|
|
Post by Cerwel on Dec 8, 2010 22:04:19 GMT 2
//Jalle ja Jan. En mä osaa alottaa, sori kun on tämmönen kökkömys..//
Maximilian Stein hoiperteli suoraan huoneeseensa. Hän istahti sängylleen odottamaan. Hän saisi tosiaan odottaa kauan. He olivat sopineet tapaavansa vasta illalla ja iltaan oli vielä monta tuntia. Hän ei tosin tiennyt, mikä oli Janin käsitys illasta. Hän toivoi tytön tulevan pian. Poika heitti laukkunsa maahansa. Sitten hän nosti vasemman jalkansa sängylleen. Hän oli onnistunut telomaan sen liikuntatunnilla, joka ei ollut järin harvinaista. Onneksi tämä iltapäivä oli kaikesta huolimatta ollut parempi kuin iltapäivät yleensä. Max veti lahkeen ylös, heitti sukat ja kengät samaan nurkkaan kuin laukunkin ja kumartui tutkimaan turvonnutta nilkkaansa. Se oli turvonnut, muttei sinipunainen niinkuin Max oli pelännyt. Hän hipaisi turvonnutta kohtaa sormellaan ja tähyili ympäri huonetta. Mahtoiko täällä olla mitään kylmää nilkkaa varten? Sellaista ei löytyny, joten poika luovutti ja alkoi kivusta huolimatta järjestellä maalausvälineitään. Hän kaivoi sänkynsä alta jopa maalaustelineen ja pystytti sen keskelle huonetta. Sitten hän raahasi tuolin sen eteen. Poika kaivoi esiin salkun, jossa hän säilytti maalausvälineitään. Hän valitsi sopivan pensselin ja asetti värituubit huolelliseen riviin. Sitten poika istui alas ja alkoi taas odottaa. Hän toivoi ettei kämppiksensä Dwight ilmestyisi paikalle. Kyllä pojalla varmaan oli parempaakin tekemistä iltapäivisin. Max otti pienet päiväunet aikansa kuluksi ja ehti juuri herätä kun ovelta kuului koputus. Poika kapusi pystyyn. Hän vilkaisi kelloa tajuamatta edes mitä se näytti. Voisiko se olla jo Janae. Poika väänsi kuitenkin kasvoilleen hymyn ja avasi oven sepposen selälleen.
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 9, 2011 12:25:59 GMT 2
Janae Cambell oli lähtenyt astelemaan käytävää pitkin poikien pukuhuoneesta, ja jäi seisomaan aulaan, tuiotellen eteenpäin, katseen laskeutuessa maahan. Hänen ajatuksensa olivat jymähtäneet niille sijoilleen, eikä hän tiennyt mihin suuntaisi seuraavaksi. Hänen oli määrä mennä Maxin asuntolahuoneeseen vasta illemmalla, mutta Janae ei halunnut jäädä odottamaan, vaan mennä suorinta teitä pojan huoneeseen. Jan tosin halusi ensin käyttää ajan hyväksi, ja suuntasi terveydenhoitajan huoneeseen, pyytämään hieman sidetarpeita ja kylmäpussin, Maxia varten. Jonkin ajan päästä tyttö oli saanut nämä ja päätti nyt jo mennä pojan huoneelle, sillä hän ei jaksanut odottaa. Eikä mennyt aikaakaan kun Janae oli poikien asuntolalla, ja hän oli hidastanut ripeää kävelyvauhtiansa. Tuo näki käytävän päässä huoneen jonka ovessa oli numero 12. Janae asteli huoneen luokse, ja hänellä oli sydän kurkussa suurin piirtein, seistessään oven ulkopuolella kädet edessä pitelemässä kangaspussia. Hän nosti varovasti kätensä oven lähelle ja koputti sitä muutaman kerran. Tyttö otti askeleen taaksepäin, ja melkein saman tien ovi levähtikin auki ja oven suulla Max seisoi hymyilevänä. Janin kasvoille nousi puna ja hän nolona laski katsettansa pojasta, hymyillen.
"H-hei.. ~ Anteeksi että olen näin aikaisessa.."
|
|
|
|
Post by Cerwel on Jan 9, 2011 20:50:51 GMT 2
Max hymyili yhä ja viittoi tyttöä käymään peremmälle. Hän sulki oven toisen perässä ja käännähti taas Janaen puoleen.
"Olet vai? Tai siis.. ei se mitään", poika sanoi, "mitä sulla on tossa?"
