On vaikea nähdä metsää puilta

[Darcy]

Hah, Lilyn käskyt oli kyllä nähty. Jocey tyytyi vain hymyilevään tietäväisenä tytön huulia vasten.
"Ihmiskeho on paras lämmitin, etkö sinä muka sitä tiennyt?", hän kysyi muka kummastuneella äänellä, muttei kuitenkaan nostanut käsiään ylemmäs tytön paidan alla. Sormet jäivät sivelemään hellästi paljasta ihoa. Paras tapa pysyä lämpimänä oli hakeutua mahdollisimman hyvään ihokontaktiin, sillä vaatteet eivät oikeastaan auttaneet mitään. Lämmön piti tulla sisältä, kun veri alkoi kiertää suonissa ja sai eloa kylmettyneisiin jäseniin. Tämä oli tullut testattua kerran jos toisenkin, ja toistaiseksi Jocey ei ollut huomannut väittämässä mitään kovin suurta virhettä. Hän liikutti kättään Lilyn iholla sivusuunnassa, kohti kylkeä, varoen nostamasta paitaa ylemmäs.

"Jos tämä ei saa sinua lämpenemään - mitä ihmettelen syvästi -, niin täytyy turvautua muihin keinoihin", Jocey lopulta totesi, ja irtautui heidän suudelmastaan kokonaan. Hän veti sormensa pois tytön paidan alta ja vilkaisi miettivästi ympärilleen teltassa. Mitään muuta lämmikettä ei näkynyt kuin makuupussi, jonka päällä Lily oli hetkeä aikaisemmin maannut, mutta se ei nyt oikein sopinut suunnitelmiin. Jocey käänsi katseensa takaisin tyttöön, mittaillen tätä silmillään.
"Olen orjasi, joten kannattaa käyttää tämä otollinen tilanne hyväksi", hän hymyili vinosti ja kohottautui pystympään. "Pyydä mitä vain, toteutan toiveesi jahkailematta. Haluatko hellyyttä, toimintaa vai kenties jotain aivan muuta?"
Maailmassa oli olemassa aika vähän asioita, joita Jocey ei suostuisi tekemään, jos joku pyytäisi. Mielellään hän nappaisi Lilyn vaikka syliinsä, jos tyttö sitä haluaisi, mutta kyllä hän muutakin voisi tehdä. Jocey katsoi Lilyä kysyvästi, kohottaen hieman toista kulmaansa. Jos tyttö tonkisi jostain kännykän esille, hän voisi vaikka soittaa paikalle kasan lämpöpattereita, pikatilauksena mieluusti. Mahdollisuuksia oli rajattomasti, varsinkin kun Jocey oli varakas, suhteellisen rämäpäinen ja yllytyshullu.
"Olen käytettävissänne, teidän kuninkuutenne."

[Agitha]

"Et tiedäkään miten kuumana käyn. Se ei vain näy ulos asti", Lily vastasi virnuillen Joceyn itsevarmuudelle. Joceyn kädet Lilyn kyljillä tuntuivat kyllä lämpimiltä, mutta Jocey luuli itsestään liikoja, jos hän oletti Lilyn olevan tulessa moisesta. Hän hipaisi kylmillä sormenpäillään Joceyn kaulaa todistaakseen, ettei hänen kehonsa ollut lämmennyt juurikaan.
Jocey sai Lilyn naurahtamaan orjakommentilleen. Pojalta ei todellakaan puuttunut itseluottamusta, jos hän oli valmis tarjoamaan mitä vain.
"Hmm", Lily hymähti mietteliäästi yrittäessään keksitä jotain älytöntä. "Mitä jos rakentaisit talon tähän leiripaikalle? Siellä ainakin tulisi lämmin. Oikein kunnon kartano!"
Oli turvallista ampua kunnolla yli, sillä koskaan ei voinut olla varma, mitä Jocey selkänsä takana piilottei. Jos Lily olisi pyytänyt kaminaa ja toppatakkia, hän olisi epäilemättä saanut haluamansa. Olikohan Jocey todella orja? Hän nimittäin vaikutti pikemminkin pullon hengeltä.
Pojan puheissa oli myös selvää vihjailun makua, mutta ensin Lily oli päättänyt ohittaa kommentit vitsailemalla. Hän jäi kuitenkin miettimään, mitä Jocey mahtoi "toiminnalla" tarkoittaa. Hänellä oli tarpeeksi pokkaa ehdotella teltassa puuhastelemista, siitä ei epäilystäkään.
"Jaa", Lily sanoi sitten sen merkiksi, että pohdiskeli Joceyn tarjousta vakavissaan. Mitä poika voisi tehdä? No ainakin lakata makaamasta hänen makuupussinsa päällä, mutta se ei ollut kovin hyvä vastaus kysymykseen.
"Mitä siihen 'ihan jotain muuta'-tarjoukseen sisältyy?" Lily kysyi sitten kierrellen edelleen sitä varsinaista kysymystä, mikä häntä vaivasi. Ehdotteliko Jocey hänelle vai ei?
Lily kellahti makaamaan mahalleen Joceyn viereen, ja nojasi leikaa kämmeniinsä mietteliäs katse kohdistettuna poikaan.
"Puhutaan vielä vähän vakavia", hän sanoi sitten. Lily pelkäsi vaikuttavansa innokkaalta teinitytöltä, mutta ehkä hän sitten oli sellainen. Eikö suora puhe ollut kaiken A ja O?
"Jos meistä todella tulee pari, niin mitä sinä minulta odotat? Millainen sinä luulet minun olevan, ja millaista tuulet siitä tulevan? Ja... Pidätkö sinä minusta?"
Viimeisen kysymyksen Lily esitti hetken harkinnan jälkeen. Se kuulosti aik a epätoivoiselta huomion kerjäämiseltä, mutta juuri sillä hetkellä hän halusi tietää, pitiko Jocey todella hänestä, vai olivatko he vain ajatuneet tähän tilanteeseen tapahtumaketjun seurauksena.

