|
|
Post by Cerwel on Oct 22, 2010 22:28:56 GMT 2
[Nappi ja Rin, välkommen.]
[Otin ilkeänä valtuuden päättää vuodenajasta. Ensilumi <3]
Ulkona oli ihastuttava ilma. Ohut ensilumi leijui hitaasti kohti maata ja maa oli jo jonkin verran valkoinenkin. Tuskin lumi maassa pysyisi, mutta se olikin parhaimmillaan lentäessään hitaasti kohti maata. Aurinko paistoi, mutta lämpötila oli juuri sopivasti pakkasen puolella. Sää oli kerta kaikkiaan täydellinen.
Jamie Mitchell olisi halunnut olla ulkona. Hän olisi halunnut juosta metsässä hengästymiseen asti. Hän olisi halunnut pyydystää lumihiutaleita kielellään ja nauraa sydämensä kyllyydestä. Sen sijaan, hän istui kemian luokassa ja yritti keskittyä opettajaan lumihiutaleiden sijaan. Lumi kiinnitti monen muunkin huomion. Suurin osa valitteli sitä kovaan ääneen. Kuinka oli niin kylmä ja sitten kuitenkin sataisi vettä ja tulisi loskaa. Tyypillinen sää täälläpäin tosiaan. Jamieta se ei haitannut. Tyttö havahtui mietteistään, kun opettaja mumisi jotain epämääräistä ja veti sitten suurieleellisesti verhot ikkunan eteen ja saikin näin lähes kaikkien huomion itselleen.
"Haluaisin teidän keskittyvän opetukseen", hän sanoi ja alkoi taas selittää jotain taululle. Jamie kopioi kaiken taululta ja keskittyi sitten taas lumesta haaveilemiseen.
"Seuraavaksi saatte kokeilla tätä teoriaa käytännössä", hän sanoi yhtäkkiä ja sai Jamien havahtumaan. Mitä teoriaa?
"Jaan teidät pareiksi", hän jatkoi ja alkoi luetella nimiä. Jamien nimi mainittiin aika listan loppupäässä.
"Ryhmä numero kuusi, Jamie Mitchell ja Rin Kitchida.."
Jamie ei ollut ikinä kuullutkaan tuota nimeä, Rin Kitchida. Hän vilkuili ympärilleen ja etsi pariaan.
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Oct 23, 2010 11:01:15 GMT 2
[Eeensiiluumiii... <3]
Rin rakasti lunta, ja oli aivan fiiliksissä, sillä tänään ensilumi oli alkanut peittää maata. Ei se nyt takuulla siellä pysyisi, se tytön oli pakko myöntää, mutta ainahan siitä sai intoilla huviksensa, niin kuin aika moni tässä kemian luokassa neitokaisen ympärillä. Suurin osa valitti siitä, mikä oli oikeastaan surku, koska Rin tuntui olevan ainoa, joka oli siitä innoissaan.
”No älkää viitsikö marmattaa, kun…” tytön hieman liian kovaääniseltä kuulostava puhe katkesi opettajan kiskaistessa verhot kiinni. Harvoin neiti punastui, mutta nyt näytti siltä, että suloisille poskipäille ilmestyi pienoista punaa, jota hän ei kuitenkaan voinut edes peittää. Hiukset piti pitää kiinni koulupäivisin. Hitto. Rin painoi katseensa alas ja alkoi ripeästi kopioida taululta asioita vihkoonsa. Onneksi hänellä ei sentään ollut vierustoveria kovin lähellä, joten tuskin tuo saisi kuulla siitä myöhemmin. Punastumisestaan.
Onneksi neitokaisella oli sen verran itsehillintää, että tämä kykeni keskittymään opetukseen jotenkin, vaikka ajatukset meinasivat karata välillä muualle. Onneksi parityö sai Riniin enemmän puhtia ja tämä jäi odottamaan kenet opettaja nimeäisi hänen parikseen.
Jamie Mitchell? Ei, hän ei muistanut ainakaan kuka olisi ollut Jamie… No jaa, tyttö innostui, hän saisi taas tutustua uuteen ihmiseen ja sekös miellytti tuota pientä olentoa oikein mukavasti. Hän oli nähnyt, kuinka yksi tytöistä oli alkanut vilkuilla ympärilleen kuultuaan kuudennen parin. Tytöllä oli rusehtavat hiukset, mutta niissä oli myös jotain vaaleaakin väriä.
