Tangled Up

[Hass]

[Agi und Celia, danke]

Alex oli myöhässä. Hän nappasi lennossa mustan puvun takkinsa ja kapean solmionsa sängyltään, otti kengät kainaloonsa ja ryntäsi ovestaan ulos. Oli hänellä sentään housut jalassa ja sukat jalassa, vyö kiinni ja paita päällä - mitä nyt paita liehui auki. Alex napitti paitaa vimmattua vauhtia vetäessään samalla aikaa toista kenkäänsä jalkaan. Koska pojalla oli kuitenkin varmuuden vuoksi koko koulupuku, hänellä oli myöskin siistit mustat nahkakengät, joita hän ei kylläkään koskaan käyttänyt. Muutama onneton poika seisoskeli käytävällä lätisten niitä näitä ja meinasi joutua Alexin jyräämäksi, kun hän viihotti eteenpäin. Päästessään portaisiin hänellä oli jo paita kiinni, vaikka helma roikkuikin epäsiististi eikä ollut nähnyt jälkeäkään housun kauluksesta. Alex kumartui nopeasti solmimaan kengännauhansa ja kääntyi ikkunaan päin nähdäkseen heijastuksensa, että pystyi tekemään kravaattisolmun solmioonsa. Solmio huolimattomasti kaulassaan Alex heitti takkinsa niskaan ja hidasti juoksusta harppauksiin tyttöjen asuntolan puolella. Kaikki oli alkanut hyvin, Alex oli lahjonut ensimmäistä vuotta opiskelevan tytön silittämään hänen paitansa ja plankkaamaan kenkänsä. Puku oli löytynyt jostain kaapinpohjalta, eikä se ollut edes homeessa. Boolin terästystä varten oleva viinapullo oli käyty tyhjentämässä booliin jo keittiössä, sillä salissa kiinni jäämisen riski olisi liian suuri. Mutta viimeinen tupakka oli sotkenut kaiken. Alex oli varmuuden vuoksi polttanut nyt jo, koska ei Celia olisi luultavasti vetänyt herneet nenäänsä jos hän olisi kadonnut kesken kaiken tupakkatauolle. Nyt hän sentään vain vähän haisi tupakalta. Alex harppoi pitkin käytävää ja vilkaisi seinäkelloa tuskaisesti. Kohta tulisi ruumiita. Tai ainakin eunukkeja.

Alex pysähtyi ykköshuoneen ovelle ja tasasi hetken hengitystään. Hän toisti muutamaa lempikirosanaansa päänsä sisällä ja työnsi hajamielisesti paitaa housuihinsa. Saatuaan paidan helman piiloon ja nappirivin suoraksi, hän koputti pari terävää kertaa rystysillään oveen ja yritti epätoivoisesti ilman peiliä saada solmiotaan parempaan iskuun.

[Agitha]

Celia oli ryhtynyt valmistautumaan ajoissa. Oikeastaan hän oli pukeutunut heti koulutuntien loputtua, ja alkanut valmistautumaan saman tien. Mutta ikävä kyllä hän oli toivottoman hidas, mitä laittautumiseen tuli. Hän oli nimittäin päätynyt vaihtamaan asunsa kuuteen kertaan, ja erilaisia kampauksia hän oli harkinnut ikuisuuden, ennen kuin oli päättänyt jättää hiuksensa yksinkertaisesti auki.
Lopulta hän oli päätynyt pukeutumaan hopeiseen cocktailmekkoon, jonka hihattomuuden vuoksi hän oli pukenut päällen myös mustan neuleboleron. Hänen sukkahousunsa ja korkokenkänsä olivat mustat, mutta hänen päässään oli hopeinen ruusukoriste, joka piti hänen otsahiuksiaan sivussa. Chet oli laittanut hänen kyntensä juhlakuntoon jo edellisenä päivänä, ja yllättäen hän ei ollut saanut sanomista niistä oppitunneilla.
Gwen oli lähtenyt jo hetki sitten, ja Celia oli huoneessa yksin. Hän meikkasi edelleen, ja yritti olla nopea. Hän ei silti hutiloinut, vaikka kello näytti jo yli kuutta.
Celia sai silmänsä rajattua, ja vaihtoi rajauskynän ripsiväriin. Ripsivärin jälkeen hän oli juhlakunnossa, ja helpotuksesta huokaisten heitti ripsiväripuikon meikkipussiinsa, ja sulki pussin. Hän oli ehtinyt ajoissa! Tai no melkein. Kello oli jo viisi yli kuusi, mutta Alexia ei onneksi vielä näkynyt. Oli mahdollista, että Alex oli kohteliaasti myöhässä antaakseen Celialle aikaa valmistautua. Se oli kuitenkin melko epätodennäköistä, ja Celia toivoi, ettei poika tekisi ohareita.
Hän pyörähti muutaman kerran kokovartalopeilin edessä, ja totesi näyttävänsä kelvolliselta. Hän tosin tunsi jo nyt, miten muusina hänen jalkansa olisivat juhlien jälkeen. Toivottavasti hän ei hikoilisi. Tai sotkisi hiuksiaan. Tai vaatteitaan.
Kello oli jo kymmenen yli kuusi, kun Celia viimein lopetti peilailun, ja vilkaisi taas herätyskelloaan. Hän huokaisi syvään. Okei, Alex ei ollut kohteliaasti myöhässä. Hän oli epäkohteliaasti myöhässä.
Jalkojensa hyvinvoinnit vuoksi Celia istahti sänkynsä laidalle, ja päätti riisua korkokenkänsä vielä hetkeksi. Niissä oli suunnilleen kahdeksan senttiä korkoa, ja ne olivat maailman epämukavimmat kengät, mutta myöskin maailman kauneimmat.
Juuri kun Celia oli saanut kengät jalastaan, oveen koputettiin. Ähkäisten hän nousi kengät käsissään, ja kävi avaamassa oven.
Alex, luojan kiitos.
"Hei. Olet myöhässä", hän tervehti, samalla kun sujautti kengät jalkaansa. Hän loi paljon puhuvan katseen Alexiin, astui ulos huoneestaan, ja sulki oven.
"No? Miltä näytän?" hän kysyi, ja pyörähti ympäri. Celia oli melko tyytyväinen asuunsa.