[Darcy]

Kartano leiripaikalle, hmm? Kyllä sekin onnistuisi, jos hän soittaisi parit soitot - jonkun pitäisi vain ensin tulla hieman tasoittamaan maastoa ja häätämään Saint Walden'sin neropatit takaisin kouluun.
"Onko mitään erikoistoiveita kartanon suhteen? Uima-allas tietenkin ja varmaan kuntosali, muuta?", Jocey kysyi asialliseen sävyyn ja oli kaivelevinaan kännykkäänsä housujensa taskusta. Hän kuitenkin lopetti pelleilyn, kun Lily äännähti siihen malliin, että tyttö punnitsi hänen sanojaan ja mietti tosissaan, mitä pyytäisi. Jocey jäi kiltisti istumaan aloilleen ja silmäili Lilyä ja tämän eleitä, odottaen vastausta.
"'Ihan jotain muuta' voi sisältää mitä vain", hän vastasi ympäripyöreästi tytön kysymykseen. Se oli aika hämärä termi, mutta kelpaisi mihin tahansa - kaiken, mikä ei ollut toimintaa tai hellyydenosoituksia, voisi surutta heittää tähän kategoriaan.

Lily halusi kuitenkin puhua vielä hieman vakavia. Sekään ei haitannut ja Jocey jäi odottamaan tytön seuraavaa keskustelunavausta. Kun Lily sitten avasi suunsa, sieltä tulikin ilmoille hieman enemmän kysymyksiä kuin hän oli odottanut. Hieman kulmiaan rypistäen poika vaihtoi asentoaan teltan pohjalla, nähdäkseen Lilyn paremmin. Mitä hän toiselta odotti?
"No, jos meistä tulee pari, odotan sinulta luonnollisesti rehellisyyttä", Jocey aloitti ja katsoi tyttöä vaaleiden hiustensa alta tarkasti. "Se on oikeastaan tärkein, mutta tietenkään en haluaisi katsoa vierestä jos liehittelet muita miehiä."
Tämä ei tainnut olla kenenkään unelma. Ja Lilyllähän kosijoita riitti, joten oli toivottavaa, ettei tyttö aikonut napata kaikkia yhdellä iskulla.
"Luulen, että alkuun saattaa tulla hieman vaikeaa, sillä minä en ole kovin hyvä sitoutumaan, mutta luulen myös, että olisit sen arvoinen", Jocey jatkoi hieman miettivään sävyyn. "Jos pysyt samanlaisena kuin tähänkin asti, luulen, että me saisimme kaiken onnistumaan."

