Yökyöpeli

[Agitha]

Celia katsoi veljeään hetken epäillen. Ephramin lupauksiin saattoi yleensä luottaa, mutta voisiko hän luottaa veljeensä tässä tapauksessa? Voisiko hän olla varma, että Ephram ei kertoisi kenellekään, ei vaikka olisi pakko?
"Lupaa", hän vaati. Hänen olisi saatava kuulla Ephramin suusta, että tämä lupaisi. "Vaikka mikä olisi, et saa kertoa kenellekään."
Celia tiesi ampuvansa hieman yli, mutta hänen oli oltava tarpeeksi varma. Ja jos Ephram rikkoisi lupauksensa, niin hän todella suuttuisi. Hän kestäisi melkein mitä tahansa muuta, mutta tämä ei saisi paljastua!
Tehtytään varmaksi, että Ephram pitäisi lupauksensa, Celia nyökkäsi vaisusti. Jos Ephram todella kestäisi kuulla, hän kyllä kertoisi. Ei hänellä ollut mitään muuta vaihtoehtoa.
"Mitä haluat tietää?" hän kysyi väsyneesti.
Celia tunsi olonsa uupuneeksi, ja oli valmis kertomaan lähes mitä vain. Hän ei vain tiennyt, mitä puhuttavaa asiasta olisi. Halusko Ephram, että hän kertoisi veljelleen aina, kun hän satutti itseään? Sitä hän ei tekisi. Eikä hän lopettaisi. Mutta ehkä hän voisi teeskennellä, edes hetken.

[Fairytaler]

Ephram lupasi. Hän teki sen pikemminkin velvollisuuden tunnosta, kuin rakkaudesta, mutta hän lupasi. Hän olisi tahtonut tehdä siitä lopun sillä hetkellä. Hän olisi tahtonut juosta heti kertomaan kenelle tahansa, vaikka professori Wilsonille. Hän luultavasti tiesi niistä asioista enemmän kuin kukaan.
"En kerro", hän huokasi sitten raskaasti, tuntien, että sanoillaan ikään kuin antoi siunauksensa Celian salaisuudelle. Sitten hän katsoi Celiaa surullisesti, kun tämä lupautui kertomaan, mitä hän tahtoi kuulla. Ephram mietti hetken ja sanoi sitten hitaasti ja matalasti:
"Kaiken ja en mitään. Tahdon tietää, miksi, miten, kuinka kauan ja kuka muu tietää, mutta... en silti ehkä tahdo kuulla sitä. Anteeksi Celia. Minusta vain tuntuu, että olen ollut huono veli. En ole huomannut aiemmin, etkä sinä ole kertonut aiemmin. Olen pahoillani, ettet ole voinut luottaa minuun.."
Poika katsoi sisartaan alakuloisena ja puraisi sitten huultaan, osaamatta taaskaan sanoa enempää. Hänestä tuntui, että kaikki sanat olivat syöpyneet pois hänen mielestään ja se koko valheiden verkko, jonka varaan hän oli elämänsä rakentanut, kun ei parempaakaan ollut tarjolla oli romahtanut kertaheitolla niin alas, ettei sitä saataisi enää koskaan pystytettyä uudelleen.
"Lupaa minulle, että kerrot, jos jokin menee vikaan tai.. tai jos sinulla on oikein paha olo. Anteeksi jos vaadin liikaa, mutta tahdon että tiedät, että olen... olen tässä, sillä vaikka mitä tapahtuisi, olen veljesi".

[Agitha]

Celia katseli hetken kämmeniään, ja mietti.
"Ehkä on parempi, että en kerro mitään", hän sanoi sitten. Oikeastaan turhien yksityiskohtien kuvaileminen olisi aika turhaa. Mitä Ephram niillä tiedolla tekisi? Huolestuisi ja sättisi itseään lisää? Sitä Celia ei halunnut. Hän halusi, että kaikki unohtuisi, ja jatkuisi, kuten pitää. Hän ei halunnut, että Ephram potisi syyllisyyttä Celian ongelmien vuoksi.
Celia huokaisi. Lupaaminen ei ollut kovin helppoa, mutta hän tiesi, että hänen olisi luvattava Ephramille. Ephramkin oli luvannut hänelle. Sitäpaitsi Ephram kuolisi huolesta, jos hän ei lupaisi.
"Minä... Minä lupaan", Celia sanoi.
Tarkoittiko tämä sitä, että hänen oli kerrottava Ephramille joka kerta, kun hän viilsi? Halu viiltää tuli yleensä niin äkkiä ja automaattisesti, että ei Celia ehtisi kertoa sitä ennen. Miksi se olisi tarpeellista?
Ja mitä Ephram tarkoitti pahalla ololla? Celia ei tuntenut oloaan yleensä pahaksi, paitsi nyt. Mutta jostain syystä hän halusi viiltää, etenkin epäonnistuttuaan jossakin. Ehkä se oli jotenkin liitettävissä masentumiseen, mutta Celia ei tuntenut olevansa masentunut. Hän tunsi olevansa normaali ja terve, paitsi että hän viilsi.
Ephramin viimeiset sanat liikuttivat Celiaa. Kyllähän hän sen oli tiennyt, mutta silti tuntui hyvältä kuulla veljen sanovan niin. Hän tiesi, että Ephram oli viimeinen ihminen maailmassa, joka hylkäisi hänet. He olivat aina olleet yhdessä, ja tulisivat varmasti olemaan.
Celia hymyili vaisusti, ja oli jo lopettanut itkemisen.
"Mm. Kiitos", hän sanoi.