[Hass]

Alex yritti kuumeisesti saada solmiotaan ojennukseen, tuloksetta. Hän tuskin sai kravaatteja hyvin peilin edessä ja nyt ei ollut peiliäkään käytössä. Poika nyki hermostuneena paitansa kaulusta, vaikka se sojottikin luultavasti takaa aivan pystyssä.
"Minä tiedän, minä tiedän. Olen huono ihminen ja palan helvetissä", Alex vastasi oven avautuessa eikä edes yrittänyt selitellä myöhästymistään. Celia ei luultavasti arvostaisi tupakalla käymistä selityksenä... Tai niin ainakin Alex päätteli tytön tupakoimissaarnoista. Alex kohotti katseensa, vilkaisi Celiaa nopeasti ja joutui sitten tarkastelemaan tyttöä paljon hitaammin uudemman kerran. Celia näytti... nätiltä. Olihan Celia itsessään jo synonyymi Alexin mielessä suloiselle, mutta nyt tyttö ei ollut enää 16-vuotias tyttö vaan nuori nainen.
"Näytät hyvältä. Ihan oikeasti", Alex vastasi vakavana ja yritti riistää katseensa Celian korkokengistä, jotka olivat kahlinneet pojan huomion. Äkkiä koko juhla alkoi vaikuttaa paljon paremmalta idealta, kuin se oli koskaan aikaisemmin tuntunut. Ehkä tästä voisi tulla vielä hauska ilta. Alex yritti jälleen kiristää kapeaa mustaa solmiota siistisi. Hän oli pelännyt Celian olevan suunniltaan eilisiltaisen takia, mutta heidän nopeasta - mutta äkäisestä - riidasta ei ollut jälkeäkään eikä Alexin korviin ainakaan ollut kantautunut valituksia koristeluista.
"No, läpäisenkö minä tarkastuksen?" Alex kysyi ja levitti hiukan käsiään, kääntyen sitten nopeasti ympäri. Alex tunsi olonsa naurettavaksi hyvin istuvassa mustassa puvussa ja säihkyvän valkoisessa kauluspaidassaan. Poika oli ajanut partansa ihan tätä varten ja normaalia ohutta sänkeä ei ollut näkyvissä.

"Mennäänkö me vai tulitko vihdoinkin järkiisi ja voidaan hypätä suoraan jatkoihin?" Alex kysyi hermostuneena ja vilkaisi käytävällä olevia tyttöjä, jotka kikattelivat keskenään tai kiirehtivät etsimään omaa tanssipariaan ties mistä.

[Agitha]

"Kiitos", Celia vastasi iloisesti, ja huomasi jo antaneensa Alexille anteeksi pojan myöhästymisen. Hän ihmetteli asiaa hetken, mutta tuli sitten siihen tulokseen, että anteeksi antaminen oli hyve. Ihan turha hänen oli murjottaa yhdestä myöhästymisestä. Ja valehtelusta. Ja stondiksesta. Ja jälki-istunnosta. Ja suudelmasta kämmenelle... Lista jatkui loputtomiin, mutta Celia yritti unohtaa sen.
"Läpäiset läpäiset", Celia sanoi. "Näytät ihan hyvältä."
Miten muutenkaan miehiä kuului kehua? Kai hän olisi voinut sanoa Alexia komeaksi? Alex näytti ihan komealta, mutta ei hän voisi sanoa sellaista ääneen Alexille. Alex saattoi kehua häntä vakavalla naamalla, mutta Celialla ei riittäisi pokka sellaiseen. Tai siis, Alex oli kuitenkin Alex. Edes solmio ei muuttanut sitä tosiasiaa.
"Mennään mennään", Celia sanoi, ja huomasi sanovansa asioita kahteen kertaan turhan usein. "Enkä minä aio lähteä minnekään jatkoille, jos sellaisia edes järjestetään, joten tämä on sinun ainoa tilaisuutesi nauttia minun seurastani."
Automaattisesti Celia tarttui Alexia käsitynkästä, ja sai käytävällä hihittelevän kolmen tytön porukan hiljenemään hetkeksi, ennen kuin he alkoivat hihitellä vielä enemmän. Celia ei jaksanut enää välittää. Eilisaamuinen kylpyhuoenkohtaus oli innostanut juorukelloja jo ihan tarpeeksi, joten hän tuskin saisi kovin paljoa pahaa aikaan näyttäytymällä Alexin kanssa. Sitäpaitsi kaikille pitäisi olla selvää, että Celia ja Alex olivat vain ystäviä.
Celia lähti astelemaan eteenpäin käytävällä kohti asuntolan ulko-ovia Alexin käsipuolessa, vaikka oikeastaan Alexin olisi pitänyt johtaa.
"Kiitos siitä juhlasalista", hän sanoi hetken mielijohteesta. Hän vilkaisi Alexin kasvoja, ja hymyili vähän. Sali oli kunnioitettavassa kunnossa, ja Celia oli varma, että Alex oli saanut sen aikaan.

