Räjähdysvaara

[cardea]

Pixie oli kauan sitten todennut että huippulahjakkaiden joukossa hän oli lahjaton. Siksi söpö koiranpentu ilme ja suuret silmät tepsivät aina. Hän tapitti opettajaa mahdottoman suloisesti ja huuli väpättäen. Hän ei halunnut mennä minkään rehtorin puhutteluun. Onneksi hän pääsi selvästi sillä kertaa pälkähästä.
”Te teette monisteita ja siivoatte tämän sotkun”, opettaja totesi ja katsoi tiukasti Pixietä.
”Ja sinä kirjoitat sen esseen”, se oli kuolin isku pentuilmeelle. Pixie oli unohtanut, että jos hän halusi pitää arvosanansa jossai nsiedettävissä lukemissä hänen piti joko onnistua olemaan todella varovainen tai sitten hän saisi kirjoittaa esseen.

Opettajan käännyttyä hakemaan niitä samperin monisteita Pixie läiskäisi naamansa pulpettiin ja voihkaisi. Hän ei osannut selittää mitään järkevää esseisiin. Hän voisi piirtää kuvasarjan kitisemättä, mutta kirjoittaa... Hyvä kun tyttö ei kiljunut.
”Pirun essee”, hän jupisi ja suoristautui ja alkoi kasata touhukkaana tavaroita pois pöydältä ja kiikuttamaan niitä pestäväksi. Ei siinä muukaan auttant.

[Agitha]

Opettaja näytti tiukalta, mutta selvästikin hän päästi Celian ja Pixien pälkähästä sillä kertaa. Opettaja läksytti enemmän Pixietä kuin Celiaa, sillä mitä ilmeisimmin Pixiellä oli muitenkin ongelmia opettajan kanssa.
Saint Walden'sissa ei pulaan joutumiseen paljoa vaadittu. Koska suurin osa oppilaista suoriutui töistään lähes täydellisesti, pienetkin virheet alleviivattiin punakynällä. Keskisuuret virheet saivat opettajat jo hermoromahduksen paikalle, sillä heidän tehtävänsä oli pitää koulun taso yllä työpaikkansa menettämisen uhalla. Suurista virheistä joutui pahaan pulaan, ja joskus ne johtivat koulusta erottamiseen. Ilmeisesti Celia ja Pixien virhe oli vain keskisuurta tasoa.
Opettaja lähti monistamaan heille kirjallisia tehtäviä, ja Celia huokaisi helpotuksesta. Niitä hän sentään osasi tehdä, ja räjähdysvaara oli hyvin pieni. Lyijykynä ja paperi eivät olleet kovin räjähdysaltis yhdistelmä.
"Millainen essee?" Celia kysyi uteliaisuuttaan, kun Pixie näyttä epätoivoiselta painaessaan otsansa pulpettiin. Toivottavasti Celia oli jo tehnyt sen esseen. Ainakin hän oli palauttanut pinon papereita opettajalle muutama päivä sitten.
Pixie ryhtyi siistimään heidän pöytäänsä, ja kantoi tavarat pois. Celia haki pari palaa paperia, ja pyyhki pulpetit mahdollisimman huolellisesti. Olisi ikävää, jos jotakin olisi läikkynyt.

[cardea]

Työ oli paras lääke Pixien tuskiin. Se tepsi aina ja sai ajatuksetkin muualle, sitä ennen hän joutui vastaamaan Cecilian kysymykseen.
”Ekstra essee jostain... en mä edes muista mistä. Se oli tappo tylsä ja kuiva aihe, josta mä en ymmärrä mitään”, tyttö kertoi ja lopulta painui pesemään kippoja ja letkuja. Siihen hän kulutti vaivaa ja aikaa. Lopulta putiloista olisi voinut syödä tai juoda. Ne hohtivat kirkkauttaan kun hän asetteli ne siistiin riviin kaappiin ja sulki oven. Hiuksia karkasi taas hieman kun Pixie sipaisi tukkaansa.

Palatessaan pöydän luokse opettaja oli mätkäissyt kunnon moniste nivaskat kummankin eteen. Huokaisten Pixie istui paikalleen ja kaivoi kynänsä esiin. Hän ei kyllä tajunnut mistään mitään, mutta ei auttanut.
”Voisi syödä vaikka nutturansa”, Pixie jupisi ärsyyntyneenä ja selaili kirjaa kuoleman tuskissa olevan näköisenä. Hän ei pitänyt tästä yhtään. Hän olisi voinut vaikka juosta hakemassa muiden puolesta tarvikkeita, mutta ei sitten. Hän istui sitten tässä näin ja opiskeli tajuamatta sanaakaan.

