Water in the pool # Kerppaa!

[Suklaanappi]

# Kerveli kera Hayleyn tänne häröilemään Rinin kiusaks. =D #

Aasialaistyttö asteli pukuhuoneita kohti. Koska hän oli todennut, että oli tylsää, ja kaikenlisäksi neitokaisen urheilujutut eivät nyt olleet viimeaikoina olleet kovinkaan reippaalla tahdilla, niin tuo oli päättänyt pulahtaa uimaan. Se olisi ensinnäkin virkistävää ja saisi myös Rinin tehokkaasti tuntemaan, että oli taas vaihteeksi oikeasti tehnytkin jotain eikä vain lojunut jossain. Sitä tunnetta ruskeatukka siis todella tavoitteli siltä uimareissulta ja uskoi myös, ainakin toistaiseksi, sen saavansa. Tyttönen toivoi, ettei altaalla olisi ketään, mutta vaikka olisikin, niin ei se Riniä tulisi haittaamaan. Hänhän oli suunnilleen kaikkien kaveri ja ainahan sieltä kai jokin rata löytyi, jossa voisi vedellä allasta päädystä päätyyn ja uudelleen. Toki Rin omasi myös sen ajatustavan, että mitä järkeä oli uida allasta päästä päähän, mutta tällä kertaa se ei tyttöä estänyt. Kai siellä jonkun verran voisi uiskennella, vaikka se olikin typerää ja hölmöä. Paitsi, että se oli myös liikunnallisesti tehokasta, joten siinä mielessä sitä kannatti silloin tällöin sietää. Se oli sitten eri asia, jos oli porukkaa ja saattoi vain leikkiä vedessä, eikä tarvinnut uida tosissaan. Silloin uiminen oli hauskaa. Todella hauskaa. Ja siinä Rin siis viihtyi, mutta ei yksinään niin kamalasti. Nyt vain vartalo yksinkertaisesti vaati liikuntaa, joten se oli vähän niin kuin pakko mennä uimaan. Ei Rin sentään halunnut kehonsa vihoja itseensä saada, kun ei siitä huolehtinutkaan.

Ovi heilahti kiinni hänen perässään. Pukuhuone näytti ensisilmäyksellä autiolta, joten Rin saattoi hymyillä iloisesti sille asialle. Toistaiseksi ei ketään siis näkynyt. Sen kummemmin neito ei sitten keskittynytkään autiolta vaikuttavan pukuhuoneen silmäilyyn, minkä tähden häneltä sitten voisi jäädä jotain huomaamatta. Tavaroita tai jotain sen sellaista.
Niinpä tyytyväisenä tyttö istahti penkille ja laski kassin viereensä. Vetoketju avattiin ja sisään kurkistettiin. Nopealla katseella tuo totesi, että siellä taisi olla kaikki tarvittava. Ainakin uimapuku ja pyyhe näkyivät olevan, joten se riitti Rinille varmistukseksi. Asuntolaan ei siis tarvitsisi lähteä kiitämään kuin pallosalama, hakemaan jotain ultratärkeää.
Rin veti ballerinansa jaloistaan ja työnsi ne penkin alle. Kiskaisi sitten takkinsa ja neuleensa yltään, viskoen ne kaappiin, jonka oli itsellensä vallannut. Tuo nousi kumartuen valkeiden housujensa puoleen. Ajatus kunnon treenistä innosti ja sai Rinin riisuutumaan nopeammin. Hän halusi altaaseen.

[Cerwel]

//Täältä tullaan, vähän tökkien, mutta silti.//

Tänään olisi loistava päivä mennä harrastamaan urheilua. Urheileminen ei kyllä kuulunut missään määrin Hayleyn lempipuuhiin, mutta kai sitä joskus piti yrittää. Koska SW'ssä vapaa-ajan urheilumahdollisuudet olivat jokseenkin vähissä, eikä kentän ympäri hölkkääminen jaksanut kiinnostaa, oli tyttönen päättänyt mennä uimaan. Bikinit ja pyyhe oli tungetttu siniseen kangaskassiin ja koulupuku päällä oli suunnistettu kohti uima-altaan pukuhuoneita. Oli siinä ollutkin kavereille selittämistä. Eihän Hayley käynyt uimassa.
Silti, hän avasi tyttöjen pukuhuoneen oven ja vilkuili sen nopeasti läpi. Se oli autio lukuunottamatta yhtä tyttöä, joka istui penkillä ja avasi juuri takkinsa nappeja. Hayley pysähtyi oviaukkoon hetkeksi, mutta asteli pian sisään ja istui penkille Rinin viereen.
"Rin", tuo tervehti ja virnisti nopeasti omalaatuisella tavallaan, "oletko säkin menossa uimaan?"
Hayley potki mustat koulukenkänsä jaloistaan ja tunki ne yhteen kaapeista. Hän veti polvisukatkin jaloistaan ja tunki ne kenkiin. Sitten tyttönen käännähti taas Rinin puoleen.

Hayley tutkiskeli pitkään toisen kasvoja. Jopa häiritsevän kauan, niin kuin tyttösellä oli tapana. Tuo tuijotti toisia niin kauan, kunnes saisi huomion itselleen. Vaikka se onnistuisi muutenkin, se oli.. hauskaa, kai.
"Rin?" Hayley kysyi ja hivuttautui penkillä ihan toisen viereen istumaan. Hän katsoi Riniä niin vakavana kuin suinkin osasi ja sitten kysyi noin vain: "Oletko sä oikeasti lesbo?"
Tyttö piti kasvonsa ihan peruslukemilla, vaikka hänestä tilanne olikin jostain syystä hyvinkin huvittava. Hayley halusi kuulla sen Rinin suusta. Toisesta oli niin vaikea uskoa mitään sellaista. Rin oli niin suloinen ja tyttömäinen. Toisin kuin se inha tyttöystävä.
"Etkö sä seurustelekin sen Mitchellin kanssa?" Hayley kysyi heti, kun toinen ehti vastata edelliseen ja hymyili taas vähän, vaikka tytön hymy näytti usein varsin kopealta, vaikka se olisikin tarkoitettu ystävälliseksi. Tämäkin jäi ihan Rinin oman tulkinnan varaan.
"Outoa. Te olette niin erilaisia. Susta ei edes uskois, että sä olet semmonen", Hayley mutisi, ennen kuin toinen ehti edes vastata, näpräsi koulupukunsa hameen helmaa ja hymähti hiljaa, "sä et ole niin outo, kun Mitchell. Se on ihan kumma. Tiesitkö, että se pelaa jääkiekkoa? Tyhmää.."
Vilkaistiin Riniä huulilla pieni ilkikurinen virne. Se sai Hayleyn näyttämään lähinnä pikkukakaralta, jolla oli mielessä jokin ilkeä jekku kaverin varalle. Se piti oikeastaan paikkaansakin. Kakru mikä kakru.