Hän osoitti kamgaspussia, joka Janilla oli käsissään. Sitten hän nilkutti sängylleen istumaan ja alkoi näperrellä maalausvälineitään. Hän vilkaisi Jania ja nyökkäsi paikkaa vierellään. Hän halusi Janaen siihen. Hän piti tytöstä. Max tykkäsi oikeastaan kaikista ihmisistä, ainakin kaikista tytöistä, mutta Janista erityisen paljon. Se oli hassua. Maximilian Stein kun ei tunnetustikaan osannut sitoutua. Hän ei ole ikinä seurustellut kunnolla. Voisiko ihana Jan olla ensimmäinen poikkeus? Joo.. ehkä.. tuskinpa.
"Täällä on vähän sotkuista, mut voit syyttää huonekaveriani siitä..", Max sanoi, vaikka oikeastaan hän ei itsekään ollut erityisen innokas siivooja, "mitä tykkäät?"
Hän virnisti ja veti Janin syliinsä.
"Mitä sä haluat tehdä?" hän kuiskasi tytön korvaan ja painoi kevyen suudelman tuon korvan juureen.
"Voitko sä olla mun mestariteokseni malli?" poika kysyi ja naurahti.
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 10, 2011 7:43:00 GMT 2
Tyttö seurasi Maxia sängylle, ja otti kangaspussista, jossa hänellä oli alunperin omia tavaroitansa, pienemmän muovipussin esille.
"Tässä on hieman sidetarpeita ja kylmäpussi, nilkkaasi varten. Voin laittaa ne kohta." Jan kertoi nostaen katseensa hymyillen poikaan. Hän katseli ympärilleen huoneessa naurahtaen.
"Ei mikään lukaali siis teilläkään, vaikka ei mikään täysin pommin jäljiltäkään oleva." poika veti toisen lähellensä, Janae sulki silmänsä, avaten ne ja katsoen Maxia silmiin.
"Miten herra vain haluaa." tyttö sanoi hieman salaperäisempään sävyyn, suukottaen poikaa poskelle.
|
|
|
|
Post by Cerwel on Jan 10, 2011 20:02:31 GMT 2
"Oho", Max sanoi, kun Jan kaivoi ensiaputarvikkeet kassistaan, "ei sun olis tarvinnu.. Sä olet kyllä ihana."
Poika kaatoi toisen ja kumartui tytön yli painamaan suudelman toisen kaulalle. Sitten hän nousi istumaan ja vilkaisi virnistellen tyttöä.
"Mistä aloitetaan?" hän kysyi, "haluatko sä leikkiä lääkäriä vai poseerata?"
Hän nousi seisomaan yhdellä jalalla, sängyn laitaan nojaten.
//maailman lyhyin..//
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 10, 2011 20:23:26 GMT 2
Janae hymyili enkelimäisesti, kuten yleensä. Hänestä oli mukava olla avuksi, ja nyt etenkin kun hänellä on kerrankin joku josta saa myös huolehtia. Hän hykertelevän tapaisesti naurahti, kun Max kaatoi tämä kumoon sängylle suukattaen tytön kaulaa. Jan nousi 'merenneito' tyyliin istumaan, ja katsoi toiseen.
"Ehkä hoidan jalkasi ensin, kun se jäisi kumminkin häiritsemään, jos en heti hoida. Se ei ehdi venähtää pahemmin ja se paranee vuorokauden, puolen toista kuluessa."
|
|
|
|
Post by Cerwel on Jan 12, 2011 14:55:21 GMT 2
Max virnisti ja nyökkäsi. Hän nosti jalkansa sängylle, otti sukkansa pois ja heitti ne sängyn alle. Sitten hän kiskoi lahkeen ylös ja tökki pitkällä sormellaan turvonnutta nilkkaa. Se näytti jo vähän paremmalta, mutta ehkä se tosiaan kaipasi hoitoa.
"Mä olen valmis", hän sanoi ja puristi silmänsä tiukasti kiinni. Hän otti tyynynsä ja puristi sitä teatraalisesti itseään vasten. Ihan kuin Jan olisi viiltämässä hänen jalkansa auki, eikä vain laittaisi siihen sidettä. Ehkä Max kaipasi vähän ylimääräistä huolenpitoa.
Ennen kuin tyttö ehtu edes koskea jalkaan. Max kaatui makuulleen sängylle ja voihkaisi.
