Suihkurauha

[Agitha]

Muutaman sekunnin kuluttua Lily ilahtui tajutessaan, että hän ei ollut menettänyt tajuntaansa, eikä ilmeisesti telonutkaan itseään pahemmin. Ainakin siitä päätellen, että joka paikkaa kolotti. Jos mikään ei olisi tuntunut missään, hän olisi todennäköisesti halvaantunut. Se olisi ollut aika lailla hänen tuuriaan.
Myös pyyhe oli pysynyt paikallaan kuin ihmeen kaupalla, Lily huokasi tunnustellessaan pyyhettä varmuuden vuoksi. Kaksi vilautusta Chetille yhden päivän aikana olisi saattanut olla pojalle liikaa. Tai Lilylle ainakin. Chet näytti tuovan mukanaan paljon epäonnea.
Hän oli juuri ja juuri ehtinyt todeta päässään kaikki edellä mainitut asiat, kuin Chet kiljahti kuin tyttö (aika vaikuttavaa), ja syöksyi pelastavana matti myöhäisenä kyselemään, selvisiko hän hengissä.
"En, olen aave", Lily sanoi, ja nousi varovaisesti istumaan. Sitten hän tajusi, että Chet oli juuri tarpeeksi hullu ottamaan hänen sarkasminsa tosissaan, joten Lily kiirehti lisäämään: "Olen ihan kunnossa, ei hätää."
Varoen hän kohottautui hieman ylemmäs käsiensä varaan, ja jäi puoliksi makaavaan asentoon kyynärpäihinsä nojaten. Häntä ei huimannut vielä, ja se oli hyvä merkki. Lily sai herkästi aivotärähdyksen, mutta hänen olonsa ei ollut sekava tai huonovointinen tällä kertaa.
Hitaasti Lily kohottautui istumaan ensin polvilleen, ihan vain estääkseen verenpaineensa liiallisen heilahtelun.
Juuri kun Lily oli nousemaisillaan ylös luottaessaan kehoonsa taas, hänen päässään heitti. Myöhässä, vanha ystäväiseni, hän heti ajatella, kun tuttu huimaus horjautti hänet nojaamaan Chetiin päin. Huimaus tuli aina viivellää.
Oli kiusallista nojata Chetiin pelkkä pyyhe yllään, mutta kiusallisempaa olisi kaatua taas.

[bubblegay]

Oli helpottavaa kuulla ja nähdä, ettei Lily ollut ainakaan halkaissut kalloaan tai murtanut luitaan. Se olisi ollut paitsi kamalaa, myös Chetille ikävää, sillä jos Lily olisi ollut tajuton ja hänen olisi täytynyt kutsua apua, ihmiset olisivat syyttäneet häntä. Chet näki jo mielessään jonkun mumisemassa, kuinka hänen oli täytynyt suuttua jatkuvasta torjumisesta ja toteuttaa raaka kosto. Sitten hänet tuomittaisiin vankilaan murhayrityksestä.

”Eli et kuole yllättäen aivoverenvuotoon tai vastaavaa?”
Pakkohan se oli varmistaa siltikin.
Chet ei ehtinyt ajatella Lilyn mahdollista aivokuolemaa sen enempää, sillä tyttö horjahti toistamiseen, tällä kertaa häntä eikä lattiaa kohti. Lily nojasi häneen, mutta Chet myös tarttui tätä olkapäästä ja jostain solisluun tienoilta ensireaktiona; hän ei varsinaisesti ollut nauttinut näystä, jossa tytön kallo iskeytyi lattialaattoja vasten. Tietenkin niin sanottua kiinniottoa säesti helähtävä kiljahdus.
”Jos et ole kykeneväinen pysymään pystyssä, sano se äläkä harrasta liukumahiihtoa laatoituksella”, Chet ilmoitti järkyttyneenä. ”Pelotat minua. Kohta pyörryt, minä joudun hakemaan jostain apua ja saan puhuttelun.”
Ja hullun maineen.

