Elektroniikan ihmelapset

[Darcy]

Jocey virnisti leveästi Lilyn sanoille raksamieheksi opiskelusta. Selitys olisi ollut suhteellisen uskottava, jos ei olisi nähnyt Lilyä kertaakaan. Ulkonäkönsä perusteella tämä ei sopisi ollenkaan rakennusalalle, eikä kukaan varmasti ensimmäisellä silmäyksellä olettaisi tytön osaavan kytkeä ja ties mitä muuta.
"Hei mehän sovittiin jo, että minulla on lupa tähän", hän muistutti. Tarvitsiko rehtorilta kaikkeen kysyä lupaa, luulisi että omat luvat riittivät. Hän nyökkäsi Lilyn kehuille ja katsoi, kuinka tyttö kyyristyi television eteen ja tarkisti jalan suoruuden. Ilmeisesti käden ojennus ei ollut herättänyt Lilyssä minkäänlaista pakollista tarvetta ojentaa omaa kättään - kuten useimmat naispuoliset ihmiset tekivät, kun joku kättään tarjosi -, vaan tämä iskikin hänelle piuhat kouraan. No, mikäs siinä. Jocey irvisti tytön sanoille ja puisti hieman päätään, kun tämä etsi ohjekirjan käsiinsä.

"Ohjekirjat ovat naisia varten", hän totesi ykskantaan ja raastoi johtojen päällä olevat muovikääreet pois, alkaen suoristella niitä koko pituuteensa. Liitännät eivät olleet niin monimutkaisia, kuin monet luulivat. Kyllä niistä pitäisi pystyä selviytymään ilman, että seurasi jokaista liikettä nenä kiinni ohjekirjassa, jottei vain iskisi huti.
"Ennen vanhaan urheus todistettiin kaksintaistelussa, nykyään televisiota kytkemällä", hän puhahti. "Voi niitä aikoja..."
Saatuaan johdot suoriksi Jocey kiersi television taakse ja kumartui alas, etsiskellen sopivia liitännäisiä piuhoihin. Onneksi johdot olivat sen verran pitkiä jokainen, että ne ylttäisivät helposti pistorasiaan, joka oli isketty ikävästi sen verran kauas televisiopöydästä, että vanha televisio oli tarvinnut avukseen jatkojohdon.
"Okei, aloitetaanpas", Jocey sanoi ja siristi hieman silmiään, valiten ensimmäisen uhrinsa. Tämä muistutti hieman palapeliä. Hetken pohdinnan jälkeen hän sijoitti virtajohdon mitä ilmeisimmin oikealle paikalle. Piuhat voisi kiinnittää pistorasiaan sitten kun ne kaikki olivat turvallisesti kiinni televisiossa.

"Oletko muuten nähnyt Chetiä tai Cassia hetkeen?", hän kysäisi ohimennen, tutkiskellen samalla tiiviisti edessään olevaa johtojen sekamelskaa. Hän oli nähnyt ensimmäiseksi maininut viimeksi tänä aamuna, mutta silloinkin vain nopealla silmäyksellä - ilmeisesti juorut hänestä ja Lilystä eivät lämmittäneet huonetoverin mieltä. Ja Cass.. No, oli sanomattakin selvää, että tämä vältteli häntä. Jocey kohautti itsekseen olkiaan ja etsi käsiinsä seuraavan johdon. Mitä yrmyämistä näillä kahdella oli hänen ja Lilyn suhteen? Hehän vain viettivät aikaa keskenään ja nauttivat siitä. Mikä siinä oli niin väärin?

[Agitha]

"Älähän nyt, urhea ritarini. Johtojen suoristaminen on kaksintaisetu. Se on sota elektroniikan valmistajia ja ohjekirjoja vastaan. Kannattaa taistella hyvän asian puolesta", Lily selitti johtoja suoristelevalle Joceylle katse kiinni ohjekirjassa. "Ja tässä on voiton salaisuus", hän jatkoi, ja heilutteli ohjevihkosta käsissään.
Tasapuolisuuden nimeen Lily päätti antaa Joceylle mahdollisuuden yrittää asentaa televisiota itse. Hän piti ohjekirjaa kämmeniensä välissä ikään kuin panttivankina, ja katsoi tarkkaan, miten Jocey pärjäsi.
"Hmm... Paha sanoa. Yleensä minä en näe Chetia, mutta hän näkee minut", Lily vastasi Joceyn kysymykseen. Jocey ei vaikuttanut mustasukkaiselta tyypiltä. "Viimeaikoina hän on tosin melkein murjottanut minulle. On tietysti ikävää, jos olen loukannut häntä jotenkin, mutta onhan tämä helpotus."
Chetin huonekaverina Joceylle luulisi olevan selvää, miksi Chetin mahdollinen murjottaminen oli hänelle helpotus.
"Cass ei taida olla ihan niin paha kuin Chet, vai mitä?" Lily kysyi sitten virnistäen, ja vilkaisi Joceyta. "Veikkaan että hän on liian ylpeä sellaiseksi fanipojaksi. Onko hän muuten edelleen vihainen sinulle?"
Luultavasti oli. Cass oli näyttänyt todella murtuneelta, kun Jocey oli torjunut hänet.
"Ajattelepa muuten, miten hassua. Meillä molemmilla on aasialainen fanipoika, joka on saanut meiltä pakit. Heillä on varmaan paljon yhteistä!" Lily jatkoi höpöttämistä ohjekirjanen sylissään. "Eikö olisikin mahtavaa, jos he löytäisivät toisensa, ja rupeaisivat stalkkaamaan toisiaan? Kaikki voittaisivat!"
Ajatus oli aika hauska, ja Lily naurahti sille itsekseen. Hän arveli, että Chet ja Cass olivat jopa liian samanlaisia pitämään toisistaan, vaikka he tavallaan olivatkin lähes päinvastaisia.

