Kultakutri ja krokotiili

[Agitha]

// Hassis ja Axu //

Celia asteli liikuntasalille tismalleen kello neljä. Hän ei ollut hyvällä tuulella. Viimeinen liikuntatunti liikuntasalissa oli juuri loppunut, mutta Celia ei ollutkaan menossa tunnille. Hänellä oli jälki-istuntoa ensimmäistä kertaa hänen elämässään, ja hänen tehtävänsä oli koristella liikuntasali juhlakuntoon.
Kaikki oli alkanut eräästä typerästä vedonlyönnistä Alexin kanssa. Celian tehtävä oli ollut kutsua kaikkia keskustelukumppaneitaan Pierreksi jossain vaiheessa keskustelua yhden päivän ajan. Idea oli vaikuttanut harmittomalta, ainakin siihen asti, kun koulun rehtori oli tullut puhuttelemaan Celiaa.
Oikeastaan kyse oli ollut jostakin niin harmittomasta, kuin auki olevista hiuksista huomauttamisesta. Mutta kun Celia oli vastannut "Kyllä, Pierre", rehtori oli hurjistunut. Miten Celia olisi voinut tietää, että rehtorin toinen nimi oli Pierre, ja että häntä oli kiusattu siitä koko peruskoulun ajan?!
Näin jälkikäteen Celialla ei ollut harmainta aavistustakaan, miksi hän oli niin tosissaan lähtenyt Alexin vedonlyöntiin mukaan. Ei Alexilla oikeasti ollut korvia kaikkialla Saint Walden'sissa, kuten hän oli väittänyt, joten Celia olisi ihan hyvin voinut jättää tehtävänsä väliin rehtorin osalta. Tehty mikä tehty, ja kuulaisesti Celia oli uhrannut torstai-iltapäivänsä jälki-istunnon suorittamiseen. Juhlat pidettäisiin perjantaina, ja koristelut olisi saatava valmiiksi hyvissä ajoin. Onneksi hänen ei tarvitisi tehdä muuta, kuin luututa salin lattia, ja siirrettävä pari pöytää toimittamaan seisovan pöydän virkaa, ja koristeltava sali. Oikeastaan se oli vähän mukavampaa, kuin jälki-istunnot yleensä olivat.
Celia avasi liikuntasalin ovet, ja pujahti sisään. Hän napsautti valot päälle, ja katseli ympärilleen.
Viimeisellä liikuntatunnilla olleet olivat ilmeisesti saaneet erityiskäskyn olla siivoamatta jälkiään, sillä liikuntatarvikkeet oli jätetty levälleen lattialle. Celia huokaisi syvään, ja tajusi, että salia ei oltu myöskään tuuletettu. Heti ensimmäiseksi hän päätti avata salin ikkunan voidakseen hengittää kunnolla. Hän käveli liikuntasalin ikkunoille, ja avasituuletusikkunan.

[Hass]

Alex raahasi suurta puhallettavaa krokotiili-uimalelua kainalossaan pitkin käytävä. Täyteen puhallettu lelu tuntui tönivän seiniä ja huonekaluja, mihin se vain tuntui ehtimään. Aina lyödessään seinään, kuului ontto kumahdus eläimestä. Alex ei itsekään näyttänyt fiksummalta kuin uimalelu, sillä hänellä oli koulupukuun kuuluva kauluspaita sekä kirkkaankeltaiset koripalloshortsit. Jalassoissaan pojalla oli varvassandaalit, vaikka ulkona ei ollut mikään rantakelo. Ja rantaa ei ollut lähettyvilläkään. Alex huomasi uteliaana, että liikuntasalin ovi oli auki, vaikka tähän aikaan kukaan ei normaalisti ollut enää tunneilla tai omatoimisesti treenaamassa. Alex kurkkasi ohimennen sisään ja huomasi liikuntavälineiden jääneen miten sattui. Kaiken kruunasi kuitenkin ikkunasta puoliksi ulos roikkuva Celia. Alex tunsi olonsa ristiriitaisesti. Ilman Celiaa hän voisi leikkiä trampoliinilla, mutta Celian kanssa jutteleminenkin oli ihan kivaa. Alexia myös kiinnosti miksi tyttö oli salissa. Hammond ei vaikuttanut kovinkaan urheilulliselta ja liikuntasali ei ollut kotoisin ympäristö tytölle. Alex pujahti krokotiilinsa kanssa sisälle ja sulki oven hiljaa. Sitten hän tallusteli varvassandaaleillaan lähemmäs ikkunaa.
"Mitä sinä täällä teet?" Alex kysyi uteliaasti ilmoittamatta mitenkään muuten paikalla olostaan. Hän ei ollut vielä varma, oliko Celia rauhoittunut aamusta ja siksi yritti ottaa hiukan rauhallisemmin.

