Revenge is a dish best served cold

[bubblegay]

Kauhea idea? Chet tiesi kuulostavansa inhottavalta, mutta häntä ei haitannut lainkaan. Päinvastoin. Se sai hänet vain kuuntelemaan tarkemmin, etenkin, kun Cass lisäsi sen, että he voisivat ajatella asiaa vain hypoteettisesti. Mitä kamaluuksia tummatukan päässä liikkui? Salamurha? Poliittisia juonia? Melkein mikä tahansa ilkeä kävisi, Chet alkoi olla sitä mieltä. Etenkin, kun Cass kuvaili heidän tilannettaan ja herätti sanoillaan entistä enemmän kostonhalua. Totta, Jocey oli tiennyt. Ja niin oli Lilykin. Silti he olivat tehneet sen. Miten ilkeä ihmisen täytyi olla? Chet ei enää tiennyt, kummalle oli enemmän vihainen.

Hän pysähtyi kuuntelemaan Cassin kertomusta ja hämmentyi hetki hetkeltä enemmän, alkaen samalla hahmottaa kuviota, jota toinen oli suunnitellut. Käytännössä Cass ehdotti, että he leikkisivät jonkinlaista pariskuntaa aina, kun Jocey ja Lily olivat näköpiirissä. Tai jotain. Tunkisivat kielensä toistensa kurkkuun, ei Chet tiennyt, mitä Cassin päässä liikkui.

”Siis”, Chet sanoi hitaasti, ”anna, kun summaan yhteen kaiken sanomasi. Sinä ehdotat, että me leikimme paria heidän edessään? Ja annamme ymmärtää, että olemme täysin yli koko draamasta ja toivomme, että se vaikuttaa heihin jotenkin?”
Hän piti pienen paussin ja virnisti sitten.
”Rakastan sitä. Kuinka pitkälle ajattelit mennä? Kaikissa mittasuhteissa.”
Hän oli ainakin valmis aika moneen asiaan (Chetissä oli lutkamainen puoli, joka ei suostunut kuolemaan pienen yrityksenkään jälkeen), mutta häntä kiinnosti lähennä suunnitelman kesto ja muut rakenteelliset seikat. Säännöt ja niin edelleen. Entä silloin, kun sekä Lily että Jocey olivat poissa näkyvistä mutta muita ihmisiä kyllä oli? Ja totta, mitä he tekisivät? Cassin tuntien Chet ei edes arvellut kyseen olevan käsi kädessä kävelystä.
”Kuulostan lutkalta - mitä vähän olenkin - mutta haluan tietää.”

[loveliina]

Cass oli lähestulkoon varma, että Chet hylkäisi idean. Olihan se nyt naurettava, he kaksi esittämässä paria, etsien tilaisuuksia yllättää Lily ja Jocey nuoleskelemalla näiden edessä. Kuitenkin, Chet hyväksyi. Cassie nosti päänsä yllättyneenä, suuren virneen levitessä kasvoille. Loistavaa, tälläisiä ihmisiä tarvittiin enemmänkin, ihmisiä jotka osasivat heittäytyä. Tämä virnisti suoraan esitellylle kysymykselle, kuinka pitkälle.
"No siis, se kaikki mitä voi tehdä julkisilla paikoilla", tämä sanoi ja naurahti hieman. "Tai siis, ei nyt kaikki kaikki. En ajatellut mitään... pikapanoja vessassa tai mitään", tämä jatkoi virnistäen, huomaten mielensä nousseen pohjamudista jonnekkin tavallisen tasonsa korkeudelle.
"Että, niin kauan ku se on sulle okei, mikä vaan menee. Ja siis, ei me mitään pentuja enää olla, joten varmaan me ainakin pari jotain intohimoista kielaria joudutaan vetää", tämä jatkoi, ja mietti minnekköhän oli jäänyt se raja soveliaan keskutelun ja rivouksien väliltä. Varmaankin sinne pikapanolle vessaan.