[Darcy]

Jocey virnisti myötätuntoisesti Lilyn kommentille. Hän oli ihan tarpeeksi tietoinen huonekaverinsa stalkkauksesta, joten ei ollut yllätys, että tyttö ei nähnyt tätä. Chet, maastoutumisen mestari. Tai sitten tämä oli vai niin vikkelä kintuistaan, että ehti kirmata pois ennen kuin Lily tajusi mitään. Murjottaminen oli jotenkin niin Chetin tapaista, Jocey pystyi kuvittelemaan mutristelevan ilmeen toisen kasvoille paremmin kuin hyvin.
"Hän murjottaa minullekin - en olisi arvannut, että huone numero kolmonen olisi koskaan näin hiljainen", hän puuskahti vastaukseksi. Tosin Jocey kyllä ymmärsi yskän, sillä ei mahtanut tuntua mukavalta, jos näki ihastuksensa jonkun muun kanssa. Vaikkakaan hän ei itse nähnyt tässä mitään suurta ongelmaa, mutta paha sitä oli muille mennä jankuttamaan.
"Cass välttelee minua, en ole nähnyt vilaustakaan pitkään aikaan", hän vastasi ja selvitti yhden johdon solmuja auki. "Luulen että hän on vihainen, mutta vihan kohteesta en ole varma. Toivon, että hän katsahtaa edes hieman peiliin, eikä sysää kaikkea minun harteilleni."

Lilyn sanat aasialaisesta fanipojasta ja pakeista kirvoittivat Joceysta naurua. Yhtäläisyyksiä tosiaan löytyi.
"Totta puhut! Eivätpähän ainakaan olisi yksinään", hän virnisti ja tuikkasi seuraavan johdon kiinni televisioon. Todennäköisempää hänen mielestään oli, että Chet ja Cass perustaisivat oman 'vihataan kaikki yhdessä Joceyta ja Lilyä' -kerhon ja kokoontuisivat välituntien aikana johonkin nurkkaan suunnittelemaan suurta kostoiskua. Mutta aina sopi toivoa, että kaksikko liittoutuisi yhteen vain ystävyysmielessä, eikä murhanhimoisia ajatuksia viljelläkseen. Eniten huolestutti se, että hänellä oli yhteinen huone Chetin kanssa, joten se jätti suhteellisen vähän vapaata liikkumatilaa jos kaksikosta tulisi uusia parhaita ystävyksiä. Eli Cassiellakin oli periaatteessa suora tie huoneeseen, eikä Joceylle jäisi yksityisyyttä.
No, hän voisi karata Lilyn huoneeseen ikkunan kautta.
"Miehet ovat vaikeita, älkäämme välittäkö heistä", hän virnisteli Lilylle ja kurottautui varastamaan ohjekirjan tytön kädestä.

[Agitha]

"Älä sinä Cassista huoli. Hän näytti niin rakastuneelta sinuun, ettei ikinä voisi vihata sinua koko sydämestään. Sen sijaan hän varmasti listisi minut mielellään, ja se on kyllä huomattu", Lily sanoi yllättävän vakavasti. "Ja minä yritän olla huolestumatta Chetista. Isot miehet selviävät itse sydänsuruistaan, vaikka sitten narttuillen."
Lily ei halunnut vaivata päätään sydämensä särkeneellä Chetilla. Poika kyllä pääsisi hänestä yli, kuten kaikki muutkin häntä ennen. Sitäpaitsi Joceyn puheet Chetin ja Cassin liittoutuisesta olivat hyvin uskottavia.

