Miehistä viis!

[bubblegay]

// agi ja lillerson ~ //

Chet ei ollut ehtinyt edes vastustella, kun Lily oli jo kiskaissut hänet ulos tutusta huoneesta numero kolme suoraan poikien päädyn käytävällä. Ei sillä, ei häntä olisi varsinaisesti huvittanut jäädä katselemaan Joceyn ja Cassin mahdollista välienselvittelyä. Ovi pamahti kiinni, ja Chet kääntyi katsomaan Lilyä, joka pienestä koostaan huolimatta osasi mitä ilmeisimmin olla hyvinkin tomera. Tiedossa voisi olla väkivaltaisuuksia, jos tytölle sanoisi ei.

Tanssija vilkaisi huonettaan (tai myös Joceyn huonetta) ja rukoili mielessään, että mitään kovin traagista ei tapahtuisi. Olisi hirveää, jos hänen uudelle päiväpeitteelleen ilmestyisi veriläiskiä tai hänen kynsilakkakokoelmansa kaadettaisiin. Se oli siirtänyt paikkansa laatikoiden syövereistä näkyville heti, kun Jocey oli paljastunut suvaitsevaksi yksilöksi.

Chet asetti toisen kätensä vyötärölleen ja kääntyi katsomaan Lilyä uudestaan, hymyillen nyt mahdollisimman viattomasti.
”Huomenta?”
Se oli iloinen tervehdys, mutta tilanteeseen sopimaton. Lily oli pelottava, kun hän ei ollut iloinen.
Tästä ei välttämättä tulisi kaunista.

[Agitha]

Kun Lillerson oli saanut kiskottua Chetin ulos huoneestaan, hän sulki oven heidän perässään. Käytävä näytti melko autiolta, joten jos heidän desibelitasonsa pysyisi matalana, he tuskin kiinnittäisivät turhaa huomiota.
"Iltapäivää", Lily korjasi, kun Chet toivotti hänelle hyvää huomenta. Hän ei voinut estää pientä hymyä kohoamasta kasvoilleen. Chetin ikuinen sekopäisyys oli niin... hymyilyttävää.
"Chet, nyt minä pyydän oikein kauniisti. Pysy järjissäsi viisi minuttia, että saadaan asiat selvitettyä. Jos pystyt siihen, niin tulen vaikka kahville kanssasi tai jotain", Lily pyysi, ja katsoi Chetia silmiin. Hän oli pojalle kahvit velkaa joka tapauksessa.
"Okei. Tässä kaikki mitä minä olen ymmärtänyt", Lily aloitti sitten. "Cass tietysti vihaa minua koska tavallaan sotkeuduin hänen ja Joceyn eroon. Siksi oletan, että tämä on Cassin idea, koska edes sinä et voisi keksiä mitään noin tyhmää. Mutta miksi sinä olet mukana tässä jutussa? Siksikö, että haluat minut niin kovasti, että toivot Joceyn ja Cassin paluuta yhteen? Kai sinä tajuat, ettei tässä ole mitään järkeä."
Lily veti syvään henkeä, ja nojasi käytävän seinää vasten. Oli tietysti imartelevaa, että Chet oli valmis nuoleskelemaan vaikka Cassia saadakseen Lilyn huomion, mutta eikö hänelle ollut tullut mieleenkään, että se ei ehkä ollut paras tapa?!
"Sen lisäksi haluan tietää, oletko oikeasti vältellyt minua viimeaikoina? Oletko sinäkin vihainen siitä, että olen Joceyn kanssa?"
Vaikka Lilyn ja Joceyn suhde kuuluikin vain heidän välilleen, sillä oli selvästikin ikäviä vaikutuksia myös ulkopuolisten elämiin.
"Jos vastaat noihin kysymyksiin järkevästi, niin minä vastaan sinun kysymyksiisi. Okei? Kysy mitä vaan, pidetään asiat yksinkertaisina."