[Agitha]

Celia vilkaisi huokaisten monistenippua pulpetillaan. Hän teki mieluummin teoreettisia tehtäviä, mutta sitä tehtävämäärää hän ei ehtisi tekemään tunnin aikana. Vaikutti siltä, että hän joutuisi jatkamaan työskentelyä vapaa-ajallaan. Ehkä Ephram voisi auttaa häntä...
Celia istui pulpettinsa ääreen Pixien esimerkkiä noudattaen, ja avasi kemian kirjastaan kappaleen, joka käsitteli tunnin aihetta. Monisteiden tehtävät eivät olleet kovin haastavia, sillä kaikkiin löytyi vastaus oppikirjasta lähes suoraan, mutta niitä oli paljon. Celia selasi pinon sivuja viimeiselle sivulle, ja totesi viimesien tehtävän olevan tehtävä numero sata. Aina raju rangaistus sähläämisestä, mutta Celia tyytyi kohtaloonsa. Tämä oli Saint Walden's, eikä mistään haluttu tehdä liian helppoa.
"Mm", Celia myötäili, kun Pixie mutisi jotain opettajan nutturasta. "No, ei hän pahaa tarkoita. Nämä asiat pitää oppia jollakin tavalla kuitenkin", hän sanoi yrittäen etsiä tilanteesta postiivisia puolia. "Ainakaan tätä kappaletta ei tarvitse sitten lukea kokeeseen niin tarkaan."
Celia lyhtyi väkertämään ensimmäistä tehtävää, vilkuillen vuoron monisteita ja vuoroin oppikirjaansa.
"Jos sinä haluat apua, niin voin auttaa. Minäkään en tosin ole kovin hyvä tässä", Celia lupautui sitten, ja hymyili hieman.

[cardea]

Tuhisten Pixie iski kiinni tehtäviin selailematta sen kummemmin. Hän vastasi lyhyen ytimekkäästi ajattelematta juuri mitään. Ei hänen kannattanut, sillä ei hän kuitenkaan ymmärtäisi.
”Näh, ei tarvitse. Kunhan saan tehtyä nämä ennen tunnin loppua niin olen iloinen. Minulla ei ole aikaa näillekkin”, hän totesi ja riuhtoi ja raastoi tehtäviä päässään. Lopulta Pixie oli sangen hyvällä mallilla kaikkien vastausten kanssa ja kellokaan ei ollut kuluttanut paljoa aikaa.

”Opettaja ei kuitenkaan arvosta sitä mitä minä teen, joten en enää jaksa edes kauheasti yrittää”, Pixie totesi yllättäen ja hymähti melkein pilkallisesti. Niin se meni. Opettajan mielestä hän oli pelkkä tyhjän toimittaja. Lahjakas ehkä piirtämään, mutta ainoastaan piirtämään. Muuten hän oli surkimus ja se näkyi opettajan käytöksessä. Ruumiinkieli oli keksitty. Tämä oli muutenkin vähän nihkeä taideaineiden opiskelijoita kohtaan elleivät nämä olleet hänen aloillaan lahjakkaita. Se oli kyllä pantu merkille.

[Agitha]

"Sata tehtävää tunnissa?" Celia ihmetteli. Sitä vauhtia ei eivät edes koulun huippuoppilaat opiskelleet. Hän ei kuitenkaan viitsinyt puuttua Pixien työskentelyyn. Celia oli tunnollinen oppilas, ja teki tehtävänsä kunnialla loppuun saakka vaikka sitten itkua tuhertaen, mutta hän ymmärsi täysin, että kaikki eivät olleet. Hän ihaili kapinallisten uskallusta jättää tehtävät tekemättä silläkin uhalla, että he ehkä menettäisivät opiskelupaikkansa Saint Walden'sissa. Celia ylpeys tai rohkeus ei riittänyt sellaiseen, joten hän teki kiltisti epäoikeudenmukaisetkin tehtävät. Ne kaikki olivat kuitenkin hänen omaksi parhaakseen...
"En minä usko, että se on niin", Celia vastasi Pixielle hieman yllättyneenä. Hän käänsi katseensa hetkeksi tykkään, mutta jatkoi sitten tehtäviin keskittymistä. Onneksi hän osasi keskustella opiskellessaankin, toisin kuin Ephram.
"Jos sinusta tuntuu, että hän ei pidä sinusta, niin tee asialle jotain. Osoita, että olet sen arvoinen. Tee tehtävät kunnolla ja osoita osaamisesi."
Celia tiesi kuulostavansa aivopestyltä, ja sitähän hän olikin. Hän tiesi luottavansa auktoriteetteihin aivan liikaa, mutta koska hänen koko elämänsä oli ollut yhtä hiljaista tottelemista, tapoja oli hyvin vaikea muuttaa nyt.

