The worst part is before it gets any better

[Suklaanappi]

Lopulta, melkeinpä ikuisuuden kuluttua, siltä se siis Rinistä tuntui, Jamie vastasi halaukseen. Hän ei tietenkään kyennyt näkemään toisen kasvoja, mutta arveli, tai sitten vähintäänkin toivoi, että niiltä löytyisi hymy. Tuskin toinen sentään niin kamalan pahoillaan olisi siitä, ettei hän ollutkaan lyönyt toista. Ei Rin osannut edes kunnolla lyödä, aiemmin se oli tullut pelkästään adrenaliinisyöksyn alaisena, kun Rinin oli vain pakko lyödä. Hän oli ollut niin helvetin vihainen, ettei uskonut koskaan ennen olleenkaan niin vihainen. Luultavasti se loukkaantuminen, ärsyyntyminen turhaan syyttelyyn ja ehkä pikkaisen epätoivokin olivat tehneet sen vihan entistä vahvemmaksi ja hankalammaksi hallita. Eihän Rinillä yleensä ollut vaikeuksia hallita tunteitaan, mutta sillä kertaa niin oli käynyt. Ja kaiketi sen tähden hän oli lyönytkin.
Mutta neitokainen ei ajatellut sitä. Hän ajatteli sitä, ettei hänen ollutkaan tarvinnut luopua Jamiestä. Se ajatus teki aasialaistytöstä niin kamalan iloisen, että hänen oli vain suorastaan pakko nauraa. Ihan pakko. Niin pakko, ettei sitäkään oikein voinut enää hallita. Ehkä vähän kylläkin, mutta siltikään ei täysin. Se tuntui hassulta, mutta ehdottoman ihanalta myös. Eikä Rin turhaan halunnut katkaista naurukohtaustaan.
”Et…” Rin vastasi toisen kysymykseen naurunsa lomasta.
Ei, ei Jamie ollut vielä ollut tarpeeksi idiootti. Ei todellakaan. Ei ainakaan enää ollut.

Vaivihkaa brunette nuuhkaisi toisen kaulaa, koska ei halunnut toisen huomaavan sitä. Se tuntui hassulta, haistella Jamien kaulaa, ja Jamie varmaan piti häntä ihan typeränä, jos oli huomannut sen. Rin toivoi, ettei ollut.
Jamie erkani ja hän kohdisti nyt katseensa toisen silmiin. Kyyneleistä ei tietenkään ollut enää mitään tietoa, ei lainkaan, ainoastaan jäljet niistä olivat jääneet, mutta niitä tuskin enää taisi huomata, kun Rin sillä tavoin toiselle odottavasti hymyili.
Joka ikinen kerta, jolloin Jamien huulet kohtasivat Rinin huulet, lävisti aina ruskeatukkaisen vartalon miellyttävällä väristyksellä. Hän voisi tuskin koskaan tulla immuuniksi sille tunteelle. Ainakaan Rin ei halunnut tulla.
Ruskeasilmä katsoi toista ja yllättäen hänen teki taas mieli itkeä. Joskaan ei surusta, ei tietenkään, vaan ilosta. Jamie oli sanonut rakastavansa häntä. Ihan oikeasti oli sanonut. Ei, Rin ei ollut kuullut väärin. Se oli ihan totta. Rin punastui myös toisen jatkaessa, Jamie oli suloinen punastuessaan, ja neitokainen kohotti toisen kätensä tuon poskelle hymyillen.
”Mäkin… rakastan sua.” neitokainen kuiskasi hymyillen. Sanat olivat tulleet vähän hitaasti ehkä, mutta niistä kyllä kuuli sen, että Rin todella tarkoitti noita sanojaan. Hän todella rakasti Jamietä. Ei sillä lailla, miten kavereita rakastetaan, vaan ihan oikeasti.
Hänestä tuntui suloiselta, kun toinen suukotti hänen nenäänsä ja posket punehtuivat, taas.
”En minä ole prinsessa.” tyttö vastasi sitten hymyillen.
”Minulta puuttuu tiarakin.” hän lisäsi vielä vieden lausahduksensa kevyeksi vitsailuksi.
Mutta kuitenkin… Jamie oli esittänyt kysymyksen. Ja hänen pitäisi vastata siihen. Ja niin Rin päättikin kohta sitten vastata.
”Mä en… halua tehdä mitään.” neito ilmoitti hymyillen ja ryömi lähemmäksi tyttöystäväänsä päästäkseen kipuamaan tuon syliin.
”En ainakaan hetkeen.”
Niin, Rin halusi vain hetken aikaa nauttia suloisesta läheisyydestä Jamien kanssa.

[Cerwel]

Jamien hymy leveni vielä vähän entisestään. Tosin se ei suuremmissa määrin enää ollut mahdollista. Rin rakasti häntä. Sana kuulosti kovin vieraalta. Pienempänä hän oli ehkä sanonut sen äidilleen, mutta kavereiden kesken sitä ei juuri käytetty. Silti, se tuntui hyvältä. Rakkaus. Toisaalta tänään oli todettu myös huonompi puoli. Kai se silti oli vaivan arvoista. Rakkaudesta ei sitä paitsi päänyt noin vain eroon. Ei, vaikka sen saattoi tehdä tuskallisen vaikeaksi, se ei kadonnut minnekään. Sehän se pahinta olikin.
"Sä näytät ihan prinsessalta", Jamie väitti ja kieritti Rinin hiuskiekuran sormensa ympärille, "ainakin, jos me hankitaan sulle tiara..."
Mutta jos Rin oli prinsessa, oliko Jamie sitten prinssi? Se, joka ratsasti valkoisella ratsullaan pelastamaan prinsessan noidan kynsistä? Vähän paha juttu. Ensinnäkin, Jamie ei osannut ratsastaa ja toiseksi hän oli tänään jättänyt prinsessan inhottavan noidan kynsiin. Ehkä Jamie sitten oli toinen avuton prinsessa, tai vähän vähemmän avuton prinsessa, mutta kyvytön muiden pelastamiseen. Idioottiprinsessa.

"Ei sitten tehdä mitään", Jamie sanoi ja kiersi kätensä tyttöystävänsä, joka oli kiivennyt syliin kuin pieni lapsi, ympärille. Hän painoi huulensa Rinin korvalle ja puhalsi hiljaa.
"Oletko varma, ettei yhtään mitään?" Jamie kysyi hiljaa. Vaikka ei hänellä perjaatteessa ollut mitään siinä istuskelua vastaan, olisi hän nyt jotain voinut tehdä.
"Tehdäänkö Hayleylle pieni yllätys?" tyttö kysyi pian, ehkä liiankin pian Rinin mielestä. Jos toinen kerran halusi vain.. istua. Hän naurahti, mutta äänensävy muuttui heti vähän kireäksi Hayleystä puhuttaessa. Jamie halusi myös kuulla tuon version asiasta, vaikka ei hän olisi enää halunnut epäillä Rinin sanomisia. Hän kutitteli kevyesti toisen niskaa, ilmaistakseen ettei hänellä oikeasti ollut kiire minnekään. Kyllä Jamiekin nautti Rinin läheisyydestä. Toisen hiusten tuoksusta, lämmöstä, hengityksen hiljaisesta äänestä ja ilmavirrasta.
"Ehkä sitten kun on pimeää", Jamie jatkoi itsekseen ja vei huulensa Rinin kaulalle, suuteli sitä varoen. Toinen käsi eksyi Rinin alaselälle.
"Prinsessa päättää. Koska mä olin idiootti, niinhän?" Jamie jatkoi hiljaista puhelua edelleen, "ja koska sä olet fiksumpi. Olethan sä sentään enkunlinjalla.. Mä voisin laulaa sulle."
Tyttö nauroi, tai hykersi, hiljaa. Harvoin hänen mieleensä tuli itse ehdottaa sitä, mutta nyt hän taisi olla sen velkaa Rinille. Tuo ei päässyt lyömäänkään.. kuin kerran. Kyllä, Jamie voisi hyvin laulaa, jos Rin vaan jaksaisi kuunnella.