[Suklaanappi]

Hän ravisti takkinsa alas harteiltaan, huomaten jonkun astuvan sisään. Hayley Fletcher. Rin ei ollut varsinaisesti tutustunut tuohon tyttöön, kunhan tiesi nimeltä ja muutenkin. Leikki yleensä muiden kavereidensa kanssa ja silleen, eikä aasialaisneitokaisella ollut koskaan ollut mitään suurta paloa edes rynnätä toisen kavereiden sekaan huvin vuoksi. Joo, ei.
”Hei. Juu… olen.” Rin vastasi hymyillen hitusen ja heitti sitten neuleensakin kaapin perälle.
Hän oli juuri avaamassa housujensa vetoketjua, kun havahtui Hayleyn tuijotukseen. Se sai ruskeatukkaisen olon pikkaisen epävarmaksi ja tämä kohdisti oman katseensa Hayleyhin, jättäen housunsa toistaiseksi sikseen. Mitä toinen hänestä oikeastaan edes halusi?
”Mmh…” neitokainen mumahti toisen lausahtaessa hänen nimensä kysyvään sävyyn.
”Oletko sä oikeasti lesbo?”
Rin ynähti pikkaisen hämmentyneenä tuosta kysymyksestä, katsoi hetken aikaa Hayleytä ihmeissään. Ei kukaan nyt tuollaisia mennyt ääneen kysymään, vai menikö? Tai siis, olihan Hayley nyt mennyt, mutta…
”Joo…” aasialainen vahvisti sitten Hayleyn käsityksen oikeaksi.
Sillä sehän nyt luonnollisesti oli ihan oikea.
Oli oikeastaan vähän hassua, miten normaalisti muut loppujen lopuksi olivat tottuneet hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa. Rinhän oli pelännyt sitä suhteellisen kauan ja nyt se vain… oli paljastunut, eikä mitään ollut tapahtunut. Ainakaan varsinaisesti.

Seuraavaksi Hayley kysäisi, eikö hän seurustellutkin ”sen Mitchellin” kanssa. Ilmaisu ei oikeastaan miellyttänyt japanilaistyttöä, mutta hän ei sanonut mitään, sillä ei edes ollut ehtinyt vastata, kun toinen jo jatkoi. Hän vain ehti pikkaisen nyökätä ja se siitä. Muuta ei ehditty.
Rinin huulet hieman mutristuivat, kun toinen jatkoi puhettaan. Nyt toinen brunette alkoi pikkuhiljaa ehkä vähän ärsyttääkin häntä. Vaikka tietenkin hän oli iloinen siitä, ettei ollut toisen mielestä niin kamalan outo, vaikka itse itseään myös pitikin outona, mutta kuitenkin nuo sanat alkoivat ärsyttää. Neito ei halunnut kuunnella, kun Jamiestä puhuttiin pahaa. Siis, tietenkin kummaksi kutsuminen voisi olla myös ihan positiivistakin, mutta tässä tilanteessa Rin oli varsin varma, ettei se ollut sitä.
Hän pudisti päätään, mietti mitä sanoisi noihin vastaukseksi.
”Ei se ole tyhmää. Kyllä tytötkin saa pelata jääkiekkoa.” Rin totesi lopulta.
Itse asiassa hän oli iloinen siitä, että Jamie oli juuri Jamie. Että tuo oli omanlaisensa, eikä suinkaan sellainen tavallinen tyttö. Tuskin neitokainen edes silloin olisi välttämättä Jamieen ihastunut.
”Mitä se sitä paitsi sulle kuuluu, että seurustellaanko me vai ei?” hän kysäisi sitten outoa terävyyttä äänessään, mitä harvoin Rinin äänessä tapasi.
Niinpä, se ei kuulunut sitten lainkaan Hayleylle, ei yhtään.

# Kakru mikä kakru, awws... #

[Cerwel]

Hayley hymähti, kun Rin myönsi noin vain olevansa lesbo. Noin vain.. Ei mitään selityksiä biseksuaaleista sun muista. Toisaalta se olisi ollut turhaa. Hayleyn tietojen mukaan Kitchida ei ole ollut ainoankaan pojan kanssa Saint Walden'sissa ollessaan. "Hayleyn tiedot" eivät aina olleet luotettavin tiedonlähde, mutta kyllähän tuo itse niihin luotti. Jos Hayley ei ole kuullut siitä, sitä ei ole tapahtunut. Loogista. Hassua tosiaan, että Rinin ja Jamien (tai "sen Mitchellin" niin kuin tuota oli paljon luontevampi kutsua) suhde oli Hayleylle niin tärkeä juttu. Ehkä se oli liian outoa. Tai ehkä Hayley oli vähän kateellinen. Oma seksuaalinen suuntautuminen kun oli tyttöraukalle niin vaikea juttu. Vaikka eihän hän mitenkään voisi olla kateellinen tuolle pikku lepakkopariskunnalle. Ei tietenkään. Hayleyn omat asiat olivat niin paljon paremmin.

