Kultakutri ja krokotiili

[Hass]

"Siinä on syynsä miksi vanhemmat naiset pitävät nuoremmista miehistä. Minä olen katsos vielä keskellä seksuaalista valtakauttani ja sen ikäiset miehet käyvät kinuamassa Viagraa. Eikä minulla ole mitään vanhempia naisia kohtaan, he ovat paljon taitavampia punkassa kuin nuoret", Alex nyökkäsi vakavana ja tehosti sanojaan muutamalla rytmikkäällä lantion liikkeellä. Todellisuudessa hän halusi nauraa ja paljon. Ehkä hiukan kieriä maassa ja pidellä vatsaansa, mutta Alex pysyi lujana ja piti pokerinaamansa. Oli vain niin herkkulinen tilaisuus puhua Celialle seksuaalissävyisiä asioita ja nähdä tytön vääntyily. Se oli erittäin nautinnollista ja tyydyttävää.
"Ei se ole mitenkään uusi juttu minulle. Miten sinä luulet, että minä pääsin tänne ja saan erinomaisia arvosanoja kaikista aiheista? Miehen on käytettävä niitä taitoja, jotka luoja on hänelle suonut", Alex jutusteli ja vilkaisi merkitsevästi kirkkaan keltaisen kankaan peittämää jalkoväliään.

"Minun tyttöni auttoivat", poika kertoi rakastavasti ja nosti kättään suudellakseen hauiksiaan, joita kyllä olikin ihan kiitettävästi. Ainakin verrattuna siihen, ettei Alex juuri koskaan treenannut lihaksiaan muuten kuin ainoassa urheilulajissaan - karkuun juoksemisessa.
"Tuo kuulostaa niin väärältä. Sinä et ole selvästikään ymmärtynyt asian ydintä", Alex huokaisi ja ravisti päätään: "Sen kuuluu olla sisällä." Odottamatta Celian ymmärrystä, mistä hän puhui, Alex nyökkäsi kuitenkin ja potkaisi varvassandaalinsa pois, jottei vahingossakaan kaatuisi Celia olkapäillään.
"Anna kätesi", Alex komensi ja kyykistyi selkä Celiaan päin ojentaen kätensä tytölle, jotta hän voisi auttaa (kiskoa) Celian olkapäilleen.

[Agitha]

"Hyi, aiotko sinä maata sen kanssa?" Celia ihmetteli, ehkä hiukan liian kovaan ääneen. Ei välttämättä olisi hyvä, jos joku salin ulkopuolella kuulisi heidän puheensa. Taas hän katsoi Alexia epäuskoisena. Miten inhottava ajatus, Alex ja matematiikan opettaja rakastelemassa! Kaikkein inhottavinta oli kuitenkin se, että Celia tunsi pienen mustasukkaisuuden pistoksen, ja hetken ajan se näkyi hänen kasvoiltaan. Sitten hän tajusi, miten naurettavaa kaikki oli.
"Höpö höpö", hän sanoi sitten. Alexin rivot eleet saivat hänen olonsa vähän epämukavaksi, ja ärsyttävästi punastuen hän katsoi muualle kunnes hän oli varma että Alex oli lopettanut elämöimisen. "Minä olen nähnyt kun lasket matematiikkaa. Sitäpaitsi olen ihan varma, että olet parempi koulussa kuin sängyssä", hän näpäytti, vaikka sellaisen sanominen ei ollutkaan ihan hänen tapaistaan. Hän vain halusi tukkia Alexin suun, ennen kuin poika rupeaisi puhumaan vielä pervompia.
Yllättäen (tai sitten ei niin yllättäen, olihan kyseessä Alex) Alex suostui nostamaan Celia olkapäilleen. Celia riisui kenkänsä, ja astui sukkasillaan Alexin luo. Alex kumartui, ja Celia hyödynsi Alexin ojennettua kättä kiivetäkseen istumaan pojan olkapäille.
Celia tiedosti harvinaisen selvästi olevansa pukeutunut hameeseen, mutta päätti, että koska hän käytti sukkahousuja, se saisi olla nyt okei. Alex nousi seisomaan, ja Celia yritti pysyä jotenkin tasapainossa.
"Okei, nousen seisomaan nyt. Pidä minun jaloistani kiinni sitten", hän sanoi Alexin seistessä täydessä pituudessaan. Hän nousi ensi polvilleen Alexin olkapäille ottaen tukea pojan päälaesta, ja oli melko varma että murskaisi pojan painollaan. Polvillaan seistessään hän huomasi, että hän ylitti sörkkimään Elliottia jo siltä korkeudelta. Voisi olla parasta, että hän ei nousisi seisomaan koko pituuteensa. Celia varmisti, ettei Alexin pää ollut hänen hameensa alla, ja kurotti työntämään krokotiilin päätä koripallorenkaasta läpi.

