Räjähdysvaara

[Agitha]

// Car ja Pixie //

Kemia. Se ei ollut varsinaisesti Celian suosikkiaine. Hän sai siitä mukiin meneviä numeroita jopa Saint Walden'sin tasolla, mutta oikeastaan hänen osaamisensa keskittyi lähinnä kirjallisiin tehtäviin, ei niinkään käytännöllisiin. Celia kykeni kyllä kuuntelemaan tehtävänannon, ja teoriassa hän ymmärsi kaiken tapahtuvan, mutta käytännössä kaikki meni kuitenkin pieleen. Hänellä oli aivan sama ongelma ruuanlaitossa. Oli samantekevää, kuinka tarkasti hän mittasi ja punnitsi ja sekoitti aineet keskenään, sillä poikkeuksetta kaikki menivät pieleen. Kotitaloudessa oli riski joutua syömään omia eväitä, mutta kemiassa oli vaara tulla räjäytetyksi. Niinpä silkan itsesuojeluvaiston vuoksi Celia pyrki pysymään kaukana kaikista kemiallisista yhdisteistä. Ikävä kyllä kemian tunneilla yhdisteitä riitti.
"Yksi paria kohti", opettaja ilmoitti, ja jakoi vuorollaan joka toiselle oppilaalle kennon ja pieniä pullollisia erilaisia sekoitteita. Etiketin lukemalla Celia tiesi, millaisia yhdisteitä pullot sisälsivät, mutta se, mitä niissä todella oli, oli hänelle ikuinen mysteeri.
"Jakautukaa pareihin niin, että tarvikkeettomat menevät istumaan tarvikkeellisten viereen", opettaja komensi seisoessaan taas luokan edessä. Asian olisi voinut tehdä helpomminkin, esimerkiksi muodostamalla ryhmät ensin ja jakamalla tarvikkeet vasta sitten, mutta kemian opettaja ei ollut helposta kuullutkaan.
Celia vilkuili ympärilleen löytääkseen sopivan näköisen parin. Ephram, tai kukaan muukaan hänen tuntemansa, ei ollut tässä kemian ryhmässä. Hänen katseensa osui mukavan näköiseen tyttöön, ja Celia hymyili hänelle ystävällisesti. Jospa siinä olisi hänelle pari.

[cardea]

Jej, räjähteitä! Opettajan jaellessa puteloita ja purnukoita tämä katsoi varoittavasti pientä tyttöä takapulpetissa. Viimeisestä Pixien kokeilusta oli yhä musta jälki jossain pöydässä. Hän oli koettanut löytää sitä, mutta se oli varmaan poistettu. Se oli ollut hyvä pöytä. Pixie oli pitänyt siitä. Hän olikin ollut varmaan ainoa.

Huomatessaan jonkun tuijottelevan häntä kohti, Pixie hyökkäsi.
"Moi! Mä olen Pixie, kuka sä olet?" tyttö sanoi ja uhri oli hänen. Hän ei halunnut olla enää pariton ja joutua tekemään kaikkea tylsää. Opettaja oli kuitenkin erimieltä katsellessaan surullisen näköisenä kikkarapäätä.
"Mitä meidän pitää tehdä?" hän kysyi pariltaan, jonka viereen tyttö istuutui ja alkoi katsella purkkeja. Osan voisi pistää yhteen vain nimen perusteella. Siitä voisi tulla ihan jännää...
"Tajuuthan sä muuten mitä meidän pitää tehdä?" Pixie kysäisi tutkiessaan pulloja.

[Agitha]