"Jaahas se on sitten tosimiehen vuoro, vai mitä?" Lily sanoi virnuillen, Kun Jocey myöntyi hyödyntämään ohjekirjaa. "Lue sinä vaimo iltasatuja siitä vihkosesta, ja minä hoidan hommat." Lily oli käärivinään hihansa, vaikka hän olikin pukeutunut t-paitaan.
Lily kiersi television taakse, ja poimi Joceyn televisioon kiinnittämän virtajohdon. Hän kävi kiinnittämässä sen pistoriasiaan, ja kävi sitten liittämässä SCART-liittimen television ja vanhan DVD-soittimen välille.
"Jos ostat näin hienon television, sinun kannattaisi varmaan ostaa samalla blu-ray-soitin ja kotiteatteri, DVD:n laadusta ei ole kovin paljoa iloa tällaisella toosalla", hän huomautti Joceylle television takaa. Asiat tuli aina thedä loppuun asti ja kunnolla, yksinään televisio olisi tuhlausta.
Viimein Lily tarttui antennikaapeliin, ja yhdisti sen tv-antennin kytkentään seinässä.
"Koitapa laittaa päälle, niin haetaan kanavat ja säädetään telkarin kuva sopivaksi."
Oli hauskaa päästä mahtailemaan Joceylle, joka oli paljastanut Lilylle heikkoutensa sortumalla ohjekirjaan uhoiltuaan ensin.

[Darcy]

"Luojan kiitos minä olen suojelemassa sinua litistymiseltä", Jocey tuumasi hymyillen Lilyn kommentille Cassien murhanhaluisuudesta. Tytön sanoissa sydänsuruista oli perää ja siihen hän tyytyi vain nyökkäämään. Oli typerää vajota masennuksen syövereihin ja potea pahaa oloa, ei elämä särkyneeseen sydämeen kuitenkaan päättyisi. Toki sai olla surullinen aikansa, mutta liian pitkälle venytetty vouhkaaminen oli älytöntä. Jocey oli yhä vieläkin vakaasti sitä mieltä, että elämä oli tarkoitettu nautittavaksi, eikä surkuteltavaksi.
Lilyltä kaappaama ohjekirja jäi avaamattomaksi, ja hän kohotti katseensa tyttöön tämän vinoillessa tosimiehestä. Tch. Joceyn kasvoille levisi hetkeksi omahyväinen hymy, mutta se vaihtui dramaattisen epätietoiseksi, kun Lily kääri näkymättömiä hihojaan ja käski häntä lukemaan iltasatuja.
"Ehkä on tosiaan parempi, että miehet hoitavat miesten hommat - pelkään, että kynteni katkeavat tässä hässäkässä", hän surkutteli ja kohotti kyntensä kasvojensa tasalle nähdäkseen, oliko niille koitunut vaurioita. Ehjiltä näyttivät.

Jocey ei kuitenkaan siirtynyt paikaltaan mihinkään ja kun Lily palasi pistorasian luota takaisin television pariin, hän tökkäsi tyttöä pohkeeseen. Jutuissa uudesta blue-ray-soittimesta olivat ihan varteenotettavia.
"Mikä ettei, tilaanko yhden saman tien?", hän kysyi virnistellen ja oli kaivelevinaan kännykkää taskustaan. Ei sillä, etteikö hän muka olisi voinut soittaa liikkeeseen tällä silmänräpäyksellä ja pyytää pikakuljetusta, rahaa kyllä oli käteisenäkin ihan tarpeeksi sen kustantamiseksi. Hän ei vain oikein tiennyt suhtautuisiko Lily kuinka turhautuneesti hänen avokätisiin lahjoituksiinsa koululle. Jocey tunnusti olevansa hieman hemmoteltu ja hän oli tottunut saamaan kaiken sormiaan napsauttamalla, mitä useimmat ihmiset paheksuivat.
"Kyllä kersantti!", hän vastasi ja teki nopean armeijatervehdyksen, kaapien television kaukosäätimen käsiinsä lattialta. Patterit puuttuivat vielä, mutta ilmeisesti niitä oli tullut parit kappaleet television mukana, joten hän nappasi nekin käsiinsä ja laittoi oikeille paikoilleen kapulaan.
"En uskalla katsoa."
Jocey sulki silmänsä irvistäen ja painoi power-nappia.

[Agitha]

"Kannattaisi varmaan ensin katsoa, miten rehtori suhtautuu tähän vekottimeen. Veikkaan, että jos hän voisi kokonaan päättää, koulussa olisi yksi veivattava puhelin ja yksi radio, josta kuuluu vain yksi kanava, ja oppilaat maksaisivat lukukausimaksunsa oravannahoilla", Lily sanoi huvittuneena Joceyn spontaanista asenteesta. Jos kyseessä olisi heidän päätettävissään oleva asia, he olisivat varmaankin jo matkalla Lontooseen valitsemaan kalleimmat kaiuttimet ja soittimet mitä maasta sai. Onneksi koulun varusteleminen ei ollut heidän murheensa. Tavallaan.