Parien luettelu oli loppunut, joten Rin päätti lähteä parinsa luokse.
”Hei, sä taidat olla Jamie?” tuo kysäisi iloinen hymy huulillaan päästyään toisen lähelle.
|
|
|
|
Post by Cerwel on Oct 24, 2010 16:15:15 GMT 2
Jamie hätkähti hieman kuullessaan jonkun äänen ihan eri suunnasta, kuin minne oli katsellut. Katse kuitenkin kääntyi aika pian suloiseen, tummatukkaiseen ilmeisesti aasialaistyttöön. Jamie hymyili ja veti samalla laukkunsa viereiseltä penkiltä ja heitti sen lattialle oman penkkinsä alle. "Joo", hän sanoi aina yhtä pirteänä, "ja sä ilmeisesti olet Rin?"
Sitten tyttö syventyi tutkimaan kemian kirjaa. Opettaja alkoi jakaa heille koeputkia, kaasupolttimia, keitinlaseja ja aineita pienissä pulloissa. "Onko sulla mitään hajua että mitä meidän kuului tehdä?" hän kysyi ja naurahti. Tässä sen taas huomasi, pitäisi aina kuunnella tunneilla eikä keskittyä haaveilemiseen. Haaveilemiseen kunnon talvesta ja jäistä, varsinkin jäistä.
"Eikö olekin ihanaa, kun tulee lunta?" hän kysyi ja katseli suljettuja verhoja kuin voisi häntä lumisateen sen läpi. "Toivottavasti tulisi kerrankin kunnon talvi. Pääsisi laskettelemaan.. ja luistelemaan", hän hymähti ja kääntyi taas Riniin päin, "vaikka siellä mistä sä tulet ei ehkä tule lunta? Mistä sä olet kotoisin?"
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Oct 24, 2010 20:31:24 GMT 2
Rinin kasvoille syntyi hivenen leveämpi hymy, kun toinen tosiaan myönsi olevansa Jamie ja varmisti että hän ilmeisesti oli Rin. Tyttö nyökkäsi melkein terhakkaalla tavalla ja tuo laski laukkunsa lattialle istahtaen Jamien viereiselle penkille. Tuo laski kirjat pöydälle ja avasi sen oikealta sivulta, kun opettaja jakeli heille koeputkia ja kaikenlaista muuta sälää, mitä heidän pitäisi tarvita sitten joskus ryhtyessään töihin. Rin syventyi tekstiin ja mietti hetken aikaa, miten heidän kannattaisi aloittaa, kunnes kysymys kantautui hänen korviinsa. Tyttö käänsi katseensa toiseen tyttöön ja naurahti hivenen hymy huulillaan.
”Joo, jonkinlainen käsitys… Kai.” neitokainen vastasi nauravaisella äänensävyllä.
”On joo, ehdottomasti!” ruskeatukka vastasi toisen kysymykseen, että eikös ollutkin ihanaa kun tuli lunta. Olihan se, kieltämättä.
”Olen Japanista, yhdessä pikkukaupungissa asuttiin, mut kyllä siellä joskus tuli lunta.” Rin naurahti hymyillen ja järjesteli koeputkia telineeseen paremmin, jotta niitä olisi helpompi käyttää.
”Mistä sä olet kotoisin? Ihan täältäkö?” tyttö kysäisi katse koeputkissa.
Tuo nousi tuoliltaan, vilkaisi toista ja alkoi virittää kaasupoltinta.
”Ottaisitko muuten ne tulitikut?” hän pyysi hetken kuluttua.
|
|
|
|
Post by Cerwel on Oct 26, 2010 18:17:38 GMT 2
"No hyvä.." Jamie naurahti ja työnsi poninhännästä karanneet hiukset korvan taakse. Hän asetti keitinlasin johonkin telineeseen, johon se näytti sopivan ja tutki sitten kirjaansa, jotta tekisi edes jotain oikein. Hän laittoi lasin toisin päin ja virnisti Rinille. Jamie otti rasian tulitikkuja ja sytytti yhden. Hän laittoi sen kaasupolttimen päälle, jotta Rin voisi vääntää kaasun päälle. Tyttö meinasi polttaa sormensa ja sammutti tulitikun äkkiä ravistelemalla. Oikeastaan hän unohtui katselemaan Riniä, jossa oli jotain niin suloista. Tuo oli niin energinen, melkein terhakkaan oloinen ja lisäksi helvetin kaunis.