[Agitha]

Lily veti syvään henkeä, ja odotti kärsivällisesti, että huimaus lakkaisi. Jotkut ihmiset säikähtivät sitä, kun silmissä musteni hetkeksi, mutta Lilylle se oli arkipäivää. Ei auttanut muu kuin odottaa ja pitää kiinni jostain, jotta hän ei menettäisi tasapainoaan. Tällä kertaa "jokin" sattui olemaan Chetin käsivarsi, ja mitä ilmeisimmin Chet tuki häntä myöskin omallaan. Ihan kohteliastahan se oli... Kai...
Pian maailma palaisi takaisin myös visuaalisena, ja Lily suoristautui hieman varovaisemmin. Hän varmisti vielä, ettei häntä oksettanut tai heikottanut, mutta tällä kertaa kaikki vaikutti todella olevan kunnossa.
"Äh, en", Lily vastasi, kun Chet varmisti ettei hän kuolisi yllättäen saamiinsa vammoihin. Tietenkään hän ei voinut luvata mitään, mutta ehkä olisi paras olla lietsomatta paniikkia.
"Ja mitähän sinä voisit tehdä, jos minä ilmoittaisin, että en uskalla nousta pystyyn. Nostaa vahvoille käsivarsille ja tanssia kanssai kohti taivaanrantaa?" Lily virnuili, ja irrotti otteensa Chetin käsivarresta varmistettuaan, että pysyi pystyssä omilla jaloillaan.
"Ja matka jatkuu", hän ilmoitti, ja vilkaisi Chetiä. Seuraisiko poika häntä pukeutumistiloihinkin? Ja millähän ilveellä hän sitten pukisi ylleen?

[bubblegay]

Chet nyökkäsi vahvistuksena, kun Lily kysyi, mitä hän voisi edes tehdä - ja sen jälkeen heitti perään luovan esimerkin mahdollisista toteutustavoista. Auringonlaskuun kulkeminen kera Lilyn olisi varmasti hyvinkin mukavaa, mutta Chet ei tiennyt, kuinka hauskaa siitä tulisi toisen ollessa tajuton. Pitäisikö hänen raahata tyttöä mukanaan koko ajan? Olisiko matkalla edes yksi karkkikauppa? Oli kohtuutonta odottaa, että Chet jaksaisi kantaa Lilyä useita kilometrejä ilman vaahtokarkkeja.

”Onko tuo kutsu vai poistumiskäsky?” hän kysyi uteliaasti, vaikka vastaus olisikin ollut normaalisti selvä. Chet nojasi seinään toisella kädellään, muttei tehnyt vielä liikettäkään seuratakseen Lilyä. Hänen kannattaisi ehkä antaa toisen pukeutua rauhassa, ettei saisi turpaansa tytöltä tai mitään muuta ikävää ja ylpeyttä horjuttavaa.
Tosin ajatus Lilyn kiusaamisesta oli myös houkuttava. Chet ei varsinaisesti halunnut nähdä hänen pukeutuvan - tai ainakin tiesi, ettei Lily antaisi sen tapahtua. Jos hän siis seuraisi, tyttö ärsyyntyisi, koska ei kykenisi vaihtamaan vaatteitaan.

Ajatuksesta inspiroituneena poika otti askeleen lähemmäs, hymyillen taas viattomasti.

[Agitha]

Lily kääntyi ympäri mulkaisi Chetia. Hän alkoi epäillä vahvasti, että poika ei ollut tosissaan niin typerä, kuin miltä vaikutti?
"Mitäs luulet?" Lily kysyi kulmiaan kohottaen. "Kutsu tietysti! En odota mitään niin innolla kuin sitä, että näet minut alasti", hän ivaili sitten silmiään pyöritellen.
Lily lähti taas astelemaan kohti pukeutumistiloja, ja hetken jopa helpottui (ja yllättyi), kun näytti siltä, että Chet jäisi suosiolla taakse. Hän ehti jo pesuhuoneen puolelle, kun huomasi Cheti lähteneen sittenkin hänen peräänsä. Poika seurasi häntä kuin jonkin perverssi ankanpoikanen!
"Et kai sinä nyt oikeasti luullut, että tämä oli kutsu?" Lily älähti. Chetista ei koskaan voinut olla varma.
Lily seisoi jo oman vaatepinonsa vieressä, ja puristi edelleen pyyhettä ympärillään. Tietenkin hän voisi taas soveltaa loistavia piilottelutaitojaan, ja pukeutua pyyhe ympärillä. Se tuntui kuitenkin luovuttamiselta, ja hän ei halunnut suoda Chetille sitä iloa.
Lily huokaisi, ja nousi istumaan yhdelle peilipöydistä. Hän istuisi siinä pelkkä pyyhe ympärillään vaikka maailmanloppuun, jos Chet ei muuten katoaisi.
"Onko sitten kivaa, jos me jäämme tähän koko yöksi, onko?" Lily kysyi sitten kuin pieneltä lapselta. "Minulle ainakin tulee kylmä, ja sinuakin alkaa varmaan väsyttää."

