin. Mikä tähän hulluun akkaan oli mennyt?

"No mitä nyt taas? Keskeytit päiväuneni hemmetti sentään!"
Joceyn närkästynyt marina oli kohtalaisen vaimeaa, mikä oli sinänsä ihan ymmärrettävää, olihan hän vasta herännyt. Unihiekkaa silmissään ja hiukset jokaiseen ilmansuuntaan sojottaen Jocey yritti nousta vaaka-asennosta, mutta huomasi puolessa matkassa, ettei jaksanutkaan. Hän kaatui takaisin sängylle makaamaan ja kurotti sängyn puolella olevaa kättään ylemmäs, repien yhden lukuisista tyynyistään lähemmäs ja peittäen sillä kasvonsa. Yleensä tytöt herättivät poikaystävänsä tuomalla aamiaista vuoteeseen, antoivat lempeän pusun poskelle tai jotain - mutta eivät ainakaan lyöneet tyynyllä kasvoihin.

"Mikä sinua risoo?", Jocey mumisi tyynyynsä, joka vaimensi unisen äänen entisestään. Naiset olivat saatanasta, aiheuttivat hänelle pelkkiä harmaita hiuksia.
Lilyllä oli selvästi jokin maailmaa suurempi asia hänelle kerrottavana tai häneltä tivattavana, kun tyttö oli hänet noin aggressiivisesti herättänyt, eikä suostunut liikkumaan hänen päältään mihinkään. Ja Jocey tarvitsi kauneusunensa, muuten menisivät maailmankirjat sekaisin, luoja paratkoon.

[Agitha]

"No nyt on vähän tärkeämpää asiaa, kuin sinun kauneusunesi", Lily kivahti ärtyneenä siitäkin, että Jocey oli automaattisesti olettanut hänen tuovan huonoja uutisia. Millainen poikaystävä valitti siitä, että heräsi tyttöystävänsä kanssa samasta sängystä? Olkoonkin, että Jocey oli heti herätessään saanut tyynystä kasvoihin, ja Lily olemus oli kaikkea muuta kuin lempeä ja viettelvä.
"Ja miten niin taas? Ikään kuin minä useinkin häiritsisin uniasi!"
Lily huomasi olevansa valmis takertumaan kaikkeen, mitä Jocey sanoi. Se ei ollut kypsän ja rationaalisen keskustelun kannalta kovin lupaava alku, mutta osa Lilysta oli valmis vielä paljon pahempaankin. Eli akkamaisempaan ja lapsellisempaan.
"Minun tässä pitäisi kysyä, mikä sinua risoo!" Lily jatkoi sitten antamatta Joceylle suunvuoroa. "Jos et satu muistamaan, niin sanoin vasta muutamaa viikkoa sitten, että anti olla viimeinen kerta! Mutta ei, kuulin taas vähän uutisia!"
Lily kiskoi tyynyn Joceyn kasvoilta saadakseen jonkinlaisen katsekontaktin.
"Ren tuli kertomaan, että sinulla on ollut säätöä Chetin kanssa. Ei siinä vielä mitään, ettet ole kertonut minulle, että teillä on ollut juttua ennen minua, mutta teillä on ollut säätöä sen jälkeenkin! Ja sen lisäksi olet käynyt pokaamassa toisia naisiakin!"
Normaalisti Lily ei olisi viitsinyt nostaa haloosta muulle hameväelle flirttailemisesta, koska se nyt vain oli Joceylle ominainen taipumus. Toisia naisia sai katsoa (nopeasti), mutta ei koskettaa! Mutta nyt senkin kissan saattoi nostaa pöydälle muiden petoeläinten joukossa.
"Kasvattaisit edes selkärangan, ja tulisit itse kertomaan tuollaiset asiat! Mikä hitto sinua vaivaa?!"

[Darcy]

Mikä muka oli tärkeämpää kuin hänen kauneusunensa?
Lily tuntui olevan harvinaisen äkäisellä päällä, melkein kuin itse ampiainen, valmiina tökkimään Joceyta kaikilla ilkeillä kysymyksillä ja valituksilla. Jos tarkkoja oltiin, Lily kyllä häiritsi hänen uniaan kohtalaisen usein, mutta parempi olla näistä yksityiskohdista hiljaa tällä kertaa...
Jocey huomasi hyvin pian jääneensä alakynteen puhetulvassa, jonka Lily hänelle osoitti. Ai mikä häntä risoi?
"No tällä hetkellä minua risoo se, että sinä herätit minut!", Jocey ähkäisi tytön puheen väliin, muttei saanut mitään vastareaktiota. Lily vain jatkoi juttuaan, selittäen tällä kertaa jotain uutisista. Mikä viimeinen kerta, mitä tyttö nyt taas selitti....

Tyyny katosi Joceyn kasvoilta Lilyn kiskoessa sen pois, jotta saisi katsekontaktin aikaan. Jocey räpytteli silmään ja mutristi huuliaan, näyttäen vähintäänkin ärtyneeltä. No mitä?
...Jaa että säätöä. Ren tuli kertomaan? No oliko mikään ihme, se hemmetin lukutoukka halusi sabotoida kaiken... Tässähän ei ollut kyse hänen omasta toiminnastaan, ehei. Ren oli kaiken pahan alku ja juuri. Ja Chet. CHET ! Se julmettu kävelevä kynsilakkastudio, jonka kanssa hän jakoi huoneensa ja jonka kuolaamisääniä hän kuunteli kaiket yöt.
Niin, mitä Chetistä?
"Ei meillä ole mitään ollut, c'mon Lily rajoita vähän, Chet on Chet, ei sen hullun kanssa voi olla kuin korkeintaan ystäviä...", Jocey selitti, jaksamatta ottaa vakavaa vaihdetta käyttöön. Häntä ei juuri nyt huvittanut puhua vakavia, varsinkaan Lilyn kanssa, joka näytti siltä kuin syöksisi tulta kahden minuutin sisällä.
"Okei, yksi humalainen pusu, josta en muista mitään muutenkaan, eikä siinä ollut mitään tunnetta mukana. Osoitin vain Chetille, että osaan suudella - kehtasikin epäillä taitojani."
Kyllähän Jocey Greenwood nyt suudella osasi, sen faktan täytyi olla koko koulun tiedossa.
"Ja ne naiset... Olin baarissa poikaporukalla, oletatko että alan siveyden sipuliksi ja kuljen laput silmillä ihan vain sen takia, ettet sinä saa hepulikohtausta?"
Mitään ei ollut tapahtunut mihinkään suuntaan yhdenkään hameväkeä edustavan kanssa, Jocey ei ollut päässyt edes kosketusetäisyydelle. Oli hän parit drinkit tarjoillut ja flirtannut minkä ehti, mutta ei siitä nyt saisi pultteja vetää.

