Post by dessle on Mar 20, 2012 13:38:30 GMT 2
When your soul is tired and your heart is weak
nimi - Rosario Scavo
kutsutaan - Rosario, Rose
ikä, syntynyt - 17 vuotias, 19.8, Verona, Italia
kansalaisuus - Italia
sukupuoli - Mies
pituus - 184cm
seksuaalisuus - bi
siviilisääty - seurustelee Shayne Duyenin kanssa
linja - Kuvataiteet (valokuvaus, stipendillä)
keskiarvo - 9.5
huone - 21
kämppäkaverit - Jamey Phoenix
- tupakoi kausittain epäsäännöllisesti ja on lahjottavissa tequilalla
- sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, on siis maanis-depressiivinen.
Open up your eyes can't you see me here
Rosariolla on vahvat kasvonpiirteet, jotka kiinnittävät kyllä huomiota. Leukaluun linja on voimakas, nenä melko suora mutta hyvin muotoutunut. Huulet ovat paksut ja ikävän usein hieman rohtuneet. Silmät ovat harmaaseen vivahtavat vihreät, kulahtaneen vihreät kuten hän itse muotoilee. Katse on usein pelottavankin tiivis, mutta epäluuloinen. Ilme yleensä happaman oloinen eikä hymyä ainakaan manian aikana kasvoilla nähdä. Hiukset ovat värjäämättömät, italialaisille tyypillisen tumman ruskea. Hiusten pituus on epämääräinen: päältä se on pidempi, sivuilta ja niskasta taas lyhyempi, mutta niissä ei siltikään näytä olevan juuri minkäänlaista mallia tai muotoa. Hiusten takia hänestä saattaa saada välinpitämättömänkin kuvan.
Iho on melko kalpea ollakseen syntyperiensä mukainen, mutta tuosta kyllä huomaa mistä päin maailmaa ollaan kotoisin. Keho on solakka, mutta jotakuinkin normaali. Lihaksia ei olla tarkoituksella kasvatettu, mutta käsissä voima näkyy, vaikka melkoiset pulkannarut onkin. Perusryhtiä ei pidä mennä kehumaan, sillä Rose kävelee hartiat lysyssä ja katse usein maata viistäen.
You can find me here till your tears run dry
Perhe - isä Vittorio, äiti Maria, veljet Victor (20) ja Roberto (23)
Jirou Yano: Hyvin läheinen ystävänkaltainen. Yksipuolinen rakkaus Rosen puolelta haittaa ja vaikeuttaa asioita.
Kenta Watanabe: Rosen suuri heikkous seksin saralla. Kaikki mitä nuori mies tarvitsi.
Shayne Duyen: Mustasukkailudraaman myötä päätyi virallisesti seurustelemaan. Pitää kovasti, vaikka rakastaakin yhä toista.
Damien Miwa: Paras ystävä aina kännissä.
Taka Leach: Vihaa. Vihaa. Vihaa.
Peleissä:
The lady in white | Pesutupa w/ Mimosa
Make u Wet | Uima-altaat w/ Jirou
Gay Lord Has a Bone of Its Own! | Pääkatu w/ Jirou
It takes a lot to laugh as your tears go by
Rosesta on vaikea sanoa, millainen tuo on perusluonteeltaan. On kuitenkin selvästi havaittavissa, kumpi kausi sairaudesta on menossa.
Maaninen kausi tekee tuosta hilpeän, vaikka hymyä ei huulilla olekaan havaittavissa. Hänellä on silloin omasta mielestään mahtavia ideoita, jotka pitäisi toteuttaa vaikka kuinka hullulta ideat muiden korvaan kuuluisivat. Ideat saavat taas Rosen toimimaan ajattelemattomasti ja jälkeenpäin saadaankin usein kärsiä tekojen seurauksia. Maaninen kausi saa hänet uskomaan itseensä ja puheenlahjatkin kukoistavat. Innostus saa hänet yrittämään, tekemään kaikkea päällekkäin ja kasaamaan projekteja joista uskotaan selviävän. Ajatuskin tuntuu kulkevan nopeammin mitä pystytään käsittelemään saatika puhumaan, joten ei ole epätavallista keskusteluidenkin olevan varsin epämääräisiä, kun asian ydin saattaa muuttua jopa kesken lauseen. Useimmiten hänen sanotaankin käyvän kierroksilla juuri tänä aikana. Sosiaalisuuskaan ei ole vain käsite Rosen kohdalla, sillä ihmisiin halutaan tutustua.
Depressiivinen kausi, masennuskausi. Rose on tällöin menettänyt maanisen kauden energisyytensä ja on lähinnä kuin elävä kuollut, zombi joka haahuilee eteenpäin päämäärättömästi ja ulalla kaikesta. Hän nukkuu huonosti väsymisen tunteesta huolimatta, hautoo itsemurhaa ja pitää itseään kaikkia muita huonompana. Joskus niinkin huonona, ettei uskalleta nousta sängystäkään ylös. Päätöksiä ei saada tehtyä ja jokainen pienikin asia, joka olisi pakko tehdä, tuntuu mahdottomalta toteuttaa ja saa Rosen vain ahdistumaan, ärtymään ja vetäytymään kuoreensa. Useimmiten syöminenkin unohtuu, joka vain pahentaa tilannetta.
