|
|
Post by jalle on Jan 13, 2011 22:01:09 GMT 2
Janae kuunteli, kun Charlotte tokaisi kysyvänä, että eikö se tee periaatteessa erikoisen persoonan, jos puhuu kirjakielellä. Toinen nosti olkapäitänsä kohauttaen hieman kulmiansa.
"No, ainakin olen sen huomannut että puhuessani moni tuiottaa minua, ja pyöräyttelee silmiänsä, koska kuulosta näsäviisastelevalta hikarilta, sillä näin olen joskus kuullut luokissa kuiskittavan, en niin tyhmä ole etten kuule selän takana puhumisia." tyttö huokaisi ja venytteli käsiänsä.
"Mutta mikäs siinä, haukkukoot millaiseksi paskiaseksi vain, en välitä, jos se jää pelkäksi puheeksi." Jan hymyili naurahtaen katsoessa Charlotteen.
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Jan 14, 2011 20:10:01 GMT 2
Ruskeatukka nyökkäsi mietteliäänä. Tytön sanoissa oli kyllä kieltämättä järkeä, ja pointti jota tyttö ei ollut tullut ajatelleeksi. Tietenkin se kuulosti myös näsäviisastelulta tai joltakin, mikä oli toki ärsyttävää ja todella typerää kaikilta ihmisiltä, jotka niin ajattelivat. Sillä Janae ei todellakaan tuntunut sellaiselta, mikä oli varsin tylsää siinä suhteessa, että jotkut todella ajattelivat niin, eivätkä tutustuneet itse tyttöön. Kyllähän Char itsekin tiesi, millaisen tylsän kuvan itse muille antoi, mutta ei hän ollut ulospäin suuntautunut tai yhtään mitään. Minkä hän sille voi?
”Noh… tärkeintähän se on, että itse tietää, millainen on ja niin poispäin, eikö?” Charlotte sanoi hymyillen.
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 15, 2011 9:28:13 GMT 2
"Niin. On tärkeintä olla oma itsensä eikä esittää. Sitä moni varmasti luulee kun kuuntelee esimerkiksi minun puhettani, mutta tajuaa että se kuuluu persoonaan, jos tutustuu tai on muuten vain enemmän kontaktissa kuten vaikkapa tunnilla. Ja jos jotkut taas ei halua olla edes tekemisissä, niin se on sitten voi voi, ja epäilee kaikkea mahdollista." Janae myöntelevästi hymyili.
"Ja minulle riittää, että tyypit eivät sentään rupea käyttämään tämän takia fyysistä väkivaltaa, ja se jos vasta olisikin typerää jos näin sattuisi." hän naurahti pyöräyttäessä silmiään.
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Jan 15, 2011 10:35:38 GMT 2
Charlottea hymyilytti jollain tapaa kuunnellessaan Janaen sanoja. Se oli ihan totta, mutta kunhan toiseen sitten tutustui, niin huomasi kyllä, että tuon puhetapa ei ollut teennäinen tai mitään. Ei tyttö sitä edes ollut aluksi huomannut, luultavasti johtui ihan kirjoitustaustasta, että kirjakieli oli niin tuttua. Ei Char varmaan olisi asiaa muutenkaan ihan heti pannut merkille, mutta Janae oli sitten kiinnittänyt hänen huomionsa siihen.
Neitokainenkin naurahti puistellen päätään toisen kommentille. Mainostauko oli alkanut tv:ssä, mikä tarkoitti hetkellistä taukoa massamusiikista, sen pauhusta, vaikkei volyymi ollutkaan yhtään kovalla.
”Millaista musiikkia sinä muuten kuuntelet?” Char kysäisi.
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 15, 2011 10:58:47 GMT 2
"Jaa että millaista musiikkia.." Janae toisti miettiväisenä, kääntäen katseensa toisaalle.
"Periaatteessa minulle käy kaikki, vaikka humppa sun muu kansanmusiikki, räp ja aivan uusimmat listahitit, jos niitä edes sellaisiksi voisi sanoa, ei mene alas." hän kohautti olkapäitänsä. "Musiikkimakuni on melko laaja, vaikka en paljoa kuuntelekaan esimerkiksi päivässä musiikkia. Pidän hyvin paljon myös ulkomaalaisesta musiikista, ranska ja venäjä ovat ihania kieliä, ja vaikka en osakaan niitä kuin ehkä pari lausetta ja sanoja, niin rakastan laulaa ranskalaisia ja venäläisiä kappaleita."