"Ai Japanista asti?" hän kysyi, muttei vieläkään voinut olla hymyilemättä, "anteeksi.. siis.. mä en tiennyt, että Japanissa sataa lunta."
Jamie laittoi keitinlasiin vettä ja asetti sen uudestaan telineelle. Hän laittoi veteen lämpömittarin ja työnsi sen kaasupolttimen päälle. Vedestä pitäisi ilmeisesti saada 100-asteista. Jamie ei kyllä ollut ihan varma, tekikö kaiken oikein. Hänen ajatuksensa harhailivat jossain ihan muualla kuin kemiassa.
"Mä olen Kanadasta", hän sanoi ja hymyili toiselle, "mä olen muuten monta kertaa haaveillut matkustamista Japaniin. Hakuaisin käydä Tokiossa ja vaikka missä.."
Hän naurahti. Siitä on aika pitkä aika, kun hän oli haaveillut matkustamisesta yhtään minnekään, mutta eihän se silti ollut valhe.
Jamie hymyili Rinille ja näperöi hiuksiaan. Hän taisi kuitenkin upota hieman liian syvälle mietteisiinsä, sillä pian hän huomasi kaataneensa vesilasin, kun oli yhtäkkiä liikuttanut kättään. Onneksi se oli se lasi, jossa oli kylmää vettä ja onneksi hän kaatoi vettä eikä mitään happoa. Silti huulien välistä karkasi pieni kiljahdus, kun kylmä vesi kaatui hänen syliinsä. Jamie pomppasi ylös ja oli kaataa samalla koko pöydän, mutta välttyi onneksi suuremmilta katastrofeilta. "Ei hel-" hän älähti, oli vähällä korjata 'helluntai', mutta ehkä sekään ei ollut oikein soveliasta, "helikopteri! Voi helikopteri." Opettaja katsoi häntä suorastaan jäätävästi ja Jamie ryntäsi hakemaan paperia. Voi helvetti. Miksi juuri tänään? Miksi juuri nyt? Hän tunsi poskiaan kuumottavan, kun palasi takaisin paikoilleen ja yritti kuivata pöytää sekä vaatteitaan. Opettaja ynisi jotain varovaisuudesta ja se oli Jamielle liikaa. Hän repesi nauruun. Hän istui takaisin paikoilleen ja painoi päänsä käsiinsä peittääkseen nauramisensa. Silti sormien välistä karkasi muutama tirskahdus.
[Mitäköhän tosta kemiasta vielä tulee?]
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Oct 27, 2010 9:53:30 GMT 2
Neitokainen keskittyi vääntämään kaasupolttimen päälle ja tuohon leimahtikin yllättävän korkea liekki, mikä sai tuon säpsähtämään yllättyneenä ja kääntämään liekkiä pienemmälle. Noin, nyt se näytti huomattavan paljon paremmalta…
Rin hymyili hivenen Jamielle nyökäten, kun tuo pahoitteli, ettei ollut tiennyt, että Japanissa tuli lunta. Niin, joskus tuli ja joskus ei. Sellaista se oli.
”Niin… Se riippuu olosuhteista. Me asuimmekin juuri sillä paikalla, missä sateli talvisin jonkin verran lunta. Ei siellä kaikkialla sitten kuitenkaan satanut.” tyttönen lausahti.
Hän katseli keitinlasia rennosti, jossa oli vettä, joka pitäisi lämmittää 100-asteiseksi, samalla kun kuunteli toisen sanoja siitä, että hän oli Kanadasta. Hieman leveämpi hymy levisi tytön kasvoille Jamien sanoessa haaveilleensa monta kertaa Japanissa käymisestä ja mainitsi tahtovana käydä Tokiossa. Tokio olikin aika mielenkiintoinen kaupunki, neito myönsi mielessään.
”Tokio onkin ihan mukava paikka. Siellä tosiaan kannattaa käydä, jos joskus eksyy Japaniin.” tuo hymyili tytölle iloista hymyään.