"No miksi minä kertoisin sinulle asioista, jotka ovat olemattomia? Varsinkin, kun sinun suhtautumisesi on näinkin asiallinen?", Jocey marisi, luoden Lilyyn paljonpuhuvan katseen. Tyttö voisi heittää häntä tyynyllä, mikäli halusi ja hakata vähän lisää, mutta hän ei kyllä tunnustaisi tehneensä yhtään mitään väärää.
Paitsi että Jocey Greenwoodina oleminen tuntui olevan yhtä suurta vääryyttä. Hänen ihanuuttaan ei vain osattu arvostaa.

[Agitha]

"No Chetistä minä olen sinun kanssasi samaa mieltä, mutta toimintasi ei oikein puhu mielipiteesi puolesta! Jos sinä oikeasti ajattelisit noin, et olisi suudellut häntä edes juovuksissa! Minä en ainakaan olisi!"
No, osittain se oli totta. Lily ei ollut koskaan ollut humalassa Chetin lähettyvillä, ja mitä todennäköisimmin hänen itsehillintänsä pitäisi myös veren alkoholipitoisuuden noustessa. Ei Chet ei ikävä kyllä onnistunut voittamaan hänen sydäntään puolelleen missään tilanteessa.
Paitsi ollessaan itse juovuksissa, mutta siitä ei tarvitsisi mainita Joceylle... Kaikki mitä Lilyn ja Chetin välillä oli tapahtunut silloin, kun hän oli edellisen kerran vihoitellut Joceylle, ei suinkaan heidän yhdessäolonsa aikana.
Sitä paitsi nyt puhuttiin Joceysta ja Joceyn seikkailuista.
Muiden naistenkin kanssa flirttailemisen suhteen Jocey oli harmillisen oikeassa. Lily ei ollut sitä tyyppiä, että olisi vaatinut mieheltä täydellistä omistautumista ja oman elämän uhraamista hänen vuokseen. Oikeastaan hän päin vastoin kaipasi itsekin omaa tilaa aina silloin tällöin ja halveksi naisia, jotka roikkuivat miesystävissään vuorokauden ympäri.
Sekään ei kuitenkaan ollut ongelman ydin juuri sillä hetkellä. Ydin muodostui kaikista Joceyn tekemistä virheistä yhteensä.
Joceyn tyyni ja järkevä asenne oli vähällä saada Lilyn epäilemään itseään ja suuttumuksensa aihetta, mutta se suututti häntä entistä enemmän. Vastoin tapojaan hän päätti olla kuuntelematta järjen ääntä, ja toimia tunteittensa varassa. Jos Jocey satutti häntä, se ei voinut olla oikein! Oli samantekevää, oliko pojan toiminnalle järjellisiä perusteita vai ei, sillä hän oli loukannut Lilya!
"Ei se hitto vie ole mikään pieni juttu!" Lily kivahti Joceyn vähätellessä koko ongelmaa. "Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Tämä ei ole viimeinen kerta. Tajuatko sinä, että tuo loukkaa minua? Sinä satutat minua, ja minun pitäisi vain sietää sitä, niinkö?"
Lily ei ollut riitaa haastavaa tyyppiä, mutta toisaalta hän ei myöskään yleensä pitänyt mitään salassa, vaan sanoi asiat suoraan niin kuin ne olivat.
Lily olisi tahtonut kysyä, miksi hän ei riittänyt, mutta siihen hänellä ei ollut rohkeutta. Epävarmuus ja tunne omasta riittämättömyydestä olivat niitä tuntemuksia, mitä Lily oli aina pitänyt salassa. Järkihän sanoi, että hänen olisi kuulunut riittää.
"Minun suhtautumiseni saattaisi olla hieman miellyttävämpää, jos ylipäätään kertoisit minulle jotain! Onko vielä jotain tunnustettavaa! Sano nyt kaikki saman tien, niin ei tule tämän enempää ikäviä yllätyksiä! Onko sinun niin vaikeaa olla rehellinen?"

[Darcy]

Oliko Jocey ainoa, jonka mielestä Lily eksyi hieman hakoteille vastalauseensa kanssa? Että jos hän oikeasti ajattelisi noin, mitään pusua ei olisi tullut edes humalassa? Ei se nyt tainnut kyllä mennä ihan näin, ja varmasti Lily tajusi itsenkin argumentaationsa heikkoudet.
"Ja sinäkö et ole tehnyt koskaan mitään sellaista alkoholin vaikutuksen alaisena, jota et missään nimessä tekisi selvänä?", Jocey tiedusteli, venyttäen vasenta kättään päänsä yläpuolelle. Nyt tyttö oli kyllä epäreilu, ei keneltäkään voinut vaatia tuollaisia. Jos tilanne olisi ollut toisin päin ja Jocey olisi ollut se, joka raivosi Lilyn pienestä viattomasta flirtistä (mitä tuskin oikeassa elämässä tapahtuisi, mutta what ever), tyttö olisi aivan varmasti heittänyt hanskat tiskiin ja sanonut, ettei homma toimi niin. Lily kyllä osasi antaa pakkeja, oli antanut niitä ihan tarpeeksi monet kerrat.
"No mikä sinua nyt loukkaa? Sekö, että Chetillä on kiharaisemmat hiukset kuin sinulla?", Jocey kysyi, kurottautuen nappaamaan pari Lilyn pitkää mustaa hiussuortuvaa oikean kätensä sormien väliin. Ihmeellistä nipotusta, Lily suuttui nyt ihan olemattomista asioista ja teki kärpäsestä härkäsen.

