Pukukoodit ovat suuntaa-antavia

[bubblegay]

// agitha & lily ~ //

Se päivä - ja ehkäpä kaksi tai kolme edellistä - oli ollut hektisin, minkä Chet oli koskaan Saint Walden'sissa nähnyt. Jännittynyt tunnelma oli lähes fyysisesti kosketeltavissa, ja kun kello alkoi lähennellä kuutta, se muuttui massapaniikiksi. Kyseessä oli melkein kuin tuomiopäivän toteentullut teoria; Chet näki vain mekoissaan ympäriinsä hyöriviä tyttöjä, kun hän astui heidän siipeensä. Joku itki hysteerisesti (poika veikkasi, että tämän deitti oli tehnyt oharit), joku toinen taas etsi lähes kauhuissaan kadonnutta kenkäänsä. Peilin eteen oli kerääntynyt sankka joukko tyttöjä, jotka tarkistivat meikkejään. Aivan kuin Chet olisi taas normaalissa lukiossa normaalien ihmisten ympäröimänä tanssiasiltana, vaikka kyseessä kuului olla eliittikoulu.

Monet tervehtivät häntä hermostuneesti. Kaksi edellistä päivää, etenkin eilinen, olivat kuluneet lähinnä kynsien parissa. Hän oli suunnitellut varmaankin parhaiten Celia Hammondin kauniit ruusukynnet, mutta oli yrittänyt pistää parastaan myös muiden asiakkaittensa kanssa. Chet ei ymmärtänyt, miksi kaikki tytöt kohtelivat tervetuliaisjuhlaa lähes samanlaisella intohimolla kuin morsiamet hääpäiväänsä; se alkoi olla jo liioiteltua. Onneksi hänen parinsa tuntui olevan toista maata.

Mistä puheen ollen, Chet poukkoili tyttöjen siiven labyrintissa kunnes saavutti huoneen kolmen. Hän oli noudattanut pukukoodia parhaansa mukaan (laiskasti, vanha kunnon kallistunut fedora oli löytänyt silti tiensä pojan päähän), tosin ei ollut voinut vastustaa kiusausta laittaa hiuksiaan ja muutenkin tehdä itsestään paremman näköinen kuin normaalisti. Kai naisellinen ilmapiiri vain tarttui, kun sen luona vietti tarpeeksi aikaa.
Chetiä hermostutti vähän, vaikka Lily vaikutti mukavalta tapaukselta. Poika nielaisi ja koputti oveen, jonka ainakin oletti olevan tytön huoneen sisäänkäynti ja toivoi parasta.

[Agitha]

Lily oli hieman harmissaan tyttöjen siivessä vallitsevasta paniikista. Monet tytöt juoksivat toistensa huoneissa lainaamassa vaatteita ja meikkejä, mutta Lily tunsi olevansa jokseenkin tylsistynyt. Sellainen hössötys ei vain iskenyt häneen, vaikka tavallaan hän ymmärsi sen tunteen, kun koko elämä tuntui roikkuvan yhden illa varassa.
Sen sijaan, että hän olisi juoksennellut ympäriinsä käytävillä, hän oli käyttänyt ajan hyödyksi. Aluksi hän oli suunnitellut pukeutuvansa johonkin mitäänsanomattomaan ja tylsään, mutta loppujen lopuksi hän oli pukenut ylleen vaaleansinisen cocktailmekon, ja narusandaalit, joissa oli vähän korkoa. Hiuksensa hän oli kietaissut korkealle ponihännällä päälaelleen, ja kampaus oli onnistunut yhdellä yrittämällä, vaikka se näytti siltä kuin kampaaja olisi tehnyt sen hänen puolestaan. Aloittelijan tuuria, ja luonnollisesti melkein vyötärölle asti ulottuva tukka oli näyttävä miten tahansa. Hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi vaatteissaan. Mekon hän oli saanut äidiltään oikeasti juhlallisia tilaisuuksia vasten (edes Lily ei ollut niin härkäpäinen, että pukeutuisi pillifarkkuihin minne vain), samoin kuin kengät. Hän inhosi koroilla kävelyä, ja tiesi, että tulisi näyttämään kompelöltä. Onneksi korkoa oli vain viitisen senttiä. Lily tunsi sääliä niitä kohtaan, jotka kulkisivat huikeissa kymmensenttisissä koroissaan koko illan.
Meikkaamaan hän ei ollut silti vaivautunut, ja hän oli ollut valmis jo varmaan puoli tuntia. Hän tunsi olonsa hieman epämukavaksi olkaimettomassa mekossa, mutta röhnötti silti sängyllään ja kuunteli musiikkia. Musiikki oli tosin hyvin hiljaisella, jotta hän kuulisi koputuksen.
Juuri sellaisen koputuksen, jonka hän sattui kuulemaan nyt.
Hän nousi seisomaan, jätti mp3-soittimen yöpöydälleen, ja meni avaamaan oven.
"Hei", hän sanoi oven takana seisovalle Chetille. Hän piti Chetin hatusta joka riiteli hänen pukunsa kanssa, ja oli hieman hyvillään siitä, että oli pukeutunut edes hieman asiallisemmin kuin olisi voinut.