[bubblegay]

Chet kuunteli kiltisti Lilyn asian ja kysymykset. Hän ei tosin tiennyt, mitä oikeastaan haluaisi kysyä, mutta vastaisi kyllä tytölle mielellään. Ja miksi hänestä tuntui, että tämä koki hänen vieläkin roikkuvan lääpällään Lilyn perässä ja ottavan jokaisen huomiomurusen vastaan palvontamenoin? Ei sillä, ei hän voinut kieltää sitä, että piti Lilystä vieläkin jollain tasolla. Tunteet vain olivat viilenneet koko Jocey-episodin ja draaman myötä. Hän ei tiennyt, kuinka voisi tai uskaltaisi suhtautua.

”Oikeastaan minä en tiedä, miksi olen mukana tässä”, Chet tunnusti. ”En oikeen osaa löytää sille mitään logiikkaa. Suostuin, koska se kuulosti silloin hyvältä idealta. Ehkä osasyy piilee siinä, että nautin draamasta ja tämä kaikki on ollut hauskaa. Etenkin äskeinen.”
Poika virnisti leveästi lauseensa jälkeen.
”Kai siinä oli mukana myös jonkinlaista mustasukkaisuutta ja yksinkertaisesti vihaisuutta. Tietenkin. Ja välttelemisestä... Miksen olisi?” hän lausui ja kallisti päätään.

Mitäköhän Chet voisi kysyä - tuon lisäksi? Ei hän tiennyt. Hän tiesi jo, että Lily piti Joceysta, ei sitä tarvitsisi erikseen tiedustella.

[Agitha]

Lily kurtisti vähän kulmiaan, kun Chet ilmoitti, ettei itsekään tiennyt mitä hän oikeastaan puuhasi. Olisihan se tietysti pitänyt arvata, mutta silti...
Mustasukkaisuutta ja vihaa Lily oli osannut odottaakin. Teki silti hieman pahaa kuulla ne Chetin suusta, sillä se muistutti häntä taas siitä, miten innoissaan poika hänestä oli. Vaikka Chetia ei ollutkaan näkynyt vähään aikaan.
"En minä osaa sanoa, miksi sinun ei pitäisi olla mustasukkainen minusta. Tai siis, ei sinuun näytä vaikuttavan se, että olen torjunut sinut jo ties kuinka monta kertaa", Lily vastasi naurahtaen. Siinäkö oli kaikki mitä Chet halusi kysyä.
Tasapuolisuuden nimeen Lily päätti kuitenkin selittää myös Chetille missä mentiin.
"Minä ja Jocey emme edes varsinaisesti seurustele", hän selitti vähän nolona. Lily oli aina ajatellut olevansa sitoutuvaista tyyppiä, joten hänellekin tällainen vapaa suhde tuli hieman yllätykseni. "En minä ole häneenkään varsinaisesti ihastunut. Jocey on ihan kiva, ja meillä on kivaa. Ei siinä ole sen kummempaa."
Miksi ihmeessä hän koki tarvetta selitellä suhde-elämäänsä Chetille?
"Se vain tuntui luonnolliselta ja hyvältä idealta, en minä oikeastaan ajatellut Joceyta Cassin eksänä. Ja minä olen vapaa nainen."
Lily vilkaisi Chetia merkitsevästi, vaikka oikeastaan hän puhui itseään aika pahasti pussiin.
"Äh, en minä tiedä..." Lily älähti sitten, ja haroi taas hiuksiaan. "Kyllä sinäkin olet kiva ja hauska, mutta olet vain niin outo. Tajuatko? En ole koskaan tavannut ketään kaltaistasi, ja sen voit ottaa ihan kehuna."
Eikö Chetin ollut pitänyt selitellä hänelle?

[bubblegay]

Eivät seurustelleet? Mitä ihmettä?
Chet tuijotti Lilyä hämmentyneenä. Ihan kiva? Kivaa? Hän ei ymmärtänyt. Yleinen käsitys oli ollut, että kaksikko seurusteli. Mutta toisaalta, vaikka he eivät olleetkaan virallisesti (tai niin virallisesti kuin puskaradio salli) yhdessä, se ei tarkoittanut, etteivätkö he tehneet mitään yhdessä. Ei todellakaan. Päin vastoin, itse asiassa; nyt he pystyivät toimimaan vielä vapautuneemmin kuin rajatussa suhteessa. Fakta hämmensi Chetiä entisestään.