[Agitha]

Celia työnsi tuuletusikkunan niin auki kuin vain sai, ja oli horjahtaa ulos ikkunasta kuullessaan Alexin äännen selkänsä takaa. Hän käännähti ympäri, ja vilkaisi poikaa. Hän ei tuntenut enää suuttumusta eräästä pusutempusta, eikä oikeastaan edes siitä, että joutui Alexin takia elämänsä ensimmäiseen jälki-istuntoon, mutta Alex ei ansainnut päästä liian helpolla. Celia pakotti kasvoilleen loukkaantuneen ilmeen.
"Olen jälki-istunnossa. Minun pitää siivota ja laittaa tämä sali juhlakuntoon", hän totesi, vaikka tiesi, että tieto huvittaisi Alexia suunnattomasti. "Mitä sinä täällä teet?" hän kysyi sitten, ja mietti, oliko Alexkin tullut jälki-istuntoon. Kahdestaan siivoaminen ainakin sujuisi nopeammin, vaikka Alexista saattaisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Alex tuskin otti jälki-istuntoja kovin vakavasti.
Vasta sitten hän tajusi, mitä Alexilla oli yllään.
"Ja mitä ihmettä sinulla on päälläsi?" Celia kysyi, ja unohti ällistykseltään kuulostaa kylmältä tai vihaiselta. Alexilla oli päällään mitä kummallisin vaateyhdistelmä, joka olisi ollut kelvollinen vain kesälomalla 30 asteen helteessä. Eikä oikeastaan edes silloin. Missään nimessä vaatteet eivät olleet sopivat koulupuvulliseen kouluun, eikä Celia onnistunut keksimään vaateyhdistelmälle ainuttakaan järkevää selitystä.
"Ja mistä ihmeestä sinä tuon sait?" hän jatkoi kyselyään, ja vilkaisi valtavaa puhallettavaa krokotiiliä Alexin kainalossa.
Celia puisteli päätään epäuskoisena, ja epäili jo tulevansa hulluksi. Ehkä stressi oli viimein saanut hänestä yliotteen. Mutta miksi hänen piti hallusinoida Alexista, eikä jostain mukavasta, kuten professori Wilsonista?
Pian Celia kuitenkin päätti loksauttaa avonaisen suunsa kiinni, ja totesi, että Alex oli se, joka oli tullut hulluksi.

[Hass]

Alex katseli kiinnostuneena, kun hänen äänensä sai Celian horjahtamaan. Kyllähän poika tiesi äänensä saavan monen tytön jalat veteliksi ja siksi tytön reaktio oli ihan normaali. Alex päätti itsekseen välttää Celialle puhumista, jos hän olisi vaarallisessa tilanteessa - niin kuin puoliksi ulkona ikkunasta.
"Mitä sinä teit? Käytit liikaa hajuvettä?" Alex tyrskähti kuullessaan tytön olevan jälki-istunnossa. Hän ei voinut keksiä yhtään syytä, miksi Celia olisi joutunut pulaan. Tyttöhän oli yleensä yhtä kiltti kuin paahtoleipä (Alex piti paahtoleivistä) ja kaikki tuntuivat pitävän hänestä! Kuka tahansa olisi vielä menetellyt, mutta Celia... Alex päätti, että hän oli tulossa vanhaksi.
"Ovet olivat auki, joten ajattelin tulla hyppimään trampoliinilla. Liikuntatunneilla ei saa koskaan hyppiä trampalla", Alex vastasi rehellisesti ja kirosi itsekseen poikien liikunnanopettajan sovinistia arvoja, jotka olivat peräisin viime vuosituhannelta. Totta kai trampoliini oli maskuliininen urheiluväline, samalla tavalla kuin nyrkkeilysäkkikin.
"Vaatteet?" Alex vastasi ihmeissään ja vilkaisi alaspäin varmistaakseen, että oli pukenut housut jalkaansa aamulla. Oli kyllä totta, että häntä oltiin katseltu aika paljon tänään... Mutta ei, ei se housuista johtunut näköjään.