[bubblegay]

Lily avasi oven tervehdyksen kera, ja Chet hymyili vastaukseksi. Tyttö näytti hyvältä, vaikka oli pysytellytkin meikittömällä linjallaan. Hieno kampaus ja vaaleansininen cocktailmekko sopivat tälle - korkokenkien kävelyhelppoudesta Chet ei tiennyt, mutta hän ei ollutkaan kengissä kovin suuri asiantuntija. Jokin raja.
”Näytät hyvältä”, hän huomautti ja virnisti. ”Joku vielä ryöstää sinut illan aikana. Ellen minä katoa lohduttamaan jotakuta, joka katkaisi kyntensä tai muuta traagista.”
Ei olisi ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen. Chetin käytöstapoihin ei kuitenkaan kuulunut parin hylkääminen noin vain. Hän kurkkasi Lilyn ohi tytön huoneeseen; paikalla ei näkynyt ketään, ja huone vaikutti muutenkin paikalta, jossa asui vain yksi ihminen. Oli siis helppoa laskea yhteen yksi plus yksi ja päätellä, ettei tytöllä ollut huonetoveria, jota täytyisi tervehtiä.
”Mennäänkö?” Chet kysyi ystävällisesti ja astui sivuun oven edestä, jotta myös Lily pääsi kulkemaan. ”Tässä on vielä aikaa, mutta koko tyttöjen siipi kärsii massapsykoosista, kuten näet.”

[Agitha]

"Kiitos, vaikka en usko, että tulen ryöstetyksi", Lily kiitti hymyillen, vaikka oikeastaan hän ei kaivannut kohteliaisuuksia. Tietenkään hän ei loukkaantunut sellaisesta, mutta hänen mielessään ne olivat aina olleet vähän tyhjiä sanoja. Ehkä se johtui siitä, että hän oli kuullut elämänsä aikana niin paljon puheita siitä, miten hän heitti ulkonäkönsä hukkaan, kun ei hössöttänyt meikeistä ja vaatteista kuten muut tytöt.
"Joo, olen huomannut", Lily naurahti. "Olen yrittänyt pysyä kaukana pahimmasta paniikista. Kuulin, että joku pyörtyi jo kiihtymystään, mutta en tiedä onko se totta." Ainakaan se ei olisi kovin yllättävää, olihan kyse kaikesta, minkä ympärillä tavallisten teinityttöjen elämä pyöri, eli pojista ja vaatteista. Voi iik.
Lily hymyili Chetille, ja astui hänen ohitseen käytävään. Hän ei tarttunut poikaa kädestä tai mitään sellaista, vaan kulki hänen vierellään.
"Siisti hattu", hän kehui, ja vilkaisi Chetia taas. "Ja kiitos kun et tuonut mitään kukkaranneketta. En oikein tiedä, mitä voisin tehdä sellaiselle."
Jotkut tytöt odottivat kukkia innolla, ja se oli jotain, mitä Lily ei oikein voinut käsittää. Kukkaranneketta ei voinut laittaa edes maljakkoon, joten mitä iloa siitä oli?

