Post by Darcy on Jul 23, 2011 11:01:10 GMT 2
[ ja karma hiååååår o/ ]
”Antaa mennä, vielä yksi kierros!”
Koko pieni ja vaatimaton Kings Walden tuntui sulloutuneen kaupungin keskustassa (joka ei ollut millään tavalla mainittavan kokoinen) sijaitsevaan kantabaariin. Jocey istui baaritiskillä ylpeä ilme kasvoillaan ja seurasi katseellaan hurraavia kansalaisiaan, jotka iloitsivat ja kaatoivat juuri kolmatta ilmaista juomakierrosta kurkusta alas. Yleensä väärennetyillä papereilla liikkeellä olevat ihmiset ymmärsivät pitää tarvittavan matalaa profiilia ja sulautua joukkoon, mutta ei Jocey: hän ei olisi maastoutunut ihmisten sekaan edes yrittämällä. Sitä se teetti kun luonnollinen charmi ja energia pursusivat ulkokuoren läpi väkisin – hän ei kerta kaikkiaan kyennyt pitämään upeaa persoonaansa kurissa.
Kuningas Greenwood tarttui omaan lasiinsa, joka odotti tiskillä hänen edessään ja nosti sen huulilleen, kumoten pienen shotin kerralla alas. Sen terävä maku jäi kielelle, saaden Joceyn irvistämään ja puistamaan hieman vaaleita kiharoitaan. Ihmeellistä kyllä, hän oli sillä hetkellä yksin – tai yksin ja yksin, olihan hänellä kansalaisensa. Joceyn huonekaveri ja paras ystävä, jonka kanssa hän tavallisesti vietti tällaisia rientoja, oli jäänyt koululle opiskelemaan! Moni ei olisi moista uskonut, kysehän oli Chet Itosta: opiskelu ja Chet eivät yleensä sietäneet toisiaan edes samassa lauseessa, joten yhdistelmä vaikutti kaikin tavoin lähes mahdottomalta. Näin oli kuitenkin päässyt käymään ja nyt hän sai syyttää yksinäisyydestään Ren Yamadaa, joka oli täysin joustamaton eikä ollut päästänyt Chetiä edes yhdelle lasilliselle.
Onneksi Jocey oli varsin puhelias ja sanoinkuvaamattomalla tavalla upea, joten seuran hankkiminen ei ollut vaikeaa edes sen kokoisessa kaupungissa kun Kings Walden.
Tyylikkäänä ja muotitietoisena ihmisenä Jocey oli tietenkin taas tapansa mukaan pukeutunut hyvin (eihän hän edes omistanut rumia tai tyylittömiä vaatteita): hänellä oli yllään Hugo Bossin tummaharmaat farkut ja samaa sarjaa oleva isosolkinen vyö, musta tyylikäs kauluspaita, jonka ylimmät napit repsottivat huolettomasti auki ja tumma päällystakki, jonka Jocey oli heittänyt viereiselle tyhjälle tuolille. Kaulassa riippui pari kultaisena kimaltavaa korua, ranteessa Rolexin Daytonia –sarjan kello ja jalassaan kiiltävät pitkäkärkiset kengät. Asukokonaisuus ollut Joceyn kallein tai millään tavalla rakkain, mutta hän viihtyi siinä ja se viihtyi hänen yllään, joten valittamisen sanaa ei ollut.
[ no ei tullu ihmeellinen alotus im sowweeeeh dfgdfg kiire iskee päälle, vedän enskerral paremmin ]
”Antaa mennä, vielä yksi kierros!”
Koko pieni ja vaatimaton Kings Walden tuntui sulloutuneen kaupungin keskustassa (joka ei ollut millään tavalla mainittavan kokoinen) sijaitsevaan kantabaariin. Jocey istui baaritiskillä ylpeä ilme kasvoillaan ja seurasi katseellaan hurraavia kansalaisiaan, jotka iloitsivat ja kaatoivat juuri kolmatta ilmaista juomakierrosta kurkusta alas. Yleensä väärennetyillä papereilla liikkeellä olevat ihmiset ymmärsivät pitää tarvittavan matalaa profiilia ja sulautua joukkoon, mutta ei Jocey: hän ei olisi maastoutunut ihmisten sekaan edes yrittämällä. Sitä se teetti kun luonnollinen charmi ja energia pursusivat ulkokuoren läpi väkisin – hän ei kerta kaikkiaan kyennyt pitämään upeaa persoonaansa kurissa.
Kuningas Greenwood tarttui omaan lasiinsa, joka odotti tiskillä hänen edessään ja nosti sen huulilleen, kumoten pienen shotin kerralla alas. Sen terävä maku jäi kielelle, saaden Joceyn irvistämään ja puistamaan hieman vaaleita kiharoitaan. Ihmeellistä kyllä, hän oli sillä hetkellä yksin – tai yksin ja yksin, olihan hänellä kansalaisensa. Joceyn huonekaveri ja paras ystävä, jonka kanssa hän tavallisesti vietti tällaisia rientoja, oli jäänyt koululle opiskelemaan! Moni ei olisi moista uskonut, kysehän oli Chet Itosta: opiskelu ja Chet eivät yleensä sietäneet toisiaan edes samassa lauseessa, joten yhdistelmä vaikutti kaikin tavoin lähes mahdottomalta. Näin oli kuitenkin päässyt käymään ja nyt hän sai syyttää yksinäisyydestään Ren Yamadaa, joka oli täysin joustamaton eikä ollut päästänyt Chetiä edes yhdelle lasilliselle.
Onneksi Jocey oli varsin puhelias ja sanoinkuvaamattomalla tavalla upea, joten seuran hankkiminen ei ollut vaikeaa edes sen kokoisessa kaupungissa kun Kings Walden.
Tyylikkäänä ja muotitietoisena ihmisenä Jocey oli tietenkin taas tapansa mukaan pukeutunut hyvin (eihän hän edes omistanut rumia tai tyylittömiä vaatteita): hänellä oli yllään Hugo Bossin tummaharmaat farkut ja samaa sarjaa oleva isosolkinen vyö, musta tyylikäs kauluspaita, jonka ylimmät napit repsottivat huolettomasti auki ja tumma päällystakki, jonka Jocey oli heittänyt viereiselle tyhjälle tuolille. Kaulassa riippui pari kultaisena kimaltavaa korua, ranteessa Rolexin Daytonia –sarjan kello ja jalassaan kiiltävät pitkäkärkiset kengät. Asukokonaisuus ollut Joceyn kallein tai millään tavalla rakkain, mutta hän viihtyi siinä ja se viihtyi hänen yllään, joten valittamisen sanaa ei ollut.
[ no ei tullu ihmeellinen alotus im sowweeeeh dfgdfg kiire iskee päälle, vedän enskerral paremmin ]