Lily oli juuri sellainen ihminen, johon Jocey voisi edes kuvitella sitoutuvansa - tyttö oli tietyllä tavalla rento ja kykeni olemaan oma itsensä, ja sanomaan asioita suoraan. Valitettavasti Jocey oli useimmiten armoton puruaivo, joten hän todella tarvitsisi sitä, että asiat huomautettaisiin suoraan päin naamaa. Muutosta oli vaikea saada aikaan, jos epäkohdista ei koskaan puhuttu.
Enää viimeinen kysymys.
"Kyllä, minä oikeasti pidän sinusta."
Hänen ei tarvinnut edes ajatella asiaa, se tuntui luonnolliselta päästää suusta.

[Agitha]

Jocey sai vastaukset vaikeisiinkin kysymyksiin kuulostamaan yksinkertaisilta. Ainakin kysymykset olivat tunteet vaikeilta silloin, kun Lily oli miettinyt niitä itsekseen, mutta kun Jocey vastasi yksinkertaisella ja suoralla tavallaan, hän tunsi itsensä jopa hieman höpsöksi. Aina tasaisin väliajoin maailma jaksoi muistuttaa häntä siitä, että kaikesta huolimatta Lily oli sisimmässään nainen, ja ajatteli kaiken hieman turhan monimutkaisesti suorasukaisesta luonteestaan huolimatta.
Etenkin Joceyn viimeinen tunnustus sai Lilyn vaivaantumaan hieman, ja hän punastui tahtomattaan. Mitä muuta Jocey olisi muka voinut vastata? Ei Lilylla ollut mitään syytä hämmentyä tai punastella.
"Siinä kaikki tällä kertaa", Lily ilmoitti. "Olen aika samoilla linjoilla. Ei muuta kysyttävää, kiitos ja näkemiin."
Jocey oli vapaa esittämään Lilylle vastaavia kysymyksiä, mutta tuskin se oli tarpeellista. Eiköhän tytön suhtautuminen asiaan kertonut jo tarpeeksi, sillä yleensä hän keskusteli oma-aloitteisesti vakavissaan ihmissuhteista ehkä kerran vuodessa.

Lily venytteli hieman maaten edelleen mahallaan teltan lattialla, ja kierähti sitten selälleen. Hän vilkaisi Joceyta.
"Viitsisitköhän nousta pois makuupussin päältä? Ajattelin mennä sinne lämpenemään", Lily kysyi, ja nousi suosiolla istumaan. Hän nykäisi makuupussia kokeilevasti pois Joceyn alta hypähtäen ensin itse hieman sivuun.
"Voit liittyä seuraan jos haluat, mutta vaatteet pysyvät päällä", Lily jatkoi sitten. Toinen ihminen samassa makuupussissa ainakin toimi loistavana lämmittimenä, sillä juuri ihmiskeho sai makuupussin lämpiämään. Lilyn hiukset olivat edelleen kosteat, joten kuivista vaatteistaan huolimatta hänellä oli riski sairastua. Hemmetin immuniteetti.

[Darcy]

Jocey kohotti kulmiaan, kun Lily vain totesi, että siinä olisi kaikki, eikä hänellä ollut enempää kysyttävää. Kiitos ja näkemiin? Nytkö piti siis poistua, joko Lily sai hänestä tarpeekseen? Miksi naiset olivat niin vaikeita, ihmeellisen monimutkaisia ja kummallisia olentoja.
"Olet aika samoilla linjoilla", hän toisti kummastuneena, katsoen mahallaan makaavaa ja venyttelevää tyttöä, joka hetkeä myöhemmin kierähti selälleen ja loi häneen vilkaisun. Kysymys makuupussista sai Joceyn hieman liikahtamaan ja katsahtamaan tarkemmin minkä päällä istui. Hän ei kuitenkaan liikkunut kokonaan pois tai luovuttanut panttivankiaan mukinoimatta. Pieni virne kohosi suupielille kun Lily nykäisi makuupussia kokeeksi.
Ou, nytkö tyttö pyysi häntä kanssaan makuupussiin? Romanttista.

"Hei, paljas ihmiskeho on yhä edelleen paras lämmitin", Jocey marisi, mutta siirtyi nyt jo säyseämmin pois makuupussin päältä. Ei hän ollut muutenkaan aikonut vaatteitaan kiskoa pois kuin mikäkin tarzan, mutta tiedä sitten miten alkukantaista meininkiä Lily häneltä oikein oli odottanut.
"En usko että sovimme kovin kauniisti makuupussiisi kahdestaan", hän totesi tylsän faktan, vilkaistuaan makuupussia arvioivasti. "Ehdotan siis, että avaamme sen ja käytämme sitä peittona. Sinulla on kuitenkin makuualusta, ja minun hupparini, joten ei luulisi tulevan kovat oltavat."
Makuupussi ratkeaisi liitoksistaan jos Jocey yrittäisi mahtua sinne samaan syssyyn Lilyn kanssa. Ei sillä, että hän olisi ollut liian isokokoinen, mutta ilmeisesti makuupussia ei oltu suunniteltu kahdelle hengelle. Surku sinänsä, tunnelma olisi ainakin ollut tiivis.