[bubblegay]

Uutinen jonkun pyörtymisestä ei yllättänyt Chetiä lainkaan, päin vastoin. Jos kaikki olisivat pysyneet tyttöjen siiven puolella tajuissaan ennen juhlia, hän olisi todella yllättynyt. Naiset.
”Varmaankin on”, hän hymähti ja virnisti. ”Tiedän ainakin pari tyttöä, joihin se kuvaus voisi hyvin mennä. Hyperventilointi tuntuu tässä tilanteessa hieman liioitellulta.”
He alkoivat kulkea lähes automaattisesti, ja Chet väisti satunnaisesti lähes kohti juoksevia tyttöjä, jotka kaikki muistuttivat raivokkaita virtahepoja. Kaikki vain rynnistivät sokeasti. Onneksi tyttöjen siivestä pääsisi pian pois.
”Kiitti”, hän naurahti, kun Lily kehui hänen hattuaan. Fedora oli yksi Chetin suosikkiasusteista (ja lisäksi teki hänestä hyvännäköisen), mutta hän ei voinut käyttää sitä kouluaikana ilmeisistä syistä. Hänen suhteensa koulun auktoriteetin kanssa olivat muutenkin jo hieman kireät hiusten kyseenalaisen pituuden vuoksi. Oli ikuinen retorinen kysymys, hipoivatko ne koulupuvun kaulusta vai eivät.

Jonkinlainen kukka-asia oli kyllä käynyt Chetin mielessä aiemmin, mutta hän oli hylännyt ajatuksen. Poika oli ollut lähes huolissaan asiasta, mutta nyt hän tunsi olonsa helpottuneeksi.
”En oikein nähnyt pointtia”, hän naurahti. ”Jos tosin alat katua pitkin iltaa, voin käydä nyhtämässä sinulle pihalta rikkaruohon tai jotain. En ehkä uskaltaudu kukkaistutuksille tai puutarhuri tekee minusta selvää.”
Hän näki tilanteen jo sielunsa silmin. Ja myös itsensä juoksemassa pakoon henkensä edestä.

Enää yhdet portaat ja sitten he olivatkin jo ulkona asuntolan tiloista, suuntanaan itse juhlasali.
”Kuulin, että se sali on hienosti koristeltu”, Chet huomautti kävellessään. ”Tosin yksi kaverini sanoi, että siellä on myös jokin epämääräinen krokotiililelu. Tiedä sitten, ovatko ne savannibileet tai jotain. Oletko käynyt siellä vielä?”
Se olisi ainakin viihdyttävää. Jotkut olivat jo nähneet koristellun salin, tiedä sitten, oliko Lily yksi heistä.

[Agitha]

"Jos minä haluan kukkia, niin voin käydä hakemassa itse", Lily lupasi naurahtaen. "Tosin puutarhurin uhmaaminen kuulostaa aika ritarilliselta, tekisit varmasti vaikutuksen kaikkii naisiin."
Ilta oli aika kaunis. Sopivan lämmin ulkonakin olemiseen, jos sisätiloissa tulisi liian kuuma, tai jos happi kävisi vähiin. Tai jos Lily haluaisi lepuuttaa korviaan metelistä, tai jos mahdollinen valaistus saisi hänen päänsä särkemään. Tai jos sosiaaliset paineet saisivat hänet niin stressaantuneeksi, että hänen sydämensä rupeaisi lyömään väärin. Syitä paeta ulkotiloihin oli monia.
"Tässä koulussa kaikki on yleensä viimeisen päälle laitettu", Lily sanoi. "Vaikea kuvitella, että koristelu olisi jätetty puolitiehen. Ainakin viimeksi oli aika hienoa. Mutta krokotiililelu kuulostaa aika siistiltä, vaikka tuo taitaa olla pelkkä juoru." Miksi ihmeessä salissa olisi krokotiililelu? Vaikka saattoihan kyse olla oikeasti jostain sademetsä-teemaisesta, mutta miksi krokotiili olisi sellaisessa tilanteessa mainitsemisen arvoinen asia? No, se selviäisi kohta.
He kulkivat pihan poikki sivurakennuksen juhlasaliin. Ihmisiä ei ollut vielä kovin paljoa, ilmeisesti monet olivat muodikkaasti myöhässä. Sali vaikutti vielä aika hiljaiselta, ja ihmiset olivat vähän pidättyneen oloisia. Tunnelma kuitenkin hyvin todennäköisesti kohoaisi ilmman myötä, kun kaikki alkoivat käydä väsyneiksi ja siksi levottomiksi. Ja kukaties jollain oli jossain joku piilopullo. Olisi kummallista, jos alkoholittomissa juhlissa ei olisi yhtään alkoholia.
"Jos muuten haluat käydä tanssimassa tai moikkaamassa muita, minua ei haittaa", Lily sanoi, kun he tulivat saliin. "Tai jos haluat olla myöhään, ja minä lähden jo nukkumaan."

