Muodikkaasti myöhässä

[bubblegay]

Laatikkokanto voisi toimiakin. Chet kallisti päätään ja kurtisti kulmiaan miettivästi, kuvitellen olevansa MacGyver tai arkkitehti tai... no, joku, jolla oli jonkinlaista tekemistä laukkujen kantoasentojen kanssa.
”Onko sinulla mitään särkyvää siellä?” hän kysyi uteliaasti. ”Ettei hajoteta mitään, vahingossakaan.”
Tosin, tuskin Lily ehdottaisi kantotyyppiä, jos tietäisi, että siitä voisi seurata jotain ikävää. Tyttö ei vaikuttanut tulevan järjenjuoksultaan ihan jälkijunassa - hänhän oli koulussakin korkean keskiarvonsa takia. Chet pysähtyi, jotta asennonvaihto sujuisi luontevammin - ja vaikka he eivät sitä vaihtaisikaan, hänen kätensä sijoittumiskulmasta alkoi pikkuhiljaa tulla todella kivulias ja... no, vääntynyt.

”Joten, et ole ollut täällä siis vähään aikaan”, hän huomautti, kun muisti Lilyn kertoneen historiaansa. ”Kuinka kauan sitten olit täällä ennen kuin lähdit? Olen tavannut joitakin, jotka ovat olleet ihan varhaisteini-iästä asti, toiset taas tulevat vasta joskus 19-vuotiaina.”
Chet ei ollut ehkä paras puhumaan, sillä hän oli itse kahdeksantoista ja aloittanut koulussa vasta. Mutta se auttaisi häntä tulevaisuudessa.

[Agitha]

"Ei. Soitin, ja sellaista, mutta kyllä vaatteet pehmustavat tarpeeksi, ettei mikään hajoa. Eiköhän kaikki särkyvä ole joka tapauksessa jo särkynyt, kun laukku putosi rappuset alas", hän totesi. Ehkä laukku olisi vähän helpompi kantaa kahdestaan, jos he kantaisivat sitä vaakatasossa.
"Jos käännetään kolmannella?" Lily ehdotti. "1... 2... 3...", hän laski taas, ja keskittyi sitten kääntämään laukun vaakatasoon Chetin avustuksella.
"No en", hän vastasi Chetin kysymykseen. "Tässähän oli kesäloma, ja muuten olen ollut sairaslomalla. Kuten huomaat, tulin kouluun vasta nyt."
Laukkua oli tosiaan helpompi kantaa vaakatasossa, kun sormet ja käsivarret saivat vähän levätä. Nyt tosin tasapaino oli vielä tärkeämpi, ja Lily oli huomattavasti lyhyempi kuin Chet. Laukku oli vähän kallellaan, ja Lily joutui todella kantamaan puolet laukun painosta.
"Tulin tänne jo 14-vuotiaana, kun olin suorittanut peruskoulun,eli oikeastaan niin nuorena kuin mahdollista", Lily kertoi. Hän oli päässyt peruskoulusta kaksi vuotta muita nopeammin, sillä hän oli jättänyt pari luokkaa välistä. Saint Walden'siin tosin oli mahdollista päästä ilmankin peruskoulun päästötodistusta, jos oli muuten kouluun kelpaava. "Eli opiskelen täällä periaatteessa kolmatta vuotta, mutta oikeastaan kurssien määrän perusteella olen toisen vuoden opiskelija. Joudun olemaan aika paljon pois, ja vaikka voinkin opiskella koulun ulkopuolellakin, en voi tenttiä kaikkia kursseja." Lilyn koulussakäynti oli aina ollut aika monimutkaista, sillä välillä hän oli muita reilusti edellä ja joskus taas jäljessä poissaolojensa vuoksi. Saint Walden's oli siitä hyvä koulu, että se otti tehokkaasti huomioon oppilaidensa erityistarpeet. Lilylla ei ollut ollut esimerkiksi lainkaan ongelmia saada vapautusta liikunnasta.
"Oletko tykännyt olla täällä?" Lily kysyi sitten. Eiköhän Chet koulusta pitänyt, sillä melkein kaikki oppilaat pitivät koulusta. Oli silti ihan hauska kysyä.

[bubblegay]

Chet koitti kannatella laukkua niin paljon kuin mahdollista, sillä Lily tuntui olevan häntä varmaan kuusi metriä lyhyempi. Se oli kyllä runsasta liioittelua, sillä Chet ei ollut kuutta metriä pitkä, mutta siltä kyseinen välimatka tuntui. Laukku liukuisi kohta tytön päälle tai tämä joutuisi kantamaan sitä liikaakin.
14-vuotiaana. Chet kohotti kulmiaan tiedolle; hän oli tavannut muutaman tapauksen, jotka olivat olleet Saint Walden'sissa pienen ikuisuuden, ja tässä tuli ilmeisesti yksi lisää. Chet ei ollut koskaan ollut niin pitkää aikaa samassa koulussa. Lapsena hän oli vaihtanut useamman kerran ala-astettaan, yläasteella kahdesti. Lukioaika taas oli tasapainotellut tanssikoulun tienoilla.
”Kuulostaa monimutkaiselta”, hän hymisi ja kallisti päätään miettivästi. Monimutkainen olikin oikea sana kuvaamaan Lilyn koulunkäyntiä.

