Sherlock-kerho kokoontuu

[Agitha]

// Alex ja Hassis ja Liza ja Car ja Agi ja Lily ja... //

Oli matematiikan erikoisryhmän erikoisryhmän erikoistunnin aika. Toisin sanoen luonnontieteellismatemaattisen erikoisryhmän matematiikkanerot oli koottu yhteen, jotta he saisivat tasoistaan lisäopetusta. Tilanne oli Saint Walden's Schoolissa ennenkuulumaton. Samaan erikoisryhmään oli sattunut kolme neroa nerojen joukossa, eikä erikoisryhmän opettaja enää kyennyt antamaan kolmikolle tarpeeksi haastavia tehtäviä muun ryhmän opettamisen ohessa. Hän oli pärjännyt vielä Alexin ja Lilyn kanssa, mutta kun ryhmään oli tullut vielä yksi yliälykäs oppilas, opettaja oli saanut tarpeekseen, ja päätti perustaa kolmelle oman erikoiserikoisryhmän, jonka tunnit pidettiin tavallisten erikoistuntien jälkeen illalla.

Lily saapui matematiikan luokkaan ensimmäisenä. Edes opettaja ei ollut ehtinyt vielä paikalle, mutta ovi oli auki. Se oli merkki siitä, että luokkaan meneminen oli sallittua. Tottuneesti hän käveli ensimmäisen pulpettirivin oikeanpuoleiselle paikalla, ja ryhtyi kasaamaan tavaroitaan pulpetille. Toisin kuin Alex, hän tarvitsi laskujen ratkaisemiseen laskimen. Se teki hänestä hieman muita ryhmäläisiä hitaamman, mutta kuitenkin keskiverto-oppilaita huomattavasti nopeamman. Hänen laskunsa olivat virheettömiä ja hänen logiikkansa pettämätön, eikä ollut hänen vikansa, ettei häntä oltu siunattu numeromuistilla. Kaavat hän sentään oli opetellut ulkoa kaavakirjasta, ihan vain säilyttääkseen ylpeytensä rippeet.
Tottuneesti Lily järjesteli kynänsä, viivottimensa, laskimensa ja konseptinsa pulpetilleen samaan järjestykseen kuin aina. Hänen ja Alexin välillä vallitsi nopeuskilpailu, ja Lilyn oli käytettävä hyväkseen kaikki helpotteet. Hänellä meni paljon kallista aikaa laskimen naputtelemiseen, vaikka hän osasikin naputella laskinta vasemmalla kädellään samalla kun kirjoitti oikealla.
Lily vilkaisi seinällä olevaa kelloa, ja arveli, että kahden muun ja opettajan olisi jo aika olla luokassa.

[cardea]

Joku hemmetin neropatti oli saanut niin loistavan idean, että Lizan piti ravata jossain helvetin lisätunneilla siksi, että oli muita älykkäämpi. Hän höyhentäisi sen ääliön. Vaikka tietenkin tämä oli ollut suuri kohteliaisuus ja niin edelleen, ei se voinut pätkääkään kiinnostaa Lizaa, joka viihtyi hyvin joutilaana tunneillaan ja ei pannut pahakseen pientä uppoaikaansa. Lisäksi se nostatti egoa, että vaikeimmatkin laskut olivat hänelle helppoja kun muut pakersivat niiden kimpussa tuntejakin.

Luokan ovi oli auki ja Liza astui luokkaan ilmeettömämpänä kuin kumiankka. Hän katsahti tyttöä, joka veti jotain ihmeellistä järjestyshullun kuumaa unta ja lysähti sitten ikkunapaikalle. Hän otti esiin kynän ja vihkonsa. Muuta ei tarvittu.

