Riemuidiootti tai ei //Kervelii

[Suklaanappi]

//Eli kerveli ja Jamie tänne, kiitos! Otsikko nyt on vaan nopee kyhäisty...

Rin suorastaan juoksi kiiruhtaessaan asuinrakennuksen ovesta sisään ja jatkoi matkaansa tyttöjen päätyä kohden. Punertavanruskea nahkalaukku löi jatkuvasti tytön lantiota tämän kulkiessa eteenpäin, toivoen syvästi, että ehtisi vaihtamaan sen inhottavan koulupuvun mekon pois. Toki tuo piti mekoista, mutta koulupuku näytti suoraan sanoen kaamealta hänen makuunsa. Kukapa siitä edes voisi tykätä? Ei varmaan kukaan, paitsi joku sokea, mutta hänen tietääkseen koulussa ei ollut ketään sokeaa. Tuskin nyt tänne nerojen kouluun kovin monta sokeaa pääsisikään.
Mustat kengät talloivat lattiaa rytmikkäästi, kunnes neitokainen jarrutti tyttöjen yhdeksännen huoneen ovelle, jossa hän asusti Chelsey Greenwoodin kanssa. Rinin kasvoille nousi pieni hymy ja sitten tuo avasi oven. Neitokainen astui sisään huoneeseen ja vilkuili huonetta arvioivalla katseella. Ei siellä nyt onneksi kovin sotkuista ollut. Kai. No jaa, tuskin Jamie siitä niin pahasti välittäisi, vai mitä? Olihan hänenkin huoneessaan kaiketi sotkuista, niin kuin tyttö oli väittänyt.
Ruskeatukka kiskaisi nopeasti vaatekaappinsa perältä valkean hivenen polvien yläpuolelle ylettyvän mekon, jossa oli kapeat nyöritetyt olkaimet. Jalkoihinsa tuo vetäisi mustat legginsit, ja vyötärölle punaisen leveän vyön tuomaan muuten leveään mekkoon muotoa. Neitokainen sormeili nopeasti hiuksistaan soljen irti ja ravisteli hiuksiaan, jotka laskeutuivat sitten hänen olkapäillensä. Tuntui paljon paremmalta, kun ei tarvinnut pitää enää hiuksia kiinni, niin kuin hänen oli pakko tehdä aina koulupäivien ajan. Ranteisiin sujahtivat kuusi ohutta punaista puurengasta, jotka sopivat mukavasti vyöhön. Rin katseli hetken aikaa vessan peilistä kuvajaistaan, meikkasi kevyesti ripsivärillä ja tasoitti hivenen kasvojensa ihoa, nyökäyttäen sitten hymyillen päätään.

Vilkaisu kelloon kertoi, että Jamien pitäisi saapua paikalle aivan hetkenä minä hyvänsä. Tyttö oli innoissaan, jotenkin ihmeellisesti, sillä aivan täysin järkevää syytä hän ei tuolle innokkuudelle keksinyt. Kieltämättähän Rin oli innokas persoona, mutta näin innokas tuo harvoin oli odottaessaan, että saisi kohta tutustua taas paremmin uuteen tyttöön, josta luultavasti tulisi hänelle uusi ystävä. Ainakin niin neitokainen toivoi mielessään. Toivottavasti Jamie tulisi pian, sillä hän ei millään malttaisi odottaa sitä, että saisi oikeasti tutustua Jamieen kunnolla.

[Cerwel]

Jamie juoksi viimeisen matikan tuntinsa jälkeen suoraan huoneeseensa. Hän toivoi ettei törmäisi keneenkään, joka voisi "muistuttaa" häntä niistä lauluharjoituksista. Jamie ei nimittäin ollut menossa. Eihän hän olisi mennyt vaikkei Rin olisikaan pyytänyt häntä huoneeseensa, eihän? Jamie tiesi varsin hyvin ettei hänen pitäisi olla niin innoissaan. Oli epänormaalia suhtautua uuteen ystävään niin pakonomaisesti.. Mutta eihän Jamie ollut menossa laulamaan. Hän olisi jättänyt sen muutenkin väliin. Ei se ollut edes kivaa. Tyttö tolkutti tätä itselleen eikä uskonut ollenkaan. Hän tiesi vain toimivansa hyvin, hyvin tyhmästi. Olisi Rinille varmaan käynyt jokin muukin päivä, mutta kun..