"Miten on?", Jocey kysyi, mutta nappasi makuupussin itselleen ennen kuin Lily ehti edes vastata. Hän tarttui vetoketjuun ja veti sen näppärin sormin auki, levittäen makuupussin. Ilkikurisesti hymyillen Jocey kurottautui heittämään sen Lilyn päälle niin, että tyttö peittyi kokonaan näkyvistä.
Oi voi, Lilyä oli liian hupaisaa kiusata.

[Agitha]

"Pidä sinä ihmiskehosi itselläsi vaan", Lily sanoi hymyillen, vaikka äänessä oli tietty varoittava sävy. Pojat olivat aina poikia, ja pojilla oli vain yksi asia mielessään. "Mutta olet oikeassa. Siis siinä, että tunnelma muuttuu vähän vähän turhan tiiviiksi, jos me molemmat ahtaudumme tuonne", hän jatkoi, ja katsoi mietteliäänä makuupussia, jota Jocey piti yhä panttivankina allaan. Makuupussit olivat tarkoituksella suunniteltu kapeiksi, jotta lämpöä ei pääsisi hukkaan. Ne toimivat nimittäin aivan yhtä hyvin pohjoisnavalla kuin koulun oppilaiden luokkaretkellä lokakuisessa Englannissa.
"Mutta niin se varmaan toimii", Lily jatkoi sitten vastaukseksi Joceyn ehdotukselle. Eiköhän makuupussi lämmittäisi peittonakin. Tietysti hän olisi voinut häätää Joceyn omaan telttaansa, mutta se tuntui hieman sydämettömältä, kun hän tiesi Joceyn ja Chetin pystyttäneen telttansa yhdessä. Sitäpaitsi Lilylla ei ollut mitään Joceyn seuraa vastaan, ja Leo tuskin ilahtuisi, jos poika lainaisi hänen makuupussiaan. (Tai kukapa sitä tiesi...)
Ennen kuin Lily ehti edes tajuta mitä tapahtui, pimeys peitti hänet alleen. Varmastikin voitonriemuisesti virnuileva Jocey oli saanut hänet ansaan jällee, ja heittänyt hänen päälleen aukinaisen makuupussin. Lily kaivautui esiin makuupussin uumenista, ja kietoi sen ympärilleen kuin peiton.
"Onko tämä edelleen sitä 'rakkaudesta ne pikkupojatkin kiusaa'-juttua?" Lily kysyi ja kallisti päätään. "Sinä todella tiedat, miten sulattaa naisen sydän." Hän ei voinut olla hymyilemättä, mutta tarttui silti lähinnä olevaan esineeseen, joka sattui olemaan pyyhe, ja heitti sen Joceyn päälle.
"Entä jos minä en päästä sinua tämän alle?" Lily kysyi kiusoitellen ja yritti näyttää siltä, kuin makuupussia mukavampaa paikkaa ei ollut koko maailmassa. "Joudun lämmittelemään kylmän pyyhkeen alla. Onko sitten kivaa?" hän nuhteli Joceyta kuin pikkupoikaa.
Lily kietoi makuupussin tiukemmin ympärilleen siltä varalta, että Jocey yrittäisi viedä sen häneltä väkivalloin. Hän näytti muutenkin valppaalta, melkein kuin odottaen hyökkäystä.

[Darcy]

Jocey katseli kauniisti hymyillen kuinka Lily etsi tiensä ulos levitetyn makuupussin syövereistä ja kietoi sen ympärilleen peitoksi.
"Voin minä toki sinut jättää täysin huomiottakin", hän totesi kulmiaan kohottaen, kun tyttö kyseli kiusausjutun jujua. Jocey kohotti kätensä torjuntaan Lilyn heittäessä häntä pyyhkeellä ja nappasi kankaan kiinni ilmasta.
"Turhaan valitat, sinuun tämä ainakin näyttää toimivan", hän vinoili ja virnisti, kohauttaen hieman olkiaan. "Etkä ole vielä kertaakaan edes suutahtanut kunnolla."
Oli jotenkin hauskaa huomata, kuinka samanlainen huumorintaju heillä kahdella loppujen lopuksi oli. Lily tuntui myös olevan juuri sellainen persoona, joka nautti huomiosta kun se oli tarpeeksi rentoa. Tosin eiköhän tyttö ehtisi häneen vielä jossain vaiheessa hiiltyä - Jocey Greenwoodia oli mahdotonta kestää loputtomiin, kyllä Lilyn pinna lopulta poksahtaisi.