[Suklaanappi]

Hän naurahti toisen puhuessa hänen prinsessamaisuudestaan. Ainut huono puoli oli se, että he tuskin pystyisivät hankkimaan mistään hänelle tiaraa, ainakaan ellei Rin halunnut lähteä jonnekin, mutta hän ei halunnut, ei ollenkaan. Sen tähden se oli aika hankalaa, luultavasti. Ellei Jamieltä löytyisi kimaltelevaa taikasauvaa, jota heilauttamalla tuo loihtisi hänelle tiaran. Luultavasti ei, joten… niin. Se siitä. Eikä Rin edes ollut oikein koskaan halunnutkaan olla prinsessa. Vaikka yhdessä koulunäytelmässä olikin prinsessaksi päätynyt, mutta ei se ollut ollut kivaa. Ei prinsessana oleminen ollut kivaa, eikä ainakaan, kun jokaisella prinsessalla oli aina prinssi ja jotenkin Rinistä tuntui, ettei Jamie suostuisi olemaan hänen prinssinsä. Prinssi Jamie… Kuulostipa söpöltä. Mutta silti.
Ja niinhän Jamie sitten myöntyi, etteivät he tekisi mitään. Hän tunsi toisen huulet korvallaan ja puhalluksen, joka aiheutti kevyitä, mutta ehdottoman mukavia väristyksentapaisia Rinin kehoon.

Neitokainen kikatti hiljaisesti kuullessaan tyttöystävänsä hiljaisen kysymyksen ja kohotti sitten katseensa tämän kasvoihin hieman tutkivaankin sävyyn. Oliko Jamiellä jotain hänen valintaansa vastaan kenties? Mutta Rin ei vielä sanonut yhtään mitään, kun melkein samantien hän saikin uuden kysymyksen. Se tosin kertoi vain paremmin, että toisella todellakin saattoi olla jotakin hänen valintaansa vastaan.
Tehdäänkö Hayleylle pieni yllätys? Rin piti yllätyksistä, kyllä vain, mutta jostain syystä tuo arveli, että Hayley ei välttämättä pitäisi siitä yllätyksestä, mikä toisella oli mielessä. Tai ehkä tämä pitäisi. Ehkä. Hankala sanoa, kun ei Rin tiennyt, mitä Jamiellä oli mielessä.
Tyttö mumahti jääkiekkoilijatytön taasen jatkaessa ja suudellessa hänen kaulaansa.
Lopulta Rin ei voinut kuin tirskahtaa, kun Jamie taas jatkoi puhelemistaan, oli hassua kuunnella toisen puhelemista. Tämä tarjoutui laulamaan hänelle. Oliko Rin edes koskaan kuullut toisen laulavan? Hän ei ollut varma, ei kai. Joten olisi ehkä kiva kuullakin toisen laulua, mutta…
”Kerro… siitä yllätyksestä.” Rin sanoi lopulta, kun käänsi taas katseensa toiseen.
”Koska sä et kertonut, että millanen yllätys se on.” hän jatkoi ja kohotti kätensä nyt Jamien hiuksiin näperrellen niitä samalla, kun tutkiskeli Jamien silmiä omilla ruskeilla silmillään.
”Ja mä haluun tietää.” tuo lisäsi vielä, vaikka varmaan toinen sen olikin jo tajunnut.
”Mä tykkään yllätyksistä.”

# Tulipas ihan shaissea. Ja outo. Ja tyhmä. Ja lyhyt... #

[Cerwel]

//Sitä samaa.. paitsi että oikeasti tönkköä.. Ja anteeksi kun kesti//


Rin oli suloinen kikattaessaan. Oikeastaan toinen oli aina hurjan suloinen. Jopa suuttuessaan. Rin ei osannut olla pelottava, mutta ilkeä kyllä. Ja ovela. Rin oli Jamielle oikeasti ihan liian hyvä, mutta Jamie ei aikonut luopua toisesta, ikinä. Oli Rinin oma vika, jos ei etsinyt parempaa seuraa. Jamie oli niin hirveän onnellinen ja samalla hänellä oli syyllinen olo. He olivat molemmat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se ei haitannut Jamieta. He pyysivät anteeksi ja kaikkea.. Mutta kun jotain oli tapahtunut. Ehkä sitä ei vain pitäisi miettiä, mutta Jamie mietti. Koko ajan.

Niin, se yllätys. Kosto. Ei Jamie ehtinyt miettiä sitä sen tarkemmin, mutta kyllähän näitä vaihtoehtoja riitti. Piti vain olla tarpeeksi kieroutunut ja ovela. Mutta Rininhän pitäisi olla luovempi osapuoli. Jamie vain lauloi nuottien mukaan ja urheili. Hän ei tarvinnut luovuutta yhtään mihinkään. Toinen oli sentään jonkin sortin näyttelijä.. improvisoija. Jamie nauroi hiljaa toisen sanoille ja vilkaisi tyttöystäväänsä nopeasti.
"En mä tiedä vielä", Jamie sanoi lopulta, "mutta mä lupaan, että me toteutetaan se. Onko ehdotuksia?"
Tyttö veti toisen tiukemmin itseään vasten. Hän liikutteli sormiaan hitaasti Rinin reidellä.
"Jotain tosi ilkeää. Älä sano, että sä olet jo antanut sille anteeksi", Jamie jatkoi ja naurahti. Olisi jotenkin niin Rinin tapaista. Saattoiko tosin antaa anteeksi, jos toinen osapuoli ei pyytänyt? Hayley ei arvatenkaan katunut yhtään. Se tyttö oli pihalle hemmoteltu idiootti, kuvitteli voivansa tehdä ihan mitä huvittaa.
"Ihan mitä vaan. Laitetaan purkkaa tyynyyn.. tai hiusharjaan.. tai piilotetaan sen vaatteet, kun se on suihkussa..", Jamie virnisti ja painoi päänsä Rinin kaulalle. Jos toinen oli luova, Jamie oli kyllä kiero. Hänen ideansa olivat kyllä peräisin elokuvista, mutta mitä väliä? Ne olivat klassikoita ja ihan tarpeeksi ilkeitä. Hayley ei varmaan tykkäisi. Jamie ei kylläkään ollut ilkeä ihminen. Hän oli aika kiltti oikeastaan. Ehkä tytöstä ei olisi toteuttamaan ilkeitä suunnitelmiaan.
"Mitä sanot?" hän kysyi lopulta tyttöystävän mielipidettä. Rinhän oli ennenkin osoittautunut viisaammaksi osapuoleksi. Kauaa Jamie ei kuitenkaan odottanut vastausta. Hän puhalsi Rinin kaulaan ja näykkäisi sitä hellästi.