"Kai tytöt saavat pelata jääkiekkoa.." Hayley mutisi ja katseli yhä toista irrottamatta hetkeksikään katsettaan, "mutta tyhmää se on silti. Oletko sä ikinä katsonut sitä telkkarista? Ihan hullua. Onko sillä muuten kaikki hampaat tallella? Jääkiekkoilijoilta puuttuu aina hampaita. Hyi hemmetti."
Pieni hymähdys, kun Rin tiedusteli, mitä se hänelle kuului seurusteliko tuo Mitchellin kanssa vai ei. Hayley katseli toista vielä hetken, muttei vastannut kysymykseen. Sitten hän käännähti pois päin ja veti mekon päänsä yli. Se heitettiin huolimattomasti kaappiin kenkien ja sukkien seuraksi. Sitten keskityttiin kauluspaidan nappeihin.
"Ehkei kuulukkaan", Hayley mutisi samalla, "vaikka kyllähän se kuuluu. Pitää katsos tietää, ettei vahingossakaan yritä varattua." Virnistys. "Moni poika on varmaan pettynyt, kun sä olet mieluummin jonkun Mitchellin kun niiden kanssa. Mutta niinhän se aina menee, kaikki kauneimmat tytöt on lesboja. Mäkin voisin alkaa.. lesboksi."
Huvittunut naurahdus. Kyllähän Hayleykin tiesi, ettei se ollut mikään päätös. Ainakaan sen ei kai pitäisi olla.

Kun kauluspaitakin oli muiden vaatteiden joukossa käännyttiin jälleen kerran Rinin puoleen. Sormet sivelivät kevyesti oman lantion luita, jotka tunsi ihon läpi.
"Mä olen miettinyt, miksi sä edes olet sen kanssa.. Kyllä sä saisit paremmankin", Hayley hymyili jo vähän ystävällisemmin ja tarttui Rinin ranteeseen. Hän piti kiinni niin kovaa, ettei Rin noin vain saisi kättään irti. Hayleyllä oli outo tapa lähestyä ihmisiä. Heti piti käydä fyysiseksi. Pikku Riniä oli sitä paitsi aika kiva vähän kiusata. Tai no, ei Hayley olisi halunnut kiusata. Hän olisi halunnut olla mukava ja lempeä ja sellainen josta toinen voisi pitää. Ja vaikka Hayley ei sitä ikinä myöntäisikään, hän oli toisinaan ihan ihan helvetin kateellinen sille typerälle Mitchellille.
"Saanko mä kokeilla yhtä juttua?" Hayley kysyi viaton hymy huulillaan. Ihan sama, vaikka Rin vastaisi kieltävästi. Hän kokeilisi kuitenkin.

//Oho, tulipa hassua.. Eikä tuo tainnu kuulua mun hienoon suunnitelmaankaan..//

[Suklaanappi]

Toinen mutisi myöntymyksensä, mikä olisi ehkä naurattanutkin häntä tavallaan, Hayleynhän harvoin kuultiin mutisevan yhtään mitään, mutta tässä tilanteessa tuo ei todellakaan kyennyt nauramaan. Hänen tyttöystävästäänhän ja heidän seurustelustansa, eikä välttämättä niin kamalan ruusuisissa merkeissä. Mikä eui miellyyttänyt lainkaan Riniä, mutta ei voi mitään. Ei tyttö nyt oikein voinut toista poiskaan häätää, ei tietenkään. Se olisi tahditonta, eihän hän edes omistanut koko koulua, ei todellakaan. Itse asiassa, hän ei omistanut mitään siitä. Olihan tällä oma huone, muttei Rin sitäkään omistanut… Se oli vain käytössä.
”On Jamiellä hampaat. Ainakin toistaiseksi.” neitokainen vastasi ehkä pikkaisen tuhahtaenkin, kun toinen kyseli häneltä, oliko toisella hampaita.
Mitä sillä edes väliä olisi ollut Rinille? Hän rakasti toista silti. Tai siis, kai tuo nyt vähän olisi välittänyt asiasta, mutta… silti. Ei se tietenkään neitokaisen rakkautta toista kohtaan olisi estänyt, ei tietenkään.
Aasialaistyttö vain odotti, kun toinen veti mekkonsa pois yltään. Hän odotti yhä vastausta ja aikoi myös sen saada, vaikka odottaisi turhankin pitkään. Tai, ei hän ehkä liian pitkään odottaisi, mutta kuitenkin…
Toinen jatkoi edelleen mutinaansa ja sitten neitokainen hymähti. Niin varmaan. Rin ei osannut ottaa toisen sanoja lainkaan vakavalla tavalla, ei tietenkään. Kukaan täysijärkien ei väittäisi häntä kauniiksi, saati sitten kauneimmaksi. Paitsi ehkä Jamie, mutta sitä ei laskettu.

Rin ei kuitenkaan sanonut yhtään mitään, päätti sitten taasen ehkä jatkaa riisumistaan ja sai housut nilkkoihinsa, joista hän ne heitti sitten kaappiin. Edistystä, edistystä. Sitten tuo katsahti taas Hayleyhin, kun tuo jatkoi. Paremmankin? Jotenkin Rin ei vain osannut uskoa noita sanoja. Parempaa hän ei edes kyennyt toivomaan. Jamie oli hänen käsityksensä täydellisyydestä, miksi siis turhaan edes miettiä mitään sen kummempaa?
Neito hätkähti toisen otetta, se oli niin kova, että oli mahdotonta päästä pois. Hitto… Mitä ihmettä Hayley oikein hänestä tahtoi?
”Mmh… et?” Rin vastasi lopulta pikkuisen kuitenkin kysyvään sävyyn toisen kysymykseen.
”Mitä ihmettä sä haluat musta?” hän kysäisi samalla perään, koettaen vääntää kättään toisen kädestä irti.
Hän halusi vain uimaan ja… pois Hayleyn läheltä. Tuo tyttö, vaikka olikin häntä nuorempi, pelotti Riniä. Tavallaan.

[Cerwel]

Hayley hymähti ja kääntyi kaivelemaan laukkuaan. Rin oli ihan liian epäystävällinen hänelle. Ei Hayley tehnyt mitään pahaa. Eikä hänelle saanut noin puhua. Ei kenellekään, joka yritti vain olla ystävällinen, saanut. Rin ei varmasti ollut noin ilkeä Jamie Mitchellille. Hayley oli jokaisessa mielessä parempi. Mikä siis oli ongelma? Jamie ehti ensin, mutta Rin voisi valita. Eikä sen pitäisi olla vaikeaa. Lesbotytöt ovat aina pitäneet Hayleystä. Hän päästi tuhahtaen irti toisen ranteesta ja huokaisi dramaattisesti.
"Et ajattelisi sitä niin kuin ajattelet.." Hayley totesi taas varmalla äänellä, "mä haluan vaan olla sun ystäväsi. Ei olla oikein tutustuttu."
Hän hymyili ja katseli toista hiljaa, odottaen jotain vastausta. Juuta tai jaata, kyllää tai eitä. Kauaa tyttönen ei jaksanut odottaa vaan kumartui taas ihan Rinin lähelle. Hän varoi hipaisemastakaan, mutta oli siinä, lähellä.

