Piina jatkuu

[Fairytaler]

[Cass ja love, tänne päin!]

Ephramia jännitti. Hän oli istunut tunnin käytävässä Cassin, sen oudon pojan kanssa ja nyt hän joutuisi kuluttamaan vielä toisenkin tunnin samassa tilassa tämän kanssa. Ephram koetti epätoivoisesti nähdä hyvät puolet tässä järjestelyssä. Ainakin olisi joku, jonka hän jo valmiiksi tunsi, eikä tarvitsisi tuntea oloaan täysin ulkopuoliseksi. Tosin Cassin tunteminen ei ollut kovin vakuuttava ominaisuus, tai miksi se sitten lueteltiin, sillä jotenkin hämärästi Ephramista tuntui, ettei hän kiinnostanu Cassia. Eikä Casskaan kyllä kiinnostanut häntä kuin nimellisesti. Cass oli tavallaan hyvin erilainen kuin Ephram, mutta toisaalta heissä vaikutti olevan myös paljon samaa.. Poika oli ilmeisesti saanut suunnilleen kaiken, mitä oli koskaan toivonut saavansa, eikä hänen perheessään tainnut olla puutetta rahasta, mutta se seikka oli sellainen, joka Ephraminkin oli myönnettävä. Hammondit olivat varakkaita. Mutta mitäpä muutakaan he olisivat olleet, kun isä omisti hyvin menestyvän yhtiön. Heillä oli tosin suhteellisen paljon kulujakin, mutta ilmeisesti ne kattoivat menot. Eikä vararikko ollut aivan ensimmäisenä tapahtumalistassa tulossa. Ainakaan Ephramin tietojen mukaan.

Ephram oli tullut Cassin kanssa samaa matkaa luokan ovelle. Hän astui muitta mutkitta ovesta sisään, sillä välitunteja ei ollut tapana viettää ulkona tai oikeastaan missään muuallakaan. Se hetki tuntien välissä oli pikemminkin pieni hengähdystauko, sillä oletettiin kaikkien olevan sen verran motivoituneita opiskeluun, ettei pitempiä taukoja tarvittu. Ephram oli oikeastaan melko tyytyväinen siihen, sillä hän kävi mieluummin tiheästi koulu päivällä ja otti sitten illalla pidemmän vapaan, kuin olisi istunut pulpetissa seitsemään. Musiikin tunneilla hän olisi tosin voinut viettää aikaa vaikka miten pitkään, mutta aamutunnit eivät aina jaksaneet kiinnostaa, vaikka useimmiten hän olikin innokkaasti mukana. Ephram hakeutui istumaan omalle paikalleen, heitti laukkunsa tuolinsa selkänojalle ja kaivoi sitten tarvittavat työvälineet esiin. Hän vilkaisi taululle ja huomasi opettajan kirjoittaneen sinne jotakin:
"Vuorovaikutus".
Se merkitsi luultavasti tämän tunnin aihetta, tai sitten se oli jäänyt edelliseltä tunnilta vahingossa. Kaikesta huolimatta Ephram nielaisi ja hymyili yhtäaikaa. Vuorovaikutus oli mielenkiintoinen asia ja tärkeä, ennen kaikkea tärkeä.

[loveliina]

Matka käytävästä äidinkielen tunnille oli pitkä. Hiljainen. Piinaava. Cassie ei keksinyt enempää turhia puheenaiheita, eikä kaksikko siis puhahtanut kuin muutaman sanan. Cass ei ollut tottunut tälläiseen. Pojasta oli tärkeä jutella jotakin, jostain, mutta minkäänlainen keskustelu vaikutti mahdottomalta Ephramin kanssa. Kaikki tyssäisi siihen, että toinen vastaisi kysymykseen, ja esittäisi vastakysymykseen. Ja sitten uusi kysymys. Lopulta kysymykset vain loppuivat.
Hieman vaivaantuneena kaksikko oli astellut käytäviä. Viimein nämä olivat löytäneet tiensä äidinkielen luokkaan. Cass oli antanut Ephramin johtaa tietä, kun ei itse ollut vielä varma koulun sokkeloisista käytävistä. Luokkaan sisälle päästyään Cass ripeästi asteli kohti omaa paikkaansa luokan perällä. Onnekseen tämä huomasi, että Ephram istui usean penkkirivin päässä tästä, eikä olisi minkäänlaista pelkoa siitä, että joutuisi viihdyttämään toista pidempään.
Nakattuaan laukkunsa pulpetin kupeeseen poika istahti alas, ja liittyi keskusteluun vieressä istuvien tutun näköisten oppilaitten kanssa. Nimet olivat hakusessa pojalla, mutta tämä oli varma puhuneensa toisten kanssa aikaisemminkin, joten ei nähnyt mitään syytä istua yksin tuppisuuna, kuten esimerkiksi Ephram.