"Puhutko sinä Elliottista?" Alex kysyi ja vilkaisi puhallettavaa krokotiiliä, jonka kaulassa oli punainen samettinauha.
"Elliott oli kylällä yhdessä roskakorissa. Minä korjasin sen ja nyt se on taas elossa", Alex vastasi huolettomasti ja tehosti sanojaan vapaan kätensä heilautuksella. Poika laski krokotiilin maahan ja laskeutui istumaan sen päälle napaten kiinni mustista muovikahvoista, jotka olivat uimalelun selässä.

[Agitha]

Celia puisteli päätään epäuskoisena. Alex käyttäytyi, kuin hänen asunsa olisi aivan normaali, vaikka se ei ollut. Ei enää syyskuun lopussa. Eikä koulussa. Eikä muutenkaan. Alex ei voinut tosissaan luulla, että asu oli ihan okei! Kas kun hän ei ollut pukenut valkoisia tennissukkia sandaalien kanssa.
"Tuo ei taida olla ihan koulun sääntöjen mukainen asu?" hän kysyi, ja tuijotti kirkkaankeltaisia housuja ja varvassandaaleja.
"Elliott?" Celia toisti, ja siirtyi tuijottamaan suurta krokotiilin muotoista uimalelua. "Sinä nimesit sen?" Hän ei edes viitsinyt kysyä mitään muuta. Esimerkiksi sitä, miksi Alex dyykkasi roskiksia ja pelasti niistä rikkinäisiä uimaleluja. Tai miksi Alex kantoi krokotiilia mukanaan. Tai miksi krokotiilin kaulaan oli sidottu rusetti.
Alex laski uuden ystävänsä maahan, ja istui sen päälle kuin pikkupoika. Celia kiersi krokotiilin ympäri, ja tökkäsi sitä kenkänsä kärjellä. Se tosiaan oli puhallettava uimalelu. Olikoha Alex puhaltanut sen täyteen itse, vai säilyttikö hän pumppua jossain?
Celia puisteli taas päätään, eikä hän tiennyt olisiko hänen pitänyt itkeä tai nauraa. Hän poimi salin lattialle jääneen koripallon käsiinsä, ja vilkaisi Alexia.
"Et siis tullut jälki-istuntoon. Sinun kannattaa siis häipytä, koska sinä ja Elliott olette tiellä?", hän totesi. Hän yritti heittää koripallon niille tarkoitettuun säilytyskoriin, mutta heitti ohi. Hän huokaisi. "Tai sitten voit jäädä auttamaan minua."
Alexista saattaisi olla oikeasti hyötyä, jos hän tekisi jotain. Hän oli kuitenkin poika, ja ennen kaikkea pitkä. Celialla saattaisi olla vaikeuksia ripustaa koristeita korkealle, vaikka hänellä olisi tuolikin apunaan.
"Jäisitkö?" hän kysyi sitten, nyt vähän kauniimpaan äänensävyyn. Alex apuna ei ollut oikeastaan yhtään hassumpi idea.

[Hass]

"Olen aika varma, että ainakin paita on", Alex kohautti olkapäitään hiukan epävarmana. Hän ei ollut ehkä paras ihminen, jolta kysyä mitä tahansa joka liittyi koulun sääntöihin. Säännöt ja Alex eivät olleet taivaassa tehty pari ja itseasiassa avioeropaperit olisivat varmaan pian käräjäoikeudessa.
"No eihän se pelkkä krokotiilikään voinut olla", Alex huomautti Celialle äänellä, joka vihjasi tytön olevan hölmö: "Elliott kuulosti hyvältä ja vahvalta nimeltä krokotiilille. Sitä paitsi se on tarpeeksi miehekäs nimi, sillä olen varma että Elliott on miespuolinen." Alex taputti hellästi uimalelunsa päätä. Todellisuudessa Alex oli vain halunnut nähdä kuinka muut reagoisivat leluun, ei Alexilla nyt niin syvää tunnesidettä otukseen ollut.
"Enpä tiedä. Siivoaminen on tylsää. Sotkeminen on paljon hauskempaa", Alex totesi ja kaivoi paitansa rintataskusta pienen metallisen taskumatin. Hän ruuvasi korkin auki ja haistoi juotavaa, huokaisi nauttivasti ja otti huikan porkkanamehustaan. Alex ei edes tarjonnut Celialle vaan sujautti taskumatin takaisin taskuunsa.