[bubblegay]

Chet päätti ohimennen, että hänellä oli varmaankin koko illan paras pari. Oli niin rentouttavaa, kun ei tarvinnut kuunnella jatkuvasti jotain... no, tyttömäistä. Tietenkin hän itse hillui lähes päivittäin ympäri koulua, laittoi kynsiä ja tanssi ja kiharsi hiuksia ja ties mitä vielä, mutta jopa hänellä oli oma miehekkyytensä, joka tarvitsi huomiota. Aina joskus. Kerran vuodessa. Tiettyinä maya-ajanlaskun sykleinä.

”Selvä”, hän virnisti. ”Yritän kuitenkin tässä vaiheessa olla hylkäämättä sinua jonnekin. Onkohan booli jo terästetty? Mietin vain, kannattaisiko sitä ottaa.”
Onneksi Chetillä oli oletettavasti jonkinlainen viinapää - hänen ei siis tarvitsisi huolehtia ensimmäisen booliannoksensa johdosta. Toisen ja kolmannen kyllä, mutta siihen oli vielä aikaa.

Koristelut todella olivat hienot, Chet huomasi. Ja nyt hän myös ymmärsi sen krokotiilijutun.
”Täällä on tosi hienoa”, poika huokaisi ihastuneena. ”Vaikka kyseessä onkin Saint Walden's, joten sen piti olla aika selvää, mutta epäilin silti vähän. Tiedäthän, outoja kokemuksia nuoruuden koulujuhlista.”
Hän muisti vieläkin festivaalit ja niiden kämäiset kojut ja oudot tanssiesitykset. No, kaikkia ei voinut miellyttää.

[Agitha]

"En tiedä", Lily vastasi. "Mutta jos boolin on terästänyt se henkilö, joka sen on aina tehnyt, se on ollut valmiina jo monta tuntia. Jotkut eivät halua ottaa sitä riskiä, että kukaan joisi alkoholitonta boolia."
Lily tiesi, ettei hänen kannattanut kajota booliin, vaikka olisikin mahdollisuus, että sitä ei olisi terästetty. Hän ei ollut erityisen kiinnostunut makeista juomista, ja tyytyisi varmaan veteen ja suolaiseen naposteltavaan. Alkoholia hän ei kestänyt tippaakaan, ja koska Alex Kerriä ei oltu vieläkään erotettu koulusta, booli oli varmasti melkoisen terävää.
"Jos haluat käydä hakemassa juotavaa, voidaan mennä", hän sanoi, ja katseli ympärilleen salissa. Hänen katseensa pysähtyi hetkeksi koripallokorista roikkuvaan krokotiiliin, joka oli koristeltu vähän mauttomasti salin teeman mukaan. Se tuntui riitelevän harmonisen syksyteeman kanssa aika pahasti, ja Lily ei voinut olla pohtimatta, mikä tarina tai päähänpisto sen paikallaoloon liittyi.
Krokotiilia lukuunottamatta sali oli koristeltu hyvin vaikuttavasti, ja jopa Lily ei voinut olla myöntämättä, että se oli kaunis. Hän oli myöskin salaa tyytyväinen, että oli pukeutunut juhliin asiallisesti, sillä kaikki muutkin näyttivät laittautuneensa parhaimpiinsa. Lily kuitenkin huokaisi, kun muutamat pojat loivat häneen pitkiä katseita pareistaan huolimatta. Naurettavaa.
"Mennään vaikka vähän syrjään hetkeksi?" Lily ehdotti, vaikka oikeastaan seinien vierustoilla seisoi enemmän ihmisiä kuin salissa. "Ellet halua käydä vaikka moikkaamassa joitain, tai jotain?"
Lilylla ei oikeastaan ollut erityisemmin tuttuja koulussa, sillä hän oli niin paljon poissa. Hän tiesi melkein koko koulun nimeltä, ja kuuli juoruja väkisinkin, mutta oikeastaan hänellä ei ollut niin läheisiä ystäviä, että hän olisi ehdottomasti halunnut käydä tervehtimässä jotain.