Kysymys Chetin omasta koulukäynnistä sai pojan virnistämään lievästi.
”Totta kai! Tai, en ole ainakaan nähnyt vielä ketään, joka kauheasti valittaisi täällä olosta. Täällä on viihtyisää, vaikka paikka onkin pieni.”
Hän oli nauttinut Walden'sissa olostaan täysin rinnoin. Olo oli paljon vapaampi kuin aikoihin; jonkin aikaa Chet oli katunut lähtöään Britanniaan, mutta tässä koulussa katumus oli haihtunut.
”Jos olet noin paljon poissa, niin osallistutko paljon kouluajan ulkopuolisiin aktiviteetteihin?” Chet kysyi uteliaasti. ”Oletko tulossa tervetuliaisjuhliin? Nehän ovat ihan kohta.”
Totuus oli, ettei hänellä ollut vieläkään paria. Pakkoparitus ei kuulostanut kovin kamalalta, onneksi - kaikki ne, joita Chet ehdottomasti halusi vältellä, olivat jo ilmoittaneet saaneensa parin. Luojan kiitos.

[Agitha]

"Joskus", Lily sanoi. "Jos satun olemaan koulussa silloin, eikä niitä pidetä viikonloppuna. Käyn viikonloppuisin kotona", hän kertoi.
Hän jäi miettimään Chetin kysymystä tervetuliaisjuhlista. Ensimmäisenä vuotenaan Lily ei ollut päässyt juhltiin, mutta viimevuonna hän oli käynyt siellä. Hän ei muistanut edes partnerinsa nimeä, sillä hän oli suostunut ensimmäisen pojan pariksi, joka häntä pyysi. Hän ei ollut ollut kiinnostunut kenestäkään, joten hän oli päätellyt, että parilla ei niinkään olisi väliä. Poika oli Lilyn muistin mukaan lähtenyt koulusta sinä samana vuonna.
"En tiedä. Olen silloin koululla, mutta en ole oikeastaan ajatellut. Onko siellä tänä vuonnakin paripakko?" hän kysyi.
Lilylla ei ollut mitään juhlia vastaan, vaikka hän ei yleensä juhlinutkaan kovin riehakkaasti. Hänen terveytensä ei kestänyt alkoholia tai rajua tanssimista, mutta juhliminen oli silti joskus ihan hauskaa.
Lily katsoi Chetiä vähän arvioiden. Aikoisiko poika pyytää häntä juhliin? Periaatteessa Lily voisi noudattaa samaa tekniikkaa kuin viime vuonna, ja lähteä taas ensimmäisen häntä pyytävän matkaan. Ja Chet ei vaikuttanut niin kovin pahalta tyypiltä. Ja oli mahdotonta, että poika olisi tässä ajassa ehtinyt ihastua häneen, joten hän olisi siinäkin mielessä sopiva pari. Jos he menisivät kavereina, Lily päätti suostuvansa. Mutta vain jos Chet pyytäisi.
"Hei, me ollaan huoneella", Lily sanoi, ja pysähtyi. Hän epäröi hetken, ja mietti mitä tekisi laukulleen, jotta voisi kaivaa huoneensa avaimen esiin koulupukunsa taskusta. Sitten hän kyyristyi vähän, ja päästi oman puoliskonsa laukusta putoamaan maahan.

[bubblegay]

”Jep”, Chet vastasi paripakkokysymykseen ja irvisti. ”Jos et ilmoita itsellesi paria, ne valitsevat sinulle satunnaisella jonkun koulun oppilaista.”
Hänkin päästi varovasti irti laukusta, kun Lilykin teki niin. Tyttö ilmeisesti etsi avaimiaan tai jotain, ja tämä antoi Chetille hetken aika käydä läpi senhetkinen tilanne. Hänellä ei sillä hetkellä ollut ketään, jota pyytää pariksi, mutta ajatus pakkoparituksesta ei houkutellut tai hirvittänyt. Mieleen alkoi kuitenkin hiipiä ajatus, että hän joutuisi silti yhteen jonkun kanssa, jonka seurassa ei yksinkertaisesti osannut olla. Entä sitten? Juhlista tulisi hirveät. Nyt hänellä olisi sentään pieni mahdollisuus. Jos Lily kieltäytyisi, hän voisi vain jatkaa elämäänsä ja odottaa, kenen kanssa päätyisi pariksi.
”Hei”, hän huikkasi ja hymyili viattomasti, ”haluatko tulla parikseni sinne? Tervetuliaisjuhliin siis. Kaverilinjalla tietenkin, mutta en tiedä yhtään, kenen kanssa minut pakkoparitetaan. Lievästi hirvittävä ajatus.”

Joko Lily kiljuisi kauhusta ja löisi häntä tai kieltäytyisi kylmästi. Tai suostuisi. Chet toivoi, ettei tämä saisi väärää kuvaa ja erehtyisi luulemaan, että hän oli limainen hyypiö, joka halusi enemmänkin kuin kaveruutta. Chetin deittailuprosentti oli sillä hetkellä nolla ja poika oli tyytyväinen asiaan.