"Entä jos minä olisin henkilökohtainen cheerleaderisi? Sano C, sano E, sano L, sano E, sano S, sano T, sano E", Alex kailotti tyhjässä salissa: "Mitä siitä tulee? CELIA." Alex taputti itseään olkapäälle tyytyväisenä hyvin onnistuneesta kannustuksestaan. Hän alkoi kömpimään keskemmälle salia yhä Elliottin selässä. Alex työnsi jaloillaan kumpaakin eteenpäin ja Elliottin maha päästi vinkaisevan äänen osuessaan lakattuun parkettiin. Eteneminen oli kuitenkin hidasta ja kärsimätön Alex nousi ylös krokotiilinsä selästä. Hän nappasi Elliottin toiseen kainaloonsa ja otti toiseen lattialla olevan pehmustepatjan, jota lähti avuliaana raahaamaan varaston suuntaan.

[Agitha]

Celia mutristi suutaan harmistuneena, kun Alex kieltäytyi hänen avunpyynnöstään. Hän tiesi, ettei kuitenkaan voisi pakottaa poikaa hommiin. Tällä kertaa Celia oli nimittäin se, joka istui jälki-istuntoaan. Alex oli vapaa mies.
Celia katsoi kulmat koholla, kun Alex joi huikan taskumatistaan. Oli pojalla pokkaa! Juoda nyt koulussa! Vaikutti kuitenkin siltä, että Alex ei joisi humalaan asti, joten Celia päätti pitää senkin asian suhteen suunsa kiinni.
"Eikä tule, hölmö!" Celia huudahti Alexin kannustushuudolle, mutta nauroi kuitenkin. Vaikka Celia tiesikin Alexin juttujen olevan tyhmiä, Alex sai hänet nauramaan silti.
Hän seurasi Alexia katseellaan, kun Alex yritti ryömiä pitkin lattiaa Elliottin selässä. Meno näytti aika hitaalta, ja Celia huokaisi kärsimättömästi.
"Jos sinä et aio olla hyödyksy, niin-" hän aloitti, mutta keskeyttikin lauseensa, kun Alex nousi ylös. Poika tarttui yhteen lattialla lojuvista voimistelupatjoista, ja ryhtyi raahaamaan sitä kohti varastoja.
"Aiotko sittenkin auttaa?" Celia kysyi toiveikkaasti. Hän ei voinut sille mitään, että tuli ajatuksesta iloiseksi. Vaikka hänen siivousseuransa olisikin Alex, se oli paljon parempi kuin yksin siivoaminen.
Celia käveli salin toiseen päähän, ja tarttui siihen samaan koripalloon, jonka oli äsken heittänyt ohi koristaan. Tällä kertaa hän palautti sen sen koriin suosiolla käsin.
"Tässä menee koko ilta", hän valitti lämpimikseen. "Ajattelin, että pääsisin vain koristelemaan salin, mutta täällä olikin näin sotkuista. Aika inhottavaa."
Celia keräsi lattialle jääneitä joukkuenauhoja, ja ripusti niitä käsivarteensa.

[Hass]

”En ole auttamassa”, Alex ilmoitti ja yritti pitää pokerinaamansa. Hän otti paremman otteen patjasta ja Elliottista.
”Ajattelin rakentaa Elliottille pesän varastoon ja minä tarvitsen siihen luultavasti kaikki patjat”, poika valaisi tarkoitusperiään salavihkaisesti hymyillen ja jatkoi patjan raahamistaan. Eihn tietenkään ollut mitään patjapesää tekemässä, vaikka oli sitä alakoulussa harrastanutkin. Vaikka voisi olla kyllä aika veikeää nähdä muiden ilmeet, kun aamulla varaston avatessa naaman edessä tuijottaisi Elliott hurjassa virneessään, joka näytti huolestuttavan paljon Alexilta pilvessä. Alex pudotti uimalelu koripallokorin alapuolelle ja rymisteli varastoon varomattomasti. Hän hylkäsi patjan pinoon ja tuli sitten salin puolelle. Hän nappasi Elliottin maasta ja alkoi tunkemaan sitä korirenkaan läpi. Pienen työntämisen jälkeen Elliott jäikin kiinni kaulansa ympäriltä ja näytti erehdyttävästi seisovan hännällään hurjan pituudensa ansiosta. Ehkä asiaa auttoi sekin, että kori oli juniorikorkeudella.