"No sinähän tiedät jo kaiken", Jocey totesi päästäen tytön hiukset otteestaan. "Ei ole enää yhtään mitään tunnustettavaa."
Ei hänellä ihme kyllä ollut, vaikka olisi voinut luulla toisin. Mutta oikeastaan Jocey oli pysynyt kohtalaisen kaidalla tiellä Lilyn takia, hän ei ollut viettänyt aivan tavanomaista elämäänsä ja huidellut sinne tänne, tehden mitä lystää. Pari kertaa hän oli hairahtanut tarkalta polultaan, yleensä alkoholin vaikutuksen alaisena ja päätynyt pokaamaan porukkaa, mutta ei siitä ollut kertaakaan kehkeytynyt yhtään mitään.
Tytön selkärankakommentti meni jo vähän liian pitkälle.
"Sinä tässä olet se, joka loukkaa minua", Jocey puhahti, työntäen Lilyn samalla pois päältään. Hän kohottautui ensin istuma-asentoon sängyllä ja nousi sitten seisomaan, haroen vaaleita hiuksiaan.
"Katsoisit asioita vähän sen laatikkosi ulkopuolelta ja vertaisit kokonaisuuteen. Normaalisti minä en jaksaisi edes vaivata päätäni tällaisilla keskusteluilla, koska yleensä toinen osapuoli ei merkitse paljon paskaakaan. Okei, kuulostaa tunnekuolleelta, mutta hei, miksi luulet, että minä jaksan kuunnella sinun syytöksiäsi?"
Koska Jocey ei ollut tehnyt mitään elämää suurempaa ja koska Lily merkitsi edes jotain.
"Kuinka monta kertaa olet kuullut minun valehtelevan sinulle, hmm? Kuinka monta Lily, kerropa se!", Jocey tivasi. Ei todellakaan kovin montaa.

Itse asiassa, hän voisi esittää yhden Lilyn kysymyksistä ihan hyvin toisinkin päin.
"Entä sinä? Kun kerran olet noin valmis syyllistämään minua, kerro ihmeessä itsekin, onko sinulla jotain sellaista, jota et ole kertonut minulle? Tiedän että on, älä edes yritä Jeesustella siinä."
Jocey ei ollut pitkään aikaan puhunut suutaan tällä tavalla puhtaaksi, eikä todellakaan ollut haastanut Lilyn kanssa riitaa ihan näin avoimesta. Mutta tytön asenne häntä kohtaan oli raivostuttava, ihan kuin Jocey olisi ollut kaikkien maailman ongelmien syvin syy. Eikä se vain mennyt niin. Kaikilla oli vikansa, eikä hän todellakaan ollut täydellinen (vaikka joskus siltä tuntuikin), joten oli aivan turha syyllistää vain ja yksin häntä.

[Agitha]

"En ole!" Lily sanoi hieman turhan varmasti ajattelematta Joceyn esittämää kysymystä sen tarkemmin. Oli tosin totta, ettei häntä voitu syyttää kovin innokkaasta kännisähläämisestä, sillä hän ei sairaan sydämensä takia juonut alkoholia lähes ollenkaan. Senkin vähän mitä hän joi, hän joi hitaasti ja kohtuudella. "Ja vaitätkö sinä, ettet suutelisi Chetiä selvänä? Mistähän Ren sitten puhui, kun hän mainitsi, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta? Ihan sama, vaikka siitä olisi jo aikaa, et voi väittää, että olisit kiinnostunut Chetistä vain humalassa! Tekosi puhuvat taas sanojasi vastaan", hän syytti. Hänen mieleensä oli kyllä juolahtanut se vaihtoehto, että Ren oli saattanut valehdella, mutta hän ei ollut löytänyt sille teorialle ainoatakaan todistetta tai järkevää syytä. Kumpi lopulta oli todennäköisempää? Se, että Jocey oli säätänyt Chetin kanssa kuten hän oli lukemattomien muiden kanssa tehnyt, vai se, että Ren valehteli poikaystävästään ilman mitään järkevää syytä? Vastausta tuskin tarvitsi edes mainita ääneen.
"Minua loukkaa se, että et ole kertonut minulle kaikkea, ja olet säätänyt Chetin kanssa minun jälkeenikin", Lily vastasi, ja kaysoi Joceyta murhaavasti. "Chetin kiharat ovat sitäpaitsi feikit. Minun tukkani kihartuu luonnostaan", hän lisäsi, vaikka se olikin jo kaukana ongelman ytimestä. Puolueettomasti saatettiin sanoa, että Lilylla oli koulun tytöistä upeimmat hiukset, joten niiden suhteen ei hänellä tai Joceylla olisi kuulunut olla ongelmaa.

"Ai, nytkö minun pitäisi olla kiitollinen siitä, että jaksat kuunnella minun valitustani?" Lily ihmetteli ärtyneenä jättäen tahallaan ymmärtämättä Joceyn lauseen ytimen. Jossain sisimmässään hän tiesi, että se oli Joceylta suuri myönnytys, mutta juuri silloin se ei paljoa lohduttanut. "Sinulla on hieman turhan suuret luulot itsestäsi jos kuvittelet, että olisin kiitollinen siitä, että sinä suostut olemaan minun kanssani! Et sinäkään ihan puhdasta kultaa ole, jos et ole huomannut!"
Lily istuutui Joceyn sängyn laidalle, kun poika tyrkkäsi hänen poist päältään ja nousi seisomaan. Hän ei irrottanut katsettaan pojasta hetkeksikään.
"Sitä minä en tiedä", hän vastasi rehellisesti Joceyn valheita koskevaan kysymykseen. "Toivon tosiaan, ettei enempää tule ilmi!"
Hyvä on. Jocey ei ollut valehdellut hänelle suoraan todennäköisesti juuri koskaan. Hän vastasi kysymyksiin, jos Lily vain muisti kysyä, eikä enimmäkseen yrittänyt peitellä jälkiään, vaan pikemminkin tepasteli niitä pitkin rehvastellen.
"Se, että jätät tahallasi kertomatta jotain, on valehtelua myös. Hitot minä siitä, jos sinä joskus isket silmää jollekin muijalle, mutta minulla on oikeus tietää, jos kielesi käy jonkun toisen suussa!" Lily sanoi hieman ristiriitaisesti aiempiin sanoihinsa nähde, mutta osui tällä kertaa hieman lähemmäs totuutta. Sitä objektiivista ja kypsää totuutta, nimittäin.