Jocey hymyili itsekseen, mittaillen peittoon kääriytynyttä tyttöä katseellaan.
"Miten meinasit estää?", hän kysyi pilkallisesti ja naurahti päälle, luoden Lilyyn paljon puhuvan silmäyksen. Aivan kuin Lily saisi yksinään ja pienine voimineen Joceyn pysymään makuupussin ulkopuolella. Pyyhkeen alla lämmittely ei kuulostanut mukavalta idealta, varsinkaan kun pyyhe oli hyvin pieni suhteessa makuupussiin.
"Voin hiillostaa sinut ulos sieltä", Jocey virnisti ja kumartui lähemmäs itsensä myttyyn käärinyttä tyttöä. Yksi pieni asia oli jäänyt häiritsemään tässä heidän upeassa avautumissessiossaan: Lily ei ollut sanonut itse juuta eikä jaata mihinkään suuntaan.
Kyllä tyttö varmasti jotain tunsi, mutta kuinka paljon?

"Palataan vielä vakavuuksiin", Jocey ilmoitti, kasvot lähellä Lilyn kasvoja. Hän halusi edes yhden pienen vastauksen, eikä mitään kiertoilmaisua kuten 'olen samoilla linjoilla'. Liian monimutkaista.
"Mitä minä olen sinulle: Pidätkö sinä minusta?"

[Agitha]

"Ei minun tarvitse kuin puhaltaa, ja sinä lennät jo suoraan teltan suuaukosta ulos", Lily uhosi hymyillen herttaisesti. Heille molemmille oli varmasti selvää, että hän oli liian heiveröinen vastustelemaan edes koulun hintelintä tietokonenörttiä, ja Jocey oli Lilya melkein päätä pidempi, vaikka olikin pojaksi melko lyhyt.
"Mahdollinen voittosi ei tule olemaan helppo", hän lupasi, kun Jocey uhkasi hiillostaa hänet ulos makuupussin suojista. Tunnelma saisi käydä aika kuumaksi ennen kuin Lily olisi tarpeeksi lämmin luopumaan peitteestään. Tietenkin hän olisi voinut tarjota Joceylle paikkaa vierestään makuupussin alta, jolloin he molemmat olisivat lämmenneet mukavasti, mutta se olisi ollut aivan liian tylsää. Poika oli kiusannut häntä jo aivan tarpeeksi siltä illalta, ja ansaitsi rangaistuksen.
Jocey kumartui lähemmän Lilya selvästi uuden kujeet mielessään, ja Lily virnisti. Seuraava lause sai tytön kuitenkin nyökäyttämään päätään hieman vakavampana, sillä Jocey tuskin halusi puhua "vakavia" vain lämpimikseen. Oli oikeastaan ihan mukavaa, että he kykenivät olemaan niin rennosti niinkin kiusallisessa tilanteessa.
Pojan kysymys sai Lilyn suhtautumaan läheisyyteen aivan uudella tavalla. Hän oli kysynyt Joceylta samaa asiaa joten oli luonnollista, että poikakin halusi vastauksen samaan kysymykseen. Siitä huolimatta se tuntui kovin intiimiltä, ja Lily nojautui hieman taaksepäin tuntiessaan Joceyn hengityksen kasvoillaan. Hän oli niin lähellä, että he olisivat voineet helposti suudella. Yleensä suuteleminenkävi äkkiä ja helposti, mutta nyt ajatus siitä tuntui erilaiselta.
"No... En kai minä tässä olisi, jos en pitäisi sinusta", Lily vastasi viimein punastuen hieman. Hän tiesi olevansa hirvittävän huono tunteiden verbaalisessa ilmaisussa, ja niinkin arkinen vastaus sai hänet vaivaantumaan hieman.
Vaikka Lilyn vastaus olikin loogisuudessaan ollut asiallinen ja tarpeeksi laaja, hän tajusi sen olevan hieman kylmä. Joceykin oli puhunut hänelle suoraan, eikä se välttämättä ollut hänelle yhtään helpompaa.
"Minä pidän sinusta."
Lily nielaisi, ja kumartui aavistuksen lähemmäs poikaa ikään kuin suudellakseen tätä painamatta kuitenkaan huuliaan toisen huulia vasten.