[Fairytaler]

Ephram nyökkäsi Celian päätökselle olla kertomatta mitään. Sen hän ymmärsi, vaikkei mitään muuta tajunnutkaan. Hän arveli, että Celia uskoi lunastaneensa lupauksensa ja niin se kai olikin, koska Ephram ei ollut kysynyt mitään.
"En minä halua, että tunnet olevasi vastuussa minulle mistään. Haluan vain, ettet mene liian pitkälle, ethän?" Ephram sanoi lopulta pitkältä tuntuneen hiljaisuuden päätteeksi. Hän tiesi, ettei Celian tilanne ollut hänen syytään, mutta jotenkin hän silti palasi aina syyttämään siitä itseään. Jos hän vain olisi nähnyt sen aiemmin. Jos hän olisi kuunnellut, katsellut ja ehkä... niin ehkä itsekin puhunut asioistaan. Mutta ei. Hänen oli pitänyt olla itsekäs ja sulkea kaikki muu ulkopuolelle. Kaikki. Kaikki... kaikki...

Ephram huokasi ja vilkaisi kelloa. Hän todellakin tahtoisi puhua ja olla Celian luona koko sen yön tai pidempäänkin, mutta väsymys painoi päälle ja seuraavana päivänä olisi tehtävää. Olisi koulua. Olisi osattava vastata muihinkin kysymyksiin, kuin mitä sisaresi tekee vapaa-ajalla.

[Agitha]

Celia olisi tahtonut kysyä, mitä tarkoitti "liian pitkälle". Tarkoittiko Ephram itsemurhan tekemistä? Asia jäi mietityttämään Celiaa hetkeksi. Hän oli ajatellut itsemurhaa, mutta niin olivat varmaan kaikki ihmiset. Se kävi hänen mielessään aika usein, mutta vakavissaan hän ei ollut sitä harkinnut. Siitä Ephramin ei kannattaisi olla huolissaan.
Celia tyytyi kuitenkin vain nyökkäämään. Ehkä itsemurha oli liian raskas puheenaihe tähän tilanteeseen.
Celia huomasi Ephramin vilkuilevan kelloa. Celia ei edes tietänyt mitä kello oli, sillä hän oli herännyt kesken unien poikien käytävästä, eikä hänellä ollut kelloa mukanaan. Kellohan saattoi olla vaikka yli kolme!
Celia mutristi suutaan vähän huolissaan. Heidän täytyisi nukkua, koska huomenna (tai tänään?) olisi herättävä kouluun, ja opittavakin jotain, mutta hän ei halunnut lähteä.
"Voinko nukkua yön täällä?" hän kysyi. Se ei varmaankaan häiritisi ketään, sillä Ephramin huonekaveria ei näkynyt. Tosin vastakkaisen sukupuolen luona nukkuminen oli ehdottomasti kielletty, mutta Celia arveli, että he pääsisivät pälkähästä. Jos he jäisivät kiinni, he voisivat selittää olevansa sisaruksia, ja mahdollisesti keksiä jonkin peitetarinan. Aamulla ennen herätystä Celia voisi hiippailla takaisin huoneeseensa, ja jos yövahti kysyisi asiasta, hän sanoisi, että hän kävi vessassa.

[Fairytaler]

Ephram katsoi Celiaa hieman huolestunena ja nyökkäsi, kun tämä kysyi, sopisiko hänen viettää yö siellä. Ephram ei nähnyt mitään syytä miksei ja todellisuudessa se oli hänestä ainoa järkevältä tuntuva ratkaisu sillä hetkellä. Tällaisen tapauksen jälkeen hän todellakin tahtoi pitää sisarensa lähellään. Niin vähän kuin he puhuivatkin, he silti rakastivat toisiaan, tai ainakin Ephram saattoi sen omalta osaltaan sanoa. Hän ei tosin tiennyt, saattoiko sanoa rakastavansa, jos ei edes voinut puhua. Miksi sen piti olla niin vaikeaa? Ephram silitti nopeasti Celian hiuksia ja nousi seisomaan ja käänsi selkänsä tälle. Hän taivutti päätään hiukan taaemmas ja hieraisi kasvojaan. Hän ei tiennyt, miten siskoon nyt pitäisi suhtautua. Niin kuin sellaiseen, joka aikoi tehdä itsemurhan vai...
"Celia? Ethän sinä.. oletko sinä..?" Ephram yritti, mutta sanat tarttuivat hänen kurkkuunsa, eikä hän voinut jatkaa. Hän kääntyi takaisin Celian suuntaan ja toivoi, että tämä ymmärtäisi hänen kysymyksensä ilman, että hänen tarvitsisi viedä sitä loppuun asti.