[Hass]

"No syytä olisi. Jouduin käydä kotona hakemassa tämän", Alex huomautti ja taputti puvuntakkinsa rinnuksia virnistäen. Poika oli kotona käydessään joutunut suureen henkiseen taistoon - tämä vai punainen samettipuku. No, lopputulos oli helposti arvattavissa, halusihan Alex joskus pitkän ajan päästä jälkikasvua...
"Toivottavasti. Pidin pukua viimeksi isoisän hautajaisissa ja siitä on kolme vuotta aikaa. Jouduin repimään takista hämähäkin seitit pois", Alex nyökkäsi vakavana ja jatkoi tyytymättömänä solmionsa nykimistä. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt miksi joku iso idiootti oli keksinyt solmion - mokoman kidutusvälineen, joka näytti olevan hyödyllinen ainoastaan silloin jos huomattavasti lyhyempi tyttö halusi kiskoa poikaa suudeltavaksi. Ja siihenkin tarvitsisi tytön, josta oikeasti välitti eikä mitään Alexin satunnaisia tuttavuuksia.
"Auta vähän miestä mäessä", Alex älähti viimein Celialle ja osoitti turhautuneena solmiotaan tietämättä itse mitä sille oli enää tehtävissä. Oli jo silkkaa itsensä huijaamista väittää, että Kerristä saisi joskus edustuskelpoisen. Hänet oli vain luotu college-housuihin ja mainosprinttipaitoihin, joita sai ostaessaan kolme Lifesavers-pötköä.

"Sinun on pakko tulla jatkoille!" Alex järkyttyi, kun Celia ilmoitti jättävänsä jatkot väliin.
"Miltä se näyttäisi muiden silmissä, kun minä järjestän jatkot ja oma parini ei edes tule paikalle? Minäpä kerron - etikettivirheeltä", Alex henkäisi viimeisen sanan kuiskaten ja pelokkaana, kuin se olisi myrkyllinen jo itsessään. Ehkäpä sillä olisikin vaikutusta Celiaan. Tulevaisuuden kartanonherrojen ja -rouvien tulisi aina käyttäytyä etiketin mukaisesti, Alexilla sellaista ongelmaa ei olisi.

Poika yllättyi hiukan kuin Celia tarttui hänen käsivarteensa, mutta rentoutui muistaessaan sen ikään kuin kuuluvan koko tanssiparijuttuun. Ei se läheisyys ollut mitenkään järkyttävää, mutta tosiaan Alex otti ensimmäisenä fyysistä kontaktia eikä toisinpäin. Alex antoi asian olla ja piti kädet kuitenkin housujensa taskussa, yrittämättä olla välittämättä lämpöä hohkaavasta kosketuksesta käsivarrellaan.
"Njäh, ei ongelmaa. Se oli lopulta ihan hauskaa. Eikä minun olisi pitänyt sillä tavalla menettää hermojani sinulle, vaikka olitkin piikki persuksissani" Alex ilmoitti säyseästi ja katsoi Celiaa ripsiensä alta. Poika oli ensin käyttämässä hiukan räiskyvämpää vertauskuvaa Celian eiliselle bi-polarkäytökselle, mutta Celia itse ei välttämättä arvostaisi sitä ja seuraava hermoromahdus tästä puuttuisi. Alex halusi viettää mukavan illan ja ehkä bonuksena saada Celia juomaan tarpeeksi terästettyä boolia.

[Agitha]