Tyttö saapui huoneensa ovelle ja kaivoi hermostuneena avaintaan, tiputti sen kerran maahankin, mutta sai vihdoin oven auki. Nopealla vilkaisulla hän totesi ettei ketään ollut kotona. Alisa oli varmaan siellä lauluharjoituksissa.. Pieni omatunnon pistos tuntui Jamien sydämessä, mutta hän sysäsi sen sivuun. Oli myöhäistä perua valintojaan, jotka kieltämättä olivat huonoja. Huokaisten Jamie riisuitui koulupuvustaan ja viikkasi sen sängylleen. Sitten hän totesi ettei tiennyt yhtään, mitä pukea. Siinä hän sitten kävi koko vaatevarastonsa läpi eikä silti löytänyt mitään sopivaa. Harvoin Jamie kiinnitti lainkaan huomiota pukeutumiseensa. Miksi tänään olisi poikkeus? Jamie tiesi vastauksen oikein hyvin, muttei takuulla myöntäisi sitä edes itselleen. Lopulta tyttö valitsi vaaleansiniset farkut ja vihreän T-paidan. Sitten hän nappasi meikkipussinsa ja laahautui kylpyhuoneeseen.

Jamie avasi hiuksensa ja harjasi ne hyvin huolella. Siihen kului tosiaan aikaa. Sitten hän levitti hyvin vähäisen valikoimansa meikkejä pöydälle. Oikeastaan tyttö ei tiennyt edes osaisiko käyttää niitä. Siitä on aika pitkä aika, kun hän viimeksi meikkasi. Lopulta hän tarttui ripsiväriin, mutta todettuaan sen pahasti kuivahtaneeksi päätti jättää meikkaamisen kokonaan väliin. Sitten hän vain tuijotti peilikuvaansa eikä ollut ollenkaan tyytyväinen. Koska hän olisi ollutkaan? Jamie kuitenkin luovutti ja päätti vihdoin lähteä sinne Rinille. Hän heitti koulukirjansa sängylleen, otti kassinsa ja lähti viereisen huoneen ovelle. Sen takana hän huomasi sydämensä läpättävän hullun lailla. Voi helvetti. Hän kuitenkin rauhoitti itsensä ja koputti oveen. Jostain syystä sekin kuulosti epävireiseltä ja sai Jamien melkein pakokauhun valtaan. Hän olisi voinut vaikka karata paikalta, mutta eihän hän sitä tekisi. Sitäpaitsi, oli jo liian myöhäistä.

[Suklaanappi]

Neitokainen oli oikaissut itsensä pitkäkseen sängyllensä hetkeksi aikaa. Hän oli kääntynyt oikealle kyljelleen ja katseli nyt vastakkaista seinää hivenen tylsistynyt ilme kasvoillaan. Sitä harvoin näki Rinin naamalla, sillä yleensä tuo oli aurinkoisesti hymyilevä ja vilpittömän viatonta energiaa täynnä oleva pakkaus, mutta kun tyttö oli yksin, niin se ei enää ollutkaan niin hirveän tavaton ilme. Neito kun ei koskaan oikein tykännyt olla yksinään ja pelkäsikin hervottomasti yksinoloa. Siksi hän ei voinutkaan koskaan oikein myöntää kenellekään, että oli homo, tai mitään muutakaan sellaista, minkä tähden muut voisivat jättää hänet yksin. Se sai Rinin tietenkin salailemaan syvintä olemustaan, mutta ei se tuntunutkaan kovin polttavalta. Olihan hänellä päiväkirjansa, johon purkaa kaikkein pahimmat angstikohtauksensa, ettei sentään täysin räjähtäisi käsiin.

