Post by Darcy on May 14, 2010 13:11:35 GMT 2
HAHMO ON JÄÄDYTETTY !
( saa käyttää peleissä mielensä mukaan, pysyy edelleen damienin huonekaverina. )
( saa käyttää peleissä mielensä mukaan, pysyy edelleen damienin huonekaverina. )
Perustiedot
Nimi | Ren Yamada
→ Kutsutaan yleisesti etunimellä.
Syntynyt | 3. Marraskuuta.
→ 18-vuotias, skorpioni.
Sukupuoli | Mies.
Kansalaisuus | Japanilainen.
Mitat | 175cm / 56kg
Siviilisääty | Naimaton, seurustelee Chester Iton kanssa.
Opiskelusta
→ Pääsi Saint Walden’siin opintostipendillä koulumenestyksensä vuoksi.
→ Opiskelee vieraiden kielten linjalla.
→ Jonkinlainen yleisnero, saa kaikista aineista hyviä arvosanoja, keskiarvo on suunnilleen 9,7
→ Asuu asuntolan huoneessa 7, huonekaverina Damien Miwa.
Ulkoisesti
Renin mieltää helposti mukavan näköiseksi. Pituutta hänelle on kertynyt suunnilleen 175 cm – lyhyys lienee aasialaisten geenien vikaa -, ja paino pysyy oikeiden rajojen sisäpuolella, ollen kuitenkin hyvin lähellä alarajaa. Renin vartalo on sopusuhtainen ja vaikka hänestä löytyykin voimaa, ruumiinrakenteessa korostuu silti enemmän nuoren miehen jäntevyys kuin järjetön lihasmassa. Ren ei vaikuta järin sporttiselta, vaikka lenkkeileekin satunnaisesti ja harrastaa toisinaan urheilua omaksi ilokseen. Hänen ihonsa on ympäri vuoden lievästi ruskettuneen näköinen, mutta tästä huolimatta pisamia ei kasvoista löydä. Renin ääni on yleensä pehmeä ja miellyttävä, eikä se muutu kovinkaan pistäväksi edes hänen ollessaan vihainen: desipelit nousevat, mutta sävy pysyy lähes yhtä lempeänä. Poika huutaa tai korottaa ääntään erittäin harvoin, jos ollenkaan.
Kasvoiltaan Ren on pehmeä, joskin hänen piirteensä ovat selkeät ja lapsekas pyöreys on lähestulkoon kokonaan poissa. Hänen poskipäänsä eivät ole kovin korkeat tai leuka terävä, mutta kasvoihin tuovat säväystä suhteellisen täyteläiset huulet, sekä muotoillut tummat kulmat. Renin hymyillessä vasempaan poskeen ilmestyy selvästi näkyvä hymykuoppa, joka saa ilmeen näyttämään entistäkin pehmeämmältä. Hänen silmänsä ovat luonnollisesti tumman suklaanruskean sävyä ja kulmat ovat siististi huolitellut.
Renin hiusten luonnollinen väri on hieman vaaleaan vivahtava tummanruskea, mutta ahkeran värjäilyn tuloksena kutrit ovat nykyään enemmän kuparinruskeaan vivahtavan vaaleat. Suortuvat yltävät takaa pisimmillään solisluille asti ja taipuvat hienoisille kiharoille, sivuilta ne ovat sen verran pitkät, että onnistuvat peittämään korvat lähestulkoon kokonaan alleen. Renin hiukset ovat hyvin paksut ja niitä on kohtalaisen helppo muotoilla, sillä karheutta löytyy juuri sen verran, että kaikenmaailman hiustuotteet pysyvät päässä. Mitään tarkkaa otsatukkaa häneltä ei löydy, mutta yleensä otsalle kuitenkin eksyy joitain epämääräisiä suortuvia, jotka poika pyyhkäisee automaattisesti sivuun.
Pukeutumistyylissä näkyy se, että Renin perhe on hieman varakkaampaa sakkia. Vaikka hänen vaatteensa eivät ehkä ole aivan kalleimmasta päästä, löytyy niiltä hintaa silti ihan sopivasti. Tyyli on nuorekas ja rento, mielialasta riippuen värikäs tai mustavalkoinen, muttei koskaan huolittelematon – siis ainakaan ihmistenilmoilla. Yksin tai tutussa seurassa Ren pukeutuu paljon huolettomammin, eikä katso ihan niin tarkkaan miltä näyttää peiliin vilkaistessaan. Hänen olemuksestaan huokuu tietynlaista rauhallisuutta ja tyyneyttä, mutta jostain syystä häntä on silti usein vaikea lähestyä – Renin ruumiinkieli vaikuttaa negatiiviselta ja hän ikään kuin työntää ihmisiä huomaamattaan kauemmas, vaikkei sitä itse tarkoitakaan. Hän ei hymyile ihan niin usein kuin pitäisi ja suhtautuu pessimistisesti lähestulkoon kaikkea kohtaan. Jännittyneisyys näkyy kauas; Ren antaa ohjasten liukua käsistään vain hyvin, hyvin harvoin, mutta silloin kun hän kerrankin tekee niin, nuorukaisen kanssa on huomattavasti helpompaa tulla toimeen.
