After schoolday //annie!//

[Suklaanappi]

Korkeakorkoisten mustien kenkien kopina säesti erään bruneten kävelyä ulkona pilvisessä säässä, muttei onneksi sateisessa. Kyynärtaipeessa roikkui tietenkin Pradan merkkilaukku, ruskeaa nahkaa oleva sellainen. Ylleen Giselle oli sinä perjantaina aamulla loihtinut puuterinpunaisen topin, mustat sukkahousut, olihan nyt hivenen viileämpi ilma, mustan nahkahameen ja laukun kanssa samaa sävyä olevan ruskean takin. Hiukset hän oli vapauttanut heti viimeisten oppituntien päätyttyä soljen puristuksesta ja nyt ne heilahtelivat kauniisti olkapäillä.
Ajatukset liikehtivät baletissa, nykyisessä suhteellisen uudessa tanssissa, jota ballerinat tällä hetkellä kaikkein eniten harjoittelivat. Ja tummatukka kertasi mielellään ajatuksissaan tanssia, löytäen muutamia kohtia, joita hänen pitäisi vielä hioa. Se ei Giselleä haitannut, vaan innosti entisestään harjoittelemaan enemmän. Onneksi koulupäivä todellakin oli ohi, samoin treenit siltä viikolta, sillä tänä viikonloppuna ei olisi treenejä. Jälleen oli uusi parin päivän vapaa alkamassa, kunnes se taas liukuisi pois oppilaiden hyppysistä ja tulisi kouluviikko. Viikot menivät oikeastaan yllättävän nopeasti.
Ja niin tuli uutta mietittävää, miten kuluttaa viikonloppu? Normaalisti Gis lähti ystävineen kaupunkiin, vaikkei se mikään hääppöinen ollutkaan, mutta löytyi sieltä aina jotain, jolla kuluttaa aikaansa. Kings Walden ei todellakaan ollut muotitietoisten kaunottarien paratiisi, mutta paremman puutteessa tytöt mieluummin lähtivät sinne, ainakin hyvällä ilmalla, kuin jäivät koululle mädäntymään.

Ovi sulkeutui diivan perässä ja eikä tuo jäänyt odottelemaan. Katseita Gis sai osakseen kävellessään eteenpäin, näille tuo väläytti pienen, mutta varsin hurmaavan ja kultaisen hymyn. Askeleet suuntautuivat tyttöjen päätyä kohden, jonka 4. huoneessa neito sitten asusteli. Sen hän oli omalta osaltaan hieman sisustanut mukavampaan kuntoon, sillä luonnollisestikaan edes kovin hyvällä sisäoppilaitoksella ei ollut varoja, tai sitten haluja, panostaa oppilaidensa huoneisiin. Olisivathan hienot sisustukset tosin menneet hukkaankin joidenkin älykääpiöiden käytössä. No, Giselle ei kylläkään lukenut itseään kuuluvaksi niihin älykääpiöihin, sillä hänhän omisti oikein hyvän maun, niin vaatteissa kuin sisustuksessakin. Nehän olivat melkein sama asia!

//Nyt ei oikein tyhjänpäiväinen pälätys luonnistunut, mutta... annie tänne kera Ariannansa, kiitos ja kumarrus!//

[annie]

Viimeinenkin t-paita laskostui Ariannan siroista käsistä vetolaatikkoon vieden viimeisenkin tilan täpötäydestä lipastosta. Liian pienet säilytystilat. Tyttö oli saapunut myöhään viime yönä ja purkanut tavaroitaan koko päivän. Ariannaan oli otettu yhteyttä noin viikko takaperin, että ballerina saikin tanssi stipendin, kun joku oli jostain syystä lähtenyt koulusta kesken lukuvuoden. Totta kai häntä oli varoiteltu kovasta työstä, jota tyttö joutuisi tekemään saadakseen muut oppilaat kiinni opiskeluissa, mutta tämä oli jotain mitä Anna halusi ja oli valmis tekemään töitä sen eteen. Hän oli pukeutunut tänään vaaleisiin parhaisiin farkkuihinsa, jotka olivat yhdet isäpuolen epäonnistuneen lahjonta yrityksen tuloksena saadut, ja tummansiniseen kauniisti istuvaan puseroon. Eihän ensimmäisenä päivänä voinut näyttää huonolta. Ei sillä, että Anna näyttäisi joskus huonolta.

