All I wanted // vapaa

[Cerwel]

[[Free to join. En ole seuran suhteen nirso.]]

Prim
Taivas oli tänään kirkkaan sininen ja pilveetön. Se oli harmi, sillä olisi hauska katsella eri muotoisia pilviä. Pilvenhattaraakaan ei ollut lähimäilla, joten oli pakko ottaa ilo irti siitä että vihdoinkin sadepilvet olivat kadonneet ja aurinko paistoi kirkkaana. Ilma oli viileähkö, mutta sekään ei voinut häiritä Primiä ja lähes täydellistä päivää. Tyttö oli tuijottanut taivasta jo puolisen tuntia. Eväät, jotka hän oli ostanut viime kaupunkireissulta tätä hetkeä varten, odottivat yhä laukun pohjalla, sillä Prim ei millään jaksanut nostaa kättään ottaakseen ne. Hän halus jäädä tähän. Hän voisi vaikka maata tässä niin kauan että kuolisi nälkään. Kauankohan se kestäisi? Tuskimpa ainakaan tarpeeksi kauaa, sillä joku löytäisi hänet urheilukenttien viereiseltä nurmelta luultavasti hyvin pian. Paikka ei ollut turhan suojassa.

Prim ähersi itsensä istuma-asentoon ja toinnuttuaan pienestä huippauksesta, hän ksivoi eväänsä esiin. Prim oli tosiaan valmistautunut yksityiseen eväsretkeen urheilukentän laidalle. Paikka oli suorastaan ihanteellinen eväsretkipaikka. Vihreä nurmi oli tasainen ja lisäksi näköalat olivat loistavat. Hetken Prim katui pilvientuijotteluaan kun huomasi mitä namupaloja urheilukentällä oli tarjota. Urheilullisia lihaskimppuja, ponnistelemassa niska limassa. Ja tyttö sai nauttia tästä kaikesta eväiden kera! Kyllä elämä sitten joskus oli ihanaa. Prim suoristi jalkansa, kaivoi laukusta keksipaketin ja avasi sen. Hän otti yhden suuren suklaakeksin ja nakersi mietteissään sen kulmaa. Seura ei todellakaan olisi pahitteeksi. Tyttö huokaisi ja kaivoi mehutölkin. Hän asettui vatsalleen makuulle, jotta hänellä olisi näköala kentälle. Jotkut nuoremmat pojat virnistelivät hänelle ja Prim virnisti takaisin. Häntä alkoi pikkuhiljaa kyllästyttää. Eikö kukaan tosiaan halunnut hänen seuraansa? Hän voisi jakaa eväänsä ja kaikki. Prim otti esille myös pussillisen hedelmäkarkkeja ja alkoi mättää niitä suuhunsa. Jos hänen seuralaisensa, jota ei siis vielä ollut, ei kohta ilmaantuisi paikalle, jäisi tuo ilman hedelmäkarkkeja. Olihan Primillä myös suklaakeksejä ja mansikkamehua, mutta mikään ei vetänyt vertoja hedelmäkarkeille.

[telescope]

[saavuttiin jyräämään Prim.]

Dean oli tapansa mukaan ulkona valokuvaamassa. Hänen mielestään oli sääli, että sää oli niin hieno. Pilvistä taivasta oli paljon mielenkiintoisempi kuvata kuin tasaisen vaaleansinistä, siinä oli niin paljon enemmän yksityiskohtia ja erilaisia muotoja. Kuka haluaisi katsella kuvaa, jossa näkyisi ainoastaan vaaleansinistä? Tällaisella säällä piti kuva rajata niin, että taivaan lisäksi muutakin näkyi tai siitä tuli tylsä, Deanin mielestä pilvisenä päivänä riitti pelkät koukeroiset, tummanharmaat pilvet. Maisemakuvat eivät siis sillä hetkellä tyttöä houkuttaneet pätkääkään, joten hän möyri polvillaan nurmikkoalueen reunaa etsien maantasalta jotain jännittävää pikku yksityiskohtaa ikuistettavaksi, jota seisaaltaan ei olisi huomannut. Nurmi oli tylsän vihreä ja tasainen, ei mitään poikkeusta sääntöön. Lopulta Dean päätyi räpsäisemään kuvan tyhjästä, kasaan rutistetusta juomatölkistä, eikä ollut lainkaan tyytyväinen otokseen. Sekin oli tylsä, kaikki tässä päivässä oli auttamattoman tylsää.