"Mä haluan vaan mennä uimaan ja tehdä niitä juttuja, mitä ystävät tekevät", Hayley nauroi niin kuin olisi juuri sanonut jotain tosi hauskaa ja vetäytyi vähän kauemmas, "ei Mitchelilläkään ole varmaan mitään sitä vastaan."
Jälleen pienen hymähdyksen kera Hayley riisui alusvaatteensa ja veti ympärilleen ison, vaaleanpunaisen pyyhkeensä. Sitten hän nousi, lukitsi kaappinsa ja kääntyi Rinin puoleen.
"Mennäänkö?" tyttö kysyi ja ojensi kätensä.
Hän odotti, että toinen oli valmis ja lähti sitten kohti suihkuja. Pari kertaa hän vilkaisi seurasiko toinen yhä perässä.
"Mm.. käytkö sä useinkin uimassa?" Hayley kysyi viattomasti hymyillen, vaikka silmissä välkkyi ilkikurinen pilke. Ehkä Rin ei huomaisikaan sitä.

//ei, tästä ei mitenkään saanut enää pidempää...//

[Suklaanappi]

Hän katsoi edelleen epävarmoin silmiin toista, kun tämä sitten päästi irti hänen ranteestaan ja huokaisi dramaattisesti. Rin mutristi huuliaan mietteliäänä, kun Hayley puhui. Väitti haluavansa olla vain hänen ystävänsä. Eihän neitokaisella mitään uutta ystävää vastaan olisi, ei tietenkään, mutta hän ei ollut koskaan edes ajatellut tuota tyttöä mahdolliseksi ystäväkseen. Olihan hän nyt nähnyt sen pikku-Hayley-kloonien rykelmän Hayleyn kannoilla juoksevan eikä tietenkään halunnut olla mikään sellainen päätön pikkulikka niin kuin nämä olivat. Mutta toisaalta, Rin tiesi että kaikille pitäisi antaa mahdollisuus, niin myöskin tälle tytölle, kaiken tasapuolisuuden ja hyväntahtoisuuden merkeissä.
Neitokainen nyökkäsi lopulta mietteliäänä, mutta ei enää niin kamalan torjuvalla tavalla.
”Okei.” Rin totesi, koska ei keksinyt mitään sen järkevämpääkään sanottavaa, vaikka toinen olikin liian lähellä tytön mielestä.

Aasialaistyttö kohautti vain olkapäitään hymyn nyt valaistessa taas vaihteeksi tämän kasvot ja niinpä ruskeatukkainenkin riisui loput vaatteensa. Hänkin halusi uimaan, ja mikäli Hayley nyt tahtoi pitää hänelle seuraa, niin mikäs siinä.
”Joo.” Rin vastasi oitis ja kietoi valkean pyyhkeensä ympärilleen suunnaten sitten myös kohti suihkuja.
Tuo pudisti päätään toisen kysymykselle.
”En todellakaan, käyn todella, todella, harvoin täällä. En jaksa ikinä kuitenkaan uida allasta päästä päähän kymmeniä kertoja, mieluummin vain hypin ja pompin altaasta kavereiden kanssa enkä mitenkään treenaa.” neitokainen nauroi. Sen myöntäminen ei ollut mitenkään hankalaa, sillä kaikki tiesivät, että hän oli se höpsö ja nauravainen eikä sitä nyt tarvinnut peitellä, ei tietenkään.
”Entä itse?” hän kysäisi, vaikka arveli vastauksen myös olevan kieltävä. Ainakaan Rin ei ollut nähnyt toista kovinkaan usein altaalla taikka mitään.

Ruskeatukkainen astahti sitten suihkun alle jätettyään pyyhkeen niille varattuun naulakkoon ja keskittyi huuhtelemaan vartalonsa lämpimällä vedellä, joka sai hienoisen hymyn Rinin huulille. Eihän se nyt mitään ihmeellistä ollut, mutta kuitenkin tarpeeksi saadakseen hänet hymyilemään ja hymyn pitäytymään ainakin hetkisen aikaa tuon huulilla.
Saatuaan itsensä peseytyneeksi ja punaisen uimapukunsa ylleen, hän tarttui ranteessa olevaan hiuslenkkiin, ruveten kiepauttelemaan hiuksiaan poninhännälle. Se tosin vaikutti aika järjettömältä yritykseltä, sillä hiuksista oli tullut märät eivätkä ne olleet lainkaan yhteistyöhaluisia. Tyttö huokaisi hieman turhautuneena koettaessaan kolmatta kertaa saada hiuksiaan kunnolla kiinni, vilkaisten sitten hieman apua pyytävästi toiseen tyttöön.
”Mmh… Hayley?” Rin kysäisi.
”Voisiks sää auttaa vähän, kun mun hiukset ei tottele?”
Voisihan toinen olla ihan hyödyksikin siinä tilanteessa.

# Ei toi edes ole lyhyt! #

[Cerwel]

Hayley virnisti hieman, kun Rin vastasi myöntävästi hänen kysymykseensä. Näin helppoa oli saada ystäviä. Nyt hänellä oli yksi ystävä lisää. Vaikka Hayley ei olekaan pitkään aikaan pitänyt ketään varsinaisesti ystävänään. Ehkä hänellä sitten oli vain yksi. Tyttö hymähti hiljaa Rinin vastaukselle. Toinen oli niin rehellinen. Hayley pudisteli päätään. Hän ei tainnut uida ollenkaan niillä parilla ensimmäisellä kerralla. Ainakaan sitä ei voinu laskea uimiseksi. Se oli.. semmoista. Ehkä oli parempi olla muistelematta.
"En.. Mä en ole ikinä tykännyt uida", tyttö totesi. Ei kun, oli hän kai joskus tykännyt. Mutta mitä väliä sillä oli? Rin tuskin oli kiinnostunut hänen lapsuutensa harrastuksista ja jos olikin, eivät ne tytölle kuuluneet.