Suljettuaan laatikon Arianna meni muutamalla tanssi askeleella samalla hiljaa hyräillen kirjoituspöydän eteen ja katsoi käsipeiliin. Jokin kasvoissa, ehkä ruskeissa silmissä, kertoi sisäisestä epävarmuudesta, mutta Anna loi kasvoilleen pienen, mutta suloisen hymyn, joka peitti tämän alleen. Pörrötettyään hallitusti mustia tuuheita hiuksiaan ja tarkistettuaan meikkinsä, jonka tyttö oli sivellyt kasvoilleen aiemmin, Anna kääntyi lähteäkseen tutkimaan hiukan oleskelutiloja ja toivottavasti tutustumaan uusiin ihmisiin. Eihän kukaan halunnut olla nolife? Ja Arianna halusi tutustua uusiin ihmisiin, mielellään ennen maanantaita.

Otettuaan vielä oven vieressä olevasta koukusta hiukan vanhan näköisen avaimen, jonka Anna oli keksinyt pujottaa pitkään hopeiseen kaulaketjuun, ja laitettuaan sen kaulaansa hän avasi oven. Kaulaketju oli sekä kätevä että suhteellisen hyvän näköinen. Ei mikään muotikoru, mutta kelpasi. Anna astui ulos ovesta ja katsoi molempiin suuntiin uteliaana, mutta hänen katseensa vangitsi vastapäisen seinän seinämaalaus. Se oli täynnä erilaisia silmiä. Kuvataide oli jotain, mitä Arianna ei ymmärtänyt, toki hän arvosti hyvä maalareita tai piirtäjiä, mutta itse hän ei osannut piirtää hymiötä tai sydämiä pidemmälle. Mietelmiinsä uppoutuneena Anna kuuli korkojen kopsetta, muttei ajatuksissaan kiinnittänyt siihen huomiota.

//Täällä ollaan. enpä tiedä voiko SW:ssä noin käydä (siis tuo kouluun kesken lukukauden), mutta tehty mitä tehty:)//

[Suklaanappi]

Ajatukset, ja samoin myös korkojen kopina lakkasivat hetkeksi, kun tytön silmien katse pysähtyi erääseen tyttöön. Tällä oli tummat hiukset, ehkä vähän pyöreähköt, lapselliset piirteet, mutta eivät todellakaan liian pyöreät. Giselle kallisti päätään mietteliäänä, hän ei ollut nähnyt tuota tyttöä koskaan ennen. Siitä tuo oli varma, sillä hän jos kuka tiesi suhteellisen suuren osan Saint Walden’s Schoolin oppilaista, eikä neitokaisen muisti kovinkaan usein pettänyt. Toisin sanoen, tuo tuntematon neiti oli uusi, ja siitä oltiin aivan varmoja. Tai sitten tuo oli eksynyt SW:n alueelle, mutta Gis ei uskonut sitä. Harvat eksyivät sisäoppilaitoksen alueille, eikö vain? Lisäksi neitokainen olisi takuulla voinut kysyä apua joltakulta, vaikkapa tuolta japanilaistytöltä, joka ohitti kaksikon ja pujahti sitten 9. huoneeseen muutaman ystävän kera. Rin Kitchida, Giselle muisteli ja kohautti olkapäitään heittäen samalla sen ajatuksen syrjään. Oli paljon tärkeämpääkin ajattelemisen aihetta, kuin Rin. Nimittäin esimerkiksi se, kuka tuo tyttö oikein oli. Se kysymys vaivasi tummatukan päätä, joten asiaan olisi otettava selvyys. Ja miten se tapahtuisi? Kiinnittämällä tytön huomio ja tervehtimällä ystävällisesti, niin kuin Gisellellä olikin tapana normaalisti.

Kevyesti heilautettiin kiharat sortuvat pois silmiltä, jotta tuo näkisi paremmin toisen, sekä vaikuttaisi paljon mukavammalta, kun ei piilotellut hiustensa takana kuin mikäkin pelkuri. Ja hänhän ei tietenkään ollut pelkuri, senhän nyt kaikki tiesivät, eikö niin? Ainakin Gis tiesi sen.
”Hei”, hän lausui iloisen avoimella äänellä ja asteli lähemmäs tummatukkaa, herättääkseen tuo mietteistään ja kääntääkseen toisen katseen itseensä tuosta maalauksesta. Kuten Ariannakin, niin hänkään ei ymmärtänyt mitään kuvataiteen päälle, mutta ei se tyttöä haitannut. Ei diiva kuitenkaan sillä tiedolla ja tuntemuksella olisi yhtään mitään tehnytkään, sillä keskittyi vain balettiin.
”Olet uusi, eikö? Olen Giselle, mukava tavata. Harvat pääsevät tänne kesken lukuvuoden” neitokainen lausui ystävälliseen sävyyn, tarkastellessaan samalla toista hymyillen.
Koska tuo arveli toisen olevan tarpeeksi järkevä siihen, että ymmärtäisi sanojen takaa piilevän kysymyksen, ”kuka sinä olet”, hän ei viitsinyt enää lausua sitä ääneen. Se olisi vain enemmänkin kuulostanut suhteellisen typerältä, joten tyttö tyytyi vain hymyilemään.