[Hass]

Kuten Alex oli odottanutkin, oli Celian reaktio ratkiriemukas ja teki kaiken vaivan sen arvoiseksi. Kyllähän Alexillakin oli jotain tasoa, ei hänkään nyt kuolleita metsähiiriä huolinut.
"Ei sitä koskaan tiedä", hän kuitenkin kohautti olkiaan provosoidakseen Celiaa ja yritti näyttää välinpitämättömältä parhaansa mukaan, joka sinänsä ei ollut kovin vaikeaa sen ollessa Alexin perusilme.
"Celia Hammond, mitä minun vanhat korvani kuulevatkaan! Oliko se... Oliko se vitsi?" Alex haukkoi henkeään järkyttyneenä ja heitti käden sydämelleen kuin sydänkohtaus olisi kolkutellut jo porteilla. "Ja kaiken lisäksi vielä... hyvä? Minä olen shokissa. Historiankirjat kirjoitetaan tänään uusiksi. Elvis nousee kuolleista ja George Bush paljastuu sukupuolileikkauksen tehneeksi strippariksi, jonka taiteilijanimi oli Honey!"
"Sinun ei tarvitse olla hyvä sängyssä jos rahaa on tarpeeksi ja asialla ovat ammattilaiset, mutta touché prinsessa", Alex joutui huomauttamaan vielä ja antamaan vähän tunnustustakin. Elettiinhän nyt muutosten aikoja.

Tilanne alkoi muuttua kiinnostavaksi, kun Celia tosiaan päätti tulla hamepäällä seisomaan Alexin olkapäille ja poika riutui sisäisen päätöksen kanssa, käyttäytyäkö kuin herrasmies vai teinipoika? Hän ei saanut kiistaa päätökseen, kun Celia jo kipusi hänen olkapäilleen. Tyttö ei painanut juuri mitään ja Alexin oli suhteellisen helppo nousta seisomaan ilman suurempia horjahduksia, kuten usein tälläisessä tilanteessa tuli. Alex yritti pysyä mahdollisimman paikallaan, mutta Celian ollessa jo polvillaan, hän otti askeleen lähemmäs koripallokoria kädet Celian polvitaipeissa.
"Älä heilu noin", Alex varoitti, kun tyttö yritti työntää Elliottia pois korirenkaasta ja pojan oli pakko korjata asentoaan etteivät he olisi päätyneet rähmälleen liikuntasalin lattialle.
"Yritä litistää Elliottin poskia ja sitten työntää", Alex ilmoitti: "Nyt sä et tee sitä kunnolla. Prinsessa, työnnä, älä kisko!"

[Agitha]

Celia tiedosti harvinaisen selvästi, että he näyttivät varmasti melko kummallisilta. Hän kiittäisi onneaan, jos kukaan ei tulisi liikuntasaliin juuri nyt. Celia seisoi polvillaan Alexin olkapäillä, ja yritti työntää puhallettavaa krokotiilia ulkos koripallokorin renkaasta. Heidän toimintansa herättäisi varmasti useita hyviä kysymyksiä.
"Lähemmäs, jooko?" Celia pyysi kurkotellessaan rengasta. Hän ei halunnut kurkotella kovin paljon, sillä heidän asetelmansa tuntui huteralta. Kun Celia oli mielestään tarpeeksi lähellä Elliottia, hän sanoi:
"Voitko puristaa vähän kovemmin?", viitaten Alexiin käsiin hänen polvitaipeissaan. Hän nimittäin joutuisi kurkottelemaan joka tapauksessa, eikä haluaisi pudota.
Celia levitti jalkojaan vähän saadakseen tukevamman asennon, ja joutui painamaan lantionsa Alexin päätä vasten. Hän kuitenkin arveli, että tässä tilanteessa edes Alex ei saisi mitään hassuja ideoita hänen asennostaan. Krokotiilin irrottaminen koripallokorista oli vakava asia.
Celia kurkotti taas kohti Elliottia. Nyt hän yletti paremmin. Elliott oli kuitenkin lujasti puristuksissa, ja Celia joutui kiemurtelemaan kovasti hankalasta asennostaan huolimatta saadakseen paineltua sitä edes vähän. Alex oli puhaltanut krokotiilin täyteen ilmaa, joten sen tunkeminen läpi korista ei ollut helppoa.
"Oh... Onpa kova", Celia sanoi, ja yritti painaa Elliottin pyöreitä poskia sisään saadakseen sen mahtumaan reiästä. Hän kiemurteli ja ähisi, mutta krokotiili oli ja pysyi jumissa.
"Ah... Ahm... Se on liian iso", hän ähisi, kun Elliott ei liikahtanutkaan.
Samassa Alex horjahti uhkaavasti, ja Celia ehti juuri sopivasti tajuta, että he kaatuisivat. Hän kirkaisi, ja odotti kovaa iskua parkettiin. Hänhän oli kahden metrin korkeudessa, ja lattia oli kovaa puuta.
Celia sulki silmänsä, ja tunsi vihlovan kivun polvissaan. Hän odotti kivun leviävän koko kehoonsa, mutta muuta ei tullutkaan. Hetken hän luuli olevansa halvaantunut ja siksi tunnoton, mutta tajusi sitten avata silmänsä.
Hän tosiaan makasi vaakatasossa lattialla, mutta hänen allaan oli jotain lattiaa pehmeämpää. Alex, nimittäin.