[Agitha]

Celia katsoi veljeään kysyvästi. Hänellä kesti hetki tajuta, mitä Ephram todennäköisesti tarkoitti. Sitten hän puisteli päätään.
"En", hän vastasi, ja hymyili vähän. Toivottavasti se riitti. Celia arveli, että olisi turhaa ruveta kertomaan hänen monimutkaisesta suhtautumisestaan itsemurhaan. Eikö olennaisinta ollutkin, että hän ei aikonut tappaa itseään? Eihän Ephramin tarvinnut tietää muuta?
"Ei tämä liity itsemurhaan mitenkään. Tämä on ihan eri asia", hän vakuutti vielä.
Celiakin nousi lattialta, ja istui taas Ephramin sängyn laidalle.
"Mitä kello on?" hän kysyi. "Haluatko jo käydä nukkumaan?"
Celia oli sitä mieltä, että asia oli jo loppuun käsitelty. Hän kyllä mielellään juttelisi Ephramin kanssa, mutta ei enää tästä aiheesta. Celia halusi odottaa ainakin aamuun, että kykenisi käsittelemään asioita vähän selkeämmin. Vasta sitten hän voisi muodostaa mielipiteen siitä, mitä hän ajatteli kiinni jäämisestä. Iltaisin kaikki tuntui aina niin suurelta, ja tunteet olivat pinnassa, ettei järkevä ajatteleminen oikein onnistunut.
"Nukutaanko vierekkäin?" Celia kysyi sitten. He olivat joskus pienenä nukkuneet niin useinkin. Viimevuosina se tapa oli luonnollisesti unohtunut.

[Fairytaler]

Ephram nyökkäsi ja huokasi helpottuneena. Hänen sydämensä oli takonut hänen odottaessaan vastausta, mutta nyt se rauhoittui, sillä pahin pelko oli mennyt ohi. Hän oli kiitollinen siitä, etteivät Celian asiat kuitenkaan niin huonosti olleet, vaikka ne tietysti huonosti olivatkin. Vieläkään Ephram ei voinut käsittää, miksi kaikki oli päässyt niin pitkälle, mutta hän tiesi, aivan kuten Celiakin ilmeisesti, ettei sitä kannattanut enää illlalla miettiä. Sitten hän vlkaisi Celiaa ja kohotti kulmiaan hiukan.
"Kello on melkein neljä. Meidän varmaan kannattaa mennä nukkumaan", Ephram hymähti ja asteli sitten vuoteensa luo istahtaen Celian viereen. Sitten sisko kysyi sen, mitä hänkin olisi tahtonut kysyä ja myöntyi sisarensa ehdotukseen.
"Sitä me emme olekaan tehneet pitkään aikaan", hän sanoi rauhallisesti ja vaikeni sitten jälleen.

[Agitha]

Kun Celia kuuli, että kello oli jo melkein neljä, hän päätti, että oli aika käydä nukkumaan. Hän oli jo muutenkin varmaan herättänyt Ephramin kesken unien, ja vaikka häntä ei väsyttänytkään, veljeä varmasti väsytti. Sitäpaitsi aamulla pitäisi herätä ennen seitsemää, etenkin jos Celia aikoisi luikkia omaan huoneeseensa yövartijan huomaamatta, joten olisi paras saada edes muutaman tunnin yöunet. Ephramin kanssa Celia varmasti ainakin nukkuisi, eikä lähtisi taas vaeltelemaan.
Celia kierähti ympäri, ja konttasi Ephramin sängyn toiseen päähän. Hän livahti peiton alle, veti sen korviinsa, ja katsoi veljeään iloisesti hymyillen.
"Väsyttääkö jo?" hän kysyi.
Hän kierähti kyljelleen. Celia jaksaisi kyllä vielä jutella, mutta hän arveli, että olisi paras käydä jo nukkumaan.

[Fairytaler]

Ephram katsoi sisartaan huvittuneena, kun tämä muitta mutkitta asettui taloksi hänen vuoteeseensa ja teki sitten seuraa tälle. Hän painautui kyljelleen ja laski päänsä tyynyyn. Häntä väsytti hirvittävästi, mutta jostain syystä hän ei tahtonut nukkua. Ei lainkaan. Se kuitenkin tuntui parhaalta ajatukselta mitä oli ja siksi hän mumisi jotakin epämääräistä vastaukseksi Celialle. Kai sitä pitäisi nukkua, ettei seuraavana aamuna olisi aivan nuutunut, vaikka todennäköisesti unista ei tulisi kovin hyvät. Ephram sulki silmänsä ja toivoi vielä kerran, että se kaikki olisi ollut vain pahaa unta. Sitten, vetäen peiton paremmin ylleen hän veti syvään henkä ja lopulta nukahti.