Rosario on kuitenkin fiksu ja hänen kanssaan voi käydä hyviäkin keskusteluita vallitsevasta kaudesta huolimatta. Koulussa toki saattaa olla vaikeuksia, mutta niistäkin selvitään kunhan opettajat ymmärtävät hänen sairautensa ja osaavat kohdella Rosea sairauden vaatimalla tavalla. Pakottaminen depressiivisellä kaudella saa hänet kokeilemaan auktoriteettien rajoja, uhmaamaankin, kun taas liian vähäiset tekemiset maanisella kaudella saavat hänet turhautumaan tekemisen puutteesta. Onneksi sentään syödään lääkkeitä, joten elämä ei aina ole niin kauhean vaikeaa Rosen kanssa. Kun häneen tutustuu, oppii huomaamaan kuinka mukava hän todellisuudessa onkaan, huolimatta ehkä annetusta epämääräisestä vaikutelmasta. Hän ei siltikään puhu itsestään ainakaan kovin helpolla, ja saattaakin kysyttäessä valehdella asioista tai kaunistella niitä muuten. Rose osaa myös olla omalla oudolla tavallaan viehättävä, flirtti.
Kaudet saattavat vaihdella epämääräisten ajanjaksojen jälkeen. Joskus on päiviä, jolloin ollaan sekä maanisia että depressiivisiä sekaisin, mutta ne ovat onneksi harvassa. Pääosin maaninen kausi kestää depressiivistä pidempään.
Every endless night has a dawning day. Every darkest sky has a shining ray
Hän oli Scavon perheen kolmas poika, äitinsä mussukka ja isänsä silmätikku. Lapsuus meni niin ja näin, jo varhaisella iällä tuosta saattoi erottaa jopa yhtäkkisiä luonteenmuutoksia. Hänen elämänsä ei ole ollut juuri koskaan ruusuista. Perheen kanssa on ollut vaikeaa, kun sairautta ei tajuttu lähteä diagnosoimaan aikaisemmin eikä sitä osattu ymmärtää, vaikka yritystä silloin tällöin olikin.
Isä ruoski opiskelujen suhteen eteenpäin, äiti sääli masentelevaa poikaansa ja pelkäsi tuon toteuttaessa itseään pitkin kyliä. Hänen kaksi veljeään ovat terveitä, normaaleja ihmisiä joiden tulevaisuus näyttää vihreää valoa menestyksen suhteen. Rosario taas isänsä mukaan keskittyi liikaa huuhaaseen, valokuvaamiseen, eikä hänestä täten voi tulla koskaan mitään suurta. Isän hyväksyntä oli asia, jonka nuori Rosario tajusi haluavansa. Se puuttui hänen elämästään ja sai depressiiviset kaudet tuntumaan helvetin liekeiltä.
Valokuvaamiseen Rose tutustuikin ollessaan 12 vuotias, isoisänsä kautta tuon ostettua lapsenlapselleen halvan filmikameran. Kuvaamisesta tuli pojalle hyvin nopeasti asia, johon turvautua vaikeina hetkinä ja joiden kautta purkaa omia tunteita. Äidiltään peritty taiteellisuus ryhtyi puskemaan läpi ja pian huomattiin Rosariolla olevan lahjoja alalle. Äiti osti parempia välineitä isän päänpudisteluista huolimatta.
Rosarion täyttäessä 14 he muuttivat perheen voimin Britanniaan, Bristoliin, isän töiden perässä. Uuteen maahan sopeuduttiin hyvin eikä mennyt aikaakaan kun kieltäkin puhuttiin huomattavasti paremmin. Hän sai paljon ystäviä ja tuttavia, ideoitiin kokonaan uusi maailma nopeasti. Samalla kuitenkin piti näyttää perheelle, yrittää päästä koulusta hyvillä arvosanoilla, isän mieliksi. Silti uuden kotikaupungin kadut tulivat tutuiksi, viipotettiin yötä myöden ulkona tutustumassa ihmeelliseen maailmaan, jota hänen sukunsa nimitti synniksi. Alkoholi, tupakka, merkityksetön seksi tuli tutuksi nuorelle Rosariolle. Niihin aikoihin britannialaiset lääkäritkin saivat diagnosoitua Rosariolle kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Saatuaan lääkityksen elämä kotona alkoi helpottua, kaikki tuntui käyvän edes jotenkin järkeen.
Isä sai kerrankin olla ylpeä pojastaan, kun tuo sai stipendin Saint Walden'siin - huolimatta siitä, ettei ala ollut missään määrin yhdistettävissä lakimiehiin, lääkäreihin tai pörssimeklareihin. Rose pystyi kerrankin nostamaan itsetuntoaan ja sanoa olevansa jotenkuten onnellinen.
Wherever it may lead
hahmo c. dessle. (2012)
kuvissa Alend King
väliotsikoissa käytetyt lyriikat c. Ricky Martin