[Suklaanappi]

Hän katsoi pää kallellaan Jamietä odottaessaan tämän vastausta. Tuo ei siis ollut vielä tietoinen siitä… Neitokaisen huulet mutristuivat pikkuriikkisen tyytymättöminä, sillä tyttö olisi tavallaan jopa toivonut, että toisella olisi ollut joku ylläri mielessään. Hän oli niin huono tekemään yllätyksiä. Tai siis, kyllähän Rin joskus onnistui ystävänsä yllättämään, mutta ei hän osannut juonitella sillä tavalla kuin nyt olisi ehkä tarvinnut. Sitä paitsi Hayley oli aika fiksu, tavallaan, kaksi vuotta nuoremmaksi. Ja oli hankalaa yllättää joku fiksumpi tyyppi, ainakin niin Rin kuvitteli. Ei hän kyllä edes ollut kovinkaan innokkaasti kyseistä asiaa miettinyt.
Mutta ainakin toinen lupasi, että he toteuttaisivat sen kyllä ja kyseli ehdotuksia. Rin kohautti olkapäitään ja vaipui hetkeksi aikaa mietteliääseen hiljaisuuteen koettaessaan keksiä jonkinlaista yllätystä Hayleylle. Mutta se oli hankalaa, hyvin hankalaa, kun Jamie vielä teki kaikenlaista viedäkseen hänen ajatuksensa muualle. Vaistomaisesti Rinin kätöset kietoutuivat toisen vyötärön ympärille ja hymyili hieman. Ei hän tiennyt, oliko antanut anteeksi. Tuskin sentään. Niinpä tuo pudisti päätään. Ei hän ollut.
Purkka olisi kieltämättä aika hieno juttu. Eikä Hayley edes voisi todistaa millään lailla, että he olisivat tehneet sen. Ainakin, jos he hävittäisivät purkkapussinsa, niin tällä ei olisi yhtään mitään mahdollisuutta syyttää heitä. Rin kikatti hieman miettiessään. Neitokainen aikoi jo avata suunsa sanoakseen olevansa sen purkkaidean puolella, mutta Jamie katkaisi hänen äänensä puhaltaessaan hänen kaulaansa ja näykätessä sitä, jolloin sanat vaihtuivat pieneen inahdukseen. Äännähdys tosin ei johtunut siitä, että Jamie olisi näykkäissyt kaulaa liian kovaa, ei toki, vaan enemmänkin siitä, että Rin piti siitä.
”Se purkka… olisi ihan kiva.” Rin sanoi lopulta ja hymyili toiselle ehkä pikkuriikkisen ilkikurisesti.
Kai se ihan ymmärrettävääkin oli, jos mietti, että harvemminhan aasialaistyttö edes sai keksiä yhtään mitään hauskaa yllätyskostoa, joten ehkä tämän innostus kyseistä asiaa kohtaan oli aivan hyvin ymmärrettävää. Ei Rinillä mitään kokemustakaan ollut, mutta ihan näin kokemattoman korvaan se purkkahomma kuulosti ihan toimivalta.
”Osaaks sä murtautua sen huoneeseen?” tyttö kysyi sitten, vaikka ei oikeastaan edes välittänyt, sillä ajatushan se tärkein oli. Eikä hän edes ollut lainkaan varma, halusiko Jamie edes puhua tästä. Nyt.
”Ainakin multa löytyy purkkaa.” neitokainen mietti vielä ääneen.
Kuitenkin Jamien kosketukset olivat saaneet Rinin ajatukset hieman vaeltelemaan vähän väärillekin teille, joten hän kurottautui painamaan suukon tyttöystävänsä huulille. Tuon suukotteluun kun ei koskaan kyllästynyt… Siltä Rinistä ainakin tuntui.

# Blörps... #

[Cerwel]

Ai että purkka olisi ihan kiva? Jamie virnisti ja alkoi nauraa. Hän painoi päänsä Rinin olkapäälle ja yritti tukahduttaa naurunsa siihen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt, ku toinen sanoi jotain vielä hauskempaa. Murtautua sen huoneeseen? Ei kai Rin voinu mitään sille, että oli niin hauska ja niin suloinen. Jamie ei voinut kuin nauraa. Ei ilkeyttään, vaan koska hän oli onnellinen ja koska Rin oli niin hassu ja söpö. Toinen jo niin terhakkaasti suunnitteli koston toteuttamista. Tai ehkä Jamie itse oli tylsä. Kyllä, he murtautuisivat Hayleyn huoneeseen ja toteuttaisivat hienon purkkaidean.. jotenkin. Juuri niin he tekisivät. Jamie ei aikonut olla tylsimys. Hänen oma ideansahan se oli. Eikä hän ainakaan Hayleytä pelännyt. Tuo oli pelkkä kakara. Kakara, joka ansaitsi kostonsa.
"Luuletko sä, että mä osaisin murtaa ovia?" hän kysyi samalla, kun pyyhki naurun kyyneleitä hihaansa. Jamie ei halunnut näyttää siltä kuin olisi itkenyt. Hän ei ikinä itkenyt. Äskeinen oli vain poikkeus sääntöön. Jamiesta kuitenkin tuntui yhä oudolta. Siitä ollut kuin ehkä viisi minuttia ja nyt he olivat molemmat unohtaneet sen kokonaan? Ääh. Ei aina tarbinnut ajatella niin vaikeasti.
"Kokeillaan", Jamie sanoi lopulta, "eikä kokeilla. Murtaudutaan sinne. Onko sulla.. hiuspinniä tai tiirikkaa tai jotain..? Tai sitten vaan koputetaan.."
Hänkin alkoi innostua. Pitäisi enää unohtaa se, että kaikki luultavasti menisi pieleen. Jamie nousi ja työnsi Rinin ylös edellään. Nyt ei ollut aikaa pelehtiä. Heillä oli ovela suunnitelma toteutettavana!

Jamie harppoi sängylleen, vaihtoi koulupuvun nopeasti verkkareihin ja T-paitaan. Päälle hän veti saman keltaisen hupparin. Sitten hän astui toisen vierelle ja tarttui tyttöystävänsä käteen.
"Otitko sitä purkkaa?" tyttö varmisti ja kikatti innostuneesti kuin pikkutyttö, "kaikki on valmiina. Tule, tule nyt."
Jamie kiskoi Rinin ovelle ja käännähti vielä antamaan suukon toiselle.
"Jos kaikki menee metsään, improvisoidaan", hän sanoi eikä pystynyt millään pitämään virnettä pois kasvoiltaan. Kai sitä joskus sai olla spontaani. Hayley katuisi vielä omaa tyhmyyttään. Varmasti.

//Huomaa, että Jami kypsyi tänään paljon ja on nyt viisas täysikäinen//

[Suklaanappi]

Hän kallisti päätään toisen nauraessa. Ei hänelle saanut nauraa, koska tämä oli hyvin vakava asia. Rinhän voisi vaikka loukkaantua, kun Jamie nauroi hänelle, kun hän sentään yritti jotenkin edistää tätä heidän suunnitelmaansa. Olkoonkin, ettei se kuulostanut kovinkaan hienolta suunnitelmalta, kaiketi aasialaistyttö oli joskus vähän parempiakin suunnitelmia kyhäillyt, mutta ihan sama. Pääasia oli, että he kostaisivat Hayleylle, koska tämä oli sillä lailla saanut heidät molemmat itkemään, suuttumaan toisilleen, ja kaikenlisäksi vieläpä saanut Rinin varsin ilkeästi pelon valtaan. Sitä ei missään tapauksessa saisi katsoa sormien lävitse, vaikka Rin ei yleensä ollutkaan kaikkein kostonhimoisin neitokainen. Ehkä Jamie vähän niin kuin vaikutti asiaan ja sai hänet käyttäytymään kuin jokin… pahis? Okei, ehkä sitä ei voinut sanoa kovin pahismaiseksi käytökseksi, mutta Rinille se oli hyvin pahista. Tai ainakin melkein… Mutta ihan sama.
”En mä tiedä.” Rin kohotti olkapäitään tietämättömänä Jamien kysyessä, luuliko hän, että tuo osaisi murtaa ovia.
”Joo, on mulla.” neitokainen nyökkäsi sitten tarmokkaasti toisen puhuessa hiuspinnistä, sillä kyllähän häneltä nyt pinnejä ainakin jonkun verran löytyi, joten eivätköhän he sillä pääsisi sisään. Paitsi jos huoneessa olisikin joku. Se oli pelottava ajatus. Mitä jos siellä todellakin olisi joku? Mitä he sitten tekisivät? Väläyttäisivät hymyt ja juoksisivat pakoon? Ei Rin osannut juosta niin lujaa, kun oli niin pikkuinen. Joten pakoonjuokseminen ei ollut maailman lupaavin vaihtoehto, mutta kaiketi se sitten paremman puutteessa kelpaisi.