Vesi näytti pikkuhiljaa alkaneensa kuplia ja mittarin lukema lähenikin sataa. Kohta he voisivat alkaa kunnon hommiin… Rin arveli mielessään. Tyttö oli niin keskittynyt seurailemaan mittarin lukeman kohoamista, joten säpsähti yllättäen kun Jamie yllättäen kaatoi vesilasin ja päästi pienen kiljaisun. Neito tarrasi nopeasti pöytään toisen pompatessa ylös tuoliltaan, joten he välttyivät onneksi suuremmilta katastrofeilta. Hän kurkottautui ottamaan lasin ja korjaamaan sen pois kummankin ylettyviltä. Jos toinen ei olisi ehtinyt älähdettyään ensin ”voi helikopteri” ja sen jälkeen lähtemään hakemaan paperia, olisi Rin kiirehtinyt paperitelineelle. Kuitenkin Jamie palasi takaisin ja pyyhki vaatteitaan ja pöytää vedestä. Onneksi kaasupoltin ei sentään ollut kaatunut, sillä se olisi ollut jo vähän vaarallisempaa. Opettaja mutisi jotain varovaisuudesta juuri kun Rin oli kerinnyt todeta tilanteen huvittavuuden, eikä hänkään voinut olla tirskahtamatta. Varsinkin kun Jamie itse repesi nauruun. Tyttö yritti peittää naurunsa ja hekotteli melkein kuulumattomasti, mutta vartalon nytkähdyksistä sen kyllä huomasi, että tuo nauroi.
Hän kääntyi, yhä hekotellen, lavuaarin puoleen ja otti uudelleen jääkylmää vettä lasiin. Sitten tuo tarkasteli kaasupoltinta ja vilkaisi sen jälkeen pariaan.
”Pitäisi varmaan… ryhdistäytyä.” Rin naurahti ja ojensi kylmän vesilasin uudelleen toiselle laskien sen toisen eteen pöydälle.
Heidän pitäisi katsoa miten kiehuvan ja kylmän veden reaktiot erosivat toisistaan, kun niihin sekoitettiin happoa. Tyttö puri alahuultaan kiertäessään happopurkin korkkia auki ja kumartuessaan sitten lähemmäs kaasupoltinta tipauttamaan kiehuvaan veteen viitisen tippaa happoa ja astuen sitten kauemmas.
”Uskallatko ottaa tämän vai tipautanko mä nää tipat tonne?” tuo kysäisi yhä nauravaisella sävyllä ja virnisti Jamielle suloisesti.
[Luultavasti jokin räjähdys tai tulipalo... XD]
|
|
|
|
Post by Cerwel on Oct 27, 2010 20:04:19 GMT 2
[Hihi, voi Jami..]
Jamie kuivasi pöytää käsipyyhkeisiin, ja nauroi. Hän ei voinut olla nauramatta. Kun pöytä oli suunnilleen kuiva, tyttö heitti paperipallon roskakoriin, tai oikeastaan pahasti ohi. Huokaisten Jamie laahusti nostamaan roskat roskikseen. Muuten joku pakottaisi hänet tekemään sen. Tyttö puri huultaan ettei repeäisi taas nauramaan. Kun hän huomasi Rinin, yrittäminen oli enää turhaa. Se oli ehdottomasti Rinin syytä. Jamie lyhistyi penkilleen nauramaan. Hän nauroi kunnes henki oli loppua ja kylkeä pisti. Mikä siinä muka oli hauskaa? Ei mikään ja sehän tässä hauskaa olikin!
"Pitäisi, Pitäisi.. ehdottomasti", hän nauroi ja pyyhki naurunkyyneleitä silmistään. Nyt hän oli sitten onnistunut nolaamaan itsensä Rininkin edessä. Jamie painoi päänsä käsiinsä ja hengitteli syvään, kunnes kuuli Rinin kysymyksen. Nauru meinasi herätä uudelleen henkiin, mutta Jamie hillitsi itsensä juuri ja juuri. "Toki", hän naurahti ja otti pienen pullon Riniltä. Jamie huomasi kätensä tärisevän hillittömästi, kun hän yritti tiputtaa tipat kylmään veteen. Tyttö puri hammasta, mutta hytkyvät olkapäät paljastivat hänen yhä nauravan ääneti. Jamie ja happopullo ei ollut hyvä yhdistelmä, varsinkaan kun tyttö meinasi tukehtua nauruunsa, jos se ylipäänsä oli mahdollista. Hän vei pullon veden yläpuolelle ja puristi kevyesti. Silti kolme tippaa tuli ihan peräkkäin. Tyttö tyrskähti naurusta, mutta jatkoi päättäväisenä mahdotonta urakkaansa. Nyt varoen.. Yksi tippa. Toinen tippa. Ja kolmas. "Oho", Jamie nauroi ja veti pullon pois. Hän sulki sen äkkiä ja vei varmuuden vuoksi opettajalle asti. Sitten hän palasi paikalleen Rinin viereen ja virnisti tuolle.