[bubblegay]

Chet naurahti ja pudisti päätään. Hänellä ei ollut sillä hetkellä oikeastaan ketään, jota haluaisi käydä moikkaamassa. Tai no, kyllähän pojalla kavereita ja jopa pari ystävän puolella käyvääkin oli, mutta toistaiseksi hänellä ei ollut palavaa tarvetta käydä tervehtimässä kaikkia. Sen ehtisi suorittaa myöhemminkin.
”Mennään vaan”, poika hymyili. ”Voin katsoa läpi kaverini myöhemminkin.”
Lisäksi hän pelkäsi näkevänsä jonkun kaveritytöistään, jolla oli päällä kunnon draamavaihde. Kaikella rakkaudella, Chet ei sinä iltana olisi millään viitsinyt ryhtyä lohduttajaksi, jos kyseessä oli teinidramatiikkaa. Kunnon tilanteessa hän tietenkin olisi mielellään läsnä.

Salin sivuilla oli vielä paljon porukkaa. Oikeastaan Chet odotti aika paljon illan tanssiosuutta, mutta tiesi, ettei Saint Walden'sista saisi tanssiklubimaista olotilaa tekemälläkään. Hänen täytyisi varmaankin tyytyä itse juhlatilaisuudessa paritansseihin ja vasta myöhemmin johonkin... omansa tyyliseen. Chet johdatti Lilyn erään seinän viereen, kohtaan, jossa ei ollut vielä kaveriporukkaa tai yksinäistä paria.
”Saa nähdä, kuinka paljon dramatiikkaa tänä iltana tullaan vielä näkemään”, hän virnisti pirteästi. ”Huomasitko, että äsken kokonainen lauma tyttöjä melkein löi päänsä yhteen koittaessaan kerääntyä rinkiin puhumaan? Karistat homomainettani. Ja lisäksi he taitavat olla kateellisia. Et kai ole jättänyt taaksesi jotain poikaystävää tai säätöä? Kasvoni ovat liian nätit saadakseen ruhjeita tai mustelmia!”
Lilyn poikamaisuudesta huolimatta Chet ei olisi hämmästynyt.

[Agitha]

