One step behind you

[bubblegay]

Lily oli keijumainen kävellessään. Chet ei tiennyt, oliko se oikea sana kuvaamaan kyseistä liikesarjaa, mutta tarpeeksi lähellä. Tytön askeleet olivat kevyitä ja nopeita, melkein ilmavia. Hänen hiuksensa heiluivat niiden tahtiin, eikä Chetillä ollut ongelmia kuvitella Lilylle pieniä siipiä. Se olisi melkein loogista.

Lily istuutui tummanvihreälle sohvalle, joka oli asetettu lukunurkkaukseen. Chet ei tehnyt samoin, vaan heittäytyi samansävyiseen nojatuoliin, joka ei ollut kovinkaan pitkän matkan päässä sohvasta. Hänellä ei ollut mitään luettavaa, eikä poika jaksanut sellaista hakeakaan. Pöydällä oli jonkun hylkäämiä biologian- ja kemiankirjoja, mutta vapaaehtoinen opiskelu oli yksi tabuista, joita Chetin toimintasuunnitelmissa ei rikottu. Korkeintaan hätätapauksessa.

Hän vastasi Lilyn ilmoitusluontoiseen lauseeseen pienellä virneellä.
”Fysiikkaa?” hän kysyi uteliaasti, vaikka näkikin vastauksen jo kirjan kannesta. ”Olen huomattavasti kiinnostavampi, voin luvata.”
Ehkä jollekin muulle, mutta Lily taisi olla eri maata. Tyttöä kiinnostivat yhtälöt, matematiikka ja muut vastaavat aineet. Eivät Chetin kaltaiset oudot pojat, jotka kirkuivat ja laittoivat kynsiä. Ja tanssivat. Vaikka tanssi olikin hauskaa.
”Voit lukea myöhemminkin”, Chet maanitteli, ”ja nyt voit tehdä kaikkea kivaa minun kanssani. Kuten kiusata kirjastonhoitajaa.”

[Agitha]

Lily vilkaisi Chetiä vähän huvittuneena.
"Niin varmaa, mutta et auta minua läpäisemään koetta", hän huomautti. Oikeastaan Lilyn ei tarvinnut opiskella saadakseen hyväksyttyjä arvosanoja, vaan pysyäkseen koulun kärkijoukossa keskiarvoineen. Siihen tosin riitti tunneilla kuunteleminen ja koealueen lukaiseminen iltaisin, mutta hän nautti uuden oppimisesta, ja laski mielellään päässään ylimääräisiä tehtäviä kirjasta. Hän ei ollut matemaattinen nero, mutta keskittyessään laski päässään ihan kelvollisesti.
"Ja pystyn kyllä lueskelemaan kirjaa samalla kun sinä puhut, älä huoli", hän vakuutti, mutta ei maininnut mitään siitä, kumpaan hän mieluummin keskittyisi. Hän vilkaisi Chetia ilkikurisesti tarkistaakseen, tajusiko poika vitsin.
Lily kieltäytyi myöntämästä, että kyse oli jonkin sortin flirttailusta. Jotain kivaa, vai?
"Mitähän kivaa se sitten olisi? Otetaan tietokisa vai? Ei kirjastonhoitajan kiusaaminen ole kivaa", hän huomautti. Nyt ainakin selittyi se, miksi kirjastonhoitaja oli katsonut Chetia niin pahasti. Ilmeisesti poika oli lorvinut kirjastossa ennenkin.
Lopulta Lily päätti kuitenkin antaa Chetille mahdollisuuden, ja laski kirjansa takaisin laukkuunsa.
"No, nytkö on parempi?" hän kysyi ja hymyili.

[bubblegay]

”Erittäin”, Chet vahvisti virnuillen, kun Lily siirsi kirjan takaisin laukkuunsa. Tietovisakin olisi varmasti hauskempaa kuin tytön lukuyritysten katsominen. Yritysten, koska Lilyn ei varmaan edes tarvinnut tehdä mitään, hyvät numerot vain tulivat itsestään. Kaikki oli ollut hänen päässään syntymästä asti. Lukeminen oli vain lumetta, keino, jolla hän yritti soluttautua normaalien ihmisten sekaan. Aika turhaa Saint Walden'sissa, jossa kaikki olivat muutenkin erityislahjakkaita jossakin. Mutta ehkä alienit todella vetivät yli koko 'olen yksi teistä'-homman.