Hayley sitoi punertavat hiuksensa nutturalle päälaelle ja astui suihkun alle. Vaikka hän varoi kastelemasta hiuksiaan. Ne oliva märkinä niin inhottavat. Piti jäädä pukuhuoneeseen kuivailemaan tukkaa. Hayley ei nimittäin kuljeskellut koulun käytävillä hiukset märkinä, edes kosteina. Suihkun jälkeen hän veti bikinit ylleen ja vilkaisi Riniä. Tuokin oli saanut uimapuvun päälleen ja taisteli nyt hiuksiensa kanssa. Hayley katseli vierestä, vähän kyllästyneen näköisenä, mutta ei hänen pieneen mieleensä silti tullut auttaminen hetkeksikään. Siisi ennen kuin toinen pyysi sitä ihan itse. Hayleytä harvoin pyydettiin auttamaan. Ehkä se johtui siitä, että hän harvoin auttoi kuitenkaan. Nytkin teki mieli ärähtää, (jos Hayley osaisi ärähdellä, hän pikemminkin tiuski tai inisi tai ulisi) ettei hön kuitenkaan ollut toisen palvelija. Tytön ilme muuttuikin vähän happamaksi. Hän laittoi kätensä puuskaan kuin mököttävä pikkukakara.
"Etkö sä nyt saa itse edes hiuksiasi laitettua?", hän valitti, mutta päätyi lopulta auttamaan. Koska Hayleyllä oli ihan virallinen ystävä. Olisi aika noloa, jos se päättyisi ennen kuin ehtisi edes kunnolla alkaa. Mahdollisimman varovaisesti hän sitoin Rinin hiukset poninhännälle ja kiskaisi tuota sitten kädestä ovea kohti.
"Nyt uimaan", hän sanoi virnistäen ja lähti taas itse edellä kohti ovea. Hayley on tottunut kulkemaan edelle.

Allas ei näyttänyt kutsuvalta. Se oli syvä ja pelottava. Vesi oli varmasti kylmää. Hayley kuitenkin asteli sen luokse ja kastoi jalkansa. Kylmää. Pari poikaa oli juuri katoamassa pukuhuoneeseen, muuten oli autiota. Hayley vilkaisi Riniä yhä se sama virne naamallaan. Siihen sai tytön seurassa tottua.
"Hypätäänkö yhtä aikaa?" hän kysyi ja asetteli varpaansa huolellisesti altaan reunalle. Millonkohan hän oli viimeksi hypännyt altaaseen? Hayley ei tainnut pitää siitä edes ala-asteella. Silloin, kun muut hyppivät innoissaan kolmesta metristä, hän hoiti itsensä rappusia pitkin veteen. Ehkä nyt voisi tehdä poikkeuksen. Kai hän osaisi hypätä kastelematta tukkaa? No, ei kai sillä nyt ollut niin väliä. Pitihän sitä tehdä jotain "hullua" ensimmäisen virallistetun ystävyyssuhteen kunniaksi!

[Suklaanappi]

Hän nyökkäsi toisen vastaukselle. Neitokainen oli oikeastaan pikkaisen ihmeissään siitä, että miksi Hayley sitten oli siinä, jos ei kerta pitänyt uimisesta, mutta sama tilannehan hänelläkin sitten oli… Turha siinä siis mitään semmoisia oli ihmetellä. Niinpä Rin piti vastauksena vain nyökkäystään, koska siitä tuskin saisi mitään sen kummempaa keskusteluakaan aikaiseksi. Ikävä kyllä. Ei sillä, että tytöllä mitään suurta olisi ollutkaan sen keskustelun suhteen. Hän vain halusi suihkuun ja niin tuo menikin siihen.
Neitokainen oli sen verran keskittynyt tappelemaan hiuksiensa kanssa, että unohti hetkeksi sen, että Hayley oli läsnä. Sen tuo unohti hetkeksi, kunnes päätyi toteamaan, ettei hiusten tappelusta mitään tullut. Ikävää, hyvin ikävää. Normaalisti hän olisi vain luovuttanut ja häipynyt altaaseen hiukset auki, vaikka se olikin kiellettyä, mutta nyt kun altaalla oli jotain muutakin yleisöä, millä myös oli väliäkin, niin ei sitä voinut tehdä. Ei Rin yleensä mitenkään epävarma ollut taikka mitään, mutta hän oli kyllä kuullut ihan tarpeeksi Hayleystä, jotta tiesi, ettei tätä ainakaan kannattanut suututtaa. Eikä hän nyt ikinä ketään edes halunnut suututtaa. Paitsi, voisiko Hayley todella suuttua siitä, että hän ei pistänyt hiuksiaan kiinni? Tuskin sentään, mutta mieluusti Rin ne kuitenkin taakse sitoisi, jotta ei näkyvyydestä olisi haittaa.
Niinpä oli pakko kääntyä toisen puoleen. Hän huomasi kyllä, että toinen ei ollut iloinen siitä kysymyksestä, mitä hän oikeastaan vähän ihmettelikin. Oliko se niin hankalaa nyt auttaa uutta ystäväänsä? Rin olisi itse vain rynnännyt siinä samassa hymyillen toisen hiusten kimppuun ja taistellut siihen jonkinlaisen poninhännän auttaakseen ystäväänsä, lainkaan valittamatta. Mutta Rin nyt olikin Rin.
”Pliis?” Rin koetti näyttää mahdollisimman suloiselta ja anovalta katsoessaan Hayleyn kasvoja niin pyytävästi kuin vain osasi. Ja onneksi tämä oli ilmaisutaidon linjalla, sillä ilmeisesti se tehosi, kun toinen lopulta sai taiteiltua hänen hiuksensa poninhännälle ennen kuin kiskaisi häntä ovea kohti.
”Kiitos.” aasialainen sanoi vielä ennen kuin lähti kuuliaisesti Hayleyn perässä allastiloihin.

