|
|
Post by Suklaanappi on Jan 4, 2011 21:39:18 GMT 2
Aamu oli valjennut aurinkoisena, eikä pilviä näkynyt vieläkään, kellon lähennellessä kahta iltapäivällä. Oli viikonloppu, suurin osa koulun oppilaista oli kiiruhtanut innoissaan Kings Waldensiin, mutta olipa muutama jäänyt koulullekin nyhjäämään. Näihin oppilaisiin kuului myös Charlotte, 16-vuotias lyhyt tyttönen.
Tuo oli löytänyt paikkansa oleskeluhuoneesta, joka oli sillä hetkellä onneksi tyhjä. Neitokainen ei todellakaan ollut seurapiirineiti, vaan viihtyi enimmäkseen yksinään, joten autio oleskeluhuone sopi hänelle paljon paremmin kuin hyvin. Löysiin harmaisiin collarihousuihin, valkeaan t-paitaan, mustaan huppariin ja vaaleanliiloihin pörrösukkiin pukeutuneena Char oli vallannut sohvan itselleen. Hän oli avannut television, yrittänyt löytää sieltä jotain katsomisen arvoista, mutta ihan kuin sellainen ilo olisi muka tytölle suotu. Kaikki hyvät ohjelmat olisivat tulossa kuitenkin vasta illalla, kun ihmiset paljon enemmän katsoivat televisiota. Sillä tavoinhan se aina meni. Yhden kokkausohjelman ja kahden tyylinmuutosohjelman jälkeen Charlotte alistui ja laittoi television huokaisten musiikkikanavalle, josta tuli tämän hetken massamusiikkia. Mutta kun ei parempaakaan löytynyt, niin siihen oli sitten alistuttava, sillä tyhjänpäiväiset valmiiksi nauretut komediat tulivat jo neitokaiselta korvista ulos.
Siniset silmät käväisivät ikkunan suunnalla. Auringonpaiste houkutteli häntä ulos, mutta Char kyllä tiesi, että siellä oli aika kylmä, joten joutui jättämään ajatuksen sikseen. Hän ei tahtonut kärsiä kylmyydestä, mieluummin sitten nyhjäsi sisällä tylsistyneenä kuin menisi ulos tuonne kylmyyteen. Elämä oli kompromisseja ja valintoja täynnä. Charlotten tämän hetken valinta oli sitten siinä.
Kyljen alta kiskaistiin kovakantinen punainen vihko, joka avattiin. Hetkisen aikaa tyttönen silmäili viimeisintä novelliaan, joka kaipaili lopetusta. Teinien romanssi, joka päättyisi lopulta likan itsemurhaan, kun ei voinut saada ihastustaan. Miten surkeaa! Ruskeatukka huokaisi, ei hän halunnut kirjoittaakaan, jos kerta oli sellaista tarjolla. Toki sitä voisi aloittaa jotain uutta, mutta jotenkin Charista tuntui, että hänellä oli inspiraatio pahasti hukassa. No voihan vittu… Ote vihkosesta kirposi ja se tömähti lattialle, ja huokaisten jälleen tyttö kumartui nostaakseen vihkonsa lattialta.
//Tosiaan, joku vaan tälle neitiseni kaveriksi!
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 9, 2011 14:02:37 GMT 2
// Mie nyt tunkaisen Janaen tähän pelitykseen mukaan, kun en muutakaan keksi tähän hätään
Janae Cambell heräili kahdentoista aikaan asuntolahuoneessaan, sillä hän ei jaksanut laittaa herätystä, koska tyttö oli lukenut kokeisiin miltein yhteen saakka yöhön. Hän käänsi kylkeään ja huomasi, että Dani, hänen huonetoverinsa, oli lähtenyt pedaten sänkynsä. Ruskeahiuksinen tyttö nousi istumaan ja venytteli haukotellen hieman. Tuo hieroi otsaansa, ja petasi sänkynsä. Jan otti kaapistansa esille mustapunaisen hameensa, siihen sopivan vaalean, sievän villapaitansa, mustat sukkahousunsa, puna-musta-valkea ruudullisen ison kolmiokaulahuivinsa ja puki nämä päällensä. Hän oli ennen tätä harjannut hiuksensa, ja letitti ne kahdelle letille, ja punoi bootsinsa jalkaansa, laittaen ensin villasukat, ettei hänen varpaansa satu jäätymään, ihan sisälläkin, mikä on koettu usein tämän talven aikana..