Nyt ärsyyntynyt nero saattoi tutkia tyttöä katseellaan ja totesi tämän vaikuttavan melkein hikipinkolta. Laskin melkein huvitti Lizaa, sillä hän ei itse käyttänyt moista kuin äärimmäisen harvoin ja sitäkin yleensä silloin kun jollekulle piti näyttää miten lasku merkittiin. Ulkonäöllisesti toinen näytti paljon somemmalta kuin Liza, joka oli saanut tänään jo satinkutia siitä, että hän ei ollut piilottanut numerosarjaansa. Haistakoot kukkasia kaikki, jotka siitä kitisivät. Katse kuitenkin poistui tytöstä taululle ja siitä kattoon. Lizaa kyllästytti jo.

[Hass]

Alex harppoi käytävää pitkin matematiikan luokan suuntaan. Hän oli hiukan ajoissa, mutta miksipäs ei olisi ollut - olihan kyseessä hänen vahvin aineensa. Sitä paitsi hän halusi tietää, minkä takia rehtori oli mennyt sekoilemaan jotain kurssien kanssa ja perustantu uuden ryhmän. Pikkulinnut olivat laulaneet, että koulussa oli joku uusi laskupäällä siunattu ihminen. Joku yhtä hyvä kuin hän tai Lily. Ja yhtä hyvällä Alex tarkoitti helvetin hyvää. Poika retuutti toisessa kädessään luentopaperinippua, toisessa kuulakärkikynää. Korvan takana odotti savuke seuraavaa taukoa. Alexilla oli vieläkin jalassaan sinivalkoruudullisen pyjamanhousut ja keskivartaloa peitti harmaa pitkähihainen t-paita. Asukokonaisuus oli vielä ihan normaali Alexille, vaikka kouluaikana olisikin pitänyt olla koulupuku päällä. Kukaan ei enää jaksanut enää edes huomauttaa Kerrille siitä. Kun oli todellinen lahjakkuus, koulun johto arvosti enemmän lukua paperilla kuin pieniä sääntöjä. Alexin tulokset kansainvälisissä ja muissa testeissä nostivat Saint Waldeninkin arvoa ja sitä tunnuttiin pitävän korkealla. Huomattuaan tämän poika olikin alkanut ottaa omia vapauksia koulun säännöistä. Alex pisti päänsä matematiikan luokkaan ja huomasi ihmeekseen olevan paikalla ennen opettajaa. Lily istui tutulla paikallaan ja Alex suunnistikin lähemmäs pulpettien lomitse.
Hän ei tervehtinyt sanallisesti tyttöä, mutta pörrötti ohimennessään Lilyn hiuksia. Alex asettui Lilyn viereiselle paikalle, laski paperinsa ja kynänsä pöydälle ja katsoi sitten otsa rypyssä uutta oppilasta, joka oli hiukan syrjässä ja näytti nielaisseen sitruunan. Tai ainakin Alex kuvitteli ihmisen näyttävän tuolta, jos nielaisi sitruunan muutamassa palassa. Alex ei voinut olla varma, sillä hän ei ollut katsonut peiliin sen teon tehdessään.

Sitten Alex istui paikalleen, kumartui laskemaan päänsä pöydälle ja sulki silmänsä. Hänellä oli muutenkin sellainen olo, että pienien päiväunien jälkeen tunnin tulevat tapahtumat voisivat olla paljon mielenkiintoisempia. Ei kulunut minuuttiakaan, kun poika oli jo kevyessä unessa tupakka yhä korvan takana.

[Agitha]