"Nääh, ei tämä nyt noi hurjaa ole", Lily sanoi, kun Jocey oli sulkevinaan silmänsä kauhuissaan ryhtyessään hakemaan televisiokanavia. "Tämä kone osaa tehdä kaiken automaattisesti, ei sinun tarvitse siitä huolehtia. Menepäs nyt takaisin pesemään pyykit", Lily sanoi, ja taputti televisiota toverillisesti.
Tyttö astui kepeästi Joceyn luo, ja vilkaisi pojan kädessä olevaa kaukosäädintä.
"Osaatko säätää kuvasuhteen ja kontrastin kohdilleen vai haluatko, että setä auttaa, pikkuinen?" Lily kysyi nojaten Joceyn olkapäähän kuin mikäkin äijä, vaikka hänen tekemänään ele näyttikin tyttömäiseltä ja flirttailevalta.

"Sitten kun tämä on valmis, niin pelataanko matsi Soul Caliburia?" Lily kysyi hymyillen. Peli saattoi olla vanha, mutta ainakin hän oli hyvä siinä. Joceyn kanssa pelaaminen olisi varmaan hauskaa. Play Station 2 ja peli lojuivat sohvalla, jolle Lily oli ne jättänyt yrittäessään korjata vanhaa televisiota.

[Darcy]

Pyykit. Muuten hyvä, mutta Jocey ei ollut eläessään pessyt pyykkiä, saatikka koskenut pesukoneeseen. Siivoojat tekivät sen hänen puolestaan, eikä hän tuntenut suurta tarvetta auttaa heitä. Hän kohotteli hieman kulmiaan Lilyn sanoille.
"Minä sinulle pikkuiset näytän", hän virnisti ja nousi ylös lattianrajasta suunnilleen samaa aikaa, kun televisio pamahti päälle. Hän tutkaili hetken kaukosäädintä ja etsi menu-painikkeen, päästäkseen käsiksi asetuksiin. Valikko aukesi näppärästi ja Jocey selasi kuvasuhteen kohdalle, säätäen sen oikeaan kokoon. Hieman hymyillen hän siirtyi kontrastin kimppuun ja sääti senkin menestyksekkäin tuloksin.
"Toivottavasti kynnet eivät nyt katkenneet", hän surkutteli ja työnsi kauniit kyntensä Lilyn nähtäväksi. Ehjät ne olivat yhä edelleen, luojan kiitos.

"Mm-m, mikä ettei", Jocey myöntyi Lilyn kysymykseen. "Hakkaan sinut mennen tullen."
Hän virnisti omahyväisesti ja vilkaisi sohvalla lojuvaan peliin ja laitteeseen. Play Station 2 ei ollut ihan uusinta huutoa markkinoilla, mutta ehkä se kelpasi tähän hätään. Jos Jocey ostaisi koululle Play Station 3:n, hän saisi samassa paketissa markkinoiden parhaan blue-ray soittimen, joten siinä löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mikä ettei, hyvä idea.
"Luuletko, että rehtori tykkäisi uudesta Play Station 3:sta?", hän kysyi mietteliäänä Lilyltä, nyökäten hieman sohvalla lojuvan pelilaitteen suuntaan. "Tuo alkaa olla jo vanhaa kamaa."
Uusimmalle PS:lle sai mukavasti pelejäkin. Ei se varmaankaan huono ostos olisi - ja jos rehtori ei tykkäisi, Jocey voisi aina sijoittaa television ja pelikonsolin omaan huoneeseensa. Saisipahan oman huoneteatterin.

[Agitha]

Lily oli tarkastelevinaan Joceyn ojentaman kämmenen kynsiä.
"Näyttää yhtä kauniilta kuin aina", hän sanoi lempeästi, ja puhalsi poikaa kynsiin ikään kuin niissä olisi pipi. "Mutta kukaan tai mikään ei ole kauniimpi kuin sinä."
Lilsta tulisi aika hyvä naistenkaataja, jos hän olisi mies.