Janae otti sievän kangaslaukkunsa olalle, ja poistui huoneesta. Hänellä oli mennyt laittautuessa aikaa, ja kello lähestyi pian puoli kahta. Tuo oli suunnannut oleskeluun tarkoitettuun tilaan, jossa ei ollut tällä hetkellä ketään. Kumminkin hän päätti ensin käydä käymälässä, jonne ei ollut pitkä matka. Jan oli vähän yli kahden taas oleskelutilassa, sillä tämä oli vielä siistinyt lettejänsä. Tyttö asteli sisälle, huomaten ruskeahiuksisen mustahupparisen tytön istumassa sohvalla, joka selaili tv-kanavia, päättäen laittaa musiikkikanavan päälle. Jan asteli samaa sohvariviä kohti, ja juuri Charloten kohdalla toisen ote vihkostansa kirposi, ja se tippui lattialle.
"Tässä." Janae nosti vihon lattialta antaen sen Charille, joka ollut kumartuneena nostamaan vihkoansa, mutta nuorempi tyttö ehti ensin.
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Jan 9, 2011 20:12:43 GMT 2
Syvään ja ehdottomasti ihan kamalan säälittävään itsesääliinsä vaipuneena, Charlottelta jäi autuaasti huomaamatta, että joku muukin oli keksinyt oleskeluhuoneen kelvollisuuden sinä iltapäivänä. Kyllä vain, joku toinenkin oli saapunut oleskeluhuoneeseen, mutta sitähän brunette ei sitten huomannut, ei ainakaan ennen kuin tämä sieppasi vihon hänen nenänsä edestä. Tyttö hätkähti, kun sormet tarttuivat vihkoon, eivätkä ne todellakaan olleet hänen sormensa. Nopeasti neitokainen vetäytyi kauemmas säikähtänyt ilme silmissään ja aivan yhtä vikkelästi hän sieppasi rakkaansa toisen käsistä tämän ojentaessa se hänelle. Char sulki silmänsä ja avatessaan ne hetkistä myöhemmin, melkeinpä mielipuolinen säikähdys oli enää vain vaivainen varjo sinisten silmien syövereissä.
”Kiitos.” tuo sai sanotuksi puristaessaan vihkoa rintaansa vasten kuin se olisi hänen kaikkein kallein aarteensa. Ehkä se todella olikin.
”Anteeksi.” oli tytön seuraava sana, sillä hän sattui tajuamaan, että oli käyttäytynyt aivan liian tönkösti ja se ei kuulunut Charlotten tapoihin, ei sitten lainkaan. Eihän hän halunnut, että toinen luulisi häntä tyystin kiittämättömäksi paskaksi.
”Minä säikähdin, kun ilmestyit siihen kuin tyhjästä. Olin kaiketi liian ajatuksissani, että olisin tajunnut tänne tulleen joku muukin.” neitokainen selitteli nopeasti, äänestä yhä kuulsi se säikähdys jonka hän oli saanut kokea, kiitos tuon toisen tytön, jonka nimeä Char ei tähän hätään omaan päähänsä saanut.
Huokaistuaan hän kokosi itsensä ja nousi istumaan sohvalle, katseen kiinnityttyä hetkeksi aikaa tv-ruutuun, josta tuli edelleen sitä samaa massamusiikkia, jota Charlotte sydämensä pohjasta inhosi. Kyllä sieltä joitakin hyviä biisejä saattoi tulla, mutta varsin harvakseltaan.
”Jos haluat vaihtaa kanavaa, niin vaihda. Itse en löytänyt mitään mielenkiintoista.” tyttö totesi, yllättäen itsensäkin, että oli sanonut sn ääneen, tyytymättä vain asettamaan kapulan pöydälle, jonka tuo myös teki.
”Mikä sun nimi olikaan? Olen älyttömän huono nimissä?” Char kysyi punehtuen hieman poskistaan.