[Hass]

"Yritetään koko ajan", Alex jupisi itsekseen ja yritti ottaa muutaman hataran askeleen päästäkseen lähemmäs koria. Hän ei halunnut liikuttaa päätään, jottei Celian tuki olisi heilunut ja Alex ei oikeastaan nähnyt ollenkaan kuinka lähellä he olivat koria. Hän näki ainoastaan varpaansa ja kuluneen parketin.
"Minä tiesin koko ajan, että sinä pidät rajummasta", poika jatkoi jupinaansa, joka ei ollut tarkoitettukaan kuultavaksi: "tuollaiset hissukat ovat aina pahimpia. Päältä kuin enkeli ja sisältä pieni latex-pukuun ahdettu dominatrix... Purista ja purista, koko ajan tässä puristetaan..." Oli vaikea arvioida mikä oli liian luja ote. Alex pelkäsi jo valmiiksi murtavansa näpeillään Celian polvet, sen verta heiveröinen tyttö oli hänen käsiensä alla. Se, mitä Celia seuraavaksi teki, sai Alexin lähes hyppäämään ilmaan. Hän ei ollut tottunut olemaan näin "läheisissä väleissä" tyttöjen kanssa ilman itse seksiä. Oli vaikea hokea itselle, että nyt kyseessä oli ystävä ja piti unohtaa kaikki asiattomat ajatukset mielestään. Se vain oli... vaikeaa. Yllättävän vaikeaa. Celia jatkoi puhumistaan ja Alex puristi huulensa yhteen tiukasti, ettei vahingossakaan sanoisi mitään. Hän sulki silmänsä yrittäen eristää itsensä tästä maailmasta, sillä ne... kommentit... kerjäsivät suorastaan vastaansanomisia, tai no tässä tapauksessa myöntelyjä. Vitsailun lisäksi ne oikeasti yhdistyivät Alexin mielessä vain yhteen asiaan ja hänen kehonsa eli mukana. Poika joutui tekemään kaikkensa hillitäkseen itseään. Yhden virheen Alex kuitenkin teki - hän nimittäin vaihtoi painoaan jalalta toiselle keskittyessään olemaan hiljaa, mutta unohti ylimääräisen selkäreppunsa.

Sitten hänen jalkansa pettivät alta.

Paljon siinä ei ehtinyt reagoida, mutta poika ehti juuri ja juuri kääntää ilmassa putoavan parivaljakon niin, että Alex osuisi lattialle. Seuraavaksi Alex heräsi nykyhetkeen maaten selällään lattialla. Se ei itsessään ollut ihmeellistä - niin Alexille kävi lähes joka perjantai-ilta. Tilanteesta teki oudon se, että Celia oli pudonnut rähmälleen hänen päälleen. Tyttö makasi hänen päällään jalat hajareisin juuri Alexin lantion kohdalla. Alex huokaisi sisäisesti ja räpsytteli hetken aikaa silmiään, kunnes varovasti katsoi Celiaa.
"Uskotko, jos sanon sen olevan taskulamppu?"

[Agitha]