Silloin vasta tyttö muisti, miksi vihasi uimista. Vesi oli märkää ja kylmää, eikä ollut mitään takeita siitä, että hän tulisi myös pysymään pinnalla eikä uppoaisi pohjaan kuin iso musta kivi. Tai ei musta… Ruskea ehkä sittenkin. Tai pinkki. Joo, pinkki sopisi paljon paremmin Rinille.
”Joo!” tuo vastasi Hayleyn kysymykselle ja asettui nyt itsekin altaan reunalle. Toisin kuin Hayley, hän ei ollut uskaltanut kokeilla vettä, joten niin… Katse silmäili pikkaisen vettä, joka ei todellakaan kutsunut häntä, kunnes eksyi toisen tytön varpaisiin.
”Kivanväristä lakkaa muuten.” Rin huomautti hymyillen toisen varpaita sanoillaan viitaten.
Palatakseen kuitenkin asiaansa, eli altaaseen hyppäämiseen, hän siirsi katseen takaisin veteen.
”Oletko valmis?” tuo kysäisi, enää toiseen katsomatta.
”Yksi… Kaksi… Kolme!” aasialaistyttö kiljaisi ja ponkaisi altaaseen valtavan loiskauksen kera.
Hän upposi veteen. Hitto, se todellakin oli kylmää! Rin polskutti takaisin pinnalle kääntäen katseensa etsiäkseen Hayleyn näköpiiriinsä.
”Hitto, kun tää on kylmää.” tyttö valitti huulet hieman mutrussa, mutta naurahti sitten lähtien uimaan verkkaista tahtia toista päätyä kohti.

[Cerwel]

Hayley jäi itsekin tuijottelemaan pinkkejä varpaankynsiään. Hän heilutteli niitä altaan reunalla ja nosti sitten katseensa takaisin Riniin. Tuo kysyi oliko hän valmis ja hämmentyneen nyökkäyksen jälkeen aloitti lähtölaskennan. Hayley seurasi vierestä, kun toinen hyppäsi veteen. Ennen kuin Rin ehti pinnalle, hän istahti altaan ja reunalle ja hyppäsi siitä sivistyneesti kylmään veteen. Silloin hän ei tipahtanut edes hurjasta 160 sentin korkeudestaan veteen, eikä kastellut tukkaansa, joka oli tietenkin aamulla laitettu hyvin. Nutturalla siitä vaivasta säästyisi edes jotain.
"Totta", Hayley vastasi Rinin tokaisuun ja roikkui altaan reunassa sormet valkoisina. Hän yritti muistella osasiko edes uida vai oliko hän vain kuvitellut. Yleensä tyttönen tyytyi kahlaamiseen. Hän kuitenkin lähti Rinin perään ja antoi toisen suosiolla uida edellä. Hän ei kaivannut yleisöä uimaesitykselleen. Veto, potku, veto, potku ja niin edelleen.

Lopulta Fletcherin tyttökin saavutti altaan matalamman päädyn. Hän kurkotteli pohjaa varpaillaan ja huomasi ylettyvänsä ihan hyvinkin. Allas ei ollutkaan niin syvä ja pelottava. Hayley kiskaisi taas Rinin luokseen. Ei kai tuo nyt sentään aikonut jäädä allasta kauhomaan päästä päähän? Voisiko mikään olla tylsempää?
"Täällä ylettää pohjaan", hän sanoi ja virnisti. "mä tykkään tästä päädystä enemmän."
Hayley polski ihan altaan päädyn seinälle asti. Siihen, missä vesi oli kaikista matalinta. Kun Rin oli hänen vierellään, hän hyppäsi toisen eteen ja nojasi Rinin takana olevaan seinään. Virne leikki tyttösen kasvoilla.
"Sä et pääse pakoon", Hayley sanoi kikattaen. Hän tiesi olevansa lapsellinen ja tyhmä, mutta sillä ei oikeastaan ollut edes niin väliä. Täällä ei ollut todistamassa muita kuin Rin. Rin, joka oli itsekin niin hauska ja iloinen, että tuskin pitäisi Hayleytä yhtään tyhmänä. Toinen oli oikeastaan söpökin. Hayley piti Rinin kirkkaista silmistä ja punertaasta tukasta. Pikku-Hayley, joka ei ollut ikinä suudellut ainuttakaan tyttöä, joka oli pitänyt sitä suorastaan ällöttävänä, halusi yllättäen kokeilla. Rin oli loistava kohde. Hayley harrasti yllätyssuudelmia useinkin. Yleensä niistä seurasi vain hyvää. Jos toinen suuttuisi tai hämmentyisi, hän voisi lähteä äkkiä paikalta. Muuten hän voisi lähteä Rinin kanssa. Se oli jotenkin houkuttava ajatus.

Samaan aikaan sankarimme Jamie Mitchell oli lopettanut laulutuntinsa ja palannut tyttöjen huoneeseen numero kandeksan. Rin ei ollut siellä, joten Jamie oli alkanut tekemään läksyjään. Jossain vaiheessa tytön tuli kylmä ja hän tuli ajatelleeksi huppariaan, sitä keltaista hupparia, jossa oli oransseja pilkkuja ja joka oli ihanan lämmin. Se oli kai jäänyt uima-altaille eilen, kun Jamie oli kilttinä tyttönä harrastanut säännöllistä urheilu-uintiaan. Niimpä hän oli lähtenyt kohti sivurakennuksen uima-allasta täysin tietämättömänä siitä, mitä hänen tyttöystävänsä sillä aikaa siellä puuhaili. Laiskotti, mutta pitihän se joskus hakea kuitenkin. Astuessaan ovista sisään, hän ei kiinnittänyt mitään huomiota kahteen tyttöön altaan toisessa päässä. Huppari lojui yhdellä tuolilla ja Jamie kävi poimimassa sen. Sitten hän käännähti katselemaan tarkemmin uimareita. Noilla näytti nimittäin olevan kivaa altaassa. Hän tunnisti molemmat heti. Inhottava, ärsyttävä Hayley Fletcherin kakara ja.. Rin. Jamien Rin. Hänen oma Rininsä. Jamien ei olisi pitänyt tehdä niin, mutta hän jäi katselemaan. Hayley upotti sormensa Rinin hiuksiin ja hiljensi toisen suudelmalla. Helvetti. Jamie ei jäänyt katselemaan enempää vaan säntäsi ulos huoneesta ovet paukkuen. Hänellä oli tyhjä olo. Mitäs nyt sitten?