//Vihii, porrukkkaaa!!! =D//
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 10, 2011 7:53:22 GMT 2
Toinen tyttö otti nopeasti vihon nuoremmalta, puristaessa sitä rintaansa vasten. Jan nosti hieman kulmiansa kysyvänä toisen reaktiosta, eikä huomannutkaan, kun oli jäänyt hieman hölmistyneenä siihen paikalle katsomaan Charlotteen. Hän hätkähti sitten, kun toinen pyysi anteeksi ja suoristi sitten selkänsä, ja jatkoi pari askelta eteenpäin, istahtaen samaiselle sohvalle missä toinenkin istui.
"Ah, ei se mitään. Olin itsekin hieman omissa maailmoissani, ja rupean nostelemaan ihan automaattisesti toisten tiputtamia tavaroita ja sellaista, en tiedä miksi mutta se tulee luonnostaan." Janae naurahti hieman ja siirsi katseen Charista televisioon. Hän ei henkilökohtaisesti pidä nykynuorten musiikista, tai ylipäätään listahiteistä.
"Voisihan sitä selata kanavat läpi, mutta yleensä parhaimmat ohjelmat tulevat joko iltapäivästä tai myöhäisillasta." tyttö kohautti olkiansa ja otti kaukosäätimen ja selasi tapaansa kanavat nopeasti läpi, ja jättäen samaiselle kanavalle millä se oli ollut aiemminkin.
"Eipä löydy ei.. Hmm? Nimeni?" Jan käänsi katseensa Charlotteen. "Janae, Janae Cambell, lyhemmin vain Jan." hän hymyili toiselle.
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Jan 10, 2011 16:36:53 GMT 2
Tyttönen pienoinen sai sitten seuraa, kun toinen muitta mutkitta istahti samalle sohvalle, kuin hänkin. Vaistomaisesti brunette kiskoi hienoisesti jalkansa lähemmäs ja koukisti ne rintaansa vasten, kietoen rennosti käsivartensa jalkojen ympäri. Toinen tyttö selitteli, ettei se haitannut, oli itsekin omissa maailmoissaan ja rupesi aina automaattisesti nostelemaan toisten pudottelemia tavaroita. Koska Charlotte ei keksinyt mitään erityistä sanottavaa, hän vain nyökkäsi ja hymyili kevyesti toiselle.
Hän seurasi, kuinka tyttö kohautti olkiaan ja selaili kanavat nopeasti lävitse, pysähtyen kuitenkin lopulta samalle musiikkikanavalle, jolla tv äskenkin oli ollut. Siniset silmät olivat jääneet tv-ruutuun, joten Char käänsi katseensa, kun toinen sitten esittäytyi. Janae… Ei, tyttö ei muistanut ikinä kuulleensa sitä nimeä, mutta piti siitä heti, joten sieppasi reaktiomaisesti vihkonsa ja raapusti pikaisesti yhden sivun yläreunaan sen nimen. Janae.
Hetkisen aikaa oli hiljaista. Ruskeatukkainen tyttö katseli musiikkivideota, jossa alipukeutuneet laiheliinit yrittivät näyttää seksikkäiltä ja kaiketi ne sitten näyttivätkin joidenkin miespuolisten henkilöiden mielestä, mitä Char nyt mistään muodista ja kauneusihanteista tiesi. Hän ei ikinä näyttäisi tuolta. Ei tahdon voimalla, tai sitten tahtomattaan, sellaisesta suloisesta tytöstä ei koskaan tulisi tuollaista huoralta näyttävää naikkosta.
Koska neitokainen ei tiennyt, mitä olisi sanonut saadakseen keskustelua aikaan (eikä Charlotte edes ollut täysin varma tahtoiko edes keskustelua), ja sääkin oli liian kliseinen aihe, tuo tyytyi pysymään kiltisti hiljaa. Ehkä Janae puhuisi jotain, mikäli tahtoisi.
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 10, 2011 16:58:55 GMT 2
Janae käänsi katseensa Charlottesta televisioon, jossa pyöri musavideo, missä keikisteli ja lauloi muutamalla blingbling muodikkailla vaatteilla naiset peittivät kehonsa arat paikat, hiukset ja meikki viimeisen päälle laitettuina. Sinisilmäinen tyttö ei kulje muodin tai massan mukana, mutta kyllä hänen vaatevalikoimansa on laaja, eikä hän halua, eikä myöskään vaikuta, lissulta, ei sinne päinkään. Janilla on oma tyylinsä, joka vaihtelee hänen mielialansa mukana päivästä toiseen, vaikka tyttö onkin pirteä eikä hänellä ole paljoa tummia tai mustia vaatteita.