"Naisia ei hakata", Lily virnuili, kun Jocey väitti peittoavansa hänet konsolipelissä. Oli kätevää muuttua naiseksi aina tarpeen mukaan.
Lily kävi noutamassa sohvalla lojuvan Play Stationin, ja kytki sen näppärästi televisioon. Hän painoi konsolin virtanappulaa, ja avasi levyaseman sujauttaakseen pelin sisään.
"Luulen, että ei", Lily vastasi arvaten rehtorin mielipiteen, mitä pelikonsoleihin tuli. Play Stationit eivät olleet opettavaisia ja veivät oppilaiden huomion opiskelusta, joten hyvin todennäköisesti ne olivat rehtorin inhokkilistalla. Sitäpaitsi ne toimivat sähköllä, eli ne olivat varmasti liian uudenaikaisia. "Mutta PS3:ssa olisi se hyvä puoli, että saataisiin Blu-Ray-sotin tähän. Ei full HD:sta ole täyttä hupia ilman", tyttö myönteli.
"Olen sinun henkisenä tukenasi, jos sinulla on pokkaa hankkia sellainen, mutta en halua ryhtyä rikostoveriksi. Jo pelkkä TV saattaa olla viimeinen pisara", Lily selitti, ja heitti toisen ohjaimen Joceylle. Hän itse otti A-ohjaimen, jotta voisi säätää pelin asetukset mieleiksiksiin.
"Ja kolmosessa olisi sekin hyvä puoli, että ohjaimet ovat langattomia", hän lisäsi, kun joutui käymään istumaan matolle. Ohjainten johdot eivät yltäneet sohville asti, ellei halunnut viistoa näkymää televisiolle.

[Darcy]

Jocey hymyili nätisti Lilyn sanoille hänen ehdottomasta kauneudestaan.
"Oh, mikä iskurepliikki", hän kehaisi. "Polveni menivät melkein veteliksi. Olet selvästi harjoitellut tätä aikaisemminkin."
Lilyn miehinen puoli oli selvästi aika vahvoilla, tyttö asenteli omaksi huvikseen elektroniikkalaitteitakin. No mikäs siinä, ei se ongelma ollut. Ja itse asiassa taisi olla hyvä, että edes joku heistä osasi oikeasti asentaa jotain. Jocey halusi sanoa ja uskoa osaavansa, mutta Lily oli kyllä tällä kertaa vienyt voiton. Oliko se edes ihme, kun vastakkain olivat koulun älypää ja rikas valokuvaaja... Hmm.

"Sinä olet liian miehekäs mennäksesi naisesta", Jocey virnisti Lilyn kommentille naisten hakkaamisesta. Tyttö haki Play Stationin sohvalta ja kytki sen kiinni televisioon, asettaen pelin levyasemaan. Ehkä Lily oli jälleen kerran oikeassa - kuten aina.
"Voin käydä anomassa luvan", hän ilmoitti toiveikkaasti. "Lahjon rehtorin ja ostan koulun täyteen hienouksia. Sanokaa hyvästi vanhanaikaisille elektroniikkalaitteille, täältä tulevat uudet Full HD -laitteet."
Suurenmoinen idea, parempaa hän ei ollut saanut ihan hetkeen. Jocey asettui takaisin istumaan lattialle Lilyn viereen ja kaappasi tytön heittämän ohjaimen itselleen, seuraten kuinka tämä sääti asetuksia mielensä mukaan. Langattomat kapulat olisivat kätevät, ei tarvitsisi istua lattialla ja johtojen kanssa oli aina solmussa. Ne kietoutuivat jalkojen ympärille ja kampittivat viattomia.

[ ....Elämäni lyhyin ja turhin peli. Ammu mut. ]

[Agitha]

// SQIIIIIIIIN PZZZZZZZ KABOOOOOM //

"Katsokin, että anot sen luvan ennen, kuin menet ostelemaan mitään", Lily neuvoi huvittuneena. "En kyllä tiedä millä rehtorin voisi lahjoa. Tietääkseni hän on tarpeeksi varakas ilmankin sinun säästöpossuasi. Varo vaan, kohta löydät viiden tähden kotiteatterin sinun ja Chetin huoneesta. Mitähän Chet siihen sanoisi?"
Huvikseen Lily valitsi pelin kieleksi japanin, sillä sitä kumpikaan heistä ei hänen käsittääkseen osannut. Enemmän jännitystä elämään, ainakin Joceyn osalta. Lily osasi pelin jo ulkoa.
"Otetaan samat hahmot. Tasapuolisuutta elämään", Lily ehdotti, ja selasi hahmovalikkoa. "Voldoooo", hän sanoi sitten virnistellen. Siinä olisi sopiva hahmo pelattavaksi heille molemmille.
Lily oli näppärä mitä videopeleihin tuli, etenkin jos hän oli pelannut peliä satoja kertoja aikaisemminkin. Nopeasti hän selasi läpi hahmonsa ulkomuoto- ja asevalikon, ja valitsi omat suosikkinsa vaihtoehtojen joukosta niin nopeasti, että se näytti satunnaiselta.
"Onko peli tuttu, vai pitääkö minun opettaa sinua kädestä pitäen?" Lily kysäisi odotellessaan, että Joceykin saisi hahmonsa valituksi. "Systeemi on ihan sama kuin kaikissa muissakin tämä sortin pelissä. Yksittäinen nappi ärrät ja ällät mukaan leuttuna ovat liikkeitä, ja oikeat yhdistelmät ovat komboja. Vaikka et olisikaan pelannut aikaisemmin, etköhän sinä pian opi. Ainakin kantapään kautta."
Lily virnuili taas.
"Hei, otetaan kisa. Häviäjä antaa toiselle jotain. Kolmesta pisteestä poikki", Lily ehdotti sitten.