Jamie työnsi hänet ylös sylistään ja ruskeatukkainen asteli oitis yhden pienen korurasiansa luokse, joka löytyi laatikon syövereistä, ja avasi sen. Rasiasta napattiin pari hieman erimuotoista pinniä, jotka suljettiin nyrkin sisään. Lisäksi Rin sieppasi purkkapussin housujensa taskuun sujautettuaan ensin yhden purkista suuhunsa, koska voisihan sitä nyt heti jo jauhaa parempaan muotoon, eihän nyt kova pureskelematon purkka ikinä kellekään mitään pahaa tehnyt.
Rin nauroi toisen suukottaessa häntä, sekä tämän seuraaville sanoille. Hänhän kyllä osasi improvisoida, oli vähän pakko osata, jos kerta oli päätynyt sinne ilmaisutaidon linjalle.
”Joo.” tuo myönsi vielä ja lähti sitten ovesta ulos.

Käytävällä oli onneksi hiljaista eikä Hayleytä näkynyt yhtään missään. Niinpä Rin suuntasi seitsemännen tyttöjenhuoneen ovelle, minne ei tietenkään heidän kämpästään ollut mikään pitkä matka. Melkein vaistomaisesti bruneten askeleet muuttuivat äänettömämmiksi, kaiketi se jännitys, joka pisti myös sydämen pamppailemaan, vaikutti sillä tavoin.
Neitokainen pysähtyi huoneen ovelle ja kuunteli hetken. Hiljaista.
”Mitäs nyt? Koputetaanko eka, jos Hayley onkin siellä?” Rin kysäisi, mutta ei missään tapauksessa itse aikonut koputtaa. Liian pelottavaa.
Nyrkkinsä sisältä tyttö otti yhden pinnin jo valmiiksi, minkä voisi sitten Jamielle ojentaa, sillä ei uskonut ainakaan itse osaavansa tiirikoida lukkoa pinnillä auki. Mutta ehkä Jamie osaisi.

[Cerwel]

Jamie seurasi Riniä ulos ovesta ja sulki sen perässään. Sitten hän tarkisti, että avaimet olivat verkkareiden taskussa. Siitä ei tietenkään ollut mitään hyötyä sen jälkeen, kun ovi oli suljettu. Mutta se oli sellainen.. tapa. Onneksi avaimet tällä kertaa olivat siellä missä niiden pitikin. Jamie kiirehti Rinin perään ja pysähtyi huoneen numero 7 eteen. Hän kääntyi vilkaisemaan Riniä ja virnisti. Jamieta ei hermostuttanut. Ei hän Hayleyta pelännyt. Kuka sitä kakaraa pelkäisi? Tai no, olihan sillä kavereita ja varmaan joku jätkäkin. Mitä sitten? Kyllä Jamie ja Rin muutamallekin kakaralla pärjäisivät. Sitä paitsi, heitä ei huomattaisi. Sehän koko jutun idea oli.
"Joo", tyttö vastasi Rinille naurahtaen ja koputti reippaasti oveen. Sitten hän astui askeleen kauemmas ja väänsi kasvoilleen viattoman hymyn. Mitä hän voisi sanoa, jos Hayley avaisikin oven? No, ehkä Rin hoitaisi sen osuuden. Toinen tuntui olevan paljon parempi suustaan.

Kukaan ei kuitenkaan avannut ovea. Jamie odotti hyvän aikaa ennen kuin varmistui siitä, ettei ketään ollut kotona. Hän potkaisi ovea ja polvistui sen eteen.
"Mä tiirikoin ovia viimeksi 9-vuotiaana, mutta voihan sitä kokeilla", Jamie sanoi ja naputteli lukkoa lyhyillä kynsillään, "saanko sen pinnin?"
Kun hän sai hiuspinnin Riniltä, hän työnsi sen lukkoon ja pyöritteli sitä muutaman kerran ympäri.
"Onko tässä joku taktiikka?" Jamie kysyi ja vilkaisi Riniä. Pinni pyöri lukossa täysin hyödyttömästi. Miten sillä muka voisi saada oven auki? Ehkä tälläisiin oviin tarvittaisiin joku tiirikka. Jamie kokeili toiseenkin suuntaan ja työnsi pinnin vähän syvemmälle, mutta pelkäsi sen jäävän jumiin. Lopulta hän luovutti, ojensi pinnin takaisin Rinille ja kampesi itsensä ylös lattialta.
"Ei onnistu", hän totesi samalla ja irvisti, "haluatko kokeilla?"

Jamie rämpytti ärsyyntyneenä ovenkahvaa ylös ja alas ja tajusi vähän myöhässä, ettei kahva heilunutkaan ihan hyödyttömästi. Huolellisesti hän painoi kahvan alas ja työnsi oven jalalla auki. Niin, se tosiaan aukesi.
"Hah, se idiootti jätti oven auki", Jamie hihkaisi ja nauroi. Hän tarttui Rinin käteen veti toisen perässään sisään ja sulki oven huolellisesti perässään. Sitten hän kääntyi tarkastelemaan huonetta. Se oli samallainen kuin kaikki muutkin. Hayley oli ilmeisesti yrittänyt piristää huonetta pienillä koriste-esineillä ja julisteilla, mutta tuolla oli hirveän huono maku. Kaikki oli pörröistä ja söpöä ja pastellivärit melkein sattuivat silmiin. Pöydällä oli järjetön kasa kauneudenhoitotuotteita. Toista sänkyä koristi vaaleanpunainen sydäntyyny. Toinen oli tyhjä.
"Kukaan ei kai suostu sen huonepariksi", Jamie mutisi ja kumartui tarkkailemaan lähemmin yöpöydän tavarakasaa, "ei ihme. Silmät eivät voi kestää tälläistä."
Kun huone oli kierretty pari kertaa, Jamie käännähti taas Rinin puoleen.
"No niin. Mitäs nyt? Suunnitelman toinen vaihe?"