"Aauh", hän huudahti, "sattuu! Aiaiaiai. Saanko kipulääkettä, neiti tohtori? Sattuu niin kauheasti."
Hän puristi tyynyä tiukasti rintaansa vasten ja voihki erittäin dramaattisesti. Pojastahan tulisi mainio näyttelijä. Se voisikin olla hauskaa..
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 12, 2011 18:58:49 GMT 2
Janae otti sideharson pienestä muovipussista, sivusilmällä katsoen Maxiin, joka nosti jalkansa sängylle sukkansa heitettyä sängyn alle ja istahti sille. Tyttö hymyili 'hoitajamaisesti', ottaessaan pientä lastaa ja kylmäpussia esille, kun toinen oli heittäytynyt makuulleen sängylle. Jan oli rullalla olevaa sideharsoa hieman avannut, ja viedessään käsiänsä lähemmäs Maxin jalkaa, toinen rupesi voihkimaan ylidramaattisena.
Hän ei nyt osannut vetää mitään ns. 'repliikkiä' tähän väliin, vaan hän kokeili toisen nilkkaa hieman tunnustellen, ja katsoen missä kohtia turvotusta oli eniten. Se punersi hieman ulkosyrjältä, ehkä hieman lähempää jalkapöytää. Tyttö nosti pojan jalkaa varoen, ja siirsi omaa jalkaansa siten, että pystyi laskemaan Maxin jalan sen päälle, jotta hän voisi hoitaa sen. Janae varmisti että toisen pohje oli hyvässä asennossa oman reitensä päällä, ja siirtyi sitten sideharson puoleen. Hän avasi sitä jonkin matkaa ja rupesi kierittämään joustavaa, valkeaa kangasta Maxin nilkan ympäri.
"Onko liian kireällä?" tyttö kysyi, kun oli kierittänyt sidettä hyvän matkaa tasaisesti varoen turvonnutta kohtaa, ammattimaiseen tapaan. Hän oli kierittäny nilkan ja kantapään kautta siististi jonkin matkaa jalkapöydän puoliväliin harsoa suurin piirtein.
"Hmm.. Sinä et tarvitse oikeastaan tukilastaa, sillä tämä parantuu parin vuorokauden kuluessa, ja lasta olisi pahempaa tilannetta varten.." hän ajatteli hiljaa ääneen, ennen kun poika ehti vastata Janaen aikaisempaan kysymykseen.
|
|
|
|
Post by Cerwel on Jan 12, 2011 19:39:46 GMT 2
Janae ei lähtenyt mukaan leikkiin, mutta Max ei pahastunut, vaan nousi takaisin istumaan.
"Sinähän oot ihan ku oikee lääkäri", poika sanoi. Hän hymyili ja vilkkaisi nilkkaansa.
"Ei ei", Max sanoi.
Hän naurahti pehmeästi ja hipaisi tytön kättä.
"Rentoudu", hän sanoi hiljaa, "ei siihen edes satu."
Poika nojautui lähemmäs tyttöä ja otti toisen kasvot käsiensä väliin. Hän liu'utti kätensä hiljaa tytön kaulan ja käsien kautta vyötörölle. Poika suuteli tytön huulia ensin kevyesti ja sitten uudestaan kiihkeämmin. Vaikka hän ei ollutkaan sitoutuvaa tyyppiä, hän ei tietenkään aikonut pakottaa Jania mihinkään. Tyttöhän oli tullut vain hänen mallikseen.Heidän välillään kuitenkin selvästi oli jotain. Max ainakin oli valmis menemään pidemmälle.
//äääh tulipa tyhmää//
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 13, 2011 6:53:13 GMT 2
Janae nosti katseensa toiseen, joka oli noussut istumaan, ja kertoi ettei siihen satu. Tyttö hymyili, ja oli hieman laskenut katsettansa, mutta nosti sen, kun Max veti Jania lähemmäs itseänsä. Hän ei irroittanut kumminkaan otetta sideharsosta, tai muuten se rupeaisi löysistymään ja se pitäisi laittaa uudestaan kokonaan. Hän vastasi suudelmaan toisella kertaa, kun poika oli ensin kevyesti suudellut toista huulille. Jan nojautui hieman Maxia vasten heidän suudellessa kiihkeämmin. Hänen silmänsä olivat olleet ummessa, mutta kun he irroittautuivat toisistaan hieman, tyttö avasi silmänsä ja nosti katseensa, ja hän katsoi Maxia silmiin aivan läheltä, syvän sinisin silminensä. Janae hymyili pienesti ja lempeästi, mutta aidosti. Yhtäkkiä hän tunsi pienen 'jymähdyksen' päänsä sisällä, mikä sai hänet nytkähtämään hieman eteenpäin melkein koko yläkehonsa kanssa, ja hänen otteensa herpaantui sideharsosta, joka oli ollut hänen vasemmassa kädessä. Jan vei kätensä pitelemään päätä, ja hän nojautui Maxiin pää eteenpäin kallistuneena, keho hieman vavahdellen, hengityksen 'epämääräistyessä'.
