Superheroes and Sidekicks

[Hass]

Hiukan tokkurassa vieläkin oleva Leo katseli Damienia herkeämättä, mutta rehellisyyden nimissä ei juurikaan kuullut (tai ymmärtänyt) mitään mitä toinen sanoi. Hänellä oli tärkeämpääkin ajattelemista. Miltä Damien tuntuisi Leon vartaloa vasten, kuinka Leo saisi tilannetta etenemään, voisikohan hän lukita Anthonyn vaatekaappiin täksi yöksi ja miksi ihmeessä kurkkusyöpä liittyi teenjuontiin. Kaikki tärkeitä ja oleellisia asioita siis.

"Sepä sattui! Minäkin pidän asioista, jotka tuntuvat hyvältä! Olen suorastaan fani", Leo hymyili valloittavasti pilke silmäkulmassaan: "ja ehkä minä voin auttaa sinua esileikin kanssa vaikka onhan se aika vastenmielistä minulle..." Kaiken järjen mukaan Leon olisi pitänyt kohdata laskuhumala, mutta sen sijaan hän tuntui nousevan uuteen lentoon ja ehkä se oli hyvä. Hän ei varsinaisesti halunnut sammua kesken kaiken jos kaiken työn jälkeen saisikin Damienin kahden kesken jonnekin.
"Minusta tuntuu, että sinä pystyt suorastaan tuntemaan kuinka paljon niistä pidän", Leo hymähti ja tuijotti Damienin huulia. Kyllä, ne olivat vieläkin liian kaukana Leon mielestä. Ne saisivat olla vieläkin lähempänä. Sitten Leon toiveet toteutuivat ja Damien ilmestyi hänen syliinsä. Paljon parempi. Paine tuntui hyvältä. Leon kädet nousivat varkain Damienin vyötäisille ja peukalot kiusoittelivat Batman-paidan ja college-housujen väliin jäävää ihokaistaletta.
"Paha vain, että minun kämppikseni ei ole kovin avoin ihmisten luonnolliselle seksuaalisuudelle tai sinä olisit jo minun sängyssäni", Leo vastasi ja hänen äänensä oli jokseenkin säröinen.
"Miten sinun huoneesi?"

[Agitha]

Damien hymyili vinosti Leon puheiden muuttuessa hetki hetkeltä korneimmiksi. Batman (& Robin) - Lupa ampua yli, siinä vasta nimi uudelle leikille. Vain nero yhdisti supersankarit ja James Bondin, ja vain nero halusi lähteä leikkiin mukaan.
"Hmm. Totta", Damien sanoi, ja liikautti jalkaansa Leon nivusilla. "Jos haluat sanoa, että se on taskulampuu, uskon sinua."
Damien antoi Leolle mahdollisuuden säästää hänen viattomuutensä elämän... kovilta tosiasioilta

Damien leikitteli Leon paidan kauluksella hajamielisesti ja huomasi ohimennen, kuinka toisen kädet etsiytyivät hyväilemään hänen vyötäröään. Itsevarma hymy pojan huulilla leveni.
"Kuka sinun huonekaverisi on? Minä olen hirveän hyvä saamaan toiset ymmärtämään ihmisten luonnollista seksuaalisuutta. Yleensä se niin sanottu ymmärtämättömyys on vain kateutta. Vegasissa on tilaa vielä yhdelle."
Se oli täydellisen avoin, taka-ajatukseton ehdotus, jonka Leo voisi halutessaan hylätä. Oli 94% todennäköisyys, että Leon huonekaveri ei haluaisi osallistua intiimille retkelle Vegasiin, ja todennäköisyys sille, että Leo halusi olla kahden, oli suunnilleen samaa luokkaa. Yrittänyttä ei laitettu, tietenkään.
"Minun huonekaverini on Kyle Harrison, ihan kiva kaveri. Veikkaan, että hän melko varmasti on juhlistamassa tätä ainutlaatuista vapaailtaa jossain muualla, mutta jos hän on huoneessa, voimme yrittää saada hänet ymmärtämään tämän akuutin yksityisyyden tarpeen."
Kyle oli rento kaveri, mutta Damien ei ollut aivan varma hänen suhtautumisestaan ihmisen luonnolliseen seksuaalisuuteen, kuten Leo oli asian ilmaissut.
"Joten jos sinun huonekaverisi nipottaa pikkuseikoista ja on turhan kiinnostunut siitä, mitä naapurisängyssä tapahtuu, voimme mennä minunkin huoneeseeni."
Ensin oli sovittava käytännön asiat, ja vastan työtä seurasi hupi.

[Hass]

"Njää, minun taskulamppuni on huomattavasti pienempi, joten ei se se voi olla", Leo pahoitteli ja yritti pitää sisällään rinnastaan nousevat murahdukset, kun tunsi toisen liikuttavan jalkaansa Leon haaroissa. Graden piti pienen tauon, nojasi päätään selkänojaa vasten ja yritti olla liikuttamatta vyötäisiään, joskin hänen vartalonsa oli kehittänyt jostain oman tahdon, tehden täysin päinvastaista kuin Leo käski.