Ajatukset kulkeutuivat Jamien suuntaan, kun tyttönen kellahti selällensä. Hymy nousi hetkessä tämän huulille, kun hän ajatteli kemian tunnilla saatua uutta tuttavaansa. Jamie vaikutti oikeasti mukavalta persoonalta, rehelliseltä toki ja sitten vielä kiinnostavaltakin. Rin tahtoi tietää tytöstä kaikenlaista; millainen perhe tällä oli, mitä tuo harrasti, mitkä olivat tämän lempiasioita ja niin poispäin. Oliko ihan typerää jo miettiä tuollaisia kysymyksiä etukäteen? Ehkä olikin, mutta ei tyttö siitä jaksanut välittää, kun ei kukaan edes päässyt hänen päänsä sisälle. Saihan sitä nyt ajatella mitä ikinä ajattelikaan.
Rin värähti hivenen ja tuo nousi ylös tassutellen taasen vaatekaapille, sujauttaen tosin noustessaan nopeasti vaaleanpunaiset tossut jalkaansa. Hän etsi vaatteidensa syövereistä vaaleanharmaan ohuen neuleen, mikä lämmittäisi tarpeeksi tytön käsivarsia, ja puki sen ylleen, jättäen kuitenkin napit auki.

Sitten neitokainen heräsi, kuullessaan koputuksen ovelta. Ilahtunut hymy levisi kokonaan Rinin kasvoille, eikä tyttö viitsinyt edes hillitä sitä. Hän painoi vaatekaappinsa oven nopeasti kiinni ja käännähti huoneen ovelle. Iloinen ilme edelleen kasvoillaan tuo avasi oven, nähden sen ulkopuolella seisovan Jamien.
”Hei! Öö, tule sisään.” Rin kehotti hymyillen ja astahti sitten sivulle, jotta toinen kykenisi astumaan sisään huoneeseen.
”Miten menee?” hän kysäisi vielä.

[Cerwel]

Oven avautuessa Jamien kasvoille levisi pakostakin iloinen hymy. Hän astui huoneeseen ja katseli nopeasti ympärilleen. Sitten hän käännähti taas hymyilemään Rinille, joka näytti vielä kauniimmalta kuin tänään koulussa. Ei varmaan ollut enää kovin terveellistä oleilla Rinin läheisyydessä. Miten joku voi olla aina vaan kauniimpi? Jamie yritti karkottaa ärsyttävät ajatuksensa, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi toisen hymy rauhoitti ja lämmitti. Sekin oli vielä kauniimpi, kuin Jamie osasi kuvitella.
"Moi", hän tervehti hymyillen. Rinin esittämään kysymykseen saikin sitten hakea vastausta vähän kauemmin. Koska viimeksi Jamie on harkinnut sanojaan näin tarkkaan?
"Hyvin, varsinkin nyt", hän sanoi lopulta täysin ajattelematta ja tajusi vähän myöhässä mitä oli sanonut. Tällä kertaa hän kuitenkin pysyi ihan hiljaa niinkuin olisi sanonut jotain täysin normaalia. Oikeasti hän ei ollut varma voiko noin sanoa kaverille vai ei.

"Miten sun.. matikan ja bilsan tunnit sujui?" hän kysyi virnistäen. Tottakai hän muisti mitä Rin oli sanonut kemian tunnilla. Hänen oli tietenkin myös pakko päästä ilmoittamaan se. Hän katseli huonetta tällä kertaa tarkemmin.
"Kumpi on muuten sun sänky?" hän kysyi ja kääntyi Riniin päin. Mitähän hän sillä tiedolla tekisi? Jamie käski järjen ääntään, joka turhan usein antoi hänen miettiä teoilleen syytä, olemaan hiljaa. Järjen kuunteleminen yleensä vain hankaloitti elämää. Jamie kuitenkin toimi ensin ja mietti vasta sitten.