[bubblegay]

”Tuskin”, Chet hymyili, kun Lily esitti kaksi argumenttia sille, mikseivät he voisi pysyä siinä koko yötä. Ehkä Lilylle tulisikin kylmä, sille Chet ei voisi mitään, mutta tanssijaa itseään tuskin väsyttäisi. Ennen suihkutiloihin lähtöä hän ei ollut kyennyt estämään itseään vaan oli kiskonut esiin yhden suklaalevyistään ja tajunnut sen kadonneen noin minuutin kuluttua. Sokeri pitäisi häntä varmasti valveilla jonkin aikaa - ja niin paljon, kuin Chet nukkumisesta pitikin, hän harrasti sitä mieluummin aamulla kuin illalla.

Kun Lily näytti siltä, että joku kuolisi kohta hyvin väkivaltaisesti, Chet päätti mukautua. Hän hymyili lammasmaisesti ja astui taaksepäin, kääntyen niin, että hän oli selin Lilyyn ja taas suihkutilojen puolella. Poika astui seinää vasten niin, ettei häntä näkynyt.
”Onko näin parempi?”
Tietenkin hän olisi voinut myös poistua kokonaan, ei Chet ihan niin tyhmä ollut. Häntä ei vain huvittanut. Paljon hauskempaa olisi nähdä, kelpaisiko senhetkinen asetelma Lilylle - ja jos ei, niin mitä tyttö oikein vaati.
Olisi myös mahdollisuus, että Lily yksinkertaisesti pukisi ja lähtisi pois. Niin varmaan kävisikin.
”Osaan olla kiva kun haluan.”

[Agitha]

Lily, ja tavallaan myös Chetin, onneksi poika ymmärsi siirtyä seinän toiselle puolelle. Parempi sekin oli, kuin poistumisesta kieltäytyminen, tai tirkisteleminen. Tirkistelemisen varalta Lily tosin odotti hetken, ja varmisti, ettei Chet kurkkinut heidät erottavan seinän takaa.
Irrottamattaan katsettaan oviaukosta Lily kuivasi itsensä nopeasti, ja puki sitten pyjamansa ylleen. Hänen pyjamanhousunsa olivat vaaleanpunaiset, ja niissä oli lampaiden kuvia, mutta yöpaitanaan hän käytti vaihtelevaa t-paitaa tai toppia, sillä pyjaman yläosa oli kadonnut jonnekin (eikä Lily ollut kovin suuri vaaleanpunaisen ja söpöilykuvioiden ystävä). Tällä kertaa hänellä oli yllään musta, paksuolkaiminen toppi, joka oli venynyt hieman liian suureki yökäytössä.
"Voit tulla nyt", Lily ilmoitti. Hän tunsi olonsa huomattavasti paremmaksi nyt, kun hänellä oli jotain yllään. Toivottavasti Chet ei ollut onnistunut tirkistelemään hänen huomaamattaan.
Muistaessaan ponihännällä olevat hiuksensa Lily ryhtyi kiskomaan pampulaa irti hiuksistaan. Hän nukkui aina hiukset vapaina, vaikka se tarkoittikin joka-aamuista sotaa takkuja vastaan. Ponihännät olivat nukkuessa epämukavia, ja letti olisi kihartanut hänen hiuksiaan entisestään. Lily ei ollut erityisen kiintynyt loiviin laineisiin pitkän tukkansa latvassa.
Hiukset valahtivat alas pitkin selkää, ja tuntuivat kosteina inhottavan painavilta. Taas yksi hyvä syy leikata tukka lyhyeksi...
"Minä ajattelin mennä nukkumaan nyt", Lily sanoi sitten. "Ja en mielelläni huoli sinua viereeni."
Tosin ei Chet ollut hänen viereensä yrittänytkään päästä. Toistaiseksi...

[bubblegay]

Chet pysytteli piilopaikassaan - tai oikeammin näkösuojassaan - niin kauan, kunnes Lily ilmoitti, että hän voisi tulla pois. Se oli ihan mukavaa, sillä nyt tyhjät suihkutilat näyttivät aavemaisilta eikä hänen vilkas mielikuvituksensa kummitustarinoiden suhteen varsinaisesti parantanut asiaa. Kaikki jutut itsemurhan tehneistä oppilaista, jotka nyt vaeltelivat pitkin koulua aina vihaiseen siivoojaan vainosivat mieltä. Chet kääntyi siis samaan huonetilaan Lilyn kanssa harvinaisen helpottuneena ja virnisti sitten.