"Musta ei taida tulla kemistiä", hän naurahti ja kaivoi samalla vihon ja kynän esiin kirjoittaakseen muistiinpanot kokeesta. Tuon pienen episodin hän kuitenkin jättäisi suoiolla kirjaamatta.
"Millä linjalla sä oot?" hän kysyi ja kääntyi taas Rinin puoleen. Kohta hän ei enää kestäisi tuota hymyä. Rin teki hänet hulluksi pelkällä olemassaolollaan.
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Oct 31, 2010 17:42:31 GMT 2
Tytön huulilta tyrskähti pieni kevyt naurahdus, kun tuo katseli, kuinka Jamie heitti paperipallon roskakorin ohitse. Se näytti niin koomiselta tytön joutuessa nostamaan paperit roskikseen ja sitten nähdessään hänet, tuo repesi jälleen nauruun. No, mitä he muutakaan olisivat voineet tehdä, kuin nauraa? Yksinkertaisesti…
Jamie myönsi, että pitäisi ryhdistäytyä. Rin oli samaa mieltä, asian toteutus vain oli vielä hieman epävarmaa, mutta onneksi hänellä oli edes jonkinlainen itsekontrolli. Ehkä seksuaalisen suuntautumisen paljastumisen varjelu oli kouluttanut kontrollia tarpeeksi tai jotain… Ehkä.
Ja niin toinen tarttui pulloon. Neitokainen katseli, kuinka Jamien käsi tärisi ja oli jo tarjoutumassa pudottamaan itse ne tipat veden sekaan, mutta piti suunsa kiinni. Sai tyttö sentään ne tipat veteen, vaikka nauroikin ääneti ja sitten tuo lähti viemään pulloa opettajalle.
Rin istahti paikalleen ja veti vihkonsa esiin, pyöräytti kynän kädessään, ennen kuin alkoi raapustaa paperille muistiinpanoja. Eipä aikaakaan, kun Jamie oli palannut takaisin paikalleen, eikä tyttö voinut estää katsettaan nousemasta toiseen. Hän vastasi virneeseen omallansa ja naurahti toisen sanoihin. Niin, siltä se ainakin näytti.
”Niinkö luulet?” neitokainen vastasi nauravaisella äänellä ja väläytti jälleen suloisen hymyn toiselle, ennen kuin kumartui taas viimeistelemään kirjoitustaan, vilkuillen samalla vesilaseja, joissa oli alkanut tapahtua. Onneksi, sillä se ainakin lupaili sitä, että he olivat todellakin onnistuneet tekemään kaiken oikein, tästä väliepisodista huolimatta. Rin naurahti mielessään ja arveli tämän olleen varmaan hauskin kemiantunti, millä tuo oli koskaan ollut. Takuulla se oli. Ei muuta voinut odottaakaan näköjään, kun oli Jamie parina. Ei tuo mikään ilkeä ajatus ollut, huvittunut, sillä nämä kaksi taisivat oikeastaan ymmärtää toisiaan aika hyvin.
Neito havahtui ajatuksistaan toisen kysyessä, millä linjalla hän olikaan.
”Olen englannin, ilmaisutaidon linjalla.” Rin vastasi ja lainkaan ajattelematta tuo väläytti jälleen sen ihanan hymynsä, jonka vaikutusta Jamiehin hän ei tietenkään osannut arvata.
”Entä sä?” tyttö tiedusteli ja painoi viimeisen pisteen tältä erää vihkoonsa viimeisimmän lauseen perään.
Tuo vilkaisi vielä vesisekoituksia, ennen kuin käänsi takaisin katseensa Jamieen yhä hymyillen.