"Mut varmaan sillee improvisoiden. Meidän vaan pitää ottaa selvää missä ne menee, ja iskee aina pahimpaan aikaan paikalle", tämä sanoi virnistäen ja todella alkoi nähdä suunnitelmansa kauneuden. Parhaassa tapauksessa Lily ja Jocey eivät koskaan pääsisi käsiksi toisiinsa ilman, että takavasemmalta putkahtaisi kaksikko epäilyttävine puuhineen.
"Ja voitaishan me vetää joku show jossain koulussa, sillee että juorut lähtis lentoon..." tämä suunnitteli, ja näki silmissään, ettei mikään missään tapauksessakaan voisi mennä vikaan. Suunnitelmahan oli täydellisen aukoton eikö?

Cass ei tosin itse sitä nähnyt, mutta eikö tämä ollut vain yksi äärimmäisen epätoivoiselle tasolle vedetty yritys saada Joceyn huomio itseensä? Alitajuntaisesti poika myös toivoi, että Lily oli alkanut pitää Chetiä jo omanaan, niin että tuon 'valtaaminen' kismittäisi tyttöä. Lilyllä kun saattoi olla tapa haluta kaikki, mikä oli Cassien.

"Keksitään vielä jotkut kauhean imelät lempinimet toisillemme, ja kaikkea sellaista", tämä selitti innoissaan. Voisivathan he nyt pitää edes hieman hauskaa, sen kaksikko oli tosissaan ansainnut.

[bubblegay]

Ainakin Cass piristyi silminnähden, kun pääsi puhumaan lisää suunnitelmastaan. Se nostatti myös Chetin mielialaa, sai hänet uppoamaan entistä syvemmälle suunnitelmiin. Tästä voisi hyvin tullakin jotain. Hän nyökkäili kuunnellessan Cassin puhetta; Chetin puolesta aika monet asiat olisivat okei. Tietenkään pikapanot vessassa eivät kuuluneet kyseiseen listaan. Pääasia oli se, ettei Cassiin olisi mitään oikeaa emotionaalista sidettä - kaikki oli siis pelkkää esitystä. Onneksi Cassilla oli aseenaan ilmaisutaidon stipendi, tästä tulisi varmasti loistava.

”Hanipöö”, Chet virnisti leveästi puuttuen keskusteluun pitkän monologin jälkeen, kun Cass alkoi puhua imelistä nimistä. ”Ruususuu. Timanttisilmä.”
Hän irvisti leikkisästi ja nauroi.
”Mutta me tarvitsemme historian ja infoa”, Chet huomautti ja katsoi Cassia nyt kysyvästi, edelleen virnuillen hieman. ”Miten päädyimme yhteen? On jo selvää, että joku kysyy kuitenkin siitä. Ja muuten, minulla on ainakin Lilyn lukujärjestys. Ja Joceylla se on kalenterissa, olen katsonut sitä pari kertaa, enkä usko sen vieläkään olevan ongelma. Niistä voi päätellä ainakin aika paljon.”
Voi, tästä tulisi hauskaa.

Jotta espresso ei ehtisi kylmetä, Chet nosti sen taas huulilleen. Maailma tuntui huomattavasti paremmalta paikalta kuin kahvilaan tullessa, ja kaikkea sai kiittää kahden teinipojan loputtomasta katkeruusta ja ilkeydestä. Sekä Cassin neroudesta.
”Ja millaista show'ta ajattelit? Ruokalassa ja oleskeluhuoneessa on ainakin paljon porukkaa sitä ajatellen.”

[loveliina]

Cassie repesi nauramaan toisen karmeille hellittely nimille. Loistavaa. Chet taisi todella olla avainhenkilö suunnitelman kannalta, tämä tunsi Joceyn ja Lilyn lukujärjestykset ja kaikki. Miten kertakaikkisen täydellistä.
"No me vaikka tavattiin... Ostoskeskuksessa? Mä olin tosi masentunu sen Jocey jutun takia ja sä satuit paikalle ja lohdutit mua, ja siitä se sit ois lähteny vaikka", tämä selitti virnistellen. Valheita oli helpompi kertoa kun ne muistuttivat edes etäisesti totuutta. Pystyisi samaistumaan tarinaan jota kertoi, muistamaan paikan ja ajan ja miltä kaikki näytti. Miltä kaikki haisi. Ja pahimmassa tapauksessa, jos joutuisi ristikuulusteluun ilman toista tarinat ainakin olisivat samat. Tosin, Cass ei ollut varma ketä ajatteli kuulustelemaan kaksikkoa. Mutta koskaan ei voinut olla liian varma mistään, mitä ei voinut itse sataprosenttisesti kontrolloimaan.
"Sehän toimis hyvin. Ei ees haittais jos joku ois nähny meidät tänään täällä", tämä vielä myhäili.