"Ei jälki-istunnoista kuulemma selviä niin helpolla kuin salin koristelemisella. Olen kuullut juttua, että rehtori on kehittänyt jälki-istunnoista taiteenlajin", Alex nyökkäsi ja tassutteli varvassandaaleillaan hakemaan seuraavaa patjaa, mutta otti nyt myös toisen kainaloonsa.
"Olitko sinä tosissasi silloin aamulla? Että sinä tarvitset minut pariksesi juhliin?" Alex huikkasi ollessaan jälleen varaston puolella dumppaamassa patjoja.
"Koska olen aika varma, että löytäisin Elliottillekin puvun, jos tarvitsee", Alex tuumasi Celian kiusaksi ja pysähtyi hetkeksi miettimään oliko hänellä itsellään pukua vai pitäisikö käydä ostamassa.
"Sitä paitsi minun pitäisi tietää pitääkö minun perua muut suunnitelmani", Alex vastasi ihan vakavana, sillä hänellä olisi ehkä freelance-matemaatikon keikka yhdessä liikeyrityksessä, joka oli ennakkoluulottomasti käyttänyt aikaisemminkin tämän nuoren - mutta arvostetun - matemaatikon alun palveluksia ja mikä Alex oli sanomaan ylimääräiselle taskurahalle ei. Hän oli piireissä jo ihan kunnioitettu kaveri, jota oli auttanut muutama avoimen yliopiston professorin kehut porukoissaan. Alex oli jo muutamana kesänä käynyt huvikseen kuuntelemassa luennoilla, vaikka hän ei ollutkaan osallistuja.

[Agitha]

"Autat sinä", Celia intti, kun Alex väitti vastaan. Hän ei uskonut selitystä Elliottin pesästä, vaikka Alexilta sellainenkaan ei olisi odottamatonta. Ja loppujen lopuksi, vaikka Alex rakentaisikin patjoista majan, hän auttaisi Celiaa viemällä majanrakennustarvikkeet varastoon.
"Uskon sen. Rehtori on tiukka mies", Celia totesi, kun Alex puhui rehtorin intohimosta jälki-istuntoihin. Hän aikoi kääntyä Alexiin päin, mutta jäi tuijottamaan koripallokorista päästään roikkuvaa Elliottia. Näinkö Alex ajatteli koristella salin?
"Voi Elliott parkaa", Celia sanoi. "Tapoit sen. Katso, se roikkuu hirressä", hän jatkoi, ja päätti että repisi krokotiilin irti korista myöhemmin. Toivottavasti se ei ollut jumissa. Hirttäytynyt krokotiili ei vastannut Celian mielikuvaa koulun juhlien koristelusta.
Alex vei lisää patjoja varastoon, ja siellä ollessaan kysyi, oliko Celia ollut tosissaan pyytäessään häntä juhliin. Celia oli hetken hiljaa, ja käveli sitten varaston ovelle. Hänen ei tehnyt mieli huudella toiselle puolelle salia.
"Olin", hän sanoi, ja nojasi ovenkarmiin. "Kuten sanoin, en halua mennä Ephramin kanssa. Veljen kanssa meneminen olisi noloa. Jos se ei haittaa sinua, niin menisin mielelläni sinun kanssai", Celia selitti ilme vakavana. Hän ei halunnut, että Alex luulisi, että kyseessä olisi joku vitsi.
"Tosin Elliottia et ota, tai teen oharit", hän uhkasi, vaikka uhkaus saattaisi vain provosoida Alexia. "Haluatko muuten hakea minut huoneestani, vai tavata vasta täällä?"
Periaatteessa tytön noutaminen kotoa oli herrasmiehen tehtävä, mutta Celia ei ollut varma, laskettiinko hänen huoneensa kodiksi tässä tapauksessa. Hänelle oli periaatteessa ihan sama, miten he tekisivät, sillä hän ei tiennyt muiden tyttöjen suunnitelmista.

[Hass]

”Njäh, sinun täytyy nähdä näkyjä”, Alex nauroi leppoisasti.
”Enkä tappanut”, poika protestoi ja katsoi pää kallellaan Elliottia: ”Se... se vain... pelaa koripalloa.”
Hän ei viitsinyt kertoa Celialle, että Elliott oli lähes tulkoon jumissa korirenkaassa. Alex oli työntänyt otusta liian lujaa ja nyt se oikeastaan kuristui.