"Paljon", Lily lupasi huokaisten. "Täällä on suunnilleen 70 nuorta, jotka on pakotettu jakautumaan pareiksi. Kuinka sellaisesta muka voisi selviytyä ilman kolmea uutta romanssia, kahta välirikkoa, viittä mustasukkaisuutta ja yhtä epäselvää tapausta."
Lily ei pitänyt turhasta draamailusta ja juoruamisesta. Hän arvosti suoraa puhetta ja toimintaa, ja sitä sisäoppilaitoksissa tuntui olevan äärimmäisen vähän. Vaikka Saint Walden'sin väki oli keskivertoa fiksumpaa, se ei aina näkynyt käytöksessä.
"Sori vaan, jos menetät homon maineesi", Lily sanoi, ja vilkaisi Chetiä vähän huvittuneesti virnistäen. "Minulla on vähän sellainen tapa, että aiheutan ihmettelyä ilmestyessäni johonkin. Olen niin paljon pois, että jotkut eivät ole nähneet minua ollenkaan, ja ne jotka ovat, ihmettelevät pukeutumistani. Yleensä en ole ihan näin... Nätti", hän selitti.
"En ole koskaan vienyt kenenkään poikaystävää, tai sekaantunut mihinkään draamaan mitenkään muuten, tosin", Lily lisäsi vielä.
Hän horjahti vähän koroillaan, mutta otti tukea Chetin käsivarresta. Ehkä hänen olisi lakattava heilumasta seistessään paikoillaan.
"Sori", hän sanoi, ja hymyili.
Hän seisoi hetken hiljaa, ja yritti keksiä jotain sanottavaa.
"Sinä taidat olla aika perillä juoruista, kun olet tyttöjen kanssa niin paljon tekemisissä, vai mitä?" hän kysyi sitten. "Sellainen ei kiinnosta minua kovin paljoa, ja juuri siksi haluaisin tietää, mikä on totta. Koulussa on nyt kaksi kuumaa huhua. Toinen on se, että Alex Kerr ja Celia Hammond seurustelevat. Alexin sinä varmaan tiedät, se on se boolinterästäjätyyppi, ja Celia on kai joku rikkaan perheen musikaalinen ihmelapsi. Ja toinen, vielä kuumempi juttu, koskee Cameron Jonesia ja Joyce Greenwoodia. Heillä on kuulemma juttua, vaikka molemmat ovat poikia. Haluaisin tietää totuuden molemmista juoruista, joten jos tiedät, niin ole kiltti ja kerro."
Lily tosiaan halveksi juoruilua, mutta ristiriitaisesti hän oli hyvin kiinnostunut kuulemaan totuuden. Juoruilta oli mahdoton välttyä niin tiiviissä yhteisössä, joten hän oli päättänyt ottaa ilon irti, ja selvittää totuuden. Mutta ennen kuin totuus olisi selvä, hän ei tekisi johtopäätöksiä, eikä etenkään puhuisi juttuja eteenpäin.

[bubblegay]

Chet ei varsinaisesti reagoinut, kun Lily nojasi häneen, mutta lievä säpsähdys ilmestyi silti. Se kuitenkin johtui lähinnä yllätyksestä eikä siitä, ettei hän varsinaisesti nauttinut siitä, että ihmiset koskivat häneen. Läheisten kanssa halaileminen, käden lasku olkapäälle ja muu vastaava sujui vaivattomasti. Ongelma tuli vieraiden seurassa; jotkut eivät tuntuneet ymmärtävän käsitettä 'oma tila'.

Kysymys Joceysta ja Cassista sai Chetin pysähtymään. Kyllä hän oli kuullut kyseisen jutun, ja koska oli Joceyn ystävä sekä huonetoveri ja näin vietti pojan kanssa hyvin paljon vapaa-aikaansa sekä jonkinlainen Cassin kaveri, oli päässyt myös seuraamaan tilannetta. Chet oli itsekin huomannut, että kahden välillä täytyi olla jotain, mutta hän ei tiennyt, miten tyttöjen siipi oli saanut sen tietoonsa. Cass ainakin tuntui varjelevan heteron mainettaan, ja Chet päätti, ettei ainakaan hän olisi se, joka lietsoisi juoruja kaksikon suhteen.
”Tunnen molemmat”, hän hymisi, ”Joceyn ja Cassin siis. En oikein tiedä, mistä se juoru on lähtenyt liikkeelle - varmaan siitä, ettei Jocey ole hetero ja on kaverustunut aika hyvin Cassin kanssa. Sen totuudenmukaisuudesta ei ole yhtään mitään takuita, enkä oikein usko siihen.”
Niin varmaan.
”Ja mitä tulee Kerriin ja Celiaan... No, Celia ainakin sanoi, että he ovat vain ystäviä, ja minä ainakin uskon häntä”, Chet virnisti. ”Tosin eihän koskaan tiedä, mitä tapahtuu, eihän?”