[annie]

Arianna kääntyi kuullessaan tervehdyksen ja hän huomasi ystävällisesti hymyilevän, kauniin, Annaa pidemmän, mutta tuskin paljoa vanhemman tytön. Itsevarmuus oikein huokui tytöstä, jolla oli tummat kiharat hiukset. Anna etsi huulilleen viehättävimmän hymynsä ja vastasi ”Hei!” Kuten Arianna oli huomannut jo ensisilmäyksellä, tyttö oli kuvan kaunis, kiiltävät hiukset, sirot kasvot ja täydelliset vaatteet. Anna jos jotain arvosti niin kauniita, hyvin istuvia vaatteita. Selvästi kiinnostava ihminen. Giselleksi esittäytynyt tyttö lopetti puhumisensa selvästi uteliaaseen, mutta ystävälliseen sävyyn. Anna naurahti, ”Totta, sain kuulla sen varmaan kaksikymmentäneljä kertaa.” Anna työnsi oven kiinni ja osoitti lappua ovessa ja lausui hymyillen ”Arianna Brown, huone kaksi. Mielellään pelkkä Anna ja mukava tutustua.”

Arianna tutkaili puuterinpunaiseen laadukkaan näköiseen paitaan pukeutunutta Giselleä. Tanssija, selvästi tanssija olisikohan ballerina. ”Taidat olla tanssija. Ballerina? Liikkumisesi paljasti”, lausui ystävällisesti ja hymyili leveämmin odottaen arvauksiinsa vastausta. Giselle näytti taitavalta, vaikka Anna ei ollut nähnyt hänen edes tanssivan. Täytyi muistaa, että on nykyään parhaiden joukossa. Ei enää ainoa hyvä tanssisalissa.

”En ymmärrä miten, jotkut ymmärtävät kuvataidetta ja osaavat maalata. Hyvä kun osaan piirtää kukan”, Anna naurahti selittäessään ja osoitti aiemmin katsomaansa kuvaa. Tälläisiä seikkoja oli helppo myöntää.

//Sori kun vähän kesti:)//

[Suklaanappi]

Giselle naurahti myös, kun tyttö sanoi saaneensa kuulla sen kaiketi reilu kaksikymmentä kertaa. Ihan ymmärrettävää, sillä Saint Walden’s Schoolissa harvoin tehtiin poikkeustapauksia. Toinen työnsi oven kiinni ja esittäytyi Arianna Browniksi, asuvan huoneessa kaksi. Mutta pyysi myös kutsumaan pelkäksi Annaksi ja sanoi sen saman tutun fraasin ”mukava tutustua”.
”Samoin.” neitokainen vastasi hymyillen ennen kuin tämä heitti arvauksensa ilmaan. Kuten toinen arveli, Gis todellakin oli ballerina. Arianna selitti hänen liikkumiseensa paljastaneen tytön.
”Kyllä, ballerina. Sinäkin taidat olla, sillä harvat kuitenkaan näkevät ihan tuosta vain, kuka on tanssija?” hän varmisteli.
Mikäli Anna todellakin olisi tanssija, niin he varmaan tulisivat olemaan jollain samoilla tunneilla, muutenkin kuin normaaleilla koulutunneilla. Mikäs sen mukavampaa?

Kaksikosta se, joka oli vaaleampi iholtaan, käänsi puheen kuvataiteeseen, samalla kun osoitti aiemmin katsomaansa maalausta. Clintonin perheen tytär ymmärsi täysin, mitä Anna tarkoitti.
”Älä muuta sano, minäkään en ymmärrä siitä tuon taivaallista. Kyllähän minä hymyilen tyytyväisenä, kun esimerkiksi äitini ihastelee uutta kuuluisaa tauluaan, jonka on ostanut, mutta sen pidemmälle en osaa tai tiedä. Minun kuvataiteellinen lahjakkuuteni taitaa tyssätä kukkasiin, sydämiin ja tikku-ukkoihin.” Giselle puisteli päätään hymy huulillaan ilahtuneena siitä, että edes joku oli hänen kanssaan samanlainen untuvikko kuvataiteessa.
”Kuka sinun huonetoverisi muuten on? Oletko jo tavannut häntä?” tyttönen tiedusteli hetkisen kuluttua kääntäen katseensa takaisin Annaan.
”Muuten, tuo koru on todella kaunis, minkä teit avaimestasi.” hän lisäsi vielä hymyillen.
”En olisi uskonut, että se todella voisi olla noin nätti.”