Ilmeisesti tytöllä, jolle Celia oli hymyillyt, ei ollut mitään Celiaa vastaan. Nopeasti hän tassutteli Celian luokse, ja esitteli itsensä muitta mutkitta. Hyvä vain. Nyt Celian ei tarvitsisi etsiä itselleen toista paria. Hän hymyili tytölle, kun tyttö esitteli itsensä muitta mutkitta.
"Hei. Olen Celia", Celia sanoi. Hän ei ojentanut kättään vaikka hän tiesi, että olisi pitänyt. Kyllästyneenä ainaisiin etiketteihin ja epänormaalin hyviin käytöstapoihin Celia oli oppinut nopeasti muiden oppilaiden tavoille. Sen sijaan hänen veljellään oli edelleen vaikeuksia olla rennosti.
"Ööh", Celia sanoi, ja ryhtyi tutkiskelemaan muistiinpanojaan. Hän oli kirjoittanut vihkoonsa tehtävänannon suureleisesti. "Joku pitää erottaa jostain. Ilmeisesti tämä tästä", hän sanoi, ja tökki pulloja sormellaan hieman epävarmana.
Vaikutti siltä, että Celian viereen istuneella Pixiellä ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä piti tehdä. Se oli tietynlaista levottomuutta herättävää, mutta ainakaan Celia ei jäisi toiseksi. Kerrankin hän voisi käyttäytyä älykkäämmin kuin oikeasti oli.
"No en kauhean hyvin." Rehellisyys maan peri, kunnianhimosta viis. "Mutta eiköhän se selviä!"
Jostain syystä purkkien nimet eivät vastanneet Celian muistiinpanoja. Niinpä tietysti, he saisivat itse erotella myös lopulliseen erotteluun tarvittavat aineet. Kaikki piti aina tehdä vaikeimman kautta, kun koulu oli suunnattu huippuälykkäille.
"Jos vaan katsotaan, mitä muut tekee?" Celia ehdotti hymyillen. Luokassa oli pakko olla joku, joka tiesi mitä teki.

[cardea]

Heillä ei siis kummallakaan ollut mitään havaintoa siitä mitä pitäisi tehdä. Ehkä Pixie voisi joskus jopa yrittää... Nääh, siitä olisi turhaa vaivaa.
"No sehän kiva. Suhde draamaa kemiassa", Pixie tokaisi huippu älykkääseen tyyliinsä ja sai parilta nörtiltä pahoja mulkaisuja, joihin tyttö reagoi kieltään näyttämällä.
"Joo, kyl me selvitään. Opettaja sanoi etten saa hylättyä jos pystyn olemaan räjäyttämättä mitään sen arvokkaampaa", ehkä Pixie olisi voinut jättää informoimatta tästä Ceciliaa. Tämän suunnitelma kuulosty hyvältä ja nörtit saivat kärsiä kun Pixie muitta mutkitta napautti toista poikaa olkaan.
"Hei, mitä meidän pitää tehdä?" Pixie kysyi ja sai pilkunrakastajan tarkan selityksen siitä, mitä heidän pitäisi erottaa toisistaan ja miten.
"Sori, mä en puhu kemiaa, mutta kiitti silti", tyttö totesi lopulta ja kääntyi parinsa puoleen.
"Tajusitko sä? Jos sä selität ja mä teen tai jotain", Pixie ehdotti hymyillen nätisti.

Opettaja katseli yhä epäluuloisena tyttöparia ja Pixie veti kasvoilleen soman hymynsä. Hän sipaisi hiuksiaan niin, että pari kiehkuraa pääsivät vapauteen.
"Tää oli varmaan se, mikä piti... erottaa", hän totesi ja katseli yhtä pulloa tuumivasti. Se vain näytti hänestä erotettavalta pullolta, joten... Pixien logiikalla se piti erottaa.

[Agitha]

"Oletko sitten räjäytellyt jo jotain?" Celia kysyi hymyillen uteliaasti. Minkä parin hän olikaan saanut... Onneksi heidän vieressään istui kaksi fiksun näköistä poikaa, jotka varmasti tiesivät mitä tekivät, ja tiukassa tilanteessa varmaan auttaisivat kahta avutonta pellavapäistä tyttöä.
Pixie tarttui toimeen välittömästi, ja vaati lisäohjeita poikaparoilta. He todella olivat niin fiksuja kuin miltä näyttivät, sillä toinen heistä antoi välittömästi perusteellisen selonteon tehtävänannosta. Celia yritti pysyä vauhdissa mukana, mutta lopulta hänkin päätyi mutristelemaan suutaan harmistuneena ja kurtistamaan kulmiaan. Miksi kaikki olivat liian fiksuja tai liian tyhmiä?
"No en oikeastaan, mutta tuota..." Celia sanoi, ja vilkaisi vaivihkaa nörttipoikia. "Kannattaa varmaan ottaa tämä pullo... Ja sekoittaa sen nesteet tämän kanssa..." hän selosti samalla, kun osoitteli pulloja ja kurkisteli, mitä pojat tekivät. Celia oli kiitollinen ainakin toistaiseksi terävästä näöstään, sillä hän kykeni lukemaan poikien pullojen etiketin suurpiirteisesti.
"Öö... Joo", Celia sanoi, kun vieressä työskentelevien poikien toimet alkoivat käydä liian vaihdikkaiksi seurattavaksi. Toinen pojista vilkaisi Celiaa, ja Celia hymyili hänelle saaden pojan punastumaan. "Laitetaan vaikka ne tänne", hän jatkoi, ja otti yhden pöydällä olevista lasimitoista.
"Siitä pitäisi erottua silloin... Jotain."
Jonkin kemiallisen reaktion he ainakin saisivat aikaan.