[Suklaanappi]

Toinen koputti ja Rin puri huultaan samalla, kun jauhoi purkkaansa. Häntä hermostutti, kädet tuntuivat hikoavan ja kaikkea. Tuo tuijotti ovea jännittyneenä, avautuisiko se? Ei, ei näyttänyt avautuvan. Siinä tapauksessa neitokainen huokaisi hiljaa rauhoittuen. Ovi ei auennut, joten Hayley oli poissa. Luojan kiitos.
Hän hätkähti, kun Jamie pyysi pinniä. Tyttö ojensi sen toiselle ja jäi sitten sormeilemaan hiuksiaan hätääntyneenä. Mitä jos joku yhtäkkiä tulisikin käytävään? Siitä tuo päätyikin vilkuilemaan ympärilleen häthätää toisen koettaessa aukaista lukkoa.
”En mä tiedä.” aasialainen vastasi kohauttaen olkapäitään, mutta huomasi kyllä, että se alkoi olla vähäsen niin kuin toivotonta. Ei kai yhden lukon avaaminen nyt kuitenkaan haittaisi?
”No… voin mä ainakin yrittää.” Rin nyökkäsi ja oli jo astumassa vähän lähemmäksi lukkoa, kun sitten toinen yllättäen painoikin oven auki. Se oli ollut auki? Se todella oli ollut auki? Miten… tyhmää. Ihan helvetin tyhmää. Jopa siltä ihmeen Hayleyltä. Kyllähän tyttö olisi voinut edes vähän tavaroistaan huolehtia. Tuskin tämä sentään mikään viattomuuden perikuvakaan ollut, joten… niin. Mutta ihan sama, parempihan se heille oli.

Rin hymyili iloisena toisen nauraessa ja asteli toisen perässä sisälle huoneeseen. Olipas se… söpö. Millään muulla sanalla hän ei osannut huonetta kuvata, mutta ikävä kyllä jopa Rinistä koko sisustus oli toteutettu aivan väärin. Todella väärin. Hyihyi. Se olisi voinut olla parempi, jos huone olisi ollut maltillisempi ja järkevämmin sisustettu, mutta mitäpä nyt kakaralta olisi voinut odottaakaan? Vaikka tämä olikin pirullinen, niin näköjään tuo ei näyttänyt omaavan kovinkaan hyvää sisustussilmää.
Tyttö asteli Hayleyn sängylle ja hypisteli sydäntyynyä hiljaa, kunnes vilkaisi Jamietä tämän sanojen jälkeen.
”Voisihan tää olla vähän järkevämpi, niin voisi jopa kestääkin.” Rin vastasi toisen sanoihin.
Oikeastaan hänen teki mieli ruveta tukimaan sitä huonetta, katsoa mitä salaisuuksia se oikein sisälsi, mutta Jamie huomautti taasen hänelle, mitä he olivatkaan tekemässä. Miksi he todella olivatkaan täällä…
”Ai, joo.” hän nyökkäsi ja puhalsi purkkapallon, mikä kuitenkin läiskähti hänen kasvoilleen varsin hölmönnäköisesti. Neitokainen nauroi kevyesti ja kohotti sormensa kasvoilleen siistiäkseen purkat takaisin suuhunsa ja jauhoi purkkaa ihan pienen hetken ennen kuin vastasi.
”Niin, mistä me löydetään sen hiusharja?” tuo kysäisi ja venytteli purkkaansa suussaan kielellään.
Neitokainen asteli Hayleyn kauneushoitotuotteiden luokse eikä todellakaan kestänyt kauaa, kun hän huomasi harjan niiden seasta. Hahaa, tämähän oliu mennyt melkeinpä naurettavan helposti. Ilkikuriseen tapaan Rin virnisti Jamielle. Hän sylkäisi purkan suustaan sormilleen ja paineli sen sitten huolellisesti harjan piikkien väliin niin, että se todella tulisi saamaan aikaan vahinkoa. Voi pikku-Hayleyn hiusparkoja…
”Noin.” Rin totesi asetellessaan harjan takaisin paikoilleen.
”Meidän tehtävämme taitaa olla tehty… Mennäänkö?” hän kysäisi hymyillen jälleen Jamielle katsoen tätä ruskeilla silmillään vähän liiankin innokkaasti.
”Harmi, ettemme voi olla paikalla näkemässä, kun se huomaa, mitä sen hiuksilleen on käynyt.” tuo kikatteli leppoisasti.

[Cerwel]

"No en nyt tiiä.." Jamie väitti löyhästi vastaan, kun Rin väitti että tälläistä pastillivärien määrää voisi kestääkin. No, ehkä Rinkin piti pastilliväreistä. Nehän olivat tyttöjen värejä ja sopivatkin tytöille.. tai siis tyttömäisille tytöille, ehkä tyttömäisille pojillekin, mutta ei Jamielle. Hän tarkasteli kädessään pientä posliinikoiraa ja laski sen sitten huolellisesti takaisin pöydälle. Mistä se tyttö oli saanutkaan näin paljon turhaa rompetta? Niin, ja miksi se raahasi kaiken mukaansa sisäoppilaitokseen? Meni yli ymmärryksen. Onneksi Jamien ei tarvinnutkaan ymmärtää Hayleytä. Ihme kakara.

Hän palasi takaisin Rinin vierelle ja seurasi vierestä, kun toinen puhalsi purkastaan pallon. Sitten se poksahti Rinin kasvoille niin kuin purkkapalloilla oli tapana. Jamie kikatti, eikä voinut vastustaa kiusausta. Rin oli ihan liian suloinen. Jamie kohotti etusormensa ja pyyhki osan purkasta tyttöystävänsä kasvoilta. Hän nuolaisi sen sormensa päästä ja virnisti. Tällä kertaa Rin jaksoi muistuttaa heidän tärkeästä tehtävästään. Jamie tähyili ympärilleen, mutta ei tajunnut katsoa tarkemmin sitä kasaa, jonka luokse Rin suunnisti. Tietysti hiusharja oli siellä, missä olivat hiuslakat, geelit ja hoitoaineetkin. Jamie on aina pärjännyt yhdellä shampoolla, jossa oli hoitoainettakin. Mihin näitä kaikkia muka tarvitsi? Hän seurasi Rinin touhuja toisen selän takaa ja tarkasteli samalla tätä käsittämätöntä tavarakasaa. Kuivashampoota, tyvikohotusspraytä ja jotain vaaleanpunaista vaahtoa.
"Rin, mitä näillä kaikilla oikein tekee?" Jamie kysyi, pursotti yhtä vaahdoista vähän sormensa päähän ja painoi sen Rinin nenälle. Hän kikatti ja suukotti toisen otsaa.
"Toimiikohan joku purukumiin?" Jamie mietti ääneen ja laski pullon takaisin pöydälle.

Hän alkoi taas tarkastella lähemmin pöydän tavarataivasta, kun Rin ehdotti lähtöä. Olihan se totta, työ oli tehty ja olisi parasta häipyä niin pian kuin mahdollista. Jamie vain nyökkäsi hajamielisenä ja nauroi, kun Rin harmitteli sitä, etteivät he näkisi työnsä tulosta. Olihan se harmi. Jamie oli kuitenkin löytänyt jotain kiinnostavaa, pienen arkun, jonka kannen hän oli tietenkin yrittänyt avata. Se oli lukossa. Arkku oli vaaleanpunainen ja selvästi omatekoinen. Tuskin Hayleyn tekemä kuitenkaan. Tuo tuskin pystyisi mihinkään käsityöhön. Sehän oli matikkanörtti.
"Mikäköhän tämä on?" Jamie sanoi ja nosti arkun näytille, "se on lukossa. Pornolaatikko. Ihan varmasti. Avautuisikohan tämä sillä pinnillä, kun lukko on aikapaljon yksinkertaisempi.."
Hänen äänensä vaimeni loppua kohden. Oliko ovelta kuulunut jotain? Jamie kuunteli hiljaa ja ehti melkein luulla, että joku oli vain kolauttanut ovea kävellessään ohitse, kunnes kuuli Hayleyn äänen oven takaa. Ja hyvin selkeästi.