//Tuo ei kylläkään ollut kesto eikä mikään! Viikon kuluttua voi jo puhua kestosta. (://

[annie]

Gisellen vahvistettua Ariannan epäilykset baletti taustasta ja pääteltyään Annankin olevan ballerina, ei ollut paljoa myönnettävää. Kyllä tanssija toisen tuntisi. ”Totta, aina 5-vuotiaasta asti”, Anna tokaisi hymähtäen. Kaksikolla tulisi olemaan paljon tanssitunteja edessä, varsinkin jos he olisivat suurin piirtein samaa tasoa ja ikäluokkaa. Ensimmäisen ”tilannekatsauksen” jälkeen Arianna oli saanut listaansa lisää vain positiivisia asioita. Muotitietoinen, ballerina ja vieläpä sopivan puhelias. Hissukat olivat joskus hyvinkin ärsyttäviä.

Arianna huokaisi helpotuksesta, joku muukin tässä superlahjakkaiden hienostokoulussa ei ollut monilahjakkuus. Tuskin kukaan oli, mutta välillä tuli orpo-olo katsellessaan joitakin multilahjakkuuksia, jotka ensin soittavat jotain, sitten näyttävät todistustaan ja kertovat myyneensä uuden maalauksensa taivasta hipovaan hintaan. ”Niin, tanssiminen on vaan niin paljon helpompaa, se on ruumiillista ja tietysti siihen tarvitaan paljon muutakin, mutta… no niin sinä tiedät”, Arianna tokaisi vielä hymyillen aiheesta, ennen Giselle ehti kysyä hänen huonetoveristaan. ”No, hänen nimensä on Charlotte Fitz-jotain oven lapun mukaan. En oikeastaan tavannut häntä. Hän nukkui viime yönä, kun tulin ja aamulla hän oli lähtenyt. Annoin itselleni hiukan pidemmän aamun, mutta toivottavasti hänelle oltiin ilmoitettu, ettei kamalasti säikähtänyt minua laukkuineni”, Anna kertoi hiukan huvittuneena. Kuka tahansa säikähtäisi, jos yön aikana tämän huoneeseen olisi ilmestynyt joku.
”Toivottavasti hän on mukava. Olisi ärsyttävää asua sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei tule toimeen”, hän lisäsi vielä sanavyörymänsä jatkeeksi ja hymyili hiukan pahoittelevasti. ”Anteeksi, minulla on suuri suu”, Anna pahoitteli ennen, kun huomasi Gisellen katseen kiinnittyneen hänen avaimeensa ja ennen kuin Giselle kehui sitä.
”Hah, kiitos. Pujotin sen siihen, koska sitten ei tarvitse kanniskella, joka kerta laukkua mukana. Ei sillä, minä rakastan laukkuja, mutta ei jaksaisi raahata laukkua joka välissä mukana ja ainahan tuon voi heittää laukun pohjalle. Ja taas minä pölisen”, Anna kertoi ja naurahti antaen pahoittelevan ilmeen.

”Ai niin. Minkä ikäinen oletkaan?”, Anna kysyi toiselta neidiltä uteliaana pidättäen omat veikkauksen itsellään. Hän veikkaisi niin kuin aiemmin oli ajatellutkin, joko samaa ikää kuin itsellään, taikka Giselle voisi mennä myös vuotta vanhemmasta.
”Missä huoneessa muuten asut?”, Arianna kysyi hymyillen. ”Jos vaikka saan hermoromahduksen, noista silmistä. Aina kun avaan oveni niin siinä ne ovat ja tuijottavat”, Anna naurahti osoittaen vielä seinämaalausta.

//Niin ei siinä mutta tulee huono omatunto, kun sä vastaat kolmen tunnin sisällä. Ja on vielä lomakin:D Ja tuli mieleen että voisi pelaille jossain vaiheessa noilla huonetovereilla:)?//

[Suklaanappi]