[cardea]

Voi ei, ei taas aivopestyjä. Suurin osa koulun oppilaista tuntui ajattelevan opettajia jonkin sortin jumalina. Nämä ruokkivat heidän taiteellisesti ja muutenkin kyvykkäitä sielujaan. Sori, mutta ei mennyt kyllä niin. Opettajatkin olivat ihmisiä. Nämäkin vihasivat toisia ihmisiä.
”Olen jo koettanut, ei toiminut”, Pixie tokaisi ja oli iloinen siitä, että piaan hän oli suorittanut kaikki kurssit. Hän kävi vain kaikkein pakollisimmat ja sitten kirmaisi ulos. Häntä ei mihinkään luokkaan lukittu.

Pixie oli edennyt huomattavasti lujemmalla tahdilla tehtävissä. Hän ei viilannut jokaista pilkkua tai sanaa. Hän veti pääkohdat ja oletti, että opettaja varmaan tajuaisi ne. Jos ei, niin mitä tuo sitten tuossa teki? Eikä tiivistetty ollut koskaan paha... Niin Pixie ainakin väitti itselleen. Hänen kiinnostuksensakkaan ei jaksanut riittää tälläisiin tehtäviin.

[Agitha]

"Aijaa", Celia sanoi äänensävyyn, joka ilmaisi hänen olevan pahoillaan Pixien puolesta. Oli takuulla inhottavaa olla opettajan inhokki, sillä se varmasti vaikeutti opiskelua ja heikensi arvosanoja ilman todellistä syytä. Pixie vaikutti kuitenkin mukavalta ja pirteältä, ja vaikka hän olikin välillä hieman levoton, hän pysyi paikallaan ja teki tehtävänsä. Monet opettajat pitivät iloisesta ja pirteästä käytöksestä etenkin Saint Walden'sissa, sillä koulussa oli paljon vakavia ja vetäytyviä oppilaita. Ainakin Celia olisaavuttanut opettajien suosion olemalla aina aurinkoinen.
"Tiedätkö yhtään miksi?" Celia kysyi, oikeastaan vain puhuakseen jotain.
Kemian opettaja oli tiukkapipoinen henkilö, eikä Celia ollut päässyt hänen suosioonsa, vaikka ei opettaja häntä inhonnutkaan. Ilmeisesti professori vain arvosti todellista osaamista, ei niinkään silmäripsien räpsyttelyä ja innokasta viittaamista, oli vastaus oikein tai ei.

Celia oli edennyt jo melko kunnoitettavan matkan tehtävissään, kun kova hälytysääni herpaannutti hänen keskittymisensä. Paohälytys.
"Se on varmaan harjoitus, mutta kaikki ulos! Rauhallisesti jonoon", opettaja kailotti metelin yli.
Celia ei tiennyt, kuuluiko hänen ottaa tavaransa mukaan vai ei, etenkään oikeassa tulipalotilanteessa, joten hän tunki konseptinsa, monisteensa ja kirjansa laukkuun ennätysvauhtia.

[cardea]

Kohauttaen olkiaan Pixie näytti viattomalta.
”No kyllä mä kerran siitä tein pari pilapiirrosta...” Hän myönsi, mutta hänellä ei ollut tietoa kuka ne oli sitten opettajalle mennyt antamaan. Vitsin ääliö sekin oli ollut. Eikä opettaja ennenkään ollut mitenkään kamalasti Pixiestä pitänyt tämän ollessa niin ”kevytkenkäinen”. No oma oli häpensä.

Palohälyttimet pirahtivat soimaan ja sekös sai pieneen tyttöön eloa. Palohälytin tiesi toimintaa! Surutta Pixie jätti tavaransa pöydälle, sillä niissä ei ollut mitään sen kalliimpaa. Hän nappasi Ceciliaa kädestä huomatessaan toisen jäävän jälkeen.
”Et sä mitään tavaroita mukaan ota, jos oikeasti palaa”, Pixie ohjeisti tiukalla äänellä, mutta se muuttui virneeksi, joka ei tiukkaa ollut nähnytkään.
”Onkohan se oikea?” keijukainen mietti innoissaan. Jos olisi, niin se olisi todella siistiä. Pixie oli aina halunnut nähdä palomiehet tosi toimissa eikä missään harjotuksissa. Lisäksi hän toivoi esimerkiksi tämän luokan joutuvan remonttiin, jolloin sitten ei voitaisi pitää tunteja!