Lopulta Dean könysi pystyyn ja totesi polviensa likaantuneen maassa konttaamisesta. Mutta mitäpä hän ei kestäisi valokuvauksen tähden? Tänään se ei kyllä ollut ollut sen arvoista, ei alkuunkaan. Dean tuppasi vaatimaan itseltään täydellisyyttä, ja päätti kivenkovaa ettei lähde sisälle ennen kuin on saanut yhden hyvän valokuvan. Silloin hänen huomionsa kiinnittyi vähän matkan päässä olevaan oikein suureen ja vanhaan puuhun, jonka latvusto näytti erityisen symmetriseltä ja kuvaukselliselta kirkasta taivasta vasten. Dean kohotti kameransa ja kohdisti sen puuhun. Kuvakulma ei kuitenkaan ollut hyvä, hän halusi enemmän puuta näkyviin. Punapää peruutti muutaman askeleen nurmikolle. Ei vieläkään. Hän lähti kävelemään määrätietoisesti takaperin yrittäen löytää sopivan etäisyyden, eikä pysähtynyt ennen kuin tunsi kompastuvansa johonkin pehmeähköön. Dean kaatui tyylikkäästi ähkäisten selälleen ja pysyi hetken paikallaan häkeltyneenä, tietämättä mitä juuri oli tapahtunut. Kun hän sai koottua ajatuksensa, hän muisti jalkojensa lojuvan edelleen hänet kampanneen jonkin tai jonkun päällä. Dean kohotti päätään ja huomasi allaan vatsallaan makaavan nätin tytön, jota oli juuri tallonut.
”Voi ei, anteeks kauheasti”, hän pahoitteli äärimmäisen nolona ja veti äkkiä jalkansa kasaan. Tylsää ei ainakaan enää ollut.

[Cerwel]

Prim ei olisi osannut odottaa eväidensyöntiseuran ilmestyvän niin yllättävältä suunnalta. Hän oli jo melkein ahminut hedelmäkarkkipussinsa tyhjäksi. Kolme poikaa lopettelivat harjoituksiaan. Tyttö painoi päänsä käsiinsä ja huokaisi. Eväsretki oli sittenkin tylsä ilman kaveria. Onneksi Prim ei joutunut olemaan pitkään yksin. Tosin hän säikähti melkein kuoliaaksi, kun punatukkainen tyttö melkein astui hänen päälleen. Tyttö kiljaisi ja nousi istumaan kun toinen sai siirrettyä raajansa hänen selältään. Prim mulkoili toista mahdollisimman vihaisesti, vaikkei hän ollutkaan kovin hyvä mulkoilemaan. Niimpä hän pian virnisti pienesti ja suki hajamielisenä hiuksiaan.
"Katsoisit vähän kenen päälle astut", hän nurisi, mutta hymyili sitten ystävällisesti ja tunki suuhunsa yhden hedelmäkarkin samalla kun tutkaili toista tyttöä päästä varpaisiin.
"Et kai rikkonut kameraasikin? Mitä sä ylipäätään teit?" hän kysyi ja nyökkäsi kohti toisen kameraa. Se oli hieno kamera. Prim uskaltaisi tuskin koskeakaan sellaiseen.

//bööh, lyhyttä//

[telescope]

Jostain syystä Dean onnistui hätkähtämään toisen tytön kirkaisua, vaikka se olikin ollut odotettavissa. Hän nielaisi, kun tyttö nousi istumaan ja mulkoili häntä vihaisesti. Hän oli oikeasti pahoillaan siitä, että oli kompastunut toiseen. Tytön ilme kuitenkin muuttui pian pieneksi hymyksi, ja Dean rentoutui hieman. Ehkä tuo ei ollutkaan niin vihainen hänelle, vaikka Dean olisikin omasta mielestään ansainnut vihaisemman katseen.
”Mä olen pahoillani, en kattonut eteeni”, Dean pahoitteli nöyrästi. Hän seurasi, kun tyttö söi hedelmäkarkkinsa. ”En mä sentään tahallani toisia tallo.” Dean hymyili varovasti.

Kun toinen mainitsi kameran, hänkin muisti taas sen ja kiinnitti huomionsa siihen. Hän oli ottanut itsensä käsillä vastaan kaatuessaan ja kamera tietenkin oli ollut kädessä. Kalliiseen järjestelmäkameraan oli kuin olikin tullut naarmu. Se ei ollut paha eikä tulisi haittaamaan kuvaamista, mutta varsin näkyvä kuitenkin. Dean kirosi mielessään uskollisen ystävänsä kohtaloa, vaikka vahinko olikin vain ulkoinen. Ennen kuin hän vastasi tytölle, hän vielä varmuuden vuoksi suuntasi kameransa kaatumisen aiheuttanutta puuta kohti ja nappasi kuvan vakuuttuakseen, että kamera varmasti toimi yhä kuten pitikin.
”Ei, kyllä tää tuntuu olevan kunnossa. Vähän naarmuuntui vaan”, hän sanoi ja näytti naarmua tytölle. ”Ja mä yritin ottaa kuvaa tuosta puusta. Etin sopivaa kuvakulmaa.” Dean tarkasti vielä kameran perin pohjin ja ripusti sen sitten hihnasta kaulalleen turvaan.