Koska suurin osa asioista, joita Chet piti arvossa sanan 'kiva' alla - paitsi videopelit, kynsien lakkaaminen, elokuvat ja nukkuminen - ei sisältänyt istumista, poika nosti itsensä ja hyppäsi istumaan pöydälle, jonka joku oli asettanut eräänlaiseksi sisustukseksi lukunurkkaukseen. Hän heilutteli jalkojaan ilmassa ja virnisti.
”Nyt. Oletko ikinä leikkinyt leikkiä nimeltä 'heittele kirjastonhoitajaa erinäisillä esineillä ja katso mikä osuu'? Koska se on hauskaa, oikeasti.”
Ikään kuin esimerkkinä Chet tarttui kumiin, joka oli jäänyt pöydälle ja heitti sitä ilmaan pari kertaa kokeellisesti kädessään.
”Tai käyhän se tietovisakin, mutta henkilökohtaisesti koen ihmisreaktiot huomattavasti viihdyttävämpinä.”

[Agitha]

Ilmeisesti Chetillä oli jokin tarve heitellä ihmisiä pienillä esineillä, Lily totesi mielessään. Hän muisteli heidän metsälenkkiään tanssiaisiltana, ja sitä metsässä rakastelevaa paria, joka oli saanut kivestä selkäänsä.
"En ole, ja minusta tuntuu, että se ei ole hauskaa kirjastonhoitajan mielestä", hän totesi, mutta ei voinut estää huvittunutta virnettä kohoamatta kasvoilleen. Hän ei halunnut saada porttikieltoa kirjastoon monestakin syystä, mutta silti hänen sisällää asusti pikkupoika, joka nautti kaikenlaisesta kiusanteosta.
Tietokilpailu ei kieltämättä kuulostanut kovin kiehtovalta, sillä Lily oli yleensä varma voittaja, vaikka Saint Walden'sissä Trivial Pursuitin pelaaminen olikin saanut aivan uusia mittasuhteita. Chet ei ollut huippuälykäs, ja komeat tanssiliikkeet eivät yleensä kelvanneet oikeiksi vastauksiksi.
"Mutta no. Tehdään tästä vähän mielenkiintoisempaa", Lily sanoi sitten. Ei tietovisaa tällä kertaa. Hän kumartui vähän lähemmäs Chetia, joka istui sohvapöydän reunalla. "Minä tarjoan sinulle kahvit, jos onnistut heittämään kirjastonhoitajaa viidellä kumilla tulematta huomatuksi. Jos saat nuhteita, sinä tarjoat minulle kahvit. Ja jos saat kirjastonhoitajan kiroilemaan ääneen, etkä tule huomatuksi, saat kahvit ja viisi puntaa. Okei?"
Lilyn mielestä hänen ideansa kuulosti hauskalta, ja hän arveli Chetin olevan tarpeeksi sekopäinen lähtemään mukaan leikkiin. Kunhan poika vain ei ymmärtäisi kahvilla käymistä väärin, niin kaikki olisi hyvin.

[bubblegay]

Ehkä Britannian juomavedessä oli jotain, mikä kehitti lapsista älykkäitä. Lilyn käsitys mielenkiintoisesta pelistä todella oli mielenkiintoinen, ja Chet virnisti leveästi, nyökäten sitten. Hän kyllä olisi mukana. Mahdollisuuksia voittoon tai häviöön tai johonkin siitä väliltä oli paljon, ja vaikutti siltä, että mitä tapahtuisikaan, Lily lähtisi kahville hänen kanssaan. Se, mitä kyseinen ehdotus tarkoitti, Chet ei tiennyt. Eikö Lily ollut juuri vannonut, että halusi olla vain ystävä? Oliko tyttö muuttanut sittenkin mielensä vai oliko hän ajatellut toisin koko ajan, sanoen vain sitä, minkä koki vaikuttavan eniten? Naiset. Niistä ei koskaan ymmärtänyt mitään.