[Suklaanappi]

Hän hymähti hitusen toisen ehkä vähän sievistelevälle altaaseen laskeutumistyylille, mutta ei sanonut siitä asiasta mitään sen enempää. Ei tuo oikein voinutkaan mitään sanoa, sillä siinä polskiessaan, pysyäkseen toki pinnalla, ei Rinin päähän paljoa muuta mahtunut kuin, että se vesi oli ihan hemmetin kylmää. Liikkeessä täytyisi kaiketi pysyä, koska se tietenkin pitäisi neitokaisen helpommin lämpimänä kuin altaan reunalla keikkuminen. Sen aasialaistyttö oli kyllä saanut huomata niinä jokusina kertoina, kun oli altaaseen uskaltautunut. Ja hyvin oli hän edelleen hengissä ilman mitään paleltumiskuolemia, tai hukkumisiakaan, joten ehkä se keino oli ollut aika hyväkin käytettäväksi ja kai sitä nytkin pitäisi käyttää. Eihän Rin nyt sentään halunnut hukkua Hayleyn kanssa. Vaikka parempi kai se olisi hukkua seurassa, jolloin toinen voisi auttaa, kuin yksin, jolloin kukaan ei tulisi apuun, sillä veden alla tajuttomana oli huomattavan hankalaa huutaa apua.
No niin, kuitenkin Rin oli siispä lähtenyt polskimaan altaan toiseen päätyyn. Ilman uimalaseja, joita tyttö ei tietenkään sattunut omistamaan, se oli pikkuriikkisen vaikeampaa kuin lasien kanssa, joten oli vähän pakko räpytellä silmiä ahkerasti, jotta vedet pysyisivät poissa silmistä. Ei tyttö myöskään halunnut saada vettä silmiinsä, minkä tähden olisi mitä luultavimmin tullut melkein sokeaksi. Vain melkein, mutta kuitenkin. Paras oli nähdä kokoajan, minne oli menossa ja silleen, koska eihän hän tahtonut kuitenkaan altaan päätyynkään törmätä. Mieluummin jättäisi sen kokematta. Nyt Rin oikeastaan toivoi, että olisi älynnyt vaikka pyytää Jamielta laseja lainaksi, mutta kun tyttöystävä oli ollut siellä laulutunnillaan, niin siinä oli vähän paha mitään pyytää. Eikä Rin tietenkään mitään ilman lupia ottaisi.

Hänkin kurkotti jalat pohjaan ja naurahti pikkaisen toisen kiskaistessa hänet taasen luokseen. Ilmeisestikään Hayleylla ei ollut aikomusta kuitenkaan vedellä allasta päästä päähän, vaikka eipä Rinkään sitä kovin innokkaasti olisi tehnyt. Mutta kun tänne oli tultu uimaan.
Neitokainen nauroi kevyesti tytön sanat kuullessaan. Jep, oikeastaan Rinkin taisi pitää siitä päädystä enemmän, koska oli kivempaa, kun ei tarvinnut taistella liikoja vedenpinnan yläpuolella pysymisestä. Niinpä tuo hyppeli, sen verran mitä vedessä nyt kykeni, Hayleyn perässä altaan päätyyn.
Tuo hätkähti hitusen toisen hypätessä hänen eteensä ja näin ollen lukiten käsivarsillaan hänet siihen. Rin ei osannut muuta kuin nauraa itsekin kuullessaan Hayleyn kikatuksen ja sanat siitä, että hän ei pääsisi pakoon. Ehkä Rin pääsisi sukeltamaan Hayleyn käden alta taikka jostakin, jos ei muuten niin härnäämällä toista kutittamalla, vaikka eipä tyttö tietenkään tiennyt, että kutisiko toinen ollenkaan. Ehkä, ehkä ei. Mutta eipä Rinillä ollut kyllä mitään kiirettäkään päästä siitä pakoon, kun ei ollut mitään kiirettä päästä kauhomaan altaan toisesta päädystä toiseen päätyyn ja sieltä taasen edelliseen ja niin edelleen.

Seuraavaa Hayleyn tekemää siirtoa ei brunette kuitenkaan olisi missään tapauksessa osannut odottaa. Hän tunsi, kuinka toisen sormet uppoutuivat ensiksi hänen hiuksiinsa, mikä sai tytön vaistomaisesti avaamaan suunsa ihmettelyyn, mutta edes puolittainen tavu ei nähnyt sillä hetkellä päivänvaloa, kun toinen painoi huulensa Rinin huulille suudelmaan. Aasialainen jäykistyi siinä samassa, silmät olivat levähtäneet ammolleen ja pienen hetken hän vain yksinkertaisesti oli jähmettyneenä siinä paikoillaan, kun aivot yrittivät epätoivoisesti käsittää tapahtunutta. Hayley Fletcher suuteli häntä.
Rin koetti kiskaista päänsä kauemmaksi ja työntää samalla toista poispäin. Eieieiei, tämä ei kuulunut mennä näin. Ei Hayley voinut suudella häntä, ei voinut. Se oli väärin.
”Mitä helvettiä sä teit?” neitokainen kiljaisi vain saadakseen jotenkin purkaa sen tunnehyökkäyksen hänen sisällään.
Tytön sydän hakkasi ja itse asiassa häntä myös pikkaisen pelottikin, kun hän yritti päästä kauemmaksi toisesta.
”Miksi sä teit niin?” Rin tivasi kauhuissaan, kunnes jähmettyi uudelleen.
Hetkinen, oliko hän äsken kuullut oven pamauksen? Ruskeiden silmien katse singahti oitis altaan oville, mutta ketään ei näkynyt. Mutta… Voi helvetinhelvetinhelvetti. Mitä jos se joku oli tajunnut, että… Voiluoja… Eihän hän ollut tehnyt mitään väärin? Hän ei ollut vastannut suudelmaan, mutta… Miltä se oli mahtanut näyttää?
Yhtäkkiä neitokainen ymmärsi, etteivät kyyneleet olleetkaan enää niin kovin kaukana.