"Minä en yritä jeesustella mitään, mutta nyt me puhutaan sinusta! Älä yritä kääntää kysymyksia minulle takaisin", Lily sanoi, ja nousi itsekin seisomaan, vaikkei se pituuseroon merkittävästi vaikuttanutkaan. Lilyn fyysiset ominaisuudet eivät suorastaan uhkuneet auktoriteettiä, joten hän joutui hankkimaan kunnioituksensa muilla tavoin.
Joceyn sanat saivat Lilyn kuitenkin huomaamaan, että hän saattoi käyttäytyä hieman tekopyhästi. Hänelläkin oli ollut säätöä Chetin kanssa (miten Chet ehti olla kaikkien kanssa?!), eikä Cassiakaan saanut unohtaa...
"Ja vaikka minulla olisikin ollut jotain, niin se on tapahtunut silloin, kun meillä on ollut välit poikki", hän keksi sitten pelastaakseen oman nahkansa. "Minun tietääkseni viimeisin välirikko tapahtui leirin jälkeen, kun suutelit Cassia! Jos tätä uusinta ei oteta lukuun, nimittäin."
Se oli uhkaus.

[Darcy]

"No väitän nyt kun tunnen hänet paremmin", Jocey totesi totuudenmukaisesti. Ensimmäinen Chet-sekoilu oli tapahtunut ihan pari päivää sen jälkeen kun hän oli saapunut Saint Waldensiin, eivätkä he todellakaan olleet ehtineet tutustua kovin syvällisesti siihen mennessä. Chet oli lähinnä esitellyt kynsilakkastudiotaan ja piirrellyt hänelle mustia silmiä ynnä muuta sellaista. "Kaikki mitä minun ja Chetin välillä on ja oli, on ystävyys. Et voi syyttää minua puolituntemattoman huonekaverini kanssa säätämisestä, joka tapahtui sillä ajalla, kun minä en edes tiennyt kuka on suuri Lillian May."
Mitä Lily jauhoi hänen jälkeensä säätämisestä? Mitä Ren oli oikein hölissyt?
"Miten niin sinun jälkeesi? En ole edes koskenut Chetiin sormenpäälläni sitä humalapusua lukuun ottamatta", Jocey äyskähti, haroen hiuksiaan entistä kiivaammin, kunnes ne olivat viisi kertaa sekaisemmat kuin aikaisemmin ja se oli jo saavutus. Hän naurahti väkinäisesti Lilyn toteamukselle Chetin feikkikiharoista, ihan kuin se nyt olisi ollut tässä kovinkaan tärkeää olivatko ne aidot vai eivät.

"Ei, ei todellakaan pitäisi olla, vaan sinun pitäisi sisäistää se tosiasia pieneen kalloosi, että sinä merkitset minulle jotain ja siksi minä jaksan kuunnella sinua", Jocey jatkoi, puhuen puoliksi Lilyn seuraavien sanojen päälle. No tottahan se oli, että hänellä oli toisinaan hieman suuret luulot itsestään, mutta ei nyt sentään tällä mittakaavalla.
"No et ole sinäkään, joten samassa veneessä tässä ollaan", hän vastasi kultakommenttiin. Ei Jocey olettanut olevansa täydellinen, ei todellakaan, eikä se ollut edes tämän keskustelun pointti. Ha, ettei enempää tulisi ilmi? Lily siis oletti, että hän oli valehdellut suunsa ja korvansa täyteen?
"En ole jättänyt tahallani kertomatta mitään tähdellistä asiaa, joka sinun olisi erittäin tärkeää tietää", Jocey totesi totuudenmukaisesti. Puskapususta Cassien kanssa hänen ei ollut tarvinnut edes mainita mitään, Lily oli nähnyt koko homman omin silmin. Muuta maailmaa mullistavaa kerrottavaa hänellä ei tytölle ollut, sillä pieni humalapusu Chetin kanssa ja joku epämääräinen, täysin aivoton säätö monta kuukautta sitten ei todellakaan ollut hänestä kovin tärkeä asia.
Jocey tyytyi pyöräyttämään silmiään Lilyn kommentille hänen kielestään ja sen ihanasta ominaisuudesta.

"Eikö parisuhteeseen yleensä tarvita kaksi ihmistä? Minä en ole tässä nyt yksin neiti hyvä, joten voin aivan loistavasti kääntää kysymykset sinulle takaisin - eiköhän minullakin ole oikeus tietää mitä sinä olet tehnyt", Jocey äyskähti, seuraten kuinka Lily nousi sängyltä seisomaan.
"Ha! Eli sinullakin on ollut jotain säätöä!", hän huudahti ja päätyi osoittamaan Lilyä etusormellaan. "Ja silti sinä huudat minulle jostain yhdestä pienestä humalapususta. No Lily, annahan tulla, mitä sinä olet säätänyt ja kenen kanssa?"
Ei sillä ollut väliä missä vaiheessa tyttö oli tehnyt mitäkin, oliko se välissä vai aikana, ihan sama. Mustasukkainen Jocey ei osannut olla, mutta kyllä häntä kiinnosti tietää, kenen kanssa Lily oli ehtinyt säätää - ihan mielenkiinnosta.