Tyttö venytteli käsivarsiansa ylöspäin, ja naksautti sormensa, jotka todellakin naksahtivat, jokaista sormien niveliä myöten suurin piirtein. Hän pyöräytti hieman olkapäitänsä ja siirsi kätensä kangaskassinsa luokse, ja hän otti sen sisältä sinertävän sävyisen kirjan. Janae silmäili kirjan takakantta, lukien tekstin useamman kerran läpi, sitten katsellen kirjaa, sen ulkomuotoa, kuin tutkailevana. Häntä kiinnosti usein romaanien sisältöjen lisäksi, millaiset kannet niissä on, kuinka kirjat on päällystetty (vai onko niitä päällystetty ollenkaan), niiden pinnat, sivujen laatu, ja sen sellainen, mitä ei huomioitaisi suurimmaksi osin esimerkiksi kirja-arvosteluissa.
"Mikä on muuten teidän nimenne?" Jan sanoi, ja nosti sitten katseensa kirjasta Charlotteen, joka istui vajaan puolentoista metrin päässä samaisella sohvalla.
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Jan 10, 2011 17:40:01 GMT 2
Neitokaista ei haitannut lainkaan se, että hiljaisuus oli laskeutunut oleskeluhuoneeseen, ellei nyt sitten laskettu sitä tv:stä tulevaa musiikkia. Ja sitä Charlotte ei varsinaisesti voinut laskea. Koska hänellä sattui olemaan tylsää, eikä Janae näyttänyt myöskään olevan kovin innokas puhumaan hänen kanssaan, tyttö päätti tehdä edes jotain. Niinpä hän avasi vihkonsa, joka oli yhä tiukasti tytön sormissa. Hieman laiskasti tuo selaili vihkoaan, tuijotteli siistejä kirjaimiaan, joihin oli oikeastaan ehkä vähän tyytymätön. Vaikka kaikki aina ihastelivat, kuinka Char kirjoitti nätisti ja siististi, niin hän itse vihasi kirjaimiaan. Ne olivat liian siistejä. Niistä puuttui persoonallisuus. Hän melkein häpesi säntillisen näköistä vihkoaan, olisi tahtonut sellaisen ilmeen, että näyttäisi kuin joku oikeasti kirjailija olisi sinne aina kaikkea tunkenut. Mutta ei, Charlotten vihko ei vain suostunut näyttämään siltä.
Ajatukset vihkosta ja sen turhasta säntillisyydestä keskeytyivät, kun Janae tiedusteli hänen nimeään. Brunette punastui, koska ei ollut tajunnut, että hänenkin olisi pitänyt esittäytyä. Tuo oli luullut, että toinen olisi tiennyt hänen nimensä, kun ei ollut heti kysynyt sitä. Hupsis.
”Charlotte… Charlotte Fitzroy, sori.” hän vastasi nopeasti ja nolostuminen takuulla kuulsi myös äänessä lävitse, saati sitten poskissa.
”Mikä kirja se on?” Char kysäisi hymyillen ja osoittaen kirjaa toisen käsissä.
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 10, 2011 18:07:57 GMT 2
"Ai tämäkö? 'Ennen kun kuolen', aivan mahtava kirja mielestäni, suosittelen lukemaan." Janae hymyili ja näytti kirjan etukantta. "Olen tämän lukenut muutamaan otteeseen, lempi kirjani, se on niin monipuolinen sisällöltään ja vaikka siinä ei ole sinänsä romantiikkaa, mikä on lempi genreni, niin tämä on todella hyvä."
Tyttö selosti mielipidettään kirjasta, ja kuvitteli taas kirjan päähenkilöä, Tessaa, joka sairastaa leukemiaa, ja joka haluaa toteuttaa ennen kuolemaansa listaamansa asiat. Hän osasi asettautua tämän asemaan ja kuvitella tapahtumat päässään, sellaisina kuin ne olivat. Janae piti Tessasta ja tämän luonteesta, vaikka olikin kirjailijan luoma fiktiivinen hahmo, mutta tämä oli niin eloon herätetty, että sääliksi käy tarinan päähenkilön kohtaloa.