”Kiinni veti”, Chet ilmoitti ja katseli kumia kädessään. ”Viisi on siis maaginen luku, eikö? Odotahan.”
Poika nousi ja hyppelehti parin metrin päähän erään kirjahyllyn taakse. Sieltä sai paremman osumatuntuman ja ehkä hieman enemmän näkösuojaa - ainakin kun otti huomioon kirjastonhoitajan asennon. Jos vanha haahka kääntyisi edes pari astetta, Chetin koko suoja pettäisi. Saamari.

Poika puri huultaan ja valmisteli sitten heittokättään. Yksi, kaksi, kolme.
Kumi lensi kuin luoti ja napsahti kirjastonhoitajan käteen. Voi ei. Chet vetäytyi äkkiä kirjahyllyn taakse ja päätteli kyllä äänistä, että haahka oli huomannut hyvinkin heittoesineen. Tämä ei kuitenkaan noussut paikaltaan, vaan lateli kovaäänisiä uhkauksia sille, joka ikinä häiriköikään.

[Agitha]

Lily katsoi Chetia hieman epäillen, kun poika suostui hänen ehdotukseensa. Hän oli kuitekin ehdottanut vedonlyöntiä tosissaan, ja kun Chet todella noukki kuminsa ja näytti valmistautuvan tehtäväänsä, Lily virnisti leveästi.
"Ole varovainen", hän sanoi hiljaa kuin vaimo sotaan lähtevälle miehelleen. Häen hymynsä oli edelleen ilkikurinen, vaikka he saattaisivat joutua pahaankin pulaan viiden kumin heittämisestä kirjastonhoitajaan.
Chet piiloutui yhden kirjahyllyn taakse niin, että Lily saattoi nähdä hänet, mutta toistaiseksi hän oli kirjastonhoitajan näkemättömissä. Kirjastonhoitajan tarvitsisi liikahtaa vain vähän, ja epäilyttävän ja syyllisen näköinen Chet paljastuisi heti. Se teki tilanteesta mukavan jännittävän, vaikka Lily tiesikin, että hän itse tuskin joutuisi pulaan missään tilanteessa. Hänen maineensa oli puhdas, ja hän jos joku näytti viattomalta. Chetin maine henkilökunnan keskuudessa ei ollut yhtä hyvä. Eikä etenkään kirjaston henkilökunnan keskuudessa.
Lily nosti taas fysiikankirjan syliinsä, ja teeskenteli lukevansa, kun Chet heitti kirjastonhoitajaa kumkilla. Vaikka nainen pälyilikin ympärilleen, hän ei kiinnittänyt huomiota Lilyyn. Todennäköisesti hän etsi katseellaan Chetia. Vaikutti kuitenkin siltä, että kirjastonhoitaja sai kumista aika usein, sillä hän ei lähtenyt etsimään syyllistä sen enempää.
Lily vilkaisi Chetia varovaisesti kirjansa ohi, kun kirjastonhoitaja oli taas syventynyt työhönsä. Hän iski pojalle silmää kannustavasti. Yksi hyvä, neljä jäljellä.

[bubblegay]

Vaikka Lily oli kannustava, Chetiä huolestutti. Hän ei tiennyt, pystyisikö heittämään kirjastonhoitajaa viidellä kumilla ilman, että tulisi huomatuksi jo kolmannen kohdalla. Varmuuden vuoksi poika vaihtoi piilopaikkaansa parempaan, josta oli hieman huonompi tähtäys ja puri huultaan. Hän voisi tietenkin huijata. Tai no, ei se ollut huijausta, korkeintaan hieman sääntöjen venyttämistä. Tai porsaanrei'illä leikkimistä.

Poika tarttui virnistäen kahteen kumiin - toinen taisi olla Lilyn, ja hän muutti virneensä anteeksipyytäväksi pareksi sekunniksi siihen tarttuessaan, aivan kuin se korvaisi kaiken - ja suoristautui sitten. Tällä hän saisi numerot kaksi ja kolme. Chet heilutti rannettaan hetken ja heitti sitten, toivoen tähtäyksensä olevan hyvä.

Kaksi kumia osuivat kuin osuivatkin kirjastonhoitajaan, mutta muita ongelmia ilmeni. Nainen ei selvästikään nauttinut siitä, että häntä pommitettiin pienillä irtoesineillä, ja nousi paikaltaan kuin vieterilelu. Kirjastonhoitaja vilkuili ympärilleen ja lähti sitten marssimaan kumien tulosuuntaa kohti. Chet inahti ja käytännössä heittäytyi istumaan Lilyn viereen ja näyttämään mahdollisimman viattomalta yksilöltä.