Celia naurahti huokaisten, ja kurottottautui siistimään Alexin solmion. Hän oli harjoitellut muutamia erilaisia solmuja Ephramin solmiolla ilman mitään järkevää syytä, ja oli muutenkin tottunut siististi pukeutuneisiin miehiin. Ephram ja hänen isänsä olivat molemmat yleensä virheettömästi pukeutuneita, ja Alexin pystyssä törröttävä kaulus ja taskussa olevat kädet eivät olleet Celian käsityksen mukaan kovin siistiä pukeutumista. Samalta kurkottamalta hän asetteli Alexin kauluksen oikeaan asentoon, ja suoristi hänen puvun takkinsa miehustaa. No, ainakin Alex oli yrittänyt parhaansa.
"Ei se ole mikään etikettivirhe", Celia huomautti. "Se on merkki siitä, että juhlat ovat tylsät, ja että minun seuralaiseni on tylsä, joten en halua jatkaa iltaa sen pidemmälle."
Celia tosin ei halunnut antaa sellaista kuvaa, että Alex olisi tylsä. Alex saattoi olla mitä tahansa muuta, mutta tylsä hän ei ollut koskaan.
"Mutta jos sinä olet minulle oikein kiva, niin ehkä minä suostun tulemaan jatkoille. Jos täällä edes on jotkut jatkot", hän sanoi, ja vilkaisi Alexia epäluuloisesti. Toki oli mahdollista, että koulu olisi järjestänyt viralliset jatkot, mutta oli vielä todennäköisempää, että Alex puhui henkilökohtaisista jatkoistaan. Niihin Celia ei osallistuisi, vaikka maksettaisiin.
He kulkivat käytävää eteenpäin, Celia Alexin käsipuolessa ja Alex kädet taskuissaan.
"Mm. Olisit kyllä voinut olla tekemättä niin, mutta ei sille mitään voi", Celia sanoi. "Anteeksi minunkin puolestani."
Juhlista tulisi paljon mukavammat, jos he yrittäisivät olla sovussa. Celia ainakin suostui tekemään yhteistyötä, kunhan Alex käyttäytyisi ihmisiksi. Yksikin outo temppu, niin...!
"Voitko kävellä kunnolla?" hän pyysi, kun Alex ei käsitynkästä huolimatta ottanut käsiään pois taskuistaan. "Puvun taskuissa ei kuulu pitää käsiä." Eikä muissakaan taskuissa, mutta se oli ainakin vähän anteeksiannettavampaa. Sitäpaitsi oli ihan epäreilua, että Alex käveli miten sattui, kun Celia yritti olla mahdollisimman asiallinen.

[Hass]

Alex katseli katon rajaa, kun Celia alkoi auttamaan solmion taltuttamisessa. Hän tunsi eteisesti miten Celia lepuutti olkapäitään pojan rinnalla työskennellessään ja käänsi kauluksenkin kunnolla. Pojan sormet naputtivat levottomina vasten prässättyjen housujen reisiä ja Alex yritti seistä mahdollisimman kumarassa, jotta Celian ei niin tarvisi kurotella korkeuksiin.
"Olen aika varma, että se on etikettivirhe", Alex väitti vastaan pysyen kannassaan.
"Sitä paitsi minä en ole koskaan tylsä", Alex värähti kuin Celia olisi sanonut ruman sanan vihjatessaan pojan olevan tylsä ja virnisti sitten ilkikurisesti: "Valehtelet, jos väität toisin. Ihan tosi, minä olen nähnyt sinut nauramassa, turha sinun on enää kieltää. Jäit kiinni." Sanojaan tehosti tökkäämällä vapaan kätensä etusormella Celian kylkeä saadakseen kunnollisen reaktion ulos tytöstä.
"Ja kyllä huomaa, että olet ihan noviisi. Totta kai täällä on jatkot", Alex pyöritteli silmiään kiusoittelevasti. Yleensä jatkoja ei kylläkään tarvittu, sillä terätetty booli oli jo tavaramerkki. Juhlat olivat jo itsessään aika lupsakat kun muutama epäonninen nörtti unohti ja litki petollista boolia turhankin paljon huomaten vasta aamulla krapulastaan olleensa humalassa. Mikään ei ollut niin hauskaa katsoa miten matikkanörtit heittivät estonsa nurkkaan slipoveriensa kanssa... Kärrynpyöriä tekevät nörtit valloittivat Alexin ajatukset niin paljolti, että hän otti kädet taskustaan ilman vastalauseita ja tuijotti kaukaisuuteen kävellessään automaattisena salin suuntaan.

Salin oven edusta oli täynnä pariaan odottavia tyttöjä ja poikia, sekä muiden kanssa seurustelevia pareja. Vaikka ulkopuolelle kuuluikin tanssimusiikkia, eivät juhlat olleet vielä kunnolla käynnissä. Nyt kaikki vielä seisoskelivat paikoillaan vaivaantuneina, vaikka sali alkoikin olla jo täynnä.
"Tulehan sitten, minulla on jano", Alex innoistui ja vetäisi hellästi Celiaa tarjoilupöytien suuntaan.

[Agitha]

"Joojoo", Celia sanoi, ja yritti väistää Alexin tökkäävää sormea. Se kutitti, ja Alex sai hänet kikattamaan vähän, ikään kuin vahvistukseksi poikien sanoille.
"Okei, et sinä ole tylsä, ja voin harkita niitä jatkoja", hän lupasi. Ainahan hän voisi harkita.