Hän kohautti olkiaan ja virne muuttui anteeksipyytäväksi.
”Hengailen paljon tyttöjen kanssa, mutta suurin osa juoruista on joko turhia tai selvästi typeriä, joten minulla ei oikein ole mitään mehevää. Paitsi jos haluat tietenkin kuulla Lauren Postin jalkasilsasta, niin minulla on kaikki tarkat yksityiskohdat.”
Naiset olivat ällöttäviä olioita, jotka jakoivat asioita keskenään liian paljon.

[Agitha]

Lily kuunteli Chetin selityksen, ja nyökytteli sopivissa kohdissa. Chet vaikutti olevan perillä asioista, ja hänen selityksensä kuulostivat varmoilta ja uskottavilta. Lily päätti uskoa häntä, ja saada mielenrauhan. Nyt hän voisi jättää väärät juorut huomiotta, ja puistella itsekseen päätään, kun tytöt aamulla juoruilisivat pesuhuoneessa.
"Kaikki juorut ovat turhia ja typeriä", Lily totesi. Ne olivat usein valheita, ja jos eivät olleet, ne olivat muiden yksityisasioihin puuttumista. "Sellaista se on sisäoppilaitoksessa, kaikkea sitä oppii kahdessa vuodessa. Ja minusta tuntuu, että olen jo kuullut siitä silsasta tarpeekeni", hän jatkoi virnistäen. "Kuulisitpa jutut tyttöjen pesutiloissa aamuisin. Onneksi minun ei tarvitse käydä läpi niitä tunnin mittaisi meikkaamisrituaaleja, riittää että peseydyn."
Lily katseli salissa ympärilleen hajamielisesti, ja seurasi muiden menoa. Booli vaikutti aika suositulta, ilmeisesti sana sen alkoholipitoisuudesta oli kiirinyt tehokkaasti. Oli sanomaton sääntö, että kukaan ei paljastaisi boolia opettajille. Opettajat oli vain pidettävä kaukana siitä, ettei kukaan erehtyisi maistamaan. Oli mahdollista, että opettajat tiesivät boolista, mutta eivät viitsineet puuttua, sillä se selvästikin paransi yhteishenkeä ja sai oppilaat tekemään yhteistyötä tärkeän asian turvaamiseksi.
"Olet kyllä aika hyvin verkostoitunut", hän totesi sitten. "Mahtaa olla hyödyllistä."
Lily vaihtoi taas painoa jalalta toiselle, ja tunsi väsyvänsä hiljalleen. Olisi aika istuutua hetkeksi.
"Etsitäänkö jostain istumapaikka? En tiedä onko täällä tuoleja, mutta joku olisi kiva löytää", hän sanoi anteeksipyytävään sävyyn. Se tästä enää puuttuisikin, että hän pyörtyisi. Joku pyörtyisi illan aikana kuitenkin, mutta hän ei halunnut olla ensimmäinen.

[bubblegay]

Chet värähti kauhusta.
”Voin vain kuvitella, mistä niiden sessioiden aikana puhutaan”, hän irvisti. ”Ties mitä informaatiota sielläkin kuulee. Varmaan täysin uusi näkökulma Postin jalkasilsaan. Ja Buffayn nenäkasvaimiin.”
Polyyppitarinakin oli kuultu moneen kertaan. Ja jokaikisellä hetkellä, kun Chet edes muisti koko asian, hänen teki mieli oksentaa - tai vähintäänkin kiljua hysteerisesti ja juosta pakoon ennen kuin juttu meni entistä ällöttävämmäksi. Naiset.
”Joskus se on”, hän hymyili. ”Verkostoitumalla saa helpommin tietoonsa kaikki tulevaisuuden asiat ja muuta. Mutta joskus myös ihan liikaa tarpeetonta informaatiota.”