”Päättelin sen verran”, hän totesi, ja vaikka kuulostikin vitsailevalta, oli myös puoliksi vakavissaan. ”Hyvää yötä vai? Hylkäätkö minut näin julmasti?”
Tulisi olemaan täysin oma tehtävänsä suoriutua tyttöjen siivestä poikien siipeen ja omaan huoneeseen ilman, että kukaan huomaisi. Lilyllä koitos ei olisi läheskään niin rankka, sillä hänen matkansa oli lyhyempi. Ja hän oli tyttö. Söpö tyttö. Söpöt tytöt pärjäsivät aina.

”Ainakin oli viihdyttävää nähdä ilmeesi.”
Virne leveni hieman, mutta ei ilkeällä tavalla.

[Agitha]

Lily huokaisi.
"Hylkään minä", hän ilmoitti, ja kasasi vaatteet läjäksi syliinsä. Saman tien hän alkoi kuitenki tuntea huonoa omaatuntoa hyrkistä sanoistaa. Se johtui varmaan siitä, että oli jo myöhäinen ilta.
Lily asteli Chetin luokse, ja otti toisella kädellään paremman otteen vaatepinosta laskeakseen toisen kätensä Chetin olkapäälle lohduttavasti.
"En minä sinua hylkää", Lily selvensi, ja tunsi puhuvansa pienelle lapselle. Chet oli aivan väärillä jäljillä, jos kuvitteli hurmaavansa Lilyn avuttomuudella. "Menen nukkumaan. Huomenna minä näen sinut taas."
Se oli hyvin todennäköistä, tai ainakin Chet näkisin hänet.
Kommentille Lilyn ilmeesti Lily mulkaisi Chetia varoittavasti.
"Minulla on paljon kivoja ilmeitä, ja on paljon helpompiakin tapoja nähdä ne", hän vakuutti, ja kääntyi sitten ympäri mennäkseen nukkumaan.
"Hyvää yötä", hän huikkasi vielä ovelta, ja livahti sitten käytävään.
Lilyn tietämättä kello löi juuri silloin kaksitoista.

Lily oli jättänyt huoneensa oven auki, jotta pääsisi huoneeseensa ilman avaimia. Turha avainten kilisteleminen hidastaisi hänen matkaansa.
Viikonlopun kunniaksi Lilylla oli koko huone itsellään, sillä hänen huonekaverinsa oli mennyt kotiin pyhiksi. Lily oli taas päättänyt pysyä koululla, vaikka oikeastaan hän kaipasi jo kotiin.
Hän raotti huoneensa ovea, ja livahti pimeään huoneeseen sulkien oven perässään.

[bubblegay]

Lily katosi nopeasti sanottuaan ensin hyvää yötä. Chet odotti hetken paikallaan ja laski sekunteja. Hän ei halunnut riskeerata niin paljon, että ryntäisi ulos heti tytön perässä. Jos ulkona olisi joku, siinä tapauksessa hänkin olisi ongelmissa ja joutuisi potkituksi koulusta ja takuuvarmasti takaisin Japaniin. Ei, yksi hämärä sekä epämääräinen reissu tyttöjen suihkutiloihin keskellä yötä ei todellakaan tulisi riskeeraamaan hänen asemaansa Saint Walden'sin opiskelijana.

Kun Chet koki, että oli kulunut tarpeeksi kauan, hän liikkui sulavasti kohti pesutilojen ovea ja raotti sitä, vilkuillen ulos. Käytävillä ei näkynyt ketään, hyvä. Poika astui hitaasti ulos ja sammutti samalla valot perästään, sulkien oven hitaasti ja mahdollisimman hiljaa. Hän koitti kuunnella mahdollisten askeleiden varalta ja alkoi liikkua käytävällä varovasti.

