Puhu hiljaa kirjastossa

[Agitha]

//Sopii mainiosti, ei näin lyhyitä siirtymisiä kannata siirtää. : DD//

Emily jäi kuuliaisesti odottamaan Cassin paluuta, kun sitä häneltä kerran oli pyydetty. Hän otti tuolillaan mukavan asennon, ja kasasi pingviinikirjat pöydälle pinoon kokojärjestyksessä. Oli oikeastaan vaikea päättää, kasaisiko hän ne suuruus- vai paksuus-järjestykseen, mutta päättyi lopuksi kuitenkin pinoamaan kirjat kannen laajuuden perusteella. Muuten pino olisi horjumisvaarassa.
Kun pino oli valmis, ja Emily oli tyytyväinen, hän asetti kätensä pöydälle, ja ryhtyi tuijottamaan tyhjää edessään. Se oli parasta mahdollista puuhaa, kun piti odottaa jotakin. Emilyn tarvisti istua paikallaan vain hetken, ja hänen ajatuksensa pakenivat jo jonnekin kauas. Melkein kuin hän olisi elänyt toista todellisuutta päänsä sisällä. Sillä tavalla aika kului hirvittävän nopeasti. Emilyn mielestä kului vain pieni hetki, kun Cass ko palasi takaisin, ja kantoi mukanaan jotakin, mikä vaikutti kalapuikkopaketilta. Cass oli todella tuonut hänelle sellaisen. Aika ystävällistä.
Emily korjasi vähän asentoaan, ja yritti taas tarttua kiinni todellisuuteen. Se oli vähän vaikeampaa kuin ajatuksiin vaipuminen. Ja joskus vähän epämiellyttävää.
"Saanko sen?" hän kysyi, ja tuijotti kalapuikkopakettia. Emily oli utelias maistamaan, miltä jäiset kalapuikot maistuivat. Hänen vanhempansa eivät yleensä antaneet hänen maistella jäistä ruokaa, vaikka hän olisi halunnut. Nyt hänellä oli siihen mahdollisuus.

[loveliina]

Huomattuaan tytön istuvan kuuliaisesti siellä, mihin poika oli tämän jättänyt, Cass kiiruhti askeliaan kohti tuttua pöytää. Hän nappasi kalapuikot paitansa alta ja ojensi niitä tytölle, kuin pokaalia. Paketti oli hänen sotasaaliinsa.

"Saanko sen?" tyttö kysyi ja Cassie naurahti hieman.
"Totta kai, sen takia mä sen hainkin, ole hyvä," Cass sanoi ja antoi paketin vaihtaa omistajaa. Osa jäästä oli sulanut pojan paitaa vasten, ja koulupuvun paidassa oli neliönmuotoinen märkä läntti keskellä mahaa. Läntti liimautui vasten Cassien ihoa ja tuntui inhottavalta. Cassie ei kuitenkaan välittänyt, vaan vietti vielä hetken adrealiini huumassaan, jonka oli saanut retkeltään. Poika irrotteli paitaa ihostaa ja piti sitä näpeillään ilmavasti, samalla kun istui pöydälle kirjojen viereen.

Cass ei ollut varma miten oletti tytön reagoivat kalapakettiin, mutta tämä vaikutti olevan tyytyväinen. Tyytyväisenä itseensä Cassie hyräili hiljaa päässään soinutta biisiä. Tämä kuitenkin sai tuon samaisen kirjaston tädin kiinnittämään huomionsa vielä kerran kaksikkoon. Tällä kertaa täti tuli uhkaavasti heidän luokseen, kuin hai joka piiritti laivaa.
"Meillä on kirjastossa tapana olla hiljaa. Eikä tänne saa tuoda eväitä," hapannaama marmatti ja mulkaisi kalapuikkopakettia.
Cass lakkasi hyräilemästä.