Celia valitti vähän, ja kohottautui ylemmäs käsiensä varassa. Hän ei kuitenkaan heti noussut Alexin päältä, vaan yritti ensin kasata itsensä, ja tajuta mitä oli tapahtunut. Ainakin hän pystyi liikkumaan, ja vain hänen polvensa olivat kipeät. Hän pystyi liikuttamaan jalkojaan suhteellisen vaivattomasti, joten mitään ei ollut ainakaan murtunut. Ehkä hän oli selvinnyt muutamalla mustelmalla, kiitos Alexin. Alex sen sijaan oli hyvinkin saattanut murskaantua hänen alleen. Celia ei ollut varma, oliko Alex tarkoituksella pelastanut hänet haavereilta, ja jos oli niin miten, mutta hän oli siitä kiitollinen kuitenkin.
Celia oli kysymäisillään, oliko Alex kunnossa, mutta poika ehti puhumaan ensin. Hetken Celia luuli, että Alex oli lyönyt päänsä, ja houri sekavia. Mikä ihmeen taskulamppu?
"Mitä sinä-?" hän aloitti, mutta ymmärsi saman tien. Hän tunsi jotain kovaan reitensä sisäpintaa vasten. Vasta nyt hän hahmotti makaavansa Alexin lantion päällä hajareisin. Hänen reitensä oli sen päällä. Ja se oli kova.
Epämääräisesti älähtäen Celia lähes hyppäsi pois Alexin päältä. Hän oli punaisempi kuin koskaan, eikä saanut sanaa suustaan. Se...! Hän...! Alex...! Miksi...?!
Celia katseli hetken aikaa muualle hyvin vaivaantuneena, ja yritti käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oikeastaan hän olisi mielellään läimäyttänyt Alexia. Tai siis, kenellä muka seisoi tällaisessa tilanteessa?! Celia tunsi kuitenkin olevansa kiitollisuudenvelassa, sillä Alexin ansiosta häneen ei ollut sattunut pahemmin. Sitäpaitsi hän ei ollut varma, oliko Alex täysin kunnossa, eikä hän halunnut mäiskiä loukkaantunutta miestä.
Epävarmana Celia vilkaisi Alexia, ja konttasi vähän lähemmäs häntä.
"Miksi sinulla...? Siis..." hän lipsautti, ja sai itsensä punastumaan uudestaan. "Tai siis oletko kunnossa?" hän kysyi, ja yritti olla ajattelematta Alexin sitä.

[Hass]

Alexin kurkusta karkasi matala murahdus, kun Celia päätti vielä oikein pomppia jotain omaansa hänen päällään. Oli tässä tukalat paikat jo muutenkin, ei sitä tarvinnut yhtään mitenkään lisätä. Tuntui hyvin vaikelta suhtautua Celiaan kaverillisesti jos tyttö aikoi jatkaa hänen erektionsa päällä istumista. Ei sillä, etteikö Alex sitä haluaisi. Hän vain ei oikein perustanut liikuntasalista ja Elliottin auki ammottavista silmistä. Vähemmästäkin tuli mies epävarmaksi omasta varustuksestaan. Alex peitti silmänsä saatuaan kätensä vapaiksi ja yritti tasata hengitystään. Auttaakseen itseään hän alkoi toistaa mielessään toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa, mutta sillä tuntui olevan päinvastainen vaikutus.

Yleisen kohteliaisuuden vuoksi Alex kierähti selälleen heti, kun Celia pääsi pois hänen päältään. Koripalloshortsit kun eivät välttämättä olleet maailman parhaat mahdolliset housut peittämään miehisiä ongelmia.
"Minä löydän intiimit hetket uimalelujen kanssa aika seksikkäiksi ja ajatukseni vähän harhailivat Elliottiin, kun se on sellainen korsto", Alex vastasi ja olisi pyöritellyt silmiään, jos ei puristaisi silmäluomiaan niin tiukasti kiinni. Kyllähän Celia oli tynnyrissä kasvanut, mutta maalaisjärkeä ei ollut koskaan liikaa. Seuraavan kysymyksen kuullessaan Alex joutui hetken miettimään kumpaa Celia tarkoittu, pudotusta vai... ongelmaa. Kyse oli kuitenkin Alexin pikku prinsessasta, joten hänen ei tarvinnut varmistaa.
"Persikkaisesti", Alex mumisi otsa vasten lattiaa.

[Agitha]