//Oke, saat anteeks... //

[Darcy]

"Ei se kotiteatteri oikeastaan haittaisi omassa huoneessakaan, ainakin olisi jotain mitä katsella", Jocey virnisteli Lilyn neuvoille. "Luulen, että Chet ihastuisi, vaikkei tällä hetkellä puhukaan minulle."
Tottahan toki Chet ihastuisi uuteen ja tilavaan televisioon, mutta se olikin sitten eri asia, ilmaisisiko tämä sitä mitenkään. Ei varmaankaan. Mutta ei se haitannut, tuskin toinen kuitenkaan kieltäytyisi televisiota käyttämästä - tai ainakin Chet katselisi sitä salaa, kun hän ei ollut huoneessa. Viekasta. Hiljaa Jocey seurasi, kuinka Lily valitsi kieleksi jonkin heprean tapaisen ja ryhtyi sitten ehdottelemaan hahmoideoitaan.
"Miten vain, honey", hän vastasi ja huitaisi ilmaa kädellään. Nyt alkoi jo pikkuhiljaa hieman epäilyttää, ehkä Lily polkisi hänen miehisen egonsa maanrakoon ja veisi pelissä vielä murskavoiton. Se jos mikä olisi surkeaa, mutta eiköhän Jocey toipuisi. Joskus.

"En ole pelannut tätä koskaan aikaisemmin, joten odota jotain kaunista katseltavaa", hän virnisti, kun tyttö kysyi kauniisti, tarvitsiko Jocey kenties avustusta. Äh, vaikkei ollutkaan aikaisemmin pelannut, kyllä hän nyt sentään jotain osasi. Asia nyt vain oli niin, että hän piti henkilökohtaisesti itse enemmän katselemisesta... Esineet tuppasivat jotenkin kummasti menemään rikki aina, kun Jocey niihin koski. Hän kuitenkin muisti vielä varsin selvästi, mitä Lily oli hetkeä aikaisemmin tehnyt valitessaan valikkoja lävitse - vaikkakin tyttö oli tehnyt sen niin nopeasti, että mukana oli ollut hankala pysyä -, joten Jocey selasi nyt samoja reittejä ja päätyi lopulta valitsemaan jotakin summamutikassa. Samapa se olisi, kun hän ei oikein hallinnut taktiikoita muutenkaan.
"Okei, paras kolmesta. Ja hinnasta ei päätetä etukäteen? Eli voittaja saa pyytää mitä vain?"
Ovelaa. Jocey katsahti Lilyyn virnistäen. Itsepähän oli ehdottanut.

[Agitha]

"Kiinni veti. Mitä vain toinen pystyy antamaan, eli ei mitään ihan älyttömyyksiä!", Lily lupasi, ja lähti mukaan leikkiin. Jocey oli sen verran rikas pentu, että häneltä voisi oikeasti pyytää jotain siistiä. Pojalla kun ei näyttänyt olevan ongelmiam rahan tuhlaamisen suhteen. Oli eri asia, kehtaisiko hän.
Lily tarkisti, että Jocey sai valittua kaiken suunnilleen oikein, ja siirtyi sitten kenttävalikkoon.
"Sori vaan", hän ilmoitti, ja nappasi B-ohjaimen Joceyn käsistä. Lily halusi valita kentän, mutta ollessaan player 1 hän saisi tehdä sen vain hävitessään matsin. Ja Lilyhan ei koskaan hävinnyt.
Mitä tehdä? Pitäisikö Joceylle antaa armoa, ja valita kentäksi helppo ja tasainen alue ilman liukasteita tai pudotuksia, vai olisiko parempi päästää poika päiviltä nopeasti? Lily selasi kenttävalikkoa mietteliäänä, ja tuli lopulta siihen tulokseen, että Jocey ansaitsisi opetuksen.
"Otetaan tämä", hän ilmoitti iloisesti osuessaan pahamaineisenn jääkentän kohdalle. Jännitystä elämään hänellekin, ja vähän haastetta. Hyvällä onnella Jocey saattaisi jopa voittaa, jos Lily sattumoisin luiskahtaisi kentän reunan yli. Niin tosin ei tulisi tapahtumaan. "Sopii hyvin aloittelijoille", Lily selitti virnistäen ja siihen äänensävyyn, että Jocey oli varmasti pahassa pulassa.
Kun kenttä ryhtyi lataamaan Lily keskittyi kokonaan hieman liian sureen kuvaruutuun. Sillä hetkellä kun miesääni sanoi "Faito!" Lilyn sormet rupesivat naputtelemaan ohjaimen näppäimillä tottuneeseen tapaan. Hän tiesi tarkkaan mitä teki, ja vaikka hän olikin nopea, jokainen liike oli harkittu.
Pelatessaan Lily oli vakava, eikä liikkunut mihinkään suuntaan sormiaan lukuunottamatta. Hän istui lattialla risti-istunnassa tarkkaavainen katse kohdistettuna kuvaruutuun. Ei aikaakaan, kun ruudussa välkähti teksti "KO! Player 1 wins". Lily virnisti, ja vilkaisi Joceyta.
"Parempi tuuri ensikerralla."