[Suklaanappi]

Rin painoi oven kiinni Jamien perästä ja tyttö hymyili hivenen. Hetken aikaa tuo sai odottaa vastausta kysymykseensä, kunnes toinen vastasi, että hyvin, lisäten vielä, että varsinkin nyt. Rin naurahti leppoisasti hymyillen ja nyökäytti kevyesti päätään. Vaikka näyttikin siltä, ettei neito jäänyt turhaan miettimään noita sanoja, niin kyllä tuo hivenen niitä mietti, että mitä Jamie mahtoi niillä todellisuudessa tarkoittaa.
Sitten toinen kysäisi virnistäen, että miten hänen matikan ja bilsan tunnit sujuivat. Rin ilahtui, kun tyttö muisti noin tarkkaan hänen sanomansa.
”Ihan hyvin, siinähän ne.” tuo kohautti olkapäitään, vaikka todellisuudessa tyttö oli vain laskenut minuutteja koulupäivän loppuun, jotta pääsisi vaihtamaan vaatteensa mukavampiin ja sitten viettää aikaansa Jamien kanssa.
”Tuo.” Rin osoitti oikealla seinällä olevaa sänkyä, jolla oli juuri äskettäin makaillut.

Neitokainen käveli vielä osoittamansa sängyn luokse ja istahti sille. Hän katseli sitten hymyillen Jamieta ja kallisti kevyesti päätään kiepautellen sormiensa välissä kauniin ruskeaa kevyesti kihartuvaa sortuvaansa.
”Entä sä? Miten sun vikat tunnit meni?” Rin tiedusteli uteliaalla äänensävyllä ja viittasi nopeasti kädellään huonetta, että Jamie saisi istahtaa minne vaan tahtoi. Ei hänelle ollut mitään väliä, missä toinen istuisi.
”Kuinka kauan sä muuten olet ollut täällä SW:ssä?” tuo jatkoi kyselemistä, kun pitihän tässä nyt jotain keskustelua saada aikaiseksi, etteivät kumpikin vaan tuijottaisi toista ja miettisi, kuinka nätti toinen oikeastaan olikaan. Tai, ei Rin sitä kylläkään arvannut, että oli Jamien mielestä kaunis, mutta hänen mielestään Jamie oli ainakin kaunis.

[Cerwel]

Jamie veti itselleen tuolin ja istui siihen. Hän katseli yhä ympärilleen kun ei oikein tiennyt mitä katsoa. Tuntui oudolta katsoa toista silmiin puhuessa. Sitäpaitsi se aiheutti hänelle vähintäänkin rytmihäiriöitä. Hän ei edes keksinyt puhuttavaa, koska tyttö viimeksi oli ollut näin hiljaa? Miksi hän varoi sanojaan Rinin läheisyydessä? Tosin heikoin tuloksin. Onneksi Rin otti ohjat käsiinsä ja jatkoi keskustelua.
"Ihan hyvin kiitos vaan", hän sanoi virnistäen, "mulla oli historiaa ja vikalla tunnilla liikkaa.. Me pelattiin tennistä. Se oli kivaa."
Hän hymyili ja näpräsi hiuksiaan.
"Nyt öö.. vuoden", Jamie sanoi, "mä alotin viime lukukauden alussa. Ihme, kun siitä selvisin. Mä en vieläkään oikein sovi tänne nerojen joukkoon. En mä ole nero.. kuten sä pääsit tänään todistamaan."
Hän virnisti ja katseli taas Riniä. Jamie alkoi olla elementissään, kun juttu alkoi luistaa. Hän hymyili toiselle.
"Entä sä?" hän kysyi ja virnisti.

"Mut hei, mitä jos puhutaan jostain muusta kuin koulusta?" Jamie hymähti, "mitä sä harrastat? öö.. onko sulla lemmikkejä? Kissa, koira? Poikaystävä?" Jamie hymähti. Se oli epätoivoinen yritys. Ei, se ei ollut yhtään mitään. Kyllä kaverilta sai kysyä oliko tällä poikaystävä. Se oli ihan normaalia. Miksi Jamie sitten katseli käsiään, eikä Riniä? Hän päätti jatkaa ettei kaikki huomio painottuisi yhteen sanaan..
"Mikä on sun lempiväri? Tai lempiruoka? Tai lempieläin?", Jamie virnisti leikkisästi, "muistatko sä varmasti kaiken mitä mä kysyin?"

