Suupala

[Agitha]

//Kerveli ja Hayley//

Ruokatunnit olivat meluisaa aikaa. Saint Walden's School koostui täysin teini-ikäisistä oppilaista, ja teini-ikäisillä oppilailla oli luonnollisesti teini-ikäisten oppilaide ruokahalu. Ei tietenkään kaikilla, mutta koska ne, jotka juuri teini-ikänsä vuoksi kieltäytyivät ruuasta pitivät suurempaa meteliä itsestään kuin ne, jotka tappelivat viimeisistä pinaattiletuista tai kävivät ruokasotaa keskenään, oli hälinä taattu.
Jotkut opettajiakin tiukkapipoisemmat oppilaat häiriintyivät metelistä, mutta Damien ei kuulunut heihin. Hänellä ei ollut ollut (kuvainnollista) pipoa enää moneen vuoteen, ei kireää eikä löysää. Siksi hän hymyili, kun joku tuuppasi häntä tarjottimellaan kylkeen, ja nauroi, kun viimeinen jauhelihapihvi katosi hänen nenänsä edestä. Hitot makuasioista, kasvispyörykät olivat pohjimmiltaan suunnilleen samaa ainetta kuin jauheliha.
Damien lapioi lautaselleen sopimattoman määrän ruokaa, jota hän ei edes harkinnut viimeistelevänsä, ja suuntasi sitten etsimään sopivaa pöytää. Damien ei yleensä syönyt ystäviensä kanssa, sillä ruokailu oli erinomainen tekosyy ahdistella viattomia oppilastovereita. (Damienin ystävät eivät olleet viattomia.)
Tällä kertaa sopivan pöydän virkaa toimitti ikkunan lähellä sijaitseva pöytä, jossa oli vapaana tasan yksin paikka. Pöytä oli täysin tyttöjen valloittama, joten Damien arveli sulautuvansa hyvin joukkoon. Hän asteli suoraa päätä pöydän luo, ja laski tarjottimensa vapaalle paikalle niin huolimattomasti, että yksi kasvispyörykkä vierähti hänen lautaseltaan pöydälle.
"Päivää, arvon neidit", hän tervehti pöydässä istujia, ja asettui aloilleen.

[Cerwel]

Hayley "ystävineen" oli vallannut pöydän ikkunan vierestä. Tytöt tirskuivat ja kikattelivat innoissaan. Hayley ei ollut järin puheliaalla päällä, joka myös oli järin harvinaista. Tyttö tyytyi nyökkäilemään sopivissa väleissa ja kommentoimaan välillä jotakin. Tälläkin hetkellä hän esitti kiinnostunutta Britneyn kertoessa jostain Joonaksesta, jonka tuo oli tavannut Espanjanmatkallaan. Hayley tunki suuhunsa kasvispyörykän ja pyöritteli toista lautasellaan. Britney hänen vieressään huokaili ihastuneena ja Hayley hymyili toiselle säälivästi. Britney näytti loukkaantuvan ja alkoi selittää juttua jollekkin toiselle. Mikä syy sillä oli loukkaantua? Tyyppihä oli Espanjassa eli Britneyn oli turhaa haikailla sen perään. Kai sitä sai esittää myötätuntonsa?

Hayleytä ei erityisemmin Britneyn loukkaantuminen surettanut. Hänen ympärillään pyöri aina koiranentumaisesti käyttäytyviä ihmisiä. Ne suuttuivat helposti, mutta antoivat heti anteeksi. Ilmeisesti Britneykin leppyi jo, sillä hän kyseli jo Hayleyltä sopiko hänen hiuksiinsa paremmin sininen vai vihreä. Hayley mutisi jotain epämääräistä vastaukseksi, sillä hänen huomionsa oli jo kiinnittynyt tarjottimeen, jonka joku läväytti hänen eteensä. Paikalle, jota hän oli luvannut varata Jessicalle. Jessica voisi kuitenkin istua jossain muualla. Hayleyllä oli parempaa seuraa. Katse lipui pojan vartaloa pitkin kasvoihin. Ihan mukavan näköinen tyyppi. Eikä hän voinut olla ihan surkimus. Harvalla pojalla oikeastaan oli pokkaa istua tyttöjen pöydän keskelle. Hayley hymyili toiselle. "Päivää.. mm.. arvon herra", hän sanoi ja sujautti kolmesta kasvispyörtkästä viimeisen suuhunsa.