[Aijai tuota kaksikkoa. <3]
|
|
|
|
Post by Cerwel on Nov 2, 2010 19:57:27 GMT 2
Jamie puristeli vettä märästä koulupuvustaan samalla kun kirjoitti kokeesta jonkinnäköisiä muistiinpanoja. Hän ei voinut olla katselematta hymyilevää Riniä, vaikka inhosikin tuota hymyä. Inhosi sitä, että oli ihastunut tuohon hymyyn heti ensimmäisellä kerralla. Hän nyökkäsi tytölle hymyillen, kun tuo kertoi olevansa ilmaisutaidon linjalla. Ei ollut tuokaan millään kemian linjalla, paitsi ettei sellaista tainnut ollakaan. Joku matemaattisten aineiden linja kuitenkin taisi olla? Äh, ei Jamie oikeastaan ollut perehtynyt asiaan. Hän oli miettinyt vain musiikin ja liikunnan välillä.
"Mä olen musiikkilinjalla", hän vastasi eikä voinut olla vastaamatta Rinin niin ihanaan hymyyn, "mä laulan. Oikeastaan mä meinasin ensin mennä liikuntalinjalle, mutta äiti halus mut musiikkiin joten.."
Jamie taisi kuulostaa ihan idiootilta. Hän punastui ja tuijotti vihkoa, johon ei vielä ollut syntynyt juuri mitään.
Jossain pöydässä joku viittasi ja kysyi, mitä sitten kun on valmis. Opettaja kirjoitti sivun taululle ja käski lukemaan sen. Jamie avasi kirjan oikealta kohdalta, muttei jaksanut keskittyä sen lukemiseen. Hän kääntyi taas Rinin puoleen.
"Öö.. Rin?" hän mutisi ja katui heti että oli mennyt avaamaan suunsa. Hän punastui taas, tuijotti hetken pöytää ja puri hammasta. Sitten hän kääntyi uudelleen toisen puoleen ja yritti kuulostaa normaalilta. Niinkuin kaverit pyytävät toisiaan tekemään jotain yhdessä. Sehän on ihan normaalia?
"Mä vaan et.. voitaisiinko me tavata joskus vapaa-ajalla ja vaik.. tutustua paremmin?" hän hymyili toiselle ja kääntyi lukemaan kappaletta, vaikkei siitä mitään tullut. Rinillä oli häneen selvästi häiritsevä vaikutus.
[Hihi]
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Nov 4, 2010 10:58:15 GMT 2
Jamie vastasi olevansa musiikkilinjalla ja Rinin kulmat kohosivat hivenen. Hän selitti laulavansa. Tuo nyökkäsi hymyillen, eikä voinut olla ajattelematta, että tottahan se oli, että toisen ääni oli jo muutenkin oikein nätti. Kyllä sillä äänellä hyvinkin laulaisi, toisin kuin hänen raakkumisensa. Neitokainen naurahti mielessään, minkä kykeni ehkä huomaamaan hänen kasvoiltaan, vaikka tuo olikin jo painanut katseensa takaisin vihkoonsa, vaikkei sinne enää mitään tainnut olla syntymäisillään. Muistiinpanot näyttivät ihan suhteellisen hyviltä, ainakin Rin ne kelpuutti. Opettajasta ei sitten tietenkään osannut sanoa, mutta luultavasti ne olisivat ihan kelvollisia tällekin. Kai. No, ei siitä jaksanut huolehtia.
Ajatuksiensa taustalla tuo kuuli, kuinka joku kysyi, mitä sitten tekisi, kun oli valmis. Tyttökin oli valmis, joten nosti katseensa taululle, jolle ilmestyi sivunumero, joka pitäisi lukea. Rin huokaisi kevyesti, mikseivät he voisi vain tehdä koko tunnin ajan jotain kivaa? Tunti menisi paljon nopeammin ja mukavammin.
Jamiekin näytti jo kumartuneen kirjansa puoleen, joten kaiketi hänenkin olisi vain paras alkaa lukea sitä hiton sivua. Ei hän nyt voinut oikeastaan mitään muutakaan tehdä. Kuuliaisesti neitokainen avasi kirjansa kyseiseltä sivulta ja alkoi vaitonaisena lukea sitä tekstiä, joka tuntui jo alusta alkaen varsin puuduttavalta.
Yllättäen Jamie mutisi hänen nimensä kysyvään sävyyn, mikä sai tytön kääntämään katseensa toiseen. Hän jäi odottamaan, kun toinen näytti empivän, kunnes sitten Jamie kääntyi uudelleen hänen puoleensa ja kysyi, että voisivatko he tavata joskus vapaa-ajalla, tutustua paremmin. Ilahtunut hymy kaartui Rinin huulille. Totta ihmeessä hän tahtoi uuden ystävän ja Jamie tuntui todella kivalta tyypiltä. Eihän siinä ollut mitään ihmeellistä, sillä pitihän ystäväpiiriä laajentaa aina välillä. Tai siis, kyllähän tyttö sitä laajensikin oikein kivaan tahtiin, kieltämättä.