[Suklaanappi]

Vai tennistä? Neito nyökkäsi hymy huulillaan. Rin oli muutaman kerran pelannut sitä ja olihan se todellakin mukavaa. Ainakin se oli hyvää ajankulua, jos oli kaveri, joka myös tahtoi pelata. Tietenkään tuo ei koskaan halunnut pakottaa ketään pelaamaan kanssaan, mutta välillä hän oli kyllä saanut kokeilla sitä, liikkatunneilla vaan tosin. Ei tyttö vielä ollut siitä sen kummemmin innostunut. Mutta historia oli kieltämättä aika mukava aine…
Jamie kertoi, että oli ollut täällä vuoden, aloittanut viime lukukauden alussa. Ruskeatukka naurahti toisen virnistykselle. No jaa, olihan tyttö ollut hieman sählä. Sählä? Oliko se muka sana? Rin kysyi itseltään mielessänsä, kunnes toinen kysyi häneltä saman kysymyksen.
”Aloitin oikeastaan tänä lukuvuonna, kun pääsin sitten sille ilmaisutaidon linjalle.” tyttönen vastasi hymyillen.

Toinen ehdotti, että jos puhuttaisiin jostain muusta kuin koulusta. Rinille tuo ehdotus oli oikein mieluinen, mutta ennen kuin tämä ehti sanomaan mitään, Jamie alkoi luetella kysymyksiä vaikka millä mitalla. Neitokaiselle tuli hankaluuksia pysyä perässä. Poikaystävää? Tytöltä pääsi pieni huvittunut naurahdus, mutta eihän toinen voinut tietää, että hän oli homo. Jamie lisäsi vielä muutaman kysymyksen virnistäen leikkisästi ja kysyi sitten, että muistiko hän nyt varmasti kaiken, mitä hän oli kysynyt. Rin naurahti, nyt huomattavasti kuuluvammin.
”En ole aivan varma, mutta yritetään…” tyttö lupasi hymyillen ja kertasi vielä mielessään; harrastukset, lemmikki, poikaystävät, lempiväri, -ruoka, -eläin? Oliko siinä kaikki?
”No. Harrastan tietenkin näyttelemistä ja myös soittanut poikkihuilua. Nykyään en enää käy tunneilla, mutta kyllä mä sitä joskus soitan vielä mielelläni. Lemmikkejä minulla ei ole, eikä liioin poikaystävääkään.” hän naurahti, jatkaen sitten, ”Lempiväri on varmaan… pinkki tai valkoinen? Tai oranssi, tai keltainen? En osaa päättää… Lempiruoka ehdottomasti sushi ja eläin varmaan koira… Muistinkohan kaikki?”
”Mutta, entä sä?” Rin kysyi uteliaana. ”Niin, ja lempikirjasi, -leffasi jaa… millainen perhe sinulla on?”
”On meilläkin kuulustelut…” tuo naurahti vielä perään.

[Cerwel]

Jamie nyökkäsi ja hymyili. Hän uskalsi ottaa hieman mukavamman asennon epämukavalla tuolillaan. Hän virnisti Rinille, kun tuolla taisi olla vaikeuksia kaikkien kysymysten muistamisessa. Silti tuo vastasi mallikelpoisesti kaikkiin ja muisti enemmän kuin Jamie itsekkään. Tyttö huomasi kyllä pienen naurahduksen 'poikaystävän' jälkeen, muttei osannut tulkita sitä. Se taas häiritsi Jamieta sillä yleensä hän luki ihmisiä lähes täydellisesti. Hän huomasi kaikkien ihmisten pienimmätkin kasvojenliikkeet. Varsinkin Rinin. Riniä hän huomasi tarkkailevansa erityisen tarkasti, joka ei välttämättä ollut ihan tervettä. Hän ei halunnut todellakaan kehittää mitään pakkomiellettä Riniin.