Ystävällisesti Alex kierähti mahalleen, jotta epämääräinen keltaisten shortsien peittävä kohouma ei häiritsisi Celiaa enempää. Siitä huolimatta Celia katsoi muualle kurtistaen kulmiaan vähän, ja puristi suunsa tiukasti kiinni. Hän ei ollut varmaan koskaan ollut näin vaivaantuneessa tilanteessa. Olisi varmasti paras, että he käyttäytyisivtä kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut. Alexista Celia ei tiennyt, mutta ainakin hänelle tämä oli aika erityistä. Ensimmäinen kontakti... Miehen... Uh...
Celia vilkaisi Alexia taas. Hän oletti, että persikkainen oli positiivinen asia. Ainakin Alex kykeni vielä liikkumaan eikä huutanut kivusta, joten mitään kovin vakavaa tuskin oli tapahtunut.
"Eihän mitään ole murtunut, tai mitään?" Celia kuitenkin varmisti. Normaalisti hän olisi ehkä taputtanut Alexia selkään tai muuta vastaavaa, mutta nyt koskettaminen ei tuntunut kovin luonnolliselta tai hyvältä idealta.
Celian katse harhaili liikuntasalissa, ja hän huomasi, että he olivat saaneet sen siistittyä koripallokorista roikkuvaa Elliottia lukuunottamatta. Työ oli yllättävän helposti tehty, kun heitä oli ollut kaksi. Heidän tarvitsisi enää lakaista lattia, ja sitten he voisivat aloittaa koristelun. Elliottiin Celia ei kuitenkaan enää kajoaisi. Se saisi jäädä kaulastaan roikkumaan juhlan ajaksi, ellei joku kävisi tyhjentämässä sitä heidän jälkeensä. Elliottiin kajoaminen toi selvästi huonoa onnea.
"Haluatko edelleen auttaa minua?", Celia varmisti. "Tai siis, sinusta on kuitenkin apua. Kunhan et enää tunge uimaleluja koripallokoriin", hän lisäsi.
Hän vilkaisi Alexia taas, ja hymyili vähän. Oikeastaan koko tilanne alkoi yllättäen huvittaa häntä nyt kun hän oli selvinnyt ensijärkytyksestä. Kaulastaan juuttunut krokotiili ja lattialla mahallaan makaava Alex...
Celia yritti tavoittaa Alexin katseen, ja tyrskähti pidätellystä naurusta.

[Hass]

"Ei varmaan. Tulin kyllä vähän ikävästä suoralle selälle alas, mutta kyllä se siitä", Alex vastasi otsa vasten lattiaa ja nenä litistyen vasten lattiaa, joka haisi poikien pukuhuoneenelta ja kaikelta siltä hieltä, jota saatiin teini-ikäisistä irti liikuntatunneilla. Alex keskittyi hetkeksi tarkastelemaan vartaloaan, jos jossakin tuntuisi kipua, mutta ei. Ainoastaan selkä ole hellänä ja muutaman mustelman jälkeen se olisi ennallaan. Tai sitten parin minuutin sisällä Alex halvaantuisi pysyvästi, ihan miten vain. Lattian hajun rinnastaminen poikien pukuhuoneeseen oli kummasti rauhoittanut Alexia...
"Kyllä minä jään auttamaan", poika kähisi rahisevalla äänelle ja joutui yskäisemään muutaman kerran saadakseen kurkkunsa taas toimimaan. Alex kierähti istumaan takapuolelleen ja ravisteli päätään. Sitten hän nousi vaivalloisesti ylös ja tarkasti taputtamalla, että kallisarvoinen taskumatti oli yhä rintataskussa tallella.
"Se tuntui silloin hyvältä idealta", Alex puolustautui: "Eikä minulla ole vielä lisää uimaleluja."

"Mitä jos sinä teet ja minä sanon minne teet? Minulla on tätä kokemusta yleisten juhlien koristelemisesta", Alex ehdotti ja silmäili vaativasti silkkinauhakasaa salin oven vieressä, joka selvästi yritti olla jokin kaunis koriste.
"Tai sitten minä pidän hiukan lepoa, koska yhtäkkiä minua alkoikin sattumaan kaikkialle. Oi voi, voi minua raukkaa", Alex valitti ja yritti teeskennellä nilkuttavansa salin reunalla oleville penkeille lepäämään, jos pääsisi sillä tekosyyllä pois koristelemisesta.
"Sinun pitäisi oikeasti laihduttaa, kun nytkin murskasit minut ihan kokonaan", Alex neuvoi jalomielisesti.

[Agitha]

Celia huokaisi. Hän oli ajatellut olevansa se, joka komentaisi Alexia, sillä Celia oli tässä porukassa selvästi ne aivot, ja Alex lihakset. Sitäpaitsi Alexilla tuskin oli yhtään tyylisilmää. Ainakaan koripallokorista roikkuva uimalelu ei ollut tehnyt Celiaa esteettistä vaikutusta.
"Mutta sinä olet pitempi. Ja poika", Celia valitti. Hän nousi seisomaan, ja risti kätensä rinnalleen. Hän tuijotti Alexia hetken suu mutrussa, ja huokaisi sitten. "Koristellaan yhdessä. Molemmat suunnittelee, ja molemmat tekee. Mutta kun kerran lupauduit jo auttamaan, et pääse enää livistämään. Teet hommasi kunnolla, koska jos joku on pielessä, minä saan syyt niskoilleni." Alexia tuskin haittaisi, että Celiaa syytettäisiin epäonnistuneesta koristelusta, mutta jos niin kävisi, Celia pitäisi huolen että Alex saisi kuulla kunniansa.
Celia asteli Alexin perässä salin reunoilla oleville penkeille, mutta jäi seisomaan, kun Alex lysähti mukatuskissaan penkille.
Pojan epäkohteliaalle kommentille Celia tuhahti loukkaatuneena. Hän muksautti Alexia olkapäähän nyrkillään, ja käänsi sitten pojalle selkänsä.
"Eikä pitäisi", hän kivahti, ja marssi koristenauhalaatikolle. Alex osasi aina olla niin typerä! Mikä vara hänellä oli Celiaa pilkata, kun Alex oli ollut se, jolla äsken oli seissyt.
Celia kyykistyi koristevaihtoehtoja. Ne eivät olleet päätä huimaavat, mutta saisivat kelvata. Varastossa tosin saattaisi olla lisää kaikenlaista, sillä ainakaan tätä ennen koulu ei ollut pettänyt varusteluissaan. Hän oli tutkiskelevinaan koristeluja hetken, mutta vilkaisi sitten Alexia olkansa yli.
"Oikeastiko?" hän kysyi surkeana, ja katsoi Alexia koiranpennun katseella.