// No jaah
|
|
|
|
Post by Cerwel on Jan 13, 2011 21:52:56 GMT 2
Max hätkähti Janaen nytkähtäessä häntä kohti. Poika inahti hiljaa. Ja vaikka Max äsken oli ollut kaikkea muuta ja vaikka poika halusi Jania tällä hetkellä enemmän kuin mitään muuta, hän päätti olla vastuullisempi osapuoli. Hän hymyili ja katsoi tyttöä silmiin.
"Ei olisi kiva, jos mun huonekaveri ilmestyisi paikalle, eihän?", Max sanoi ja erkani hyvin vastahakoisesti Janaesta, vaikka varastikin vielä yhden suudelman. Olihan heillä toki vessa, mutta hehän olivat tulleet maalaamaan. Tai siis Max maalaamaan ja Janae malliksi. Aika helppoa. Poika kieritti siteen nopeasti ja puolihuolimattomasti nilkkansa ympäri ja jätti sen löysälle.
"Jos me joskus aiotaan saada jotain aikaiseksikin, pitäisi kai aloittaa..", Max mutisi yhä hieman pyörällä päästään, "siis maalaaminen. Sä voit olla ihan missä itse haluat ja missä vaan asennossa.. Tai sitten voit mennä sivuttain istumaan tuohon tuoliin."
Hän nyökkäsi kohti huoneen ainoaa tuolia, jonka hän oli asettanut sopivan matkan päähän maalaustelineestä.
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 13, 2011 22:26:11 GMT 2
Janae tunsi epämääräisen tunteen sisällänsä, eikä hän osannut reagoida mihinkään ympäriltänsä, ei edes Maxin puheisiin. Hänen katseensa ja hieman tytön ilmekin oli jämähtänyt niille sijoilleen, ja hänen katseensa siirtyi toisaalle jostain syystä. Hänen kehonsa vavahteli hieman muun muassa käsivarsien ja olkapäiden kohdalta välillä. Janae yritti koota itsensä, mutta hän ei pystynyt juurikaan edes ajatella mitään, jokin kamala jomotus kävi hänen päässään, jokin ahdistava tunne, mikä tuntui muuallakin kehossa.
".. J-.. Juu.." hän sai sanotuksi, mutta jotenkin tyttö tuntui olevan omissa maailmoissansa, vaikka hän ei pystynyt ajatellakaan mitään. Hänen silmänsä tuiottivat kuin yhteen pisteeseen ja jos hänen epämääräistä, avuttomalta vaikuttavaa katsettansa oli vaikea tulkita, mutta sen ainakin huomasi että Janaeta vaivasi jokin ahdistava tunne mikä syntyi aivan tyhjästä. Hän haparoiden laskeutui sängyltä lattialle, mutta jotenkin tytön keskittymiskyky herpaantui, ja hänen mieli tuntui jotenkin painuvan 'kasaan'. Tytön jalat vavahtelivat hieman ja hän sängystä tukea ottaen 'valahti' lattialle polvilleen uloshengityksen käydessä raskaammaksi.
".. Hh.. Hetki.. vain.." Jan lausui uloshengityksensä lomassa, mutta menisi 'pidempi hetki', sillä tytön päässä rupesi heittämään hieman.
|
|
|
|
Post by Cerwel on Jan 13, 2011 22:40:20 GMT 2
Max vilkaisi Janaeta kummastuneena, kun kuuli tytön epämääräisen vastauksen.
"Jan? Ei sun ole pakko, ajattelin vaan..", Max sanoi, muttei ehtinyt puhua loppuun, kun tyttö valahti lattialle. Poika kumartui tytön ylle, eikä oikein osannut tehdä mitään.
"Janae?" hän melkein huusi ja laskeutui itsekin polvilleen, "Jan, mikä sulla on? Mitä mun pitäis tehdä?"