"Entä sinä?" tyttö kysyi kääntäen katseensa Charlotteen.
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Jan 16, 2011 14:26:52 GMT 2
Brunette kuunteli Janaen sanoja. Periaatteessa kävi kaikki, mutta sitten ne ja ne eivät käyneet. Miksi kaikki aina menivät siihen halpaan, että sanoivat, että kaikki menee, mutta ne ja ne eivät. Eihän silloin mene kaikki! Sitä Char ei kuitenkaan aikonut sanoa, kohotti vain kiinnostuneena kulmiaan, kun toinen mainitsi venäläiset ja ranskalaiset kappaleet, joita neitokainen ei oikeastaan kuunnellut. No ei tietenkään, sillä hän oli tottunut vain englanninkieliseen musiikkiin.
”Mm… Täytyy sanoa, etten kovin usein kuuntele musiikkia, vaikka se voikin olla hieman hassun kuuloista. Olen vain enemmän kirjojen puoleen kääntyvä persoona. Mutta jos kuuntelen, niin kuuntelen yleensä joko jotain romanttista, esim. balladeja, tai kevyempää rockia, joissa on syvällinen sanoitus. Sanat ovat minulle todella tärkeitä.” Charlotte kertoi.
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 17, 2011 12:42:53 GMT 2
Janae nyökkäsi Charin kertoessa omista musiikkimieltymyksistään.
"Minäkin olen enemmän kirjojen puoleen, mutta joskus sitä tulee kuunneltua musiikkia, vaikka aina ei esimerkiksi radiosta kuulekaan aivan mieleistä." tyttö kohautti olkapäitään.
"Minunkin mielestä sanoitukset ovat hyvin tärkeät, ja vaikka en kuuntelisikaan musiikkia, niin pidän myös pelkkien sanoitustenkin lukemisesta. Koskettavat ja syvälliset kappaleet ovat mieleeni. Ja tietysti melodialla on hyvin suurin merkitys."
Jan jatkoi, kääntäessään katseensa hieman toisaalle.
"Ja se on vähän outoa mutta samalla mielenkiintoista, kun lukee lyriikoita tai kuuntelee kappaleen sanoja, niin joskus osaa mieltää kappaleet niin, että ne kuvastajat itseänsä tai jotakuta tuttavaa, kuuntelijaa. Mielen sisällä kuvittelee esimerkiksi tapahtumia sanoitusten mukaan, omaan elämäänsä liittyen.." punertavan ruskeat hiukset omaava tyttö oli kohottanut katseensa kattoon, hieman haikailevana ja unelmoivana.
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Jan 17, 2011 21:13:18 GMT 2
Charlotte katseli tyttöä, kun tämä puhui olevansa itsekin kirjojen puoleen enemmän. Tuo oli myös samaa mieltä sanoituksien tärkeydestä, eikä ruskeatukkainen neitokainen koskaan ymmärtänyt niitä, jotka väittivät, ettei sanoilla ollut merkitystä vaan melodialla ja rytmillä. Pyh. Sanat ne kaikkein tärkeimpiä oli, mutta jokaisella nyt oli oma mielipiteensä ja se siitä…
Näitä ajateltuaan häneltä meni hienoisesti ohitse jotain, mitä Janae todellisuudessaan puhui, mutta ”kuvastavat itseään” ja ”kuvittelee tapahtumia sanoitusten mukaan omaan elämäänsä” hän ehti napata korviinsa, joten nopeasti saattoi kyhätä jonkinlaisen mielikuvan siitä, mitä Janae olikaan puhellut. Ainakin sen verran hän saattoi omaan fiksuuteensa luottaa tässä asiassa. Vaikka olikin hieman sääli särkeä tuollainen haikaileva ja unelmoiva katse, joka kattoon kohdistui, halusi Char silti sanoa jotain vahvistaakseen ainakin itselleen kuunnelleensa. Jonkin verran. Hitsi, nyt pitäisi terästäytyä kyllä, eihän tällainen peli vedellyt!
”Käykö niin kovin useinkin sulle? Mä en osaa oikein yhdistää mitään lyriikoita itseeni, mutta monesti saan niistä inspiraatiota johonkin uuteen tarinaan tai vaihtoehtoisesti ihan runoonkin.” hän hymyili, antamatta mitenkään ilmi sitä, että ei ollutkaan kuunnellut kovin kehuttavasti.
|
|