[Darcy]

Jocey ei liikahtanut paikoiltaan, vaikka Lily nojautuikin hieman taaksepäin. Se oli varmasti ihan normaali reaktio, mutta jos hän olisi ollut yhtään herkempi persoona, pois vetäytymisen olisi voinut tulkita inhoavana eleenä. Jocey kuitenkin tiesi ja tunsi Lilyä sen verran, ettei uskonut tytön tarkoittaneen vetäytymisellään mitään ihmeellistä. Hän katsoi Lilyä yhä silmiin, hieman odottaen.
Kun tyttö sitten viimein vastasi, Jocey kohotti kulmiaan. Lause kuulosti lähinnä siltä, kuin Lily olisi sättinyt häntä tällaisen kysymyksen johdosta ja todennut, ettei kannattanut ihmetellä turhia. Se myös kuulosti siltä, kuin tyttö olisi pitänyt Joceyta astetta vähä-älyisempänä henkilönä (mitä hän kyllä olikin). Tch. Naiset.

Jocey pyöräytti silmiään, muttei vetäytynyt kauemmas. Hän halusi edelleen suorittaa operaation 'hiillosta Lily ulos makuupussin alta' päätökseen. Tyttö kuitenkin näytti jääneen miettimään aikaisempia sanojaan ja avasi pian suunsa uudelleen, tällä kertaa kunnollisen ja suoran tunnustuksen kera.
"Mukava kuulla", Jocey vastasi vinosti hymyillen, kun Lily kumartui takaisin hänen lähelleen, josta oli aikaisemmin nojautunut kauemmas. Suudelmaa ei koskaan kuulunut, eikä hän jaksanut jäädä sitä turhaan odottamaan - tiedä vaikka Lilyä saisi odotella maailman tappiin asti. Jocey kuroi heidän välillään olevat pienet millit umpeen ja painoi huulensa kevyesti Lilyn omia vasten.
Suudelma ei oikeastaan ollut kokeileva tai kysyvä, vaan enemmänkin varma ja pehmeä. Ei hän ollut tytöltä mitään ikuista rakkaudentunnustusta kaivannutkaan, tämäkin riitti osoittamaan ettei Jocey seissyt tyhjän päällä. Olisi ollut typerää haikailla jonkin saavuttamattoman ja kaukaisen perään, joten kyllä, hän oli enemmän kuin hyvillään Lilyn vastauksesta.
...Ja ei, hän ei ollut unohtanut hiillostamissuunnitelmaansa. Kyllä Lily vielä ulos peittonsa alta saataisiin, se oli varma.

[Agitha]

Lily ei voinut estää pientä naurahdusta karkaamasta huuliltaan kuullessaan Joceyn vastauksen hänen tunnustukseensa.
" 'Mukava kuulla'? Etkö keksi mitään söpömpää?" hän ihmetteli, vaikka ei oikeasti ollutkaan pahoillaan asiasta. Hän oli paljon luontevampi arkisten puheiden parissa, sillä kauniit sanakäänteet saivat hänet vain hämmentymään ja nolostumaan. Jocey puhui suoraan ja vaikutti haluavan pitää kaiken yksinkertaisena. Sehän sopi Lilylle mainiosti.
Kuten Lily oli huomaamattaan odottanutkin, Jocey painoi huulensa hänen huulilleen ja suuteli häntä vähän varmemmin kuin aikaisemmin. Se sai hänet tuntemaan olonsa aluksi hieman varaantuneeksi, mutta lopulta hän päätti keskittyä vain Joceyyn.
"Mutta ei se haittaa", hän lisäsi vielä hiljaa puhuen pojan huulia vasten, ja jatkoi sitten keskeytynyttä suudelmaa.
Lily tiesi olevansa kokematon, ja se sai hänet reagoimaan kaikkeen herkemmin. Yleensä se tarkoitti sitä, että hän ylianalysoi pienimmätkin virheet ja epäili viattomiakin eleitä. Kolikolla oli kuitenkin kääntöpuolensa, ja se merkisti herkkyyttä kosketukseen. Hiemankin tavallista suukkoa syvempi suudelma sai hänen kehonsa reagoimaan, ja hän värähti hieman suudelman jatkuessa edelleen. Huomaamattaan hän painautui hieman lähemmän pojan kehoa, ja hivutti kätensä tämän olkapäille. Makuupussi hänen ympäriltään valahti alas.
Hetken kuluttua Lily irrottautui suudelmasta hieman vastahakoisesti, ja nielaisi. Hän ei halunnut menettää itsehillintäänsä.
"Ei varmaan kannata mennä tämän pidemmälle", hän totesi enemmänkin itsekseen nojaten edelleen hieman Joceyta vasten. Teltassa hässiminen tuntui huonolta idealta, etenkin jos se tapahtui sellaisen tyypin kanssa, jonka hän juuri ja juuri tunsi. Sitäpaitsi Joceyn ajatukset tuskin edes kulkivat samaa rataa hänen ajatuksiensa kanssa, ja vasta sanottuaan sanottavansa Lily tajusi, että oli tavallaan nolannut itsensä. Jocey tuskin oli yhtä herkkä kuin hän.