Istumapaikka kuulosti hyvältä. Lily ei varsinaisesti näyttänyt väsyneeltä, mutta Chet ei ollutkaan ihmistuntija tai ilmeiden tai kehonkielen suurin lukija.
”Toki”, poika hymyili. ”Tuolla toisella seinällä taitaa olla pari vapaata tuolia, mennäänkö sinne? Voin kantaa sinut reppuselässä, jos haluat.”
Virne teki taas tiensä Chetin kasvoille. Hänen ideavaihteensa alkoi tulla päälle, eikä hän tiennyt, olisiko se hyvä vai huono asia.
”Ainakin Post näyttää siltä, että sitä olisi kiva kiusata.”

[Agitha]

"Reppuselässä?" Lily ihmetteli huvittuneena. Hame päällä ja korkokengät jalassa, koulun virallisessa juhlatilaisuudessa?
"Haluatko tehdä fanikerhosi mustasukkaiseksi vai? Ei minulla ole mitään sitä vastaan, mutta juorupankkina sinun pitäisi tietää, mitä aiheesta tullaan vielä puhumaan. Etenkin kun meitä pidetään silmällä."
Ei Lilylla mitään reppuselkää vastaan ollut, oikeastaan muodollisuus ja kaikenlainen ryppyotsaisuus oli aika tylsää. Sitäpaitsi kaikki näyttivät vähän pidättyneiltä, ja jotkut paritkin seisoivat kaukana toisistaa ja silmäilivät toisiaan ujosti. Jossain vaiheessa meno olisi kuitenkin sellainen, ettei yksi reppuselkä ollut enää mitään, joten mikäpä siinä.
"Nuo tuolit kyllä näyttävät ihan kelvollisilta, ja siellä on tilaakin. Mennään vaan", hän totesi sitten. "Jos vaikka kumarrut vähän, niin voin hypätä sinun selkääsi."
Lily oli sen verran lyhyempi muita ihmisiä, etenkin poikia, että hän joutui aina pyytämään muita kurottelemaan asioita hänen puolestaan, ja reppuselkään kiipeäminen ei koskaan ollut onnistunut helposti ilman yhteistyötä. Lilyn isä oli pitkä, mutta hänen äitinsä oli lyhyt. Pituutensa Lily oli perinyt äidiltään.
Hän mietti sitten, miten hänen pitäisi mekkonsa helma asetella, jotta hän näyttäisi asialliselta. Häntä kadutti vähän, ettei hänellä ollut kunnon sukkahousuja jalassa. Tai peräti housuja. Olisi oltava aika tarkka.

[bubblegay]

”Puhukoot”, Chet nauroi. ”Ne ovat vain yksi tyttöryhmä, ei niillä kauheammin väliä ole.”
Hän ei jaksanut välittää juoruista. Lisäksi suurin osa tytöistä joutuisi sellaiseen kriisitilaan, että hän saisi siitä lähinnä sadistista, vääristynyttä ja kieroutunutta mielihyvää. Poika virnisti ja nyökkäsi, kääntyen Lilyn eteen ja laskeutuen sitten niin, että toinen pääsi hänen selkäänsä. Heidän pituuseronsa oli sen verran suuri, että kyseinen liike oli lähes pakollinen.
”Varo hamettasi”, Chet huomautti samalla, kun otti Lilyn selkäänsä. Hän paransi asentoaan hieman ja suoristautui sitten jälleen.
”Kohti tuoleja siis!”
Siitä oli pitkä aika, kun Chet oli viimeksi kuljettanut ketään reppuselässään. Tai ollut sellaisessa - hän alkoi olla siihen hitusen liian kookas. Harmi sinänsä, sillä toisia oli aina mukavaa kiduttaa reppuselkää vastaavilla menetelmillä. Hän voisi aina laihtua, mutta ei lyhentyä ennen vanhuusikäänsä. Chet kuuli jo, että joku kaveriporukoista alkoi puhua ilmeisesti hänestä ja Lilystä, mutta väliäkö tuolla; hän vain alkoi suunnata (hieman mutkitellen, kiusaaminen oli hauskaa) kohti tuoleja.