[Agitha]

"Sinä käyttäydyt ihan kuin minun pitäisi oikeasti olla kiitollinen siitä, että välität edes vähän! Minäkin välitän perheestäni, koiristani ja ystävistäni, mutta en silti ole ryhtynyt suhteeseen heidän kanssaan! Siihen vaaditaan vähän enemmän, Jocey! Tähän tarvitaan kaksi! Miksi olet noin tunnekylmä?" Lily syytti kieltäytyen ymmärtämästä Joceyn sanojen merkitystä ja takertuen epäolennaisiin yksityiskohtiin. Se oli lapsellista ja akkamaista, mutta hän oli vihainen. Hän oli vihainen siitä, että näin kävi jo toistamiseen, ja siitä, ettei Jocey koskaan myöntänyt tehneensä mitään väärin. Ja siitä, etteivät Joceyn tunteet vaikuttaneet ollenkaan samanlaisilta, kuin hänen omansa...
"Minulle on ihan sama mitä sinä pidät tähdellisenä ja kertomisen arvoisena!", hän jatkoi. "Sinun pitäisi ajatella, mitä minun kuuluu tietää! En ole ollut ollenkaan niin hankala kuin voisin olla, ja sinä tiedät sen. Olen vaatinut vain rehellisyyttä!"
Puolet Lilyn sanoista olivat totta. Juuri sillä hetkellä hän vaikutti juuri niin hankalalta kumppanilta kuin kuka tahansa vihainen 17-vuotias, mutta hän oli hieman kärsivällisempi kuin muut ikäisensä tytöt. Hänessä oli tiettyä kypsyyttä, kykyä antaa toiselle tilaa ja elää omaa elämäänsä. Hän oli vaatinut vain rehellisyyttä, ja hänen kuvakulmastaan hän ei ollut sitä saanut.

"Minä en ole tehnyt mitään väärää", Lily uhosi, kun Jocey päätti kysyä häneltä samaa, kuin mitä hän oli kysynyt pojalta aikaisemmin.
"Niin kauan kun meillä on poikki, minä olen vapaa säätämään kenen kanssa haluan! Mutta niin kauan kuin olemme näennäisesti yhdessä, olen pysynyt uskollisena!" hän puolustautui.
Joceyn osoitteleva sormi oli ärsyttävä, ja Lily yritti huitaista sen pois läimäyttämällä poikaa kämmenelle.
"Miksi sinä edes haluat tietää? Ehkä minä olen aivan yhtä villi ja vapaa kuin sinäkin! Mitä väliä sillä sinulle on, vai oletko mustasukkainen?"
Lily toivoi, että Jocey olisi.
Alunperin Lily oli päättänyt pysyä hyvin toteutuneella kypsällä ja rauhallsiella linjallaan, ja olla vastaamatta häntä itseään koskeviin kysymyksiin. Puhuttiinhan nyt Joceysta, ei hänestä. Mutta kun Jocey sillä tavalla pilkaten vaati häntä paljastamaan viimeaikaiset menonsa, Lily ei voinut vastustaa kiusausta. Hän halusi osoittaa, että hänelläkin oli vientiä, että Joceylla ei ollut hänestä niin tiukkaa otetta. Hän halusi nähdä Joceyn reaktion, satuttaa häntä ja tehdä hänet mustasukkaiseksi. Aivan kuten hän oli tehnyt Lilylle.
"Leirillä. Suutelin Cassia", hän ilmoitti pitäen päänsäuhmakkaasti pystyssä. "Kun me jouduimme suunnistuspareiksi."
Yksityiskohdat eivät Joceylle kuuluneet.
"Ja sen jälkeen kun sinä olit muhinoinut Cassin kanssa leirillä, Chet lohdutti minua. Suostuin lähtemään hänen kanssaan ulos."
Etenkään ne yksityiskohdat eivät Joceylle kuuluneet!
Oli lähes ironista, miten he olivat pettäneet toisiaan samojen ihmisten kanssa ja melkein samaan aikaan. Mikä ihme Cassia ja Chetiä vaivasi, kun he lähtivät sellaiseen mukaan?! Jos Lily ei olisi ollut niin vihainen Joceylle, hän olisi varmaankin ottanut kahden nättipojan epäilyttävän kevytkenkäisyyden puheeksi.

[Darcy]

"En ajatellut juosta sinun luonasi raportoimassa kaikkia tekemisiäni aina auringonnoususta sen laskuun", Jocey älähti. "Enkä kyllä ala mitään kirjaakaan pitämään siitä, minne menen ja kenen kanssa, milloin ja mitä tekemään. Ethän sinä itsekään kerro minulle kaikkia elämäsi pieniä tai hieman suurempia yksityiskohtia, joten et voi vaatia sitä myöskään minulta!"
No kyllähän Jocey tiesi mitä Lily tarkoitti, mutta hän ei jaksanut leikkiä kypsää ja ymmärtäväistä - tyttö toimi edelleenkin epäreilusti ja syytti häntä kaikista ongelmista, joita viimeaikoina oli tullut eteen. Rehellisyys... Hänhän oli ollut rehellinen, ei ollut valehdellut yhden yhtä kertaa!
"Ei sillä ole väliä missä välissä olet mitäkin säätänyt, ei tässä ole nyt kyse siitä. Mutta ihan kuten itse äsken paasasit, minulla on oikeus tietää mitä sinä olet tehnyt ja kenen kanssa, eikö niin?", Jocey tivasi, laskien osoittelevan sormensa alas kun Lily läimäisi sitä kämmenellään. Lilyn logiikassa oli aukkoja; tyttö oletti, että Joceyn täytyisi kyllä kertoa omat seikkailunsa tälle, mutta että tytön itsensä ei tarvitsisi sanoa halaistua sanaa yhtään mistään. Mutta ei tämä nyt ihan niin mennyt.