Ilta oli kaunis ja tyyni, sekä melko lämmin vuodenaikaan nähden. Täydellinen ilta juhlille, ja niille, jotka aikoisivat lähteä romanttiselle kuutamokävelylle parinsa kanssa illemmalla. Taivas oli vielä vaalea, mutta ensimmäiset tähdet olivat jo syttyneet. Piha oli keltaisten lehtien peitossa, ja kaikki oli jotenkin tavallista juhlavampaa.
Alex oli melko vaitonainen, kun he kävelivät pihan poikki kohti sivurakennusta ja juhlasalia. Celia arveli sen johtuvan jännityksestä. Periaatteessa jännittäminen ei sopinutkaan hänen mielikuvaansa Alexista, mutta täytyihän Alexiakin joskus jännittää. Celia ainakin oli vähän jännittynyt. Ei sillä, etteikö hän olisi ennen ollut juhlissa, mutta olisi kuitenkin aika erikoista nähdä kaikki koulutoverit juhlakunnossa ja vapaammassa mielentilassa. Monet oppilaat olivat melko pidättyväisiä koulussa, mutta Celia uskoi, että heistäkin kuoriutuisi bilehileitä sopivassa ilmapiirissä. Siitä hän ei tosin ollut varma, millainen ilmapiiri Saint Walden'sin juhlissa yleensä oli, ja sekin jännitti häntä vähän. Olisivatko kaikki asiallisia loppuun saakka, vai muuttuisivatko juhlat illan myötä normaaleiksi teini-ikäisten pippaloiksi?
Eräs kiinnostava ja jännittävä seikka oli myöskin tyttö-poika-parit. Celia ei ollut ehtinyt juttelemaan viimepäivinä juuri kenellekään, joten hänelle tulisi täysin yllätyksenä, miten oppilaat olisivat pariutuneet. Hän tiesi kyllä pakkoparituksesta, joten oudoimmat pariskunnat voisi selittää sillä, mutta joukossa oli pakko olla ainakin joitain vapaaehtoisesti pariutuneita. Ketkä olisivat yhdessä, ja miksi? Ja mitä pariskunnista seuraisi?
Salissa oli jo melko täyttä, kun he astuivat sisään. Myös pihalla oli väkeä, ja kukaan ei näyttänyt olevan vielä varsinaisessa juhlatunnelmassa. Monet rupattelivat ryhmissä tai pareittain, muutama ihminen pyöri seisovien pöytien ympärillä, ja jotkut seisoskelivat yksinään salin seinustoilla.
Celia oli vasta saanut yleiskuvan salista ja siellä olevista ihmisistä, kun Alex jo veti hänet mukanaan boolia kohti.
"Jano? Nyt jo?" hän ihmetteli nauraen. Saattoihan se olla mahdollista, että Alexia todella janotti, mutta Celia arveli, että poika halusi olla ensimmäinen, joka kajoaisi juomaan, vaikka kyse olikin alkoholittomista juhlista. Hän pitäisi Alexia tarkasti silmällä boolin terästämisyritysten varalta.

[Hass]

"Miksi ei?" Alex virnisti hurmaavasti kohauttaen olkapäitään ja yritti parhaansa mukaan näyttää viattomalta. Pituutensa vuoksi Alex joutui kumartumaan, kun he astuivat saliin ja ohittivat Alexin mestariteoksen, valaistun puun. Se oli aivan extraa ja vienyt eniten aikaa. Yksi syy siihen, miksi Alex oli päätynyt puuhastelemaan aina aamuun asti. Hän oli vasta viideltä saanut urakkansa valmiiksi ja nukkunut pari tuntia ennen kuin oli raahautunut äidinkielen tunneilleen.
"Minulla on ollut niin kiire, etten ole ehtinyt juoda. Sitä paitsi juhlien booli on legendaarista, sinun pitää maistaa sitä", Alex vakuutteli ja pujotteli heidät muiden ihmisten ohitse tarjoilupöydille varoen, ettei kukaan vahingossakaan hipaissut Celiaa.
"Ihan oikeasti, booli tehdään aina saman reseptin mukaan. Joka kerta siitä asti, kun tulin tänne se on ollut samanlaista ja minusta se on hienoa. Perinteita pitääkin olla ja pitää yllä", Alex nyökkäsi ja katsoi taakseen Celiaa pokerinaama parhaimmillaan.
"Näitkö muuten Elliottin jo?" Alex kysyi ja osoitti koripallorenkaassa olevaa uimaleluaan, joka oli vielä hyvin esillä pienien joulukuusenvalojen ansiosta.

Tarjoilupöydän luona Alex nappasi kaksi boolilla täytettyä kertakäyttömukia ja työnsi toisen Celialle, kunhan oli saanut vedettyä Celian itsensä ja tarjoilupöydän väliin, suojaan teräviltä kyynärpääniskuilta muilta, jotka nyt osuisivat Alexin selkään.
"Maista", Alex hoputti ja otti itse huikan mukistaan - vaikka oli jo aikaisemmin maistellut boolia ihan riittäviin. Hän kuitenkin halusi vähän hauskuutta juhliin ja pieni tujaus alkoholia omaankin elimistöön tekisi tästä kaikesta helpommin kestettävän.
"Toivottavasti et oikeasti odota minun tanssiva. Koska minusta olisi ikävä viedä sinut sairaalaan, kun onnistun murtamaan varpaasi valssatessa", Alex ilmoitti.