Chet kysyi showsta, ja Cassien aivonystyrät lähtivät lentämään.
"Totta kai. Noista kahdesta ruokala on paras paikka saada kaikkien huomio. Siellä on arviolta melkein kaikki yhteen vaiheeseen. Sehän ois just täydellinen. Siellä pitää tapahtua jotain tosi... Yllättävää", tämä selitti hymyillen mietteliäästi.
"Jos vaikka... Meille tulis vähän niinku riita. Joo", tämä sanoi valaistuneen virnistyksen levitessä kasvoille. "Mä vaikka suutun sulle jostain, ja saan aivan kauhean kohtauksen. Huudan ja heitän tarjottimen seinään tai jotain. Sit kuitenkin sillee parin minuutin sisään tehdään sovinto, ja kaikki alkaa miettii että mitä ihmettä. Ja sit... Just tyyliin suudellaan siinä ovella ja kaikki on ihan että wou." Cassie huomasi puheensa kiihtyneen loppua kohti, mutta niin hyvät ideat tuotiin julki. Pojasta oli mahtavaa, että tämä pääsisi itse näyttelemään tässä käsikirjoittamassaan draamassa. Tuntui kuin poika olisi kirjoittanut vain kohtausta jollekkin tuntemattomalle hahmolle, mutta se olikin hän. Juuri Cassie, ja juuri Chet. Loistavaa. Kertakaikkisen mahtavaa.
Paras idea ikinä.

"Ai niin!" tämä huudahti ja hypähti hieman yliaktiivisesti virnistäen.
"Vaihdetaampa puhelinnumeroita. Sit ei tarvitse meidän yrittää aina metsästää toista käsiin vai?" tämä selitti ja kaivoi kännykkänsä esiin. Tämä ojensi sen Chetille ja sanoi: "Kirjoita se tohon. Varo vaan, saatan olla myöhään tekstailija, jos sille päälle satun."

Oli ihanaa saada ajatus pois kaikesta vaikeasta ja tyhmästä ainakin hetkeksi pois.

[bubblegay]

Ostoskeskustarina kuulosti uskottavalta - ja lisäksi siihen oli todisteitakin. Täydellinen suunnitelma siis. Chet virnuili leveästi ja nyökkäsi, myöntyen näin suunnitelmaan. Heillä olisi jotain vedenpitävää, johon nojata. Vaaleampi kuunteli kiinnostuneena, kun Cass alkoi kehittää ääneen juonta heidän eräänlaiselle ensi-ilmestymiselleen yhdessä. Show'lle. Miljöö oli ruokala, ja käsikirjoituksen toteutti kokonaan Cass. Chetin virne vain leveni, jos enää mahdollista, kun hän kuunteli toisen selostusta. Tällaisten suunnitelmien kehittäminen ilmaisutaitolinjalaisen kanssa oli todella fiksua.

”Täydellistä”, Chet vahvisti pontevasti nyökäten. ”Ryntäätkö ensin ulos ja tulet sitten takaisin, vai jäätkö ruokalaan?”
Mitä, hän piti siitä, kun sai miettiä yksityiskohtia. Tai laittaa jonkun muun miettimään niitä puolestaan - Cass tässä se näytelmänero oli, ei hän.
”Okei”, Chet nyökkäsi ja muutti virneensä hymyksi. Hän näpytteli numeronsa Cassin puhelimeen, tarkistaen sen pari kertaa varmuuden vuoksi. Se näytti oikealta. ”Tekstaa milloin haluat. Tuo show täytyy toteuttaa jonain todella otollisena päivänä. Ja lisäksi meidän pitää ilmoittaa, jos näemme ne keskenään tai erikseen.”

Nyt Chet kuulosti vain kersantilta.
”... Ja tietenkin voit tekstata muussakin tapauksessa.”