Sisäisesti
Vaikka Reniin saattaakin olla aluksi hieman vaikeaa tutustua, saa hänestä silti loppujen lopuksi hyvän ystävän kohtalaisen helposti. Hänen peruspiiteisiinsä kuuluu tietynlainen lempeys ja kiltteys, eikä hän kovinkaan usein ole tahallaan aiheuttamassa muille hallaa. Ren suhtautuu opiskeluun, koulunkäyntiin ja kaikkeen työhön ylipäätään varsin tosissaan - hän jaksaa raataa ja tehdä hommansa ajoissa kuntoon, ja onkin erittäin harvinaista nähdä nuorukaisen palauttavan työnsä myöhässä tai pinnaavan tunneilta. Toisinaan hän tuntuu ottavan opiskelunsa jopa hieman liiankin tosissaan, eikä anna itselleen armoa lukemisen suhteen. Panostus näkyy korkeissa arvosanoissa ja hyvässä yleistietämyksessä, mutta se vaatii usein veronsa vapaa-ajan puolelta, jonka Ren yleensä viettää tilanteesta riippuen lukien tai nukkuen.
Ren osaa olla erittäin raivostuttava niin halutessaan. Hän pitää oikeassa olemisesta, luonnollisesti, ja omaksi onnekseen myös usein tietää mistä puhuu – hän harvoin avaa suutaan, ellei ole täysin varma tiedon paikkansapitävyydestä. Tästä piirteestä huolimatta hän kykenee kyllä myöntämään virheensä jos niitä sattuu kohdalle ja ottamaan opikseen, mutta se ei tarkoita että täytyisi antaa helposti periksi. Ren omaa maailmaa mullistavia mielipiteitä lähes jokaisesta asiasta, mutta hän ilmaisee niitä ääneen vain hyvin harvoin, ellei näe siihen erityistä syytä. Hän pitää usein näkemyksistään varsin tiukasti kiinni aina viimeiseen hengenvetoon saakka, missä tietenkin auttaa vikkelä kieli ja terävä pää. Vaikeaselkoisempaa ihmistä ei ole helppo löytää: hyvin harva kykenee lukemaan Reniä ilman ongelmia.
Huumoriltaan Ren on varsin sarkastinen, toisinaan ärsyttävän realistinen ja vastailee suurimpaan osaan hänelle esitetyistä kysymyksistä epäsuorasti. Hän omaa erittäin kestävät ja pitkälle venyvät hermot, jotka tuntuvat joskus kestävän hieman liiankin pitkään. Hänet on ylipäätään erittäin vaikea saada suuttumaan kunnolla – Ren kyllä ärtyy siinä missä muutkin, mutta hän päästää tunteitaan hyvin harvoin muiden nähtäväksi, jos ollenkaan. Mustasukkaisuutta hänestä kuitenkin löytyy vaikka muille jaettavaksi. Vaikkei se aina ole suoraan päältä huomattavissa, Ren osaa saada itselleen ja sisäiselle rauhalleen kohtalaisen paljon ongelmia tämän nopeasti reagoivan tunteensa kanssa. Kaikki nuorukaiselle läheiset ihmiset tulevat varmasti kokemaan mustasukkaisuuden suuren vaikutuksen edes kerran elämässään.
Tästä piirteestä huolimatta Ren ei anna tunteidensa tulla suorina sanoina julki. Hän on enemmän sellainen persoona, joka sulkeutuu kuoreensa kuin simpukka, eikä päästä ihmisiä lähelleen. Riitatilanteissa Ren omaa yhden erittäin ärsyttävän piirteen; hän usein vain kääntää selkänsä toiselle osapuolelle ja kävelee pois kun tilanne on liian epämiellyttävä. Suuttuneena hän harvoin sanoo yhtään mitään, vaan osoittaa mieltään ennemmin hiljenemällä: Ren vain kivettyy, eikä anna toiselle mitään mahdollisuutta selittää tai jatkaa vihan suodattamista. Hän kykenee sulkeutumaan itseensä täysin ilman minkäänlaista ongelmaa, eikä hänestä saa mitään irti, ellei hän itse halua sitä antaa. Tunnetta hänestä löytyy vaikka muille jakaa, mutta sitä on vaikeaa kaivaa esille.