[Cerwel]

Oven pamahdus sai Hayleyn säpsähtämään vähän. Hän astui kauemmas Rinistä ja päästi kätensä tippumaan kylkien viereen. Toinen näytti niin säikähtäneeltä, että alkoi ihan naurattaa. Hayley yritti parhaansa mukaan pidätellä nauruaan. Ihan kuin hän olisi tehnyt jotain ennenkuulumatonta. Ehkä se oli sitä Rinille.. tai japanilaisille, mistäs sen tiesi. Virnuillen Hayley kääntyi katsomaan ovelle päin. Siellä ei näkynyt enää ketään. Joku muukaan ei tainnut pitää hänen pikku pusustaan. Kuka se mahtoi olla? Homofoobikko-Giselle, Hayleyn salainen ihailija vai kenties tyttöystävä Mitchell? Hayleytä alkoi taas naurattaa. Ei sille mahtanut mitään. Tyttö on aina ollut äärimmäisen huono pidättämään nauruaan. Niin, mitä helvettiä hän tekikään? Ei kai sitä erikseen tarvonnut selittää.
"Etkö tosiaan huomannut?" Hayley kysyi virnuillen. Oli tarkoitus kuulostaa hämmästyneeltä, mutta tytön ääni taisi olla lähinnä huvittanut.
"Haluaisitko uusinnan?" hän jatkoi kikatellen. Rin oli niin huvittava.

Seuraavaan kysymykseen Hayley kohautti vastaukseksi olkiaan.
"Huvitti", hän vastasi ja virnisti, "se oli kivaa. Eikö sinusta?"
Tyttönen vilkaisi pukuhuoneen suuntaan ja sitten taas Riniä. Pitäisi varmaan häipyä, ennen kuin toinen hukuttaisi hänet tai jotain. Se tuskin olisi mukavaa.. Hukkuminen siis. Inhottava ajatuskin. Ehkä Rinistä ei olisi ketään hukuttamaan.
"No, mä taidan mennä nyt. Uiminen ei olekaan ihan mun juttu", Hayley totesi hetken mietintätauon jälkeen. Hän suukotti Riniä vielä poskelle ennen kuin toimen ehti kadota minnekään. Sitten hän kapusi yllättävän ketterästi ylös altaasta ja lähti kohti pukuhuonetta. Sen ovella hän käännähti vielä katsomaan Rin-pikkuista uima-altaassa.
"Moikka, Rin! Nähdään taas joskus. Käydään vaikka yhdessä uimassa taas!" Hayley huikkasi. Hänellä oli kirkas, selkeä ja kantava ääni, joka varmasti kantaisi Rinille asti. Ellei tuo sitten tekeytyisi kuuroksi. Mistäs sen tiesi.. Hayley ei tainnut sittenkään saada uutta ystävää. Surullista, mutta toisaalta, olihan niitä ehdokkaita vielä riittämiin. Seuraava uhri löytyisi varmaan pian.

[Suklaanappi]

Hän irvisti toisen vastaukselle. Voi, kyllä hän todellakin oli huomannut, ihan varmasti, mutta… Hemmetti. Okei, se oli ollut ihan typerä kysymys, myönnetään, mutta siltikään Rin ei ollut voinut olla kysymättä. Ja oikeastaan vasta nyt hän oli tajunnut, että se oli ollut typerä kysymys.
Kulmat vain kurtistuivat, kun Hayley ei osoittanut minkäänlaista katumusta tekojaan kohtaan. No, oliko hän edes odottanut sellaista, kun otti huomioon, mitä kaikkea oli ajatellutkaan tuosta tytöstä aiemmin? Eipä kai. Mutta neitokainen nyt oli toivonut, että oli ollut väärässä, mutta eipä tainnut sittenkään olla. Toinen oli vain tuollainen… idiootti. Todella, todella idiootti. Tai, ehkä hän olikin vain idiootti? Ei Hayley, vaan Rin. Sekin oli totta kai mahdollista, mutta… Äh, ihan sama. Olisi sitten vaikka niin, että he molemmat olivat idiootteja, taikka jotakin.
”E-en, mitä sinä oikein kuvittelet?” aasialainen huudahti tytön kikatellessa, että halusiko hän uusintaa.
Ei se varmaan siitä johtunut, että Hayley olisi ollut huono, koska ei tämä kai ollut. Ei Rin ollut varma, mutta ei ainakaan uskonut. Hänen aivonsa olivat olleet niin sekaisin, ettei hän ollut lainkaan kyennyt keskittymään mihinkään sellaiseen.

Huvitti… Vastaus ei todellakaan ollut Rinin mieleen, mutta ei tämä ollut sitä edes odottanut. Mutta ihan totta, eikö tuolta tytöltä löytynyt mitään rajoja? Hänhän seurusteli Jamien kanssa, joten… Kyllähän Hayley oli sen tiennyt.
”Mmh… ei…” tyttö vastasi. Äänensävyyn oli sujahtanut hienoinen myrkyllinenkin sävy ja oikeastaan hän halusi vain päästä tästä pois, mutta ei saanut jalkojaan liikutettua puoleen taikka toiseen.
Onneksi Hayley päätti häipyä. Neitokainen oli vain paikoillaan, kykenemättä pakenemaan kauemmaksi ja tunsikin toisen huulet poskellaan hetkisen aikaa, kunnes Hayley katosi altaasta ja lähti pukuhuonetta kohti.
Enempää Rin ei tarvinnut, sillä uiminen oli yllättäen alkanut tuntua hyvältä idealta. Niinpä hän polskahti veteen ja lähti uimaan niin, tietenkään kykenemättä vastaamaan toisen huikkaukseen. Eikä hän tavallaan edes halunnut vastata, joten pyörähti vain altaan toisessa päädyssä ja jatkoi toiseen.
Onneksi kyyneliä ei tarvinnut kestään, kun ne sulautuivat uima-altaan siniseen veteen.

# Jaa, finiish! Alotaks sää sitten näiden huoneeseen? #