5-vuotiaasta? Kaksi vuotta aiemmin kuin Giselle, sillä diivahan oli löytänyt baletin kauneuden 7-vuotiaana. Sitä ei kuitenkaan katsottu tarpeelliseksi todeta, vaan tuo nyökkäsi vain hymyillen Annan sanoille.
”Totta.” tummatukka myönteli Ariannan sanoille tanssimisen olevan vain niin paljon helpompaa. Itse hän olisi ehkä käyttänyt ruumiillinen-sanan tilalla fyysistä, sillä ruumiista tuli vain mieleen… no ruumis. Kuollut ihminen, jos joku nyt ei sanan merkitystä ymmärtänyt. Sitäkään ei katsottu tarpeelliseksi sanoa, joten Gis kuunteli sitten, kun Anna puhui huonetoveristaan.
Charlotte Fitz… roy? Se tyttö taisikin tosissaan olla kyseessä, vai? Ballerina kertasi pikaisesti mielessään, mitä muisti siitä tytöstä, todeten sitten ettei tiennyt kovinkaan paljoa kyseisestä likasta. Hiljainen kun oli ja syrjään vetäytyvä, ei se kiinnittänyt Gisellen kiinnostusta pätkän vertaa.
”Älä huoli, jaksan kyllä kuunnella.” hän naurahti tytön pahoitellessa suurta suutaan ja päätti sitten jakaa vähäisen tietämyksensä toisen huonetoverista. ”Uskoisin ilmoituksen kyllä pelaavan sinun tulosi suhteen. Charlotte on vain kovin hiljainen likka, en ole varmaan kertaakaan puhunut hänen kanssaan, hyvä kun edes olen kuullut hänen koskaan puhuvan kenenkään kanssa, kun nyhjää aina kaikkialla jonkun vihkonsa kanssa. Kuulemma todella hyvä kirjoittamaan ja onkin siis englannin linjalla.” tuo kertoi hymyillen ja naurahti sitten.

Kiiteltyään ensin tummatukan kehua avaimesta, Anna huomasi taas pölisevänsä ja antoi Gisellelle anteeksipyytävän ilmeen, johon neitokainen vastasi vain kevyellä naurahduksella, hyväksyvällä. Ei häntä lainkaan haitannut se että toinen pölisi, oli mukavaa päästä tällä tavoin jo rentoon jutusteluun. Siitä voikin sitten varmaan päätellä, että kaksikko tulisi takuulla hyvin toimeen myöhemmässäkin vaiheessa. Sepä mukavaa, eikö totta?
Arianna kyseli diivan ikää.
”17 olen. Samanikäinen kanssasi, eikö niin?” tuo vielä varmisti, sillä pienessä koulussa juorut ja tieto kulkivat nopeasti eteenpäin, joten helposti toisen ikä oli tullut Gisin korviin.
Ennen kuin hän vastasi tytön seuraavaan kysymykseen huoneestaan, neitokaisen oli pakko naurahtaa huvittuneesti, kun Anna osoitti seinämaalausta. Se oli oikeastaan melkein karmiva, joten miksei sitä ollut voinut säästää jonnekin muualle? Kuka hullu sen siihen oli oikeasti pistänyt?
”Neljännessä, en siis kovin kaukana. Voit toki aina tulla käymään siellä, pakoon noita silmiä.” kiharatukka vastasi hymy huulillaan.
”Ja tietenkin, jos ikinä kaipaat jossain apua, et löydä luokkaa tai jokin on hukassa tai kaipaat vain juttuseuraa, niin voit aina kääntyä minun puoleeni. Autan mielelläni.” neito lupaili vielä.
”Mihin sinä olitkaan oikeastaan menossa, kun olit lähdössä vai olitko lähdössä minnekään?” tyttö kyseli sitten hetken kuluttua.

//No älä viitsi, minulla oli vaan tylsää ja kun ei ollut mitään vastattavaa. Oikeastaan pikemminkin rukoilin, että saisin jotain vastattavaa ja sittenhän sinä sitä annoit. Mutta niin, itsekin olen kehitellyt sitä ajatusta, että Annan ja Charin välillä voisi myös pelailla. Saisi siihen Chariinkin sitten hieman otetta. (://

[annie]

Arianna kuunteli kiinnostuneena Gisellen tiedot huonetoverista. Ei välttämättä unelma huonetoveri, mutta eihän sitä vielä voi tietää. Anna oli yrittänyt kitkeä itsestään pois ennakkoluuloisuuden. Vielä tuloksetta. Tyttö oli myös iloinen siitä että Gis ei ottanut pahalla Annan puheliaisuutta, koska sekin oli monien mielestä myöskin yksi kitkettävistä piirteistä tytössä.

”Oikein”, Anna vastasi hymyillen, Gisin kerrottua ikänsä ja veikkauksensa. Totta kai vähintään puolet koulusta tiesivät jo hänestä kaiken. Kyllä, Arianna oli jo oppinut tunnistamaan muiden ilmeestä juorujen merkit. Mutta ei siinä ollut mitään pahaa, Annakin olisi varmaan ollut ensimmäisiä entisessä koulussaan, jotka tiesivät tuoreimmat juorut.

