Post by Cerwel on Sept 2, 2011 19:27:29 GMT 2
Breathe for love tomorrow
Cause there’s no hope for today
Breathe for love tomorrow
Cause maybe there’s another way ~
Joëlle Delphine Blanc
- Kutsutaan Joëlleksi, vaikka moni käyttää mieluummin lempinimeä Joe, jota tyttö ei enää pane pahakseen. Läheisimmät ystävät Ranskassa kutsuivat Delphyksi.
- Tyttö syntyi Ranskassa 14.12 ja on 16-vuotias.
- Biseksuaali, mutta aika vaativa sellainen, ikisinkku.
- Puhuu ranskaa äidinkielenään, mutta myös englanti sujuu oikein hyvin.
- Kuvataiteen linjalla, valokuvaa.
- Huoneessa nro 10
- Perheeseen kuuluvat äiti, Camille, identtinen kaksoissisko Juliette ja pikkuveli Leo. Blanceilla on myös kolme koiraa.
- Koulussa Joëlle on aina pärjännyt loistavasti. Kuvaamataito, varsinkin valokuvaaminen on ehdottomasti hänen vahvin aineensa, mutta tyttö pärjää tarpeeksi hyvin kaikissa aineissa. Joen viime todistuksen keskiarvo oli 9,9.
What a shame we all became such fragile, broken things.
A memory remains just a tiny spark.
I give it all my oxygen,
To let the flames begin ~
Luonne
Joëlle antaa helposti itsestään vähän hiljaisen kuvan. Hän ei olekaan kaikkein puheliain tyyppi. Ei Joe kyllä ujokaan ole, hänen on vain joskus vaikea keksiä sanottavaa. Hän miettii kovasti, mitä päästää suustaan. Varsinkin englanniksi, se kun ei ole Joen äidinkieli. Ranskaksi hän saattaa joskus innostua puhumaan vähän enemmänkin.
Tyttö viettää usein aikaansa istuskellen jossain yksinään surumielisen näköisenä. Silti hän ilahtuu, jos joku tulee juttelemaan. Neiti vain pelkkää näyttää sitä. Hän ei halua kiintyä ihmisiin. Siitä kun ei loppujen lopuksi ole kuin haittaa. Miksi juosta tiettyjen ihmisten perässä, kun voi olla villi, vapaa, tylsä ja yksinäinen? Vapaaehtoisesti neiti siis harvoin hakeutuu ihmisten seuraan. Jos on pakko, hän mököttää hiljaa ja yrittää parhaansa mukaan pitää helposti rakoilevaa "coolia" ulkokuorta ylhäällä. Se ei tosin ole aina niin helppoa. Joen on vaikea pidättää nauruaan ja hauskassa seurassa suupielet kohoilevat ihan ilman neidin lupaa. Ehkä hän silloin luovuttaa, liittyy keskusteluun ja nauramiseen, mutta katoaa pian taas kuorensa alle. Ehkä hän katoaa paikalta, mutisee väkinäisesti jotain lapsellisuudesta ja menee jonnekkin kuvaamaan tai kuuntelemaan musiikkia yksinään. Joëllea on vaikea ennustaa. Hän kuitenkin toimii pitkälti fiilispohjalta.
Joe on kuitenkin aika herkkä ihminen. Hän nauraa, itkee ja innostuu herkästi. Tästä puolesta neiti ei itse pidä yhtään. Muiden mielestä se on yleensä ainoastaan suloista, Joëlle kun niin kovasti yrittää vakuuttaa muille olevansa ihan oikeasti tunteeton "kovis." Niimpä niin, ei tule mitään. Joe yrittää kyllä peittää ylimääräiset tunnepurkaukset, mutta joskus se vaan on ihan mahdotonta. Eikä mikään pitele Joëllea tunnepurkauksen iskiessä. Alkukankeudesta huolimatta Joesta saa toisinaan hyvän juttukumppanin. Kameroista, kirjoista tai musiikista hän höpöttää mielellään, mutta tylsistä aiheista neiti ei tietenkään viitsi puhua. Edes sen vertaa, että mainitsisi oman negatiivisen mielipiteensä.
