|
|
Post by Suklaanappi on Jan 11, 2011 20:36:59 GMT 2
Charlotten koulupäivä oli mennyt jo ohitse. Hän sysäsi huokaisten maantiedon kirjan syrjään, sillä oli juuri saanut läksynsä tehtyä. Kilttinä tyttönä tuo tietenkin pyrki tekemään läksynsä heti koulun jälkeen, niin ei tarvinnut sitten myöhemmin keskeyttää vaikkapa inspiraatiota hoitaakseen omat velvollisuutensa. Neitokainen oli tosissaan saanut läksynsä tehtyä, joten nousi sängyltä ja suoristi harmaan hupparinsa ja sulki kirjat laatikkoonsa huomisaamua odottamaan, jolloin Char niitä sitten viimeistään kaipailisi. Ulkona sataa tihutti, joten sinne ei tietenkään voinut mennä. Oleskeluhuoneessa olisi ihan takuulla porukkaa, joten brunettea ei huvittanut lähteä sinnekään vilkaisemaan. Mitä turhia, kun ei kuitenkaan ollut oikein ketään, kenelle olisi voinut puhella. Olisi siis varmaan parasta pysyä omassa huoneessa, joten farkkuihin pukeutunut kaunokainen sieppasi rakkaan vihkonsa ja kömpi takaisin sängyllensä, jossa oli juuri äsken tehnyt läksynsä. Ei tässä muutakaan oikein voinut, sitä paitsi Charlottella oli yksi ficci, Harry Potteriin liittyen, jota voisi jatkaa. Sormet avasivat sivun, jossa tarina oli jäänyt kesken, joten hän nappasi oikeaan käteensä lyijytäytekynänsä, neitokainen ei vaan enää osannut kirjoittaa normaalilla lyijykynällä. Hän kumartui vihkonsa ylle ja syventyi tarinaansa sulkien korvansa ulkopuolisilta ääniltä. //lyhyt, lyhyt, lyhyt, mutta tällä mennään.// |
|
|
|
Post by annie on Feb 2, 2011 18:37:42 GMT 2
Arianna saapui huoneen kaksi ovelle käveltyään ensin käytävän läpi. Seuraavaksi tyttö veti kaulastaan korun, jossa roikkui avain, koska ei ollut varma oliko vieläkin tuntematon huonetoveri tullut. Sitä paitsi saattaisi olla tökeröä tutustua ovella. Anna työnsi avaimen lukkoon, ehkä hiukan vainoharhaisesti, kuunnellen kuuluuko huoneesta mitään. Kuunteleminen jäi turhaksi, huoneesta ei kuulunut mitään. Ei pihahdustakaan. Arianna, joka oli kumminkin suhteellisen utelias ihminen, avasi oven ja antoi katseensa kiertää huoneen. Jäädessään katsomaan kirja kasaa, joka oli ilmestynyt poissaolon aikana, Anna kuuli huoneesta sittenkin ääntä ja käänsi uteliaat ruskeat silmänsä huoneenjakajan sänkyyn, jolla oleskeli tyttö jonka kasvoja ei näkynyt ruskean hiusverhon takaa. Tyttö, oletettavasti Charlotte oli kumartunut jonkun esineen ylle, tarkemmin katsottuaan Anna oletti sen olevan kirja. Ilmeisesti kiharapää ei ollut kuullut oven avausta, joten Arianna sulki oven hiukan kovempaan ääneen. Hienoa, minulla on kuuro kämppis. Anna tuhahti mielessään, mutta tajusi hiukan katuvana, että huomaamattomuus saattoi johtua intensiivisestä keskittymisestä, samoin kävi hänelle itselleen usein tanssiessa. Anna kertasi vielä mielessään kaiken mitä Giselle oli aiemmin kertonut kävellessään muutaman askeleen toisen sänkyä kohden. ”Öm… Taidat olla Charlotte?” Arianna kysyi korottaen ääntään ja luomalla pienen hymyn huulilleen, ”Olen Anna, mukava tavata! Taisit olla jo nukkumassa, kun eilen tulin.”