Lily havahtui puuhistaan, kun luokan ovi aukesi, ja joku tuli sisään. Yleensä Alex tuli sisään niin ryminällä, ettei kyseessä voinut olla hän. Sen siis täytyi olla se uusi tyyppi. Izabelleko hänen nimensä oli ollut? Oli ihan hauskaa saada joku uusi hänen ja Alexin hulvattomaan seuraan. Joko tyyppi ei tajuaisi Alexin touhuja ollenkaan, tai sitten opettaja kasvattaisi kiiltäviä harmaita hiuksia kaljulle päälaelleen.
Lily kääntyi vilkaisemaan tyttöä vasta sitten, kun hän oli istuutunut toiselle puolelle luokkaa. Pään kääntäminen heti, kun toinen astui sisään, olisi ollut aika kiusallista käytöstä.
Uusi tyttö vaikutti hieman vetäytyvältä henkilöltä, ja koska tyttö ei tervehtinyt häntä, Lilykin päätti olla hiljaa. Ohimennen hän pani merkille, että tulokas oli samaa maata hänen kanssaan. Pienikokoinen, sievä ja tyttö.
Pian ovi kävi uudestaan, ja tällä kertaa Lily tunnisti Alexin askeleista. Hän ei vaivaantunut edes kääntymään, sillä varmaankin vanhasta tottumuksesta Alex istuisi hänen viereensä. Lily tunsi pojan käden pörröttävän tukkaansa, ja virnisti tälle. Hänen tukkansa oli niin pitkä, että sitä oli vaikea saada sekaisin.
"Terve", hän tokaisi, kun Alex lysähti istumaan hänen viereensä. "Kiva mekko", hän vielä kehaisi Alexin vaatevalintaa. Lilysta olisi ollut mahtavaa, jos hänelläkin olisi ollut pokkaa pukeutua tunneille miten sattuu.
Ilmeisesti edes Alex ei tuntenut uutta oppilasta, sillä poika vilkaisi tyttöä uteliaasti, ennen kuin päätti ottaa päiväunet. Lily hoksasi savukkeen pojan korvan takana, ja hetken harkinnan jälkeen nappasi sen sormiinsa. Varovaisesti hän tunki savukkeen Alexin sieraimeen ilman mitään sen kummempaa syytä, ja toivoi opettajan tulevan pian. Hän alkoi tuntea olonsa levottomaksi.

[cardea]

Vaikka pikku likka olisi möllöttänyt silmät lautasen kokoisina Lizaa, tämä olisi ignoorannut toisen. Hän oli niin tottunut tuijotukseen, ettei enää edes huomioinut sitä. Hän kuitenkin suvaitsi vilkaista ryminällä tullutta jätkää. Kaksi muuta olivat selvästi tuttuja ja Liza valmistautui henkisesti jo vääntämään suurimman oppilaan ranteen nurin, jos tämä koskisikaan hänen hiuksiinsa. Lisäksi tyttöä ärsytti se, että toisella oli vapaa-ajan vaatteet, kun hän oli ahtautunut koulupukuun. Tosin housut eivät olleet yhtä kamalat kuin hamonen tai mekko.

Seuraavan kerran kun Liza huomioi kaksikkoa hän huomasi tytön tunkevan jätkän sieraimeen tämän tupakkaa. Mikä hukkaan heitto ja miten tyhmää. Liza vain katsoi mitään sanomattomana ja pohti oliko hän mennyt väärään luokkaan. Tämä oli varmaan se älykääpiöiden ja tasottomien joku homma.

Opettaja salli saapua luokkaan ja tämä jopa hymyili, hymy kuitenkin katosi kasvoilta kun hän huomasi tupakan sieraimessa. Ilmiselvästi tälläkin oli epäilyksiä heidän älykkyydestään siinä kohtaan. Lizan teki mieli lähteä litomaan ja jos tämä olisi jokin sairas vitsi, hän ei vastaisi teoistaan.

[Hass]