[Agitha]

Chet nappasi seuraavalle heittokerralleen kaksi kumia, joista toinen oli Lilyn. Lily ei kuitenkaan sanonut mitään, sillä Chetin tehtävästä suoriutumista oli niin hauska katsella, että hän ostaisi mielellään vaikka uuden paketillisen pyyhkekumeja.
Viime kerralla kirjastonhoitaja oli ottanut kumilla heitetyksi tulemisen melkoisen rennosti, mutta saadessaan niskaansa kaksi kumia yhtä aikaa hän näytti katkaisevan pinnansa. Nainen ponkaisi ylös tuolistaan, ja pälyili ympärilleen äkäisen näköisenä. Lily piti katseensa visusti fysiikan kirjassaan, ja yritti pitää naamansa peruslukemilla. Se ei ollut kovin vaikeaa, sillä hän oli yleensä viimeinen ihminen, jota epäiltiin pahanteosta. Kirjastonhoitaja todennäköisesti muisti hänet asiallisena oppilaana, olihan Lily käyttänyt kirjastoa sääntöjen mukaan jo pari vuotta.
Ikävä kyllä Chet päätti urheasti altistaa Lilynkin vaaralle syöksyessään istumaan hänen viereensä. Lily vilkaisi poikaa kysyvästi, ja yritti keksiä, miten saisi heidät molemmat näyttämään viattomilta, sillä Chetin istuessa aivan hänen kyljessään kiinni hän tulisi varmasti yhdistetyksi pahantekijään. Ja myös hän oli tavallaan pahantekijä, sillä hän oli vedossa mukana, joten hän ei voisi sysätä syyllisyyttä kokonaan Chetin niskoille. Hänellä oli tapana olla rehellinen hyvässä ja pahassa, jopa silloin kun kyselijänä oli hyvin vihaisen näköinen kirjastonhoitaja.
No, mikä oli paras tapa hämätä äkäisiä ihmisiä? Lily oli tullut siihen tulokseen, että hämäys onnistui parhaiten saamalla ihmiset hämilleen. Imisten hämmentyivät, kun näkivät jotain odottamatonta, eli jotain mikä ei kuulunut heidän elämäänsä. Lily tiesi kirjastonhoitajan olevan katkeroitunut leskinainen, joten hänen elämästään puuttui romantiikka...
Lily ei ollut aivan varma, toimiko ollenkaan loogisesti, mutta kirjastonhoitajan lähestyessä hän ei ehtinyt keksiä muutakaan. Yrittäen olla ajattelematta seurauksia hän kumartui nopeasti Chetin puoleen, ja painoi suudelman pojan huulille. Jos se ei saanut kirjastonhoitajaa unohtamaan tapahtunutta, niin ei sitten mikään.

[bubblegay]

Chet tajusi ajatella vasta kirjastonhoitajan lähestyessä, ettei ollut ehkä kaikista fiksuin idea istua Lilyn viereen ja koittaa näyttää äiti Teresan eksyneeltä pojalta. Nyt Lilykin, vaikka tämän maine oli varmasti puhtoinen, joutuisi mukaan epäilyihin ja mahdollisiin vaikeuksiin. Mitä ne vaikeudet, joita kirjastonhoitajan pommittamisesta seurasi, olivatkaan. Siitä ei kuitenkaan ollut enää aikaa huolehtia, eikä Chet uskonut, että ehtisi hankkia toista loogista sijaintia ilman, että kirjastonhoitaja havaitsisi hänet.

Seuraavaksi Chet tiedosti vain sen, että joku suuteli häntä. Ja kuten hänen entistä suuremmiksi rävähtäneet silmät rekisteröivät, se joku ei ollut kirjastonhoitaja tai liimalettinen erakkopoika, joka luki historiankirjaa toisessa nurkkauksessa koukkunenä kellastuneita sivuja hipoen. Se oli Lily.

