Kakao

[Darcy]

Raiden vääntelehti paikallaan hetken turhautuneesti, tietämättä itsekään oikein miksi. Hän tunsi itsensä aina turhautuneeksi tällaisia asioita käsitellessään, vaikka olisi ollut kuinka humalassa tahansa. Osa hänestä myös toivoi, ettei Jirou vastaisi mitään, vaan jättäisi asian sikseen: toisaalta hän myös janosi vastausta jokaisella kehonsa solulla. Ristiriitaisuus olikin aina ollut yksi Raidenin kompastuskivistä, mitä tunne-elämään tuli.
Tilassa oli pitkään hiljaista ennen kuin Jirou vihdoin sai puhekykynsä takaisin ja avasi suunsa.
Pesukoneen päällä istuva poika paransi asentoaan ja risti lopulta kätensä Jiroun niskan taakse, vetäen nuorempaa samalla lähemmäs itseään. Jirou oli kuitenkin heistä se, joka painoi huulensa ensimmäisenä suudelmaan, joskin lyhyeen sellaiseen. Raiden ehti juuri ja juuri vastata ennen kuin poika jo nojautui himpun verran kauemmas vain hakeakseen katsekontaktin heidän välilleen. Se oli hieman vaivalloista, sillä kaksikosta vanhempi tuntui katselevan jatkuvasti jonnekin aivan muualle kuin Jiroun silmiin.

Tarpeeksi kauan tajutakseen… Mitä?
Raiden rypisti kulmiaan, muttei saanut kysyttyä mitään ennen kuin Jirou oli jo kurottautunut eteenpäin uuteen suudelmaan. Tällä kertaa Raiden vastasi siihen heti: suudelma muuttui välittömästi lempeästä lähes aggressiiviseen, kun poika painoi huulensa kiihkeämmin ja kiihkeämmin toisen omia vasten. Hän tuntui purkavan kaiken turhautuneisuutensa ja ärtymyksensä Jiroun huuliin, pakottaen ne raolleen jotta kykeni koskettamaan tämän kieltä omallaan. Suudelmassa oli tietty epätoivon tuntu, eikä Raiden edes itse ollut varma minkä vuoksi tunsi sillä tavalla. Ehkä se johtui siitä, ettei hän oikeastaan koskaan aikaisemmin ollut kokenut mitään näin pitkäkestoista suhdetta: hän oli kiintynyt Jirouun omalla tavallaan, vaikka sitä oli hyvin vaikeaa myöntää ja toisinaan myös nähdä. Jossain syvällä sisimmässään hän oli myös loukkaantunut siitä, että Jirou oli joskus saattanut edes harkita Sekimeä tai kääntynyt tämän puoleen mieluummin kuin hänen. Se oli ehkä typerää, sillä Raiden oli itse omalla käytöksellään aiheuttanut ongelman, mutta hän ei voinut tunteelle mitään.
Kiihkeä suudelma katkesi aivan yllättäen ja pesukoneen päällä istuva poika lähes työnsi Jiroun kauemmas itsestään, kun ei enää pystynyt jatkamaan pidemmälle. Oli ollut huono idea ryypätä, sillä näin humalassa kaikki ne tunteet, jotka hän selvänä kykeni pitämään sisällään ja piilottamaan huolettoman ulkokuorensa alle, kumpusivat pintaan. Jollain lapsekkaalla tavalla Raidenin olisi tehnyt vain mieli heittäytyä pesutilan lattialle kierimään sisäinen tuskansa pois, mutta sen sijaan hän jäikin vain istumaan paikoilleen, tasaamaan kiihtynyttä hengitystään.

Hän ei halunnut lähteä, muttei liioin jäädäkään. Hän ei halunnut Jiroun enää avaavan suutaan, mutta halusi silti toisen kertovan hänelle että kaikki kääntyisi kyllä hyväksi. Mitä hän voisi tehdä?

[Agitha]