Joëlle ei ole ikinä seurustellut, ei milloinkaan. Ei häntä sellainen kiinnostakaan. Romantiikka ei vain ole neidin juttu. Eniten tuo taitaa johtua siitä hillittömästä kiintymisen pelosta. Nuorenpana Joe sai ihan tarpeeksi kokemusta sen vaarallisuudesta. Hän pelkää sydänparkansa puolesta. Ei kai siinä ole mitään pahaa? Yhden illan suhteissa ei ole mitään vikaa. Pieni säätökin on ihan kivaa, kunhan ei ylly vakavammaksi. Lyhyesti neiti on erittäin sitoutumiskammoinen, vaikkei välttämättä sitä itse myöntäisikään. Joëlle on vakaasti päättänyt ettei koskaan halua naimisiin, lapsia tai edes poikaystävää. Hän ei tarvitse. Hänestä tulee kuuluisa valokuvaaja.. tai jotain.
Joëlle ei suutu helposti, mutta kun hänet saa kunnolla hermostumaan, ei kenelläkään ole kivaa. Joe saattaa räjähtää, tuosta vain ja vaikka hän ei ikinä turvautuisi fyysiseen väkivaltaan, sanatkin satuttavat. Suloisen, pikkuangstin ulkokuoren alta ei uskoisi paljastuvan niin vahvaa sanasoturia. Väkivaltaa pikkuinen tyttö suorastaan kammoksuu. Hän ei halua sillä tavalla satuttaa edes pientä hyttystä. Sitä paitsi, Joelle kävisi pian itse huonosti jos tuo alkaisi turhaan uhoamaan. Silti tyttö osaa puolustaa itseään, kiivaastikin tarvittaessa. Yleensä Joe on kuitenkin ihan mukava. Hän ei kiusaa ketään, mutta ei kyllä urholliseesti mene kiusatun puolellekaan. Mieluiten neiti seuraa vierestä, mutta jos tilanne on liian vaikea välttää, hän menee kyllä kiusaajan jengiin. Joëlle on aika tarkka omasta maineestaan, eikä halua tulla leimatuksi kiusatuiden luusereiden kaveriksi. Vaikka eihän kiusaajistakaan pidetä. Siksi Joëlle välttääkin tuollaiset tilanteet parhaansa mukaan.
Joëlle on siis loppujen lopuksi ihan kiva. Hänet in vaikea saada avautumaan ja ah-olen-niin-cool-olevinani-kausia ilmenee vähän liiankin usein. Kunnon suhteisiin neiti ei tunnu kykenevän, mutta ihan mukavaa juttuseuraa Joe on nykyään.
This is how we’ll dance when, when they try to take us down
This is how we’ll sing it, this is how we’ll stand when
When they burn our houses down.
This is what will be, oh glory ~
Ulkonäkö
Joëlle on siro ja solakka neitokainen. Vähän veltossa kunnossahan neiti on, urheilu ei ole ikinä kuulunut tämän lempipuuhiin. Oikeastaan hän ei tiedä mitään yhtä inhottavaa. Ja vaikka lihaksia ei löydykään, ei likka ole ainakaan vielä ehtinyt pulskistua. Joella on kermanvaalea iho, joka ruskettuu kesäisin kevyen kauniisti, vaikka neiti ei juuri auringonottoa harrastakaan. Pituutta Joëllelta löytyy 168cm, eli ihan sopivasti. Muotoja voisi olla enemmänkin, vaikka eihän Joe ihan lautakaan ole.
Joëlle on siro ja nätti myös kasvoiltaan. Pää on ovaalin muotoinen ja leuka aika terävä. Tytöllä on korkeat poskipäät ja isot silmät, jotka ovat väriltään harmaat, vaikka auringossa saattavat häivähtää hieman siniseen. Huulet ovat aika kapeat ja suupielet kääntyvät luonnostaankin vähän alaspäin. Nenä on sopusuhtainen, samoin kulmat, jotka ovat hiusten väriä aika paljon tummemmat. Tukka on väriltään hyvin vaalea. Se yltää suloisena kiharapilvenä kainaloihin asti, suorana tietysti pidemmälle. Harvoin Joe tosin jaksaa suoristaa luonnonkiharaa tukkaansa. Kouluun tyttö letittää tukkansa tai laittaa sen kahdelle poninhännälle. Muuten hiukset pidetään mieluummin auki. Meikkiä tyttö käyttää vapaa-aikanaan aika reippaastikin. Ainakin silmät rajataan mustalla, tietysti.