Alex nuokkui autuaan onnellisena paikoillaan otsa vasten pulpettia. Hän tunsi kyllä tupakan sieraimessaan, muttei jaksanut avata silmiään vaan tuhisten yritti kääntää hiukan päätään pois päin, jotta Lily jättäisi pojan vartalossa oleva muut aukot rauhaan. Hän oli sen verta tajuissaan, että kuuli kyllä uudet askeleet. Ne kuitenkin olivat ja opettajan eikä Alexilla ollut erityisempää hinkua nähdä opettajan naamataulua. Oli parempi teeskennellä nukkuvansa ja vältellä alun höpinöitä. Ei siksi, että hänellä olisi ollut parempaa tekemistä. Ei, Alex oli ihan iloinen tästä koulun jälkeen järjestetystä lisämahdollisuudesta. Jostain kumman syystä hän piti koulusta, vaikkei yleensä tehnytkään mitään hyödyllistä tunneilla. Se kuitenkin rikkoi hiukan yleistä tylsyyttä ja antoi muutakin tekemistä kuin maailman järkyttämisen. Opettaja näytti valmiilta lyömään hanskat tiskiin ennen kuin oli aloittanut tunnin pitämistä ja jo se oli lupaava merkki. Poika hapuili silmät kiinni tupakan sieraimestaan ja pyyhkäisi sitä ohimennen pulpetin kanteen, kunnes palautti sen korvansa taakse sen oikealle paikalle. Raottaen silmiään Alex vilkaisi ensin Lilya, sitten uutta tyttöä ja vielä opettajaa.
"Hei sinä", hän huikkasi uudelle tytölle: "Lily haluaa tietää kuka sinä olet. Ja miksi sinä näytät nielaisseen pari laatikollista tequila-shotteja ilman tequilaa ja suolaa."

[Agitha]

Opettaja ei näyttänyt olevan kovin innoissaan saamastaan tuntiseurasta, vaikka epäilemättä matematiikalle omistautuneelle henkilölle täytyi olla hieno hetki päästä nauttimaan matemaattisesti lahjakkaan nuorison parhaimmistosta. Lily oli melko varma, että he kaikki olivat opettajaa nopeampia, ja hyvin todennäköisesti opettajan opettamisen osuus jäisi hyvin pieneksi.
Sopivasti Alex päätti herätä, ja vilkuili ympärilleen. Lopulta hän päätti huikata jotain uudelle tytölle. Se ei välttämättä ollut kovin hyvä idea, sillä tyttö ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta heidän seurastaan.
"Aivan", Lily sanoi Alexin perään. "Tämä tässä on Lily. Minä olen Alex", hän ilmoitti, ja taputti Alexia päälaelle ikään kuin poika olisi hänen lemmikkinsä.
Sitruunoita koskevaan kysymykseen Lily ei viitsinyt kommentoida mitään. Alex selvästikin kerjäsi tapansa mukaan verta nenästään, joko uudelta tytöltä tai sitten opettajalta.
Lily vilkaisi opettajaan päin, joka oli ilmeisesti yrittänyt saada heidän huomionsa. Opettaja oli kuitenkin työskennellyt tarpeeksi kauan Alexin kanssa tajutakseen luovuttaa ajoissa. Mitään selittämättä hän kävi jakamassa monisteet heille kaikille. Ilmeisesti he saisivat työskennellä melko itsenäisesti, sillä matematiikan opettajalla ei ollut heille mitään opetettavaa. Todennäköisesti hän vain vahtisi heitä luokassa samalla kun he opettivat itse itseään.
Lily vilkaisi monistettaan, ja totesi sen olevan hieman liian helppo heidän tasoisilleen oppilaille. Tehtävät näyttivät kuitenkin vaikenenvan loppua kohden. Ilmeisesti opettaja halusi kartoittaa heidön osaamistaan. Ikään kuin siihen olisi muka tarvetta...

[cardea]

Hiljaisuuden, joka ympyröi Lizaa katkaisi jätkän utelu sitruunoista ja tequiloista.
"Olisi mulla kiinnostavampaakin tekemistä. Liza", tyttö esittäytyi ja katsoi kaksikkoa sinisillä silmillään ja hymähti tytön esittelylle. Niin niin. Hetkeksi siniset silmät palasivat opettajaan, joka koetti saada heidän huomiotaan, mutta tämän auktoriteetti ei oikein pelittänyt sillä hetkellä. Nuorilla oli kiinnostavampaakin juteltavaa.