[Agitha]

Emily otti Cassin ojentaman kalapuikkopakkauksen vastaan, ja tutki sitä uteliaana. Hänen keskittymisensä herpaantui, kun joku tuli häiritsemään heitä. Ihmiset olivat kovin häiritseväisiä tänään.
"Tämä on kirja", Emily sanoi vakavana kirjaston hoitajalle. Kirjaston hoitaja katsoi häntä epäuskoisena, ja näytti siltä, että haluaisi sanoa vastaan.
"On se", Emily jatkoi, ja esitteli kalapuikkopakettia. Kirjastonhoitaja katsoi häntä oudosti, mutta käänsi sitten selkänsä ja käveli pois. Hän vilkaisi vielä kerran olkansa yli, ja näytti sitten puistelevan päätään.
Emily tunsi jonkinlaista tyytyväisyyttä. Hän ei tiennyt mistä se johtui, mutta kun ihmisille väitti jonkin olevan jotain mitä se ei ollut, he lähtivät pois. Se oli erikoinen ilmiö, mutta piti lähes aina paikkansa. Emily oli testannut sitä valkosipulilla, jota oli väittänyt tomaatiksi tuntemattomille ihmisille. Melkein kaikki olivat kääntyneet pois sanomatta mitään.
Kun kirjastotäti oli häipynyt, Emily jatkoi kalapuikkopaketin tutkimista. Hän avasi sen, ja otti yhden kalapuikon sielä pois. Hän nosti sen silmiensä tasolle, ja katseli sitä mietteliäänä. Se oli kalapuikko, vaikka se olikin jäinen ja siksi huuruinen ja vaalea.
Sitten Emily kohautti itsekseen olkapäitään, ja haukkasi palan kalapuikosta. Se oli järkyttävän pahaa, mutta hänen ilmeensä ei värähtyänytkään. Pahaa tai ei, se oli kalapuikko. Hänen teki mieli kalapuikkoa, ja vaikka se maistui pahalta, se oli silti kalapuikko.
Jäisen puikon syötyään hän ojensi pakettia kohti Cassia tarjotakseen pojalle eväitään.

[loveliina]

Kirjastontädin kääntäessä selkänsä Cassien kulmat kohosivat. Hänen suunpielensä nousivat voitokkaaseen hymyyn. Minkä ihmeellisen kummalisen tytön poika olikaan löytänyt.
Kun Cassie mietti, hän huomasi tilanteen olevan mitä kummallisin. Hän istui kirjastossa. Kummallisuus numero yksi. Hänen paitansa oli märkä kalapuikoista. Numero kaksi. Hän vietti aikaa tytön kanssa, joka näytti mutustavan jäistä kalapuikkoa, kummallisuun nro kolme. Hän olisi voinut jatkaa listaa, mutta uskoi todistaneensa itselleen tilanteen kummallisuuden jo tarpeeksi hyvin. Kun poika aamulla oli herännyt, ei hänellä ollut ollut kovinkaan kummallinen olo. Siksi tämä kaikki tuntui tulevan niin suurena yllätyksenä.

Karppi tarjosi pojalle kalapuikkoja. Cassie nappasi yhden ja haukkasi suuren palasen. Ongelmia oli kaksi. Cass meinasi halkaista hampaansa puraistessaan, ja maun levitessä kielelle, Cassie viitä vaille sylkäisi kalan palan pois. Kala maistui hirveälle. Ei se tältä maistunut valmistettuna. Ei ihme, että kalapuikkoja oli tapana lämmittää ensin.
Etiketti sääteli, ettei kirjastossa saanut syljeskellä ruokaa pois, joten Cass nielaisi sen mitä oli ehtinyt puraista. Lopun puikon Cass laski pöydälle.
"Hyi että. En oo ikinä syöny mitään noin pahaa. Tai en ainakaan pitkään aikaan, miten noi maistuu noin kummallisilta? Onko niissä joku päivämäärä menny umpeen?" Cassie kyseli katsellen tyttöä, joka ei ollut lopettanut syömistä.

[Agitha]

Emily mutusteli kalapuikkoon mietteliäänä, eikä kiinnittänyt Cassiin enempää huomiota, vaikka Cass ottikin hänen tarjouksensa vastaan, ja maistoi puikkoa. Emily yritti keksiä, mikä kalapuikosta teki kalapuikon. Söikö hän nyt kalapuikkoa, vaikka se ei maistunut kalapuikolta? Oliko kalapuikko kalapuikko vasta sitten, kun se oli valmistettu oikein?
Emily vilkaisi Cassia, ja päätteli hänen ilmeestään, että kalapuikko ei maistunut kovin hyvältä. Emily oli samaa mieltä, mutta oli liian utelias ollakseen nirso. Hän tarkkaili kiinnostuneena Cassin kasvojen liikkeitä, kun hän eleillään ja myöhemmin sanoillaan ilmoitti, ettei jäinen kalapuikko ollut kovin maistuva välipala.
Emily otti taas paketin käteens, ja tarkisti parasta ennen -päivän. Päivämäärä oli kohdallaan, joten ainakaan puikot eivät olleet vanhentuneita. Hän laski välinpitämättömästi paketin takaisin pöydälle, ja mietti hetken.
"Ne on pahoja, koska ne on jäässä. Vanhoja ne ei ole", hän selitti sitten. Ehkä Cass ei ollut ennen syönyt kalapuikkoja, joten hän ei ollut itse kyennyt ratkaisemaan tätä yksinkertaista yhtälöä.
Emily otti uuden puikon paketista, ja tarkkaili sitä hetken, ennen kuin haukkasi siitä palan. Jäiset kalapuikot pitivät kovaa ääntä hänen suussaan, mutta oikeastaan sekin oli aika jännää. Seuraavakin puikko maistui pahalta, mutta sitä Emily oli osannut odottaakin.