Oikeastaan Lilyn veto oli kaikessa nerokkuudessaan julma, Chet havaitsi. Kirjastonhoitaja saapui heidän eteensä kuin tilattuna ja tuon raivostunut ilme muuttui ensin hämmästyneeksi ja sitten nolostuneeksi.
”Ei haureutta näissä tiloissa!” nainen sähähti varsin ponnettomasti ja vilkuili ympärilleen. Hän liukeni nopeasti paikalta, tehden Lilyn ideasta menestyksen.
Mutta julma se silti oli. Lily tiesi nyt, että Chet piti hänestä, ja tyttö oli sanonut haluvansa olla vain ystäviä. Tajusiko hän, kuinka turhauttava se suudelma oli? Chet oli melkein loukkaantunut, kun hän vetäytyi irti Lilystä, mutta koitti unohtaa koko tunteen.

Ehkä se olikin viesti? Naiset olivat vaikeita.
”... No, ainakin se toimi?”

[Agitha]

Lilyn hätäpäissään kyhätty suunnitelma näytti todella toimivan, kun kirjatsonhoitaja pysähtyi, ja vetäytyi sitten sotatantereelta. Nyt he saivat vain vaisun huomautuksen haureudesta sen sijaan, että olisivat joutuneet pulaan kirjastonhoitajan kiusaamisesta. Lily tiesi kirjastonhoitajan sisällä asuvan pienen romantikon, sillä ammatistaan huolimatta nainen luki kaikkea muuta kuin korkeakirjallisuutta. Kuinka hän voisi suuttua nuoresta lemmestä?
Vasta jälkikäteen Lily tajusi, että olisi voinut vain syleillä tai teeskennellä suutelevansa Chetia. He olivat kyllä suudelleet aikaisemminkin, mutta Lilyn käytös saattoi antaa hänestä vain "vaikeasti tavoiteltavan" kuvan. Tottahan se oli, että hän oli vaikeasti tavoiteltava mitä romantiikkaan tuli, mutta ehkäpä mahdoton olisi kuvannut häntä paremmin. Ja nyt Chet tietysti kuvittelisi, että Lily vain halusi leikkiä hippaa.
"Sori tuosta", Lily sanoi hiljaa, kun kirjaston hoitaja oli palannut tiskinsä taakse. Oli jotenkin surkuhupaisaa katsoa, miten keski-ikäinen nainen näytti hämmentyneeltä, ja kaivoi itselleen luettavaksi kirjan, jonka kannessa kauniit mallit syleilivät toisiaan ruusujen keskelä. He olivat herättäneet hoitajan romantiikannälän.
"Ei ollut tarkoitus, mutta ainakin se toimi", Lily selitti, ja vilkaisi Chetia hieman nolona. Ehkä olisi paras käyttäytyä ikään kuin Chet saattaisi loukkaantua Lilyn suukosta. Se antoi Chetille mahdollisuuden lähteä mukaan leikkiin, ja todistaa, ettei Lily kiiinnostanut häntä ja siten päästä tytöstä yli. Sääli vain, että Chet ei välttämättä halunnut.

[bubblegay]

”Harrastatko tuota useinkin?” Chet kysyi ja kohotti kulmaansa. Hänen ilmeensä ei ollut, ihme kyllä, huvittunut, muttei varsinaisesti myöskään vihainen. Häntä vain ärsytti. Miksei Lily voinut olla selkeä yhtään mistään? Miksi piti ensin olla täysin kristallinkirkas ja päämäärätietoienn ja seuraavana hetkenä tehdä päin vastoin, kuin oli sanonut tekevänsä? Oliko tyttö vain sosiaalisesti jälkeenjäänyt, vaikeasti tavoiteltavan imagoon jumittunut vai julma narttu, joka rakasti leikkiä poikien tunteilla?
”Tiedäthän, joku voisi hämmentyä tuosta.”

Huokaus. Miksei Lily ollut vain halannut häntä? Mitä tahansa muuta kuin suudellut. Chet tunsi itsensä, ja tiesi myös, että ajan kanssa aika kultaisi muistot ja hän saisi lisäpuhtia jo valmiiksi toivottomaan ihastukseensa.
”Tiedät kyllä, että pidän sinusta. Tai siis, ei kukaan lakkaa pitämästä ihmisistä muutamassa minuutissa”, poika selitti mutta hymyili sitten hieman. ”Tosin saat myös kunnioitukseni, koska kirjastonhoitajan ilme oli aika korvaamaton.”
Se oli pieni piristys ärsytyksen seassa. Kirjastonhoitajan kiusaaminen. Se nainen kerjäsi sitä, oikeasti!