[Agitha]

Osa tytöistä vastasi Damienin kohteliaaseen tervehdykseen hymyllä tai arkisella moilla, muutamat jättivät hänet kokonaan huomiota tai nyökkäsivät vain vakavina. Vain yksi tyttö vastasi hänelle asiaan kuuluvalla tavalla, ja se oli oikein piristävä pieni huomio.
Hetken ajan Damien pohti, mikä mahtoi olla häntä inhoavien prosentuaalinen osuus koko joukosta, sillä olisi suorastaan julmaa viettää aikaa porukassa, jossa yli 30% tunsi vastenmielisyyttä häntä kohtaan. Hänellä ei ollut mikään tarve olla ärsyttävä, mutta arvellessaan häneen kohdistuneiden vihaisten tai surullisten katseiden kattavan vain 15% pöydän ääressä istuvista tytöistä, hän rentoutui tuolillaan, ja tarttui haarukkaansa.
"Onko hyviä pyöryköitä?" hän kysyi häntä vastapäätä istuvalta tytöltä, joka oli juuri herroitellut häntä. He söivät samaa ruokaa, toisin kuin muut onnekkaat, jotka olivat ehtineet saalistaa itselleen jauhelihapihvin.
Vastausta odottamatta Damien pisteili pyörykän poskeensa maistelematta sitä sen kummemmin. Koulun ruoka ei yleensä maistunut millekään, joten miksi vaivautua?
"Onko sinulla tarpeeksi ruokaa? Näytät nälkiintyneeltä", Damien sanoi katsellen häntä vastapäätä istuvan tytön lähes tyhjää lautasta uteliaasti. Jostain syystä tytöt pitivät siitä, kun heitä sanottiin nälkiintyneiksi. Jos joku sanoisi Damienia nälkiintyneen näköiseksi, hän menisi ostamaan itselleen lihapiirakan.
"Minulla on tässä vararuokaa, jos haluat", hän sanoi, ja esitteli kukkurallista lautastaan, jota kukaan järkevä ihminen ei pistelisi poskeensa yksinään. "Olisi hirveän ikävää, jos olisit jo syönyt, ja jättäisit minut tänne yksin ihan vieraiden tyttöjen kanssa." Ei sillä, ettei tämä tyttö olisi ollut vieras.

[Cerwel]

"Loistavia", Hayley vastasi hymähtäen ja katseli hetken tyhjää lautastaan. Hän oli ottanut kasvispyöryköitä, vaikka olisi niitä jauhelihapihvejäkin riittänyt, vegetaristi kun oli. Tuntui inhottavalta syödä eläimiä, vaikkei Hayley niistä muuten välittänytkään. Tietenkin Hayley otti nälkiinyt kommentin kehuna. Hän ei vain kommentoinut sitä mitenkään. Tyttö oli hyvin tottunut kehuihin. Hän sai niitä aina, kun halusi.
"Mmm.. ai niin vai?" hän mutisi ja kääntyi katsomaan Damienia ja sitten tuon lautasta, joka oli kukkurallaan tuokaa. Tyttö virnisti.
"On mulla, mutta voin kyllä uhraautua", hän tyrkkäsi tarjottimensa pojalle ja nojasi kyynärpäällään pöytään.
"Enhän mä sua yksin jättäis, vaikka olenkin jo syönyt", hän naurahti ja joi nopean kulauksen vesilasistaan, "näiden kanssa sä et haluaisi jäädä yksin, usko pois", hän supisi ja kumartui lähemmäs poikaa. Hiljaisesta äänensävystä huolimatta Britney taisi kuulla ja mulkaii häntä vihaisesti. Sitten hän otti tarjottimensa ja marssi perse keikkuen astioita palauttamaan. Hayley virnisti. "Kuten näet", hän sanoi ja joi samalla vesilasin tyhjäksi.
"Saako arvon herran nimeä kyyä?" Hayley kysyi naurahtaen.

[Agitha]