Arianna kuunteli aidosti kiitollisena ja käänsi päätään hiukan taakseen, vain huomatakseen Gisellen nimen ovessa hiukan edempänä käytävällä. Silmät olivat oikeasti hiukan karmivia, sekä oli mukavaa saada jo ensimmäisenä päivänä kaveri, tai ainakin joku jolle voi mennä juttelemaan. Eihän kavereiden saaminen ollut vaikeaa tytölle, mutta eihän koskaan voi olla varma. Käännyttyään takaisin Anna tuli vielä iloisemmaksi kuullessaan toisen ballerinan lupailun. Gis vaikutti aidolta. ”Kiitos, oikeasti. Minuakin saa tulla häiritsemään ihan milloin vain”, Arianna vastasi Gisille aidosti hymyillen.

Gisellen kysyessä neidin menosuuntaa tämä naurahti. ”Itse asiassa päätin lähteä tutustumaan johonkuhun ja taisinpa onnistua siinä jo heti ovesta astuttuani, joten nyt en vielä tiedäkään mitä tekisin. Mutta sinä taisit olla menossa jonnekin, ellet tullut vain kyyläämään, koska se uusi tyttö tulee ulos huoneestaan, jota en usko”, Anna sanoi hiukan naureskellen.

//Haha:D mutta niin jos yksärillä suunniteltais Charin ja annan peliä enemmän? Ja btv nyt kyllä kesti hiukan kauemmin joten syvät pahoittelut siitä (://

[Suklaanappi]

Hienoa. Juorut olivat tosissaan pitäneet paikkansa, sillä Giselle ei ollut vaivautunut etsimään mitään esimerkiksi netistä Ariannasta. Ei häntä nyt sentään niin paljoa kiinnostanut uusi oppilas, eipä tietenkään. Heh. No, olisi ehkä kiinnostanutkin, jos tyttö olisi kuullut jotain vetävää oppilaasta, mutta koska Anna oli nerojen koulussa, oli hankalaa olettaa mitään kovin räväkkää taustaa. Toki sitten oli mahdollista, että löytäisi jonkinlaisen ”uhan” tai jotain, mutta onneksi Gis saattoi myös lohduttautua siinä tapauksessa sillä, että tässä koulussa ei juuri löytynyt mitään Ashton Kutchereja tai muuta sellaista. Enimmäkseenhän täällä oli vain ihan hyvän näköistä, eikä siis mitään hurmureita. Se oli oikeastaan harmi, mutta minkäpäs Giselle sille olisi mahtanut? Kiinnostavan näköiset tyypit piti sitten vain etsiä jostain muualta kuin koulusta.

”Mukavaa, kiitos.” neitokainen hymyili ilahtuneesti, kun Anna vakuutti, että häntäkin sai tulla häiritsemään ihan milloin vain. Se olikin oikein kivaa kuulla, koska ainahan oli hyvä tietää, kenen luokse sai tunkeutua itkeä tihuttamaan, jos vaikka tapahtuisi jotain. Okei, Giselle ei ollut sellainen vätys, joka kaipasi joka välissä olkapäätä, mutta… varmuuden vuoksi, eikö niin? Mutta ei tummatukka ollut tottunut vuodattamaan kenellekään surujaan, ainakaan niitä suurimpia. Pikkujutuista sitten saikin raivota ihan sydämen pohjasta niin paljon kuin jaksoi ja tahtoi.

Diiva naurahti toisen sanoille. Oli mukavaa huomata, että he todellakin voisivat tulla varsin hyvin toimeen keskenään, ainakin Annalla oli huumorintajua ja kaikkea, mitä Gis ”vaati” ystäviltänsä. Ja ihan hyvä ulkonäkökin, joka oli yksi painavimpia kriteerejä.
”Ei, en tullut. Olin oikeastaan vain menossa huoneeseeni. Viemään kirjoja ja sen sellaista.” neitokainen selitteli hymy huulillansa.
”Ei siis mitään tärkeää… Mutta toisaalta, tässä käytävällä ei ole kovin mukavaa seisoskella, haluatko vaikka tulla käymään huoneessa, vai haluatko jo lähteä muille maille vierahille etsimään jotain muuta seuraa?” Giselle kysyi, toivoen tosissaan, että Anna tulisi, sillä hänellä olisi voinut muuten tulla tylsää.

//Määpä heittelen yksärillä sua päähän tässä illan kuluessa... Äläkä tuollaisesta viivästyksestä mitään pahoittele, oon tottunut oottelemaan vaikka viikon tai pidempäänkin jotain vastausta. Ei multa onneks ihan heti pelit loppuile. (://

[annie]

Arianna hymyili ilahtuneena huomatessaan Gisellen kasvoilta aidon ilahtuneisuuden, tai jotain sen tapaista, Gisin kiittäessä luvasta ”häiriköidä” milloin vain. Tai, kyllähän Anna saattoi vain kuvitella tai Gis saattoi olla taitava näyttelemään, mutta jokin bruneten kasvoissa vaikutti aidolta. Se vaikutti hyvältä, koska Annalle tuli tunne, että Giselleä ei kannattaisi suututtaa. Muuten opiskelusta paikassa tuli hyvin vaikeaa. Ei sillä että Arianna alkaisi mielistelemään Gisiä, siihen tyttö ei ole koskaan alentunut, mutta tuntui mukavalta että heillä ei ollut ainakaan heti alkuun mennyt napit vastakkain. Usein temperamenttinsa ansiosta Anna, joko oli samanlaisten temperamenttisten ihmisten ystäviä tai sitten hän ei tullut heidän kanssaan ollenkaan juttuun. Toivottavasti ensimmäinen vaihtoehto sopisi Gisellen suhteen.