"Minä todella epäilen, että Anthonya kiinnostaisi. Sillä on jo omasta takaa jotain suurta sisässään, ettei sinne muuta oikein mahdu", Leo mumisi. Hänellä ei varsinaisesti ollut mitään huonetoveriaan vastaan, mutta he eivät yleisesti ottaen olleet parhaita kavereitaan. Eikä sillä, että Leo harrastaisi ystäviensä kanssa peuhaamista. Hän yritti pitää yksityiselämänsä erillään ja totta puhuen Anthony ei oikein iskenyt Leoon sellaisena, joka harrastaisi kolmen kimppoja.
"Mutta jos sinulla on tähän hätään joku toinen mielessä, niin ihan vapaasti", Leo virnisti vinosti ja antoi sormensa käydä Damienin housun vyötärönauhan alapuolella.
"Uuuu minä haluan panna Kylen sängyllä!" Leo innostui kuullessaan ystävänsä nimen. Koska Leo oli vieläkin aika hyvissä promilleissa hän ei tullut ajatelleeksi miksei tiennyt etukäteen Damienia, jos hän kerran oli Kylen kämppis tai ajatellut, että tämä yhden yön juttu ei välttämättä nyt olisi paras idea.
"Mennään sinun huoneeseesi", Leo päätti ja nosti katseensa Damienin silmiin. Sitä paitsi hän oli varma, että jos Kyle olikin ehtinyt jo heidän ryyppyreissultaan takaisin, poika siirtyisi valittamatta Leon huoneeseen jatkamaan uniaan. Leo oli muuten hypännyt pystyyn ja lähtenyt retuuttamaan Damienia poikien käytävää kohti, mutta heidän kahden henkilön kasan alimmaisena hän odotti kärsimättömästi Damienin nousemista. Jos he eivät pian lähtisi, Leo olisi täysin valmis siirtymään hommiin tässä sohvalla ja yövahti ei välttämättä arvostaisi sit yhtä paljon kuin Damien ja Leo.

[Agitha]

Damien virnisti. Hän oli joskus yrittänyt lähestyä Anthony Hammondia puhtaasti kaverillisessa mielessä, mutta poika oli joko liian vakava tai liian sulkeutunut (eli siveellinen, jos totta puhuttiin) kestääkseen Damienin seuraa. Voi Tonya... Alaston Damien hänen huoneessaan saattaisi todella olla hänen pahin painajaisensa, eikä Damien millään tahtonut suoda hänelle sitä nöyryytystä, että joku koulun kilteistä ja siveellisistä tytöistä kuulisi pojan kirkuvan kuin pikkutyttö ja juoksevan paniikissa pakoon. Anthony, joka vaihtoi uimapuvunkin pyyhkeensä alla poikien pukuhuoneessa...
Tilaisuus oli houkutteleva, mutta se oli jätettävä väliin.
"Ah. Tiedän mitä tarkoitat", Damien sanoi vinosti hymyillen. "Anthonylla on niin suuri sielu."
Malttamattoman Leon sormet käväisivät jo Damienin housujen kuminauhan alla, joten mopolla oli luva karata käsistä. Hän oli harvinaisen hyvä ohjailemaan karkuteille päässeitä mopoja, joten se sopi mainiosti.
"Voit luottaa siihen, että minulla on vain sinut mielessäni", Damien virkkoi imelästi, ja sipaisi peukalollaan Leon leukaa. "Tuskin pystyt pitämään näppejäsi erossa minusta kovin kauaa, joten kolmas osapuoli päätyisi yleisöksi kumminkin."
Niine kliseineen Damien nousi seisomaan ja odotti, että Leokin sai kammettua humalaisen ruhonsa ylös upottavalta sohvalta.
"Seuratkaa minua, arvon herra", hän kehoitti, ja suuntasi kohti huonettaan.

Leo onnistui kuin onnistuihin vaappumaan Damienin perässä tämän huoneelle saakka, mikä olisi osoittautunut luultavasti hyvin hankalaksi tehtäväksi, jos alkoholipitoisuus pojan veressä ei olisi laskenut ainakin vähän. Huoneensa ovelle päästyään Damien avasi sen, ja herrasmiehen tapaan piteli ovea auki seuralaiselleen.
"Majani on matala, mutta uskon sen tyydyttävän tarpeenne", hän sanoi kohteliaasti, nappasi maasta sukan, joka kuului luultavasti joko hänelle tai Kylelle, ja kipitti takaisin ovelle. Hän pujotti sukan ovenkahvaan, ja virnisti Leolle.
"Onnen amuletti", hän ilmoitti, ja sulki oven heidän perässään.

//K-18---->//