Elektroniikan ihmelapset

[Agitha]

// Darcy ja Jocey //

Lily työnsi oleskelutilan televisioita kauemmas seinästä nähdäkseen, mikä sitä vaivasi. Monet oppilaat olivat yrittäneet käyttää sitä, mutta olivat luovuttaneet todetessaan sen olevan rikki. Lily ei kuitenkaan ollut helposti luovuttavaa tyyppiä, ei ainakaan silloin kun kyse oli elektroniikasta.
Oli perjantai-iltapäivä, ja monet oppilaat suuntasivat jo kotiinsa viikonlopuksi. Lily oli kuitenkin päättänyt jäädä koululle vastoin tapojaa, ja juuri sopivasti juuri silloin televisio oli rikki. Hän ei niinkään välittänyt televisioista ohjelmalähetyksineen, mutta sillä oli tärkeä osa mitä pelikonsoleihin tuli. Lily ei ollut viitsinyt raahata omia vempaimiaan koululle, mutta koululla oli vanha Play Station 2, jota Lily pelasi mielellään tylsistyessään. Hänen oma kannettava tietokoneensa ei ollut pelikoneeksi sopiva, sillä sellainen hänellä oli kotona pöytäkoneen muodossa, joten konsolit jäivät ainoaksi pelattavaksi vaihtoehdoksi. Käsikonsoleista hän ei välittänyt, joten Play Station 2 sai kelvata. Ainakin Soul Calibur II toimi sillä, ja se riitti.
Paitsi nyt, kun televisio oli rikki.
Lily kurkottautui vanhan putkitelevision taakse tarkistaakseen, että johdot olivat varmasti kiinni ja kunnossa. Oli vaikea kuvitella, että koulussa, joka oli täynnä huippulahjakkaita oppilaita, unohdettaisiin tarkistaa johdot, mutta koska kyse oli siitä, että kuvaa ei yksinkertaisesti näkynyt, hän päätti tarkistaa helpoimman ensimmäiseksi. Kaikki näytti olevan ihan kunnossa, mitä johtoihin tuli.
Lily suoristi selkänsä, ja katsoi televisiota miettiväisenä. Hänellä oli kuudes aisti, mitä elektroniikkaan tuli, ja nyt hän oli melko varma, että vanhan television kuvaputki oli hajonnut. Sille hän ei voisi mitään, sillä vaikka hän tiesikin yhtä ja toista, hänellä ei ollut välineitä tai käytännön taitoa korjata asiaa.
Televisio oli pölyinen, ja Lily pyyhki kätensä tummansiniseen t-paitaansa. Sitten hän pyyhkäisi kämmenselällään hiussuortuvat pois kasvojensa edestä, ja huokaisi. Nyt ei ollut televisiota, eikä myöskään Soul Caliburia...

[Darcy]

Jocey maleksi poikien asuntolan käytävällä, vilkuillen vähän väliä kännykkänsä kelloa. Hän oli soittanut bisnespuhelun pari päivää sitten, ja myymälässä oli vakuutettu, että tuote saapuisi määränpäähän seuraavana päivänä. Vaan eipä ollut pakettia eilen missään näkynyt, joten Jocey oli kohteliaasti soittanut ja muistuttanut kuljetuksesta. Yllätyksen pitäisi saapua paikalle minä hetkenä hyvänsä.
Oleskelutilan ikivanha televisio oli ottanut ja potkaissut tyhjää, eikä sitä enään saisi henkiin edes väkivallan keinoin. Tästä syystä Jocey oli päättänyt koulun oppilaiden yhteisen hyvän tähden hommata tilalle uuden, entistäkin ehomman elektroniikkataulun, sillä eihän oleskeluhuoneessa ollut mitään iloa ilman teeveetä. Hän oli juuri parahiksi saapunut asuntolan oville nähdäkseen, kuinka lupaavan näköinen pakettiauto kurvasi pihaan.
Sieltä se saapuisi, pelastus.

Jocey piti asuntolan ovia auki suurehkoa pakettia kantaville miehille, jotka ilmeistä päätellen olivat olettaneet kuljettavansa televisiota jonnekin muualle kuin kouluun. Hän ohjasi urhoolliset avustajansa käytävää pitkin, kunnes he pääsivät oleskeluhuoneeseen. Ensisilmäyksellä huone näytti tyhjältä, mutta pienen hetkisen jälkeen Lily putkahti esiin television sivulta. Tyttö oli ilmeisesti tarkastanut parasta aikaa, miksei masina suostunut yhteistyöhön.
"Hei Lily, heitä se vanha romu ikkunasta", Jocey huikkasi Lilylle, "täältä saapuu uusi ja ehompi."
Hän viittoi miehiä laskemaan kantamansa taakan TV-tason viereen, huitoen heitä sitten poistumaan mitä pikimmiten. Eiköhän Jocey osaisi television paikoilleen laittaa ilman kahta lihaskimppua, ja olihan hänellä seuraakin nyt kun Lily oli paikalla. Hän käänsi katseensa tyttöön hieman virnistäen ja levitti sitten käsiään paketin suuntaan.
"Tein lahjoituksen koulun hyväksi ja ostin uuden television. Tuon vanhan olikin jo aika kuolla."
Eikös Jocey ollutkin ihana? Oikein kiltti ja huomaavainen. Ja varakas. Ja hemmoteltu. Äh, pikkuvikoja.