[Agitha]

"Mistä lähtien sinä olet ollut noin kiinnostunut koulun perinteistä", Celia ihmetteli. "Koulupukukin on perinne, kuules", hän huomautti, sillä tiesi kokemuksesta, että Alex ei koskaan pukeutunut täysin asianmukaisesti kuoluun. Jos ei muuta, hän rikkoi pukusääntöä kengillään. Siksi olikin aika kummallista olla niin innostunut jostain boolista. Toisaalta, Alex suhtautui aika intohimoisesti kaikenlaisiin juomiin, jopa alkoholittomiin. Celia muisteli Alexin kuivabaaria tämän vaatekaapissa.
Ja oli tietysti mahdollista, että booli oli oikeasti hyvää. Ainakin Alex näytti siltä, että aikoisi myöskin juoda boolia. Tuskin se siis kovin vaarallista tai pahaa oli, vaikka Alexin maku olikin varmaan vähän erilainen kuin Celian.
"Ai niin, Elliott", Celia sanoi, ja vilkaisi krokotiilin suuntaan. Hän oli kyllä huomannut sen aamullakin, mutta oli ilmeisesti jo niin tottunut uimaleluun, että se ei enää kiinnittänyt hänen huomiotaan. Alex oli koristellut Elliottin mauttomasti punaisilla jouluvaloilla, mutta ainakin Elliot sopi koristeluun edes jotenkin. Jos nyt krokotiili saattoi mitenkään sopia syksyiseen metsään, edes jouluvaloihin kietoutuneena.
"Et sitten ostanutkaan sille pukua", Celia sanoi muka pettyneenä, mutta hymyili.
Alex vetäisi hänet tarjoilupöydän ääreen inhottavasti käsivarresta, joka sattui eräiden naarmujen vuoksi olemaan kipeä, mutta Celian ilme ei värähtänytkään. Hänen itsetuhonsa oli vähentynyt hieman viimeaikoina, ja hän ei oikein tiennyt, miten siihen tulisi suhtautua.
Celia tarttui Alexin ojentamaan mukiin, ja katsoi hieman epäluuloisesti siellä olevaa punaista juomaa. Alex näytti kuitenkin juovan juomansa ennakkoluuluottomasti, joten Celiakin päätti maistaa. Se oli vain boolia, vaikka Alex olikin ylistänyt sitä.
Booli todella oli erittäin hyvää. Normaalisti alkoholittomat boolit olivat todella makeita ja siksi vähän lapsellisia ja etenkin suolaisen ruuan kanssa sopimattomia, mutta tässä boolissa oli eräänlainen kypsä sivumaku, vaikka se olikin sopivan makea.
"Oho, tämä on hyvää", Celia sanoi kunnioittavaan sävyyn, ja vilkaisi Alexia yllättyneenä. "Luulin että laitat minut juomaan jotain saippuaa tai jotain. Kippis", hän sanoi, ja kohotti muovimukiaan hymyillen.
"En minä tiedä. Ehkä haluan, se riippuu siitä mitä muut tekevät", Celia vastasi tanssikysymykseen. Hän ei haluaisi olla ainoa seinäruusu, mutta jos tanssiminen ei osoittautuisi suosituksi, hän voisi ihan hyvin vain seistä ja rupatellakin.
Hän huomasi juoneensa lasinsa tyhjäksi, ja vilkaisi taas Alexia hymyillen.
"Voitko kaataa lisää?" hän pyysi vähän nolona ja ojensi mukiaan pojalle, sillä Alex seisoi lähempänä boolia.

[Hass]

"Koulupuku on harvinaisen tyhmä perinne", Alex huomautti itsevarmasti: "Sillä tukahdutetaan yksilöllisyys ja jokaisen oma identiteetti. Me asumme demokraattisessa maassa ja silti jotain niinkin vähäpitoista asiaa kuin pukeutumista rajoitetaan." Alex oli käynyt keskustelun monta kertaa rehtorin ja muiden auktoriteettien kanssa, joten hän osasi olla provosoitumatta vaikka hänellä olikin huomattavasti terävämpiäkin mielipiteitä: "Juhlien booli sen sijaan on mukava perinne, traditiota lähempänä. Täysin vapaa-ehtoinen, eikä se loukkaa kenenkään päätösvaltaa. Ja sitä paitsi se rakentaa yhteisöllisyyttä." Yhteishenki kun tunnetusti kasvoi yhdessä juomisen kanssa, tai ainakin teini-ikäisten piirissä. Oli lähes huvittavaa miten yksien bileiden jälkeen kuviteltiin olevan jo sydänystäviä - vain siksi että oltiin oksennettu ristiin samassa vessassa tai jotain muuta yhtä käsittämätöntä.

"Joo, siinä on jokin salainen ainesosa", Alex nyökkäsi vakavana Celian kehuessa boolia. Oli vaikeaa pitää pokerinaamaa yllä. Iloa hiukan laimensi kuitenkin omatunnon kolkutus, Kerr tiesi varsin hyvin etteivät ihmiset noin yleisesti ottaen nauttineet heidän juottamisesta humalaan salaa. Alex itse ei ymmärtänyt mikseivät. Pojalla oli kuitenkin aavistus, että Celialle tekisi hyvää päästä pikku prinsessan asemasta eteenpäin ja että tyttö voisi olla aika huvittavaa seuraa humalassa. Ihan pienessä humalassa, sillä ei Alex antaisi hänen juoda aivan kaatokänniin asti. Eihänkään ihan hulttio ollut. No riippuu miten sen hulttion määritteli, sillä Alexilla ei ollut mitään vaikeutta tarttua boolissa olevaan soppakauhaan ja kaataa Celian mukiin lisää juotavaa, vaikka tahti olikin kova niin vahvasti terästettyyn booliin. Alex jäi paikoilleen seisomaan ja työnsi kätensä taas housujen taskuun. Hän ei ollut mitä seuraavaksi tapahtuisi. Pitäisikö heidän kierrellä tapaamassa Celian ystäviä, etsisivätkö se istumapaikan vai mitä. Hän itse olisi luultavasti jo aloittanut limbokisan ollessaan yksin, mutta nyt se tuntui huonolta ajatukselta sillä Celia oli niin paljon lyhyempi ettei Alex millään voisi voittaa.