[Hass]

"Mutta sinä olet lyhyempi. Ja tyttö, mutta olet oikeassa - minulla on pidempi kuin sinulla, kuten huomasitkin", Alex siristi silmiään ja yritti parhaansa mukaan leikkiä uhmaikäistä lasta, niin kuin Celiakin näytti tekevän. Hän myös tiesi, että heistä kahdesta Celialle äskeinen vahinkotilanne oli ollut kiusallisempi ja sen saisi käännettyä ympäri nopeasti, vaikka yleensä tälläisissä tilanteissa Alexin pitäisi olla se punasteleva tyyppi. Harmi vain ettei Alex punastellut.
"Sinä stressaat liikaa. Mitä siitä, jos koristelu ei ole hyvin? Ei siihen kukaan kumminkaan kiinnitä mitään huomiota", Alex pyöritti silmiään ja huokaisi traagisesti yrittäessään keventää tunnelmaa: "Sinun huolehtimisesta saisi kuvan, että kyse olisi mukamas jostain avajaisjuhlista."

Pojan suu loksahti auki. Hän oli järkyttynyt. Shokeeraantunut. Kuinka Celia pystyi edes kuvittelemaan hänen olleen tosissaan laihduttamiskommenttinsa kanssa? Se oli ollut vitsi aivan päivänselvästi. Tokihan Alex oli jo huomannut, että Celian huumorintaju oli rajoitteinen, mutta tuo oli alkeita vasta. Eihän tytössä ollut mitään ylimääräistä! Alex pakotti itsensä sulkemaan suunsa ja tuijotti hölmönä eteenpäin hetken.
"Oikeastiko?" Alex kysyi: "Oikeastiko? Voi hyvä paahtoleipä sinun kanssasi. Sinulla on pitkä matka edessäsi, nuori oppipoikani... Niin kovin pitkä." Alex nousi seisomaan pudistellen päätään ja marssi koristelaatikolle, osin päästäkseen eroon Celian koiranpentuilmeestä. Hän nappasi mutisten itsekseen jotain omaansa läpinäkyvän teippirullan. Alex katkaisi teipistä palasen ja määrätietoisesti kävi laittamassa sen Celian huulille.
"Minä tiedän, että teillä teinityttöjen sääntökirjassa lukee jotain painokriiseistä, mutta ihan totta. Se oli vitsi. Sinä kaikista vähiten tässä tarvisit laihdutuskuuria, hoopo."

[Agitha]

Celia katseli Alexia edelleen loukkaantuneen näköisenä, vaikka hän olikin ymmärtänyt pojan puheet anteeksipyynnöksi. Alexin olisi opittava olemaan huomaavaisempi! Celia ymmärsi kuitenkin teipin tarkoitukset huulillaa, ja päätti jättää saarnaamiseen sikseen sillä kertaa. Hän repäisi pahalta maistuvan teipin suultaan, ja katsoi Alexia huokaisten.
"Joo joo" hän sanoi. "Mutta naisille ei silti puhuta noin. Et saa ikinä tyttöystävää jos et käyttäydy kuin herrasmies."
Celia kiinnitti teipinpalan Alexin otsaan, ja istuutui lattialle risti-istuntaan. Hän kaiveli tyytymättömänä koristelaatikon sisältöä. Kaikki näytti olevan punaista, ja Celia tuhahti. Punainen sopi vain jouluun ja ystävänpäivään, eikä kumpikaan ollut lähelläkään. Oliko rehtori tarkoituksella jättänyt hänelle punaiset tarvikkeet, vai saisiko hän käydä kaivelemassa varastoja?
"En halua punaista", Celia valitti. "Sitäpaitsi tässä on liian vähän kaikkea. Ei tämä riitä koko saliin." Hän otti yhden koristenauhan käsiinsä, ja mittaili sitä arvioiden. Celian käsitys juhlien koristelusta saattoi olla melko runsas, mutta ei yhdestä laatikollisesta silti olisi mihinkään.
Celia kuroittautui kietomaan ottamansa koristenauhan Alexin kaulaan, ja sitoi sen rusetille. Alex alkoi näyttää aika hurjalta erikoisessa asussaan, teipinpala otsassaan, ja rusetti kaulassaan. Ja oliko hänellä vielä aamuiset ripsiväritkin naamassaan?
"Näytät vähän Elliottilta", Celia kehui, ja vilkaisi sitten varastojen ovia. Vain urheiluvälinevaraston ovi oli auki.
"Veikkaatko, että noihin saa mennä", hän kysyi Alexilta. "Siellä on varmaan lisää koristeita."
Ovet tosin olivat varmaan lukitut, koska ne olivat kiinni. Mutta Celia koristelisi mielellään salin kunnolla, kun oli kerran saanut sen tehtäväkseen...