[Agitha]

Celia roikkui Pixien kädestä hieman hämmentyneenä, kun tyttö johdatti häntä eteenpäin selvästikin innoissaan tilanteesta.
"No, en minä tiedä", Celia sanoi hieman hämmentyneenä, kun Pixie ihmetteli hänen pikaista pakkaamistaa. "Kun tämä on kuitenkin vain harjoitus, niin ei näitä kai tänne kannata jättääkään. Ties kuinka kauan joudumme olemaan ulkona, kun opettajat saarnaavat siitä, ettemme osaa käyttäytyä vaaratilanteissa."
Hän ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi, miten toimisi oikeassa vaaratilanteessa. Ottaisiko hän silloinkin muistiinpanot mukaansa? Opiskeluvälineiden vaaliminen vain oli istutettu häneen niin lujasti, ettei hän edes huomannut kantavansa niitä mukanaan.
"En usko, että tämä on oikea palo. Opettaja ainakin näyttää lähinnä kyllästyneeltä", hän vastasi Pixien kysymykseen.
Siitä huolimatta epäilys käväisi hänen mielessään. Entä jos koulussa oikeasti paloi? Mitä oppitunneille tapahtuisi? Ja olisivatko kaikki turvassa? Celia ei ymmärtänyt paljoakaan paloturvallisuuden päälle, joten hän ei uskaltanut arvailla.
"Toivottavasti se ei ollut se meidän keitos, joka laukaisi tämän", Celia mutisi, kun he tungeksivat ulos luokasta täpötäyteen käytävään. Opettajan ohjeet jonossa kulkemisesta olivat jo aikaa sitten unohtuneet, eikä heidän ryhmänsä ollut ainoa.
Käytävä oli täynnä, mikä oli hämmentävää, kun otti huomioon kuin pieni koulu oli kyseessä. Normaalissa koulssa oppilaat olisivat saattaneet olla paniikissa, mutta Saint Walden'sissa enemmistö käyttäytyi rauhallisesti. Oppilaat olivat liian älykkäitä panikoimaan.

[cardea]

Välittömästi kun Cecilia selitti miten mistään ei voinut olla varma, Pixie tiesi ettei toisesta tulisi koskaan seikkailijaa. Tylsää.
”Mutta et sinä tiedä onko tämä oikea vai ei! Vaikka tämä olisi harjoitus ei sillä ole väliä. Tämä on jännittävää ja hauskaa!” Ehkä Pixiestä sai nyt hieman hullun kuvan, mutta ei sille voinut mitään. Hän todellakin nautti aina siitä kun jotain jännää tapahtui. Se oli aina hyväksi ja ei koskaan haitaksi.
Käytävässä Pixie piti Cecilian vierellään ja marssi hilpeänä kohti lähintä ovea muiden mukana. Pelkkä ajatus siitä, että hän olisi saanut tämän aikaan sai tytön nauramaan.
”Voi se olisi hauskaa! Voisin kertoa tästä myöhemmin ja nauraa! Mieti nyt. Voisit joskus sanoa lapsenlapsillesi: ja niin silloin kun minä olin siinä nörtti koulussa niin sain aikaan palohälytyksen ja kaikki meni ihan sekaisin... Minä haluan sanoa noin”, kikkara pää selitti innoissaan silmät loistaen. Hän hankkisi vaikka pakolla itselleen lapsenlapsia vain saadakseen puhua omasta nuoruudestaan.

[Agitha]

Pixie oli uskomattoman pirteä. Celia toivoi, että hänelläkin olisi ollut moiset voimavarat innostua kaikesta. Hän yritti parhaansa mukaan olla miellyttävä ja avoin, mutta jostain syystä Pixien kaltaiset ihmiset onnistuivat aina häntä paremmin.
"Vaikka jos tämä olisi oikea hälytys, se ei olisi kovin hauska seikkailu", hän tyytyi toteamaan kieltäytyen uskomasta, että hälytys todella saattaisi olla oikea. Mitä todennäköisemmin se ei ollut, ja vaikka olisikin, palo tuskin oli kovin suuri. Rakennukset eivät leimahtaneet ilmiliekkeihin noin vain, ja koulun hälytysjärjestelmä oli varmasti herkkä. Koulullinen neroja oli liian suuri hinta hukattavaksi.
"Vaikka siinä olet kyllä oikeassa, että olisi kiva kertoa sellaista juttua jälkeenpäin. Tosin vaa jos kaikki päätyy hyvin." Pelkästä harjoituksesta ei ollut kerrottavaksi edes vanhemmille, mutta oikea palo saattaisi olla mainitsemisen arvoinen.
Oppilaat valuivat hiljalleen ulos päärakennuksesta. Ulos päästessään joukko hajaantui hieman, ja lähti astelemaan kohti koulun urheilukenttää kuin käskystä. Kenttä oli sovittu kokoontumispaikaksi, ja ne jotka eivät sitä tienneet, seurasivat vain muita oppilaita. Niin teki myös Celia, joka etsi samalla katseellaan tuttuja kasvoja väkijoukosta.