[Agitha]

Lily kääntyi ympäri, kun kuuli Joceyn huhuilevan häntä oleskelutilan oven suunnasta. Hän huomasi kaksi kookasta miestä, jotka kaatoivat leveää, ja melko litteää pakettia. Pieni silmäys riitti kertomaan, että paketissa oli uusi televisio ja iso sellainen. Lily tuijotti sitä kulmat koholla ja huvittuneesti hymyillen.
"Terve", Lily tervehti, ja päätteli pojan puheista, että uudella televisiolla oli jotain tekemistä Joceyn kanssa. "Tämä vanha romu on minun ystäväni, enkä minä ole mikään rokkari", hän huomautti, kun televisionmiehet tulivat hakemaan vanhan romun pois. Hän astui kuitenkin syrjään television tieltä, jotta rotevat miehet saisivat nostettua television syliinsä ja vietyä sen pois. Kuvaputkitelevisiot olivat painavia vekottimia.
"Onko se lahjoitus täällä koulun luvalla, vai oletko saanut päähäsi hankkia tänne ihan ikioman television?" Lily kysyi hieman epäileväisenä Hän ei olisi kovin yllättynyt jos selviäisi, että Joceylla ei ollut rehtorin lupaa varustella oleskeluhuonetta uusimmalla teknologialla.
Cassin ja Lilyn tapaamisen aiheuttaman välikohtauksen jälkeen Lily oli yllätyksekseen huomannut, että hän ja Jocey olivat useilla samoilla oppitunneilla. Jocey oli osoittautunut yllättävän hauskaksi tyypiksi, ja heistä oli tullut jonkin sortin kavereita. Tämä kaveruus ei tietenkään ollut Cassin mieleen, joka kaikesta päätellen vihasi Lilya nyt sydämensä pohjasta. No, tunne oli molemminpuoleinen, ja se vain provosoi Lilya tutustumaan Joceyyn paremmin. Lilylla ei ollut tapana kostaa kenellekään tai vihata ketään, mutta Cass vain sattui olemaan ihminen, joka edusti kaikkea sitä, mitä hän inhosi.
"Tuo on kyllä aika hieno", Lily huomautti. Television suojapahvista kyse oli 40 tuumaisesta Sonyn HDL40 Z4500 -televisiosta, ja Lily tiesi sen olevan hirvittävän uusi laite markkinoilla. Ja sen näki hinnastakin. Se oli ehdottomasti liian hieno laite teini-ikäisten oppilaiden käyttöön, etenkin jos vertasi sitä sen edeltäjään.
"Miksi sinä sen päätit tänne hankkia?"

[Darcy]

Lilyn epäilevä kysymys Joceyn luvista hankkia televisio sai pojan hieman irvistämään. Miksi tyttö oli niin tarkkanäköinen?
"Kehtaatkin epäillä, minä en koskaan tee mitään luvatta", hän vastasi päätään nyökytellen ja katseli samalla upouutta televisiota niskaansa hieroen. Olisiko tähän muka tarvinnut luvan? Jos oli rahaa, niin miksi ihmeessä sitä ei saanut käyttää ilman, että täytyi juosta ympäri koulua varta vasten pyytämässä lupia? No, tuskin kukaan oppilas ainakaan valittaisi - koulu ei taatusti olisi ostanut näin upeaa televisiota sen vanhan romun tilalle, joka oli juuri lähtenyt kävelemään ulos oleskeluhuoneesta. Ja hieno se tosiaan oli, aivan kuten Lily oli huomauttanut.
"Eikös olekin? Enemmän katselupinta-alaa", hän hymyili ja ihasteli ostostaan vielä hetkisen päätään kallistellen, kunnes tuli siihen tulokseen, että se pitäisi saada purettua. Ja Lily saisi auttaa.

