Post by Hass on May 16, 2010 11:54:54 GMT 2
[Seuraa?]
Adam Leighton puri huultaan huomaamattaan ja ymmärsi lopettaa vasta sitten, kun maistoi veren maun suussaan. Poika hätkähtäen päästi irti huultaan ja kosketti sitä hämmentyneenä. Adam katsoi sormenpäähän jäänyttä verta ja vasta sitten muisti makaavansa keskellä käytävää ihmisten jaloissa. Hän tuijotti hetken aikaa suoraan ylös kattoon ja nousi sitten vaivalloisesti istumaan hieroen toisella kädellä päätään, johon aivan varmasti nousisi kohta web-kameran kokoinen kuhmu. Adam katseli vuorotellen avuttomana ihmisvirtaa, joka kiirehti seuraaville tunneille ja osaanottavasti sentään äkkäsi hyppiä Adamin ja Adamin auki levähtäneen koulurepun sisällön yli - ei niin, että kukaan olisi pysähtynyt auttamaan. Ja ehkä se olikin parasta. Adamilla kun ei ollut jedin kaltaista itsekuria ja hän ei välttämättä halunnut taas alkaa punastelemaan ja änkyttämään. Adamin oli parempi olla yksin ja vain kestää muiden kummastuneet katseet takaraivossa. Ei siinä mitään uutta olisi. Hetken toivuttuaan kaatumisen aiheuttamasta tällistä ihmisvirta lakkasi ja tunnit olivat todennäköisesti alkaneet. Adam alkoi huokaisten kontata omaisuutensa perässä. Koulukirjat, penaali ja R.A Salvatoren uusin pokkari olivat levinneet pitkin käytävää. Kaiken kruunasi kuitenkin luentokansion rikkoutuminen. Paperit peittivät lattiaa ja muutamassa oli jo kurainen kengän jälki. Adam huokaisi ja haroi hetken aikaa vaaleata hiuspehkoaan. Hän nappasi koulureppunsa ja tyhjän silmälasikotelun, jonka nakkasi ensimmäisenä repun pohjalle.
Adam ei pitänyt enää kiirettä, hän oli jo tarpeeksi myöhässä seuraavalta tunniltaan. Häntä harmitti, poika oikeasti piti matikan tilastotieteestä. Adam suoristi paksusankaisia silmälasejaan ja avasi kauluspaitansa nappeja vaikka alta vilkkuikin harmaa t-paita, jossa komeili vatsan kohdalla Millenium Falcon. Paita oli jo vanha ja rakastettu, joten alkuperäisiä värejä ei ollut juurikaan tallella. Adam kumartui tarkastelemaan penaalinsa sisältöä jos joku kynistä olisi selviytynyt tästä massamurhasta hengissä, huonolta näytti. Adam oli erittäin tarkka kirjoitusvälineidensä kanssa ja jokainen lyijykynä oli teroitettu - tai ainakin ne olivat olleet. Oikein sydäntä särki, kun kauniit terät olivat katkenneet ja teroitin oli hajonnut penaaliin pudotuksen voimasta sotkien kaiken lyijyroskiin ja -pölyyn.
Adam Leighton puri huultaan huomaamattaan ja ymmärsi lopettaa vasta sitten, kun maistoi veren maun suussaan. Poika hätkähtäen päästi irti huultaan ja kosketti sitä hämmentyneenä. Adam katsoi sormenpäähän jäänyttä verta ja vasta sitten muisti makaavansa keskellä käytävää ihmisten jaloissa. Hän tuijotti hetken aikaa suoraan ylös kattoon ja nousi sitten vaivalloisesti istumaan hieroen toisella kädellä päätään, johon aivan varmasti nousisi kohta web-kameran kokoinen kuhmu. Adam katseli vuorotellen avuttomana ihmisvirtaa, joka kiirehti seuraaville tunneille ja osaanottavasti sentään äkkäsi hyppiä Adamin ja Adamin auki levähtäneen koulurepun sisällön yli - ei niin, että kukaan olisi pysähtynyt auttamaan. Ja ehkä se olikin parasta. Adamilla kun ei ollut jedin kaltaista itsekuria ja hän ei välttämättä halunnut taas alkaa punastelemaan ja änkyttämään. Adamin oli parempi olla yksin ja vain kestää muiden kummastuneet katseet takaraivossa. Ei siinä mitään uutta olisi. Hetken toivuttuaan kaatumisen aiheuttamasta tällistä ihmisvirta lakkasi ja tunnit olivat todennäköisesti alkaneet. Adam alkoi huokaisten kontata omaisuutensa perässä. Koulukirjat, penaali ja R.A Salvatoren uusin pokkari olivat levinneet pitkin käytävää. Kaiken kruunasi kuitenkin luentokansion rikkoutuminen. Paperit peittivät lattiaa ja muutamassa oli jo kurainen kengän jälki. Adam huokaisi ja haroi hetken aikaa vaaleata hiuspehkoaan. Hän nappasi koulureppunsa ja tyhjän silmälasikotelun, jonka nakkasi ensimmäisenä repun pohjalle.
Adam ei pitänyt enää kiirettä, hän oli jo tarpeeksi myöhässä seuraavalta tunniltaan. Häntä harmitti, poika oikeasti piti matikan tilastotieteestä. Adam suoristi paksusankaisia silmälasejaan ja avasi kauluspaitansa nappeja vaikka alta vilkkuikin harmaa t-paita, jossa komeili vatsan kohdalla Millenium Falcon. Paita oli jo vanha ja rakastettu, joten alkuperäisiä värejä ei ollut juurikaan tallella. Adam kumartui tarkastelemaan penaalinsa sisältöä jos joku kynistä olisi selviytynyt tästä massamurhasta hengissä, huonolta näytti. Adam oli erittäin tarkka kirjoitusvälineidensä kanssa ja jokainen lyijykynä oli teroitettu - tai ainakin ne olivat olleet. Oikein sydäntä särki, kun kauniit terät olivat katkenneet ja teroitin oli hajonnut penaaliin pudotuksen voimasta sotkien kaiken lyijyroskiin ja -pölyyn.