[loveliina]

"Yllättyisit jos tietäisit mistä kaikesta täytyy tekstata", Cassie totesi ja virnisti. Oli hyvinkin monta tilannetta, josta ei yksinkertaisesti päässyt ulos ilman, että informoi sitä kaikille jotka pystyi vähänkään rengastamaan aiheeseen.

"Mutta se show itseasiassa täytyy toteuttaa niin, että Jocey tai Lily ei oo paikalla. Että ne ensin kuulee juorun aiheesta. Että ne saa elää hetken siinä tiedätkö... Pelottavassa tietämättömyydessä ja epäuskossa, miettien että ei juoru kuitenkaan pidä paikkaansa. Ja sitten PAM! Vasten kasvoja, me kaks", tämä selitti eikä tiennyt nauttiko tästä ehkä hieman liikaa. Idea oli vain jotain niin nerokasta.
"Pitääkö meidän sopia tiettyjä vuorosanoja, vai improvisoidaanko vain?" tämä kysyi, tajuttuaan, ettei tiennyt Chetin näyttelijä kyvyistä juuri mitään. Mutta vaikka Chet muuttuisi puupökkelöksi ramppikuumeesta ei se haittaisi. Hehän näyttelisivät 'tosi-tv':tä. Asiaa, jota vakuutettiin muille todeksi. Siihen olisi helpompi uppoutua. Varsinkin jos Cass itse suhtautuisi jokaiseen kohtaukseen vakavuudellaan. Ei Chet joutuisi kohtaamaan putoamista saati repeämistä, jos Cassie itse tekisi kaiken kunnolla. Oli hetkiä maailman historiassa, kun pojan ystävät eivät olleet olleet varmoja esittikö poika vai oliko tämä tosissaan, joten nämäkin olivat jatkaneet juttua aivan täydellä vakavuudella vaikkeivät tienneet Cassien kontrolloivan koko tilannetta. Ja tässä tapauksessa Chet oli tietoinen mitä tapahtuisi, aina vain parempi.

"Joo meidän kyllä kannattaa suunnitella aika tarkkaan se show. Koska sen pitää olla niin uskottava, ettei kukaan jää kylmäksi", tämä selitti nyökytellen.
"Ensinnäkin, mistä mä suuttuisin? Ja kuinka pahasti voin vetää flipat siitä, että se ei mee ylinäyttelemiseksi - mulla on joskus taipumus siihenkin..." tämä selitti ja virnisti hieman anteeksipyytävästi.
"Itse asiassa se varmaan lisää sitä draamaa, jos mä lähden ihan hetkeksi, ja sä jäät tyyliin keräämään jotain astian palasia ihan sillee nyyh. Niin ku oon rikkonu ehkä lautasenkin... Joku varmaan yrittää tulla kysymään että mitäs mitäs. Sit tuun takasi sillee, 'Ei en voi jättää sinua!'" Cass jatkoi ja virnisti idealleen.

[bubblegay]

Chet keskittyi nyt entistä tarkemmin ja kadotti virneen kasvoillaan, kuunnellen kulmat hieman kurtussa.
”Voidaan me jotain miettiä”, hän vahvisti ja hymyili pienesti. ”Niitä voi kyllä muuttaa jälkeenpäin. Minä ainakin unohdan vuorosanat helpoksi. Yksi syistä, miksen ikinä innostunut ilmaisutaidosta.”
Chet oli tanssija, joten hänellä ei ollut ongelmaa esiintymisen kanssa. Hän myös muisti liikesarjoja helposti, mutta sanojen kanssa oli ongelma. Luojan kiitos improvisaati oli suhteellisen esteetöntä.

”Hmmm”, Chet hymisi miettivästi Cassin kysyessä valeriidan aiheesta. Hän kävi mielessään läpi pari vaihtoehtoa ja lausui sitten loogisimmaksi kokemansa. ”Koska se olet sinä, joka raivostuu kunnolla ja lähtee pois, voisi olla kyse vaikka... no, olen voinut flirttailla jollekin toiselle? Tai vastaavaa. Olen nähnyt pariskuntia, jotka kehittävät samasta aiheesta maailmansotia.”
Chet virnisti ajatukselle lisädraamasta. Cass paiskomassa ovia ja poistumassa vihaisena ja sitten palaamassa takaisin oli uskottava mielikuva. Ja varmasti uskottavampaa luonnossa.
”Kuulostaa hyvältä”, vaaleampi vahvisti.