[Agitha]

Lily oli arvannut, että Chet ei voisi ohittaa suukkoa vain olkiaan kohauttamalla. Ei tietenkään, jos hän todella piti Lilysta. Lilyn omatunto kolkutti kyllä, mutta ainakin suukko oli hoitanun hommansa. Oli eri asia, mitä muuta se toisi mukanaan...
"Ei, en todellakaan", Lily vastasi nolona. Olisi ehkä turha lisätä, että oikeastaan hän ei ollut suudellut kunnolla ketään muuta kuin chetiä. Yleensä Lily oli hemmetin nopea kääntämään kasvonsa toiseen suuntaan, jos tilanne kävi liian uhkaavaksi.
Mutta jos hän kerran oli suudellut Chetia kerran, ei toinen kerta voinut muuttaa mitään... Vai mitä?
"Tiedän tiedän, ja sinä tiedät, että en tarkoittanut sitä. Mutta kiitos", Lily sanoi, ja hymyili edelleen hieman vaivaantuneesti. Ainakin Chet oli ymmärtänyt hänen motiivinsa, eikä ollut vetänyt suudelmasta omia johtopäätöksiään.
"Ja olen oikeasti pahoillani. Mutta ainakin saatiin tantta lähtemään ja punastelemaan. Ja... Uh... Ei sinun oikeasti kannata minusta tykätä", Lily sanoi. Tunteista puhuminen oli vähän hankalaa, mutta ehkä hän oli selityksen velkaa Chetille.
"Minä en ole kovin ihastuvaa tyyppiä, ja tykkään olla ihan sinkku. Joten sinä vain tuhlaat aikaasi olemalla kiinnostunut minusta. Ja... Minä tuskin olen sellainen kuin luulet minun olevan. Tulisit vain pettymään."
Kerrankin yleensä niin sanavalmis Lily takelteli puheissaan. Hän halusi kuitenkin tehdä Chetille selväksi, että hän ei ollut hänen unelmiensa nainen, joksi Lilya yleensä erehdyttiin luulemaan. Nätti, fiksu ja hauska, niinpä niin.

[bubblegay]

Ei sinun oikeasti kannata minusta tykätä.
Se oli aika söpöä, ja sai Chetin hymähtämään hieman, ilmeisen huvittuneena. Hän ei viitsinyt kertoa Lilylle faktaa, että mitä tyttö ikinä sanoisikin, se tuskin varsinaisesti lannistaisi hänen intoaan tai tarmoaan. Chet oli siinä suhteessa sekä ihailtavan pitkäjänteinen että ärsyttävä, riippui hieman näkökulmasta, josta koko skenaariota katsoi. Hän sai myöskin suurta iloa siitä, kun pääsi vihdoin näkemään puolen Lilystä, jota ei ollut yleensä tavannut; normaalisti teräväsanainen tyttö takelteli. Todella takelteli, eikä meinannut saada kiinni puheestaan. Se oli kaikessa epänormaaliudessaan hyvin viihdyttävää.

”Okei”, Chet vastasi pirteästi ja hymyili taas, aivan kuin hän olisi kuullut jotain aivan muuta kuin asiat, jotka Lily oli lausunut. Hänen aiempi ärtymyksensä alkoi pikkuhiljaa kadota nyt, kun Lily yritti tietoisesti estää häntä pitämästä tästä. Tietenkään aiempi suukko ei vieläkään ollut yhtään sen reilumpi kuin äsken, mutta nyt oli parempaakin tekemistä kuin vatvoa sitä.
”Pyydän anteeksi, mutta minun täytyy tehdä yksi asia.”

Poika nousi yllättäen sohvalta ja vilkaisi kirjastonhoitajaa, joka oli palannut nyt päätteensä ääreen. Hän tarttui vielä toiseen kumipariin ja viskasi ne epätasaisesti ja huolimattomasti jonnekin sinne päin. Toinen kumi hipaisi naisen hiuksia, toinen käsivartta. Hän kääntyi katsomaan Lilyä virnistäen eikä huomioinut, kuinka kirjastonhoitaja päätti reagoida kolmanteen pommitukseen.
”Virallistin juuri ne kahvit.”