[cardea]

Eihän Pixie hävennyt räjäytystään. Hän hymyili suorastaan loisteliaana ja nyökkäsi.
”Opettajan mukaan se oli jo saavutus”, hän ilmoitti ylpeänä ja kuuli jonkun tirskahtavan. Tirskukoot, Pixiellä olisi ainakin ura pommin tekijänä. Ceciliasta voisi tulla kemisti, sillä tämä tiesi ainakin suunnilleen mitä piti tehdä. Pixie pani heilumaan ja teki miten pari sanoi. Häntä ei voitaisi ainakaan syyttää sitten mistään. Toivon mukaan.

Ohjeet pitivät Pixien työntouhussa ja lopulta hän kaatoi koko litkun pieneen pulloon ja katsoi kiinnostuneena miten koko homma alkoi vähän muuttua eri väriseksi.
”Tää on siistiä...” Pixie totesi ja työnsi nenänsä lasin lähelle. Nörtit vilkaisivat heitä ja heidän liuostaan.
”Laitoitte liikaa...” viimeisestä sanasta Pixie ei saanut selvää. Piti siis ottaa selvää.
”Sii mitä? Miten mä korjaan tän? Sä puhut blondille, H-I-D-A-S-T-A”, nyt vähintään puolet luokkaa tuijotti heitä. Tuijottakoot. Nörtti neuvoi avuliaasti mitä heidän piti tehdä ja seuraavankin vaiheen. Taas Pixie totteli ja nyt putki näytti paremmalta, mutta tylsältä.
”Höh, mä toivoin sen muuttuvan pinkiksi”, hän sanoi Cecilialle masentuneen näköisenä.

[Agitha]

Celia seurasi vierestä, kun Pixie toimi ja sotki ilmeisesti oikeat liuokset keskenään. Hän yritti ymmärtää tapahtuvaa kemiallista reaktiota, mutta luovutti sitten. Hän voisi opiskella asiat kirjasta myöhemmin, käytännön kokeet eivät valaisseet hänen maailmaansa. Pahimmassa tapauksessa hän opettelisi kaiken ulkoa. Ei kaikkea kuulunutkaan ymmärtää. Todennäköisesti Ephram saisi valaista häntä asiasta.
Pixien liuos muuttui väriltään kirkkaaksi siniseksi. Celia katselivärin muuttumista uteliaasti, sillä hänellä oli saman värinen hame. Ilmeisesti Pixie oli kuitenkin tehnyt jotain väärin, sillä lähes hätääntyneen näköinen kemianero tuli opastamaan heitä virheen korjaamisessa. Poika-raukat eivät koskaan voisi keskittyä omiin hommiinsa.
Celia luovutti muistiinpanojen suhteen, ja päätti tehdä kenttätutkimusta. Hänen oli ihan turha ymmärtää missä mentiin, joten hän voisi saman tien keskittyä Pixien touhujen seuraamiseen.
"Sininenkin on ihan kiva väri", Celia huomautti, kun liuos alkoi vihdoinkin erittyä.
"Tuonne alas valuu nyt tuo toinen aine", hän sanoi, ja otti pullon käteensä tarkastellakseen sitä lähemmin. Hän yritti olla ravistamatta sitä. "Miten ne nyt saadaan erilleen? Pitäisikö tämä kaataa johonkin?"