Kun Celia tuli varaston puolelle, patjapinoa suoristamaan kumartunut Alex suoristautui seisomaan ja kääntyi tytön puoleen. Alex ei oikein pitänyt tavalla, jolla Celia puhui mahdollisuudesta joutua Ephramin pariksi. Tuntui kovin itsekkäältä, ettei voisi mennä veljensä kanssa koska se oli liian noloa. Ei niinkään väliä Alexista itsestän ja siitä seikasta, että hän oli vain varavaihtoehto. Mitä muuta hän olisikaan voinut odottaa?
”Ihan miten vaan, voin minä sinut huoneestasikin hakea, mutta mitään kukkaranneketta minä en hanki. En ole koskaan ymmärtänyt niiden tarkoitusta, Pelkkää rahanhukkaa ja eivät ne elä kovin kauan. Leikkokukatkin elävät kauemmin”, Alex ohitti hetkeksi aikaa Elliottin ja yritti hidastaa Celiaa paasaamalla kukista, joilla ei oikeastaan ollut edes mitään väliä hänelle henkilökohtaisesti. Kukat olivat kukkia, olivat ne missä muodossa tahansa. Alex nosti pinon päällimmäisen patjan ylös heidän väliinsä varmuuden vuoksi.
”Niin ja minulla on vähän sellainen tunne, että Elliott on kyllä paikalla, mutta ei minun toimestani. Se nimittäin on vähän niin kuin jumissa... Mutta ei mitään syytä huolehtia!”

[Agitha]

Celia hymyili.
"Ei sinun mitään kukkia tarvitsekaan ostaa", hän naurahti. "Riittää että tulet minun parikseni ja käyttäydyt kunnolla." Jostain syystä hän iski silmää, ja katui sitä jälkeenpäin.
Alexin kommentille Elliottista Celia kurtisti kulmiaan.
"Jumissa?" hän varmisti, ja vilkaisi krokotiilia. Se näytti olevan aika tiukassa. "Onnistuitko sinä saamaan sen juuttumaan koripallokoriin?" hän ihmetteli.
Celia asteli Elliottin luokse, ja kiskaisi sitä kevyesti jalasta. Hän ei uskaltanut olla kovin kovakourainen, sillä Alexista ja hänen ystävistään ei koskaan tiennyt. Alex saattaisi suuttua, jos Elliott menisi rikki. Elliott ei irronnut mihinkään, ja Celia kierteli sitä mietteliäänä.
"Saatko sinä sen irti? Se on kyllä kiinni aika tiukasti", Celia sanoi, ja tuijotti krokotiilia edelleen huolissaan. Koripallokorin rengas koristi Elliott-raukan kurkkua inhottavan näköisesti, ja koska sen pää oli leveämpi kuin sen kaula, tuntui mahdottomalta saada se kiskottua irti korista. Mutta ei sitä siihenkään voisi jättää! Hän ja Alex joutuisivat varmaan uudestaan jälki-istuntoon, jos rehtori näkisi krokotiilin. Ja seuraava jälki-istuntoon saattaisi kuulua juhlien jälkien siivoaminen. Se ei olisi kovin mukavaa, koska juhlien jälkeen sali olisi sata kertaa huonommassa kunnossa kuin nyt. Sillä, että juhlista tulisi alkoholittomat, ei ollut mitään vaikutusta asiaan, kun tiedossa oli koulullinen teini-ikäisiä nuoria.
Celia nykäisi krokotiilia vielä muutaman kerran, ja vilkaisi sitten Alexia avuttomana.
"Ei sitä tähänkään voida jättää!" hän sanoi, ja vilkuili vuoroin Alexia ja krokotiilia.

[Hass]