Tuskainen huokaisu tuli Lizan huulilta kun hän katsoi monistetta. Miten tyhmänä häntä oikein pidettiin? Hyvä kun hän piti suunsa kiinni äyskäisyltä. Sen sijaan hän sukaisi mustia hiuksiaan ja katsoi opettajaa pää kallellaan melkein toruvan näköisenä. Jos hänen oli pakko käydä täällä, niin voisiko tuo edes tuoda hänen eteensä arvoituksia?
"Kuka teidät tähän huijasi?" Liza kysyi ja kirjoitti vastaukset paperille sen kummemmitta välivaiheitta. Hän kykeni täydelliseen keskusteluun samaan aikaan, sillä hän oli nähnyt tehtävät ennenkin jossain. Oli siis hyödytöntä laskea niitä, kun ne muisti jo.

Kärsivällisyys ei ollut hyve ja Lizaa ei todellakaan nyt kiinnostanut mikään alkeismatematiikka. Todellisuudessa he vetivät jo joidenkin proffien tasoja, mutta sehän ei Lizaa hetkauttanut sen kummemmin. Ei hän aikonut mennä minnekkään numroja pyörittelemään elääkseen. Ei sellainen ollut hänen tapaistaan. Hän halusi tehdä jotain muuta.

[Hass]

"Älä sekoita hiuksia, nainen", Alex torui Lilya äidillisesti ja yritti päästää kauemmas tytöstä vaikkei pojan lyhyet hiukset siitä mihinkään olisi sekoittuneet. Poika taputti varovasti show:n vuoksi hiuksiaan, kunnes tyytyi vaan pörröttämään olematonta hiuspehkoaan rajusti. Nyt viimeistään hiukset olisivat sekoittuneet, jos ne olisivat olleet tarpeeksi pitkät.
"Kyllä, minä olen Lily ja puhun usein itsestäni kolmannessa persoonassa", Alex nyökkäsi vakavasti ja yritti muikistaa huuliaan tyttömäisesti - epäonnistuen selvästi.
"Sitä paitsi, mikä voisi olla parempaa tekemistä kuin matematiikan tunti?" Alex ihmetteli pää kallellaan ja katsoi uutta tyttöä, Lizaa. Joku voisi luulla pojan olleen sarkastinen, mutta todellisuudessa hän oli vakavissaan. Hän ei tiennyt parempaa tekemistä kuin matematiikan tunneilla, jossa pystyi niin loistavasti pätemään omilla tiedoillaan ärsyttääkseen opettajaa. Se oli suorastaan liian helppoa.

Alex otti iloisesti hymyillen paperin vastaan opettajalta ja alkoi kirjoittamaan monisteelle laskujen perään vastauksia, edeten lopusta alkuun. Numeroita toisensa jälkeen putoili paperille, kun Alex ei edes vaivautunut kunnolla keskittymään laskuihin - sen verran helppoja ne olivat. Hiukan vaikeammissa olisi voinut joutua jo ajattelemaan pidempään.
"Ne sanoi, että jos olen kiltti poika niin saan jäätelön. Ison jäätelön. Suklaahippujäätelön. Kirsikan kanssa", Alex totesi huolettomasti hymyillen: "Ja Alexhan nyt tulee perässä kaikkialle minne minä menen."

[Agitha]