Miksi Jocey oli television hankkinut, oli ihan mukavuuskysymys. Ensinnäkin, hän oli suunnitellut tätä jo siitä hetkestä lähtien, kun oli ensimmäisen kerran joutunut tekemään lähempää tuttavuutta vanhan kuvaputkitelevision kanssa. Oliko tämä television järjettömän suuri koko joku miesten pakkovillitys, sitä hän ei osannut sanoa, mutta ainakin se miellytti silmää.
"Halusin vain tuhlata rahojani, setelit olisivat muuten homehtuneet pankkitilin pohjalla, raukkaparat", hän vastasi olkiaan kohautellen Lilyn kysymykseen television hankkimisesta. Jocey oli mieltynyt elektroniikkaan ja hän osti enemmän kuin onnellisena markkinoiden parhaat kapistukset, jos vain sai tilaisuuden.
"Sinun sormesi varmasti syyhyävät päästä avaamaan paketin?", hän kysyi Lilyltä kiusoitellen. Tyttö vaikutti suunnilleen kaikilta kanteilta katsottuna mukavalta, eikä Joceyta todellakaan haitannut viettää tämän kanssa aikaa. Tosin jos otti huomioon missä olosuhteissa he olivat ensimmäisen kerran tehneet tuttavuutta, voisi mielipiteiden olettaa olevan hieman erilaisia. Onneksi Jocey ei ollut herkästi tuomitsevaa sorttia, joten hän ei antanut aikaisemman välikohtauksen vaikuttaa mitenkään mielipiteisiinsä Lilystä.

[Agitha]

"Joo, et koskaan, mutta nyt et voinut vastustaa kiusausta. Yleensä olet mallioppilas", Lily huomautti huvittuneesti. Jocey ei varsinaisesti kuulunut käytökseltään mallikkaimpiin, ja Lily tulkitsi pojan vastauksen niin, että uudelle televisiolle ei oltu kysytty lupaa. Jocey osasi joskus käyttäytyä, kuin omistaisi koko koulun.
"No katselupinta-alaa tuossa ainakin on", Lily myönsi. "Mutta eikö sitä ole vähän liikaa? Mieti nyt niitä raukkoja, jotka istuvat tässä lähellä. Heistä tuntuu kuin he hukkuisivat televisioon." Oleskeluhuone ei tosiaan ollut kovin tilava, eikä muistuttanut ainakaan elokuvateatteria pinta-alaltaan, joten 40 tuumaa oli ehkä hieman liikaa. Etenkin kun oppilaat olivat tottuneen melkein puolta pienempään, ja jos televisiosta tuli jotain suosittua, osa oppilaista joutui istumaan lähes kirjaimellisesti nenä kiinni ruudussa. Oleskeluhuoneeseen mahtui parisenkymmentä oppilasta, joten 70 teki jo tiukkaa.
Lily nyökäytti päätään innokkaasti, kun Jocey käytännössä katsoen kutsui hänen avaamaan pakettia. Hän asteli pahvilaatikon luokse, ja ryhtyi repimään teippejä näppärin sormin. Lily tarvitsi harvoin veistä tai saksia, mitä pahvilaatikkojen avaamiseen tuli.
"Joo, tiedän tunteen. On ihan kamalaa olla rikas, kun joutuu palkkaamaan ihmisiä kantamaan lompakkoa ja kaikkea, kun se painaa niin paljon. Koko ajan jotain hälinää ympärillä, ja setelitkin liimautuvat toisiinsa kiinni, kun ovat niin tiukasti pakattu", hän myötäili. Lily oli täysin keskiluokkaisesta perheestä. Heillä olisi varaa vastaavaan televisioon, mutta ei todellakaan ostaa sitä harkitsematta hetken mielijohteesta. Ja todennäköisesti he päätyisivät vähän halvempaan vastaavaan. Lilylla oli tunne siitä, että Jocey oli vain kävellyt kauppaan, ja ostanut ensimmäisen tuotteen, jota myyjä oli hänelle suositellut. Mikäs siinä, jos sellaiseen oli varaa.
"Mitä ajattelit tehdä, jos rehtori ei arvostakaan omistautumistasi koulun kalustamiselle, ja kieltää tämän television? Vanha nimittäin näyttäisi lähteneen kierrätykseen, ja sitä voi olla vaikea saada takaisin."
Televisiomiehet näyttivät vieneen vanhan television mennessään. Sen lisäksi vaikutti siltä, että he joutusivat kasaamaan television kahdestaan, sillä miehet eivät olleet ilmestyneet takaisin. Lilya se ei haitannut, mutta jotain uusavutonta kermapersettä television kytkeminen itse olisi saattanut vähän ahdistaa. Lily vilkaisi Joceyta pilke silmäkulmassaan. Osasikohan Jocey tehdä miehen työn?

[Darcy]

Meinasiko joku hukkua hänen hienoon televisioonsa? Sitä ei saanut sallia.
"Voin ostaa kellukkeita ja pari pelastusrengasta, niin porukka pysyy ainakin pinnalla", Jocey totesi huvittuneena, seuraten kuinka Lily kipaisi laatikon luokse ja ryhtyi näppärästi aukomaan teippejä. Hän naurahti hieman tytön kommentille lompakon kantamisesta. Tällä hetkellä lompakko näytti kaikkea muuta kuin täydeltä, mutta eiköhän hän se pian taas pullottaisi seteleitä. Kannatti ostaa heräteostoksia, ne köyhdyttivät mukavasti.
"Ei rehtori mitään kiellä", Jocey tyrmäsi Lilyn ajatukset uuden kalustuksen epäämisestä. "Tosin jos noin kävisi, voisin ottaa tämän kaunokaisen omaan huoneeseeni ja ostaa pienemmän mussukan tänne oleskeluhuoneeseen."
Miksi koolla oli aina väliä? Aikamoista syrjintää.