Hän pääsi yli kyseisestä tunteesta ja naurahti, kun Lily puhui hänen erikoisuudestaan, vaikka se ei kaikesta huolimatta kuulostanut tavalliseen korvaan ihan kehulta. Chet piti siitä, että oli ainutlaatuinen, mutta muut ilmeisesti eivät. Hän tiesi, ettei ollut tyyppiä, joka koettiin yleisesti hyväksytyksi.
”Niin teen”, hän vahvisti ja kallisti päätään. ”Mutta sinä et taida pitää ainutlaatuisesta, ethän?”
Se oli käynyt kyllä selväksi.

Chet vilkaisi huoneensa ovea.
”Mitä aiot tehdä, jos Jocey ja Cass tekevät jotain?”

[Agitha]

"Äh..." Lily älähti, kun Chet halusi vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Eikö juuri poikien pitänyt olla niitä, jotka pitivät asiat mielellään yksinkertaisina eivätkä halunneet puhua tunteista? "Juurihan minä sanoin, että olet ihan omanlaisesi. Kyllä minä pidän sinua ainutlaatuisena", Lily sanoi sitten, vaikka tiesikin että hänen sanansa olivat ymmärrettävissä väärin ainakin sadalla eri tavalla.
"Mutta jos tarkoitat ainutlaatuisella jotain... Äh... En minä tiedä. Mitä sinä tarkoitat ainutlaatuisella?"
Lily ei halunnut joutu taas toistamaan sanoja "kiitos, mutta ei kiitos", joten hän kierteli ja kaarteli. Chet oli saanut häneltä pakit jo tarpeeksi monta kertaa, eikä se ollut muuttanut mitään.
Chetin seuraava kysymys sai kuitenkin Lilyn ajatukset muualle rukkasista.
"No... En kai minä sille mitään voi? Jocey on kuitenkin vapaa tekemään mitä tahtoo. Emme me ole naimisissa tai mitään", hän vastasi.
Oikeastaan Lily toivoi, ettei Jocey nuoleskelisi Cassieta ainakaan nyt. Sehän olisi melkein kuin Lily suutelisi Cassia epäsuorasti, sillä hänen bakteerinsa olivat varmasti vielä Joceyn huulilla.
"Emme me kuitenkaan ole sopineet miteen, joten en minä voi häntä estääkään", Lily jatkoi sitten vähän surumielisesti. He eivät olleet sopineet seurustelevansa, ja oikeastaan Lily ei ollut varma, oliko Jocey hänen poikaystävänsä. Heillä vain oli mukavaa yhdessä.

[bubblegay]

Lily kuulosti hieman surumieliseltä. Chet ymmärsi kyllä, hän tiesi, miltä ajatukset tuntuivat, kun Lily tiesi ettei voisi edes suuttua Joceylle. Että blondi olisi vapaa tekemään käytännössä mitä tahtoisi. Mutta no, ei Chet voinut Lilyn pään sisällä elää; ehkä tyttö huokaisi apeasti aivan muista syistä, ja oli todellisuudessa täysin sinut Joceyn ja Cassin kanssa. Chet uskoi, että kaksikon välillä kyllä tapahtuisi jotakin. Liikaa jännitettä, liikaa historiaa unohdettavaksi yhdessä hetkessä.

”Eli se ei häiritse sinua”, tanssija enemmänkin totesi kuin kysyi. Hän hymyili pienesti ja vilkaisi taas huoneensa ovea. ”Minä uskon, että heidän välillään kyllä tapahtuu jotain. Olisi aika outoa, jos ei tapahtuisi. Mutta Jocey pitää sinusta paljon.”
Se oli enemmänkin päällipuolelta tehty kuin kaveritasolla luotu havainto, mutta Chet uskoi silti olevansa oikeassa.
”Ja tarkoitan ainutlaatuisella minua.”
Hän myöskin koki kyseisen lauseen selittävän paljon enemmän kuin jokin muu.
”Onko tämä tässä? En ainakaan uskalla mennä sisään tuonne...”