[Agitha]

"Ja mistähän sinä muka boolin salaisen ainesosan tiedät?" Celia kysyi, ja kohotti kulmiaan. Hän otti vastaan Alexin ojentaman seuraavan lasillisen, ja harkitsi myös syömistä. Mutta oikeastaan häntä ei nälättänyt, vaikka hän oli joutunut jättämään päivällisen väliin pukeutuessaan juhlia varten. Ruuan voisi jättää myöhemmälle.
Celia joi kulauksen mukistaan, ja pyöritteli juomaa suussaan hajamielisesti. Sitten hän pysähtyi. Niinpä tietysti. Salainen ainesosa ja kaikki.
Celia ei ollut koskaan ollut varsinaisesti humalassa, mutta hän oli joskus juonut itsensä hiprakkaan ruokaviinillä. Hän kyllä tunnisti alkoholin, kun kohtasi sellaisen. Vähän hitaasti tosin siihen nähden, että hän oli ehtinyt juoda jo puolitoista lasillista.
Hän vilkaisi boolia, puolillaan olevaa mukia ja Alexia, jokaista vuorollaan. Hän jäi tuijottamaan Alexiä syyttävästi, ja kohotti kulmiaan. Sitten hän tarttui pojan solmioon, ja vetäisi Alexin lähemmäs itseään.
"Missä välissä sinä terästit boolin?" hän kysyi hiljaa, mutta tiukalla äänensävyllä. Hän ei uskaltanut puhua kovin kovaan ääneen, ettei kukaan ympärillä olijoista kuulisi. Siitä huolimatta, että Alex teki aika röyhkeän tempun juottaessaan koko koulun salaa humalaan, Celia ei halunnut, että juhlien valvojat kuulisivat terästetystä boolista. Alkoholi yksi niistä rikkomuksista, joka saattaisi johtaa koulusta erottamiseen, ja sitä Celia ei toivonut edes Alexille.
"Onko sinulla yhtään älliä päässä?" hän tiukkasi, mutta piti äänensä vaimeana. "Haluatko, että minä tulen humalaan, mitä? Minun viinapääni ei ole kaikkein paras, kuules, ja sinä tiedän sen ihan hyvin."
Okei, Alex ei tiennyt, mutta oli varmaan päätellyt yhtä sun toista. Celia oli melkein varma, että Alex oli terästänyt boolin juuri häntä varten, olkoonkin että sellainen ajattelutapa oli melko itsekeskeinen.
Hän päästi irti Alexin solmiosta, ja huokaisi. Sitten hän käänsi kylkensä Alexille muka loukkaantuneena, mutta joi samalla lasillisensa loppuun. Mitä eroa muka puolellatoista ja kahdella lasillisella oli? Okei, juoma tuntui nousevan päähän aika nopeasti, mutta kyllä Celia rajansa tunsi. Eikö?

[Hass]

"Jessus", Alex älähti, kun Celia kiskaisi pojan solmiosta ja hänen oli pakko möytäillä kumartuen alaspäin kohdatakseen Celian katseen, joka veti vertoja Alexin ala-asteen opettajattaren katseelle - se jos, jokin oli ollut pelottava. Jossain toisessa tilanteessa Alex olisi pitänyt paljonkin solmiosta vetämisestä, mutta kurinpidollisessa keskustelussa se ei ollut mukava.
"En minä vittu tiedä, ehkä pari tuntia sitten", Alex tunnusti viimein hetken pohdittuaan kannattaisiko yrittää löytää tiensä ulos ongelmista vai olla rehellinen. Koska Alex oli viimeaikoina kehittänyt itselleen omatunnon Celian seurassa, valitsi hän jälkimmäisen vaihtoehdon. Vaikka Alex olikin sitä mieltä, että tyttö teki tästä ihan liian ongelman. Urheasti valittamatta Alex leikki Quasimodoa, eikä pyrkinyt suoristautumaan vaikka selkään sattuikin kumarassa oleminen.
"Ei?" poika yritti keksiä oikeaa vastausta, vaikka olihan Alexilla järkeä. Senhän takia hän oli terästänyt boolin ennen juhlia eikä nyt, kaikkien edessä! Celia ei selvästikään osannut sääntöjen rikkomisen jaloa taitoa. Alexilla oli paljonkin järkeä päässään!
"Ota iisisti", Alex älähti: "En minä mitään pahaa tarkoittanut. Milloin tarkoittaisin? Sen piti olla ihan hauska juttu ja minä ihan todella aioin katsoa, ettet joisi liikaa. Sitä paitsi, boolin terästäminen on hauska juttu. Sitä on aina tehty ja jos minä en olisi tehnyt sitä, joku muu olisi tehnyt sen."