Opettaja asteli sisään kiireisen näköisenä laskien suuren kansio pinon monisteita opettajan pöydälleen.
"Vuorovaikutus", tämä julisti heilauttaen kättään kohti liitutaulua, jolla ilmiselvästi luki kyseinen sana. Opettajat ehkä olivat viimein tajunneet, että älykkyysosamäärän kasvaessa vuorovaikutustaito hupeni, Cass mietti virnistellen. Koulu oli täynnä pieniä neroja, Cassie tosin ei lukeutunut heihin. Pojan kohdalla keskiarvo oli ollut suurin ongelma koko sissänpääsyssä. Tämän oli pitänyt kerätä karmean suuri nippu suosituskirjeitä, sekä näyttöä osaamisestaan, että sai stipendinsä. Yltiöpäisen fiksu tämä ei ollut, eikä sille voinut mitään. Mutta vuorovaikutustaidot tällä oli kohdallaan, ainakin omasta mielestään.

"Vuorovaikutuksessa ilmaisemme itseämme verbaalisesti tai kehoillamme toisillemme - ja nyt äidinkielessä keskitymme sanalliseen ilmaisuun. Kehon ilmaisu jääköön sitten ilmaisutaidon tunneille. Vuorovaikutukseen kuuluu myös taito osata kuunnella", opettaja sivisti oppilaita ja sai Cassien tuhahtamaan. Ilmaisu keholla oli paljon hauskempaa.
Opettaja selitti, että oppilaat jaettaisiin pareihin, ja tehtävänä olisi kertoa toiselle sanallisesti jokin muisto tai tapahtuma kerran, jonka toinen kuuntelisi ja yrittäisi kirjata ylös mahdollisimman tarkkaan, ja toisinpäin.
Parin valinta olisi vapaa opettaja ilmoitti mikä nosti puheen sorinaa reilusti voimakkaammaksi. Casskin ehti olla hetken iloinen, kunnes tajusi kaikkien ympärillään jo valinneen parinsa. Tämä vilkuili yllättyneenä ympärilleen, miksei kukaan ollut tullut kysymään tätä?
Luokka vaikutti jakautuneen nopeasti joka ikistä ihmistä myöten pareihin, mutta Cass oli yksin. Poika peitti ilmeisen tuskallisen ilmeen kasvoiltaan ja kääntyi katsomaan oliko Ephram vielä yksin.

[Fairytaler]

Ephram vilkaisi opettajaa, kun tämä saapui luokkaan intoa puhkuen. Ephram piti työlleen omistautuneista henkilöistä. Heidän kanssaan oli helpompi työskennellä ja ennen kaikkea se oli miellyttävämpää. Ephram arvosti ihmisiä, jotka näyttivät rehellisesti keitä he olivat ja jotka suhtautuivat asiaan kuin asiaan avoimesti ja innokkaasti. Ephram olisi tahtonut olla sellainen ihminen. Mutta niin se oli taas nähty Cassin kanssa ollessa. Ephram oli sosiaalinen jos tahtoi, mutta huonoina päivinä hän oli vaitelias. Cass oli silti sellainen ihminen, jonka kanssa Ephram ei olisi välttämättä tullut toimeen missään oloissa. Ehkä he olivat liian erilaisia. Tai sitte nliian samanlaisia. Mistä sitä tiesi. Ephram oli kuitenkin saanut pojasta sellaisen kuvan, ettei kuulunut tämän ylimpään ihailijakerhoon.

Kun opettaja käski jakautua pareihin Ephram vilkaisi ympärilleen ja kysyi vieressään istunutta tyttöä parikseen, Kaikki muut hänen ympärillään näyttivät jo muuntautuneet pareihin. Tyttö hymyili hänelle hieman ujosti ja vastasi, että oli jo sopinut olevansa erään toisen pari ja kipitti tiehensä. Ephram kohautti harteitaan ja kiitti siitä, että toinen oli edes huomannut hänet, eikä ollut vain lähtenyt tiehensä vastaamatta mitään. Sitten hän kääntyi ympäri nähdäkseen, oliko kukaan enää pariton. Kauhistuneena Ephram tajusi, että Cass oli ainoa. He joutuisivat viettämään taas keskenään vaivaantuneita hetkiä.

Ephram nousi hitaasti paikaltaan, otti kynän, kumin ja vihkon käteensä, nielaisi ja asteli sitten Cassin luo.
"Näyttää vähän siltä, että me jäimme pariksi", hän tokaisi ja pyyhkäisi nenänsä päätä huomaamattaan. Ephram päätti itsekseen, että koettaisi olla ihmisiksi ja että tekisi kaikkensa saadakseen yhteistyön sujumaan. Hän oli kaikesta päätellen ollut hieman hankala keskustelukumppani aiemmin aamulla, muttei tahtonut olla sitä. Hän tiesi loppujen lopuksi olevansa kohtuullisen hyvä keskustelija, vaikkei sitä aina hänestä uskonutkaan.
"Hmm.. Tahdotko sinä aloittaa kertomaan?" Ephram kysyi lopulta ja vilkaisi Cassia nopeasti. Ensimmäisenä puhumisessa ei olisi mitään pahaa, mutta Ephram ei oikein tiennyt, mitä olisi kertonut.