[Hass]

"Kuka sanoo, että minä tarvitsen tyttöystävää?" Alex kysyi kulmaansa kohottaen ja lysähti istumaan koristelaatikon eteen risti-istuntaan ja vilkaisi Celiaa kulmiensa alta huvittuneena, kun tyttö päätti liimata teipin pojan otsaan.
"No entä jos tehtäisiin niistä jouluteemaiset pippalot?" Alex ehdotti ja hipelöi punaisia silkkipaperinauhoja uteliaana kuinka monta katkaisi vahingossa. Ne olivat hajusta ja kulahtaneesta peräisin rehtorin omilta kouluajoilta. Toisaalta Alex ei ollut varma oliko dinosauruksien aikaan silkkipaperia...
"Jouluteema olisi oikeastaan aika vitun siisti", Alex alkoi innostua ja alkoi viheltämään korvaa ja korkealta We Wish You a Merry Christmas-kappaletta.
"Minä voisin olla joulupukki", hän lupasi auliisti ja muisteli oliko tosiaan piilottanut joulupukin pukunsa psykologian vai äidinkielen luokkaan. Siinä samassa hän sai kaulaansa rusetin ja Alex iski silmää Celialle kääntyen sitten taas koristeiden pariin.
"Njää, en minä koskaan noin komea voisi olla."

"Totta kai voi mennä. Miksi ei?" Alex kysyi hölmistyneenä ja katsahti pää kallellaan Celiaa. Huokaisten poika nousi seisomaan ja tallusteli paljain jaloin varastojen luokse. Hän kokeili ovea, mutta kun se pysyi kiinni, oli helppo tulkita sen olevan lukossa. Muitta mutkitta Alex polvistui ja tutkaili hetken lukkoa. Sitten hän nappasi lompakkonsa shortsien taskusta ja kaivoi esiin tyttöjen hiuspinnin, jonka upotti lukkoon. Lukko oli perusmallia, ei yhtään haastetta Alexin tiirikointitaidoille. Kesken kaiken hän kuitenkin tajusi tiirikoinnin näyttän luultavasti hämäräperäiseltä ja haluamatta säikäyttää Celiaa, Alex pakkasi välineensä takaisin lompakkoonsa ja veti taskustaan avainnipun, jossa oli jos jonkinnäköistä avainta joka lähtöön. Hän valikoi nopeasti esille tavallisen avaimen kokoisen yksilön, joka pienen asettelun jälkeen sopi varaston lukkoon erinomaisesti. Ovi aukesi loksahtaen ja Alex kääntyi Celian suuntaan ylpeänä.
"Kuka voi olla rakastamatta yleisavaimia", hän kysyi ja katsoi hellästi avainnippuaan.

[Agitha]