[Agitha]

Lily sai huoneensa oven avattua. Hän työnsi matkalaukkunsa sisään keskelle huoneen lattiaa, ja palasi sitten Chetin luokse.
Chet todella pyysi hänet kanssaan juhliin. Ja tajusi vielä korostaa, että vain kaverimielessä. Aika hyvin arvattu, tai sitten Chet todella luki ihmisiä taitavasti. Onneksi Lilylla ei ollut mitään piiloteltavaa. Oikeastaan oli ihan mukavaa, että joku ainakin vaikutti ymmärtävänä häntä. Ehkä hänen ei taas tarvitsisi kärsiä väärinkäsityksistä ja ties mistä.
"Okei", hän sanoi, ja hymyili. "Voin minä tulla. Haluatko tulla hakemaan minut täältä joskus vähän ennen niiden alkua? Alkavatko ne taas kuudelta?" hän kysyi.
Yleensä koulun juhlat olivat alkaneet kuudelta, joten eiköhän tämäkin.
Lily ei tuntenut Chetiä kovinkaan hyvin, mutta arveli, ettei Chet ollut parina pahimmasta päästä. Ainakin hän vaikutti ihan seuralliselta, ja tajusi selvästikin ainakin jotain tyylin päälle, joten todennäköisesti hän tulisi myös asiallisesti pukeutuneena.
"Minä en tosin voi juhlia kovin riehakkaasti", hän päätti varoittaa, vaikka se oli ehkä vähän tarpeetonta. "Tiedät varmaan, että eivät koulun alkoholittomat juhlat alkoholittomana pysy."
Lily huomasi miettivänsä jo, mitä laittaisi päälleen. Ei niinkään sillä haaveilevalla tavalla, kuten useimmat juhliin osallistuvat tytöt, vaan aidosti huolissaan. Juhlissa oli pukukoodi, mikäli hän oli oikein ymmärtänyt.

[bubblegay]

”Loistavaa”, Chet virnisti, kun Lily vastasi myöntävästi. ”Taisit pelastaa iltani. Juhlat alkavat kuudelta”, hän vastasi. Niin ainakin oli sanottu, ja ellei Chetiä vastaan oltu jostain syystä perustettu yleistä hateclubia, kyseessä oli varmaankin sula totuus. Jotkut varmaan aikoivat olla muodikkaasti myöhässä koko tapahtumasta, mutta se tuskin muutti alkavaa kellonaikaa.
”Voin tulla hakemaan sinut täältä. Varmaan aika lyhyellä varoitusajalla, voin jo kuvitella, millaisessa kriisissä ja hullunmyllyssä koko asuntola on silloin”, poika sanoi ja irvisti mielikuvalle. Mekoissa ja pyyhkeissä pyöriviä, meikkaavia ja hysteerisiä tyttöjä, hikoilevia ja hermostuneita poikia ja niitä satunnaisia, jotka päättivät aloittaa illan alkoholiosuuden jo silloin.

”Ei se mitään”, Chet naurahti, kun Lily sanoi, ettei voinut juhlia kovin riehakkaasti. ”En minäkään mikään varsinainen bilehile ole.”
Hän saattaisi löytää itsensä silti terästetyn boolin luota, mutta nykyisin Chet tunsi suurin piirtein rajansa ja sen, mihin ne kannatti vetää.
”Eli se on sovittu, vai? Ja pärjäät myös tästä eteenpäin?”
Lilyllä oli kuitenkin kasa laukkuja odottamassa jossain. Tyttö todella osasi herättää ihmisissä suojeluvaiston, vaikka Chet liikkuikin puhtaasti kaverimielessä.

[Agitha]

"Okei. Yritän olla valmiina ajoissa", Lily sanoi kohteliaisuuden vuoksi, vaikka tiesi vallan mainiosti olevansa valmis muutamassa minuutissa, jos niikseen tuli. Juhlia varten hän jätti yleensä hiuksensa auki, ja pukeutui johonkin yksinkertaiseen ja asialliseen. Meikkiä hän ei käyttänyt edes juhlatilaisuuksissa.
"Se on sovittu", Lily sanoi, ja virnisti. "Ja pärjään kyllä", hän lisäsi vielä. Hänellä ei ollut enempää kantamuksia, sillä hänen vaatevarastonsa ei ollut niin suuri, kuin monilla koulun tytöistä.
Hän seisoi hetken huoneensa oven suussa tietämättä mitä tässä vaiheessa kuului sanoa. Toivoa, että juhlista tulisi mukavat? Kiittää kutsusta?
"Nähdään sitten", hän sanoi, ja hymyili.
Jostain syystä Lilylla oli sellainen tunne, että juhlista saattaisi tulla ihan mukavammat. Ainakin mukavammat kuin viimevuonna.

//Vois lopettaa tähän ja siirtyy juhliin. : D Tietty jos haluut sanoo vikat sanat, ni siitä vaan.//