[kökköääää]

[Cerwel]

"Taaksesi", hän huomautti, "siis.. ettet katsonut.. taaksesi."
Prim tunki suuhunsa viimeisiä hedelmäkarkkeja. Ne olivat kaikki punaisia. Punaiset karkit olivat parhaita ja Prim säästi aina parhaat viimeiseksi. Hänen päälleen tallonut punapää ei ollut kyllä ansainnut ainoatakaan hedelmäkarkkia. Rikkoi tuo vielä kameransakin. Tai väitti ettei se ollut rikki, mutta oli kuitenkin. Prim katsoi kiltisti naarmua, kun toinen näytti sitä hänelle, muttei vieläkään uskaltanut koskea kameraan. Mitä jos hän painaisi vahingossa jotain nappia ja sitten kamera itsetuhoaisi itsensä ja heidät siinä samalla. Voiko kamera tehdä niin? Kai noin hienossa kamerassa oli vaikka mitä lisätoimintoja. Varmasti myös räjähdysnappula. Prim kääntyi katsomaan puuta ja naurahti, kuitenkin hyväntahtoisesti.
"Puuta? Etkö sä keksinyt tylsempää kuvauskohdetta kuin.. kuin puu? Ihan tavallinen puu? Kuvaisit vaikka noita tuolla kentällä", tyttö virnisti ja osoitti kentällä rehkiviä urheiluhulluja.
Vaaleaverikköä ei tosiaan oltu siunattu minkäännäköisellä silmällä taiteelle. Hänestä oli äärimmäisen typerää kuvata tavallista puuta ja miksi hän ei voisi sanoa sitä ääneen?
"Siitä huolimatta että sä tallasit päälleni, mä sallin ja vaadin että jäät mun kanssa syömään nämä keksit", Prim sanoi ja otti itselleen yhden keksin, "siis heti kun olet saanut otettua ne kuvat siitä tyhmästä puusta."

[telescope]

[anteeks ku kesti]

”Niin tietysti”, Dean hymähti. ”Taakseni.” Hän katseli, kun toinen tunki punaisia hedelmäkarkkeja suuhunsa. Hän ei itse ollut suuri hedelmäkarkkien ystävä, mutta vaalea tyttö näytti tykkäävän.
”Joo. En mä löytänyt mitään puuta kiinnostavampaa kuvattavaa”, Dean selitti sivellen kameraansa. Hän käänsi katseensa urheilukentän lihasläjiin toisen osoittaessa siihen suuntaan ja hymyili huvittuneena. ”No jos nyt ihan sun mieliksi...” Punapää kohotti naarmuuntuneen järjestelmäkameransa ja räpsäisi kuvan tytön ehdottamasta kohteesta. Häntä itseään eivät tuollaiset muskelimiehet jaksaneet kiinnostaa, vähän vähempi pelottava lihasmassa oli enemmän hänen mieleensä.

Dean otti keksin toiselta tytöltä ja siirtyi istumaan parempaan asentoon.
”Kiitti”, hän sanoi kohteliaasti ja nakerteli keksiä mielissään. Puu ei äkkiä enää jaksanutkaan kiinnostaa, vaikka symmetrinen olikin. ”En mä taidakaan ottaa sitä kuvaa. Sä olet oikeassa, se oli ihan tylsä aihe.”

[Cerwel]

"Jos mulla olisi kamera, kuvaisin ihmisiä", Prim sanoi ja nakersi keksiään, "mulla olikin, mutta onnistuin hajottamaan sen. Mulla oli paljon kuvia ihmisistä. Ihmiset on kiinnostavia."
Hän katseli taas urheilukentän suuntaan ja hyräili hiljaa, kunnes toinen tyttö puhui taas. Hän virnisti ja kääntyi tuon puoleen hymyillen.

"Älä mun mieliks niitä kuvia ota", Prim sanoi ja pyöritteli nilkkojaan, "ota vaan kuva tylsästä puusta, jos kerran tykkäät siitä."
Hän naurahti ja otti uuden keksin. Vasta sitten hän tajusi, ettei ollut edes esittäytynyt. Hän hätkähti hieman, kun tajusi sen ja virnisti leveästi.
"Mä olen muuten Prim", tyttö sanoi, katseli hetken toista ja kääntyi taas näköalojen puoleen, "mä tiiän, että se on hassu nimi, eikä se olekaan mun oikee etunimi, mut.. mut mä joka tapauksessa olen Prim."
Hän naurahti ja otti taas uuden keksin. Hän tökkäsi keksipaketin lähemmäs toista, jottei hän itse söisi kaikkia.
"Mikä sun nimi on?"

[telescope]

"Yleensä mäkin tykkään kuvata ihmisiä enemmän kuin muuta", Dean kertoi ja pyyhki keksinmurut sormistaan. Ihmiset tosiaankin olivat mielenkiintoisempi aihe kuin puu. Ainakin eläväisempi ja monipuolisempi aihe.

Dean mietti hetken ja päätti sitten ottaa puustakin kuvan, jotta siitä ei tarvitsisi enää puhua. Kuva oli epätarkka ja huono, mutta ei Dean edes enää tosissaan halunnut kuvaa puusta, joten sillä ei ollut väliä. Hän laski kameran viereensä nurmelle pitäen sitä kuitenkin koko ajan vähän silmällä.
"Ei Prim nyt niin hassu nimi ole", Dean sanoi kun toinen esitteli itsensä. "Mun nimi on Dean, ja se jos mikä on hassu nimi tytölle." Punapää naurahti ja otti toisen keksin Primin paketista.


[lyhyt D:]