Hän mietti hetken ja pyöritteli taas hiuksia sormissaan.
”Onko sinulla mitään erityistä, mitä haluat sanoa? Riidan aikana tai sen jälkeen? Jos kyse on flirttailusta, minä varmaan vain puolustan vapauttani. Tai sanon, ettei siinä edes ollut kyse mistään.”

[loveliina]

Cassie oli mukana tunnelmassa juuri siihen asti, että Chet ehdotti valeriidan aiheeksi mitä muutakaan, kuin jollekin toiselle flirttailua. Mikäs se olikaan se syy, miksi Cassiella ja Joceyllä oli mennyt poikki? Cass flirttailemassa, olosuhteiden pakosta, kenelle muullekaan kuin Lilylle? Osuvampaa aihetta Chet ei olisi voinut valita, vaikka kuinka olisi yrittänyt.
"Ehdottomasti. Sä puolustat itseäs koska sä tiedät, ettet ois tehny mitään oikeesti. Ja sä oot loukkaantunu siitä, että miten mä voin edes kuvitella, että sä ikinä pettäisit mua. Koska sä luotit siihen, että meillä olis ollu joku syvempi side, joku telepaattinen yhteys, että mäkin olisin tiennyt, että se oli vaan leikkiä. Ei muuta. Mutta silti sä kadut, koska sä tiedät, että just sä olisit voinut estää tän kaiken tyhmän vaikeuden mitä tästä syntyy vaan olemalla flirttailematta, mut sä et vaan voinut itselles mitään. Sun oli pakko", Cassie vuodatti, aivan kuin olisi puolustanut itseään, eikä ladellut vuorosanoja valepoikaystävänsä suuhun. Ja niinhän se olikin. Mutta nyt, tässä näytelmässä Cassie esittäisi Joceyn roolin. Siitä voisi tulla rumaa. Pojan pitäisi oikeasti miettiä motiivit, miksi Jocey oli tehnyt sen mitä oli tehnyt. Mutta taas toisaalta, Cassie pääsi muuttamaan lopun sellaiseksi, kuin olisi oman tarinansa halunnut päättyvän. Cass antaisi anteeksi. Pystyisi luottamaan. Myöntäisi, ettei halunnut heidän vale-eroavan.

"Ja no mä varmaan sanon jotain... Että...", tämä mietti, ilman valmista vastausta. Poika ei ollut tosiaan pysähtynyt miettimään, mitään mitä Jocey olisi sanonut.
"Että miten sä voit luulla, että... Mä vaan antaisin anteeksi", tämä sanoi muistaessaan sanasta sanaan jälleen hetken, kun Jocey oli nuo samat sanat sanonut.
"Mä ensin vaan raivoan, että miten sä kehtaat. Että ei noin kohdella ihmistä josta sä välität. Kai", tämä selitteli ja nielaisi viimeiset kylmettyneet kahvit kupistaan. Leipä vielä lepäsi koskemattomana pöydällä, mutta poika ei jaksanut keskittyä siihen juuri samalla hetkellä.
"Mut sitten ku mä tuun takasin. Sun pitää sanoa, että sä oot oikeasti pahoillasi, etkä sä tekis sitä uudestaan, jos saisit enää mahdollisuutta päättä. Ja mä annan anteeksi. Koska niin tehdään. Ihmisille annetaan toinen tilaisuus. Tai vaikka kolmaskin, jos ne sen ansaitsee."

Paistoiko sanojen läpi käytännön kokemus aiheesta? Ehkä hieman. Huomasiko Cassie sitä? Ei todellakaan.