Jocey astahti itsekin lähemmäs pahvilaatikkoa ja ryhtyi auttamaan teippejä repivää Lilyä. Ne olivat suhteellisen tiukkaan kiinni, mutta ilmeisesti tytöllä ei ollut ongelmia avaamisen kanssa. Tarkkailtuaan Lilyn tekemisiä sivusilmällä, Jocey tuli vahingossa repäisseeksi yhden teipeistä hieman vinoon niin, että hänen sormensa raapaisi pahvilaatikon terävää reunaa. Hieman irvistäen hän kohotti sormensa sen verran, että kykeni näkemään ihovauriot.
"Hei varo sitä paketin reunaa, nähtävästi aika terävä", hän ilmoitti Lilylle, mutta ennen kuin tyttö ehti edes noudattaa neuvoa, Jocey tarttui tätä vyötäröltä ja vetäisi hellästi kauemmas kuolemanloukusta. Jos Lily saisi haavan käteensä hänen ostamastaan televisiosta, Jocey manaisi sen alamaailman syövereihin. Ei sillä, etteikö hän olisi kernaasti voinut kietoa tytön sormen laastarin sisään ja puhaltaa, jos haavaa koski, mutta hän halusi ehkä mieluummin nähdä Lilyn kokonaisena.
"Olen vampyyri, en kestä veren näkemistä - ole siis kiltti, äläkä raasta vaaleaa ihoasi auki", Jocey pyysi, ja kiilasi erittäin tahdikkaasti tytön eteen, avaten itse loput teipit.

[Agitha]

"Uu, vaarallinen pahvilaatikko. Pitää pitää mielessä", Lily vastasi, kun Jocey varoitti häntä pahvilaation terävästä reunasta. Ilmeisesti poika oli saanut siitä paperihaavan. Oli aika ennenkuulumatonta, että joku oikeasti onnistui leikkaamaan itseään pahvilaatikolla.
Lily päätti jatkaa laatikon avaamista Joceyn varoitteluista huolimatta, mutta ennen kuin hän ehti käydä uudestaan käsiksi teippeihin, Jocey vetäisi hänet lantiosta kauemmas uudesta televisiosta. Lily nauroi, vaikka jonkun toisen seurassa hän olisi saattanut harmistua eleestä.
"Okei Edward, jos minun vereni kerran on niin kohtalokasta sinulle", hän sanoi, vaikka uutta elektroniikkaa sisältävien laatikoiden avaaminen ja purkaminen olikin hänen lempipuuhiaan. Armeliaasti Lily antoi periksi, kun Jocey kiilasi hänen eteensä, ja repi loput teipit nopeasti irti.
Kun uuden television musta uututtaan kiiltelevä pinta paljastui pahvin ja styroksin seasta, Lily ei enää suostunut vain katselemaan sivusta.
"No nyt on taas minun vuoroni", hän ilmoitti. Hän asteli Joceyn taakse, vaikka olisikin helposti voinut kävellä pojan ohi, ja nojautui vasten hänen selkäänsä kurkkiakseen televisiota pojan olan yli. Hän kietoi kätensä pojan olkapäiden yli melkein kuin olisi ollut hänen reppuselässään, vaikka Jocey olikin kyykistynyt avatun laatikon puoleen. Pojan keho tuntui lämpimältä Lilyn kehoa vasten, ja Jocey tuoksui hyvältä.
"Se pitäisi varmaan kantaan televisiopöydälle", Lily sanoi hiljaa melkein pojan korvaan. Jostain syystä häntä hymyilytti vähän.
Lily tiesi pitävänsä Joceysta. Hänen oli helppo olla pojan seurassa, ja Jocey oli viihdyttävää seuraa. Hän oli myös ihan söpö ja huomaavainen, muttei kuitenkaan liian siirappinen. Heillä oli hauskaa yhdessä, eikä läheisyys Joceyn kanssa tuntunut ollenkaan niin inhottavalta ajatukselta kuin useimpien muiden kyljessä kiehtääminen.
Kyllä vain, Lily flirttaili. Ja tällä kertaa hän teki sen tahallaan.