Jamie vilkaisi Riniä ja vilkuili sitten ympäri huonetta. Hän ei edelleenkään pelännyt Fletcheriä. Tietysti he voisivat vain tervehtiä, jättää vastaamatta kysymyksiin ja häipyä paikalta. Se kuitenkin olisi liian helppoa. Sitä paitsi Hayleyllä olisi silloin todistusaineistoa heidän syyllisyydestään purkkajuttuun. Varsinkin jos oven takana oli joku muukin. Niin, he tarvitsisivat piilopaikan. Piilopaikka.. Ainoa vaihtoehto, josta heitä ei välttämättä heti löydettäisi oli vaatekaappi. Kyllä he mahtusivat sinne ja jos Hayley oli heti lähdössä jonnekkin, suunnitelma voisi vielä onnistua. Niimpä Jamie tarrasi Rinin käteen ja kiskoi tuon vaatekaappiin. Se oli iso, mutta toinen puoli oli laatikoitu. No, sopu sijaa antaa. Jamie kiersi kätensä Rinin ympärille ja painoi huulensa tyttöystävänsä hiuksiin. Se oli mukava tapa seistä pimeässä kaapissa ja vei vähän tilaakin. Paljon kauempaa he eivät olisi ehtineet piilopaikkaa miettiäkään, sillä Hayley avasi oven ja astui sisään. Hän totesi ääneen, että se oli unohtunut auki, vaikka toinen tyttö ei seurannutkaan häntä. Hayley oli yksin, mutta toivottavasti häipyisi nopeasti.

[Suklaanappi]

Rinkin nauroi toisen kikattaessa ja pyyhkäistessä osan purkasta pois hänen kasvoiltaan. Tuntui hassulta, miten nopeasti he olivat vaihtaneet mielialansa siitä synkkyydestä tällaiseen iloiseen. Olkoonkin, ettei Rin yleensä edes surrut mitään tai mitään, mutta… niin. Oli se silti vähän hassua. Ainakin vähän. Rin ei kuitenkaan aikonut valittaa, ei toki, mutta päätti silti keskittyä heidän tehtäväänsä. Eihän sitä koskaan tiennyt, milloin Hayley pelmahtaisi paikalle eikä neitokainen halunnut silloin olla siinä huoneessa.
Saatuaan harjan takaisin paikoilleen hän keskittyi taas tyttöystäväänsä, joka kyseli, mitä niillä kaikilla oikein teki. Aivan kuin hänkään olisi mukamas tiennyt, kyllähän hän ehkä suurimman osan käyttötarkoituksen tiesi, muttei kaikkia. Rin kuitenkin arveli, ettei asia oikeasti Jamietä kiinnostanut, joten ei vastannut, katsoi vain kuinka toinen pursotti vaahtoa sormelle ja painoi sitten sen hänen nenälle saaden hänetkin repeämään kikatukseen. Toinen oli hassu. Hassu ja ihana.
”En usko.” Rin kikatteli.
Siksihän se idea juuri olikin niin loistava. Mikään ei voisi pelastaa Hayleyn hiuksia purukumilta. Tai ainakaan mikään niistä tököttimistä. Kai sen voisi ehkä hyvällä onnella saada kynsien kera pois, mutta parhaimmassa tapauksessa hiukset pitäisi leikata. Hihi, se kuulosti hauskalta. Hayley näyttäisi tosi typerältä lyhyessä tukassa.

Neitokainen pyyhkäisi vaahdon pois nenänpäästään ja kääntyi sitten Jamien puoleen, kun tämä katseli pientä arkkua. Brunette asteli lähemmäksi Jamien sanoessa, että mikähän se oli ja arvellessa sitten sen olevan pornolaatikko. Rin oli jälleen kerran repeämässä kikatukseen, mutta ulkopuolelta kuuluvat äänet saivat hänet pysymään hiljaa. Oliko joku tulossa? Voi ei…
Rin tajusi äänen kuuluvan Hayleylle, tietenkin tajusi ja katsahti sitten hätääntyneeseen tapaan Jamieen. Mikä oli varasuunnitelma B? Toinen ei ollut kertonut sitä hänelle, ehkä sitä ei edes ollut olemassa. Hitto…
Neitokainen säpsähti toisen kiskaistessa hänet vaatekaappiin. Se ei tietenkään ollut tullut Rinin mieleen, mutta onneksi Jamien mieleen kyllä. Hän painautui vaatekaapin nurkkaa vasten koettaen tekeytyä vieläkin pienemmäksi kuin mitä oli ja kietoi itsekin kätensä Jamien ympärille. Pää painettiin tämän kaulaan ja tyttö painoi silmänsä kiinni toivoen, että tilanne menisi sillä lailla ohi. Jos hän ei näkisi mitään, niin sitä ei myöskään tapahtunut. Eikö niin?

Hän kuunteli Hayleyn askeleita jännittyneenä. Tämä oli ilmeisesti yksin, mutta ei kauaa, sillä hetkistä myöhemmin ovelta kuului koputus.
”Hayley-muruuu!” ovelta kantautui ja se avautui.
Rin ei tunnistanut tuota ääntä, varmaan joku Hayleyn armeijasta. Neitokainen painautui hieman tiukemmin lähemmäksi Jamietä toivoen, että läheisyys saisi hänet rauhoittumaan, mutta ei se saanut. Sen sijaan tämä vain kuunteli kauhuissaan, kuinka tämä vieraan tytön ääni puheli siitä, miten kivaa oli vaihtaa huonetta juuri Hayleyn huoneeseen. Tämä oli kuulemma myös hankkinut jotain toiselle, mutta Rin ei saanut selvää, että mitä.
Hän toivoi hartaasti, että kaksikko häipyisi vaikkapa hakemaan sen toisen tytön tavaroita, mutta sitä ei tapahtunut. Sen sijaan hän kuuli askelten lähestyvän vaatekaappia ja tunsi sydämenlyöntiensä kiivastuvan.
Ole kiltti äläkä annaa Hayleyn avata ovea… Ole kiltti äläkä annaa Hayleyn avata ovea… Ole kiltti äläkä annaa Hayleyn avata ovea…
”Hei Hayley, miksi sun harjassasi on purkkaa?” tuntematon tyttö ihmetteli.
Ja siinä samassa vaatekaapin ovi aukesi ja Rin päästi kiljaisun kurkustaan säikähdyksestä.

[Cerwel]

Vaatekaappi ei ehkä ollutkaan niin loistava piilopaikka, kuin Jamie oli luullut. Hayley taisi kuulua niihin ihmisiin, jotka vaihtoivat vaatteitaan monta monta kertaa päivässä. Joillekkin se tuntui olevan melkein pakkomielle. Perjantain matematiikan tunnilla ei millään voinut käyttää samoja housuja kuin äidinkielen tunnilla. Eikä iltapalalle tietenkään voinut pukea samaa toppia, kuin illalla oleskeluhuoneeseen. Jamie silitteli Rinin hiuksia rauhoittavasti, kun toinen yritti piiloutua kaapin nurkkaan kuin pelästynyt saaliseläin. Ihan kuin toinen pelkäisi oikeasti Hayleytä.. ja ilmeisesti tuon uutta huonekaveria. Kävi sääliksi sitä tyttöä. Toisaalta kyseinen tyttö ei näyttänyt pistävän muuttoa pahakseen. Hayley vastaili toiselle ihan yhtä innokkaana, kikatteli ja kiitteli jostain lahjasta.
"Shh.." Jamie kuiskasi hiljaa Rinin korvaan ja kuvitteli, että nopeat, olisi melkein voinut sanoa sipsuttavat, askeleet kulkivat kohti jotain muuta kuin heidän piilopaikkaansa. Hayley oli kuitenkin ihan selvästi jo heidän kaappinsa takana ja ovi kolahti vähän, kun tyttö laski kätensä ovenkahvalle.