"Millaisista kirjoista sinä pidät?"
// Lyhyt..
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Jan 10, 2011 21:55:09 GMT 2
Ennen kuin kuolen… Charlotten otsa rypistyi kevyesti, kun hän yritti muistella, mutta muistaakseen hän ei ollut lukenut kirjaa. Nähdessään Janaen näyttämänä kirjan etukannen, arvelu vahvistui, hän ei todellakaan ollut lukenut sitä. Saattoi olla, että oli hyvinkin nähnyt sen, sillä kansi näytti sillä tavoin tutulta, ehkäpä kirjastossa hyvin mahdollisesti tai jotain, mutta ainakaan tyttö ei ollut tarttunut siihen. Janaen sanoihin hän nyökkäsi. Voisi hyvinkin olla, että hän tarttuisi tuohon kirjaan sitten jossain vaiheessa, jos kerta toinen sitä suositteli. Neitokainen kuitenkin pisti niin tehokkaasti aina kaikki kirjasuosittelut mieleensä, sillä se tietty kertoi, että kirja oli hyvä ainakin jonkun mielestä. Ei se tietenkään koskaan omaan lukukokemukseen vaikuttanut, mutta antoi osviittaa siitä, mihin kannatti tarttua, ainakin joidenkin mielestä.
Sitten Janae kysyi, millaisista kirjoista hän piti.
”Hmm… Aika monista itse asiassa. Romantiikka on hyvin lähellä sydäntäni, samoin fantasia, mutta kaikkein eniten ehkä tykkään lukea nuorista. Realismia siis, esim. vaikeassa tilanteessa olevista nuorista tai sen sellaisista. Entä sä?”
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 11, 2011 18:49:50 GMT 2
Janaesta tuntui oudolta, koska hänellä oli tapana puhua kirjakielessä, mutta sille hän ei itse voi mitään. Tuo kuunteli Charia, joka kertoi pitävänsä romantiikasta, fantasiasta ja realismisista tarinoista jotka kertovat nuorista.
"Itsekin pidän romantiikasta, ja nuoriin kohdistuvista romaaneista. Mutta romantiikka menee ehdottomaksi henkilökohtaiseksi lempparikseni." tyttö hymyili katsoessa toiseen, ja hän rupesi miettimään viimeisimpänä sanonutta sanaansa. Se ei ihan sopinut tähän lauseeseen, koska vaikutti enemmän puhekieleen sopivalta, ja se ei muutenkaan kuulunut hänen sanavarastoonsa. Jan käänsi katseensa pois hieman nolon näköisenä.
"Eh, anteeksi, jos puheeni kuulostaa tönköltä ja epämääräiseltä, olen tottunut puhua kirjakielessä, mutta yritän niin sanotusti oppia puhumaan edes joissain määrin puhekielessä." tuo naurahti hieman, kuin vähätellen itseänsä.
// Tästä vasta tulikin lyhyt ja kökkö viesti..
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Jan 11, 2011 20:33:42 GMT 2
Toinenkin piti romantiikasta, ehdottomasti siitä, sekä nuoriin kohdistuvista romaaneista. Hymyn nähdessään Charlotte ei voinut muuta kuin hymyillä kevyesti toiselle, koska se vain tuli aivan automaattisesti. Kukapa nyt ei vastaisi hymyyn hymyllä? Niinpä…
Hetkisen kuluttua Janae pahoitteli sitä, jos hänen puheensa kuulosti tönköltä ja epämääräiseltä, vaikkei brunette ollut todellisuudessa huomannut sitten mitään epämääräistä. Niinpä vaistomaisesti Charin kulmat kohosivat saaden pienen hämmentyneen ilmeen kohoamaan tytön kasvoille. Oli yllättävää kuulla toisen sanovan, että oli tottunut puhumaan kirjakielessä, mutta yritti niin sanotusti oppia edes jossain määrin puhekieltä. Ai siitä se sitten kiikasti, Charlotte naurahti leppoisasti, hyväntuulisesti ja lempeästi, ei lainkaan pilkallisesti tai mitenkään ilkeästi.