Näistä parista ärsyttävästä piirteestä huolimatta Ren on luotettava ihminen, jolle on yllättävän helppo avautua. Mitenkään ylitsepursuavan yllytyshullu hän ei ole ja yleensä tyhmien tempausten edessä hän suo itselleen pienen ajatustuokion, eikä syöksy typeryyksiin pää kolmantena jalkana. Renin oikeudentaju on korkea ja hän noudattaa mielellään itselleen asetettuja rajoja, kokematta mitään elämää suurempaa tarvetta rikkoa kaikkia maailman sääntöjä. Joskus sattuu toki niinkin, että hän on tavallista hämärämmällä tuulella ja saattaa aloittaa sääntöjen vastaisen toiminnan jopa oma-aloitteisesti, mutta tämä on harvinaista.
Lyhyesti sanottuna Ren on hyvin emotionaalinen ihminen, mutta itselleen asettamien rajoitteiden takia tunteet eivät kovinkaan usein näe päivänvaloa.
Historiaa
Ren syntyi esikoiseksi japanilaiseen perheeseen Yokohamaan, Kanagawan prefektuuriin. Hänen perheensä on vanhaa hyvää sukua ja jo alkujaan varakas. Vanhemmat myös omistavat maailmanlaajuisesti menestyneen ravintolaketjun, joka selittää kohtalaisen hyvin heidän rahatilanteensa – vaikka taloon syntyikin vielä neljä lasta Renin jälkeen, ei tilanne silti käynyt tukalaksi.
Jo varhaislapsuudessaan poika oli helppo hoidettava, kiltti ja kuuliainen, hymyilikin jopa huomattavasti enemmän kuin murjotti. Kuri oli perheessä kulttuurilliseen tapaan varsin tiukka, isän puolelta enimmäkseen ja kun Ren sai parin vuoden iässä pikkuveljen, alkoi painostus näkyä heti – esikoiselta alettiin vaatia enemmän ja parempaa, sillä hänen täytyi näyttää hyvää mallia nuoremmalleen. Vastuuta Ren oppi ottamaan ja kantamaan jo hyvin nuorena, eikä se siksi ole hänelle nykyäänkään ongelma, vaan tulee ikään kuin luonnostaan.
Ala-asteikäisenä poika oli tyystin erilainen kuin nykyään; hän oli sekä avoin että nauravainen ja ennen kaikkea näkyvästi tunteellinen. Renin ystäväpiiri oli tähän aikaan suurehko ja hän viihtyi hyvin seurassa, oli eloisa ja pidetty – hän puhui itseään koskevista asioista, näytti tunteensa ja mielipiteensä avoimesti. Pojan olemus alkoi kuitenkin pikkuhiljaa muuttua, sillä paineet ja huolet kotona heijastuivat hänen persoonaansa. Perheen isä ei halunnut pojistaan kasvavan mitään tyhjäntoimittajanyhveröitä, jotka itkivät vastoinkäymisten edessä – oli parempi vain oppia kovettamaan itsensä ja kohtaamaan pää pystyssä sen, minkä elämä heitti kasvoille.
Renin kiinnostus koulunkäyntiä kohtaan oli aina ollut hyvä ja hän oppi asiat nopeasti, omaksuen uutta tietoa jatkuvasti ja oma-aloitteisesti. Eteenkin kaikki kieleen liittyvä ja logiikkaa vaativat tehtävät sujuivat häneltä leikiten – arvosanat huitelivat parhaissa mahdollisissa lähes jokaisen aineen kohdalla. Ainoastaan kuvaamataito ei oikein iskenyt; Ren ei vain yksinkertaisesti nähnyt epämääräisessä suttailussa mitään järkeä ja hän tunnisti myös senkin seikan, ettei omannut millään tavalla erikoisia lahjoja piirustuksen suhteen.
Ren on aina ottanut asioita herkästi itseensä ja tekee niin edelleen, mutta nuorempana tämä piirre oli paljon vahvempi ja näkyvämpi. Hän alkoi vähitellen vetäytyä kuoreensa ja lapsuusaikojen vilkkaus väheni, eikä ystäväpiirikään enää pysynyt ennallaan – ala-asteen puolessa välissä poika alkoi saada satunnaisia huomautuksia ja muistutuksia vanhemmiltaan, elleivät läksyt olleet tehty tai hän sattui näyttämään huonoa esimerkkiä veljilleen. Tunteilu ei tullut enää kuuloon eikä liioin valittaminenkaan, eikä Ren viitsinyt kapinoida vastaan, sillä siinä ei olisi ollut minkäänlaista järkeä. Oli helpompi vain sopeutua ja yrittää täyttää täydellisyyden raamit niin hyvin kuin mahdollista.
