Keskiviikko on keskellä TYÖviikkoa

[Suklaanappi]

Valkea kauluspaita lennähti sängylle ja sen perään pian myös vihreät puuvillahousut, jotka kuuluivat oleellisesti Saint Walden’s Schoolin oppilaiden koulupukuun. Dwight ei ollut poikkeus siinä asiassa, että hän inhosi koulupukua. Tai ei, ei välttämättä inhonnut, sillä asia ei ollut lainkaan niin tärkeä hänelle kuin joillekin muille, mutta ei hän siitä kyllä yhtään sen enempää pitänytkään. Mutta onneksi viikossa oli vain neljä päivää, jolloin piti pukeutua siihen koulupukuun ja sitten loput kolme päivää sai oleilla omissa vaatteissa. Jotka Dwightin kohdalla tarkoittivat yleensä t-paitoja, farkkuja ja tennareita. Nytkin ruskeatukka veti valkean t-paidan yllensä ja kiskoi suorat farkut jalkoihin. Ne olivat kuluneet ja sen verran venyneet käytössä, etteivät enää tuntuneet lainkaan epämukavilta, vaan päinvastoin oikein mukavilta. Etenkin niiden ärsyttävien puuvillahousujen jälkeen farkut tuntuivat todella mukavilta päällä. Koska hänellä ei ollut minkäänlaisia aikomuksia lähteä minnekään ulkoilemaan, Dwight jätti neuleet ja muut pitkähihaiset huoneeseensa ja tyytyi siis lähtemään näillä vaatteilla kohti oleskeluhuonetta. Suurimmalla osalla porukasta oli varmaan vielä vihonviimeinen tunti menossa, joten ehkä huoneessa ei olisi yhtään ketään sillä hetkellä? Se ajatus tuntui Dwightista oikein miellyttävältä, mutta jos siellä olisi joku, niin eipä kai siitäkään mitään suurta haittaa olisi. Itse asiassa nuorukainen taisikin juuri kaivata jonkinlaista seuraa, vaikka ei sitten puhuisikaan kenenkään kanssa, mutta sellaista seuraa, ettei hän olisi ainoa huoneessa. Se kelpaisisi korealaissyntyiselle hyvin.

Ajatuksestaan jonkinlaista uutta intoa saaneena Dwight sulki huoneen oven, varmisti sen olevan lukossa, kaiketi Maxilla olisi avain, ja lähti sitten lampsimaan käytävää pitkin oleskeluhuoneeseen. Matka ei, kuten olettaa saattaa, ollut kovinkaan pitkä, joten vain paria hetkistä myöhemmin herra päätyi huoneeseen. Vilkuilematta sen pahemmin, ketä huoneessa oli vai oliko ketään, hän istahti sohvalle ja suuntasi ensimmäiseksi katseensa tv-ruutuun, joka elämöi omaa elämäänsä. Koska tv oli päällä, oli myös oletettavaa, että Dwightilla oli kuin olikin seuraa, joten hän käänsi sitten katseensa katsoakseen ympärilleen, paikantaakseen sen, joka oli jo huoneessa. Tai, voisihan se olla että tv oli unohtunut joltakulta päälle, mutta se ei ollut kovin todennäköistä.

//Duchess tänne kera Kellyn. =D Ja otsikko nyt on... tuommonen... XD

[duchess]

// jeeeee! //

Kelly röhnötti mahdollisimman epänaisellisessa asennossa yhdessä oleskelutilan nojatuoleista. Tyttö oli napsauttanut television päälle, mutta oli menettänyt nopeasti mielenkiintonsa Dr. Philiin, joka paasasi televisiossa pariskunnalle, jonka toinen osapuoli oli pettänyt vaimoaan yli viidenkymmenen eri naisen kanssa. Kelly tuhahteli mielessään. Siinä vaiheessa pitäisi jonkun alkaa naksuttamaan. Tylsästi pyöritellen nilkkojaan käänsi tyttö katseensa poikaan, joka oli astunut sisään. Kelly ei sinänsä yllättynyt nähdessään muita oppilaita, mutta toisilla pitäisi olla vielä tunti. Vai oliko kello jo niin paljon? Kellyn liikuntatunti oli peruttu opettajan sairastuttua, ja sehän sopi tytölle paremmin kuin hyvin.

Poika istuutui sohvalle, eikä ensin tainnut edes huomata Kellyä.
"Terve", Kelly sanoi pojalle katsellen toista tarkemmin samalla kohottautuen parempaan asentoon. Poika oli jostain päin aasiaa, eikä mikään pahan näköinenkään. Vino, flirttaileva hymy nousi Kellyn huulille. Vetäen vaaleansinistä toppiaan hieman alemmas Kelly valui istumaan nojatuolin reunalle.
"Ei olla taidettu tavata, olen Kelly." Tyttö hymyili ja risti jalkansa.

[Suklaanappi]

Aivan, hän ei ollutkaan yksin oleskeluhuoneessa, vaan sinne oli eksynyt joku toinenkin. Ja se joku toinen näytti olevan oikein nätti naispuolinen henkilö, toisin sanoen tyttö, jota Dwight ei ainakaan siltä istumalta kyennyt tunnistamaan. No, mikäs ihme se nyt muka olisi ollut, kun ei herra yleensä oikeastaan katsellut naisten perään. Enemmänkin miesten perään, jos niidenkään. Sen verran epävarma tuo nyt itsestään oli, ettei sillä tavoin ruvennut ihan päättömällä tavalla ihastumaan kehen tahansa. Enemmänkin Dwight kallistui sille puolelle, että ihastuisi mukaviin ystäviin, jotka tunsi ja niin poispäin. Hän ei todellakaan ihastunut päättömästi, tietämättä ihastuksestaan yhtään mitään.

Neitokainen näytti ilmeisesti huomanneen ruskeatukan ja heittikin sitten ilmaan tervehdyksen. Se tuntui hieman oudolta nuorukaisen mielestä, sillä yleensä kaikki jättivät hänet huomioitta eivätkä vaivautuneet tervehtimään. Mutta ei, ei Dwight toista moittia voinut, jos tämä tahtoi olla kiltti.
”Hei.” hän hymyili hivenen toiselle vastaukseksi ja sitten tuo esittäytyikin Kellyksi.
”Olen Dwight.” nuorukainen vastasi ja sutaisi hiuksiaan ehkä vähän epävarmannäköisenä, sillä sitä hän todellakin taisi olla. Hän ei oikein tiennyt, mitä olisi edes sanonut toiselle ja kun tämä näytti haluavan tutustua niin… Mitä sitä oikeastaan voisikaan kysellä?
”Koska emme ole tavanneet, on oletettavaa ettet ole musiikin linjalla, millä itse olen. Joten, millä linjalla sä olet?” hän tiedusteli sitten.