”Ei se mitään. En olisi varmaan yhtään mitään huomannut, ellet olisi huomauttanut asiasta. Ehkä se vain särähti sinun korvaasi paljon selkeämmin.” neitokainen sanoi hymyillen.
Hetken aikaa hän empi, mutta päätti sitten kuitenkin rohkaista itsensä ja sanoa sen, mitä oli äskettäin ajatellut Janaen sanomisista.
”Eikös se muuten menisi kirjakielessä niin, että tottunut puhumaan, eikä tottunut puhua..? Alkaa puhua on oikein, mutta tottunut puhumaan taasen olisi parempi, vai?” tyttö kysäisi.
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 11, 2011 21:26:15 GMT 2
Janaen ilme jymähti epämääräisenä hymyyn, kun hän kuuli virheen, jonka Charlotte taas oli kuullut nuoremman tytön puheesta. Hänen kasvoillensa nousi pieni nolostuksen puna.
"E-eäh, en edes osaa puhua oikein.." tuo naurahti nolostuneena ja ravistellen päätänsä.
"Olen ruvennut sekoamaan sanoissani yhä useimmin.."
// Jotenkin osaan tehdä viesteistäni lyhyitä nopeasti, kun en keksi miten lihavoittaisin tekstin kivan mittaiseksi..
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Jan 11, 2011 23:00:19 GMT 2
Tytön ilme jymähti ja siinä samassa Charlotte katui huomautustaan. Ihan hyväähän hän oli tarkoittanut, ei ainakaan ollut yrittänyt mitään näsäviisastella tai mitään, mutta siltä se tosin saattoi hieman kuulostaa. Voi hitto… Pitikin mennä juuri nyt korjailemaan toisen sanavalintoja! Juuri kun siitä olisi voinut tulla oikein miellyttävä keskustelu, niin juuri silloin Charin piti ruveta mukamas niin viisaaksi.
Posket tuntuivat kuumilta, kun Janae naurahti nolostuneena selvästi ja ravisteli päätään. Pienoisesti ruskeatukkainen neitokainen yritti vääntää hymyä huulilleen.
”Ei se mitään. Se vain tuli multa automaattisesti. Olen ehkä ihan liian keskittynyt kielioppiin, kun joka ikinen päivä viikosta toiseen kirjoittelen kaikenlaista ja pitää se kielioppi siinäkin sitten aina muistaa.” Charlotte selitteli huomautustaan, toivoen ettei tyttö vihastuisi hänelle. Hyväähän hän vain oli tarkoittanut…
//Jauha paskaa... Se pitkittää mukavasti. (: Ainakin tiettyyn rajaan saakka.//
|
|
|
|
Post by jalle on Jan 12, 2011 19:18:40 GMT 2
Janae hymyili nolostuksen puna edelleen hieman poskillansa.
"Minulla on näköjään mennyt sanat sekaisin, kun yritän puheeseeni ujuttaa sellaisia sanoja, joita en yleensä sanoisi, tai vastaavasti jos yritän puhua niin sanotusti puhekielellä.." hän selitti katsoen Charlotteen hymyillen.
"Mutta ei se tarkoita, että loukkaannun noin pienestä, ja muutenkaan, älä huoli." Janae sanoi naurahtaen, näyttäen kädellänsä niin sanottua 'hällä väliä' heilautusta.
// Okei joo, todella mahtava tuli tästäkin.. XDD
|
|
|
|
Post by Suklaanappi on Jan 13, 2011 16:42:42 GMT 2
Hymy rohkaistui hieman enemmän, kun Janae sanoi, ettei loukkaantunut noin pienestä ja heilautti vielä vähättelevästi kättään. Charlotte nyökkäsi ja kiepautti hiussortuvaansa sormiensa ympärillä.
”Mm… Eiköhän kuka vaan saa puhua ihan miten tahansa? Musta olis oikeastaan aika kiinnostavaa kuunnella, kun joku puhuis oikeasti kirjakielellä, koska en itse siihen ainakaan kykene. Sitä paitsi, eikö se juuri tee susta omalla tavallaan erikoista persoonaa, kun puhut kirjakielellä?” neitokainen hymyili ja nojautui kevyesti kyljellään sohvan selkänojaa vasten. Kuinka pienestä hän saattoikaan niin kovin rentoutua.
//Samat sanat. XD//
|
|
