Post by Agitha on Jun 15, 2010 10:03:12 GMT 2
Celia nojasi vaistomaisesti taakse päin, kun Pixie napautti häntä sormillaan keskellä otsaa. Ele oli melko yllättävä, ja se sai Celian naurahtamaan hieman hämmentyneenä.
Kysymykselle hän kohautti olkapäitään hieman vaivaantuneena.
"No kai se on vähän pakko, etten putoa pois tästä koulusta. En ole mitenkään superälykäs, joten joudun tekemään töitä", hän selitti. "Opiskelu kuitenkin takaa vakaan tulevaisuuden, joten kai se on ihan okei."
Huomaamattaan hän toisteli taaskin sanoja, joita hänen vanhempansa ja kotiopettajansa olivat käyttäneet motivaatiopulan iskiessä. Hän yllätttyi siitä hieman itsekin, sillä hän ei ollut arvannutm, että opetukset olivat juurtuneet niin syvälle hänen selkärankaansa. Opiskeleminen oli hänen päätehtävänsä, ja hauskanpito vain satunnainen palkinto hyvästä työstä. Pixien elämänasenne kuulosti ihanalta, mutta Celian kohdalla se oli mahdottomuus. Siksi hän vain hymyili ikuista hymyään tytön sanoille.
He saapuivat koulun kentän reunalle. Oppilaat olivat kerääntyneet sekavaksi joukoksi suunnilleen sen keskelle, ja heidän edessään seisoi joukko opettajia. Normaalisti oppilaat olisi varmaankin järjestelty jonoihin joillain perustein, mutta Saint Walden'sissa ei ollut luokkia, ja edellisen tunnin ryhmät olivat sekoittuneet jo niin pahasti, ettei järjesteleminen oliis ollut järkevää.
He kulkivat muiden oppilaiden joukkoon, ja jäivät odottamaan, että joku alkaisi puhua tai antaisi lisäohjeita.
Kysymykselle hän kohautti olkapäitään hieman vaivaantuneena.
"No kai se on vähän pakko, etten putoa pois tästä koulusta. En ole mitenkään superälykäs, joten joudun tekemään töitä", hän selitti. "Opiskelu kuitenkin takaa vakaan tulevaisuuden, joten kai se on ihan okei."
Huomaamattaan hän toisteli taaskin sanoja, joita hänen vanhempansa ja kotiopettajansa olivat käyttäneet motivaatiopulan iskiessä. Hän yllätttyi siitä hieman itsekin, sillä hän ei ollut arvannutm, että opetukset olivat juurtuneet niin syvälle hänen selkärankaansa. Opiskeleminen oli hänen päätehtävänsä, ja hauskanpito vain satunnainen palkinto hyvästä työstä. Pixien elämänasenne kuulosti ihanalta, mutta Celian kohdalla se oli mahdottomuus. Siksi hän vain hymyili ikuista hymyään tytön sanoille.
He saapuivat koulun kentän reunalle. Oppilaat olivat kerääntyneet sekavaksi joukoksi suunnilleen sen keskelle, ja heidän edessään seisoi joukko opettajia. Normaalisti oppilaat olisi varmaankin järjestelty jonoihin joillain perustein, mutta Saint Walden'sissa ei ollut luokkia, ja edellisen tunnin ryhmät olivat sekoittuneet jo niin pahasti, ettei järjesteleminen oliis ollut järkevää.
He kulkivat muiden oppilaiden joukkoon, ja jäivät odottamaan, että joku alkaisi puhua tai antaisi lisäohjeita.