Ensimmäinen suudelma tuntui jättäneen Raidenin hieman hämilleen, mutta toisessa hän oli jo täysin mukana. Jiroun aloitteesta alkanut hellä suukko muuttui nopeasti kiihkeäksi ja vaativaksi, kun Raiden otti tilanteen haltuunsa. Hän liikutteli huuliaan Jiroun omilla kiihtyvään tahtiin, painautui lähemmäs ja tunnusteli kielellään Jiroun kieltä, yllytti sen jonkinlaiseen kamppailuun kanssaan. Raidenin suuteleminen oli ehdottomasti seksikästä, mutta jokin senkertaisessa suudelmassa oli erilaista. Ikään kuin se olisi ollut vain suudelma, ei mitään muuta. Hyvin kiihkeä, vaativa suudelma, muttei yllyke mihinkään muuhun. Pelkkä suudelma, joka kiihkeydellään kertoi siitä kaipuusta, mitä he molemmat olivat enemmän tai vähemmän avoimesti tunteneet viime aikoina.
Jirou ei katkaissut suudelmaa, sillä yllättäen Raiden ehti ensin. Jirou astahti askelen taaksepäin jääden kuitenkin kosketusetäisyydelle, kun Raiden työnsi hänet kauemmas itsestään. Hetken hän katsoi toista melkein kysyvästi, mutta nähdessään Raidenin surkean, eksyneen ilmeen, hän hymyili vähän. Aivan niin kuin hän oli tuntenutkin, suudelma oli ollut vain suudelma. Hänkin hengitti hieman kiivaammin ja hänen huulensa punersivat aggressiivisen suudelman jäljiltä, mutta silti hänen kasvoillaan ei ollut pettymyksen häivääkään. Kerrankin hän arveli tietävänsä, mitä Raidenin mielessä liikkui.
Hän kohotti kätensä Raidenin pään molemmin puolin niin, että hänen peukalonsa koskettivat kevyesti tämän ohimoita. Hän painoi vielä yhden nopean pusun toisen huulille, ja hymyili sitten vähän, jos ilmettä hänen kasvoillaan saattoi hymyksi sanoa. Suupielet kohosivat vain aavistuksen, mutta ruskeissa silmissä oli lempeä ja paljonpuhuva katse.
"Haluatko lähteä nukkumaan?"
Jiroun äänessä ei ollut ironian häivää eikä hän viitannut sanallakaan Raidenin humalatilaan ja ilmeiseen laskuhumalaan. Uni tekisi hyvää heille molemmille, läheisyydestä ja sylikkäin uneksimisesta puhumattakaan. Siitä huolimatta Jirou päätti tehdä kysymykseensä pienen lisäyksen Raidenin humalaisen epäluuloisuuden varalta.
"Tai jos et halua nukkua vielä, voimme tehdä jotain muuta."
Ilme Jiroun kasvoilla muuttui hetkessä lempeästä hieman ilkikuriseen siitäkin huolimatta, että Raiden olisi tiennyt mistä hän puhui vaikka hän olisi sanonut sen vieraalla kielellä.
Pyykit hän voisi hakea takaisin aamulla.

[Darcy]

Raiden piti katseensa itsepintaisesti lattiassa vielä silloinkin, kun Jirou kohotti kätensä hänen päänsä molemmin puolin. Pieni ja nopea pusu huulillekaan ei saanut poikaa kohtaamaan toisen katsetta: hän tuijotti pesutilan lattian kaakeleita aivan kuin niissä olisi ollut jotain mielenkiintoista. Vasta kun Jirou alkoi puhua ja esitti kysymyksen, Raiden tuntui havahtuvan. Hän katseli nuoremman pojan kasvoja hyvän tovin vastaamatta mitään, kääntäen samalla päätään hieman alavasemmalle ja painaen poskensa tämän rannetta vasten. Raiden nojautui sivummalle vasten Jiroun kättä aivan kuin kiehnäävä kissa, ummistaen silmänsä hetkeksi.
”Haluan nukkua”, hän vastasi lopulta, rutistaen silmänsä niin kovasti kiinni, että silmäkulmiin ilmestyi hienoisia juonteita ja nyrpisti nenäänsä. Ilme näytti hetken verran joltain irvistyksen kaltaiselta, kunnes Raiden päätti koota ajatuksensa ja kasata itsensä siihen kuntoon, että voisi edes harkita pesutiloista poistumista. Juomat olivat humahtaneet päähän aikapäiviä sitten ja nyt olo oli hieman hutera, vaikka hän istui pesukoneen päällä: miten ihmeessä hän pääsisi alas kaatumatta?
Sitä varten Jirou oli olemassa.

Vaikka pudotus pesukoneen ja lattian välillä ei ollut suuri, se tuntui silti hyvin isolta loikalta, kun Raiden viimein valui varovasti alas. Samalla hän otti tukea Jiroun olkapäästä pysyäkseen pystyssä, mutta siitä huolimatta maailma tuntui heittävän volttia silmissä. Hyväntuulisena Raiden olisi luultavasti vain nauranut ja lähtenyt kävelemään yksinään siitä huolimatta, ettei pysynyt suoralla viivalla, mutta nyt häntä ei huvittanut. Sen sijaan poika lähestulkoon kaatui Jiroun päälle, mutta jostain käsittämättömästä syystä kumpikin pysyi pystyssä.
Onneksi pesuhuone sijaitsi samassa rakennuksessa kuin huoneet, joten heidän ei tarvinnut lähteä vaeltamaan ulos lumihankeen. Raiden tuskin olisi selviytynyt matkasta, eikä Jiroukaan jaksanut häntä kantaa, joten poika olisi mitä luultavimmin jäänyt hankeen makaamaan.
Poika työnsi itsensä omille jaloilleen, pois toisen pojan päältä roikkumasta, ja lähti astelemaan kohti pesutilan ovea. Kumpikaan ei tuntunut enää välittävän pyykeistä pätkän vertaa. Raiden haparoi hetken, tarttuen Jiroun käteen ja ujuttaen sormensa nuoremman pojan omien lomaan, kiskoen samalla tämän perässään ulos pesutilasta.
”Nukutaan vierekkäin.”
Se oli yksiselitteinen toteamus, johon Raiden ei edes odottanut saavansa vastausta. Jos Jirou ei nukkuisi hänen vieressään, hän nukkuisi Jiroun vieressä, niin yksinkertaista se oli.

[ Smooth ja mestarillinen lopetus tälle upealle pelille. Kiitän lukijoita, olitte loistava yleisö. ]