[Agitha]

Chetin sanat eivät varsinaisesti kannustaneet Lilya, kun poika arveli, että Cass ja Jocey eivät pysyisi erossa toisistaan. No, Lily ei edes halunnut tietää. Hän ei ollut takertuvainen teinityttö, ja hän halusi luottaa. Ja hänellä ja Joceylla ei ollut mitään sitovaa sopimusta...
"No tietysti vähän, mutta se ei ole minun asiani", Lily vastasi Chetin kysymykseen rehellisesti. "Ja kai hänen täytyy pitää, ei hän nyt ihan jääkalikkakaan minun seurassani ole", hän naurahti sitten. Oikeastaan Jocey ei näyttänyt olevan jääkalikka kenenkään seurassa, mutta ei hän nyt huomiotaan ihan kaikille suonut. Kai se teki Lilysta erityisen. Mutta ennen kaikkea kyse oli hauskanpidosta, ja sitä ei sopinut unohtaa.
"No... Ei tässä varmaan muuta ole", Lily sanoi, ja nojasi seinään huokaisten hiljaa. "Nyt voit taas olla oma itsesi kaikessa rauhassa, ei tarvitse enää näyttää vakavaa naamaa."
Lily hymyili Chetille iloisesti, ja taputti poikaa olalle lähes veljellisesti.
"Olit kiltti poika, ota tästä karkki", Lily sanoi, ja kaivoi taskustaan sinne unohtuneen kurkkupastillin. Kai se kävi karkista, olihan siinä kääreet ja kaikki.
Nyt Chetilla oli taas lupa olla oma itsensä. Hänen ei tarvinnut enää esittää järkevää Lilyn mielenterveyden vuoksi.

// Yää lyhyttä. Alkaaks tääki loppuu, vai mitähä? //

[bubblegay]

// aaaa vissii? :D //

Tieto, ettei vakavaa naamaa tarvinnut enää näyttää, oli helpottava. Chet virnisti ja pudisti päätään pienesti, kun Lily ojensi hänelle vielä kääreessään olevaa, tämän taskuissa ummehtunutta karkkia, joka näytti enemmänkin kurkkupastillilta. Tanssija oli helppo lahjoa karkilla, vaikka kyseistä tekoa ei varsinaisesti tarvittu. Ainakin Lily varmisti näin sen, että Chet pysyisi kiitollisuudenvelassa hänelle vielä pitkään; siitä saattaisi olla hyötyä joskus. Tyttö tosin tuskin ajatteli varsinaisesti kyseistä asiaa karkkia tarjotessaan.

”Heitä se”, Chet ohjeisti päänpudistuksensa jälkeen ja levensi virnettään. Hän oli hyvä nappaamaan pieniäkin objekteja ilmasta, ainakin silloin, kun ne olivat karkkia eli hänelle jotain tärkeää. Kurkkupastilli ei tosin ollut kovin korkealla pojan pahelistassa, mutta kyllähän sekin menetteli, kun omat varastot olivat toistaiseksi suljetun oven takana, kahden hormonien ajaman bi-pojan luona. Ei, Chet ei hakisi karkkia juuri nyt. Hänen viattomat silmänsä voisivat kärsiä.
”Heitä nyt~ Sanoit, ettei minun tarvitse olla tylsä enää.”

Lause oli tavallaan hieman outo, mutta ainakin hänelle omana itsenä oleminen oli hauska asia. Ja vakavana pysytteleminen suurinta tylsyyttä, mitä maailmasta löytyi. Mihin sitä edes tarvitsi? Ei ihmisen tarvinnut olla vakava ollakseen kunnioitettava. Pelottava ehkä.