[Darcy]

Kun B-ohjain äkkiarvaamatta katosi käsistä, Jocey jäi katsomaan sen perään hieman haikeana. Ehkä oli ihan hyvä, että Lily valitsi alueen - tosin, kyllä hänkin olisi sen voinut tehdä. Hakuammunnalla! Siitä vasta olisikin tullut mukavaa, sattumanvarainen kenttä olisi tuonut elämään iloa. Nyt tyttö näytti kuitenkin nappaavan jonkin supervaikean jääkentän, jonka tarkoitus oli ilmeisesti tehdä Lilyn asema mahdollisimman hyväksy. Onneksi Joceylla oli omat ässänsä hihassa, hän ei takuulla antaisi tytön viedä murskavoittoa!
"Huomaan sen aloittelijaystävällisyyden", hän ilmoitti kulmiaan kohottaen, kun peli vihdoin alkoi ja Lily ryhtyi napyttelemään siihen malliin, ettei ollut koskaan muuta tehnytkään. Ei Joceykaan mikään maailman hitain ollut, mutta peliä hieman jarrutti se, ettei hän tiennyt mitä odottaa seuraavaksi. Ennen kuin hän huomasikaan, näytölle levähti teksti ensimmäisen pelaajan voitosta ja Lily kääntyi vilkaisemaan häntä, todeten jotain tuurista.
"Odotahan vain, osaan yllättää."

Jocey pyyhkäisi vaaleita hiuksiaan pois tieltä ja näytti siltä, kuin olisi yrittänyt kovinkin antaumuksella keskittyä pelaamaan. Kun seuraava ottelu alkoi, hän näpytteli aluksi mukana, mutta pikku hiljaa tilanne alkoi taas näyttää uhkaavasti siltä, että Lily pääsi niskan päälle. Hän rypisti hieman kulmiaan ja virnisti, kumartuen sitten peittämään vieressään istuvan tytön silmät toisella kädellään. Se ei kuitenkaan auttanut pitkäksi aikaa, sillä sormet olivat yhä näppäinten kimpussa. Hmm. Lopulta Jocey tyytyi varastamaan ohjaimen Lilyn käsistä ja nojautui vielä hieman lähemmäs, kunnes ylsi ensin painamaan huulensa tytön kaulalle, ja sen jälkeen pehmeille huulille. Olikohan tämä tarpeeksi hyvä taktiikka huomion vetämiseen pois pelistä? Kyllä se oli. Hän viskasi tytön peliohjaimen hieman kauemmas ja irtautui pienestä suudelmasta ihan vain jatkaakseen peliottelun kunnialla loppuun. Ei tarvittu montaa sekuntia, kun ruutuun lävähti jälleen tekstiä ja tällä kertaa voittaja ei ollutkaan enää ykköspelaaja. Jocey kääntyi Lilyn puoleen hymyillen kauniin viattomasti.
"Tähän tarvitaan selvästi taktiikkaa", hän sanoi vinoillen ja virnisti.

[Agitha]