Huumorintaju on jotain mitä Arianna arvostaa ja hetken tyttö pelkäsikin, että Gis vain katsoisi häntä oudoksuen, Annan huumori painoitteisen utelun jälkeen. Pelko hävisi Gisellen naurahdettua ja selityksen tultua hymy huulilla.
Gisin viitatessa koulukirjoihinsa Annan katse hakeutui ruskeaan laukkuun Gisellen kyynärtaipeessa. Ariannan katse kääntyi takaisin merkkiin, aito Prada. Tai Anna oli ainakin 98% varma aitoudesta. Yksinhuoltajaäidin lapsena Anna ei ollut saanut mitään kauhean kalliita asusteita, toki kohtuullisen varakkaan isäpuolen ilmaantuminen perheeseen lahjomisyrityksineen oli muuttanut asiaa, mutta ei tyttö ollut saanut koskaan Pradan laukkua.
Anna käänsi katseensa takaisin Gisellen vihreisiin silmiin, bruneten ehdottaessa joko huoneessa käymistä taikka muille maille häipymistä. Ariannan ei tarvinnut kauaa miettiä vastausta, tuskin kiinnostavampaa oppilasta loytäisi hetkessä, joten miksi heittää tilaisuus turhaan tutustua mielenkiintoiseen ihmiseen.
”Totta, nuo korkokengät näyttävät täydellisiltä, mutta vaikuttavat epämukavilta vain seisoakseen käytävällä. Ja suoraan sanottuna vaikutat mielenkiintoiselta ihmiseltä sekä meillä on tähän mennessä jutustelu mennyt niin hyvin että olisi tyhmää lähteä etsimään jotakuta muuta johon tutustua… Joten tulen mielelläni”

// Nyt kyllä kesti ja onhan sunnuntai vielä alkuviikkoa : D eikä kyllä ”tapahtumat” edenneet kamalasti(://

[Suklaanappi]

Toisen katse kohdistui Gisellen laukkuun, mikä sai pienen hymyn syntymään tytön huulille, sillä tietenkin hän oli ylpeä siitä, että käytti ainoastaan merkkivaatteita, eivätkä asusteet, jotka olivat koko asun yksi tärkeimpiä tekijöitä, olleet poikkeus. Eivät ollenkaan. Gis rakasti nyt laukkuja, koruja, kenkiä… kaikkia asusteita. Ja sen varmaan huomaisikin, jos joku koskaan vilkaisisi hänen kokoelmiinsa, jotka olivat huoneessa hyvässä turvassa ja erinomaisessa järjestyksessä. Tummatukka tiesi aina, missä hänen rakkaat vaatteensa olivat, koska se auttoi tietenkin myös asujen kokoamista ja kuten hyvin tiedettiin, ainakin suurin osa tiesi, että Giselle ei koskaan lähtenyt huolimattoman näköisenä ihmisten ilmoille, auttoi vaatteiden järjestys paljon siinä asiassa. Ei tullut turhan kiire ja koskaan ei ollut liian kiire laittautua, ei koskaan.
Tuo hymyili Ariannan vastatessa tulevansa mielellään. Se sai neitokaisen oikein hyvälle tuulelle, sillä oli tietenkin iloinen siitä, että sai näin loistavasti mahdollisuuden tutustua uuteen tyttöseen, eikä muihin tutustuminen koskaan ollut pahitteeksi, ei koskaan. Mitä enemmän Giselle tiesi jokaisesta, tai ainakin mahdollisimman monesta täällä, sitä parempi. Hänellä olisi enemmän tietoa ja tieto oli valtaa, asiassa kuin asiassa. Etenkin tässä asiassa.