Aluksi se toimikin. Tanssijana oleminen kehitti myös hiipimistaitoja, se oli huomattu. Mutta sitten, vielä tyttöjen siivessä ollessaan, Chet kuuli yhtäkkiä jotain hälyttävää: paljon pelkäämiään askeleita. Eikä mistään kaukaa, lähes toisesta siivestä, vaan läheltä, melkein kulman takaa. Hän säpsähti kauttaaltaan ja vilkuili ympärilleen paniikissa. Hän ei voisi tulla yllätetyksi täältä!
Ensimmäinen reaktio oli luonnollisesti piiloutua. Ja kun siihen oli mahdollisuus, oli se käytettävä. Chet huomasi, että Lilyn huoneen ovi oli aivan lähellä eikä toivottavasti lukossa. Hän puri huultaan ja pohti hetken: kuinka paljon väkivaltaa tulisi tapahtumaan, jos hän heittäytyisi sisään? Kuinka paljon Lily suuttuisi? Toisaalta, mitä tapahtuisi jos valvoja yllättäisi Chetin?

Päätös oli selvä. Kun askeleet lähenivät entisestään, poika otti muutaman gasellimaisen loikan, leväytti huoneen oven auki ja sujahti sisään, sulkien sen välittömästi perässään. Hän nojasi ovea vasten ja rukoili, että selviäisi hengissä.

[Agitha]

Lily hamuili pimeässä sängylleen, ja istahti sen laidalle. Hän nappasi kännykkänsä yöpöydältä, ja asetti siihen herätysajan. Kaikki kävi rauhoittavan normaalisti ja rutiininomaisesti, ja Lily oli juuri asettumaisillaan pitkäkseen, kun hänen huoneesa ovi kävi taas.
Lilyn ei olisi edes tarvinnut katsoa ovelle päin, ja silti hän olisi voinut arvata, mitä tapahtui. Chet loikkasi sisään, ja sulki oven perässään.
Lily veti syvään henkeä, ja nousi ylös sängyltään.
"Chet. Nyt ihan oikeasti!" hän älähti yrittäen pitää desibelitanonsa matalana yövartijan vuoksi. "Tuo menee jo liian pitkälle. Enkö minä saa edes nukkua rauhassa?"
Lilyn pitäisi todella muistaa lukita ovi perässään tästä lähin. Kukapa tiesi, kuinka pitkälle Chet olisi stalkkauksensa kanssa valmis menemään. Chet todella alkoi koetella rajojaan, eikä Lily ollut enää ollenkaan varma, oliko pojan käytös normaalia vai ei.
"Mitä sinä vielä haluay?" Lily kysyi epätoivoisena.
Samassa hänen huomionsa kuitenkin herpaantui.
Huoneen ovi oli hieman viallinen, ja usein jopa Lily unohti, että sitä piti nostaa hieman samalla kun sen lukitsi. Muuten se ei mennyt lukkoon, ja saattoi raottua satunnaisesti. Juuri niin kävi nytkin. Samalla kun ovi raottui hitaasti, Lily kuuli käytävästä yövartijan äänet. Jos vartija oli kuullut ääniä huoneesta ja huomaisi avonaisen oven, hän tulisi aivan varmasti tarkistuskäynnille!
Lily puri huultaan epäröiden hetken. Nopeasti hän tuli siihen tulokseen, että edes Chet ei ansainnut tulla löydetyksi tyttöjen päädyn makuuhuoneesta puolenyön aikaan. Mielessään kiroilleen Lily tarttui nopeasti Chetin käteen, ja kiskaisi tämän lähemmäksi sänkyä.
"Menen minun peittoni alle niin litteäksi kuin voit, ja minä teeskentelen nukkuvaa", Lily komensi äkkiä samalla kun syöksyi sänkyynsä, ja nosti peittonsa reunaa, jotta Chet pääsisi pujahtamaan sen alle.

[bubblegay]

Chet tajusi kyllä, kuinka friikiltä ja epätoivoiselta vaikutti. Ei ollut normaalia tunkeutua noin vain jonkun huoneeseen, mutta haastavat tilanteet vaativat haastavia tekoja. Onneksi Lily näytti punnitsevan asioita tarkemmin hetken ajan, sillä muuten Chet olisi varmaankin ollut suurissa ongelmissa. Huoneen ovi raottui itsestään, mikä sai hänet sävähtämään jossain syvällä selkärangassaan; valvojan askeleet kuuluivat lähistöltä, ja hetken Lily näytti siltä, kuin olisi ratkonut mielessään elämän tarkoitusta. (42, Chet huomautti heti mielessään. Kerrankin hän voitti matemaatikon.)