”No tietenkin voitaisiin. Se olisi todella mukavaa.” Rin vastasi naurahtaen ja vilkaisi vielä kirjan sivua, ennen kuin käänsi katseen takaisin toiseen.
”Onko sulla mitään tänään koulun jälkeen?” neito kysäisi hetkisen kuluttua hymy huulillaan.
”Minulla ei nimittäin ainakaan ole mitään ihmeempiä.” tuo jatkoi.
|
|
|
|
Post by Cerwel on Nov 7, 2010 20:42:03 GMT 2
Jamie katseli Riniä, kun ei vieläkään oikein jaksanut keskittyä kirjoittamiseen. Hänen vihkoonsa oli ilmestynyt tasan yksi lause. Hän syytti aivohäiriöstä yhä Riniä. Tyttö vei häneltä keskittymiskyvyn ja kaiken muunkin järjellisen aivotoiminnan. Ja vaikka Jamie tiesi sen olevan täysin turhaa, hän ei voinut olla haaveilematta (tai ehkä pikemminkin fantasioimatta) Rinistä. Hemmetin Rin. Hemmetin elämä. Kaikki oli aina niin vaikeaa. Jamiella oli kuitenkin suunnitelma joskus hän vielä haastaisi Rinin pullonpyöritykseen tai muuhun kyselyleikkiin ja saisi esittää muutaman tärkeän kysymyksen. Jamie tajusi taas haaveilevansa turhia. Mutta mitä heidän ystävyydestään tulisi, kun hän ei voinut olla haaveilematta toisesta? Jamie ei halunnut pilata alkavaa ystävyyssuhdetta. Hän piti Rinistä ihan liian paljon. Hemmetin Jamie.
Tyttö huokaisi salaa helpotuksesta, kun toinen vastasi myöntävästi eikä edes näyttänyt pitävän sitä outona. Hän vain hymyili, mutta voi miten hän hymyilikään!
"Ei mulla ole yhtään mitään", hän vastasi ja hymyili Rinille. Oikeasti hänellä olisi lauluharjoitukset, mutta niistä voisi ihan hyvin jäädä pois. Kunhan hän vain saisi viettää aikaa Rinin kanssa.
"Mitä sulla on vikoilla tunneilla?" hän kysyi, "me voitaisiin tavata vaikka.. aulassa? Tai sä voisit tulla mun huoneeseen kylään. Vaikka se taitaa tällä hetkellä olla aika järkyttävässä kunnossa.. Mitä jos mä tulisin teille? Kuka sun huonekaveri on?"
Jamie virnisti ja käänsi huomionsa hetkeksi vihkoon, vaikka Rin häiritsikin silmänurkassa. Tyttö kirjoitti muistiinpanoihinsa kaksi lausetta lisää, mutta sen jälkeen hänen huomionsa kiinnittyi pakostakin ihan muualle.
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Nov 9, 2010 18:54:36 GMT 2
Neitokainen ilahtui, kun toisella ei ollut yhtään mitään. Se oli omalla tavallaan todella kivaa, koska näin ollen kaksikko voisi tavata heti koulun jälkeen. Eihän Rin tietenkään voinut arvata, että Jamie aikoi jättää lauluharjoitukset välistä hänen takiaan. Tyttö sipaisi ilkeästi poninhännästä karanneita hiuksiaan korviensa taakse ja katseli hymy kasvoillaan toista tyttöä. Toinen kyseli, että mitä hänellä oli vikoilla tunneilla ja alkoi sitten miettiä, että missä he voisivat tavata, ehdottaen, jos hän tulisi heille. Se olisi oikeastaan ihan hyvä idea. Chelsey nyt toivon mukaan ei olisi siellä ja, jos olisi, niin silloin tytöt voisivat keksiä jotain muuta. Kai.
”Mulla on matematiikkaa ja biologiaa. Vähän tylsää, kun en oikein niihin jaksa keskittyä, tai on biologia ihan kivaa, mutta matikassa meinaa joskus mennä hermot. Mutta jooh, meille voi ainakin varmaan mennä, ellei Chelsey ole siellä. En tosin usko, mutta jos on niin, keksitään sitten jokin muu paikka, jossa oleskellaan.” Rin vastasi toisen kirjoittaessa jotain vihkoonsa.