"Minulla on oikeus tietää", Jocey kuittasi Lilyn kommentin mustasukkaisuudesta lainaamalla tytön omia sanoja uudemman kerran. No tottahan toki tämä laittoi miettimään, että mikä oli mennyt vikaan, kun Lily oli kerran hypännyt heti jonkun toisen matkaan, mutta ei Jocey voinut ihan rehellisesti sanoa olevansa tavattoman mustasukkainen. Hän oli sitä paitsi ollut ihan oivallinen poikaystävä ainakin omassa mittapuussaan, joten vika ei voinut olla ihan täysin hänessä - ja mitä sellaista Lily muka saisi keneltäkään muulta, mitä Jocey ei voisi hänelle antaa?
Hei, mitä Lily oli juuri sanonut? Suudelleensa Cassia? Ja käynyt Chetin kanssa treffeillä?
Hetken verran Jocey tuijotti Lilyä sanomatta mitään, mutta kun ei enää lopulta pystynyt estämään itseään, hän puhkesi nauruun. Tilanne oli huvittava, lähes koominen; kumpikin oli säätänyt Cassien ja Chetin kanssa, miten se oli edes mahdollista? Eikö heidän pitäisi mieluummin liittoutua keskenään ja hyökätä tämän kaksikon kimppuun, syyttäen heitä seurustelusuhteensa sabotoimisesta, sillä tämä alkoi kyllä jo näyttää aika suunnitellulta.

"Ihan totta? Suutelit Cassia ja deittailit Chetiä?", Joceyn onnistui lopulta virnistellä naurunsa seasta. Hän kohotti kätensä pyyhkiäkseen silmiinsä kohonneet naurun kyyneleet, ja kääntyi hetkeksi poispäin Lilystä. Jestas sentään, eikö Saint Walden'sista tosiaankaan löytynyt ketään muuta, jonka kanssa säätää kuin Chet ja Cass? Köyhä koulu, ihan totta.
"Meidän täytyy siirtyä uusille vesille, nuppuseni, Chet ja Cass alkavat olla kohta loppuunkäytettyjä", Jocey virnisti, reveten pian uuteen naurukohtaukseen.

[Agitha]

Lily kurtisti kulmiaan, kun Jocey puhkesi nauruun kuullessaa, kenen kanssa hän oli erehtynyt viettämään aikaansa silloin, kun heidän välinsä olivat olleet poikki. Se ei ollut ollenkaan sellainen reaktio, jota hän oli toivonut. Oikeastaan hän ei edes tiennyt, mitä hän oli toivonut, muttei ainakaan tätä. Jocey todisti olemattoman tunne-elämänsä aivan oikeaksi oletukseksi suhtautumalla tilanteeseen sillä tavalla.
Jollain tasolla Lily ymmärsi, mikä tilanteessa oli niin naurettavaa. Cass ja Chet olivat kuitenkin kaksi koulun epävetävintä henkilöä hänen ja Joceyn kuvakulmasta. Cass oli Lilylle vihamies, ja Joceylle entinen hoito, kun taas Chet oli Lilylle ikuinen piikki lihassa ja Joceylle huonetoveri. Koko kuvio vaikutti suorastaan huvittavan sisäsiittoiselta, sillä kaikki olivat nyt kirjaimellisesti olleet kaikkien kanssa, mutta juuri sillä hetkellä ajatus ei naurattanut Lilya lainkaan. Ehkä hän jonakin päivänä vuosien päästä voisi vielä nauraa koko sotkulle, mutta ei vielä.
"Se on totta", Lily myönsi uhmakkaasti, ja katsoi Joceya varoittavasti silmiin. "Ja sinulla ei ole mitään syytä nauraa siinä, koska olet itse syyllistynyt aivan samaan! Sinäkin olet nuollut Chetiä ja ollut Cassin kanssa, eikä siinä todellakaan ole mitään hauskaa!"
Ei, petoksessa ei ollut mitään huvittavaa. Ei, vaikka siinä oli mukana kaksi koulun (hyvässä mielessä) naurettavinta henkilöä.
Eikä etenkään siinä, että Lily oli huomaamattaan lipsauttanut "olleensa" Cassin kanssa. Se oli melkoisen monella tapaa tulkittava ilmaisu.
"Tämä on juuri se ongelma! Et ota edes minun touhujani vakavasti, saati sitten omiasi!"
Joceyn hillitön suhtautuminen ei kuitenkaan muuttunut lainkaan. Oikeastaan Lily arveli pahentavansa tilannetta, ja säilyttääkseen kunnian rippeensä hänen olisi kannattanut vain poistua paikalta, mutta asia oli liian keskeneräinen jätettäväksi silleen.
Joceyn nauru oli jotain käsittämättömän raivostuttavaa. He olivat tehneet tismalleen saman rikoksen, ja siitä huolimatta toinen heistä nauroi samalla kun toinen pidätteli kyyneliä. Miksei Jocey voinut edes suuttua? Mikä ihme heitä molempia vaivasi?
Harkitsematta tekoaan kahdesti Lily kohotti kätensä, ja läimäytti Joceyta poskelle. Hän ei ollut koskaan läimäyttänyt ketään tarkoituksenaan satuttaa, ja ne muutamat iskut joita hän oli antanut, olivat olleet lähinnä varoituksia. Mutta tämän Jocey ansaitsi. Ja olisi ansainnut vielä enemmänkin.
Lilyn oma käsi kihelmöi iskun jäljiltä, ja hän toivoi Joceyn tuntevan vähintäänkin samoin.
"Mikä... Mikä helvetti sinua vaivaa?!" Lily kysyi tiivistäen kaikki sanansa yhteen lauseeseen. "Miksi sinun on niin vaikea pysyä aloillasi ja olla vakava edes hetken? Miten sinä voit nauraa, kun tiedät vallan mainiosti, miltä minusta tuntuu? Ja sitten kehtaat vielä väittää, että välität! Sinä et välitä kenestäkään, Jocey!"