[Darcy]

Jocey hymyili suudelman seasta Lilyn sanoille. Olisihan hän tietysti voinut ylistää ja kiitellä, ja sanoa jotain söpöä, jos tyttö kerran sitä halusi, mutta oli helpompaa ilmaista mielipide lyhyesti ja ytimekkäästi. Ja hetkeä myöhemmin Lilykin totesi, ettei asia haitannut. Kaikki oli siis loistavasti, eikös? Jocey tunsi kuinka tyttö värähti suudelman edetessä ja painautui lähemmäs hänen lämmintä kehoaan. Oli vaikeaa olla virnistämättä, kun Lily hivutti käsiään ylemmäs ja sai liikkeellään makuupussin valahtamaan pois päältään. Ja Jocey kun oli luullut, että tyttö olisi ollut paljon vaikeampi saada luopumaan makuupussista - tämä oli käynyt jopa hieman liiankin helposti. Liike oli varmasti tapahtunut epähuomiossa, mutta se toi silti pisteet hänelle.

Vaikka Lily karkasikin pois mukavalta tuntuneesta suudelmasta, Jocey huomasi pienen vastahakoisuuden tytön liikkeissä. Hän hymyili kaikkitietävään tapaansa toisen todetessa, ettei kannattaisi mennä pidemmälle. Ilmeisesti sanat olivat kuitenkin vain epämääräinen lipsahdus, jonka Lily oli sanonut vahingossa ääneen. Oliko hänellä näin pökerryttävä vaikutus, ettei Lily edes tajunnut puhuneensa ohi suunsa? Imartelevaa, johan tässä ego ihan levisi.
Kilttinä persoonana Jocey kuitenkin hillitsi kielensä ja tyytyi vain virnistämään pienesti.
"Kunhan et katoa mihinkään", hän vastasi ja veti sanojensa päätteeksi Lilyn syliinsä. Samalla hän kurotti nappaamaan teltan pohjalle valahtaneen makuupussin sormiinsa ja levitti sen heidän vartaloidensa ympärille pitämään lämpöä yllä.
"Toivottavasti sinulla ei ole enää kylmä", Jocey tiedusteli, kietoen kätensä paremmin Lilyn hennon vartalon ympärille. Hänellä itsellään ei ainakaan ollut enää kylmä, veri kohisi suonissa kohtalaisen mukavaa vauhtia.

Oikeastaan senpäiväinen lampeen loikkaaminen oli ollut ihan hyvä idea.

[Agitha]