Jamie kuunteli jokaisen vastauksen tarkasti ja yritti painaa ne mieleensä. Jostain syystä hän halusi tietää kaiken tästä tytöstä.
"Kyllä varmaan. En tiedä. En muista itsekään kaikkia", Jamie virnisti ja olisi voinut esittää miljoona lisäkysymystä, muttei saanut siihen tilaisuutta. Oikeastaan hän yllättyi kun Rin esitti samat kysymykset hänelle. Hän ei uskonut toisen olevan lainkaan kinnostunut hänestä. Hyvin todennäköisestihän se johtui kohteliaisuudesta tai siitä että toinen halusi estää keskustelua jämähtämästä, mutta jostain syystä se silti herätti Jamiessa pienen toivonkipinän. Hän yritti muistella mitä itse oli kysynyt.
"Öö.. Mulla ei ole ikinä ollut poikaystävää.. Ja meillä on kolme undulaattia ja mun lempiväri on.. varmaan vihreä", hän naurahti ja vilkaisi nopeasti Riniä, "ja ainiin.. mä harrastan lenkkeilyä.. ja lätkää."
Hän pyöritteli hermostuneena jotain olematonta sormissaan. Tuntui kuin olisi ristikuulustelussa. Toinen oli pakko vakuuttaa syyttönyydestään. Naurettava ajatus, mutta.. Jamie jatkoi Rinin esittämistä kysymyksistä.
"Mun lempikirja on varmaan Shakespearen Romeo ja Julia", hän jatkoi, "Tai jokin muu vanha klassikkokirja. Lempileffaa.. en tiedä.. Ja mulla on aika iso perhe. Mulla on äiti, isä, isoveli, isosisko ja kaks pikkuveljeä." Hän vilkaisi Riniä kuin odottaen hyväksyntää vastauksilleen.
"Entä sun perhe? Ja lempikirja- ja leffa? Ja lempikuukausi ja päivä?" hän naurahti ja pyöritteli taas sormiaan.

//Ääh.. kökkömys

[Suklaanappi]

Rin naurahti toisen sanoessa, ettei itsekään muistanut kaikkia. Niin, kukapa niitä enää olisi muistanut, vaikka tämä tyttö olikin itse suoriutunut yllättävän hyvin tuosta äskeisestä kyselytulvasta jonka Jamie oli aiheuttanut. Mutta ei se Riniä haitannut, ei lainkaan, sillä sehän vain kertoi siitä, että toinen tyttö oli kiinnostunut hänestä, aivan kuin brunette oli itsekin kiinnostunut toisesta.
Neitokainen kuunteli Jamien sanoja kiinnostuneena, painaen kaikki mahdolliset yksityiskohdat mieleensä, jossa ne toivon mukaan myös pysyivät. Onneksi hänellä oli ainakin kohtuuhyvä muisti, kun vain tahtoi muistaa. Ja tällä kertaa neiti tosissaan sitä tahtoi.
Ihme, ettei toisella ollut ikinä ollut poikaystävää, sillä Jamiehän oli kaunis. Kuka nyt sitä ei tajuaisi? Ainakin Rin näki sen varsin selkeästi. Kaikenlisäksi tyttö oli mukava, huumorintajuinen ja niin poispäin. Kukapa ei sellaisesta persoonasta pitäisi? Kyllä Rinilläkin olisi voinut olla poikaystävä, mutta jonkin oudon sattuman kautta tämä vain sattui olemaan kiinnostunut omasta sukupuolestaan enemmän, kuin vastakkaisesta