Muutkin penutuivat hetkeksi tehtävien pariin, eikä Lily halunnut jäädä huonommaksi. Hän oli tottunut olemaan paras, ja nyt kun hän työskenteli muiden parhaiden kanssa, hänen kiltapiluviettinsä heräsi.
Lily naputteli laskimeen laskuja vasemmalla kädellään kirjoittaen samalla oikealla, ja vilkuili vuoroin paperiaan ja vuoroin laskinta. Hänen ei tarvinnut pysähtyä miettimään tai lukemaan tehtävänantoa, sillä hän kykeni lukemaan seuraavan tehtävän samalla kuin viimeisteli ensimmäistä. Se oli aika kunnioitettava kyky, ja omasta mielestään Lily ei saanut tarpeeksi huomiota kyetessään laskemaan manuaalisesti lähes yhtä nopeasti kuin Alex laski päässään.
"Taasko ne puhuvat sinulle?" Lily kysyi Alexilta samaan aikaan kun laski laskuja konseptilleen. "Unohditko taas lääkkeesi? Ei sinun kannattaisi uskoa, mitä ne sanovat, koska tiedät itsekin ettet ole koskaan kiltti poika. Mutta jos sinä saat niiltäjäätelöä, minäkin haluan."
Ilmeisesti uusi tyttö Lizakaan ei jäänyt muita huonommaksi. Sen sijaan opettaja näytti hivenen epätoivoiselta huomatessaan, kuinka nopeasti he saivat tehtävänsä tehtyä. Opettajalle riittäisi tarpeeksi töitä jo pelkästään monistamisessa.
Lily laski kynän pulpetilleen ollessaan valmis, ja vilkaisi opettajaa kohottaen hieman kulmiaan. Hän tunsi jonkinasteista ylpeyttä, kun opettaja poistui luokasta alistuneen näköisenä keksimään heille lisää tekemistä. Ilmeisesti tasokoe ei ollut vienyt heiltä niin kauan, kun opettaja oli luullut.
"Ja jos ne jakelee jäätelöä, Lizakin varmaan haluaa. Sillä lailla meidät aivopestään olemaan hyviä matikassa."
Liza ei vaikuttanut erityisen sosiaaliselta ihmiseltä, mutta ei häntä kannattanut ulkopuolellekaan jättää.

[cardea]

Kai Liza katsoi kahta sekoilijaa hetken alta kulmain ja virnisti sitten. Se näytti hyvin yllätävältä ilmeeltä totisilla kasvoilla.
"Mä keksin paljonkin. Onhan tääkin ihan jees, mutta kyllä mä muutakin voisin tehdä", hän totesi ja virnisti valkeat hampaat välähtäen. Hän muistaisi nuo kaksi nimeä ja mahdollisesti selvittelisi ja tekisi vähän päätelmiä... Hakkerointi oli sitten mukavaa. Kyllä hän huomasi muiden tietyn totisuuden ainetta kohtaan, mutta Liza piti sitä tylsänä, kunnes joutui pohtimana jotain asiaa kauan ja hartaasti. Eikä testi ollut mitenkään niitä kriteereitä täyttävä, päin vastoin. Se oli liiankin helppo. Vain toinen hameväen edustajista käytti laskinta, mikä oli sinänsä jännittävää ja hän kykeni pysymään melkein kahden laskinkoneen vauhdissa. Kunnioitettavaa. Mutta Lily, joka oli Alex, ja Liza selvisivät laskuista muistilla ja aivoillaan. Tytön oli todella oltava ahkera. Lizalle koko homma oli vain leikkiä, mikä kuulosti julmalta kun toiset raatoivat matematiikan parissa niska limassa ja tuskassa.

Toisten puhuessa hulluista jotenkin kevyeen sävyyn ja varsinkin harhoista, Lizan kasvojen lihakset jännittyivät aavistuksen. Hän ei ollut koskaan pitänyt hullujen kustannuksella vitsailulla tai sitten hullun esittämisestä. Kai se johtui isästä ja siitä, että vaikka tämä oli ollut hullu Liza oli rakastanut tätä enemmän kuin mitään muuta maan päällä.
"Toki mä jäätelön haluan ja eikös meidät ole jo pesty? Mehän kökötetään täällä somasti kuin kanat orrella ja ootetaan vaan uusia laskuja, joiden pitäisi olla muille siansaksaa", Liza totesi ja rentoutui. Hänen olisi opittava olemaan sosiaalinen ja päästämään jutut välillä toisesta kuulereiästä sisään ja toisesta ulos.
"Onhan niillä suklaajäätelöä?" hän kysäisi kuin ohimennen ja ajatteli, että ruokailuunkin olisi vielä aikaa. Miten hän selviäisi? Siellä oli tänäänkin hyvää ruokaa, kuten oli ollut kaikkina päivinä.