Lily huomasi liian myöhään, että hän oli luovuttanut taistelun makuupussista. Jocey nappasi hänet syliinsä, ja kietoi samalla makuupussin heidän molempien ympärille peitteeksi.
"Enhän minä edes pääsisi katoamaan mihinkään, olen tässä jumissa", Lily valitti, vaikka olikin salaa hyvillään ollessaan Joceyn sylissä. Romanttiset höpinät vain saivat hänet hämmentymään, ja hänen oli pakko kuitata ne ivalla. Onneksi hän istui selkä Joceyta vasten, eikä poika päässyt näkemään hänen punasteluaan. Hän tiesi selvästikin, mistä naruista vedellä, ja Lily ei ollut varma oliko asiasta hyvillään vai pahoillaan. Ehkä se oli luontainen tapumus, tai sitten Jocey tiesi tarkkaan mitä hän teki. Lily oli kuullut vaikuttavansa flirtiltä silloinkin kuin ei sitä ollut, joten oli mahdollista, että Joceylla oli samanlainen taipumus.
Lily kohensi hieman asentoaan Joceyn sylissä, ja nojasi poikaan varoen.
"Enköhän minä pärjää nyt", hän totesi hymyillen. Todennäköisesti sekö Jocey että makuupussi lämmittäisivät hänet ennenpitkään hikoilupisteeseen asti, vaikka ulkona sää olikin kolea.
Huokaisten Lily sulki silmänsä hetkeksi. Kehoon hitaasti leviävä lämpö alkoi unettamaan häntä, etenkin kun hän oli muutenkin viettänyt koko päivän ulkoilmassa. Hän ei ollut myöskään kovin tottunut fyysiseen raistukseen, joten oli oikeastaan ihme, ettei hän ollut jo nukahtanut siihen paikkaan.
"Jos minä nukahdan, niin herätä minut iltapalalle", Lily mutisi, ja kohotti samalla päätään, joka oli hänen huomaamattaan valahtanut kallelleen. Hän nukahtaisi pian, halusi hän sitä tai ei, sillä hän nuokahteli jo.
Hetken aikaa Lily mietti, oliko toisen syliin nukahtaminen sopivaa, mutta väsymys voitti, ja Lily päätti, että Joceylla oli tarpeeksi omaa tahtoa sysätä hänet pois, jos hänen sylinsä vaikka puutuisi, tai jotain.
Tyytyväisesti huokaisten Lily tyhjensi mielensä, ja vaipui uneen hämmästyttävän nopeasti lähes saman tien.

//Lilyn osuus siiiiinä. //

[Darcy]

"Älä inise, tykkään kuitenkin", Jocey virnisti Lilyn valitukselle jumiutuneesta olostaan. Katoaminen saattoi tosiaan olla vaikeaa, mutta kaikki oli mahdollista. Ja Lily oli niin pieni, että tyttö voisi livahtaa tiehensä huomaamatta, jos Jocey ei pitäisi silmiään auki. Hän nyökkäsi vastaukseksi Lilyn toteamukselle ja paransi käsiensä otetta tämän ympärillä, kun tyttö painautui paremmin häntä vasten. Oli ihmeen rauhallista vain istua siinä ja olla, tekemättä mitään kummallista. Tällaiset hetket olivat harvinaisia (siis ainakin Joceylle), joten niistä kannatti nauttia. Lilyn keho tuntui mukavalta omaa vasten ja pikkuhiljaa tyttö alkoi lämmetä paremmin, niin kuin Jocey oli uskonutkin.

"Herätän, jos pysyn itse hereillä siihen asti", hän lupasi hieman hymähtäen. Jocey ei tuntenut itseään sillä hetkellä ihan niin energiseksi kuin normaalisti, ja jos Lily nukahtaisi, uni voisi tarttua häneenkin. Päivä oli ollut kohtalaisen tapahtumarikas - he olivat rämpineet metsän läpi leiripaikalle, ehtineet koota telttansa ja purkaa osan kamppeistaan, sekä hyppiä lammessa. Siinä oli ihan tarpeeksi tekemistä yhdelle päivälle, joten ei ollut ihme, että Lily tuntui väsähtäneen.
Hetken kuluttua Jocey tunsi tytön kehon rentoutuvan vähitellen ja Lily nojasi häntä vasten lopulta koko painollaan. Se ei haitannut, sillä tyttö oli hento ja painoi olemattomia. Jollain tavalla tuntui hyvältä kun Lily jaksoi luottaa häneen sen verran, että uskalsi nukahtaa hänen syliinsä - olisihan tyttö voinut pölliä makuupussin itselleenkin ja hätistää Joceyn ulos teltasta. Hän hymyili itsekseen ja painoi kasvonsa Lilyn hiuksiin, sulkien samalla silmänsä. Toivottavasti he eivät kellahtaisi teltan lattialle, jos hän vahingossa nukahtaisi.
Jocey siveli sormillaan Lilyn käsivartta, miettimättä juuri mitään erityisesti. Olo tuntui mukavalta ja oikealta, aivan kuin heidän olisikin pitänyt olla näin ja juuri tässä. Miten ihmeessä hänestä oli yhtäkkiä tullut näin tunteileva nössö? Jocey hymyili hieman ja sulki silmänsä, vetäen Lilyä paremmin lähelleen.
Heillä ei ollut kiire mihinkään.

[ Jossun osuus oli sitten tässääää. ]