[Agitha]

// Ne välit oli helposti selvitelty! "Roger, sir!" //

"Ai heitän?" Lily ihmetteli naurahtaen. Hän oli suhteellisen tottunut Chetin kummalliseen käytökseen, mutta silti pojan kummalliset pyynnöt saivat hänet yllättymään hetkeksi.
Ensin hän ajatteli, että hänen pitäisi heittää karkki Chetille ikään kuin koiralle. Ennen kuin hän ehti viskata makeisin kauemmas, hän tajusi, että ehkä Chet ei halunnutkaan leikkiä noutajaa.
"Otatko kopin?" hän kysyi, ja avasi pastillin kääreistään. Ei ollut mikään ihme, että hän oli luullut Chetin haluavan noutaa karamellin. Poika näytti hyvin koiranpentumaiselta ollessaan niin innostunut. Oikeastaan Lily oli hetken aikaa näkevinään hänellä pörröiset korvat ja heiluvan hännän. Sen täytyi olla vain illuusio.
"Hop!" Lily sanoi, ja heitti karkin ilmaan tarpeeksi korkealle, jotta Chet saisi sen napattua. Jos saisi...

// Lyhyin koskaan! //

[bubblegay]

// teet historiaa! ;D //

Hetken vaikutti siltä, että Lily oli ajatellut väärin eriskummallisen heittopyynnön. Sitten tyttö heitti kurkkupastillin ilmaan, ja Chet avasi suunsa ammolleen. Hänen laskelmiensa mukaan (vielä kääreissä olevan) pastillin pitäisi osua suunnilleen sen tienoille. Tietenkin muovi pitäisi ottaa vielä pois, mutta kai sekin oli koppi. Pojan matemaattiset ja laskelmoivat taidot osoittivat kuitenkin taas puutteensa, ja karkki laskeutui suun sijaan hänen otsalleen. Napaus ei ollut varsinaisesti kivulias, mutta sai Chetin kuitenkin ottamaan askeleen taaksepäin ja nostamaan kätensä otsalleen.

”Vika on heittokädessäsi”, hän ilmoitti välittömästi virnistäen, mutta kumartui ja nosti nyt maahan pudonneen pastillin käsiinsä. Tanssija avasi muovikääreen ja heitti karkin suuhunsa.
”Kiitos. Vaikka oletkin vielä minulle kahvit velkaa, tämä käy korvikkeena toistaiseksi aika hyvin.”
Kahveista Lilyn kanssa Chet ei tosin luopuisi. Hän oli tarkka siitä, että ihmiset pitivät lupauksensa. Jopa sellaiset, jotka olisivat muuten halunneet lähinnä unohtaa.

[Agitha]

"Nyt et kyllä tehnyt vaikutusta", Lily huomautti, ja katseli huvittuneena otsaansa pitelevää Chetiä. Makeinen oli osunut suoraan keskellä hänen otsaansa, ei suinkaan pojan suuhun.
"No jos se edes lykkäsi sitä vähän, niin hyvä niin. Minulla ei ole nyt aikaa tulla kidnapatuksi, koska minun piti auttaa Joceyta matematiikassa", Lily sanoi hymyillen. Chet otti luvatun kahvituksen selvästikin vakavasti, eikä Lily aikonut rikkoa lupaustaan. Hätätapauksessam hän tarjoasaisi kahvit vaikka Mc Donald'sin take-onista, mutta toistaiseksi hän suostuisi istumaan Chetin kanssa ihan kunnollisessakin kahvilassa. Ei missän romanttisessa tai kalliissa, mutta kunnollisessa kuitenkin. Ja hän suostuisi istumaan muutaman tunnin, vaikkei ehkä koko iltaa. Se on jo jotain, vaikka Chet ei varmaan sitä ymmärtänytkään.
"Minun pitäisi varmaan mennä nyt taas auttamaan Joceyta, mutta en viitsi mennä sisään ennen kuin Cass on häipynyt. Voisin sillä aikaa hakea Joceylle kyniä, kun niistä selvästikin on puutetta", Lily sanoi sitten, ja asteli Chetin ohin.
"Näkyillään", Lily huikkasi vielä, ja soi Chetille lämpimän hymyn. Ei Chet ollut paha ihminen, kummallinen vain. Tyttö heilautti kättään pojalle hyvästiksi, ja suuntasi kohti tyttöjen päätyä.

// Loppu? //