[Darcy]

Miten niin hänellä ei ollut mitään syytä nauraa?
"No sehän se tässä hauskaa onkin, että olemme syyllistyneet ihan samaan. Kumpikin nuollut Chetiä ja ollut Cassien kanssa", Jocey naureskeli, tajuamatta ensin ollenkaan lauseen sisältämää sanavalintaa, jonka Lily oli epähuomiossa lipsauttanut. Äsh, oli ihan turha ottaa tällaisia vakavasti ja itkeä itseään uneen iltaisin, ei se muuttaisi yhtään mitään, eikä tehtyä saanut tekemättömäksi. Lily oli ihmeellinen nipottaja ja ainakin tässä tilanteessa uskomaton tosikko.
"Hei, elämä on ihan liian lyhyt tuollaiseen vakavamielisyyteen", hän totesi. "Enkä kyllä ajatellut tuhlata aikaani turhanpäiväiseen murehtimiseen tai tuskasteluun. Siinähän tulee sydän kipeäksi, jos pitää kaikkia epäkohtia tutkiskella erikseen."
Lily saisi leikkiä vakavaa ihan yksinään, Jocey ei lähtisi siihen mukaan. Mitä mieltä oli mustasukkaisuudessa tai yleensäkään missään sen kaltaisessa, kun sellaiset tunteet vain söivät sisältä päin ja aiheuttivat päänvaivaa? Jocey ainakin oli täydellisen onnellinen ilman tämänkaltaisia tunteita tai huolenaiheita, joten ei, hän ei todellakaan halunnut niitä taakakseen.

Seuraavaksi Lily teki jotain, mikä tyttö ei ollut todellakaan tehnyt koskaan aikaisemmin; antoi avokämmenen viuhua ja läimäytti Joceyta suoraan poskelle. Vaikka lyönti ei suoranaisesti sattunut, ainakaan siinä määrin että Jocey olisi sitä myöntänyt, äkillinen liikerata sai hänet silti hätkähtämään. Nauru lakkasi kuin sormia napsauttamalla ja poika kohotti vasemman kätensä koskettamaan poskeaan. Oliko Lily ihan totta lyönyt häntä äsken? Sormet tunnustelivat ihoa ja ilme Joceyn kasvoilla oli lähinnä hämmästynyt.
Lily ei näyttänyt mitään merkkejä laantumisesta; tyttö jatkoi räyhäämistään, kysellen ja vaahdoten, kunnes lopulta syytti häntä täydellisestä välinpitämättömyydestä ja tunnekylmyydestä.
"No sovitaan sitten niin, ehkä minä en välitä ollenkaan! Ehkä sinä olet oikeassa ja minä olen tunnekuollut, sisältä ontto ja vaikka mitä muuta! Oletko nyt onnellinen!?"
No totta helvetissä Jocey välitti, hän ei vain osoittanut sitä samalla tavalla kuin muut - jos ollenkaan.
"Miksi minun pitäisi olla vakava ja pysyä aloillani? Miksi, kerro se? Mitä se minua hyödyttäisi? Tämä on hitto vie minun elämäni - minä päätän mitä teen ja mitä en, enkä todellakaan aio muuttaa toimintaperiaatteitani! Jos en kelpaa, niin tuossa suunnassa on ovi, en minä pakota sinua mukautumaan ja sopeutumaan minun tekoihini!"

Ei Jocey ollut missään vaiheessa rehellisesti ajatellut huutaa tätä Lilylle, mutta nyt se vain tuli suusta yhtenä ryöppynä. Hän tiesi jo valmiiksi, ettei kykenisi muuttamaan itseään pysyvästi yhtään mihinkään; jos Lily halusi jonkun, joka kykeni vakaviin keskusteluihin ja osasi olla herrasmies, ottaa tämän tunteet huomioon ja laittaa ne täysin itsensä edelle, tyttö saisi etsiä sitä henkilöä jostain ihan muualta. Jocey oli Jocey, kyllä hän välitti omalla tavallaan ja oli läsnä kun sitä oikeasti tarvittiin, mutta ei hänestä ikinä muovautuisi mitään unelmien prinssiä, joka saapuisi valkealla ratsullaan pelastamaan neitoa pulasta.
"Mihin ihmeeseen sinä minussa edes alkujaan ihastuit, kun en kerran täytä missään määrin sinun odotuksiasi?"

[Agitha]

"Miten sinä voit edes kysyä, olenko onnellinen?" Lily kysyi irrottaen asian yhteydestään jo ties kuinka monetta kertaa. "Ei, Jocey, en todellakaan ole onnellinen! Eikö se näy päälle päin, vai oletko oikeasti niin keskittynyt vain omaan napaasi, ettet näe sitä?"
Onneton ei ehkä ollut paras mahdollinen sana kuvaamaan Lilya, sillä hän ei ollut mitenkään poikkeuksellisen tyytymätön elämäänsä tai toivonut suurta muutosta tai kuolemaa. Hänen asiansa olivat harvinaisen hyvin, ja hän oli kiitollinen syytä, mutta nyt puhuttiin hänen onnestaan Joceyn suhteen. Hän oli ollut iloinen voittaessaan pojan itselleen, totta kai hän oli ollut! Ei hän tyhjän takia ryhtynyt kisailemaan aasialaisten homoseksuaalinen kanssa yhden Joceyn huomiosta. Mutta hän ei tahtonut jakaa! Hän ei ollut erityisen omistuksenhaluinen tai mustasukkainen persoona, mutta hän oli toivonut, että hän Joceyn silmissö olisi noussut muiden yläpuolelle. Edes hieman.
Lily olisi saattanut tuntea huonoa omaatuntoa Joceyn lyömisestä, ellei poika olisi heti ryhtynyt maalaamaan itsestään uhrin kuvaa. Nytkö se olikin Lily, joka hänen elämäänsä yritti rajoittaa? Eikö kaikki muka ollutkaan Joceyn syytä? Lily ei tahtonut vastata omiin kysymyksiinsä, sillä vastauksen tuskin olisivat miellyttäneet häntä. Hänhän tässä oli se pirttihirmu, joka veti herneet nenään "pikku asiasta". Mutta hänellä oli siihen oikeus, jos se sai hänet tuntemaan olonsa niin kurjaksi!