[Darcy]

Televisio alkoi pikkuhiljaa tulla esiin kaiken pahvin ja styroksin keskeltä, ja se näytti juuri niin täydelliseltä kuin hän oli ajatellutkin.
"Sinua ei päästetä lähellekään elektroniikkalaitteita. Liiskaannut niiden alle", Jocey totesi ykskantaan, kun Lily ilmoitti nyt olevan hänen vuoronsa astua takaisin kuvaan. Hetken päästä hän tunsi tytön nojautuvan selkäänsä vasten ja yrittävän kurkkia olkapään ylitse tätä uutta ja ihmeellistä televisiota. Jocey virnisti tahattomasti, kun Lily huomaamattaan puhalsi suustaan ilmaa hänen leukapielelleen puheensa lomassa. Läheisyys tuntui mukavalta ja luonnolliselta, aivan kuin Lily olisi luotu roikkumaan hänen olkapäillään.
"Kumpi pitää kantaa, sinut vai televisio?", Jocey kysyi kiinnostuneena, kääntäen päätään sen verran, että kykeni silmäkulmastaan näkemään tytön. Lily tuskin painaisi mitään, hän kykenisi kantamaan tytön minne tahansa vaikka yhdellä kädellä.
Tätä teoriaa pitäisi testata.

Ennen kuin Lily ehti liikahtaa paikaltaan, Jocey nappasi kiinni tytön jaloista, suunnilleen polvitaipeen kohdalta. Hän nousi täysin varoittamatta pystyyn ja piti kokoajan kiinni selässään roikkuvasta Lilystä, jottei tämä tippuisi. Ihmisiä oli kohtuullisen mukavaa kanniskella reppuselässä, varsinkin jos he eivät painaneet mitään. Kuten Lily.
"Kannan sinut ensin, kun kerran kerjäsit", hän sanoi ja asteli tyttö selässään lähimmän sohvan luokse, kiertäen sen taakse. Selkänoja oli juuri sopivan korkea jotta Jocey kykeni laskemaan Lilyn istumaan sen päälle. Hän päästi irti tytön jaloista ja irrotti hellästi tämän käsien otteen kaulaltaan, kääntyen kasvokkain Lilyn kanssa. Jocey kumartui tahallaan hieman lähemmäs tyttöä, hymyillen.
"Olisi murha päästää sinut kantamaan televisiota", hän sanoi, "sinä liiskaantuisit sen alle."
Tätä teoriaa hän ei halunnut testata. Riitti, että hän oletti sen olevan totta. Hymy vaihtui ilkikuriseen virnistykseen ja Jocey tarttui jälleen kerran täysin varoittamatta kiinni sohvan selkänojan päällä istuvan tytön jaloista, kallistaen Lilyn tasapainoa niin, että tämän oli pakko nojata taaksepäin ja näin ollen tipahtaa sohvalle makaamaan. Saatuaan tytön pois selkänojalta, Jocey päästi otteensa irti ja nojasi omat kyynärpäänsä sohvaa vasten, painaen leukansa hetkeksi kämmeniinsä.

[Agitha]

"En yleensä puhu itsestäni kolmannessa persoonassa", Lily huomautti hymyillen, kun Jocey kysyi, kumpi hänen tulisi kantaa televisiopöydälle, Lily vai televisio. Selkeästi vihjailusta huolimatta Lily ei irrottanut otettaan pojasta, ja joutui yllättymään, kun Jocey nappasi kiinni hänen polvitaipeistaan ja nosti hänet reppuselkäänsä. Mutta mitäpä vikaa reppuselässä oli, olihan Lily matkustanut niin Chetinkin selässä.
"Tämä ei käsittääkseni ole televisiopöytä", Lily huomautti, kun Jocey laski hänet istumaan sohvan selkänojalle toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Hän irrotti otteensa Joceysta, ja yritti tasapainotella sohvan selkänojan päällä. Onneksi ruskea nahkasohva oli niin jykevää tekoa, että ei keikahtanut kumoon Lilyn painosta.
"Minä mitään litisty", Lily sanoi muka nyrpeästi, kun Jocey kääntyi ympäri, ja ilmoitti pitävänsä Lilya ja 40 tuuman televisiota murhaavana yhdistelmänä. "Veikkaan, että minulla on enemmän habaa kuin sinulla", hän lisäsi vielä, ja hymyili ilkikurisesti.
Ennen kuin Lily ehti vääntää lisää vitsiä Joceyn miehekkyydestä, poika tarttui hänen jalkoihinsa, ja nostamalla niitä kaatoi hänet selälleen sohvan istuinosalle. Lilyn jalat jäivät pystyyn selkänojaa vasten, mutta Lily kiepsautti ne alas, ja nousi istuma-asentoon kasvot kohti Joceyta, joka nojaili sohvan selkänojaan.
"Senkin hölmö", Lily torui leikkimielisesti, vaikka ei ollutkaan ollut huolissaan mahdollisista haavereista. Hän kohottautui istumaan polvilleen, ja nojasi myöskin sohvan selkäojaan kasvot suunnilleen Joceyn kasvojen korkeudella. Hän katsoi poikaa silmiin räpytellen suuria silmiään, ja hymyili edelleen hieman leikkisästi.
Asiaa sen kummemmin harkitsematta hän kumartui painamaan suudelman Joceyn huulille. Se tuntui luonnolliselta ja oikealta asialta tehdä. Jocey oli kiva, ja Lilyn oli pakko myöntää, että heidän välillään oli pientä kipinää, ja tilaisuus suudella Joceyta oli liian hyvä heitettäväksi hukkaan.