[cardea]

Siinä missä Cecilia vaivasi päätään Pixie oli päättänyt olla ymmärtämättä. Ei hän teoriassakaan mitään tajunnut, mutta onnistui säveltämään kokeeseen aina jotakin. Hän oli kai luontainen lahjakkuus, jonka lahjat eivät koskaan pääsisi esiin. Nörtin avulla liuos alkoi näyttää oikealta.
”No on se ihan jees, mutta mä tykkään eniten vihreästä ja pinkistä”, Pixie informoi ja kuikuili mitä heidän kaksi toveriaan tekivät huomaten näiden kaataneen ainakin omansa toiseen puteloon.
”Joo, niin varmaan”, hän totesi ja alkoi kallistaa litkua hiljallee toiseen puteloon, jolloin kevyempi litku valui pulloon ja toinen jäi pois.
”Kummasta me jatketaan?” hän kysyi ja katseli kumpaakin pulloa pohtien. Varmaan siitä, missä oli enemmän tavaraa.

Nörtit vilkuilivat heitä vähän väliä. Pixiestä tuntui kuin häntä vahdittaisiin, mikä oli varmanakin hyvä juttu.
”Liekinheitin. Seuraava erotetaan kiehumispisteen avulla”, toinen selitti ja Pixie aavisteli pahaa, kun alettiin puhua tulesta. Nyt voisi posahtaa ja saman taisi maikkakin haistaa, sillä tämä suorastaan tuntui tuijottavan pientä oppilastaan.

[Agitha]

"Ai?" Celia ihmetteli. "Yhdistettynäkö?"
Vihreä ja vaaleanpunainen olivat hänestä hirvittävän ruma yhdistelmä, ja hän oli varma, ettei hän ollut ainoa. Yksinään jotkin vihreän sävyt olivat tyylikkäitä, ja vaaleanpunainen oli aina varma valinta, jos halusi olla tyttömäinen, mutta toisiinsa yhdistettynä ne eivät vain toimineet. Sellainen yhdistelmä kertoi huonosta mausta.
Eipä sillä, hän Pixien mieltymyksiin puuttuisi. Se olisi epäkohteliasta ja tylsää.
Vieressä istuvat pojat neuvoivat heitä taas. Kun Celia kuuli puheet kiehumispisteestä ja tulesta, hän huolestui hieman. Hän oli täysin avuton kaiken tuleen liittyvän kanssa, ja oikeastaan ennen kouluun tulemistaan hän ei ollut osannut raapaista edes tulitikkua.
"Öö. Haetko sinä tavarat, niin minä mietin että miten tämä homma hoituisi parhaiten?" Celia ehdotti. Hän ei ollut kovin innokas juoksentelemaan ympäri luokkaa, ja Pixie vaikutti energiseltä.
Celia huomasi opettajan vilkuilevan hieman huolestuneen oloisena, ja se ei varsinaisesti rauhoittanut tytön mieltä. Ilmeisesti Pixie oli juuri niin sählä kuin mitlä vaikutti...

[cardea]

Hetken aikaa Pixie uppoutui kysymykseen pinkki ja vihreä yhdessä.
”Joo, voi ne mennäkkin tietyn sävyisinä”, hän totesi ja nyökytti päätään vakuuttuneena tästäkin asiasta. Hänelle ei värioksennus tuottanut minkään sortin harmaita hiuksia, päin vastoin. Mitä värikkäämpi soppa sen parempi. Mitä sitä nyt tylsistelemään kun ei missään mustavalkeassa maailmassa eletty.

Innokkaasti Pixie lähti noutamaan tulivälineitä ja haali ne syliinsä katsottuaan mitä nörteillä oli. Hän kiikutti tismalleen saman varustuksen heidän pöytäänsä ja hymyili sitten Celialle.
”Unohdin vaahtokarkit huoneeseen”, hän totesi ja väläytti valkeita hampaitaan. Hän alkoi koota poikien kaltaista juttua, johon kuului letkuja ja pulloja. Lopulta tyttöjenkin pöydällä seisoi kohtalainen kiehutus juttu, mistä Pixie ei tajunnut teoriassa mitään.
”Mitäs sitten?” Hän kysäisi ja kaisoi pariaan totisena. Tämähän oli sanonut miettivänsä, joten antaisi mietintöjen tulla nyt ilmi, etteivät nörtit veisi kaikkea kunniaa.