Ja sitten vielä Celian piti loukkaantua Alexille. Alex ei pitänyt siitä. Oli paljon mukavampaa, kun Celia nauroi pojan tyhmille vitsille kuin että hän oli suuttunut. Harmi vain, että jälkimmäistä tapahtui verrattuna paljon useammin. Alex huokaisi syvään ja sulki hetkeksi silmänsä. Hän astui lähemmäs Celiaa, laski kätensä tytön olkapäiden ympärille ja veti tytön itseensä kiinni.
"Olen pahoillani ja minun olisi pitänyt tietää paremmin", Alex mumisi matalalla äänellä kumartuen puhumaan aivan Celian korvaan ja lepuutti aavistuksen verran otsaansa Celian ohimoa vasten: "Come on, en minä tarkoittanut mitään pahaa."

[Agitha]

Alex veti Celian olkapäistä lähelleen, ja Celia oli vähällä horjahtaa korkeilla koroillaan. Tai sitten vika ei ollut ollenkaan koroissa, vaan juomassa. Celia ei tuntenut olevansa kovin humalassa, mutta tiesi, että hän varmastikin oli. Alex oli varmasti terästänyt boolin perusteellisesti, ja oikeastaan oli hassua, ettei Celia ollut huomannut sitä aikaisemmin.
Celia tiesi olevansa huono juomaan ainakin siinä mielessä, että hän ei itse huomannut olevansa humalassa. Sen ainoan kerran, kun hän oli ollut pienessä hiprakassa, Ephram oli joutunut huomauttamaan hänelle hänen käytöksestään. Ja Ephramin mukaan kyse ei ollut ollut mistään pienestä hiprakasta, vaan melkein kokonaisesta viinipullosta, mutta Celia oli edelleen eri mieltä.
Alex mutisi anteeksipyyntönsä Celian korvaan oikein kauniisti, ja Celia punastui. Hän tiesi kuitenkin, että kyse oli taas joku Alexin uusi temppu tai vitsi. Hän huokaisi syvään, ja käännähtä Alexia kohti niin, että kykeni painamaan oman otsansa pojan otsaa vasten. Hän tuijotti Alexia silmiin hetken, ja vetäytyi sitten kauemmas.
"Anteeksipyyntö hyväksytty", hän ilmoitti. "Kunhan kaadat lisää juotavaa." Hän ojensi jo toisen kerran tyhjentyneen muovimukinsa Alexille.
Hän oli juonut jo kaksi lasillista, joten mitä pahaa kolmas muka voisi tehdä? Celia tajusi kyllä itsekin, että Alexin terästämä booli ei ollut pelkkää mehua, mutta jos hän kerran oli humalassa, hän voisi juoda saman tien vähän enemmän. Siitä huolimatta, että booli oli paljastunut alkoholilliseksi, se oli erittäin hyvää. Pienestä humalasta tuskin kertyisi paljonkaan harmia.

[Hass]

Alex ei irrottanut otettaan Celian olkapäistä, vaan piti huolen ettei tyttö kaatunut vahingossakaan - oli kyse koroista, hiprakasta tai Alexin luontaisesti vetovoimasta, joka tuntui saavan naiset lakoamaan jaloiltaan mailien säteellä. Celia kääntyi häntä päin ja Alex hymyili säyseästi takaisin ripsiensä alta ja yritti saada silmänsä näyttämään mahdollisimman suurilta. Oli oikeastaan aika mukava tuntea Celian otsa hänen omaansa vasten. Se sai vatsanpohjan kutiamaan - mutta ei sillä tavalla, kun olisi syönyt isäukon tekemää, pilalle mennyttä chili con carnea herneiden kanssa.
"Olet paras, prinsessa", Alex hymyili pienesti ja väänteli käsiään vaivaantuneena, tietämättä minne ne olisi työntänyt tai mitä niillä olisi pitänyt tehdä. Yleensä Alex ei olltu tälläisissä tilanteissa, hän olisi nauranut räkäisesti ja lähtenyt tupakalle. Ehkä tähänkin tilanteeseen voisi mukauttaa vanhaa Alex-tyyliä. Tupakkatauko kuulosti ihan hyvältä idealta. Alex otti molempien kertakäyttömukit, joi omansa loppuun yhdellä kulauksella ja tarttui uudelleen boolikauhaan. Tottuneesti hän täytti molemmat lasit, mutta laski ne sitten pöydälle.
"Tuleppas sitten. Mennään hetkeksi ulos, raikas ilma voisi tehdä sinulle hyvää", Alex naurahti Celialle ja muitta mutkitta nappasi tytön käsivarsilleen. Hän laski Celian olkapäälleen ja nappasi toisella kädellään kaksi boolimukia pitäen kiinni niiden reunoista. Välittämättä muiden ihmettelevistä ilmeistä Alex teki matkaa ulko-oville tasapainotellen Celiaa olkapäällään ja toisella kädellään mukeja.

Ulkona oli yllättävän lauhkea ilma. Juuri sopivan viileää ja hämärtyvää. Alex laski mukit seinustan vieressä olevalle penkille ja heilautti Celian pystyyn, laskien hänet sitten istumaan penkille. Varmistettuaan, että Celia pysyi pystyssä, Alex ojensi toisen mukin Celialle ja istui poikittain penkille risti-istuntaan välittämättä miten housut protestoivat asiaa.
"Hidasta tahtia, prinsessa", Alex naurahti varoittavasti.