[Darcy]

Hänkö muka hölmö? Kappas kummaa.
"Puhu omasta puolestasi", Jocey virnisti Lilyn toruille ja seurasi katseellaan, kuinka tyttö kohottautui istumaan ja nosti kasvonsa samalle tasolle hänen omiensa kanssa. Virne suli hymyksi, kun Lily räpytteli ripsiään. Tytön silmät tosiaan olivat suuret, kauniin siniset - ne sointuivat oikein hyvin yhteen Joceyn omien sinisilmien kanssa. Melkein kuin olisi katsonut peiliin. Tai sitten ei.
Ilmeisesti Lily ei ollut ajatellut silmien väriä sen syvällisemmin, sillä pian tämä jo kumartui painamaan suudelman sohvaan nojaavan pojan huulille. Jocey säästyi täysin alkuhämmennykseltä, sillä tätä hän itse asiassa oli odottanutkin ja vastasi heti huulien kohdatessa. Selkänojaa vasten levännyt käsi etsiytyi tytön kaulalle, ja siitä niskaan, ja hän kumartui samalla hieman eteenpäin, lähemmäs Lilyä. Tosin sohvan selkänoja oli tietysti hieman tiellä, mikä oli valitettavaa.

Jocey irrottautui otteesta hetkiseksi, ihan vain jotta kykeni virnistämään.
"Tiesin, ettet voi vastustaa minua kauaa", hän sanoi ja kohotti kulmiaan paljonpuhuvasti. Itsevarmuus oli aina hyvästä ja Joceylla sitä riitti ihan tarpeeksi. Olo oli kuin demonilla, joka oli johtanut viattoman enkelin harhaan. Jocey painoi uuden suudelman Lilyn huulille ja siveli samalla tytön niskaa sormillaan. Iho tuntui pehmeältä, joskin hieman viileältä omaa lämmintä ihoa vasten. Ehkä Lilyllä oli kylmä. No, onneksi Jocey oli lämmittämisen mestari ja hehkui muutenkin kuin patteri, joten kylmyys oli täysin eristettävissä.

[Agitha]

Lily ei ollut edes huomioinut sitä vaihtoehtoa, että Jocey ei vastaisi hänen pieneen suukkoonsa. Suuteleminen vain tuntui järkevältä ja luontevalta, eikä Lily pannut vastaan, kun Jocey kumartui vielä lähemmäs häntä. Jocey oli hyvä suutelija.
Poika vetäytyi hetkeksi kauemmas vain virnuillakseen Lilyn vastustuskyvylle.
"Ai tämä oli sinun suunnitelmasi, kun ostit uuden television?" Lily kysyi huvittuneena. "Aika kallis suukko sinulle. Kukahan tässä on huono vastustelemaan ja ketä?"
Lily ei kuitenkaan ehtinyt vinoilemaan enempää, kun Jocey suuteli häntä taas. Joceyn käsi hänen tiskassaan tuntui lämpimältä ja kutitti mukavasti. Se sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Lilyn selkää, ja hän värähti vähän. Jocey oli varmaan melko kokenut, tai sitten hän tiesi luontaisesti, mistä napeista painella. Lily ei tosin ollut niin sanottu helppo nakki, sillä hänellä oli itsevarmuutta kieltäytyä epämiellyttävistä ehdotuksista. Ei hän tosin mikään Neitsyt Mariakaan ollut, ja Jocey ei ollut epämiellyttävä.
Lily syvensi suudelmaa hetkeksi, ja huomasi hengityksensä kiihtyneen vähän. Hetken kuluttua hän kuitenkin vetäytyi kauemmas näykkäisten Joceyta alahuulesta leikkisästi.
"Eikös meidän pitänyt kytkeä se televisio? Sinä et ole edes saanut kannettua sitä pöydälle vielä", Lily huomautti hymyillen kiusoittelevasti. Hän ei vetäytynyt kovinkaan paljon kauemmaksi pojasta, ja huomasi vasta nyt kietoneensa käsivartensa pojan niskan ympärille.

[Darcy]

Jocey kohotti hieman kulmiaan, kun Lily vetäytyi suudelmasta ja päätyi näykkäämään hänen alahuultaan. Hmm, televisio. Hän oli jo melkein unohtanut sen olemassaolon. Eikä se ollutkaan maksanut kuin pienen omaisuuden - luulisi, ettei niin kallista ostosta ihan heti unohtaisi. Jocey katsahti televisioon Lilyn olan ylitse ja kohautti hieman olkiaan, hymyillen tytölle.
"Sinut piti saada ensin pois tieltä, olet häiriötekijä", hän ilmoitti virnistäen. Tosiaan, Lilyssä oli häiriötä ihan riittämiin. Minne hän saisi tytön heivattua siksi aikaa, että kykenisi asettamaan television paikoilleen? Jocey kiersi oleskelutilaa katseellaan, muttei keksinyt mitään tehokasta tapaa estää Lilyn häirintäyrityksiä.
"No, ehkä myönnyn, tämän kerran", hän lopulta hymähti, "luotan siihen, että olet kytkenyt television aikaisemmin."
Lily ei vaikuttanut tytöltä, joka nyrpisti nenäänsä työlle tai viilasi kynsiään sohvannurkassa, kun ei parempaakaan tekemistä keksinyt. Jocey ei olisi halunnut luovuttaa upouutta televisiota käsiin, jotka eivät olleet aikaisemmin edes nähneet johtoa.