Joëlle pukeutuu lähinnä mustaan. Ymmärtäähän sen. Se on vain osa "kovislookia." Valkoinenkin menee, mutta vähän iloisempia värejä suositaan korkeintaan pienissä asusteissa, korussa, pannassa tai ehkä vyössä. Pukeutuminen riippuu vähän kaudesta, angstisuuden määrästä ja niin edelleen, mutta shortsit ja topit ovat suosiossa aina. Hameetkin ovat joskus ihan kivoja. Kenkien teemaväri on musta samoin, mutta malliltaan niitä löytyy ihan kaikenlaisia. Talvisin täytyy sitten tietysti pukeutua vähän lämpimämmin. Mustat farkut ja musta t-paita ovatkin talven vakiovarustus. Vihreää koulupukua Joëlle inhoaa enemmän kuin mitään muuta. Sitä on kuitenkin pakko käyttää, joten minkäs teet. Sen kanssa tyttö pukee yleensä mustat ballerinat.
Menneisyys
Joëlle syntyi kohtuullisen varakkaan perheen lapseksi 16 vuotta sitten joulukuussa, Ranskan Toulousessa. Hän oli kaksosista jälkimmäinen, syntyi pari minuuttia kaksoissiskonsa Julieten jälkeen. Joëlle ja Juliette ovat identtisiä kaksosia. He olivat suloisia, punaposkisia blondeja molemmat. Ja vaikka he olivat aina yhdessä, heistä kasvoi kaksi hyvin erilaista ihmistä. Koulutiellä Joëlle erottui heti edukseen. Hän oli mallioppilas. Joe luki aina tunnollisesti ja teki usein Julietenkin läksyt siinä, missä sisko hankki kavereita, biletti, joi ja käytti huumeita. Joëlle ei pitänyt siitä, mutta seurasi usein siskoaan ja teki niin kuin tämäkin. Hän ei vain osannut olla ilman siskoaan. Joëlle oli kuitenkin aina vastuullisempi osapuoli, vaikka nuorempi olikin. Hän harjoitteli valokuvaamista pienestä pitäen ja sai 9-vuotiaana ensimmäisen järjestelmäkameransa, isänsä vanhan, ja aloitti kunnolla kuvaamaan. Joe rakasti sitä, yli kaiken. Kun kaksoset olivat 12-vuotiaita syntyi Leo. Pojasta riitti iloa muutamaksi vuodeksi. Tuo oli ihana, söpö ja rakastettu. Kahden vuoden päästä kaikki alkoi kuitenkin taas mennä huonommin.
Perheen isä, Hugo kuoli auto-onnettomuudessa, kun oli humalassa liikenteessä. Koko perhe järkyttyi, tietenkin. He muuttivat pian Toulousesta Pariisiin. Jöelle sulkeutui omiin oloihinsa, mutta onnistui purkamaan pahaa oloaan hyvin, koulunkäyntiin ja valokuvaamiseen. Päihteisiin hän päätti olla koskematta enää ikinä. Juliette teki täysin päinvastoin. Tuo joi, joi ja joi ja aloitti huumeiden käytön. 15-vuotiaana Juliette joutui vieroitukseen. Äiti oli sekaisin, mutta yritti parhaansa mukaan pitää Leosta huolen. Joëllestakin tuntui, ettei hän pian jaksaisi enää. Hän hoiti kaiken, melkein toimi äitinsäkin lapsenvahtina. Hän halusi pois kotoa ja löysikin Saint Walden'sin ja valokuvauslinjan. Joe oli ikionnellinen päästessään kouluun, vaikka välillä tuntuikin pahalta jättää perhe oman onnensa nojaan..
Random
- Horoskoopiltaan jousimies.
- Oikeakätinen.
- Omistaa iPhonen ja vakavan addiktion siihen.
- Kuuntelee paljon musiikkia.
- Lempibändeihin kuuluvat Panic! at the disco, Green Day ja Pendulum.
- Lempiväri musta (ja vaaleanvihreä, mutta sitä ei saa kertoa kenellekään)
- Kuvaa Canonin eos 7D'llä.
Now I’m a walking contradiction
So tell me what’s wrong with this picture
Cause anyone can see that this is only permanent
Temporary, so don’t hurt me this time ~
Kuvissa Juno Temple.