"Oletko varma? Koska minä en jaksa kuunnella mitään vitun valitusta jälkikäteen, jos muilla sattui olemaan", Alex ilmoitti huolettomasti ja alkoi avaamaan paitansa kalvosinnappeja hitaasti. Saatuaan napit kummastakin ranteestaan auki, Alex kääri hihansa vähän kyynärpäiden yli.
"Yep ja yep. Oikein molemmilla kerroilla", Alex onnitteli poissaolevasti ja uskaltautui patjamuurinsa takaa esille uskoessaan, ettei tarvinnut pelätä vihaisen tytön nyrkkejä. Hänen täytyi antaa krediittiä Celialle, sillä hän ei ollut oikeastaan menettänyt hermojaan sillä tavalla kun Alex olisi olettanut. Ehkä hänen seuransa alkoi viimein tehdä tehtävänsä Celialle ja tytöstä tulisi vielä kelpo ihminen - sellainen kuin Alex itse oli. Poika uskaltautui ulos varastosta ja tuli Celian kanssa tarkastelemaan kiikkiin jäänyttä Elliottia. Krokotiilia kävi oikeastaan sääliksi, sillä se näytti oikeasti olevan tukalissa oloissa. Tuttavallinen virnistyskin oli vääntynyt näyttämään irvistykseltä. Alex rypisti otsaansa ja kokeili kiskaista Elliottia uudelleen alas, mutta pää otti yhä kiinni renkaaseen. Sitten poika nousi varpailleen tutkimaan tilannetta sieltä käsin napaten korirenkasta kiinni. Tiukkaa teki, Alexin sormet tuskin sopivat renkaan ja muovin väliin, eikä nyt puhuttu edes kohdasta, jossa Elliottin pää oli pyörein. Alex yritti tällä kertää työntää lelua pois, mutta tulosta ei syntynyt. Poika luovutti ja lopetti korirenkaassa roikkumisen.
"Ihan kuin se ktetään haittaisi vaikka jäisikin", Alex lohdutti ja taputti Celiaa päälaelle kiusaantuneena pari kertaa.
"Sinä voit vaikka peittää sen koristenauhoilla ja sanoa, että se on aito egyptiläinen Niilin krokotiili-muumio", Alex kohautti olkiaan, eikä ollut ollenkaan stressaantunut jättimäisestä uimalelusta. Hän oli varma, että löytäisi jostain jonkin toisen eläimen vastakkaista koria varten - ehkäpä merihevonen tai miekkavalas... Alex alkoi jo innostua ajatuksesta ja juhlistaakseen loisto ideaa hän onki taas porkkanamehu-taskumattinsa. Hän otti pitkän huikan rakastettua porkkanamehuaan ja tarjosi nyt Celialle huikkaa pullostaan.

[Agitha]

Celia haroi hiuksiaan huolestuneena, ja katsoi koripallokorista roikkuvaa krokotiilia.
"Mutta ei nämä ole mitään egyptibileet", Celia valitti. "Entä jos saan taas jälki-istuntoa tuon takia? En halua joutua siivoamaan toistamiseen sinun takiasi!"
Celia oli tarkoituksella jättänyt aiemmin kertomatta, miksi hän oli jälki-istunnossa, vaikka Alex oli kysynyt sitä. Hän oli arvellut, että Alexista olisi liian huvittavaa kuulla, että kiitos hänen Celia oli joutunut elämänsä ensimmäistä kertaa vaikeuksiin rehtorin kanssa.
Hän astui muutaman askelen taaksepäin, ja katseli krokotiiliä pää kallellaan. Se ei ollut kovin kaunis koristus, ja Celialla ei ollut aikomustakaan. Krokotiili oli kuitenkin tiukasti kiinni, ja olisi keksittävä jokin keino irrottaa se. Jos se ei irtoaisi, Celia saisi siitä syyt niskoilleen, sillä Alexin ei olisi kuulunut olla koristelemassa salia.
"Hei! Ota siitä ilmat pois!" Celia keksi. Miksi se ei ollut tullut aiemmin hänen mieleensä? Sillä tavalla puhallettava uimalelu saataisin pois korista. Olisi kamalaa, jos lelu olisi jäänyt siihen lopullisesti!
Alex työnsi epäilyttävän taskumattinsa hänen nenänsä eteen, ja Celia katseli sitä kummaksuen. Tarjosiko Alex viinaksiaan hänelle?
"Eh... Nyt ei varmaan ole hyvä aika tuolle", Celia sanoi epävarmasti. Jos Alex tulisi humalaan, hän häätäisi pojan pois.
Samassa hän kuitenkin haistoi tutun tuoksun pullosta. Celia joi usein porkkanamehua kotonaan, sillä se oli terveellinen ja maukas juoma. Hänen äitinsäkin joi sitä.
"Tuo ei taida olla alkoholia, vai mitä?" hän kysyi, ja vilkaisi Alexia kulmiaan kohottane. Millainen idiootti säilytti porkkanamehua taskumatissa? Vai haisiko se vain siltä?