// Eipä tästäkään tullut erityisen pitkää ja kyllä olen hidas, hidas, hidas(://
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Feb 3, 2011 21:44:08 GMT 2
Neitokainen oli täysin uppoutunut kirjoitukseensa. Voldemort oli juuri kutsunut Bellatrixin luokseen ja nainen oli juuri avaamassa ovea, kun hän hätkähti oven sulkeutumisen ääneen. Hän ei ollut kuullut, että se olisi edes avautunut, joten säikähti pahasti, eihän hän ollut edes tottunut vielä jakamaan huonetta kenenkään kanssa tai siihen, että joku vain voisi törmätä sisään aivan yllättäen. Charlotte kohotti katseensa samalla, kun toinen alkoi puhella, tarkisti että hän oli Charlotte ja esitteli itsensä. Varmaan tytön sinisistä silmistä paistoi se hämmennys ja nolostuneisuus, jota tuo juuri sillä hetkellä koki.
”Aivan… todellakin, hauska tavata. Ja niin, olen Charlotte… Ilmeisesti en myöskään herättänyt aamulla? Yritin kyllä liikkua niin hiljaa kuin kykenin.” tyttö saneli omalla pehmeällä äänellänsä, joka sopi täydellisesti neitokaisen ulkonäköön. Yhtä hento kuin puhujansa.
Sitten tyttönen arveli, ettei olisi kovinkaan viisasta ainakaan palata takaisin työhönsä. Se olisi ollut kovin epäkohteliasta ja epäkohteliaisuus ei ollut tytön mieleen. Ei hänen käytöksessä eikä toisten ihmistenkään käytöksessä. Niinpä Charlotte katsoi parhaakseen sulkea vihkonsa ja niin tuo myös teki. Hän sulki vihon kannet ja kurkottautui heittämään kynänsä penaaliinsa.
”Noh… Miten olet viihtynyt täällä? Aikaistahan se on kysyä, mutta…” tyttö kohautti olkapäitään ikään kuin pahoitellen typerää kysymystään. Parempaa ei kuitenkaan ollut saatavilla ja kun tuo olisi hoitanut pakolliset velvollisuutensa, eli jutellut muutaman sanasen Annan kanssa ettei tämä täysin saisi hänestä epäystävällistä kuvaa, niin hän voisi sitten siirtyä johonkin muuhun. Ehkä.
|
|
|
|
Post by annie on Feb 15, 2011 23:25:51 GMT 2
Arianna huomasi heti säikäyttäneensä brunettea ja loi hiukan pahoittelevan ilmeen, joka ei selvästikään toiminut kovin hyvin. Sillä Charlotten, hämmentävän, sinisistä silmistä paistoi vieläkin pieni säihkähdys ja hämmennys, sekä tytön pehmeä ääni oli kovin hento, tämän vastatessa Annan, jälkeenpäin ajateltuna turhan tunkeilevaan ja kova ääniseen, esittelyyn. ”Et herättänyt, mutta en kyllä muutenkaan herää kovin helposti”, Anna vastasi hymyillen hiukan varovasti Charlotten lopetettua hennon puheensa, kääntyi ja käveli muutamalla askeleella omalle sängylleen. Charlotte vaikutti hiukan hiljaiselta Ariannan mieleen, mutta taas Anna halusi saada hiukan laajemman kuvan ennen lopullista arviotaan. Olihan Char kumminkin hänen huonetoverinsa, jonka kanssa pitäisi huone jakaa vielä suhteellisen kauan. Anna otti yksinkertaiset mustat ballerinat pois jaloistaan ja istahti sängylleen luoden katseensa tähän uuteen tuttavuuteen. Normaalisti neiti olisi jo hölöttämässä jotain turhanpäiväistä, mutta ei halunnut säikäyttää uudelleen tätä hennon oloista sinisilmää.