"Television kytkeminen on varmasti maailman romanttisinta."
Virnistäen Jocey painoi yhden nopean suukon Lilyn huulille ja koska tyttö piti käsiään yhä hänen niskansa taakse kiedottuina, hän tyytyi kaappaamaan tämän syliinsä sohvan selkänojan ylitse. Olisi ollut liian työlästä alkaa irrotella toisen otetta, kun tämän pystyi hoitamaan näinkin. Eikä Lily edelleenkään painanut mitään, sama kuin olisi kantanut tarjotinta. Jocey kiersi pois sohvan takaa ja pujotteli parin nojatuolin lomitse, kunnes pääsi television luokse.
"Noniin kaunokainen, aika aloittaa hommat", hän ilmoitti hyväntuulisesti ja laski Lilyn alas sylistään. Televisio oli edelleen laatikossa kaiken ylimääräisen täytteen seassa, mutta nopeasti sen sieltä nostaisi ja asettaisi pöydälle. Styroksien hävittäminen taisi olla Lilylle sopivaa hommaa, niin Jocey voisi nostaa painavamman tavaran. Hän vilkaisi Lilyä hieman virnistäen.

[Agitha]

"No pöh", Lily sanoi, kun Jocey väitti hänen olevan häiriöksi televisiota kasatessa. Poika-paralla tuskin oli aavistustakaan, kuinka paljon Lily oli häntä parempi, joten tämän kerran Lily päätti jättää asian sikseen. Yleensä hän ei halunnut tulla vähätellyksi missään, missä hän oikeasti loisti.
"Sinulla ei ole aavistustakaan, kuinka monta televisiota olen elämäni aikana kytkenyt", hän huomautti, ja hymyili kuin enkeli. Jos joku sotkeutuisi johtoihin, se olisi Jocey.
Samassa Jocey painoi suukon Lilyn huulille, ja nosti tytön käsivarsilleen lupia kyselemättä. Se näytti käyvän aika vaivattomasti, ja Lily vilkaisi poikaa huvittuneena. Melkoisen ritarillinen ele niin poikamaiselta pojalta.
"Et sinä minun jalkojani niin veteliksi saa, että hän pystyisi kävelemään", Lily huomautti, mutta päätti olla pyristelemättä alas väkisin.
Jocey kiikutti hänet takaisin television luokse, ja laski hänet alas.
"Sinä varmaan haluat todistaa miehisyytesi, ja hurmata minut kantamalla television pöydälle?" Lily kysyi, ja vilkaisi Joceyta. Oli totta, että Lily oli liian heiveröinen kantamaan valtavaa televisiota, ja vaikka hän olisikin saanut nostettua melkein itsensä painoisen television ylös, hän ottaisi liian suuren riskin ponnistellessaan fyysisesti. Hänen sydämensä saattaisi pettää, jos hän rehkisi liikaa. Sen sijaan hän kyllä voisi auttaa Joceyta television nostamisessa, jos hänestä olisi apua.
Lily ryhtyi repimään pahvilaatikkoa hieman avoimemmaksi, jotta televisio olisi helppo nostaa pahvin ja styroksin seasta. Sitten hän siirsin muutaman erikseen pakatun johtonipun ja kaukosäätimen syrjään, jotta ne eivät tulisi tallotuksi. Elämän helpottamiseksi hän riisui myös enimmät styroksit television ympäriltä, mutta jätti muutaman palan sen alakulmiin varmuuden vuoksi.
Sitten Lily huomasi pari muoviosaa, joiden oli ilmeisesti tarkoitus toimia television jalustana. Ne olisi viisainta kiinnittää nyt, eikä vasta sitten kun Jocey olisi jo nostanut television. Näppärästi hän napsautti osat paikoilleen, ja kiinnitti television jalan sen pohjaan kiinni. Nykyään kaikki oli tehty niin helpoksi, että televisionkin asentaminen käyttökuntoon kävi muutamassa minuutissa.