"Minusta alkaa vähän tuntua, ettei sinua oikeasti kiinnosta tämä juttu ollenkaan! Ei hirveästi vaikuta siltä, että välität, jos et ota minun tunteitani vakavasti", Lily syytti, kun Jocey ystävällisesti ilmoitti hänelle, missä oli ovi. "Tähän tarvitaan kaksi! Molemmat tekevät uhrauksia, enkä minä todellakaan ole pyytänyt liikaa! Hitto vie, en minä ole vaatinut kihlasormusta enkä odota sinulta ikuista onnea. En minä ole tyhmä! Mutta toivoisin silti, että... Että... Että vaivautuisit edes valehtelemaan uskottavasti!"
Valheita Lily kaikkein vähiten kaipasi, mutta se oli ainoa asia, mikä tuli hänen mieleensä. Täydellinen sitoutuminen oli kohtuuton vaatimus, sen hänkin ymmärsi.
"Ei sen tarvitse aina hyödyttää vain sinua! Kokeile joskus ajatella jotain muuta kuin itseäsi!" Lily lisäsi vielä, ja käänsi sitten selkänsä Joceylle. Hän puristi käsivarsiaan rintakehäänsä varten, ja yritti kasata ajatuksiaan.

Seuraava kysymys yllätti hänet taas.
"Sitä minäkin alan vähän ihmetellä", hän vastasi jo hieman rauhallisempaan äänensävyyn, ja katui sanojaan saman tien. Kyllä hän olisi voinut luetella Joceyn hyviä puolia jos se olisi auttanut mitään, mutta luultavasti sekin olisi kääntynyt häntä vastaan. "Olet itserakas ja itsekäs, ahne pelkuri. Et ole valmis uhraamaan yhtään mitään toisen ihmisen vuoksi! Oikeastaan säälin sinua!"
Lily seisoi edelleen selkä Joceyta kohti kykenemättä hillitsemään syytöksiään.
"Sinussa ei ole miestä yrittämään mitään tosissasi! Et yksinkertaisesti uskalla sitoutua, ja sitten teeskentelet villiä ja vapaata! Se on niin säälittävää!"
Lily käännähti takasiin kasvot kohti Joceyta.
"Mutta koska et selvästikään pääse naurettavista peloistasi yli, pohdin todella, kannattaako tätä enää jatkaa. Ei sinusta ole sellaiseen!"

[Darcy]

"Miten niin minua ei kiinnosta? Minä en ole tässä nyt se, joka raivoaa ja riehuu pienistä, mitättömistä asioista ja aiheuttaa ongelmia - olen elänyt ihan sovussa ja rauhassa, kaikki oli hyvin. Ja sitten sinä tulet ja syyttelet."
Joceylle se kävi järkeen - hän oli omasta mielestään ollut kohtalaisen kiltisti, eikä aiheuttanut mitään suuren suurta draamaa, kuten normaalisti, ja sitten Lily oli tullut ja räjäyttänyt kaiken ilmaan. Sitä hän ei voinut sanoa, että olisi oikeasti ottanut tytön kovin tosissaan; ilmeisesti Lily sanoi edes jotain, mistä he olivat samaa mieltä. Mutta ei Jocey voinut sitäkään ääneen suustaan päästää, sehän olisi ollut murskavoitto. Ehei, nyt riideltiin!
"Jos sinusta se ei ole liikaa pyydetty, että haluat minun ripittäytyvän sinulle jokaisesta aikaisemmin tekemistäni typeryyksistä, niin mikä sitten? Haluatko sinä, että minä kerron sinulle hurjan elämänkertani jokaista yksityiskohtaa myöten vain, jotta sinä saat vetää jokaisesta pultit?"
No Joceyhan valehteli uskottavasti ja hän oli siinä vieläpä hyvä! Kertaakaan hän ei ollut jäänyt Lilylle kiinni valheistaan - tosin eivätpä ne olleet kovin suuria olleetkaan, mutta valheitahan ne pienemmätkin olivat.
"Elämässä on kyse siitä, mikä sinua itseäsi hyödyttää eniten. En minä miksikään äiti Teresaksi halua ryhtyä, hitto vieköön!"

Lily käänsi hänelle selkänsä, hyvä, tehkööt niin jos ei kerran naamakerroin kiinnostanut. Jocey kohotti kätensä ilmaan nyt kun tyttö ei kyennyt hänen eleitään näkemään, ja oli kuristavinaan ilmaa käsiensä väliin kuin siinä olisi ollut Lilyn kaula. Hemmetti tytöt osasivat olla ärsyttäviä ja vaikeita, heillä oli ihmeellisiä tunteiluja ja mielialanvaihdoksia - ja sitten vielä tämä syyllistäminen.
"Anna minun kaikki kestää....", Jocey mutisi itsekseen, muttei ehtinyt avata suutaan sen enempää, kun Lily jo vastasi hänen aikaisempaan kysymykseensä siitä, mikä blondissa oli alkujaan edes viehättänyt. Pelkuri? Itsekäs Jocey oli, sen hän tiesi itsekin, mutta pelkuri... Ei helvetissä!
"Minä en sinun sääliäsi kaipaa! Anna se niille, jotka saavat siitä edes jotain irti", hän älähti, huitoen toisella kädellään ilmaa kuin olisi halunnut karkottaa Lilystä säteilevän sääliaallon kauemmas itsestään.

Mihin Lily tähtäsi? Syytökset menivät aina vain enemmän ja enemmän ohi aiheen, nyt tyttö jo selitti jotain hänen ongelmistaan sitoutumisen ja paikoilleen jäämisen kanssa. No helvetin helvetti, mitä sitten, vaikkei hän halunnut asettua aloilleen, pitikö se heti leimata sitoutumiskammoksi?
"Yritähän neiti hyvä nyt itsekin hieman katsoa mitä teet, sinä ylidramatisoit ja paisuttelet asioita minkä ehdit", Jocey pani vastaan, astuen askeleen lähemmäs Lilyn selkää.
"Ai minusta ei ole tällaiseen? Niinkö sinä luulet?"
Jocey pystyi mihin tahansa, turha Lilyn oli tulla siihen arvostelemaan häntä yhtään missään.
"Katsotaanko? Älä sinä tule sanomaan minulle mihin minä kykenen ja mihin en!"