Häntä ei tarvinnut myöskään käskeä kahdesti, kun tyttö neuvoi häntä piiloutumaan peittonsa alle. Askeleet lähenivät, ja Chet olisi todennäköisesti hypännyt vaikka ikkunasta, jos joku olisi sanonut sen olevan paras vaihtoehto. Hän syöksyi Lilyn sängyn luo paniikissa ja painautui sille mahdollisimman matalaksi. Toivottavasti hiuksista ei tulisi ongelma.

Chet tunsi, kun Lily veti peiton hänen päälleen. Melkein samalla hetkellä hän myös kuuli oven aukenevan sekä jonkun kolmannen - varmasti valvojan - työntävän osan vartalostaan sisään. Poika veti henkeä ja lausui mielessään kaikki rukoukset kaikista uskonnoista, mitkä vain tiesi.

[Agitha]

Lily katsoi, että Chet painui niin littaan kuin taisi, ja heittäytyi sitten itse selälleen. Hän yritti epätoivoisesti asetella peittoa niin, ettei olisi heti selvää, että sen alla piilotteli toinenkin henkilö. Jos se kävisi ilmi, he olisivat oikeasti pulassa. Sen Lily tajusi vasta nyt, mutta oli aivan liian myöhäistä potkia Chetia pois peiton alta. Eikä se olisi reiluakaan.
Lily sulki silmänsä ja kääntyi hieman kyljelleen ikään kuin nukkuisi, ja vain muutaman sekunnin päästä hän kuuli oven raottuvan. Lily nukkui selkä ovelle päin, joten yövahti tuskin kiinnittäisi huomiota hänen kasvoihinsa, jotka eivät olleet aivan niin levolliset kuin oikeasti nukkuvalla. Hän tunsi vieraan ihmisen tuijotuksen selässään.
Lily kuuli vahdin seisovan ovella hetken. Hän ei viitsinyt avata edes silmiään, ja tunsi kiusallisen selvästi Chetin kehon lämmön peittonsa alla. Se tuntui tavallaan hassulta, sillä yleensä Lily varjeli nukkumatilaansa, eikä ollut tottunut olemaan muiden ihmisten kanssa samassa sängyssä.
Ovi narahti taas, ja tällä kertaa se loksahti kunnolla kiinni. Lily odotti hetken, ja kohottautui sitten hitaasti istumaan. Hän kiskaisi peiton pois Chetin päältä.
"Ja nyt sinä häivyt?" Lily ehdotti. Tuntui todella kummallista löytää Chet Lilyn peiton alta, vaikka itsehän Lily oli Chetin sille yllyttänyt.

[bubblegay]

Chet pidätti hengitystään, kun hän aisti valvojan ovella. Viimeisenä hänen prioriteettilistassaan oli tulla huomatuksi tällaisessa tilanteessa. Nyt tilanne olisi melkeinpä pahempi kuin tulla löydetyksi tyttöjen siiven käytävältä; hänhän oli tytön sängyssä, ja rikkoi näin ulkopuolisen silmin vielä useampaa sääntöä kuin muuten. Hetken vahti vain seisoi ovella ja ilmeisesti tuijotti Lilyä; sitten ovi narahti ja painui kuuluvasti kiinni. Chet päästi helpottuneen uloshengityksen.

Ei kestänyt kauaa, kun Lily kiskaisi peiton hänen päältään. Tanssija hymyili anteeksipyyntävästi ja kohottautui istumaan, nousten sitten sulavalla liikkeellä ylös.
”Sori?” hän ehdotti, aivan kuin anteeksipyyntö hyvittäisi koko kuvion. ”Mutta muuten olisin jäänyt kiinni käytävällä. Öitä.”
Ei hänen olisi tarvinnut edes selittää tekojaan, mutta jostain syystä se vain tuntui oikealta toimintatavalta.

Chet siirtyi hiippaillen oven luo ja raotti sitä hieman painaessaan kätensä kahvalle. Käytävällä ei näkynyt nyt ketään, ja valvojan askeleet kuuluivat jossain kaukana. Hän avasi ovea juuri ja juuri niin, että mahtui luiskahtamaan ulos, ja sulki sen sitten perässään. Poika ei katsonut taakseen kahdeksi, vaan alkoi suorittaa matalana kuljettua, hiipimisen ja säpsähdyksen yhteisvaikutuksesta mielenkiintoista liikesarjaa kohti poikien siipeä.

// eeeend \o/ ellet sitten haluu vielä vetää jotai päätösvuoroa mutta anyways //