Damien kohotti kulmiaan.
"Miten voi olla tarpeeksi ruokaa, kun lautanen on tyhjä?" hän ihmetteli suu täynnä perunaa ja kasvispyöryköitä. "Jos syö liian vähän, tulee nälkä. Ja nälkäinen ihminen on pahantuulinen, ja pahantuulisille ihmisille tapahtuu helposti ikäviä asioita. Syö, syö, tyttö, jos haluat välttyä traagiselta kohtalolta", hän neuvoi äidillisesti, ja työnsi osan perunoistaan ja pyöryköistään tytön lautaselle. Siitä huolimatta hänelle itselleenkin jäi kylliksi.
"Ja kiitos siitä", Damien kiitti vilipittömästi käsi sydämellä, kun tyttö lupaisi pitävänsä seuraa hänelle ruokatunnin ajan. Mulla tavoin hän ei reagoinut tytön viittaukseen huonosta seurasta, sillä elämä oli opettanut hänelle, ettei tyttöjen välisiin kiistoihin tai edes keskinäisiin mielipiteisiin kannattanut ottaa kantaa. "Pelkään tyttöjä niin kamalasti." Se oli vale.
Pian Damien tajusi virheensä, ja pyrki korjaamaan sen, sillä se oli helposti ymmärrettävissä loukkaukseksi häntä vastapäätä istuvan tytön naiseutta kohtaan.
"Sinä et ole ihan niin pelottava, kuin nuo muut", hän sanoi sitten, ja väläytti aseistariisuvan hymynsä. "Olet söpömpi."
Kohteliaisuus ei aiheuttanut Damienissa minkäänlaista häkeltynyttä tai nolostunutta reaktiota, vaan hän sanoi sen yhtä luontevasti kuin olisi puhunut säästä. Hän piti toisten kehumisesta, ja toiset pitivät kehuista. Jos jonkun kuului häkeltyä, se oli se henkilö, jota Damien puhutteli.
Damien oli ehtinyt ahtaa suunsa täyteen ruokaa jo uudemman kerran, kun tyttö kysyi hänen nimeään. Turhia kiirehtimättä hän pureskeli ja nielaisi, ja esitteli itsensä vasta sitten.
"Olen Damien", hän sanoi, ja hymyili. "Oleto sinä Hannah?" hän arvasi, vaikkei hänellä ollut mitään syytä olettaa, että toisen nimi oli Hannah. Se vain sattui juolahtamaan hänen mieleensä.

[Cerwel]

Hayley virnisti pojalle, muttei oikeastaan osannut vastata äidillisiin neuvoihin mitään. Hän veti lautasensa takaisin ja vilkaisi Damienia nopeasti ja työnsi sitten suuhunsa yhden kasvispyörykän ja maisteli sitä ennen kuin nielaisi. Eihän se oikein miltään maistunut, mutta oli kiintoisa makuelämys tytölle joka on tottunut pelkkään viiden tähden ruokaan. No oli hän toki syönyt Saint Walden'sin kasvispyöryköitä ennenkin. Ne eivät olleet koulun ruokalistalla mikään harvinaisuus.
"Niin vai.." hän hämmästeli kulmiaan kohottaen ja oli jatkamassa, mutta poika ehti ensin. Eikä Hayley tajunnut ottaa toisen sanoja loukkauksena. Kehuista hän ilahtui, luonnollisesti. Vaikka Hayley olikin varsin tottunut kehuihin, ei hänellä tietenkään ollut mitään niitä vastaan. Varsinkin kun ne lausuttiin noin mallikkaasti. Hän piti pojasta. Hän piti siitä, ettei hän punastunut tai kikattanut tai katsellut muualle kehuessaan. Hän vain lausui sen. Vähän niinkuin itsestäänselvyyden, joka se kieltämättä olikin. Lisäksi pojan hymy oli niin ihana.. "Kiitos", hän vastasi ja hymyili kevyesti, ei mitenkään erityisen häkeltyneenä vaan ikään kuin kohteliaisuuden vuoksi. Oikeasti hän oli ihan myyty tälle pojalle.

Hayley ehti taas jatkaa hitaanpuoleista syömistään, kun Damieniksi esittäytynyt poika jatkoi. Hän hämmentyi hieman tuosya kysymyksestä. Oletko sinä Hannah? Miksi hän olisi Hannah? Hänellähän oli paljon hienompi nimi kuin tylsä ja tavallinen Hannah.. Hayley pureskeli ruokansa nopeasti loppuun ja vilkaisi sitten Damienia kysyvästi.
"En", hän sanoi, "miksi olisin?.. Mä olen Hayley."
Hän hymyili pojalle ehkä hieman flirttailevastikin ja työnsi perunan suuhunsa. Sitä hän ei kummemmin viitsinyt maistella vaan nieli sen nopeasti. Koulun perunat eivät kuitenkaan maistuneet miltään. "Mä en muista nähneeni sua ennen", Hayley jatkaa sitten, "millä linjalla sä olet?"