[Hass]

"Sinun pitäisi olla kiitollinen!" Alex haukkoi henkeään teeskennellen epäuskoista: "Meistä kahdesta minä olen se, joka joutuu menemään ulos matematiikan opettajan kanssa - joka on ainakin dinosaurusten ikäinen - ja sinä joudut vain jälki-istuntoon." Alex värähti inhosta ajatellessaa iltaohjelmaansa. Hän oli toteuttanut oman osansa vedosta, mutta ei ollut varma kuinka pitkälle vetoa oli pitänyt viedä. Alex ei halunnut hävitä, joten koko iskemisprosessi oli kulminoitunut treffien sopimiseen. Poika oli koko ajan epäillyt Celian olevan Pierre-jupakan takia täällä ja nyt se vain varmistui.
"Sinun pitäisi itkeä jollekin, joka ei ole ollut 76 kertaa jälki-istunnossa ja saisinko huomauttaa, että viidenkymmenen kerran jälkeen lentää ulos koko opinahjosta", Alex huomautti kohottaen tunnusomaisesti toista kulmakarvaansa.

"No et sä vittu voi tappaa sitä!" Alex älähti kauhuissaan ja syöksyi halaamaan Elliottia, peittäen samalla tehokkaasti ilmaventtiilin.
"Korjasin sen venttiilin purkalla ja se oli aika haastavaa. Jos sinä avaat Elliottin niin se ei ehkä koskaan herää henkiin. Voitko elää, jos omatunnollasi on viattoman luontokappaleen kuolema?" Alex syyllisti ja silitti rakastavasti vihreää muovikasaa.
"Minä yritän kääntää sen sinun kieleesi, jotta ymmärrät: se on kuin polttaisin kaikki maailman pradan mekot ja sylkisi tuhkien päälle", poika puhisi muka järkyttyneenä.

"Ai mille? Tietenkään se ei ole alkoholia", Alex närkästyi: "Mitä sinä oikein minusta kuvittelet? Minäkö joisin alkoholijuomia ja vielä koulussa?"
Hetken aikaa Alex muisti, että harrasti kyseistä asiaa aika usein. Hänen pitäisikin käydä hankkimassa uusi pullo Jack Daniel'sia juhlallisuuksia varten jos hän aikoi kestää sen sekoamatta totaalisesti. Alex ei halunnut ottaa riskiä ja menettää viimeistäkään oljenkortta, joka teki hänestä ihmisen...

[Agitha]

Celia tuijotti Alexia hetken epävarmana, ja tarttui sitten tämän tarjoamaan taskumattiin. Hän maistoi varovaisesti, ja totesi juoman todella olevan porkkanamehua. Alex oli niin outo! Ensinnäkin, kuka säilöi porkkanamehua taskumatissa? Ja toiseksi, Celia oli kuvitellut olevansa ainoa joka piti porkkanamehusta.
Hän veti kuitenkin juomat väärään kurkkuun, ja yskien hän ojensi taskumatin takaisin Alexille.
"Mitä?" hän kysyi ihmeissään. "Menetkö sinä ulos matematiikan opettajan kanssa?" Celia katsoi Alexia ällistyksen ja äärimmäisen huvittuneisuuden sekaisin ilmein. Alex oli todella vienyt heidän vetonsa pitkälle! Jälki-istuntoon joutuminen ei ollut mitään verrattuna treffeihin 50-vuotiaan opettajan kanssa.
"Vau! Se nainen taitaa todella olla kiinnostunut nuoremmista pojista", Celia sanoi, eikä enää voinut pidätellä nauruaan. "Siitäs sait!" hän hihitti. Hän olisi niin mielellään nähnyt Alexin ilmeen, kun he sopivat treffit!
Alex käyttäytyi hyvin suojelevaisesti uimaleluaan kohtaa, ja sai edelleen huvittuneen Celian pyörittelemään silmiään. Ilouutiset Alexin romanttisesta illasta oli kuitenkin piristänyt Celiaa sen verran, että hän ei viitsinyt muistuttaa Alexia siitä, että puhallettava krokotiili ei ollut viaton luontokappale.
"Okei", hän huokaisi. "Vaikka Elliott on kyllä varmaan jo kuollut, kun hirtit sen noin. Miten sinä sait edes tungettua sen sinne?" hän ihmetteli, ja asteli Alexin ja Elliottin luokse. Celia ei ylettänyt kurkottamaan koriin asti edes varpaillaan seisten, mutta katseli puristuksissa olevaa Elliottia tuntien jonkin sortin sääliä. Ehkä hän oli tulossa yhtä hulluksi kuin Alex.
"Entä jos sitä työntäisi ylhäältä käsin?" hän ehdotti mietteliäänä. "Jos minä nousen sinun olkapäillesi, niin saatan pystyä työntämään sen pois, tai tunkemaan sen ulos. Vetäminen ei näytä auttavan."