[Agitha]

Pixie kipitti kuuliaisesti hakemaan nesteen haihduttamiseen tarvittavat välineet, ja Celia yritti ymmärtää tehtävänantoa sillä aikaa. Ainakin he olivat oikeilla jäljillä, hän päätteli. Monet oppilaista olivat jo päässeet kiehuttamaan seosta, joten he olivat hieman muita hitaampia, mutta siitä päätellen, että muut tekivät samaa, he olivat oikeilla jälkillä. Celia pyöritteli yhtä kiharaista hiussuortuvaa sormensa ympäri lukiessaan kirjaa.
"Vaahtokarkit olisivat kyllä kivoja", Celia myönsi päätään nyökytellen, kun Pixie toi heille samanlaiset välineet kuin nörttipojillakin.
"Öö", Celia sanoi sitten hieman epävarmempana, kun Pixie odotti hänen opeastavan heitä. "Laitetaan tämä seos keitinlasiin, ja kiehautetaaan tämä pois", hän sanoi esitellen astiaa, jossa seos oli. "Koska tämän toisen aineen kiehumispisteen pitäisi olla paljon korkeampi kuin tuon toisen... Ja sen ei pitäisi olla myrkyllistä hengittää", Celai jatkoi neuvomistaan tarkistaen aina välillä kirjastaan, että hän puhui totta.
Ei olisi mitenkään uutta Saint Walden'silta, että oppilaille annettaisiin vaarallisia yhdisteitä, jotka muuttuisivat vaarallisiksi jonkun tehdessä typerän virheen. Koulussa oletettiin, että jokainen osasi kemian alkeet, ja vähän enemmän. Oli oppilaan oma vika, jos hän ei oppinut. Mikä koulu...

[cardea]

Seuraten parinsa ohjeita Pixie laittoi liuoksen keitinlasiin ja tökkäsi tulen alle. Hän katseli tyynen näköisenä miten litku alkoi lämmetä. Hän oli sangen ylpeä itsestään, sillä vielä ei juuri mikään ollut mennyt pieleen. Eikä tässä kiehumisessa voinut mennä mikään mönkään. Senkun antoi seoksen poreilla ja siinä se.
”Tää on kyllä ihan kivaa, mutta mä tykkään kemiasta enemmän kotitaloudessa. Hiivassa ja silleen. Tosin sähkö jutut on kivoja”, Pixie jutteli ja alkoi piirrellä ajankulukseen pariaan paperille.

Välittömästi huomasi missä Pixie oli lahjakas. Hän ei todellakaan osannut mitään matematiikkaa tai fysiikkaa, mutta piirtää hän osasi. Kokeistakin hän pääsi piirrosten avulla läpi, sillä hän muisti asiat helpoiten nähtyään ne. Ei hänellä valokuvamuistia ollut, mutta melkein. Se olisi ollut kiva omistaa ja Pixie oli kuullut yhdestä koulun huippuoppilaasta, että tällä olisi sellainen.

”Se kiehuu!” Pixie sanoi innostuneena ja tuijotti miten höyry kulki putkeen ja putkea pitkin toiseen pikku pulloon.
”Elokuvissa nää näyttää aina niin paljon siistimmiltä”, hän tuumasi ja jatkoi tuherteluaan. Lopulta Celian olisi voinut tunnistaakkin siitä kuvasta. Pixie ei ollut kuitenkaan tyytyväinen, sillä hän ei ollut saanut nenää oikein. Hän laski vihkon käsistään ja työnsi kauemmas itsestään. Epäonnistumisesta hän ei pitänyt.

[Agitha]