Hayley olikin jo avaamassa vaatekaappinsa oven, muta pysähtyi hetkeksi, kun Miyuko kysyi miksi hänen harjassaan oli purkkaa. Se oli tosiaan hyvä kysymys. Purkkaa?
"Eikä ole", hän sanoi ja naurahti, vaikka se ei ollut oikeastaan yhtään hauskaa. Ei häntä noin vain huijattu. Miten hänen harjassaan muka voisi olla purkkaa? Ei mitenkään. Hayley ei kuitenkaan halunnut olla ilkeä Miylle. Parempi pysyä huonekaverin suosiossa. Hän tarvitsi iltapalalle sinisen mekkonsa ja se tietenkin löytyisi vaatekaapista. Hayleyn vaatteet olivat aina hyvässä järjestyksessä. Niimpä hän avasi oven ja oli melkein heti kuolla säikähdyksestä, kun joku kiljaisi. Hayley kavahti pari askelta kauemmas ja räpytteli hämmentyneenä silmiään. Kuka tahansa säikähtäisi, jos löytäisi lepakkolauman kaapistaan.
"Mitä... helvettiä?" hän älähti ja mulkoili vihaisesti kutsumattomia vieraitaan. Ei kai olisi pitänyt yllättyä, kun hänen kaapissaan piilotteli Rin Kitchida ja tuon inha tyttöystävä.
"Mitä hittoa te teette mun vaatekaapissani?" Hayley kiljaisi ja vilkaisi Miykoa nopeasti. Purkka hiusharjassakaan ei tuntunut enää niin oudolta. Oliko se kosto? Voi miten söpöä.

Jamie säpsähti, kun Rin kiljaisi sillä tavalla. Ihan kuin oven olisi Hayley Fletcherin sijaan avannut joku sarjamurhaaja. Jamien kädet tipahtivat alas toisen hartioilta, mutta toinen niistä etsiytyi Rinin käteen. Hän vilkaisi Hayleytä, tuntematonta aasialaistyttöä ja lopulta Riniä. Sitten hän alkoi nauraa. Tilanne oli oikeastaan aika koominen. Hän yritti turhaan tukahduttaa nauruaan, mutta se pulppusi ihan itsestään tytön kurkusta. Hayley näytti niin säikähtäneeltä.
"Sori, Hay. Tultiin vaan katsomaan sun.. vaatekaappias", Jamie sanoi ja kikatteli, "voidaan lähteä nyt."
Hayley laittoi kätensä puuskaan ja mulkoili vihaisesti Jamieta, vähän vähemmän vihaisesti pikku-Riniä. Ei tuolle voinut olla vihainen. Sitä paitsi näin idioottimainen idea oli varmasti Jamie Mitchellin idea. Lempinimikään ei miellytänyt Hayleytä. Hän ei varmasti päästäisi noita livahtamaan noin vaan. Ainakin hän kantelisi jollekkin opettajalle. Ei toisten huoneisiin saanut murtautua. Vaikka oli olikin auki.
"Ettekä lähde ennen kuin vastaatte mun kysymykseeni", hän sanoi ja virnisti.

[Suklaanappi]

Miyuko tutkaili hiusharjaa mietteliään. Kyllä, sinne todella oli piilotettu purkka. Iljettävää. Oikein tuollaiseksi pehmeäksi ja tahmeaksi jauhettu purkka, hyi, ajatuskin ällötti häntä. Tuo pudisti päätään ja kohotti harjaa kädessään Hayleyn näytille.
”Kyllä tämä siltä näyttää, katsoisit itse.” neitokainen vastasi, mutta Hayley jätti hänet hetkeksi huomioitta astellessaan lähemmäksi vaatekaappiaan.
Kirkkaanpunaisiksi lakatut kynnet koettivat irrottaa purkkaa harjasta oma-aloitteisesti, koska eihän se tietenkään saisi jäädä toisen harjaan kiinni. Joskin olisi oletettavaa, että Hayley luultavasti vaihtaisi hiusharjaansa, sillä kuka nyt tällaisella harjalla haluaisi enää kutrejaan harjata? Tuskin Hayley.
Siinä samassa hän hätkähti kiljaisua ja Hayleyn älähdystä, jolloin käänsi katseensa vaatekaapin suuntaan. Joku… eikun jotkut… olivat piiloutuneet Hayleyn vaatekaappiin? Mitä ihmettä? Sehän oli suorastaan iljettävää. Itse asiassa myös aika järkevääkin, jos otti huomioon sen hiton purkan, mitä hän oli äskettäin yrittänyt saada harjasta irtoamaan. Se ei ollut mikään helppo juttu, eikä hän saanutkaan sitä täysin irtoamaan, vain pikkuisen siitä. Ällöä. Purkka sai kuitenkin jäädä, sillä tuo katseli nyt kaksikkoa, joka astui ulos kaapista.

Rin tuijotti hätääntyneesti Hayleytä, joka kiljaisi, että mitä he tekivät hänen vaatekaapissaan. Tyttö koetti rauhoittua, vaikka se tuntuikin niin hemmetin hankalalta. Hän kun oli kuitenkin yrittänyt olla joutumatta hankaluuksiin ja niitä tästä hyvinkin voisi tulla, hankaluuksia. Inhottavaa. Ei Rin halunnut mihinkään jälki-istuntoon tai mitään, mutta hän kyllä tiesi, että Hayleyllä voisi hyvinkin olla mahdollisuus passittaa heidät jälki-istuntoon tai johonkin.
Neitokainen vilkaisi kulmansa alta Jamietä, joka oli yllättäen alkanut nauraa. Tuon posket tuntuivat saavan väriä enemmän kuin oli tarpeen eikä Rin osannut sillä hetkellä ymmärtää tyttöystäväänsä. Mikä tässä oli huvittavaa? Okei, se kohtaus oli aivan kuin jostain näytelmästä ja brunette oli aika varma, että se oli myös aika huvittavakin ainakin ulkopuolisen silmin, mutta Rinille se oli enemmänkin kammottava. Ei siinä voinut nauraa, ei nyt. Hehän voisivat joutua vaikka millaisiin ongelmiin. Ja Rin kun halusi kaikkein vähiten ongelmia.