Arianna huomasi, että Charlotte oli sulkenut vihkonsa ja oli juuri kurkottautumassa penaaliaan kohden, ilmeisesti laittaakseen kynänsä pois. Anna oli jo sanomassa, ettei hänen takiaan tarvinnut lopettaa, mutta Charlotte ehti jo aloittaa kysymällä, miten hän oli viihtynyt tähän mennessä, joten Anna muodostikin eri lausahduksen. ”No, mukavaltahan paikka vaikuttaa. Pelottaa vain ehkä tuo opetuksen taso, vaikken mikään huono koulussa olekaan, mutta kyllä ensivaikutelma on hyvä”, Arianna naurahti, osaksi hassusta kysymyksestä, mutta myös siitä ettei ollut itsekkään ehtinyt pohtia asiaa. Kyllä kaiken kaikkiaan ensivaikutelma oli hyvä. ”Tutustuin myöskin jo Giselleen, uskoisin että tiedät hänet”, Anna jatkoi vielä. Neiti veti vasemman jalkansa venytykseen, samalla katsahtaen vielä Charloten silmiin. Sinisempiä hän ei ole nähnytkään. Anna räpäytti vielä muutaman kerran mustia ripsiään käännettyään katseensa pois silmistä, vihkoon johon Char oli kirjoittanut. ”Olet siis englannin linjalla?” Anna kysyi saadakseen varmuuden tietoihinsa.
//okei täytyy selitellä että en oo oikeesti näin kauheen hidas:D kaikki vaan on kasautunu lähiaikoina...//
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Feb 20, 2011 14:46:50 GMT 2
Neitokainen oli täysi paska jossain normaaleissa tutustumiskeskusteluissa, ellei aihealue ollut hänen sydäntään lähellä, toisin sanoen käsitteli joko kirjallisuutta tai kirjoittamista. Mutta Ariannan kanssa nyt Char ei osannut edes kuvitellakaan sellaista, tuo tyttö näytti hyvin huolehtivan ulkonäöstään. Kyllähän sen nyt heti näki, ettei toinen ihan vain huvikseen pukeutunut collareihin ja kulkenut meikittömänä pitkin maita ja mantuja, kovettuneen unenrähmän ripe ripsissään. Toisin kuin Charlotte, joka ei juurikaan sellaisista asioista jaksanut välittää. Ensivaikutelma olisi siispä Ariannan mielestä hyvä. Tyttönen nyökkäsi hymy huulillaan. Kyllä toinen varmaan pärjäisi, vaikka opetuksen taso totta kai oli ehkä normaalia korkeampi. Mutta jos Anna kerta kesken lukukaudenkin pääsi tänne, niin ei tällä varmaankaan tulisi olemaan ongelmia.
Charlotte ei voinut olla hymähtämättä huvittuneena, kun neitokainen mainitsi Gisellen. Giselle Clinton, tyttö vaipui hetkeksi ajattelemaan tätä hyvännäköistä snobia, joka kyllä tiesi oman kauneutensa vähän turhankin hyvin hänen mielestään, mutta siltikään tämä ei voinut sanoa mitään pahaa tuosta tytöstä, jonka pelkkä hymykin sai hänet hieman hymyilemään.
”Kukapa ei Giselleä tuntisi?” tuo lausahti pikkaisen virnistäen ja käänsi samalla katseensa toiseen, jolloin Annan katseet keskittyivät hänen silmiinsä. Se sai tyttösen hieman hämmentymään, sillä kyllähän hän tiesi silmiensä olevan hyvin siniset. Ne kiinnittivät aina kaikkien huomion.
Arianna varmisteli, että hän oli tosiaan englannin linjalla. Hetken aikaa ruskeatukka ihmetteli, miten tyttö sen oli saanut tietää, mutta nyökkäsi sitten muistaen, että tyttöhän oli tavannut Gisellen. Kaikki tunsivat Gisellen ja Giselle taas tunsi kaikki.
”Niin olen.” neitokainen lausahti vielä ääneenkin.
”Olikos se niin, että sinä tulit tanssilinjalle, vai?” hän kysäisi, sillä kyllähän tyttöseltä nyt kuulevat korvat löytyivät, vaikkei tuo niin kamalan kiinnostunut ollutkaan muiden ihmisten asioista.
”Mitä tanssit?” tuo tiedusteli sitten vielä.
# Ei se mittään. Ymmärrän khyl. : D #
|
|