"Minä en osaa edes kotitaloutta tai sähköjuttuja", Celia vastasi irvistäen. Tavallaan se oli totta. Hänen arvosanansa olivat kelvollisia sekä kemiassa että kotitaloudessa, mutta se johtui lähinnä siitä, että hän osasi asiat teoriassa. Luojan kiitos kotitaloudessakin oli teoriakokeet!
Celia vilkaisi uteliaasti Pixietä, kun tyttö alkoi luonnostella jotain paperille. Hänen ilmeensä muuttui hivenen yllättyneeksä, kun häh arveli Pixien piirtävän häntä. Välittömästi oli selvää, että Pixie oli koulussa kuvataidestipendin turvin. Rehellisesti sanottuna tyttö ei vaikuttanut järin välkyltä, mutta piirtää hän osasi. Celia ymmärtänyt taiteen päälle paljoakaan, mutta hän kyllä tunnisti taitavan piirtäjän, jos näki sellaisen?
"Onko tuo minä? En minä ole noin nätti", Celia sanoi, kun alkoi olla melko varma tunnistaessaan itsensä paperilta.
"Oho oho!" hän sanoi, kun Pixie ilmoitti seoksen kiehuvan. Ilmeisesti toisen aineen kiehumispiste oli melko alhainen, sillä se oli haihtunut nopeasti.
Pixie ehti ottaa jäljelle jääneen yhdisteen tulelta ennen Celiaa, ja kaatoi sen taas toiseen pulloon. Celia vilkaisi muistiinpanojaan ja oppikirjaansa. Hän ei tiennyt, miltä yhdisteen piti näyttää, mutta ainakin hän oli käsittääkseen tehnyt kaiken oikein. Hän vilkaisi nörttejä, jotka olivat jo huomattavasti heidän edellään. Pojista tuskin olisi enää apua, ellei hän pyytäisi suoraan.
"Nyt varmaan tämä", Celia mutisi, ja tarttui taas yhteen avaamattomaan pulloon.

[cardea]

Kun Celia alkoi kommentoida kuvaa Pixie katsoi tätä silmäkulmastaan.
”Et niin, vaan nätimpi. En osaa piirtää nenääsi”, hän totesi ja hymyili parilleen häikäisevästi. Tosin kun paperi työntyi pois nenän takia hän keskittyi keitokseen ja taas pulloihin. Hän kaatoi saamansa litkun pulloon ja sekoitti. Kaikkea varmaan piti sekoittaa, eiköstäs? Ainakin siinä oli puuhaa kunnes Cecilia keksi mitä seuraavaksi piti tehdä. Koska poikienkin liuos oli tulella Pixie laittoi heidän. Niin ei olisi kannattanut tehdä.

Hetken päästä luokasta, tarkemmin ottaen Pixien ja Cecilian keitin lasista, kuului poksahdus. Pixie säikähti ja tuijotti liuosta, josta alkoi tulla jotain kaasuja. Opettaja ryntäsi heidän luokseen ja tuijotti keitosta kauhuissaan. Ei tainnut mennä ihan putkeen tämä homma.
”Mä taisin mokata”, Pixie totesi Cecilialle ja perääntyi pullon luota. Nörtit olivat pamauksen jälkeen jo singonneet kauas heistä. Kukaan ei ollut vielä kuollut.

[Agitha]

"No pöh", Celia vastasi vaatimattomasti, kun Pixie väitti häntä kauniimmaksi kuin piirtämänsä kuva. Celia ei ajatellut olevansa kovin kaunis, mutta kehun kieltäminen olisi ollut huono maun mukaista..
"Minun mielestäni se oli kyllä hyvä piirros", hän kehaisi sitten. Hän ymmärsi varsin hyvin, miksi hänen nenänsä tuotti joillekin vaikeuksia.

Celia späsähti, ja oli vähällä kaatua tuolillaan, kun keitinlasissa poksahti. Hän joutui tarttumaan pöydän reunaan pysyäkseen pystyssä. Hän ei ollut tajunnut puuttua Pixien touhuihin, sillä tyttö oli työskennellyt niin itsevarmasti, eikä Celialla ollut ollut parempia ideoita.
Onneksi keitinlasi ei särkynyt tai aiheuttanut valtavaa räjähdystä, vaikka Celia ymmärsi pienienkin kemiallisten reaktioiden vapauttavan joskus vaarallisia kaasuja. Ainakin nörttipojat olivat kavahtaneet kauemmaksi, ja se ei välttämättä ollut hyvä merkki.
"Oho", Celia sanoi, ja vilkaisi huolissaan paikalle tkiiruhtavaa opettajaa. Opettaja ei näyttänyt olevan kovin mielissään heidän taidonnäytteestään, mutta koska hän ei ryhtynyt evakuoimaan luokaan, Celia päätteli tapahtuneen kemiallisen reaktion olevan vaaraton. Toisaalta hän ei olisi yllättynyt, jos opettaja olisi toivonut heidän kuolemaansa.
"Öh... Pitääkö meidän aloittaa alusta?" Celia kysyi opettajalta pahoitteleva hymy huulillaan. Opettajan mulkaisusta päätellen olisi parasta, jos he pysyisivät kaukana kaikista keitoksista vähintään sen tunnin ajan.