Hän katseli hetken aikaa vihkoansa. Se näytti suhteellisen hyvältä, toki parannettavaa olisi ollut, mutta siihen tyttö ei osannut keskittyä, kun kerta oli näin mukava tyttö, jonka kanssa voisi ystävystyä. Tuo katsahti takaisin Jamieen ja myönsi itselleen, että kaikenlisäksi toinen oli oikeasti todella kauniskin.
”Miten siis on, tavataanko vaikka mun huoneessa sitten koulun jälkeen? Mä vaan vaihdan vaatteet ja niin poispäin?” neitokainen ehdotti ja kallisti kevyesti päätään.
Rin ei malttanut odottaa, että pääsisi tutustumaan kunnolla Jamieen. Ainahan sai tulla lisää ystäviä, mitä sitä estelemään!
|
|
|
|
Post by Cerwel on Nov 9, 2010 21:12:46 GMT 2
Jamie nyökkäsi.
"En mäkään tykkää matikasta", hän sanoi ja tajusi liian myöhään, miten tyhmältä se kuulosti, "eikun ei.. eikun joo.. siis.. ei mitään."
Tyttö tunsi poskiensa kuumottavan. Hän nojasi päänsä käsiinsä ja lukitsi katseensa vihkoonsa. Miksi hän oli niin tyhmä?
"Niin.. mä en tykkää matikasta", hänen oli pakko vielä sanoa, sillä tuskin kukaan sitä edellisestä tajusi. Hän virnisti nolona ja tuijotti taas vihkoaan. Helvetin helvetti.
"Okei.. Mikä sun huoneen numero on?" hän kysyi ja pyöritteli hiuskiehkuraa sormiensa välissä. Hän vilkaisi nopeasti Riniä ja hymyili pienesti.
"Voinko mä vaan ilmestyä sinne, kun oon valmis?" hän kysyi vielä varmuuden vuoksi. Itsekin hän toivoi ettei Chelsey olisi kotona. Oikeastaan hän halusi olla Rinin kanssa kahdestaan.. ja Rin näytti olevan samaa mieltä, joka sai Jamien sydämen läpättämään tahtomattaankin.
[Öö.. jos sulla ei ole enää mitään huimia ideoita niin tää vois varmaan olla tässä? Olis muuten kiva pelata siel Rinin huoneessa, kun nää on jotenki niin kivoja :DD Paitsi et puuttuuko huone 9 tuolta ihan kokonaan?]
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Nov 9, 2010 21:32:55 GMT 2
Toinen sanoi, ettei hänkään tykännyt matikasta, korjaten sitten sen jälkeen jotain, jolloin Rinille syntyi epätietoisuuden tunne. Mitä Jamie nyt sitten tarkoitti? Pitikö hän matikasta vai ei? Tyttö kallisti päätään mietteliäänä ja jäi odottamaan, josko toinen selventäisi vastaustaan, katsellen Jamieta, joka oli suunnannut katseen vihkoonsa.
Lopulta tuo vielä korjasi, että ei tykännyt matikasta, mikä sai Rinin naurahtamaan kevyesti, hyväntahtoisesti eikä niinkään ivallisesti kuten olisi voinut luulla jos tyttö olisi ollut pahantahtoinen persoona. Mutta kun tämä ei ollut, niin ei.
”Mukavaa pysyä taas kärryillä.” neito lausahti hymyillen.
”Meidän huoneen numero on yhdeksän. Todellakin voit tulla heti, kun olet valmis. Kunhan et heti ryntää sisään kuin mikäkin pyörremyrsky.” Rin nauroi, tarkoittaen huomautuksensa tietenkin vitsiksi.
Olisihan se nyt aika koomista, jos Jamie vain tulla täräyttäisi huoneeseen mitään koputtelematta ja tyttö olisikin vasta vaihtamassa vaatteita. Ei sillä, että neitokainen sitä olisi sen pahemmin pelännyt, koska ei tuo osannut kuvitella Jamieta sellaiseen. Se voisi enemmänkin olla Rinin tapaista.
”Mutta koulun jälkeen siis, mukavaa.” hän lausahti vielä hymyillen.
[Peli olkoon tässä. Ysihuoneeseen sitten, kunhan joku saa sen aikaiseksi tehtyä... =D]
|
|