Rinin teki melkeinpä mieli nauraa, kun toinen soritteli Hayleylle ja kikatteli, että he olivat tulleet vain katsomaan tämän vaatekaappia. Hän ei kuitenkaan nauranut, sillä kuitenkin… hehän voisivat joutua ongelmiin. Ties mitä tuo kakara voisi keksiä.
”Mehän vastasimme. Tulimme katsomaan sun vaatekaappiasi, eikö niin? Sehän on vastaus?” neitokainen huomautti hieman varovaisella äänensävyllä toiselle, kun tämä vaati heiltä vastausta, jonka Jamie oli juuri äskettäin antanut tälle.
”Mutta miten on… Mistä ihmeestä tämä ällöttävä purkka mukamas olisi ilmestynyt tähän harjaan?” Miyuko puuttui puheeseen ja asteli nyt punaisilla korkokengillään Hayleyn lähelle.
”Me emme tiedä siitä mitään, tajutkaa jo. Me vain hätäännyimme, kun vahingossa eksyimme tänne. Tämähän on aivan meidän huoneen lähellä, joten satuimme tupsahtamaan tänne. Säikähdimme vain. Meillä ei ole mitään osuutta tuohon purkkaan.” Rin selitti niin vauhdikkaasti, että siitä tuskin sai selvää, kun sanat tuppasivat sotkeutumaan toisiinsa.
”Ihanko totta?” Miyuko kohotti toista kulmaansa ja nyökkäsi sitten toisen aasialaistytön taskua kohden.
”Miksi ihmeessä sun taskusta sitten pilkottaa purkkapussi, joka taitaa olla jopa samaa purkkaa kuin tämä?”
Hups, hyvä huomio… Rin vilkaisi apua anelevaan tapaa tyttöystäväänsä.

[Cerwel]

//nyt tuli lyhyt ja kökkö.. sori ): //

Jamie astui Rinin perässä ulos vaatekaapista ja Hayley sai hillitä itsensä ettei laukoisi siitä jotain tyhmää "ulos kaapista"-juttua. Hän alkoi pikkuhiljaa suuttua. Ei hänen huoneeseensa noin vain tultaisi leikkimään. Rinin selitys kuulosti ihan naurettavalta. Tuohonko lankaan pitäisi mennä? Hayley virnisti ja Jamie yritti turhaan pidätellä nauruaan. Ehkä hän nauroi vähän Rinillekin. Mutta tuohan oli ihan oikeassa. Jamie vastasi jo. He katselivat vaatekaappia sisältäpäin. Ihan normaalia ajanvietettä, eikö? Jamien huomio kääntyi tuntemattoman aasialaistytön suuntaan tuon puhuessa ja astellessa heidän luokseen. Jamie hymyili tälle vinosti. Tuo oli söpö, muistutti vähän Riniä. Oikeastaan aika paljonkin. Ehkä se johtui vain tavallisista aasialaisista kasvonpiirteistä. Jamie kääntyi kuitenkin taas tyttöystävänsä puoleen, kun tuo alkoi selittää jotain siitä miten he olivat Hayleyn vaatekaappiin päätyneet. Siinä ei tuntunut olevan mitään järkeä. Ehkä ei ollutkaan. Rin vain yritti hoitaa heidät pois tästä tilanteesta. Toisin kuin Jamie. Hän joutui puremaan kättään, ettei olisi tyrskähtänyt. Hayley ja se toinen tyttö ehkä huomaisivat sen, mutta Rin ei ja sehän oli tärkeintä. Ei hän halunnut loukata tyttöystävänsä tunteita.

Hayleykään ei ollut ihan tyhmä. Tietysti hän oli arvannut, miten juttu oikeasti meni. Hän virnisti pienesti Miyn huomauttaessa purkkapussista.
"Sä ansaitsit sen, Hay", Jamie sanoi yhtäkkiä, kun Rin näytti kaipaavan hänen apuaan. Se ei tosin tainnut auttaa. Oikeastaan hän vain myönsi heidän syyllisyytensä, mutta se nyt oli ilmiselvää muutenkin.
"Sä et koske mun tyttöystävääni", hän jatkoi, astui askeleen lähemmäs punatukkaista ja veti samalla Rinin mukanaan. Sekin juttu ehti unohtua hetkeksi, muttei missään nimessä ollut anteeksiannettu. Ehkä se voitaisiin kuitenkin hetkeksi unohtaa. Hayley ei nimittäin sanonut sanaakaan. Jamie käännähti aasialaistytön puoleen ja hymyili.
"Kuka sä muuten olet?" hän kysyi ja hymyili, "mä olen Jamie Mitchell ja tää on Rin Kitchida, mun tyttöystäväni. Ei olla kai oikein tutustuttu aiemmin."
Hayley kipitti äkkiä Miyn vierelle. Hän ei halunnut noita lepakoita ahdistelemaan ystäväänsä. Hän seisoi siinä uhmakkaana ja yritti näyttää pitkältä ja tärkeältä, mitä hän epäilemättä olikin. Ainakin tärkeä.

[Suklaanappi]

Jamie väitti Hayleyn ansainneen sen. Ehkä tämä todella olikin ansainnut sen, vaikka heidän hieno suunnitelmansa oli mennyt pieleen. Tuo toinen aasialaistyttö kun oli äkännyt sen hiton purkan ja seisoi kakaran rinnalla tätä puolustaen. Rin oli kyllä jo tiennyt, että puhumalla siitä ei pääsisi. Ei tietenkään. Vaikka Hayley olikin kakara, niin silti tämä oli aika fiksu. Olihan tämä saanut häntäkin huijattua. Paitsi, ehkä hän vain sitten oli itse tyhmä? Niin, ehkä… Ei hän tiennyt, miten se oli, mutta ihan sama. Silti tämä oli aika fiksu, joten asian oikea laita oli varmaan jo valjennut kokonaan tälle.
Rin liikahti Jamien mukana ja huomasi yhtäkkiä puristavansa toisen kättä hieman tiukemmin. Miksi? Ei hän tiennyt. Mutta ihan sama. Sen sijaan nyt hänkin oli kohdistanut katseensa tuohon tuntemattomaan tyttöön, jota hänen tyttöystävänsä juuri puhutteli. Itse asiassa jotenkin kummallisesti tytöstä tuntui, että tämä näytti yllättävän tutulta, mutta Rin ei vain tiennyt, että mistä ihmeestä hän olisi mukamas voinut toisen tuntea.

Miyuko vilkaisi Hayleytä, mutta kohdisti sitten katseensa tuohon toiseen tyttöön, jonka toinen huoneeseen murtautujista oli esitellyt Rin Kitchidaksi.
”Miyuko. Miyuko Tsukatani.” neitokainen lausahti hämillään.
Kitchida… Se oli tutunkuuloinen sukunimi. Mutta mistä? Mistä hän oli kuullut sen sukunimen? Ei hän muistanut. Ei kun... Muisti hän.
”Tuota… Hayley…” hän hengähti hieman hennolla äänensävyllä ja katsahti nyt ystäväänsä.
Tilanne oli alkanut käydä hänelle tukalaksi, vaikka neitokainen arvasi, että koko ajatus oli täysin typerä. Olihan Kitchida ihan normaali sukunimi. Ei se voisi olla mitään sellaista. Mutta silti se oli saanut hänet hermostuneeksi.
”Minua pyörryttää.” Miyuko äännähti ja katsahti hieman vihjaavasti kohti Jamietä ja Riniä, jotta toinen ymmärtäisi, mikä mahtaisi olla hänen heikon olonsa syy. Eihän sellainen suloinen aasialaistyttö tietenkään ollut tottunut lesboihin, etenkään näin suorasti. Tai no, eiväthän nuo nyt mitään olleet tehneet, mutta…
Tuo astui kauemmaksi ja asteli tyhjälle sängylle istuutuen sen päähän samalla, kun katseli nyt tyttöjä entistä hermostuneena. Sydän pumppasi aivan liian kiivaasti, että sen olisi voinut vain ohittaa mitään kummempia ajattelematta. Ei se voinut olla mitään sellaista, eihän? Ei voinut… Miyuko vain toivoi, että Hayley heittäisi nuo tytöt pois heidän huoneestaan ja hän pääsisi rauhaan. Ainakin melkein rauhaan.
Mutta miksi tuon Rinin kasvot tuntuivat niin tutuilta?