Sitten Jamie jatkoi kysymyksiin vastaamiseen ja Rin keskittyi taas kuuntelemaan toisen sanoja, nyökäyttäen sitten päätään, kun tyttö näytti katsahtavan häneen kuin hyväksyntää hakien. Heti se jälkeen tyttö kysyi Riniltä taas hänen perheestään, lempikirjaa ja –elokuvaa, sekä lempikuukautta ja päivää. Nämä kysymykset näyttivät menevän hieman typerämpään suuntaan, mutta aivan kuin Rin siitä olisi jaksanut välittää. Hän vain naurahti ja keskitti ajatuksensa vastatakseen kysymyksiin.
”Mm… Lempikirja on varmaan joku… sanotaanko Runotyttö. Se on yksi kivoimmista, mitä nyt äkkiseltään muistan. Lempielokuva… tämä voi kuulostaa todella, todella lapselliselta, mutta yksi ikuisista lempileffoistani on aina ja iän kaikkisesti Leijonakuningas. Se vaan yksinkertaisesti viehättää joka kerta, kun sitä kattoo ja saa aina hyvälle tuulelle. Ja varsinkin kakkonen on ihan paras.” Rin huomasi hölöttävänsä turhasta, joten hymähti kevyesti ja ohjasi itsensä taas raiteilleen.
”Ja lempikuukausi… hmm, kesäkuu ehkä. Tai sitten huhtikuu, tai syyskuu, tai joulukuu. En tiedä, on niin vaikea päättää! Sanotaan joulukuu nyt kumminkin. Ja päivä… tarkoitatko viikonpäivää? Perjantai, mutta ihan vuodessa on tietysti synttäripäivä, eli 25.3.” neitokainen nauroi.
”Mutta, taas samat kysymykset sulle, jaja…” brunette vaipui hetkeksi miettimään, mitä voisikaan kysyä toiselta vielä. Jotain oikein, oikein jännää ja vähäpätöistä. ”Mikä on lempiruokasi ja –juoma ja… Mikä oli sinun idolisi, kun olit joku pikkulapsi? Millaiseksi halusit isona, entä nyt? Kuka on lempisatuhahmosi, entä… No, jätetään muut kysymykset myöhemmäksi.” Rin virnisti suloisesti ja jäi odottamaan Jamien vastauksia noihin hölmöiltä kuulostaviin kysymyksiin, mutta sellaisesta pikkuseikasta tuo ei jaksanut välittää juuri nyt.

[Cerwel]

Jamie naurahti. Ei mitenkään ilkeästi vain erittäin hyväntahtoisesti niinkuin aina.
"Leijonakuningas on hyvä leffa", hän sanoi ja nyökkäili hymyillen. Oikeastaan tyttö oli nähnyt sen joskus pienenä eikä edes muistanut oliko se jotenkin ihmeellinen.
"Ja mun lempikuukausi on on varmaan toukokuu. Se on ihanaa aikaa kun kesä on aluillaan, nuput puhkeaa kukkaan ja linnut muuttaa takaisin."
Hän virnisti ja katseli hetken mietteissään ulos ikkunasta. Ensilumi tippui yhä hiljalleen maahan.
"Tosin mä tykkään myös joulukuusta", hän lisäsi vielä, "ja lempiviikonpäivä lauantai. Ja toki synttäripäivä kahdestoista kahdeksatta."
Olipa heillä gallupit. Tosin tämä oli pikemminkin tutustumisleikki. Jamie käänsi katseensa Riniin. Voisiko hän enää ihastua enempää tuohon hymyyn? Oikeastaan Jamie pahoin pelkäsi että voisi. Ei olisi kovinkaan vaikeaa kehittää jotain hemmetin pakkomiellettä tuohon hemmetin tyttöön. Tosin niin ei tulisi käymään. Jamie käänsi katseensa pois ja katseli lattiaa.
"Mun lempiruoka on lohi ja lempijuoma Cokis", hän sanoi hetken mietittyään, "mun idoli tais olla joku idolsvoittaja jonka nimeä en enää edes muista. Isona mä halusin.. joskus jääkiekkopelaajaksi. Nyt.. nyt en tiiä."
Oikeastaan hänestä oli yhä tulossa lätkäpelaaja, mutta eihän hän sitä voinut Rinille kertoa. Rin oli niin normaali, niin mukava tyttö, jonka lempikirja on Runotyttö, lempielokuva Leijonakungas ja lempiviikonpäivä perjantai. Hän ei ollut sellainen kummajainen kuin Jamie. Hän ei ollut outo jääkiekkoa pelaava lepakko, joka ei saanut silmiään irti Rinin hymystä.
"Ja mun lempisatuhahmo on yksisarvinen", hän jatkoi ja yskäisi selvittääkseen kurkkuaan. Sitten hän käänsi taas katseensa Riniin ja hymyili varoen.
"Ja sulle samat kysymykset ja.." hän mietiskeli seuraavia kysymyksiä. Mietti mitä kehtaisi kysyä. Keksi kysymyksiä ja hylkäsi ne yksitellen.
"No haluatkoisitko sä?" hän kysyi sitten ja tajusi menevänsä ihan sekaisin sanoissaan, "siis haluaisitko sä poikaystävän?"
Tyttö punastui ja näpräsi paitansa helmaa.
"Oletko sä ikinä seurustellut? Millainen olis sun unelmamies?.. tai -nainen.."
Jamie säpsähti hieman kun huomasi sanoneensa sen ääneen. Hän ei enää uskaltanut vilkaistakaan Riniä vaan tuijotti itsepintaisesti lattiaa.
"Eikun.. ei mitään.. siis.. niinku.. kaverimielessä.. eikun.. ei.. ei mitään."
Jamie painoi kätensä kasvoilleen ja jatkoi lattian tuijottamista.