[Agitha]

Lily huokaisi syvään, ja olisi mielellään hakannut päätään seinään. Viesti ei selvästikään mennyt perille, sillä "okei" ei todellakaan ollut sopiva vastaus hänen vuodatukseensa. Tyttö oli juuri avaamaisillaan suunsa vääntääkseen Chetille hieman lisää rautalankaa, kun poika ilmoitti tekevänsä jotain.
Kun Chet nappasi pöydältä viimeiset kaksi pyyhekumia, ja viskasi ne summamutikassa kohti kirjastonhoitajaa, Lily ymmärsi missä mentiin. Ai niin, se veto...
Chetin onneksi molemmat kumit hipaisivat kirjastonhoitajaa, joka kohotti heti katseensa kirjastaan, ja katsoi suoraan heitä kohti. Nyt tuskin edes intohimoinen suudelma voisi heitä pelastaa.
"Voi paska", Lily totesi, eikä voinut pidätellä naurusntyrskähdystään. "Nyt varmaan kannattaa mennä, ja aika äkkiä", hän totesi, ja ponkaisi pystyyn samaan aikaan kirjastonhoitajan kanssa. Lily tarttui Chetiä kädestä, ja ryhtyi raahaamaan poikaa perässään kohti kirjaston ovia. Nyt ei ollut enää epäilystäkään siitä, etteikö kirjastonhoitaja olisi tiennyt, mistä suunnasta kumit olivat tulleet, ja Lily päätteli, että olisi viisainta poistua paikalta ennen kuin nainen käskisi heidän häipyä...
Itsekkäästi Lily toivoi, että Chet saisi tempauksesta syyt niskoilleen, eikä Lily. Vaikka hän oli kyllä ollut jutussa mukana...
Kun he pääsivät ulkos kirjastosta, Lily huokaisi syvään, eikä voinut olla hymyilemättä.
"Olen kusessa jos saan tuonne porttikiellon", hän totesi. "Mutta täytyy myöntää, että se oli tosi tyhmää. Olet voittanut kahvisi, minä maksan."

[bubblegay]

Vaikka kirjastonhoitaja vetäisikin hepulin ja päättäisi antaa heille porttikiellon koko kirjastoon, se ei olisi Chetille kovin suuri menetys. Hän kävi paikassa muutenkin vain silloin, kun todella tarvitsi jonkin kirjan koulutöitä varten - ja niin kävi harvoin. Hänhän voisi aina pyytää jonkun muun hakemaan kirjan puolestaan. Jocey ainakin oli varmasti kirjastonhoitajan salainen päiväunelma, joten tämä voisi heittää naista kokonaisella rekkalastillisella kumeja eikä tuo tekisi mitään muuta kuin katselisi silmät sydäminä. Joo. Jocey voisi olla Chetin salainen kirjadiileri, jos jotain kävisi.

Oli ehkä silti hyvä, että Lily raahasi heidät ulos, sillä tyttö varmaankin arvosti ja kulutti kirjaston antimia huomattavasti enemmän. Chetin kasvoilla pysyi leveä virne: hän oli ylpeä saavutuksestaan, siitä huolimatta, että oli tullut huomatuksi. Kai tälläkin oli jonkinlaista painoarvoa jossain.

”Tyhmyys on suhteellista”, Chet ilmoitti edelleen virnuillen, kun Lily kertoi totuuden siitä, kuinka tyhmä äskeinen tempaus oli ollut. He olivat viimein turvallisesti kirjaston ja sen hoitajan rajojen ulkopuolella. Poika ei ollut keksinyt lausetta itse, sillä hän ei todellakaan ollut verbaalisesti lahjakasta tyyppiä vaan enemmänkin käytti tekojaan kielenään, mutta oli kuullut jonkun oppilaan lausuvan sen pari päivää sitten. Se oli vain jäänyt mieleen.

Kahvit Lilyn kanssa? Loistavaa.
”Säästyivätpähän nekin rahat”, Chet ilmoitti ja pörrötti hiuksiaan. ”Milloin ja missä? Vai haluatko päättää myöhemmin? Saat sentään valita ajan, jouduthan kustantamaan kaiken.”
Ehkä hän voisi ottaa myös leivonnaisen mukaan. Tai jotain. Teki mieli ruokaa.