Poika ehti jopa epäillä toisen pilailevan, mutta Janae olisi kyllä maailman paras näyttelijä jos osasi näytellä noin uskottavasti.. jotain.
"Teinkö mä jotain? Mitä mä teen?" hän jatkoi yhä puoliksi huutaen, "mikä sulla on?"
Max ravisteli Jania hartioista hyvin varoen. Mikä tuolle noin yllättäin tuli?
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 14, 2011 9:10:52 GMT 2
Janaen päässä pyöri vaikka hän kuinka yritti keskittyä ja nousta seisomaan keho vavahdellen, mutta hän ei vain kyennyt. Hän ei pystynyt edes kuulemaan kovin hyvin, vaikka kuinka yritti, ja sivusilmällä näki kun Max tuli tämän luokse, ja saattoi ehkä kuulla jotain, mutta ei selvästi. Jan oli saanut taas melkein tyhjästä kohtauksen- viitaten tytön epilepsiaan jota ei ole vielä varmennettu hänen papereihin.
Janaen syke oli hieman hidastunut, ja hänen sydämensä jymähteli senkin edestä, tai ainakin tämä oli hänen tunne tytön sisällä. Hän oli puristanut silmänsä kiinni ja hän yritti saada hengityksensä tasaantumaan, mutta aivan turhaan, koska ei kyennyt juurikaan kontrolloimaan itseään. Tyttö tunsi kädet hartioillansa, ja pienen ravistelun tunteen, joka sai hänet hieman 'heräämään' taas todellisuuteen. Janae avasi hieman silmiänsä ja nosti katsettansa, nähden hieman sumeana Maxin edessänsä. Hänen katseensa oli hieman sekavan oloinen, ehkä hieman tuskallisenkin oloinen.
".. M.. Max.." tuo sai sanottua hiljaa uloshengittäessänsä, joka oli työlästä, aivan kun hän ei saisi henkeä. Tuon silmäluomet menivät puoliumpeen ja tytön kehosta poistui jonkin verran jännitettä, ja hän painautui tästä johtuen Maxia vasten.
|
|
|
|
Post by Cerwel on Jan 14, 2011 23:04:25 GMT 2
Max tuijotti hämmästyneenä tyttöä, joka oli todella pahan näköinen. Tuliko sille jokin kohtaus? Hän ei todellakaan halunnut olla todistamassa kenenkään kuolemaa. Vaikka eihän nyt kukaan kuolisi, poika kuitenkin tiesi mitä ongelmatilanteissa piti tehdä. Nyt Max tosin vain seisoi tumput suorina, eikä osannut tehdä yhtään mitään.
"Janae? Mitä mä teen?" hän ärähti ja ravisteli Jania vähän kovemmin, "mitä helvettiä mä voin tehdä?"
Poika nousi ja alkoi kävellä ympäri huonetta.
"Pitäiskö mun raahata sut terkkarille? Vai antaa tekohengitystä? Vai heittää vettä päälle?" Max puhui ääneen, vaikka tyttö tuskin pystyisi vastaamaan. Hän kumartui taas Janin puoleen, mutta sitten hänen ylitseen valahti taas epätoivon aalto ja hän nousi, alkoi marssia ympyrää pienen huoneen ympäri ja päästää turhautuneita ääniä.
"Mitä mä teen?" hän voihkaisi koko ajan.
Lopulta hän päätti tehdä sentään jotain ja painoi päänsä seinää vasten. Mitä ihmettä hän tekisi? Pitäisi kai pyytää apua. Hän ei varmaan jaksaisi kantaa Janie koulun läpi terkkarille, joten terkkarin pitää tulla tänne. Niin, niinpä tietenkin.
"Mä.. mä hankin apua", Max sanoi ääneen vahvistaakseen asian ja avasi sitten oven selälleen. Hän tarttui käsivarresta ensimmäistä ohikulkevaa ihmistä, joka oli pienikokoinen tyttö.
"Onko sulla kiire?" Max kysyi. Tyttö pudisti päätään ja poika huokaisi.
"Hyvä, hakisitko terkkarin tänne. Mun kaverilla on.. joku kohtaus tai jotain."
Tyttö nyökkäsi taas, kääntyi ympäri ja lähti viilettämään pitkin käytävää. Poika istui tuolille ja tuijotti koko ajan kiinteästi Jania. Loputtomalta tuntunen ajan päästä terveydenhoitaja asteli huoneeseen.
|
|