[Suklaanappi]

Rin nyökytteli päällään toisen sanoille hymy huulillaan. Häntä huvitti edelleen tämä hirveä kyselytunti, tai ei sitä nyt hirveäksi voinut sanoa, mutta hieman oudoksi kylläkin. Olihan se outoa, mutta kieltämättä ihan hyvä tekniikka tutustua toiseen. Eipä tytöllä ollut mitään valitettavaa siinä suhteessa. Hän katseli, kuinka toinen painoi katseensa lattiaan, antaen Rinin hetken aikaa odottaa muita vastauksiansa.
Hän vaikeni mietteliääksi, mitä olikaan sattunut kysymään toiselta. Ennen kuin tyttö kuitenkaan aikoi vastata niihin, tuo tahtoi kuulla muutkin kysymykset ja pysyi vaiti, kun toinen mietti uusia kysymyksiä. Rin ei voinut olla naurahtamatta Jamien saadessa lopultakin kysyttyä, haluaisiko hän poikaystävän, jatkaen sitten oliko hän seurustellut koskaan ja millainen olisi hänen unelmamiehensä… tai nainen. Onneksi neitokainen ei ollut kovinkaan punastelevaa tyyppiä, sillä olihan tuo kysymys jo aika… hmm, henkilökohtainen. Mutta olihan sekin kysymys. Hän olisi varmaan voinut ohittaa sen vakavuuden muuten, mutta Jamie alkoikin soperrella kaverimielisyydestä sun muusta, mikä sai Rinin kohottamaan hieman kulmiaan. Jotta tuo vaivaantuneisuus hälvenisi hivenen hetkiseksi aikaa, hän päätti vastata ensin omiin kysymyksiinsä ja vasta sitten noita Jamien esittämiä kysymyksiä.
”Lempiruoka, varmaan sushi… Jaa… Juoma varmaan joku kokis. Idolini taisi myös olla joku Idolsvoittaja tai joku, ehkä joku malli? Halusin aikoinani varmaan joksikin malliksi tai poptähdeksi ja nykyään tosiaan tahtoisin näyttelijäksi.” Rin naurahti hivenen.
”Ja joku satuhahmo, varmaan joku keiju. Keijut on kivoi.” hän nauroi.
Sitten tuo piti pienoisen tauon ennen kuin jatkoi vastailujaan.
”Seurustelu ei ole tällä hetkellä kovin… tärkeää, mutta jos löytyisi joku, niin tietty mä tahtoisin seurustella ja niin…” Rin sanoi hieman ympäripyöreästi.
”Ja ei, en ole seurustellut koskaan. Kumppanin pitäisi olla luotettava, rehellinen, kaikkea tällaista peruskamaa, mut ei mulla mitään erityistä ole. Sellainen, jonka kanssa tulee toimeen hyvin ja jota oikeasti rakastaa.”
”Entä sä? Jaa… Mikä on sun noloin tempaus pienenä ja sitten vähän vanhempana?” tuo kysyi, kun ei muutakaan oikein keksinyt.