[Agitha]

"En tiedä", Damien vastasi rehellisesti. "Minusta Hannah on kiva nimi. Hannah on Hannah myös toisin päin, ja sellainen nimi olisi aika siisti", hän höpisi tunkien samalla ruokaa suuhunsa kuin nälkäinen herrasmies ainakin.
"Ja kappas", hän sanoi sitten osoittaen tyttöä haarukallaan hieman epäkohteliaasti. "En edes arvannut kovin huonosti, Hayley." Damien hymyili taas enkelimäisesti, ja nielaisi suullisen kasvispyöryköitä.
"Hayley on vielä kivempi nimi kuin Hannah. Sääli etten keksinyt sitä itse."
Kaikki tyttöjen nimet olivat kivoja, mutta sitä tuskin kannatti mainita erikseen. Jostain syystä tytöt halusivat tuntea olevansa ainutlaatuisia ja toisia tyttöjä parempia asiassa kuin asiassa.
"Damien on kreikkalaisperäinen nimi, vaikka nykyään sitä käytetään englanninkielisissä ja ranskankielisissä maissa. Se tarkoittaa 'kesyttää'. Se on ehkä vähän tylsä, eikä sovi minulle, koska en ole kovin kesy", hän puheli. Hetken mietittyään Damien sai palautettua mieleensä myös tytön nimen merkityksen. Ilmeisesti turhan tiedon kerääminen osoittautui aika ajoin hyödylliseksi harrastukseksi, jos tarkoitus oli pitää kevyttä keskustelua yllä.
"Hayley on vanha englantilainen nimi, ja tarkoittaa heinäniittyä. Minusta se on aika romanttinen nimi, koska niityt ovat kauniita, vai mitä?"
Damien jätti sanansa leijumaan hiljaisuuteen toisen tulkittavaksi. Hän keskittyi ruokaansa juuri sopivan pitkään vaikuttamatta epäkohteliaalta, ja käänsi sitten katseensa tyttöön. Hän katsoi Hayleyn kasvoja hetken, ja kohottautui sitten puoliksi seisomaan ylettääkseen kurkottamaan ruokapöydän yli. Hän pyyhkäisi peukalollaan olemattoman ruuanmurun tytön suupielestä ja hymyili ystävällisesti.
"Kasvipyörykkää", hän selitti, ja istui taas alas.

[Cerwel]

Hayley virnisti ja pakotti itsensä nielaisemaan vielä yhden kasvispyörykän. Vaikka kylläisenä ei pitäisi syödä. Ylensyöntihän oli synti ja se lihotti. Pyörykät eivät edes olleet hyviä.
"Et niin", tyttö sanoi ja pyöritteli ruokaa lautasellaan. Hän hymyili taas ja hörppäsi vesilasistaan.

"Eihän kesy ja kesyttää ole sama asia. Jos se tarkottaa kesyttäjää?" Hayley naurahti ja nojasi pöydän yli kohti poikaa.
Damien kuulosti kävelevältä tietosanakirjalta kertoessaan nimien merkityksiä. Miten ne ylipäänsä liittyivät aiheeseen? Oliko heillä edes aihetta? Ei kai sitten. Hayley ei ollut perillä nimien merkityksistä, ei edes omastaan, mutta heinäniitty? Mitä ihmettä ne idiootit ovat ajatelleet, kun antoivat hänelle nimeksi heinäniitty?
"No.. minusta niityissä ei ole mitään erityisen kaunista. Onhan ne ihan kivoja, mutta eivät minusta kauniita..", Hayley sanoi lopulta. Niityt olivat vaan.. paljon kasveja. Ne eivät olleet kovin kummoisia, mutta tyttö piti siitä että Damien sanoi hänen nimeään romanttiseksi.

Hayley katseli hieman epäluuloisena Damienia, joka kurkotti pöydän yli pyyhkimään hänen suupielestään. Tyttö virnisti ja tökki yhä haarukalla ruokaansa.
"Väitätkö etten mä osaa edes syödä siististi?" hän kysyi, eikä ollut itsekään ihan varma mitä sillä tarkoitti. Se jäisi sitten Damienin mielikuvituksen varaan.

Ihmiset alkoivat kadota heidän ympäriltään, mutta ruokatuntia oli vielä reilusti jäljellä. Toivittavasti Damien ei lähtisi, kun Hayley oli kerrankin löytänyt mielenkiintoista seuraa. Hän ei jaksanut kuunnella päivästä toiseen ystäviensä juoruja, jotka yleensä toistuvat samoja asioita.
"Ei kai sulla ole kiire minnekään?"

//minäkö hidas? ehkä vähän.. pikkuisen.. anteeksi siitä..//