[cardea]

Hetken aikaa Pixie katsoi Ceciliaa ilmeellä: you must be kidding me, right? Ei kukaan voinut olla noin kova tosikko! Okei, ei tulipalo niin kiva juttu olisi, mutta kai täällä nyt hommat osattiin niin hyvin järjestää, ettei kukaan missään hiillostuisi hengiltä tai jotain sellaista.
”Nah, ei se haittaa myöhemmin jos kertoo, että kävi vähän köpelösti. Onhan se silti jännää, että on itse ollut jossain tulipalossa”, Pixie totesi ja marssi eteenpäin pihamaalle. Hänen mielestään harjoitukset olivat ylipäätänsä todella ärsyttäviä ja turhia. Jos palo syttyi niin ääliökin tajusi hankkiutua ulos, tosin Pixie saattaisi olla innolla makkaran paisto joukoissa. Hänellä oli vähän viharakkaus suhde tähän kouluun.

Urheilukenttää kohti tarpoessaan Pixie kääntyi ympäri ja marssi takaperin.
”Mä en ainakaan näe savua...” hän totesi masentuneen kuuloisena. Opettajien oleskelutilat olisivat voineet vaikka kärytä. Se olisi ollut jännää.

[Agitha]

Kun Pixie mainitsi savun, Celiakin kääntyi katsomaan taakseen. Päärakennus näytti samalta kuin aina, eikä mistään tullut edes savua. Jos hälytys olisi ollut todellinen, hän olisi varmaankin haistanut savun jo sisätiloissa. Sääli että sellaisia seikkoja tuli aina ajatelleeksi liian myöhään. Ei sillä, että Celia olisi pelännyt paloa missään vaiheessa.
"Ehkä se on ihan hyvä", hän sanoi, vaikka Pixie olikin tehnyt selväksi, että hänen mielestään koulun palaminen olisi ollut hänen päivänsä kokokohta. "Menee hirveän hankalaksi jos tunteja jää välistä, koska opettajat eivät kuitenkaan lykkää kokeita. Tavallaan ihan hyvä, että me teimme tunnilla vain monisteita aiheesta, koska ne voi tehdä vapaa-ajallakin, toisin kuin käytännön kokeet", hän selitti. Hän puhui enimmäkseen itsekseen, sillä Pixien keskittyminen ei ehkä riittäisi kouluhöpinöihin. Celia oli saanut sellaisen kuvan, ettei tyttö suhtautunut kouluun kovin vakavasti. Se ei itsessään haitannut, vaikka Celia olikin tottumuksesta tunnollinen oppilas.
Urheilukenttä lähestyi, ja oppilaat kerääntyivät sinne laiskasti. Oppilaiden välillä oli jo kiertänyt sana siitä, että kyseessä oli ollut pelkkä harjoitus, eikä kukaan näyttänyt kovin rauhattomalta.
"Olisivatkohan kaikki näin rauhallisia jos tulisi oikea palo?" Celia pohti ääneen.

[cardea]

Hetken aikaa pieni tyttö katsoi Ceciliaa ja huokaisi sitten raskaasti.
”Nainen, oletko sä oikeasti noin iso hikipinko?” Pixie kysäisi ja näpäytti toisen otsaa kevyesti.
”Relax ja anna virran viedä. Mitä siitäkin tulisi jos me vain oltaisiin kirjojen edessä ja himottaisiin kymppejä. Sehän on ihan turhaa! Jos me ei eletä niin ei kirjoista ole mitään hyötyä!” keijun näköinen tyttö sanoi ja tanssahteli eteenpäin kevein askelein. Hän tervehti välillä tuttuja ihmisiä lähestyessään kenttää.

Kuullessaan toisen kysymyksen Pixie ravisti kiharaista päätään.
”Ei, koska ihmisen perusluonne on pitää lopulta pitää huolta itsestään”, Pixie totesi ja kohautti olkiaan keveästi. Hän ainakin pystyisi pysymään rauhallisena, mutta ei se olisi sitten niin hauskaa. Lisäksi riippuisihan se vähän siitä, että missä oli. Keskellä paloa oma nahka olisi kylä aika tärkeä, mutta muualla ei välttämättä olisi niin kiirettä.