[bubblegay]

Chet kallisti päätään kuunnellessaan Cassin selitystä. Hän painoi asioita mieleensä ja samalla myös kiinnitti huomiota niihin. Mitä pidemmälle Cass jatkoi, sitä tutummalta asiat alkoivat kuulostaa. Chet oli aiemminkin kuullut, että taiteilijat lisäsivät teoksiinsa palasia omasta elämästään, oli kyseessä sitten elokuva, kirja, maalaus tai performanssi. Hän saattoi päätellä, että nyt puhuttavassa tilanteessa oli kyse Cassin ja Joceyn tarinasta. Se paitsi toisti vanhaa, myös avasi uusia näkökulmia ja selvitti samalla Chetille, mitä todella oli tapahtunut. Aika hyödyllistä.

Chet hymyili ymmärtäväisesti ja nyökkäsi sitten hiljaa.
”Tuo kuulostaa... hyvältä. Aidolta. Olet hyvä.”
Hän hymähti ja joi itsekin viimeiset pisarat kahvikupistaan, hyläten sen sitten pöydälle.
”Joten, milloin toteutetaan tämä?” Chet kysyi ja virnisti, koittaen rikkoa hieman oudoksi muuttunutta tunnelmaa. ”Mahdollisimman pian ainakin, minusta tulee kärsimätön, kun oikeasti odotan jotain.”
Se oli totta. Ennen pitkää Chet päätyisi pommittamaan Cassia tekstiviesteillä ja muuttuisi yli-innokkaaksi kakaraksi, vaikka taisi ollakin toista vanhempi. Mutta ainakin hän oli lyhyempi!

[loveliina]

Cass pudisti päätään yrittäen samalla kai pudistaa ajatuksensakin pois, niin kai se ihmiskeho toimi, vai? Cassiessa taisi kuitenkin olla jotain vikaa, ajatusten pysyessä täydellisessä kuosissaan pudistelusta riippumatta.
"Jees. Aidolta sen pitääkin kuulostaa", Cassie myönsi nyökytellen ja repäisi salaatinlehteä leivän välistä. Cassie pyöritteli sen sormiensa välissä vihreäksi pieneksi palloksi, ja heitti lautaselle. Leipä näytti ihan hyvältä, ei siinä mitään. Nyt oli vain taas vaikea keskittyä ruumiintoimintojen tärkeyteen, tai energian saatavuuteen. Sitä ikäänkuin unohti nälän. Cassien ajatukset kääntyivät jälleen miettimään vain, miten loistokas koko idea oli, miten hyvä, että Chet oli tullut puhumaan tälle. Miten sattuman kaupalla pojan olo kuolleesta zombiesta oli noussut taivaisiin. Tai no ei ehkä taivaisiin, mutta kuitenkin jonnekkin korkealle.

Milloin Chet kysyi, ja sai taas Cassien virnistämään. Toinen taisi olla aika kärsimätön luonne. Mutta ei siinä mitään, ainakin he saisivat toivon mukaan ideansa toteutettua, ennen kuin sen loisto hiipuisi mielistä.
"Miten ois maanantaina, ruokailussa?" Cassie ehdotti. Ei ollut syytä jäädä odottelemaan ja antaa Joceyn ja Lilyn viettää yhtäkään hetkeä pidemmälle onnellisena parina. Tänään oli lauantai, ja koko koulu oli yhdessä taas koo'olla maanantain ruokailussa, jotkut lähtivät viikonlopuksi kotiin.
"Alotetaan viikko draamalla", tämä lisäsi ja virnisti. "Hei, ja jos me halutaan tulla oikeesti 'julkiseksi pariksi', mehän voitais antaa tyyliin haastattelu koulun lehteen? Mä tunnen puoliksi sen blondin tytön... Mikä se on.. Mimusa? Anyways, sehän ois just loistava. Kun tehdään niin tehdään kunnolla."

Cassien kännykkä alkoi väristä tämän taskussa, ja poika nappasi sen jälleen kätösiinsä.
"Oho, mun isä soittaa... Se ei soita koskaan, jos ei ole asiaa", tämä selitti nousten äkkiä pystyyn. Yleensä puhelut olivat pitkiäkin. Ja ne kaipasivat kaiken huomion, joka Cassiella oli antaa.
"Soitellaan myöhemmin", tämä lupasi ja kiiruhti laukku olallaan ulos kahvilasta painaen luurin korvalleen.

//dis will end ja sit ruokalaan ? :----D //