[loveliina]

Cass vilkaisi tyttöä. Oliko tämä tosissaan luullut, ettei poika ollut huomannut kalapuikkojen olevan jäisiä. Tytön suorasukaisuus alkoi käydä ärsyttäväksi. Kun Cassie mietti mitä hän oli saanut irti tästäkin tapaamisesta, mieleen ei putkahtanut paljoa mitään. Tyttö vaikutti elävän niin omassa maailmassaan, että taisi olla yksi lysti oliko poika edes paikalla. Ainakin tämä kohteliaisuuttaan ilmeisesti söi jäiset moskapuikkonsa.
Nyrpistellen nenäänsä, Cass mietti. Voisiko hän vain jonkin verukkeen turvin jättää tytön omaan jylhään yksinäisyyteensä. Kyllä hän voisi. Se itse asiassa kuulosti suhteellisen fiksulta idealta.
Cass näyttelijän lahjojaan kiitellen nosti matkapuhelimensa korvalleen, kuin se olisi soinut, ollut äänettömällä.
"Moi. Ai niinkö? Nyt heti? No, jos on pakko, joo. Moi," tämä lateli luuriinsa pitäen sopivat tauot repliikkiensä välillä.
"Voi hitsit, tota mun..." Cass ryhtyi selittämään tytölle, mutta oli unohtanut keksiä, kuka tälle oli soittamassa. "Äiti soitti," Se samainen äiti, jota Cass ei ollut koskaan tavannut? Juuri se. "Joo, niin mun pitää tästä mennä," Cass selitti.

Cass nousi pöydältä ja heitti laukkunsa olalleen. "Kiitti siitä kuvasta," poika sanoi ja kääntyi pörröttämään toisen hiuksia, kuin varmistaen että toinen vielä viimeisen kerran huomaisi hänet. "Näkyillään," tämä huikkasi ja lähti kiireellä kävelemään, toivoen, että pääsisi kirjastosta ulos. Hän ei muuta halunnut kuin päästä pois tästä tilanteesta.

//lopetellaankos : D ? //

[Agitha]

//Voi olla hyvä hetki, jep. : D//

Emily tuijotti tyhjää edessään, ja mutusteli kalapuikkojaan, kun Cass puhui puhelimessa. Oikeastaan kalapuikot alkoivat maistua ihan hyvältä. Se tosin saattoi johtua siitä, että ne sulivat hiljalleen, tai sitten Emily vain tottui niiden makuun pikkuhiljaa. Jatkaisikohan hän makuun tottumista niin kauan, että alkaisi joskus pitää jäisistä kalapuikoista oikein paljon? Se oli kokeilemisen arvoinen asia. Hän päätti syödä pakkauksen loppuun, ja tarkastella oloaan sen jälkeen. Elämässä piti ottaa riskejä.
Hän vilkaisi Cassia nopeasti, kun poika ilmoitti, että hänen pitäisi lähteä. Emilylla ei ollut siihen mitään sanottavaa.
Cass teki selvästi lähtöä. Kun Hän oli jo kävelemässä pois, Emily kohotti kätensä ja heilutti sitä vähän hyvästiksi. Eipä sillä, he törmäisivät vielä varmasti, joten hyvästeleminen oli vähän turhaa.
Emily söi kiltisti kalapuikkonsa loppuun, totesi että niiden maku ei enää parantunut sitä mukaa kun hän söi, ja päätti ettei yrittäisi samaa uudestaan. Sitten hän rakensi pingviinikirjoista modernin taideteoksen, ja jätti sen ja tyhjän kalapuikkopaketin siivoojien ihmeteltäväksi, ennen kuin poistui.