”Kiitos.” neitokainen lausahti, tarkoittaen toisen kehua kenkien suhteen, samalla myös ehkä kiittäen sitä, että vaikutti toisen mielestä mielenkiintoiselta, ja hymyili sitten omaa valoista ja iloista hymyänsä.
”Se on totta, ettei näitä ole tehty paikallaan seisoskeluun.” tuo virnisti vielä ennen kuin lähti sitten astelemaan oman huoneensa ovea kohden.
Lyhyen matkan varrella hän etsi laukkunsa uumenista avaimen, pysähtyi sitten avatakseen oven avaimellaan ja, kuten arvattavaa, huonetoveria ei näkynyt missään. Onneksi, sillä Gis ei olisikaan kaivannut sen enempiä esittelyjä ja hän halusi päästä luontevammin puhelemaan Annan kanssa, mikä ei olisi onnistunut Allisonin ollessa paikalla.
”Sä voit istuutua minne tahdot, tuskin Allison nyt pistäis pahakseen vaikka senkin sängylle istuutuisit, mutta varmaan varmempi olisi, jos otat mun sängyn tai sitten vaikka tuon tuolin, miten vain.” diiva sanoi hymyillen. Ei ollut varmaan mikään ihme, että tyttö oli sisustellut sen verran, mitä kykeni omaa puolta huoneestaan.
Tuo kumartui riisumaan kenkänsä ja asteli sitten omalle sängylleen asettaen laukun myös sängylle viereensä.

//Tietty sunnuntai on alkuviikkoa, mitä sä oikein luulet? ;D//

[annie]

Arianna lähti kävelemään Gisellen takavasemmalla antaen Gisin johdattaa, tietysti Anna tiesi ja näkikin missä huone oli, mutta hän ei kiirehtinyt edelle. Olisihan se törkeää, ja hyvin lapsellista, vain juosta toisen ovelle, tai ainakin Anna ajatteli niin. Nuoret pysähtyivät hetkeksi bruneten kaivaessa avaimensa ja avatakseen oven, jonka jälkeen he pääsivät, Ariannan vilkuilun mukaan, autioon huoneeseen. Anna astui peremmälle huoneeseen ja antoi katseensa kiertää huonetta. Gisellellä oli näköjään myös hyvä ja kieltämättä kallis sisustusmaku. Niin että selvästi erotti kumpi puoli huoneesta kuului Gisille. Arianna käännähti takaisin Gisin suuntaan, ruskeatukan tokaistessa mihin Anna voisi istua. Neiti katsoi nopeasti kaikin puolin muhkeaa sänkyä ja työpöydän tuolia. ”Otan tuolin”, Anna tokaisi ja asteli istumaan tuolille. Käännyttyään Anna huomasi Gisin istuvan sängylleen. ”No, onko, öh”, Anna mietti hetken tytön nimeä, ”tämä Allison kiva?” Arianna antoi katseensa tutkia myös kyseisen tytön puolta, joka oli suhteellisen normaalin näköinen nuoren tytön huone.

//Oli kauhia kiirus, mutta nyt pitäisi alkaa olla taas aikaa enemmän(://

[Suklaanappi]

Brunette kaunotar nyökkäsi toisen tokaistessa, että ottaisi tuolin. Tietenkin neitokainen oli huomannut Ariannan katseen tämän tarkastellessa hänen huonettaan, eikä katseessa ainakaan näkynyt mitään kovin negatiivista, joten se taisi ainakin olla ihan hyvä merkki. Vaikka toki Giselle osasi omaan makuunsa luottaa, mutta eivät kaikki sitä osanneet kunnioittaa. Jotkut voisivat pitää häntä vain mahtailijana, kun sillä tavoin kalliisti huonettaan sisusti, mutta pitihän tytön nyt omassa huoneessaan viihtyä, eikö niin?
Arianna kyseli Allisonista. Neitokainen naurahti hieman tuon kysymyksen vaikutuksesta, miettien sitten hetkisen aikaa siihen vastausta.
”Ihan jees… Ei me mitään ylimpiä ystäviä olla, mutta… no, tulemme ainakin jotenkuten toimeen ja ainahan sitä voisi olla paljon pahempikin tyyppi huonetoverina kuin joku pyörätuolissa istuva kirjailijanalku.” Giselle vastasi pieni hymy huulillaan.
”Joten olen ihan tyytyväinen.”
Neitokainen suoristi selkäänsä ja nojautui tyynyyn sängyllään, antaen katseensa leikitellä Annan kasvoilla hetken aikaa, miettiessään samalla, miten veisi keskustelua eteenpäin.
”Kertoisitko itsestäsi jotain? Mistä tulit? Millainen perhe sinulla on ja niin poispäin?” hän pyysi viattomasti, olihan se nyt selvää, että diiva halusi tietää kaiken mahdollisen toisesta. Ainakin nyt ne perusasiat, joiden kautta hän voisi taasen saada enemmän tietoa, mikäli kaipasi. Ja toki Arianna myös vaikutti kiinnostavalta persoonalta jo itsessään.