Isoveljenä Ren oli reilu ja suojelevainen, piti aina nuorempiensa puolia ja ratkoi erimielisyyksiä – hän myös otti pariin kertaan syitä niskoilleen sisarustensa puolesta vanhempien edessä.
Perheessä ei koskaan ollut kyse siitä, ettei rakkautta olisi löytynyt, eikä lapsia kohdeltu fyysisesti millään tavalla huonosti, mutta paineet olivat silti alusta asti kovat. Vanhempien arvomaailma oli vanhahtava ja lapset kasvoivat siihen, pitäen sitä hyvänä ja oikeana. Tämän vuoksi Renillä on nykyäänkin ongelmia omaksua vapaampaa ajatusmaailmaa ja saada itseään ulos vanhasta kaavastaan.
Ala-asteen loppupuolella hän oli jo oppinut pitämään suunsa kiinni silloin kun hänen mielipidettään ei kaivattu ja olemaan näyttämättä tunteitaan julkisesti, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Elämä helpottui huomattavasti ja perheen sisällä rauhoittui, mikä oli jo omiaan todistamaan Renille sen, ettei tunteilu tosiaankaan kannattanut.
Yläasteelle siirryttäessä ystäväpiiri teki täyden kärrynpyörän ja pieneni huomattavasti; aloitus puhtaalta pöydältä toi mukanaan sen, ettei kukaan uusista ystävistä tiennyt millaisen muutoksen Renin luonne oli vuosien varrella kokenut ja hänet otettiin vastaan vain nykyisen olemuksen valossa. Näihin aikoihin hän tutustui Chester Itoon ja heidän välilleen muodostui hieman omalaatuinen ystävyyssuhde, jonka rajat olivat alusta alkaen aikalailla pehmeät.
Yli parin vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen Chet kuitenkin otti hatkat ja häipyi Britteihin, jättäen Renin jatkamaan opintojaan Japaniin. Parhaan ystävän lähtö oli kova pala (varsinkin, kun ystävyyssuhteeseen sisältyi myös lievää ihastumista, joka kuitenkin Renin mielestä jäi vain yksipuoliseksi), mutta hän suhtautui asiaan niin järkevästi kuin vain kykeni ja keskitti suurimman osan huomiostaan koulunkäyntiin, opiskellen kaksin verroin enemmän.
Seuraavan vuoden aikana ehtikin tapahtua yhtä jos toista.
Pienen arvuuttelun ja kompuroinnin jälkeen Ren alkoi pikkuhiljaa tottua ajatukseen siitä, että hänen täytyisi yrittää hieman parantaa sosiaalista elämäänsä, joka oli alkanut hitaasti mutta varmasti kutistua olemattomiin. Ystäväpiiri pysyi pienehkönä, mutta pari muutosta tapahtui – hän ehti kahlata yhden puolen vuoden mittaisen suhteen lävitse kohtalaisella kunnialla. Seurustelua olisi voinut kestää pidempäänkin, mutta Ren ei edelleenkään kyennyt passiivisuudelleen mitään ja sai mitäänsanomattomuudellaan toisen osapuolen lopulta kyllästymään. Suhteeseen vaikutti myös kriisi, jonka perhe koki; lapsista nuorimmainen, 11-vuotias Arisa jäi kotimatkalla auton alle ja menehtyi myöhemmin sairaalassa saamiinsa vammoihin. Tytön kuolema oli tietysti kova paikka koko perheelle, mutta Ren otti sen luultavasti vastaan huonoiten ja syytti lähinnä itseään – hän oli ollut myöhässä sovitusta ajasta, jolloin pikkusisko olisi pitänyt hakea koulun edestä ja juuri sinä aikana onnettomuus oli ehtinyt tapahtua.
Itsesyytökset hukkuivat opintoihin ja vuoden lopulla Ren sai stipendin Brittiläiseen kouluun, jonne hän lähtikin saman tien. Japanissa oli liikaa ikäviä muistoja ja kasaantuneita paineita, joista oli pakko päästä eroon – stipendi tuli juuri oikeaan aikaan, parempaa tilaisuutta karkaamiselle ei oikeastaan olisi voinut olla.
Ylijäämistö
→ Osaa yhä edelleen tanssia ihan mallikkaasti, enimmäkseen showtanssia.
→ Vaikkei olekaan erityisen musikaalinen ihminen, pitää silti klassisesta musiikista ja akustisista äänistä.
→ Ei pidä makeasta, syö mieluummin salmiakkia etc.
→ Pitää uusien asioiden oppimisesta ja itsensä kehittämisestä.
→ Renillä on toivottoman huono viinapää: hänestä myös muovautuu täysin uusi persoona humalassa...
Kuvissa Kamenashi Kazuya.