[Darcy]

"En ottanut sitä riskiä", Jocey totesi, kun Lily kielsi jalkojensa vetelöitymisen. Jos jalat olisivatkin oikeasti pettäneet alta - olisi se ollut sitten Joceyn ansiota tai ei -, oli hyvä varmuuden vuoksi kantaa tyttö television luokse. Muutoin Lily olisi manannut hänet niin pitkälle kun pippuri kasvaa, lattialle kaatumisesta aiheutuneen aivotärähdyksen johdosta. Jocey katsahti tyttöön ja sitten televisioon, mittaillen elektroniikkalaitetta katseellaan.
"Jos tarkkoja ollaan, olen niin miehekäs, ettei minun tarvitsisi edes todistaa mitään", hän ilmoitti kun Lily ryhtyi repimään pahvilaatikkoa paremmin auki ja siirteli johtoja syrjään. Tyttö asetteli löytämänsä muoviosat kiinni oikeille paikoilleen ja suoritti jalan kiinnityksen ihan ilman apuja, eikä taka-alalla seisova Jocey voinut kuin kohotella kulmiaan. Lily oli ilmeisesti paras mahdollinen apu, jos halusit kasata uuden television katselukuntoon.

"Mitä sinä teet Saint Walden’sissa, kun voisit olla raksamies?", hän virnisteli ja astahti lähemmäs televisiota. Jocey pujotti kätensä pahvilaatikon reunoja myöten television alle ja nosti laitteen varovasti ilmaan. Se painoi ihan riittämiin, muttei niin paljon, etteikö hän olisi jaksanut sitä pöydälle asti kantaa. Pienen irvistelyn jälkeen hän etsi tiensä televisiotason luokse ja laski upouuden ja kiiltävän katselulaitteen tasolle, astuen askeleen kauemmas nähdäkseen lopputuloksen. Olihan se ihan kaunis, ei paha ostos ollenkaan.
"Taidat olla oikeassa, tämä aiheuttaa vakavaa vaaraa rantavesissä", Jocey myönsi televisiota tutkaillen. Pitäisi nähtävästi varmuuden vuoksi ostaa niitä pelastusliivejä ja parit kellukkeet, sillä läheltä katsottuna ei nähnytkään mitään muuta kuin pelkkää televisioruutua. Toisaalta, nyt heillä olisi oma pieni kotiteatteri. Melkein kuin olisi elokuvissa käynyt!
"Tällä kelpaa katsella leffoja", hän sanoi ja ryhtyi työntämään televisiota paremmin oikealle paikalleen. Hän käänsi sitä oikeaan kulmaan sohvaryhmään nähden ja kääntyi sitten Lilyn puoleen, ojentaen tytölle kätensä. Johdot pitäisi asentaa. Ojennettu käsi tavoitteli lähinnä johtoja, joita tyttö oli maahan laskenut, mutta jos Lily halusi ojentaa oman kätensä johtojen sijaan, ei Joceyta haitannut. Tässä oli tulkinnan varaa.

[Agitha]

Lily nauroi Joceyn miehiselle uholle. Todennäköisesti he molemmat tiesivät, että Jocey ei ollut kovinkaan miehekäs. Ei hän tietenkään feminiini tai androgyynikaan ollut, mutta ehkä pikemminkin poikamainen.
"Minä opiskelen raksamieheksi täällä. Hyvä keskiarvoni on vain hämäystä, ja tarkoitukseni on oppia auttamalla oppilaita kasaamaan televisioita, joita heillä ei ole lupaa ostaa", Lily selitti, ja virnisti.
Ilmeisesti television nostaminen sujui Joceylta ilman hänenkin apuaan, ja pian uusi laite jo jökötti oleskelutilan televisiopöydällä. Se oli pientä pöytää huomattavasti leveämpi, ja näytti erittäin tyylillisesti sopimattomalta vanhanaikaisesti sisutettuun huoneeseen. Mielenkiintoinen kontrasti. Lilylla ei ollut mitään uutta lelua vastaan, mutta hän ei ollut aivan varma rehtorista. Laskettaisiinko hänetkin syylliseksi, jos hän auttaisi Joceyta television asentamisessa? Miksi hän yleensäkään oli viimeaikoina joutunut usein osasyylliseksi jonkun toisen tekemään rötökseen? Chet ja Jocey (ja Cass) olivat selvästi huonoa seuraa.
"Se näyttää ihastuttavan törkeältä", Lily kehaisi, ja asteli myöskin television luokse. Hän kyykistyi sen ääreen taarkistaakseen, että jalka oli suorassa ja piti televisiota pöydällä tukevasti.
Kun Jocey ojensi Lilylle kätensä, Lily vilkaisi sitä, ja sitten poikaa. Hän ei ertiyisemmin välittänyt ritarillisista eleistä, joten hän päätti kurottaa yhden johtonipun, ja tyrkkäsi sen Joceyn ojennettuun käteen.
"Tehdään niin, että jos sinä et tajua jotain, minä voin tehdä sen", Lily sanoi sitten virnistäen. Oli mahtavaa päästä pomottelemaan miehiä. "Haluan antaa sinulle mahdollisuuden todistaa, että olet arvoiseni uros." Lily kyyhötti edelleen kyykyssä lattialla, ja kurkotti tällä kertaa television ohjekirjan käteensä. Toisin kuin miehet, hän useimmiten vilkaisi sen läpi poikkeuksien varalta.