Väärä aika, väärä paikka // sovittu

[telescope]

”Mutta mä puhuinkin...” Dean aloitti, muttei jatkanut loppuun. ”Äh, antaa olla. Eipä sillä oikeestaan ole väliä. Kiitos kummiskin, vaikket sä olekaan nähnyt mun parhaita otoksia.” Tyttö hymyili viekkaasti Maxille ja oikoi vaatteitaan. Hänelle oli tullut äkkiä suuri tarve huolehtia ulkomuodostaan.

Dean seurasi tavallista kiinnostuneempana kun Max alkoi kaivelemaan yöpöydänlaatikkoaan. Mitähän poika seuraavaksi keksisi? Laatikosta paljastui kuitenkin vain suklaalevy, joka tosiasiassa kelpasi punapäälle paremmin kuin hyvin.
”Joo”, tyttö vastasi. ”Vaikka ilo onkin mun puolellani”, hän vielä lisäsi virnistäen ja taittoi Maxin suklaalevystä itselleen palasen. Dean pyöritteli hetken suklaata kädessään ja alkoi sitten nakertamaan sen kulmaa tyytyväisenä. Hän tunsi olonsa oravamaiseksi siinä natustellessaan.
”Kiitos”, hän muisti vielä sanoa vähän myöhässä. Sitten hän jälleen suki ohimennen hiuksiaan.
”Mä varmaan näytän tosi edustavalta tän pehkoni kanssa.” Dean vilkaisi Maxia ja hymyili ystävällisesti.


[okeeei voi skinkki. taitaa olla jo mulle vähän liian myöhänen pelailuajankohta. mä en edes tiedä että onko kaikki mun käyttämistä sanoista oikeesti sanoja vai keksinkö mä ne vaan päästäni... ainakaan toi oravamaisuuslause ei kuulosta tarkemmin ajateltuna kauheen järjelliseltä. nah, antaa olla. ja nyt mä taas jaarittelen, hyvää yötä]

[Cerwel]

Max katsoi Deania teeskennellen liioitellun ällistynyttä.
"Ihanko totta?" hän hämmästeli, "voivatko valokuvat olla vielä sitäkin parempia? Mä en usko ennen kuin näen!"
Max hymyili puraisi palan omasta suklaarivistään. Se suli ihanasti kielelle. Suklaa oli parasta tälläisinä kurjina sadepäivinä.
"Mut onneks sä tulit. Sä kyllä pelastit mun aamun", hän sanoi ja hymyili, "ota enemmän jos haluat."
Hän tarjosi levyä Deanille ja laski sen sitten yöpöytänsä päälle. Hän käännähti takaisin tytön puoleen ja nyrpisti nenäänsä tuon hiuksien laittamiselle.
"Älä", hän sanoi, "sä näytät tosi kauniilta."
Hän hymyili ja nojasi rennosti sängyn päätyyn.
"Ihan oikeesti."

//lyhyt//

[telescope]

”Äh, nyt sä kyllä liioittelet”, Dean naurahti. ”Ei mun valokuvat sentään niin hyviä ole. Kuhan räpsin.” Tyttö mietti hetken. ”Tai sitten mä vaan vähättelen taitojani. Ei sitä koskaan tiedä. Tää saattaa kuulostaa hassulta, mutta mä kyllä tiedän että mä olen hyvä. En vaan niin hyvä kun sä annat ymmärtää. Pakkohan mun on olla hyvä kun tänne asti oon päässyt.”

Dean seurasi tarkkaavaisena, kun Max puraisi suklaata. Hän oli jo syönyt oman palasensa, ja huomannut suklaan olevan parempaa kuin hän muistikaan. Hän toivoi salaa mielessään, että poika tarjoaisi lisää.
”No kiva jos mä pystyin sua ilahduttamaan läsnäolollani”, Dean vastasi hymyillen. Max tosiaankin tarjosi hänelle lisää suklaata, ja Dean taittoi itselleen toisenkin palasen ennen kuin Max pisti levyn syrjään. ”Kiitos kun jaat suklaasi mun kanssa. Mä en edes muista millon oon viimeksi syönyt suklaata.” Kun Max kielsi Deania laittamasta hiuksiaan, tyttö tajusi itsekin miten typerä oli. Eihän hän koskaan ennenkään ollut pahemmin hiustensa ulkomuodosta välittänyt, miksikä siis nytkään? Kuin rangaistukseksi itselleen hän pörrötti hiuksiaan käsillään kunnes ne olivat taas aivan sekaisin. Dean huomasi hämmentyvänsä taas hieman Maxin kehuista. Hän hymyili imarreltuna.
”Kiitti. Kehut on aina kivoja, vaikken mä mitään täydellistä ulkomuotoa omaakaan.”

[örr]