"Osaat varmasti", Lily sanoi, ja oli hymyilevinään äidillisen säälivästi. "Tuuriahan tuo äskeinen oli. Sormesti kramppasivat ja ulkona lensi juuri jotain outoa, ja sen sellaista." Tyttö nyökytteli päätään muka ymmärtäväisesti.
Toinen kierros alkoi heti perään, ja Lily naputteli ohjaintaan lähes välinpitämättömän itsevarmasti. Joceyn pelaaminen oli tyypillistä aloittelijan hortoilua, ja Lilylla ei ollut mitään ongelmia antaa hänelle kunnolla köniin.
Sivusilmällä Lily huomasi Joceyn liikahtavan, mutta ennen kuin hän ehti väistää tai arvata mitä tuleman piti, poika oli jo peittänyt hänen silmänsä. Lily naurahti, ja ihan ilkeyttään jatkoi pelaamista. Pelkkien äänien perusteella hän saattoi jatkaa tuttuja kombojaan, etenkin kun Joceyn toinen käsi oli nyt varattu.
Mitä ilmeisimmin poika oli hyvin huono häviäjä, sillä pian Lily tunsi ohjaimen karkaavan kädestään.
"Kuules nyt", hän naurahti. Oli Joceyn onni, että Lily ei ottanut tätä taistelua kovin tosissaan, sillä muun hän olisi saanut ihan oikeasti köniin.
Lily unohti nopeasti mitä oli ollut sanomassa tuntieessaan Joceyn huulet ja lämpimän hengityksen kaulallaan. Vaistomaisesti hän älähti jotain, ja nojautui hieman taaksepäin toisen kätensä varassa, kun tunsi jo Joceyn huulet omillaan. Lily huomasi pulssinsa kohoneen hieman joko säikähdyksestä tai jostain ihan muusta syystä.
Lily vastasi Joceyn suukkoon, ja unohti hetkeksi kesken olevan matsin. Pian hän kuitenki huomasi Joceyn jatkavan pelaamista ilman Lilya. Kun Jocey irrottautui suudelmasta, Lily kurottautui nappaamaan ohjaimensa takaisin, mutta hän oli liian hidas. Jocey ehti suistaa hänen hahmonsa pelikentältä, ja ruutu ilmoitti Knock Outista. Tällä kertaa Player one oli hävinnyt.
"Senkin...!" Lily huudahti, ja taklasi pojan selälleen matolle niin, että Lily jäi makaamaan mahalleen hänen päälleen. "Tämä ei ole mikään taktiikkapeli", Lily huomautti samalla, kun kolmas kierros televisioruudulla alkoi. Hän käänsi päätään sen verran, että näki mitä ruudulla tapahtui samalla kun piti Joceyn ranteesta kiinni niin, ettei poika voinut tarttua ohjaimeensa molemmin käsin ja jatkaa pelaamista (ei tosin Lilykaan).
"Mitä sinä minulta noin kovasti haluat?" Lily kysyi kiusoittelevasti, ja suuteli poikaa, ennen kuin tämä ehti vastata.

[Darcy]

Jocey hymyili omahyväisesti ja naurahti hieman, kun Lily kampitti hänet lattianrajaan häviöstään selvästi närkästyneenä.
"Hei, kukaan ei kieltänyt kepulikonsteja", hän puolustautui. "Peli ei ehkä ole taktiikkapohjainen, mutta sinun voittamiseksesi tarvitsen taktiikkaa."
Rehellisesti pelaamalla hänellä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia elektroniikkaneroa vastaan, varsinkaan kun Lily tuntui osaavan pelin jokaisen vaiheen ulkoa. Seuraavalla kerralla he pelaisivat kyllä jotain sellaista peliä, josta Joceykin tiesi jotain. Hän älähti hieman, kun tyttö jäi makaamaan hänen päälleen, vaikka toinen ei painanutkaan paljon - älähdys oli enemmänkin mielenosoituksellinen. Lily kiersi sormensa Joceyn toisen ranteen ympäri estääkseen häntä pelaamasta ja esitti sitten kysymyksen, johon ei antanut edes vastausmahdollisuutta.

Jocey vastasi suudelmaan ja unohti hetkeksi keskittyä ruudulla edelleen pyörivään peliin, joka ei tuntunut sillä hetkellä ihan niin merkitykselliseltä. Taisi olla ihan hyvä, että Lily oli hiljentänyt hänet ennen suunvuoroa, sillä hän ei osannut ihan suoraan vastata tytön esittämään kysymykseen. Voittaminen vain tuntui hyvältä - ja ehkäpä sen nojalla hän olisi voinut varastaa Lilyltä pari ylämääräistä suudelmaa. Vaikka niiden saamiseksi ei ilmeisesti tarvinnut edes voittaa. Jocey irtautui suudelmasta hetkiseksi ja heitti hetken harkinnan jälkeen peliohjaimensa pois toisesta kädestään. Turha tässä oli pyristellä, Lily voittaisi kuitenkin kaksi peliä kolmesta, joten olisi fiksua vain antautua suosiolla. Jocey ei painanutkaan uutta suudelmaa tytön huulille, vaan ensin suupielle ja siitä leukapielelle, kunnes ylsi virnistäen puhaltamaan lämmintä ilmaa Lilyn korvaan.
"Sinua on vain mukava kiusata. Tarvitsenko muuta erikoista syytä häiritsemiseesi?", hän vastasi ja hymyili hieman vinosti, kohottaen kulmiaan kysyvästi. Ilmeisesti heidän pelaamisestaan ei tulisi paljon mitään, mutta sehän ei ollut Joceyn vika ollenkaan. Lilyä sopi syyttää, mitäs oli niin härnättävä ihminen.