Celia hymähti, mutta ei todennut mitään Alexin tyttöystäväkommenttiin. Ainakin hän tiesi nyt, että Alexilla ei ollut tyttöystävää, eikä hänen tarvisisi kysyä asiaa suoraan. Tosin Alexille sopivaa tyttöä oli muutenkin vaikea kuvitella. Tytön täytyisi olla ainakin täysi sekopää, koska kukaan täysjärkinen ei voinut sietää Alexia kovin pitkään. Celialla kävi Alexin tulevia tyttöystäviä vähän sääliksi. Tyttö-raukat eivät tienneet, mihin vielä ryhtyisivät... Tai sitten Alex yksinkertiasesti jäisi ilman naista. Se oli hyvin mahdollista.
"Ei joulubileitä", Celia kielsi jyrkästi, kun hän kuuli Alexin lupauksen pukeutua joulupukiksi. "Sinä tulet minun parinani, ja minä en tasan pukeudu miksikään joulumuoriksi."
Onneksi Alex ei selvästikään ollut tosissaan jouluideansa kanssa, sillä Celian valituksen kuultuaan hän marssi yhdelle varaston ovista. Celia seurasi häntä, mutta pettymyksekseen joutui toteamaan oven lukituksi, kun se ei auennut Alexin nykäisystä.
Sen sijaan, että Alex olisi tyytynyt kohauttamaan olkiaan ja kääntymään pois, hän polvistuikin tutkimaan lukkoa hetkeksi. Sitten hän kaivoi jotain lompakostaan, ja ryhtyi tiirikoimaan lukkoa sillä.
"Hei, onko tuo minun pinnini?" Celia kysyi, kun hän tunnisti esineen hiuspinniksi. Ainakin se oli samanlainen, kuin mitä hän käytti.
Tiirikoiminen oli varmaan hyödyllinen taito Alexin tapaiselle tyypille. Celiaa se huolestutti silminnähden. Olisiko hän turvassa Alexilta enää missään? Tai hänen tavaransa?
Ilmeisesti tiirikointi ei kuitenkaan onnistunut, sillä Alex keskeytti hommansa ja kaivoi hiuspinnin sijaan avainnipun taskustaan. Celia katseli avainnippua epäillen, ja hänen epäilyksensä vahvistuivat, kun yksi avaimista kävi varaston oven lukkoon vaivattomasti. Sen täytyi olla joko varaston avain, tai koulun yleisavain, ja Celia oli täysin varma, että sellaisia ei jaettu oppilaille. Yleisavain Alexin käsissä oli vielä tiirikoimistakin vaarallisempi ase, ja Celiaa puistatti. Yleisavaimella Alex saisi helposti käsiinsä kaikki koulun avaimet. Esimerkiksi tyttöjen makuuhuoneiden vara-avaimet!
Ovi aukesi, ja Alex näytti ylpeältä, mutta Celia ei astunut sisään. Hän vilkaisi Alexia epäillen.
"Ovi oli lukossa, joten meidän ei pitäisi mennä tuonne", hän huomautti. Jouluteemaiset koristelut eivät innostaneet Celiaa, mutta hän ei halunnut saada lisää jälki-istuntoa.

[Hass]

"Mutta kaikki rakastavat joulua", Alex protestoi levittäen käsiään vetoavasti. Silti edes Alex ei voinut olla hörähtämättä ajatuksesta joulumuoriksi pukeutuneesta Celiasta. Ehkä pienen suostuttelun jälkeen tyttö voisi harkita uudelleen, sillä Alex tiesi tarkkaan mistä voisi joulumuorin puvun hankkia, eikä kyse ollut edes aikuisviihdekaupasta vaan lasten naamiaspuodista, joissa oli aikuisten kokoisiakin roolivaatteita. Ennen kuin poika ehti viritellä koiranpentuilmeensä iskuvalmiuteen, ajatusketju oli jo katkennut, sillä Alexilla oli tunnetusti kultakalan keskittymiskyky.

"En minä vaan tiedä. Se lojui meidän huoneen kirjoituspöydällä", Alex kohautti olkiaan ja vilkaisi hiuspinniä, jonka oli sittemmin adoptoinut omiin hämäräpuuhiinsa, joihin lukeutui luvattomat yöpalat koulun keittiöllä ja omat lomat.
"Olen aika varma, että se on sinun tai Tiffanyn", Alex kohautti olkiaan ja jatkoi tiirikointiaan ammattiroiston ottein. Tiffanyn pinni luultavasti olisi, sillä tytön vetyperoksidin vaalea tukka olisi ilman pinnejä luultavasti tippunut pois jos hiukan liian lujaa kiskoisi.
"Sinun on varmasti täytynyt nähdä näkyjä", Alex huomautti: "Ihan selvästi ovi on auki." Jaksamatta kuitenkaan kinastella kauempaa Celian kanssa varaston penkomisen luvallisuudesta (Alex pelkäsi saarnaa yleisavaimen pihistämisestä), poika harppasi tytön luokse, nappasi tämän polvitaipeista kiinni ja heitti kevyen Celian olkapäälleen kuin perunasäkin kuulematta mahdollisia vastalauseita. Alex haparoi toisella kädellä varaston valokatkaisijaa ja toisella piti Celian jaloista kiinni. Ikuisuuksia vanha hehkulamppu syttyi rätisten ja Alex marssi peremmälle. Hän heivasi Celian istumaan kassakaappi-lavasteen päälle ja ryntäsi innoissaan penkomaan teatteripuolen lavastevalikoimia.